Mehujäde osa II: Mansikka-mustikka

Viilennystä päivään. Ei tämä mitään isompaa gastro-okkultismia ole, toimikoon kirjoitus lähinnä muistutuksena hyvästä, vaikka juuri vähän vastaaavan postasinkin.  Tarveaineita ei ole montaa, valmistus vie kaksi minuuttia, jäätymistä joutuu toki odottelemaan tovin.Vaivattoman yksinkertaista.

Tästä itsetehdystä mehujädestä isi ja poika pitivät kuin puuro hullusta. Kuvasarjassa poika jäden jäljiltä: herkkusuu, ujomustikka, supersankari, uni.

Mansikka-mustikkamehujää

Ikean jäädytystikkuja
Lidlin mansikkakeittoa (punainen tötterö)
Metsän mustikoita
Dansukkerin sokeria
Rosenlewin pakastin

Tikkuihin keittoa, kevyesti murskattuja mustikoita, joita hellästi sokeroitu. Pakkasta. Aurinkoa.

Sitruunagrillattu hauki ja nektariinisalsaa

Alkuruoaksi musaa.

Kuulin hauskan jipon, miten kala on helppo grillata ilman, että se tarttuisi sen kummemmin kiinni tai kärsisi muutenkaan isommista palovammoista. Sitruunaa vaatii, mutta sitä kasvaa puussa. Kalana oli hauki, kuinkas muutenkaan, satokausituote. Ja koska olen tällä hetkellä jotensakin runsaasti tykästynyt erilaisiin salsoihin, toteutus toteutui.

Sitruunagrillattu hauki ja nektariinisalsaa (2 hlö)

2 haukifileetä (n. 200g/kpl) suomustettuina nahkoineen tai suomustamatta ilman nahkoja
sitruunaviipaleita
suolaa
pippuria
voisulaa

Levitä sitruunaviipaleet grilliritilälle ja fileet päälle (nahka alas). Suolaa ja pippuroi kala. Voitele voisulalla päällipuoli. Paistele niin kauan, että sitruuna alkaa hieman tummua, käännä sitten toisin päin. Näin kalaan tulee mukava sitruunan maku, mutta myös hieman savun tuntua kevyesti mustuneesta sitruunasta. Paisto kesti kaikkinensa n. 13 minuuttia suht rauhallisella liekillä.

2 nektariinia
pieni sipuli
tuoretta korianteria
1 limen mehu
1 chili
1 rkl oliiviöljyä

Pilko nektariinit, sipuli ja chili. Saksi mukaan korianteri ja päälle vielä limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita ja anna muhia vähintään vartti.

Tarjoa koko homma hyvin maustetun täysjyväriisin kanssa. Itse maustoin seoksella, jossa oli suolaa, mustapippuria ja tirpunen sahramia.

Raparperisuplais

Eletään niitä aikoja, jolloin raparperit kannattaisi käyttää pois. Jos ei sitten tykkää puunvartta natustella. Aikaisemmin heitin jo vähän vinkkejä, mihin raparperi sopii hyvin. Jatketaan siitä.

Kaikille onkin jo varmaan tullut selväksi, että mitä kirpeämpi sen serkumpi. Alla oleva herkku on parhaimmillaan happamana, hiukan suolaisena, makean vaniljajäden kanssa. Itse tiputan reseptistä puoli desiä sokeria pois, mutta koitin tehdä tästä julkiversiosta yleisöystävällisemmän, Myniksen mieslaulajien konsertin hengessä. Ja ei, tämä ei ole piirakka.

Raparperisuplais (3 annosta jäden kanssa)

3-4 vartta raparperia

sitruunamehua

kanelia

3/4 dl sokeria

2½ dl kaurahiutaleita

100 g oivariinia

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Viipaloi raparperit. Heitä ne pieneen pussiin ja lorauta perään inalirahdus sitruunamehua, kunnon ripaus kanelia ja vajaa desi sokeria. Hölskyttele pussia ja anna mehustua hetki. Valmista sillä aikaa murupäällys. Mittaa kippoon kaurat, oivariini (älä sulata), sokeri ja vehnäjauhot. Nypi murukönteiksi. Voitele kevyesti pyöreä piirakkavuoka ja kaada raparperit pohjalle. Viskaa murupläjäys tasaisesti päälle ja rankaise vielä muutamalla oivariininokareella. Paista 200  asteisessa uunissa puolisen tuntia. Armahda jätskin kanssa.

Suplais kuuluu nautiskella rantakalliolla auringonlaskun aikaan, kun kesän viimeinen mustarastas laulaa kaipaustaan ja taustalla soi haikeutta uhkuva Merikannon Valse Lente. Ei hyvänen aika, on se vaan niin hieno viisu, että vaaleanpunaiset kamarakarvanakin nousevat pystyyn. Täältä kyseisen kappaleen nuottimaistiaisia, jos vaikka joku suomalais-saksalainen ori siitä innostuisi.

Sangria - Soul drink

Rakastuin tähän juomaan joskus 16-vuotiaana käyskennellessäni Kreetalla Hanian moskeijan kupeessa. Tosiaan, sangria on eittämättä espanjalainen juoma, mutta se on turha paatostelua, sillä tuota nektaria tarjoillaan ympäri Välimeren ja välillä myös Itämerenkin rantoja.

Itselleni punaviiniin tehty sangria on the oikea vaihtoehto, vaikkei valkoisessakaan toki mitään vikaa ole. Ja saapahan hyvän syyn maistaa punaviiniä näin helteelläkin. Tekotapoja on monia, teen sen miten milloinkin fiiliksen mukaan. Joku tykkää laittaa soodavettä ja sokeria, toinen tunkee mukaan rommia ja kolmas vodkaa. Itse suosin jotain sitruunaista limnpparia ja vaaleaa rommia. Ja tietty myös paistettuja silakoita, mutta niitä vaan kyytipoikana.  

Parvekkeen paahdossa 30 astetta, Possu valmistautuu ehkä joskus syssymmällä tuleviin rapujuhliin paahtamalla kärsänsä ympäryksen jo valmiiksi rapuväreihin. 

Sangria 

1 dl vaaleaa rommia
4 dl sitruunalimpparia
4 dl punaviiniä
appelsiini
lime
kanelitanko

 Lohko hedelmät ja heitä kannun pohjalle. Survaise varovasti puunuijalla, jotta hedelmälihat kevyesti irtoavat. Kaada päälle rommi, limppari ja lisää kanelitanko. Anna muhia jääkaapissa tunti. Kaada joukkoon punaviini ja linkoa jääpaloja sekaan.

Kolme suositusta: musaa, ohraa ja herkkutatti-kaalipiirakkaa

 Ensinnäkin kappale musaa.

Toiseksi suosittelisin välillä unohtamaan riisin ja korvaamaan sen vaikka ohralla. Jos hyviä puolia mietitään, niin ohraa saa kotimaisena, riisiin verrattuna se on vähintäänkin runsaskuituista, ohra alentaa kolesterolia ja imeytyy hitaasti tehden siitä hyvän tuotteen esimerkiksi diabeetikoille. Eikä ohran ympäristöystävällisyys saati hintakaan ole lain huonoja juttuja. 

Jos riisin plussia mietitään, niin ensimmäisenä tulee mieleen lajien kirjo, joka mahdollistaa tietysti käytön hyvinkin erilaisissa ruuissa. Ja riisi sopii myös keliakiasta kärsiville: ohra on kuitenkin gluteenivilja. 

Itse olen suosinut esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita, joita esim. Myllyn Paras valmistaa. Esikypsennys mahdollistaa lyhyen keittoajan, lähes samoissa mennään kuin riisien kanssa.

Kolmanneksi suosittelisin tekemään herkkutatti-kaalipiirakka, sillä varhaiskaali on nyt parhaimmillaan ja herkkutattejakin alkaa jo hiljalleen puskea. 

Herkkutatti-kaalipiirakka

1 piirakkataikina
varhaiskaalia
herkkutatteja
sipulia
keitettyä ohraa
meiramia
suolaa
pippuria
siirappia
keltuainen

Määriä en laita, makuasia. Täyte saa kuitenkin olla rehellisen suolaista.

Pilko kaali, tatit ja sipuli ja freesaa pannulla. Lisää keitetty ohra ja mausta meiramilla, suolalla, pippurilla ja siirapilla. Kauli piirakkataikina ohuemmaksi. Voit vaikka kääriä täytteen siihen tai tehdä kaksi levyä ja heittää toisen kanneksi. Mikä parhaalta tuntuu. Voitele munalla ja paista uunissa keskitasolla 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.

Raparperi-mansikkakeittomehujää

On ollut mukava kuulla, että kastikeakatemiallani on ollut vientiä ja jotkut ovat ihan oikeasti oppineet valmistamaan muutakin kuin sitä ainaista jauhelihaksi survottua polvilumpiokastiketta tai kermaista sienikastiketta. Useampi on jo lähestynyt ihmettelemällä, missä hemmetissä akatemian vimppa osa luuraa eli siis tomaattisoosit. No kyllä se sieltä tulee: tomaattini eivät vaan ole vielä kypsyneet, sillä soositomaattilajikkeeni tarvitsee vähintään 100 000 luksia aurinkoa peräpäivin, mutta kirkkaat päivät ovat vasta alkamassa.  Niitä odotellessa siis...

Mistä tulikin mieleeni, että kun nyt kerran helteet kohta poksuu, kaipaa Possu ainakin viilennystä. Järkähtämättömänä mehujään rakastajana minua jaksaa aina harmittaa mehujäiden liika makeus. Tämä koskee oikeasti vielä enemmän jugurtteja ja mehuja, muttei mennä sinne nyt, muuten joudun pimeyteen, eikä edes aurinko pelasta. Onneksi aina voi tehdä itse mehujäätä ja säätä sokerin määrän itselleen sopivaksi. 

Ja mikä olisikaan parempi juttu, kuin käyttää raparperi-mansikkakiisselin jämät raaka-aineena. Hienoa tässä on vielä se, että kun lopputuotetta imeskelee, kyseinen kohta ei mene heti valkoiseksi toisin kuin joissain mehujäissä. Tekemistä riittä vanhoille syväkurkuillekin. Homma menee siis niin, että soppa tai kiisseli jäädytystikkuun, tikku kaappiin, aurinko esiin, uikkarit päälle, tikku pois kaapista, tikku suuhun, mihinkäs muuhun, raikas tikku.

Kuten todettua, itse pidän vähäsokerisemmisista vaihtoehdoista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että makeudun kokemus vähenee sitä mukaa, mitä kylmempää syötävä aines on. Jos siis makean mehujään haluaa, kannattaa soppaan lisätä hieman sokeria. Ja onhan raparperi toki kirpeääkin.

Raparperi-mansikkakeittomehujää

raparperi-mansikkakeittoa 

tai vaihtoehtoisesti raparperia, mansikoita, vettä, sokeria ja perunajauhoja -> keitto

jäädytystikkuja

pakkasta

aurinkoa

Tiedät, mitä tehdä.