Seitan-sinihomejuusto-ananashampurilainen ja bataattitikut

Kun kuollut eläin alkaa grillikauden jatkuessa tökkiä pahasti hampurilaissämpylöiden välissä, kannattaa vaihteeksi testata seitania. Homman voi aloittaa pyöräyttämällä seitankinkku, josta on sitten hyvä lohkoa sopivia pihvejä hampurilaisiin. Hyvä kinkkuohje löytyy esimerkiksi Ruohonjuuren sivuilta. Valmista seitankinkkujauhoseosta voi ostaa Turun Kirjakahvilasta: seos sisältää vehnägluteenia, kikhernejauhoja, soijajauhoja ja mausteita.

Tofua käytetään varmasti enemmän lihan korvikkeena kuin seitania, mutta itse en innostu tofusta. Koska olen rakennemies, totean, että seitanin rakenne miellyttää minua huomattavasti enemmän. Itse asiassa se muistuttaa hyvin paljon lihaa.

Seitanhampurilainen bataattiranskisten kanssa on mahtava safka. En ole vielä törmännyt keneenkään, joka ei olisi liittynyt faniklubiin. Jäsenkortin saa tilattua osoitteesta polkkapossu_soita_heti(@)seitan.gmail.com.

 

Seitan-sinihomejuusto-ananashampurilainen

hampurilaissämpylöitä (Askondista)
seitanpihvejä
ananasrenkaita
sinihomejuustoa
tsatsikia
tomaattiviipaleita
tuoretta korianteria
kebabpippureita
mango-chilikastiketta

Kokoa näistä!


Bataattitikut

bataatti
oliiviöljyä
grillimaustetta

Kuori bataatti, leikkaa sormenpaksuisiksi tikuiksi ja levitä uunipellille. Kaada päälle hieman oliiviöljyä ja mausta grillimausteella. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Villiyrttikurssi Kaarlejoen luomutilalla

Sain ilon ja kunnian käydä pistäytymässä Lehtosen Päivin järjestämällä villiyrttikurssilla Kaarlejoen luomutilalla Turun Tortinmäessä. Päivi on koulutukseltaan biologi ja kokki, mainitsi myös erikoisosaamisekseen heinät, joten on varmasti oikea ihminen puhumaan syötävistä rikkaruohoista. Asiantuntemus näkyi tekemisessä ja puhumisessa: jos joskus satut bongaamaan Päivin pitämän kurssituksen, suosittelen osallistumista. Itse olin kerrankin iloinen syvästä osanotostani.

Eikä itse luomutilakaan ollut pöllömpi paikka maistella villiyrttejä, raparperimehua ja aurinkoa. Ihana miljöö peltoineen, lampineen ja villimustaherukkapensaineen. Luomutilan kauppa on auki perjantaisin ja lauantaisin, ehdottomasti usemmankin käymisen arvoinen paikka. Luomuvihannekset ja -juurekset käyvät lyhimmillään alle 100 metrin matkan pellolta kauppaan, hyllyiltä voi napsia vasuunsa myös muiden Varsinais-Suomen luomuviljelijöiden tuotteita. 

Kurssi alkoi luomutilan päärakennukselta, itse kutsuin sitä kartanoksi, niin mukavalta paikka vaikutti. Ensin käytiin läpi muutama villiyrtti, joita ei tilan ympäristöstä kuulemma löytynyt. Sitten samoilimme ympäri maita ja mantuja, peltoja, tuntureita ja vaaroja uhmaten vaaroja ja notkein käpälin loikimme yli purojen, pensaiden ja jokien. Kuljimme hypistellen ja nuuskien kasveja ja kuunnellen tarinoita takiaisesta, litulaukasta, ukonpalosta, pukinparrasta, kuminasta, suolaheinästä, vuohenputkesta, jauhosavikasta, osmankäämistä, mesiangervosta, pihlajasta, kuusenkerkästä, maitohorsmasta, ketunleivästä, maahumalasta ja ties mistä. Kurssilaisille jaettiin pikku pussukoita, joihin keräiltiin erinäisiä villiyrttejä, joista sitten myöhemmin valmistettiin erilaisia ruokia. Opin myös, että osmankäämin ydin tuoksuu vahvasti kurkulle, innostuin heti. Päivi jakoi muutaman reseptinkin, listalla mm. ketunleipäsorbetti, litulaukkapesto, nokkostortillat,  hortapiiras, smoothie, raparperi-voikukkajuoma. 

 

Vaan olipahan mukavaa! Kiitos ja terkut kurssilaisille, jos tähän tekstiin satutte törmään.

Päivin voi tilata juhliin, virkistyspäivään tai mihin vaan kurssittamaan, kertomaan tai ihan vaan nauramaan kanssasi. Paremmin tietoa Perinnepadasta.

 Kollaasin alimmat kuvat Minna Oksanen ja Päivi Lehtonen.

Suomen kalat

Suomen kalat on teos, jossa käydään läpi sekä kaikki Suomen vakituiset kalalajit (71 kpl) että tutuimmat harvakseltaankin tavattavat vierailijat. Kuvitus on itsessään taideteos. Sakke Yrjölän piirrokset ovat upeita ja kalojen tunnistaminen näistä on helppoa. Särkikaloja selaillessani saatoin jopa kuvitella tunnistavani toisistaan turvat, seipit, pasurit ja salakat. Vaan totuus on tarua ihmeellisempää, veikkaisin. Taas olen ihan pihalla hopeanvärinen "särki" kädessäni.

Sisällys on tarkkaan mietitty: lajeittain tutustutaan elinympäristöön, tuntomerkkeihin, elintapoihin, ravintoon, lisääntymiseen, kasvuun, ikään, kalastukseen ja ruokakäyttöön. Itseäni tietysti kiinnostaa eniten tuo ruokakäyttö. Kirjassa annetaankin hieno ohjeistus esimerkiksi siitä, miten hauen saa täysin ruodottomaksi. Tai mitä salakalle pitää tehdä, jotta se menisi muikunsyöjälle paistettuna kuin "väärä raha". Pisteet myös osiosta, jossa käsitellään kestävää kalastusta, uhanalaisuutta ja suojelua. Erityishuomion sai loisia ja tauteja koskeva luku, kuvien perusteella en kuitenkaan voi suositella saaristolaisruokapöytälukemistoksi.

Muutamia poimintoja kirjasta: 

Kalalajien määrä

Suomen vedet ovat yleensä vähäravinteisia, happamia, viileitä ja suuren osan vuodesta jään peittämiä. Merialueemmekin ovat vähäsuolaisia ja ominaisuuksiltaan lähempänä järveä kuin merta. [...] Ei siis sovi ihmetellä, miksi kalalajistomme on melko kapea. Siihen kuuluu vain 61 omin voimin tullutta ja 10 ihmisen tuomaa kalalajia. 

Hauki on paikkauskollinen

Mikäli joskus törmää kunnon kyrmyniskaan, muttei onnistu sitä saaliikseen haalimaan, kannattaa samalle paikalle palata uudelleen ja uudelleen. Haukimerkintöjen perusteella takaisin saaduista kaloista alle puolen kilometrin etäisyydeltä tuli takaisin yli 80 prosenttia merkkilöydöistä. Kutuvaellukset voivat toki olla kilometrienkin mittaisia ja myös lämpiminä kesinä haukien on havaittu siirtyvän rannikkovesissä ulommas saaristoon kuin kylminä kesinä. 

Pasuri   

Alkukesällä vesialueet peittyvät kasvillisuuteen, ja vesien lämpötila nousee liki pariinkymmeneen asteeseen. On aika antaa tunteiden leiskua. [...] Pasuri on ala-arvostettu kala, jota on meillä käytetty korkeintaan rehuna. Liha on kuitenkin maukasta ja vähäruotoisempaa kuin esimerkiksi lahnalla. Se soveltuu hienosti graavikalaksi ja sushiin. 

Iän määrittäminen

Ahvenen päästä voi leikata irti koko kiduskannen mahdollisimman läheltä päätä. Kun irrotettua kiduskantta pidetään noin minuutin ajan kuumaan veteen upotettuna, sen päältä irtoaa ohut nahkakerros ja jäljelle jää litteitä luita, joista voidaan niiden kuivuttua laskea vuosirenkaat varsin tarkasti.

Tekijät: Yrjölä Sakke, Lehtonen Hannu, Nyberg Kari

ISBN: 978-952-240-278-3

Ilmestynyt: 2015

Sivumäärä: 272

Kirjastoluokka: 58.14/67.62

Ovh: 42€

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Nemo

	Arvostelukappale saatu kustantajalta.

Ukonpalko - ilmaista parsakaalia

Tiesittekö, että luonto on tällä hetkellä täynnä ilmaista parsakaalia. No ei se oikeasti ole parsakaalia vaan ukonpalkoa. Ehdoton tämän alkukesän villivihanneslöytöni, olen myyty. Raakana maistuu kukkakaalille, on jopa mukavasti väkevähkö, lievästi sinappinen. Minuutin ryöppäyksen jälkeen muuttu miedommaksi. Käytetään kuin parsakaalia. Tämä on siis juuri se kasvi, jota saattaa kasvaa vaikka satoja metriä keltaisena mattona tienvarressa. En suosittele keruupaikaksi.

Osat, joita tuosta kasvista käytän, ovat kukinnot ennen kukinta-ajan alkamista. Kun kasvi on muuttunut kukiltaan keltaisiksi, olet auttamatta jo myöhässä. Ukonpalko tunnetaan myös nimellä ryssännauris, kasvi on lähtöisin Kaspianmeren aroalueilta.

Vahva suositus. Olettaen, etten ole keräillyt jotain väärää kasvia, sillä muutama päivä sitten Aurajoen rannassa kävellessäni maistelin sieltä täältä raakaa "ukonpalkoa", kunnes hetkien päästä oikeaa jalkani alkoi poltella joka puolelta aika railakkaasti. Tosin oli jalassa komea puremajälkikin. 

Ukonpalko-punasipulipiirakka

piirakkapohja

ukonpalkokukintoja 15 kpl

½ punasipuli

muutama oliivi viipaloituna

2 tomaattia

2 dl ranskankermaa (10% rasvaa)

1 kananmuna

kourallinen juustoraastetta

suolaa ja pippuria

persiljaa

Painele piirakkapohja irtopohjavuokaan, esipaista uunin alatasolla 200 asteessa 10 minuuttia. Huuhtele ukonpalot, kiehauta ne ja purista suurin osa nesteistä pois. Viipaloi punasipuli puolirenkaiksi ja viipaloi tomaatit. Sekoita iso kananmuna ja juustoraaste ranskankerman sekaan. Mausta sekoitus suolalla, pippurilla, persiljalla. Heitä ukonpalot, sipulirenkaat ja oliivit pohjan päälle, kippaa ranskankermasössö siihen päälle ja sitten vielä muutama tomaattiviipale. Jos tajusit jättää vielä tomaattien päälle hieman juustoraastetta, niin aplodit. Paista vielä n. 25-30 minuuttia 210 asteisessa uunissa.

Iskenderiin nokkosfalafeleja ja raparperi-nektariinisalsaa

Ei tarvi lähteä kotikebabbilaa kauemmas iskenderille, kun itse väsää. Kokonaisuudesta tuli taivas, mitään komponenttia en jättäisi pois, niin hieno makumaailma. Tähän iskenderiin isketään lautaselle nokkosfalafelejä, raparperi-nektariinisalsaa, riisiä, tsatsikia, salaattia, yrttejä ja paahdettua pitaleipää.

Nokkosfalafelit

 n. 15kpl

pieni kourallinen ryöpättyä nokkosta

4 dl kypsiä kikherneitä

1 sipuli pilkottuna

2 valkosipulinkynttä pilkottuna

1 kananmuna

1 tl suolaa

½ tl cayannepippuria

reilu 1 tl juustokuminaa

3/4 dl korppujauhoja

1 rkl sitruunamehua

2 rkl vettä

puoli kourallista korianteria

 

Aja kaikki aineet tehosekoittimessa massaksi, älä kuitenkaan liian tasaiseksi. Muotoile kostutetuin käsin pieniä pullia tai lyttää pieniksi pihveiksi. Itse teen yleensä molempia, mutta varsinkin pitaleivässä suosin littanakikkareita. Ja niitä ei tarvi paistaa upporasvassa, tosin silti runsaassa öljyssä. Muutama minuutti molemmin puolin hellällä tulella.

  
Raparperi-nektariinisalsa

raparperia
nektariinia
punasipulia
korianteria
limeä
sokeria

Pilko raparperi ja freesaa hetki pannulla, pitää jäädä napakaksi. Ripottele päälle hieman sokeria. Pilko nektariini ja punasipuli ja silppua korianteri. Sekoita kaikki, purista vielä limen mehua joukkoon ja sekoita taas. 

Riisi
Keitä täysjyväriisi ohjeen mukaan.

Tsatsiki
Pilko muutama kynsi valkosipulia pieniksi ja raasta pätkä kurkkua ja purista neste pois. Sekoita turkkilaiseen juguun, lisää ina suolaa ja ina sokeria.

Salaatti
Muutama lehti hyvää salaattia. Mukaan pikaisesti paistettua tomaattia, oliiveja ja punasipulia. Makua antamaan suklaaminttua, basilikaa, rosmariinia ja pippuria myllystä. Päälle oliiviöljyä ja vaaleaa basilicoa.

Pitaleipä
Leikkaa kuutioiksi ja paahda pikaisesti pannulla.