Jo hetken aikaa olen seuraillut Turun
seudulla häärivää Java Kitcheniä, joka valmistaa itse indonesialaista tempeä. Eri
lähteistä olen kuullut, että se on parasta,
jota Suomesta saa. Ja koska tätä mieltä
on myös Vegekaupan ja Chocochilin Elina, uskon kyseenalaistamatta. Juttelin
asiasta Java Kitchenin yrittäjän kanssa, joka on syntynyt Indonesiassa, mutta
asunut Suomessa jo 13 vuotta. Hän oli itse kovin vaatimaton ja sanoi, että
Indonesiassa kaikki tempet ovat yleensä yhtä hyviä. Uskon senkin ja hyvä niin, onneksi
meillä on mahdollisuus saada heidän valmistamaansa aitoa tavaraa.
Tempe tai tempeh koostuu pavuista ja Rhizopus-sienestä.
Yleisimmin käytetään käsittääkseni soijapapuja, mutta tempeä voi yhtä hyvin
valmistaa sinilupiinista, härkäpavuista, herneistä ja muista palkokasveista. Fermentoitumisen aikana pavut muokkautuvat
kiinteäksi kakuksi, josta parhaiten erottuvat pavut. Tempe on tofun sukulainen muttei sinne
päinkään: soijapavuista saadaan samat kuidut ja proteiinit, mutta fermentaation
ansiosta entsyymit parantavat ruuansulatuksellisia ominaisuuksia.
Indonesia ja erityisesti Jaavan saari
on tempen kotipaikka, siellä kyseessä on vähintäänkin tavallinen ja yleinen arkiaines. Tuolla hieman Lapin
lääniä suuremmalla saarella asuu arviolta 145 miljoona ihmistä, joten voitanee
sanoa, että tempeä syödään Indonesiassa kuten muuallakin Kaakkois-Aasiassa määrällisesti paljon.
Indonesiasta on merkintöjä tempestä jo 1500-luvulta, Eurooppaan se saapui vasta
1800-luvun lopulla hollantilaisten siirtomaagurkojen mukana. Yhdysvalloissa
oli tässä suhteessa myöhäinen sytytys, vaikka kuinka sulatusuuni onkin: siellä
tempestä alettiin puhua enemmän vasta 1940-luvulla ja silloinkin sitä
mietittiin lähinnä yhtenä mahdollisena proteiinilähteenä kehitysmaiden lapsille.
Maussa on hentoa karismaa. Jos tykkää
herkkutateista, tykkää tempestäkin, väittäisin. Miedon sienimäinen ja kevyesti
pähkinäinen mutta sopivalla ripauksella luonnekkuutta. Jos alkuperäistä makua
haluaa tuunata, on marinointi hyvä vaihtoehto. Kakku kuutioiksi, minkä jälkeen
marinadipohja valmistuu sekoittamalla veteen
soijakastiketta, korianteria,
inkivääriä, valkosipulia, limemehua ja pippuria. Vivahteita voi viilailla
lisäämällä vaikkapa appelsiinimehua, sitruunaruohoa, sinappia tai viinietikkaa. Marinoitu tempe imee aika kivasti makuja
jo parissakin tunnissa.
Mahtaisikohan yleisin tempen valmistustapa
olla öljyssä tai uppoöljyssä paistaminen?! En tiedä, ei hajuakaan, itselleni se ainakin
sopii hienosti: pieni väri pintaan ja siitä jopa inanen rapeutta. Jos ei paistaa
halua, voi tempeä yhtä lailla höyryttää, mikrottaa, grillata tai keittää. Seuraavassa reseptissä se on paistettu. Indonesialainen ruokakulttuuri on hyvinkin vaihtelevaa ja luonteenomaista on makujen vastakohdat: tulista ja viileää, hapanta ja makeaa. Ja mikä parasta kookosmaitoa. Sitä myös tempe rakastaa.
Kookos-lehtikaalitempe
rypsiöljyä
200 g tempeä
lehtikaalia revittynä
1 sipuli
1 porkkana
chiliä
4 kynttä valkosipulia
1/2 rkl soijakastiketta
1 tlk kookosmaitoa
suolaa
lime
Pilko tempe reiluiksi paloiksi
ja paista muutama minuutti öljyssä. Siirrä sivuun. Freesaa pilkottua sipuli ja
siirrä sivuun, sama juttu lehtikaalille ja kuorimaveitsellä höylätylle
porkkanalle. Mausta kaikki aina kevyesti suolalla. Heitä mortteliin tuoretta
chiliä, muutama valkosipulinkynsi ja puoli rkl soijakastiketta, hiero tahnaksi.
Lataa pannulle kookosmaito ja tahna. Anna hönkyä pari minuuttia ja lisää sivuun
laittamasi kasvit. Tarkista parin minuutin päästä suola.
Tarjoa nuudelien kanssa ja purista päälle limeä.
Java Kitchenin tempeä voi ostaa seuraavista paikoista:
HELSINKI: Vegekauppa
KIRKONUMMI: Warung chili and cheese
LAHTI: Pitopalvelu Tolvanen Oy
LIETO: Tupalanmäen Puoti
TAMPERE: Vegekauppa
TURKU: Vegekauppa, Kilimanjaro Spice Shop, Reko
www.indonesianmarket.fi