Nieleskelen tyhjää - pannukakku

Ettei joulusta vanhaksi menevät maidot joutuisi viemäriin...

Pannarin pitää olla sopivan kuohkea, sen täytyy uunissa kehittää kuplivia kukkuloita, eikä pohjan kevyt rapeuskaan ole pahitteeksi. Olen jo pitkään tehnyt pannukakkuni tällä perusohjeella. Se vaan on paras, ei sisällä turhia kikkailuja vaan rehellistä ruuanlaittoa. Sokeria tai vaniljasokeria en laita lainkaan taikinaan, kuitenkin tulee viriteltyä hilloja tai jotain muita makeita kompotteja. Leivinjauhekin on turhuutta, kyllä taikina muutenkin paisuilee. Oikeastaan ainoa muutos, minkä perustaikinaan saatan joskus tehdä, on kaurahiutaleiden lisääminen. Joskus, harvoin. Lättytaikinaan taas laitan lähes poikkeuksetta hiutaleita.

Ja jos ei vielä tullut selväksi, millaiselta pannarin pitäisi näyttää juuri tultuaan uunista, niin tässä on siitä täydellinen esimerkki. Anoppi aina naureskelee, että kun näen jotain herkkuja, alan kuulemma nieleskellä tyhjää. Tiedän, se tapahtui juuri.

Pannukakku

1 l kevytmaitoa
4 munaa
ripaus suolaa
4-5 dl vehnäjauhoja

Sekoita maidon joukkoon munat ja suola. Lisää jauhot ja anna turvota puolisen tuntia. Kaada taikina leivinpaperin päälle pellille ja paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Niin, tällä tulee muuten täydellinen pannukakku, mutta pohjastahan ei millään voi tulla kuin juuri ja juuri rapea. Koska lupasin, ettei ohjeeseen kuulu kikkaosuutta, niin laitetaan se vasta nyt ohjeen jälkeen. Rapeus syntyy siitä, että unohdetaan leivinpaperi. Kun taikina on turvonnut 10 minuuttia, laita uuni lämpiämään ja syvä uunipelti uuniin. Ota pelti vartin päästä pois ja heitä siihen muutama kunnon knölli voita. Nyt ei puhuta enää nokaretasolla. Kaada taikina voin sulattua pellille ja paista puolisen tuntia.

Katkarapu-lehtikaaliwrapit

Mennään hieman asioiden edelle: Joulusta jää helposti erilaisia ruokajäämiä. Perinteisestihän kinkusta valmistetaan hernesopppaa ja leivät syötetään oraville tai naapureille. Wrapit on aina hyvä idea joulun jälkeiseen mässäilyyn. Hyvää, helppoa ja sisään voi tunkea, mitä nyt mieleen tulee. Toimii myös nasevana ruokana yllätysvieraille tai ihan kutsuvieraillekin. Ja voi tehdä valmiiksi etukäteen.

Lehtikaali on siitä hyvä jouluinen vihreä, että se säilyy pitkään. Suosi siis sitä jouluna. Katkarapuja nyt harvemmin jää, mutta jos näin on päässyt käymään, niin miten olisi...

Katkarapu-lehtikaaliwrapit

tortilloja
lehtikaalia
kurkkua
kananmunaviipaleita
katkarapuja
ruohosipulituorejuustoa
chiliämerisuolaa

Poista lehtikaalista lehtiruodit ja ryöppää kaalit pikaisesti kiehuvassa vedessä. Pilko pienemmiksi. Leikkaa kurkut ohuiksi viipaleiksi. Voitele tortillalätyt tuorejuustolla, ripottele päälle lehtikaalit, katkaravut, kurkut, kananmunat, chiliä ja merisuolaa myllystä. Kääri tiiviiksi paketiksi ja anna jämähtää jääkaapissa. Leikkaa puoliksi esim. hieman vinottain. 

Joulutortut punajuuri-porkkanatäytteellä

Jopa hieman hävettää. Vaikka meikäläisellä onkin ehkä koko Suomen tai ainakin residenssimme kolmanneksi tarkimmat makureseptorit, en silti pystynyt keksimään, mitä joulutortuissa oli täytteenä. Olimme nimittäin taas maistelemassa naapuriemme valmistamia herkkuja. Ja vasta olin toipunut tuhat vuotta vanhan nunnan piparista.

Pienen lahjomisen, kiristämisen, henkisen väkivallan ja ripsien räpsyttelyn jälkeen sain puristettua Chef Nikonista torttutäyteen ohjeen. En olisi ikinä arvannut: resepti pitää sisällään punajuurta ja porkkanaa. Respect. Herkku on julkaistu kirjassa Härkäpapua sarvista.  Vaikka perinteitä pitää ja kannattaakin kunnioittaa, voi silti eksyä hetkeksi sivuraiteille hassuttelemaan. Miten sitä muuten uutta syntyisikään, hassuttelu on elämän suola. Tässä vaiheessa tekstiä haluan  vallitsevasta asiantilasta johtuen esittää kirjastonhoitajalle kysymyksen, mistä suola on tullut meriin. 

Testaa näitä torttuja. Ei näihin vaadita yhtä tarkkaan suunniteltuja juttuja kuin naapureillamme. Heillähän oli tehtävään palkattu erikseen myös logistiikkapäällikkö ja taikinakin oli haettu jostain ylihärmäläisestä tarkoin vartioidusta reseptipankista. Eittämättä täytteen ohella tärkeitä tekijöitä, myönnän. 

Gluteenittomat joulutortut punajuuri-porkkanatäytteellä

Taikinana ei ollut ihan perinteinen torttutaikina vaan rahkavoitaikina: voita, rahkaa, gluteenittomia jauhoja, vähän speltti- ja riisijauhoja. 250 g kutakin (myös siis jauhoja yhteensä 250 g). 

Täyte 

2 porkkanaa

1 pieni punajuuri 

vettä

0,5 dl sokeria

0,25 tl inkiväärijauhetta

1 tl omenaviinietikkaa

0,25 tl suolaa

ripaus pomeranssinkuorta

ripaus jauhettua neilikkaa

0,5 rkl perunajauhoja

Kuori, kuutioi, keitä ja soseuta juurekset. Lisää loput ainekset, sekoita ja kiehauta. Muuten sitten mennään ihan perusjoulutorttuohjeistuksella täyttämistä, voitelua ja paistoa myöten.

Ella Kiviniemi on häärinyt kameran takana. Ellan otoksiin voi paremmin tutustua esim. täällä. 

Itsetehdyt joulunamuset

Joulu on perinteisesti erilaisten  käsityökaramellien aikaa. Paitsi ettei karamelli-sanaa kuulemma enää käytetä, olkoon siis namusten aikaa. Namunenhan tunnetaan lähes synonyymina ajattomalle karkille. Kaivoin arkistojen kätköstä pari jo aiemmin julkaisemaani helppoa ohjetta: maapähkinänamuset ja karpaloiset suklaa-maapähkinänamuset. 

Tänä jouluna teen kuitenkin eri jutut: suunnitelmissa valkosuklaa-turkinpippurinamuset ja porkkanakakkufudge. Porkkanakakkufudgen ohje myöhemmin kun saan sen mietittyä. 

Valkosuklaa-turkinpippurinamusten ohje on hyvinkin yksinkertainen: suklaa sulatetaan, turkinpippurit murskataan pussissaan rouheisiksi, jutut yhdistetään, pursotetaan konvehtipaperiin ja annetaan jämähtää. 

Maapähkinänamuset

100 g voita
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl maapähkinälevitettä
1 3/4 dl tomusokeria
2 tl vanilliinisokeria
saksanpähkinöitä

Sekoita pehmennyt voi, tuorejuusto ja maapähkinälevite kuohkeaksi vatkaimella. Lisää tomusokeri ja vanilliinisokeri ja sekoita taas. Laita massa pursotinpussiin ja pursota karkkivuokiin. Paina kunkin pintaan puolikas saksanpähkinä. Anna kovettua jääkaapissa.

Karpaloiset suklaa-bastognenamuset

180 g Bastogne-keksejä
1 dl kuivattuja karpaloita
200 g tummaa suklaata

1. Murenna keksit - ei nyt ihan hienoksi, mutta sillai sopivasti.
2. Veistele karpalot pienemmiksi.
3. Sulata suklaa vesihauteessa.
4. Yhdistä ainekset.
5. Muovaile kahdella pikkulusikalla karamellivuokiin pikku namupalleroisia.
6. Laitaa jääkaappiin kovettumaan.

Hildegardin äly- ja hermopiparit

Hildegard Bingeniläinen (1098-1179) ei ollut varsinaisesti mikään herkkusuu, vaikka ruokia tekikin. Ruoka oli hänelle ravinnon ohella enemmänkin lääke, ei nautinto per se. Itse olen ehdoton herkku per se, niin paljon näistä pipareista tykkäsin. Muistan törmänneeni Hildegardiin jollain kirkkohistorian kurssilla: nunna jäi mieleeni tarmokkaana monitoiminaisena, aikansa yleisnerona, joka oli muusikko, säveltäjä, maalari, lääkäri, mystikko, luonnontieteilijä ja vaikka mitä muuta. Niin ja kehitti hän myös siinä sivussa oman kielenkin. Pakko oli kuunnella pari hänen säveltämäänsä biisiä. Hyvä meno, hiphopahtava etukeno.

Hildegard saattaa asua naapurissani, sillä eräänä iltana kotiini oli kiikutettu sievä pikkusäkillinen hermopipareita. Kyllä, hermopipareita, fantastiskt. Ideana niissä on, ettei pipareita saa syödä liikaa yhtenä päivänä, sillä kyseessä on lääke. No, resepti on tainnut jonkin verran muuttua vajaan tuhannen vuoden aikana ja pipareita saanee natustaa ihan rauhassa niin paljon kuin mahtuu. Hermot vaan menee, kun jo ennestään niin sulavat linjani kärsii. 

Sanoinko jo, että pidin erittäin paljon, possumaisen hyviä! Tusen tack Chef Stone Cape. Ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa 1. joulukuuta 2005.

Hildegardin äly- ja hermopiparit

225 g voita
2-2½ dl ruskeaa sokeria esim. tummaa intiaania
1-2 munaa
5-5½ dl spelttijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1½ tl kanelia
½ tl vaniljasokeria
½ tl muskottipähkinää
1/4 tl neilikkaa
1½ dl mantelijauhetta

1. Vaahdota voi ja sokeri.
2. Vatkaa munat joukkoon yksitellen.
3. Lisää jauhot, joihin on sekoitettu loput aineet.
4. Muovaile taikinasta tankoja, kääri kelmuun ja anna kovettua jääkapissa yön yli.
5. Leikkaa tangoista vajaan sentin paksuisia viipaleita leivinpaperilla vuoratulle pellille.
6. Voitele kananmunalla, koritstele mantelilastuilla tai -rouheella. Paista 175 asteessa n. vartti.

Vaniljakreemi-puolukkakierrepullat

Vaniljakreemi-puolukkakierrepullat

Valmista ensin kunnollinen pullataikina, siihen liittyen muutama perusjuttu.

1. Älä lutraa sekaan liikaa jauhoja, et halua syödä kiviä. Taikina pitää toki olla kaulittavissa, juuri ja juuri. Puolikkaaseen pullataikinaan (2,5 dl nestettä) menee jauhoja hieman reilu 7 dl. 
2. Käytä täysmaitoa ja voita.
3. Kohota kärsivällisesti. Ensin taikina kaksinkertaiseksi ja sitten vielä paistamatonta pullaa vähintään puoli tuntia. 
4. Käytä reilulla kädellä kardemummaa, mutta älä kuitenkaan tuhlaile. Murskaa kokonaisista siemenkodista ja hyväksy vain hyväkuntoiset siemenet.

Kauli seuraavaksi taikina sentin paksuiseksi suorakaiteeksi ja ala täyttövaihe.

Kierrerulliin toimiva täyte on vaniljakreemi, kreemijauhetta valmistaa esimerkiksi Milletti Oy. Kreemi syntyy helposti sekoittamalla jauhe veteen. Jos haluat, että vanilja maistuu kunnolla, kannattaa kreemiä laittaa hieman enemmän kuin kuvassa. Itse halusin, että siitä tulee vain puolukkaa tasapainottava komponentti. En halunnut myöskään puolukan jyräävän hyvän pullataikinan makua, joten surautin puolukkaa täytteeseen hillitysti. Tai puolukkahilloa se kyllä oli. Täytteeksi vielä reilulla kädellä sokeria ja hieman kanelia.

Kääri tiiviiksi rullaksi ja leikkaa n. 2 cm paksuiksi siivuiksi. Siirrä kevyesti voideltuihin muffinssivuokiin ja paista kohottamisen ja munavoitelun jälkeen 215 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.