Ruisleipäset ja oma geenikartta

Ei leivän aika ole ohi, vaikka myynti onkin laskenut tasaisen jäätävästi. Leipomot ovat kärsineet karppausbuumista ja uusien tuotteiden kehittämistä on jouduttu ihan tosissaan miettimään. Vaikka perinteisellä ranskanleivälläkin on kannattajansa, vaalea leipä on vaikeuksissa. Se on joutunut piiloutumaan lainahöyheniin: patongit, ciabattat, croissantit ja focacciat myyvät edelleen. Vaalea leipä ei ole enää sitä sileää perusleipää: taikinaan tai päälle heitellään auringonkukan-, unikon-, kurpitsan-, seesamin-, tai minkä vaan siemeniä. Suomalaiset ovat matkustelleet ja nähneet tällaisia vaaleita leipiä myytävän ulkomaillakin, vaatimustaso kasvaa. 

Ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi ruokien terveysvaikutuksista. Koskahan päivitetyt ravitsemussuositukset ovat viimeksi aiheuttaneet niin paljon keskustelua kuin viime kerralla. Terveysriskiryhmiin kuuluvat heräilevät. Punaisen lihan alta vedetään mattoa sitä mukaa, kun suolistosyövät lisääntyvät. Väestön ikääntyessä diabetes ja erilaiset sydän- ja verisuonitaudit räjähtävät käsiin. Tämän päivän kuluttaja haluaa ruokavalinnoillaan vaikuttaa fyysiseen hyvinvointiinsa. Funktionaaliset elintarvikkeet ovat nousussa, vaikkakin elintarvikealalla tapahtuvia muutoksia hidastaa kaunis lainsäädäntö. Koska kyse on suhteellisen uudesta asiasta, voidaan jopa hidastavaksi tekijäksi mainita lainsäädännön puuttumisen. Fyysisen hyvinvoinnin lisäksi kuluttaja on ravinnollisesta näkökulmasta katsottuna kiinnostunut myös henkisestä hyvinvoinnistaan. Onneksi on luomupiiriä, lähiruokaa, käsintehtyä ja paikallista tilaa. Ja vaikkei kestävä kehitys ja jälkipolvien maailma niin paljon kiinnostaisikaan, voi omatunnon ostaa kuitenkin hetkellisesti puhtaaksi luomuanekaupasta. Parempi tuokin kuin ei mitään, sanon.

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden esiinmarssi on/oli vasta ensimmäinen aalto. 2000-luvun alkupuolella kerrottiin, että ihmisen geenikartta on valmistunut, halutessa pystytään seulomaan taudeille altistavia geenimuunnoksia. Ollaan edetty hyvinkin syvälle yksilötasolle, jolloin myös ruokavalioa pystytään optimoimaan hyvinkin yksilökohtaisesti. Nutrigenomiikka on vahvassa nousussa oleva tieteenala, joka tutkii ravinto- ja perintötekijöiden yhteisvaikutuksia. Tieteenala on tällä hetkellä keskittynyt ravintoaineiden ja kroonisten tautien riskitekijöiden vuorovaikutuksiin geenitasolla. Ei mene kauaa, kun kuluttajalla on kädessään oma geenikartta ja sen perusteella hän tekee päätöksen siitä, mikä ravintoaine on juuri hänelle sopiva. Netistä löytyy jo kymmeniä yrityksiä, jonka kautta voi hypätä geenitestien pelottavaan maailmaan ja paljastaa perimänsä.

 

Kuten monesti ennenkin, huomaan taas eksyneeni aiheesta. Innostuttuani homma lähtee kohtalaisen helposti lapasesta. Oikeastaan tarkoituksenani oli kirjoittaa pienen vaalea leipä -alustuksen jälkeen ruisleivästä, sen uudesta noususta ja terveysvaikutuksista. Maininta torajyvän hallusinoivista ominaisuuksista oli myös tulossa ja toteamus siitä, että vaikka monesti koemmekin syövämme suomalaista ruisleipää, rukiin tuotanto ei riitä meillä omavaraisuuteen ja maistelemme monesti saksalaista ja puolalaista viljaa. 

No ei se mitään. Sillä vihdoinkin, siis viiiiiiiihdoinkin, törmäsin ihan oikesti hyvään ruisleipäohjeeseen. Haluan ehdottomasti jakaa tämän muillekin hyvästä leivästä kiinnostuneille, sillä tietämättömyys paremmasta on kammottavaa. Chocochili-blogin takana olevalta Elinalta ilmestyi nimittäin juuri mahtava ruokakirja Vegaanin keittiössä. Vink vink, hyvä joululahja. Sieltä on myös ruisleipästen ohje, jonka itsekin eilen toteutin. Aivan tajuttoman hyviä, huh.

Sen verran juteltiin eilen Elinan kanssa, että mietittiin kyseisten leipästen pakkaskestävyyttä. Ruisleivällähän on nimittäin paha tapa kuivua ikävästi jäätyessään. Pakkaskestävyydestä ei ole vielä tietoa, sillä Elina tuumasi, että leivät menee niin nopeasti parempiin suihin uunista tultuaan, että nou kän duu. Lupasin heittää pari pakkaseen, mutta nyt on jo myöhäistä. Ilmoja odotellessa.

Ohjetta on testattu myös Maistuis varmaan sullekin -keittiössä, josta copypastasin tekstin suoraan häpeilemättä. Sen verran ohjeeseen liittyviä huomioita, että tein vähän isompia leipäsiä, kokoluokaa Reissumies, ja niitä tuli kymmenen kappaletta. Ehkä siis nimen pitäisi olla ruisleivät. Sain myös ehdotuksen, että kuminan määrää voisi hieman nostaa, sillä se nyt vaan sattuu olemaan hyvää.

Ruisleipäset (16 kpl)

Pikajuuri: 

5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja
1 rkl siirappia

Muut ainekset:

2 tl suolaa
2 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva veteen. Lisää sitten jauhot ja siirappi. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Punajuuri-aurajuustoloora

Mielenkiinnosta kokeilen bloggausta älypuhelimmella ja appsilla, läppäri lähti hetkellisesti katkolle. Tai siis eka lause oli ihan paskaa, ei kukaan bloggaa mielenkiinnosta kännyllä. Vaan siksi ettei juuri tuolla kyseisen veemäisellä hetkellä ole muuta kirjoituskonetta tarjolla. Ei kuitenkaan turhia lätinöitä, kirjoittaminen yksisormisena aiheuttaa muutenkin luomisen tuskaa, vaan miten vois fuskaa.

Mielettömien lanttu-, porkkana- ja perunamäärien lisäksi kylmätilani notkuvat punajuuria. Minä ♥ punajuuri. Tämänkin ruuan voi laittaa joulupöytään, jos kaipaa pientä vaihtelua. Eikä raaka-aineetkaan järin joulusta poikkeuksellisia ole: punajuurta, aurajuustoa, riisiä. Perusmaut kohdallaan.

Ilman riisiä tämä menee vaikka lisäkkeenä, itse natustin pääruokana. Aika jees.

Punajuuri-aurajuustoloora

0,75-1 kg punajuuria
1 sipuli
1 pkt aurajuustoa
1 pieni tlk ananaspaloja
1,5 dl puuroriisiä
2 dl kermaa
suolaa
pippuria
meiramia
timjamia

Kuori juuret ja pilko tikuiksi. Pilko sipuli. Murenna aurajuusto. Keitä riisiä n. 10 minuuttia suolatussa vedessä. Voitele uunivuoka, sekoita ainekset ja paista 170 asteessa n. 1,5 tuntia. Käy möyhimässä kerran ja jos alkaa näkyä palovammoja, peitä foliolla.

Jouluinen crème brûlée

Joskus pari vuotta sitten kehitin pomminvarman reseptin creme bruleelle. Varmalla tarkoitan sitä, että hyytyminen on taattua, toisaalta ei ole myöskään pelkoa munakokkelista. Helppokin on, ei turhaa säätämistä. Ja mikä parasta, pienellä viilaamisella tästä saa iisisti myös makeaa munakokkelia, siitähän me kaikki pidämme. Vesihaude pois ja uuni 250 asteeseeseen, tulos on taattu. No ei.

Tänä jouluna vähän fiksailin makuja ja tein jouluisamman version. Tai siis pikkujouluna tarkoitan.

 

 

Jouluinen crème brûlée (6 annosta)

Jos et halua jouluista, unohda appelsiini, kaneli, neilikka, kardemumma ja inkivääri.

 6 dl kuohukermaa

1,5 dl maitoa

1,5 dl sokeria

1 vaniljatanko

7-8 kananmunan keltuaista

1 pestyn appelsiinin kuori pienellä terällä raastettuna (ei valkoista osaa)

½ tl kanelia

½ tl kardemummaa

1/4 tl neilikkaa

1/4 tl inkivääriä

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Mittaa kattilaan kerma, maito ja sokeri. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja kaavi pikkulusikalla siemenet kattilaan, lisää myös tanko. Kiehauta. Erottele keltuaiset. Ota tanko pois kattilasta ja anna massan jäähtyä. Riko keltuaisten rakenne, lisää kuori + mausteet ja lisää kermamassaan vispilällä koko ajan sekoittaen. Jaa annosvuokiin. Kypsennä uunissa vesihauteessa keskitasolla (vettä puoliväliin vuokia) n. 60 minuuttia. Ripottele pinnalle sokeria ja polta pinta ruskeaksi kaasupolttimella. 

Thaisalaatti osterivinokkaasta

Löysin hienon satsin osterivinokkaita Aurajoen rannoilta. Sen kunniaksi ruokamatkalle Kaakkois-Aasiaan. Eli vuoden 2014 viimeinen sieniresepti. Tiedän, alkaakin jo riittää.

Thaisalaatti osterivinokkaasta, ruusukaalista
ja munanuudelista

Munanuudeleita
Osterivinokkaita
Ruusukaaleja

Pilko osterivinokkaat ja kypsennä pannulla. Tee ruusukaalien kantoihin ristiviillot, kypsyy tasaisemmin. Keitä suolatussa vedessä n. 8-10 minuuttia. Jäähdytä ja halkaise. Keitä munanuudelit ohjeen mukaan. Sekoita kaikki.


Kastike

puoli kourallista korianteria, pilko
1 cm pätkä inkivääriä, raasta
2 valkosipulinkynttä, pilko
2,5 rkl rypsiöljyä, kaada
2 rkl soijakastiketta, kaada
1 limen mehu, purista
1 chili, pilko
ripaus ruokosokeria, hyppystä

Sekoita kastikkeen ainekset ja yhdistä nuudeleiden, sienten ja ruusukaalien kanssa. Kylmänä alas. 

Brunssivalvontakomissio Turussa: Bistro Julienne (Scandic Julia)

Avoinna 

Lauantaisin 12-15

Hinta (otettu Scandic Julian sivuilta 7.12.2014)

Aikuiset 19€

Lapset 3-13v vähintään -50% 

Alle 3v ilmainen

Ihmiset 

Vauvasta mummoon + joulutonttu.

Tila

Hotelli Julian ravintola. Lämminhenkinen sisustus ja kotoisa valaistus. 180 asiakaspaikkaa, mukavan väljää. Hyvin suunniteltu. Osittainen kokolattiamatto vaimentaa elämisen ääniä. Erittäin viihtyisä. Pöytävaraus voisi olla järkevä, tosin kellon lähestyessä kahta alkaa paikkoja vapautua.

Saavutettavuus

Sijaitsee ihan Turun keskustassa Eerikinkadulla parin minuutin kävelymatkan päässä torilta. 

Ammattimaisuus ja henkilökunta

On vaikea keksiä pahaa sanaa. Ammattimaisuus ja tekemisen meininki huokuivat kiillotetuista haarukoista hedelmäpöydän kautta rocky road -kakkuun asti. Keittiömestari Mervi Lähteenmäki olisi jo pelkällä olemuksellaan valaissut pimeimmät kulmat ja kävelevä reseptipankki, Mari Seppälä, olisi leiponut näihin kulmiin vielä pikaiset mustikka-sitruunatahnapiirakat. Ja näin myös tontun. Silmät peitetty tunnistuksen uhatessa

Scandic Julian brunssi on täysosuma, ei paremmasta väliä -sanonta pitää tällä kertaa täysin kutinsa. On sinänsä masentavaa, että kyseinen brunssi on ollut toiminnassa jo reilun puolitoista vuotta, mutta vasta nyt kävin siellä ensimmäistä kertaa. Mainontaan ei ole ollut tarvetta panostaa, kun paikka on lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä muutenkin: viidakkorumpu puhuu. Vaikka asiakaspaikat ovat täynnä, ei väkimäärä tunnu missään. Ottopisteet on hyvin suunniteltu, pisteitä on useita ja niitä voi lähestyä monesta suunnasta. Isoin jonotukseni kesti maksimissaan minuutin. 

Joissain ketjupaikoissa on ehkä totuttu siihen, että kokin tärkein työväline on terävät sakset, joilla vakuumipakatut puolieinekset saa helposti auki. Keittiömestari kertoi minulle ylpeänä, ettei heidän keittiössään Saarioisten tai muidenkaan tehtaiden äitejä näy, vaan kaikki mahdollinen valmistetaan raaka-aineita kunnioittaen itse. Myös lähiseudun ruokatuottajia pyritään hyödyntämään. Ja näinhän se on, ruoka oli todella maistuvaa. Erikoisruokavaliot oli otettu hienosti huomioon, keliaakikoilla oli oma noutopöytänsä. Myös kasvissyöjiä hemmoteltiin ja lämpimien kasvisruokien pöydästä löytyi kyltti, joka kehotti poistumaan takavasemmalle, mikäli ei ollut kasvissyöjä. Upeaa. Sillejä ja silakoita oli montaa eri sorttia, kalapuoli oli muutenkin kiitettävä. Salaattipuoli oli myös pitkään  mietitty sillä salaattisekoitusten lisäksi oli mieletön määrä kippoja, joista voi itse koota haluamansa salaatin. Eikä muutenkaan menty sieltä, missä aita oli matalin. Polkkapossu sai joulupossuakin syödäkseen ja pukin poroista osa oli päätynyt savuporomousseksi. Vaikutuksen tekivät myös hedelmänleikkauspiste ja jälkiruoat. Sen verran olin jo pyörivässä kunnossa, etten pystynyt hedelmäpisteessä piristymään kuin parista ananassiivusta ja vesimelonista. Juomapuoli oli los buenos ja bonuksena juomapisteen takakulmaan kyhätty jouluinen booli, jossa maistui kirsikka. Uuh.

Kiitos vielä viehkeälle keittiömestarille Merville, joka upeasti tuli toivottamaan tervetulleeksi, esitteli paikan ja kertoili salaisiksi jääviä lukuja historiankirjoista. Ainakin minulle tuli sellainen olo, että asiakas on täällä ihan tosissaan tärkeä. Sen verran vielä mainittakoon, että Scandicin brunssit ovat lähteneet liikkeelle Turun Juliasta ja on otettu pariin kolmeen muuhunkin Scandiciin kokeiluun. Hyvä Turku!

Bistro Juliennessa alkaa kansainvälisiä vaikutteita napannut joulupöytä 8.12. maanantaina hintaan 24€. Mikäli joulubuffa on edes puoliksi yhtä hyvä kuin brunssi, kannattaa sinnekin ehdottomasti pistäytyä. Myös lasten kanssa sillä ruokailutilan vieressä on kivannäköinen leikkipaikka.

Suosittelen ehdottomasti, hittimatskua, jäätävän loistava paikka!

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Scandic Julian kanssa.


 

Hotelli Tornin juhannusriisi joulupöytään

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Olen päässyt mukaan hienoon sukuun, jossa leivotaan ja lauletaan paljon. Serkkuja on vaikka lainaksi asti, joten perhejuhlia riittää. Monissa juhlissa tarjotaan juhannusriisiä, joka on legendaarisen Hotelli Tornin lähes yhtä legendaarinen ohje. Alkuperäisessä ohjeessa ei varsinaisesti puhuta juhannusriisistä, se on tämän suvun oma nimitys ruualle, sillä muiden perhejuhlien ohella tätä syödään usein myös juhannuksena. Halusin julkaista ohjeen näin joulun kynnyksellä, sillä voisin yhtä hyvin nähdä tämän myös joulupöydässä. Ehkä näenkin. Ohje on käsittääkseni julkaistu vuosikymmeniä sitten Tornin asiakaslehdessä. Viime kesänä onni suosi meikäläistä, kun sain käsiini muutaman näistä lehdistä. Joitakin reseptejä kirjoittelin näistä ideakansioonikin, ehkä niitä joskus julkaistaan täälläkin.

En osaa sanoa, kuinka paljon alkuperäinen resepti on matkalla muuttuunut, vai onko lainkaan. Sain kuitenkin kädestä pitäen opastuksen kyseisen ruuan valmistukseen, kun suvun miellyttävä matriarkka hyväksyi minut essuilemaan hellansa ääreen. Mahtavaa. Samalla opeteltiin myös Hilma Alexandran piimäjuusto, mutta sen pidän omana tietonani. Tämän ohjeen haluan kuitenkin jakaa, sillä kyseessä on todellinen herkku ja vielä erittäin näyttävä sellainen.

Juhannusriisi (muutamalle nälkäiselle)


7 dl puuroriisiä

suolaa

sokeria

Keitä riisiä n. 20 minuuttia vedessä, jossa on suolaa ja sokeria. Huuhtele hyvin kylmällä vedellä ja anna valua muutama tunti.

1 purkki majoneesia

1 sitruunan mehu

kuohukermaa yhtä paljon kuin majoneesia

¾ tl valkopippuria

1 tl suolaa

¾ rkl sokeria

luraus etikkaa

reilusti hienonnettua tilliä

Sekoita ainekset keskenään ja yhdistä riisiin. Anna maustua muutama tunti.

graavilohta leikattuna viipaleiksi

salaattia

katkarapuja

sitruunaviipaleita
 tilliä
tomaattia

Kokoa vadille. Riisi pitkäksi keoksi. Reunoille salaattia. Päälle katkarapuja, graavia, sitruunaviipaleita, tilliä ja tomaattia.

Kymmenen päivän ruokalista

Kyllä me ruuista kirjoittavatkin syömme ihan normaaleja murkinoita. Taas asiasta kyseltiin, joten raotetaan hiukan. 

Aamupalaksi joko kaura- tai ohrapuuroa, päällä joko omenasosetta tai pihlajanmarja-omenahilloa. Lisänä silmäys voita, lupaus kanelista ja muutama siivu banaania. Puuron kanssa vuorottelee leipä. Iltapalana lähes joka ilta hedelmiä ja viiliä tai hedelmiä ja jugua. Joskus myös leipää. Satunnaisesti myös pähkinöitä, pistaaseihin tulee himo.

Lämmintä ruokaa yleensä kerran päivässä. Alla lista ajalta 22.11.-31.11. eli kymmenen päivää.

La    Perunoita, kalapuikkoja, porkkanaista valkokastiketta, lantturaastetta jossa rusinoita

Su    Pitaleipiä, jotka täytetty falafeleilla, punajuurilla, tsatsikilla, salaatilla jne. 

Ma   Riisipuuro ja luumu-rusinasoppa

Ti     Lohitortellinit ja sitruuna-rakuunavoi

Ke    Hernekeitto ja lätyt - koiran 14v synttärit,  herra rakastaa lättyjä

To    Sienirisotto tai -ohratto joko kuivatuista tateista tai tuoreista talvijuurekkaista, jos jaksan keräillä         Aurajoen pajukoista

Pe    Hernekeitto day 2, mukaan piparjuurikermaa, lättyjä jos on jäänyt, tuskin on

La    Brunssi jollain yhteistyökumppanilla

Su    Ruusukaali-sitruunapasta

Ma   Punajuuri-feta-ohrasalaatti ja ehkä foccacia

Jos tätä nyt vielä vähän avaisi, niin kalaa on näköjään kahtena päivänä, lihaa ei lainkaan. Yksi päivä lisää kalaa ja lihaa tulee kuitenkin tulevana lauantain brunssilla. Myös leivälle olen viskonut tällä viikolla maksamakkaraa, hummusta piti tehdä, mutta se jäi. Palkokasveja on muutenkin jo kolmena päivänä, niiden syöntiä olen pyrkinyt tietoisesti lisäämään. Perästä kuuluu sanoi isäntä, kun totesi tekemänsä falafelit ihan älyttömän herkullisiksi. Kasviksia on muutenkin ihan kivasti. Harvemmin syödään samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin, sitä tehdään yleensä sopiva määrä. Falafeleja tosin tein pakkaseenkin. Ja aika huokeasti on näköjään menty. Suuri osa raaka-aineista löytyy lähes aina kaapista ja lähes kaikki tehdään itse. Pitaleipiä en nyt viitsinyt tehdä, kun bongasin pirkkaisen paketin hintaan 1,09€. 

Brunssivalvontakomissio Turussa: Blanko

Avoinna 

Sunnuntaisin 12-16

Hinta

Aikuiset 19€

Lapset -50%

Pienemmät ilmaiseksi 

(ikärajoja ei mainittu, ei löydy kotisivuiltakaan)

Ihmiset 

Enimmäkseen 20-30 -vuotiaita. Verraten paljon toisia kotimaisia. Muutama lapsikin mukana. DJ.   

Tila

Aurajoen rannassa, kivat näkymät joelle. Lämminhenkinen sisustus ilman turhaa kikkailua. Tila luo ahtaudellaan paikan suosioon yhdistettynä pientä haastetta, mutta sopu sijaa antaa. Jos onnistuu saamaan ikkunapöydän joelle, ei voi ainakaan maisemaa morkata. Valvontakomissio ei morkannut.

Saavutettavuus

Sijaitsee ihan Turun keskustassa aurasillan kupeessa minuutin kävelymatkan päässä torilta. 

Ammattimaisuus ja henkilökunta

Henkilökuntaa oli tarpeeksi töissä ja hommat sujuivat sukkelaan. Pöydästä vietiin lautasta pois sitä mukaa kuin lautaset tyhjenivät. Vaikka kiire olikin, henkilökunta oli ystävällistä ja ehti hymyillen vastailemaan lähes piinaviin kysymyksiini. DJ loungetti rauhallisesti, ainakaan tällä kertaa musiikki ei ollut liian lujalla.

Blankon brunssi on Turussa klassikko siitäkin huolimatta, etten ole aikaisemmin koskaan käynyt siellä: no harvemmin meikäläisen läsnäolo mistään paikasta klassikkoa tekeekään. Vaikka tosin moni ravintola on käyntini jälkeen ottanut ruokalistalleen mm. sellaisia juttuja kuin possunselykset, revittyä possua, possua chow mein ja vaikka mitä muuta possuun, siis minuun, liittyvää. Joka tapauksessa olin kuullut paljon hyvää tuosta klassikkopaikasta ja odotukset olivat aikas korkealla.

Saavuimme paikalle muutama minuutti ennen kahtatoista ja oven taakse oli kerääntynyt jo pieni jono. Olin haistavinani myös pientä näyttäytymismeininkiä, mutta mikäs siinä: toiset ovat hyvännäköisiä, toisilla on hyvä näkö.  Puolet jonosta sain siivottua edestäni toteamalla hieman äänekkäämmin, että  hoppas att vi hinner till Stockmann i tid, var det så att alla seglatsskår var i 50% rabatt  bara i dag och Helly Hansen jackor också? Johan tuli rytinää ja eräs Johan muutenkin. Oli miten oli, ovet aukesivat tasalta ja ihmiset alkoivat valua sisään. Jono meni ihan kohtuullisen nopeasti, tila loi sisääntuloon pientä haastetta, kun rahastus tapahtui oven lähellä olevalla kassalla ja jo maksaneet asiat lähtivät ruokajonoon sisääntulojonon läpi. Mutta kaikki meni kunnialla ja hyvässä hengessä.

Mitä itse ruokaan tuli, se oli oikein maistuvaa. Kylmät ruoat olivat maistuvia ja täällä lämpimiinkin oli panostettu hieman enemmän kuin monessa muussa brunssinoutopöydässä. Rahalleen sai vastinetta niin kasvissyöjä kuin lihansyöjäkin. En tullut kysyneeksi, kuinka paljon ruokalista muuttuu viikoittain, mutta toivon, että sielläkin seurattaisiin sesonkeja. Jälkiruokapöydässä oli jätskin lisäksi torttua, piirakkaa, herkkua, serkkua, viikunaa ja juustoja. Erityiskiitos mukavan kosteasta mustikkapiirakasta, joka oli vielä osuvasti vaniljakreemitetty. Oikein kattavaa ja ruoasta jäi hyvä mieli. Paitsi jauhelihapihveistä, joista ei sen enempää. Koska paikka on sen verran suosittu ja ruokaa joutuu jonottamaan jonkin aikaa, kannattaa lautaselle huitoa heti ensimmäisellä kerralla täyskukullinen. Montaa kierrosta ruokaa ei nimittäin jaksa jonottaa. Vinkkinä.

Vaan mikä oli ehdottomasti kauneinta, oli monipuolinen juomapöytä. Perinteisten mehujen lisäksi isot plussat siitä, että juttuun tuodaan mukaan jotain, mitä ei juurikaan muilta löydy. Siitä tulee oma juttu. Olin jo aiemmin kuullutkin pelkkää hyvää blankon alkoholittomasta boolista ja olihan se ihan jäätävän hyvää. Todella raikasta, limeistä, omenaista, inkivääristä ja vaikka mitä. En tiedä, onko booli vaihtuva, mutta jos ei ole, voisin mennä jo pelkästään boolin vuoksi takaisin.

Nyt kun on tullut lähes kaikkea kehuttua, niin jotain parannusehdotuksia heittäisin haudontaan:

- Ruuissa pitäisi lukea, mitä ne ovat. Esimerkiksi ihan kaikista ei pystynyt päällisin puolin varmuudella sanomaan, sisälsivätkö esimerkiksi kanaa tai jotain muuta lihaa. Nimilaput siis paikoilleen. Henkilökunta oli kyllä hyvin valmiudessa vastaamaan, mutta silti olen sitä mieltä, että kyselyyn ei pitäisi olla tarvetta.

- Leipien sijoittelua voisi harkita uudellen. Nyt niitä saadakseen joutui asettumaan jonoon, siihen on vaan tottunut, että leipää saa äkkiä nappastua jostain lisää. Tähän joku tietysti voisi todeta, että kyllä munakokkeliakin santsatakseen piti jonottaa. Tähän minä taas voisin vastatodeta, että ime munakokkelia, mutta en kuitenkaan totea.

- Mukana ollut lihaa syömätön syöjätär halusi tuoda esiin, ettei ole mukavaa, kun lihaleikkeleet koskettavat juustoja. Tällöin hän ei ainakaan halua ottaa juustoja, vaikka normaalisti ottaisikin. Myös kaikilla ruuilla voisi olla omat ottimet, ettei lihallisia ja lihattomia tuotteita otettaisi ristiin samoilla ottimilla. 

Kuten todettua, kivaa oli ja ruoka maistuvaa. Kiitos Blankolle ja ystävälliselle henkilökunnalle. 

Juttu on kirjoitettu yhteistyössä Blankon kanssa.

Hiton falafelit

Kuulin vasta, että falafeliä käytetään haukkumasanana ihmisestä, joka ei syö lihaa.  Hei tsekkaa toikin falafel, tuolla se taas dippailee selleriään hummukseen. En silti halua tietää, missä kyseinen lausahdus on lausuttu, enkä varsinkaan mihin selleri tässä viittaa. Enkä ainakaan sitä, olenko myös mahdollisesti maistellut tuota kyseistä hummusta. Meikäläisen kielessähän falafel voi ainoastaan tarkoittaa kikherneistä tehtyjä aivan älyttömän hyviä pullia tai pihvejä, joita natustellaan vaikkapa valkosipulilla maustetun jugun kanssa pitaleivän sisältönä.

Vaan miksiköhän olen ollut niin tomppeli, että olen aina käyttänyt liemessä lilluvia kikherneitä. No muutama päivä sitten ostin kuitenkin kilon tötterön kuivia ja vedin puolet likoamaan 12 tunniksi. Vaihdoin veden ja keitin tunnin. Osasta tein falafeleja ja osan laitoin pakkaseen. Sieltä on näppärä napsia keittoihin, kastikkeisiin, tahnoihin ja vaikka mihin. Kilo kuivattuja maksoi 3€, vinha hintaero esim. gogreenin pakkauksiin, kun desistä kuivattuja tulee kolme desiä kypsiä.

Falafelit saivat uuden kodin pitaleivän välissä tomaatin, kurkun, tsatsikin, punasipulin, halloumin, punajuuren, avokadon, vihreän salaatin ja taboulehin kanssa. Ärsyttävän hyvää, jos ei itse saa. Onneksi sain ihan itse päättää kuten yleensäkin. 

Falafelit n.15 kpl

4 dl kypsiä kikherneitä

1 sipuli pilkottuna

2 valkosipulinkynttä pilkottuna

1 kananmuna

1 tl suolaa

½ tl cayannepippuria

reilu 1 tl juustokuminaa

3/4 dl korppujauhoja

1 rkl sitruunamehua

2 rkl vettä

puoli kourallista persiljaa

puoli kourallista korianteria

Aja kaikki aineet tehosekoittimessa massaksi, älä kuitenkaan liian tasaiseksi. Muotoile kostutetuin käsin pieniä pullia tai lyttää pieniksi pihveiksi. Itse tein molempia, mutta varsinkin pitaleivässä suosin littanakikkareita. Ja niitä ei tarvi paistaa upporasvassa, tosin silti runsaassa öljyssä. Muutama minuutti molemmin puolin.

Brunssivalvontakomissio Turussa: Logomo

 

Avoinna 

Lauantaisin 12-15

Hinta

Aikuiset 19€, 

4-12v 12€,

Alle 4v ilmaiseksi

Ihmiset

Laidasta laitaan, taaperosta vaariin.

Tila

Industriaalinen miljöö, ikkunasta näkyy tunnelmallisesti rautatiet ja junakin saattaa puksuttaa välillä ohi, ruokasalissa paljon tilaa ja väljästi pöytiä, yksinkertainen sisustus mutta sopii hyvin tilaan. Siistiä joka paikassa vessoja myöten.

Saavutettavuus

Sijaitsee keskusta-alueella. Kauppatorilta kävellen n. 20 minuuttia, rautatieaseman ja bussiaseman takana. Hyvät joukkoliikenneyhteydet. Omalla autolla helpolla tulla, pysäköinti Logomon P2-parkkialueella ilmainen launtaina brunssin aikana tunnin ajan, muuten pysäköinti 1€/tunti. Jos brunssi venyy, voi ottaa uuden ilmaisen tunnin.  Myös Easypark käytössä.

Ammattimaisuus ja henkilökunta

Tarjoilijat erittäin ystävällisiä ja kokit myös. Tarjoilijat näkymättömiä mutta kuitenkin paikalla. Hauskan lisämausteen antaa ruokalinjaston vieressä oleva pieni avokeittiötila, jossa kokit hääräilevät. Kokkeja kävinkin moikkaamassa ja samalla vähän tutkailemassa, tiedetäänkö, mitä on tarjolla. Hyvin oli asiat hallussa.

Ruoka ja juoma

Yleisesti ottaen olimme erittäin tyytyväisiä. Paikassa on viikottain vaihtuva brunssilista, joten en lähde tähän heittämään täydellistä listaa, mutta jotain huomioita kuitenkin.

Kylmät: Niin kasvis, kala kuin lihapuolikin oli jokainen aivan erinomainen. Erityisesti mieltä lämmitti kasvispuoli, jossa kasvissyöjä oli todellakin huomioitu. Mahtavia salaatteja ja mikä parasta palkokasveja oli käytetty monipuolisesti: kylläinen olo jatkui iltapalaan asti. Hauskoja vähän erikoisempiakin juttuja oli sekoitettu pöytään, esimerkiksi mustaa kvinoaa katkarapujen joukossa.

Lämpimät: Ihan perussettiä, tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. Lämmin puoli on yleensäkin se, jonka minun puolestani voisi kokonaan unohtaa brunsseilta, tulee vain liikaa ruotsinlaivafiilis. Tämä ei siis varsinaisesti ole valitusta Logomon lämpimästä puolesta. No, tiedän kyllä, että monelle se lämmin on kaiken kohokohta, joten ei väheksytä sitä sen enempää. Jos positiivista haetaan, niin naudan ystävälle oli lämpimällä puolella tarjolla isoja suussasulavia ja haarukassa murenevia kimpaleita ruhoa. Jotain nyhtömäistä.

Jälkkärit: Kyllä maístui. Kyllä. Juustokakkua, tiramisua, suklaamoussea, panna cottaa passionkiilteellä. Ja hienoa sekin, että tarjolla oli raikastamassa ja keventämässä tuoretta ananasta ja melonia. Tosin sitä en ymmärrä, miksi ne eivät olleet jälkiruokapöydän vieressä, vaan leipien lähellä. Huomatkaa panna cottassa pohjalla aito vanilja. Pointsit.

Leivät: Karjalanpiirakoita, täysjyviä ja croissantteja. Munavoita, margariinia ja jotain mukavaa tahnaa. Croissanteille vielä erityismainonta seurueen asiantuntijalta. Varsinais-Suomen parhaat on kuulemma vehmaalaisella Askondilla ja nämä pääsivät hyvin lähelle.

Juomat: Maito, vesi, mehu, tee, kahvi. Monilla näkyi olevan myös skumppaa tai viiniä, niitä sitten brunssilistan ulkopuolelta. 

Että kirjoitukseni palvelisi paremmin myös Logomoa, voisin jotain kehittämisehdotuksia heitellä ilmoille. Ensimmäiseksi: moni kaipaisi brunssilla appelsiinituoremehua. Tarjolla oleva punainen sekamehu ei mielestäni ole se paras tarjottava mehu, vaikka sekin toki monelle kelpaa. Toinen kehittämiskohta liittyy lämpimän pöydän vesihauteiden lämpötiloihin, joita olisi saanut selvästi nostaa. Hiukan haaleaa.

Pähkinänkuoressa.

Hieman kallis, mutta ehdottomasti suosittelen. Hyvää vastinetta rahalle. Erityislaatuinen tila, hyvä palvelu, hienot safkat. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Logomon kanssa.

Isänpäivämenu

Kolme ehdotusta: lihaisammalle isille, kalaisammalle isille, vegeisemmälle isille. Alku-, pää- ja jälkiruoka. Ja saahan näitä ristiinkin yhdistellä. Pääruualla jokaiseen peruna-palsternakkamuusi.

Jos haluaa heittäytyä ihan hurjaksi ja tehdä tästä neljän ruokalajin kokonaisuuden, niin alkuruuan ja pääruuan väliin voi ottaa vielä vaikkapa tyrnismoothien.

Lihaisammalle isille

Lime-korianterimarinoidut paahtopaistiviipaleet ja vihersalaattia
Possunselykset, konjakki-kermakastiketta ja etikkapunajuuria
Puolukka-omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta

Kalaisammalle isille

Sitruskypsennetty parmesaanilohi
Tillipesto-anjovistäytteiset silakkapihvit, voisulaa ja etikkapuunajuuria
Panna cotta ja glögipäärynät

Vegeisemmälle isille

Paahdettu valkosipulikeitto
Kaalinlehteen käärittyä bulguria, suppilovahveroita, karamellisoitua sipulia ja puolukkahilloa
Viinirypäle-rosmariini-hunajatyynyt ja vaniljajätskiä

Äläkä saata meitä pahaan, vaan päästä meidät kiusaukseen

Närkästynyt mutta omanarvontuntoinen lukijani vihjaili, ettei blogistani löydy janssoninkiusauksen reseptiä. Kaikenlaiset vuohenjuusto-rosmariiniperunat ja stilton-valkosipuliperunat kyllä on, muttei sitten niinkään miehekkään yksinkertaista ohjetta kuin anjovis-perunakiusausta.  Ehkä siksi, etten ole miehekäs, saati sitten yksinkertainen.

Tunnustan silti puutteen ja vastaan huutoon.

Janssoninkiusaus on niin helppo ruoka, että jopa molemmat veljeni sen osaisivat tehdä. Rakkaudella totean tässä yhteydessä, että toinen piti pitsaa tulikuumassa uunissa reilut 40 minuuttia ja toinen räjäytti Sumuvalon suklaakakun ympäri uunia pohjaa. 

Janssonin voi toki valmistaa monella tapaa, mutta ei kuitenkaan pakastealtaan peruna-sipulisekoituksesta. No saa tehdä, mutta sekoituksessa perunatikut ovat yleensä liian ohuita ja lopputuloksesta tulee pliisuhko - ainakin silloin kun tietää paremmasta. Tuo on siis ensimmäinen kohta, missä voidaan mennä pieleen. Toinen kohta on neste: ei kannata alkaa leikkiä vähärasvaisten maitojen kanssa, paras lopputulos saadaan kerman ja maidon sekoituksella. Seuraavaksi kypsyys: anna muhia rauhassa, kukaan ei tykkää raa'asta. Ja viimeiseksi suola: helppo homma, tähän ohjeeseen ei nimittäin tarvi itse lisätä suolaa lainkaan.  Nesteet suoraan janssonfiletötteröistä ja hyvin menee. Sieltä saa myös pippurin.

Eli näin sen teen. Oikeastaan ainoa, mikä vaihtelee, on tilli. Välillä käytän, sitten taas en.

Janssoninkiusaus

reilu 1 kg yleisperunoita

1 iso keltasipuli

3 dl kuohukermaa

1,5 dl maitoa

2 janssonfilepurkkia

Kuori perunat ja tee niistä reiluja tikkuja, tai voisi jopa sanoa pienehköjä lankkuperunoita. Kuutioi sipuli. Sekoita kerma, maito ja janssonfilepurkeissa olleista nesteistä toisen nesteet kokonaan ja toisesta 1/3. Rasvaa vuoka kevyesti rypsiöljyllä ja heitä perunat, sipulit ja janssonfifileet vuokaan. Sekoita hyvin. Kaada päälle nesteet. Paista uunissa keskitasolla 200 asteessa reilu tunti.

Kiusauksen kanssa erittäin hienosti sopii etikkapunajuuret. Sattui kuitenkin niin, että joku punaisesta pitävä hamsteri oli järsinyt tiensä jääkaapin oven läpi ja tuhonnut koko purkin. Jouduin tekemään pikaversion mikrossa ja hyvin tippuili. Kuorin pari punajuurta, viipaloin ja laitoin mikron kestävään astiaan. Tein sekoituksen parista ruokalusikallisesta etikkaa ja samasta määrästä sokeria ja vielä hieman suolaa. Kaadoin juurien sekaan, nuketin mikrossa 7 minuuttia, pyörittelen hieman ja nuketin vielä kymmenisen minuuttia. Lopuksi lisäsin ihan inan sokeria, koska tulema oli hieman liian etikkainen. Mutta erittäin hyviä olivat.

Garlic bread

Alkuruokalautasella muutama meikälle uus löytö: 

 

Vaikka juuri viime postauksessa heitinkin pöydälle lämppäreitä, jatketaan hiilihydraattitrippejä leipäjalostuksen pelottavassa maailmassa. Pelottavan siksi, etten ranskista muuten syö, mutta garlic breadina se on ihan hitti. Ai mutta syönpäs: köyhät ritarit, nami.

En ole tähän ohjeeseen varmaan missään törmännyt, joten pakkohan hyvyyttä on laittaa jakoon. Ensimmäisen kerran garlic bread ui housuihini muutama vuosi sitten Pizza Hutissa, siitä lähtien kyseinen leipä on kuulunut hyvinkin säännöllisesti ruokapöytääni. Nykyään lähinnä tiputtelen sitä housuilleni. Kauneus on jälleen yksinkertaisuudessa: muutama viilto, kääräisy, pari-kolme raaka-ainetta, uuni. Mitä muuta mies voi haluta?! Ai joo, satsuman. Garlic breadin parhautta on myös se, että se käy lähes pöytään kuin pöytään.

Yleensä olen valmistanut garlic breadin leikkaamalla ranskiksen viipaleiksi, voidellut toisen puolen ja heittänyt väleihin reilusti valkosipulisiivuja. Käärinyt folioon, uuniin ja valmista. Aika uunissa saa olla kohtalaisen pitkä, reunoista pitää tulla rapsakoita ja väriäkin saisi hieman ottaa. Valioltahan tuli juuri uusi valkosipulilla maustettu voi, menee muuten ihan törkeän hyvin tähän. Tuossa on kuitenkin erittäin rehellisiä valkosipulipaloja mukana. 

Ja miksi kutsun tätä nimellä garlic bread enkä valkosipulileipä? Emmää tiädä, kuhan kutsun, ahventa en.

Garlic bread

1 ranskanleipä
valion valkosipulista voita
veitsi
foliota
uuni

Ohjeet jo tossa ylempänä tulikin, ei sen kummempaa. Paitsi että jos on grillivastukset, niin ne päälle ja paketti alle. Muttei haittaa vaikkei olisikaan. Ja koska kyseessä on voi, on se hieman kovempaa, eli kannattaa hieman antaa pehmentyä.  Ja viimeksihän näitä napostelin feta-punajuurisalaatin, tsatsikin, väkevien katkarapujen ja oliivien kanssa. Joo oli aika valkosipulista mutta taas ihan pommihyvää.

Lämppärit

Seuraava ohje toimikoon lähinnä muistutuksena. Joskus hyvät asiat tuppaavat vaan unohtua, itselläni oli monen vuoden tauko.

Sarianna nimittäin kyseli sähköpostilla, onko minulla jotain suosikkijuttuja, mitä tulee lämppäreihin eli siis lämpimiin voileipiin. No on. Ja vielä isommin näistä tykkää 5v pikku-ukkoni, joka kuvassa onkin juuri saanut satsin lähes valmiiksi. Usein lämppäreitä syödään saunan jälkeen ja sitten vielä aamupalaksi, jos on käynyt hyvä tuuri ja jäänyt jotain. Harvoin on.

Ja hei: ottakaa lapset mukaan tekemään näitä, kuten kaikkea muutakin kivaa, mitä keittiössä valmistuu.

Lämpimät leivät (3:lle)

paahtoleipää (pellillinen viipaleita)
oivariinia
makeaa sinappia
tonnikalaa
oreganoa tai pitsamaustetta
ananasrenkaita
tomaattia
juustoa

Voitele leivät ensin oivariinilla, sitten vielä sinapilla. Kokoa muut aineet päälle ja vuoraa juustolla. Laita 225 uuniin n. 5-7 minuutiksi. Älä polta, kärähtävät pian. Ja koska meikästä on kyse, leivän päälle voi laittaa vielä ketsuppia, majoneesia, voileipäpikkelssiä ja kaikkea muutakin mahdollista hassua, jotta saadaan hyvä tårta på tårtan.

Behind the scenes

Snackistan: löytöretki Lähi-idän keittiöihin

Katuruokaa, mezejä, makeita jälkkäreitä, tahnoja, lihavartaita, makeita hedelmiä, hiukopaloja. Jo kirjan kansi on tyrmäys ja räjäyttää. Snackistan: löytöretki Lähi-idän keittiöihin, on Sally Butcherin toinen keittokirja. Kirkkaat värit, hedelmät ja huimat mausteet pystyy näkemään, maistamaan ja kokemaan. Kurkumaa, kanelia, inkivääriä, chiliä, korianteria, sinapinsiemeniä, sahramia, rusinoita, taatelia. Voi jehna.

Oma keittokirjojen selailu on nykyään kovasti painottunut inspiroitumiseen erilaisista kasvis-/kalajutuista ja lisukkeista. Toisaalta pätee myös, mitä pöllömpi sitä varmemmin meikä tarttuu. Tässä eräänä helmenä on selkeästi harissapopcornit. Toki luen myös lihahässäkät läpi, ettei mitään hauskaa pääse vahingossakaan ohi. Snackistaniasta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Heittelenpä tässä ilmoille muutaman, joihin aion lähemmin tutustua: 

• Paahdetut sitruuna-sahramimantelit
• Inkiväärillä ja garam masalalla maustetut punajuuret
• Happomarja-katkaravut linssien kera
• Kananmaksaa ja granaattiomenakastiketta
• Turkkilainen kahvi-jugurttikakku

Suosittelen ehdottomasti Snackistania. Must.

Suomennos Nina Mäki-Kihniä
ISBN 978-952-254-195-6
1. painos 2014
208 sivua
Kustannusosakeyhtiö Moreeni

Kyseistä kirjaa lueskelin musiikin huutaessa, rentouttavaa. Nämä eivät mitenkään liity Snackistaniin, mutta alkupalana nekin toimivat ei meze- vaan muzalautasella.

Syyskuun 2014 tuoteuutuuksia

Valio on singauttanut markkinoille muutaman mielenkiintoisen tuotteen. Heti kärkeen Polar Leppäsavu, joka sai ilmestyessään täyden huomioni. Tiedättehän Kippari-savujuuston, jonka makua on hankala, sanoisin jopa mahdoton päihittää - ehdoton suosikkini savumarkkinoilla. Sinänsä nämä juustot eivät ole yhteismitallisia, Kippari on sulatejuustoa. Vaan ovathan, molemmat tungetaan kurkusta alas ja energiansaannin turvaamisen lisäksi fiilistellään makuja. Leppäsavu on mielestäni ehdottoman onnistunut juusto. Kun Kippari iskee suoraan ytimeen, Leppäsavua saa odottaa, se on hienostuneempi. Kipparin olemassaolon tarkoitus on herkullisen kasvishampurilaisen välissä, Leppäsavu on parhaimmillaan leivällä. Tein juuri herkkusämpylöitä, joiden päälle heitin vielä satsin kurpitsansiemeniä. Väliin Polar Leppäsavua ja tomaattia. Iltapala. Uuh. Myös pakkauksen ulkoasu vetoaa.

Tuoteuutuuskeskusteluissa on ristiriitaisen epämääräistä kohinaa herättänyt Valion sitruunainen voi. Olen kysellyt siitä niin ammattilaisten kuin kotikokkien kommentteja ja mielikuvia. Ensimmäinen ajatus on ollut epäilevä: miksi sotkea sitruunaa, kun sitä saa niin helposti muutenkin mukaan. Myönnän, sama juttu itsellänikin. Uutuuden takana on tuotekehityksen Annamari Jukola, Valion voi- ja leviteteknologian osaston tuotekehittäjä. Tunnetaan myös HS:n Yummy Baker -blogin herkuttelijana. Sitruunaisen voin ideana on tarjota selkeitä makuja, joista heti tunnistaa, mitkä ovat kyseessä. Tarkoituksena on myös pysyä erossa maustevoimaisesta mielikuvasta. Bloggaajat ovat paljon hehkuttaneet kyseistä voita sopivaksi muikkujen tai silakoiden paistamiseen. No ei bloggaajia kannata uskoa, ne nyt kirjoittelevat mitä mieleen tulee ja sitäkin, mitä ei edes tule. Toteaisin vielä, että Valion sitruunalla sivallettu voi on aivan erinomaista esimerkiksi muikkujen tai silakoiden paistamiseen. Suosittelisin pitämään esimerkiksi mökin jääkaapissa vakiovarusteena, ajoittain sitruunat pääse loppumaan ja silloin ei hymyilytä. Voisin nähdä tätä voita käytettävän myös keväisten parsojen kuohuviini-voikastikkeessa tai lähes yhtä keväisissä vappumunkeissa. Ken söi kevätvoin, tuumasi Barbie ja oli möttänänä. Niin ja sitruunaisen voin rinnalla kulkee myös valkosipulilla maustettu versio.

Hit me baby one more Dajm. Vielä haluaisin lietsoa ruokahaluja Mustaleimalla. Tämä on toteutettu raasteen muodossa ja polkkakeitiössä sille on löydetty kovaa käyttöä. Raastekokoa voi olla isoa ja pientä, tässä se on ehdottomasti pientä. Siis vähän kuin parmesaaniraastetta, tiedätte kyllä. Ja mistä tulikin mieleeni, Mustaleimalla voisi korvata pastan päällä parmesaanin. Ja niin sillä voikin. Mustaleima ei suinkaan ole mauton juusto, vaan juuri sopivan voimakas mutta kuitenkin tasapainoinen antamaan pastalle kyytiä. Olen tätä jo viskonut useampaan pastaan, parhaiten on toiminut kirsikkatomaatti-pestopastassa. Ja vaikkei Mustaleima-raastetta sattuisi olemaankaan, tuota pastaa kannattaa silti tesmiä, se on yksinkertaisuudessaan ja maukkaudessaan eräs katsotuimmista ohjeistani. Myös sikurirouskujauheella terästetty orakaspasta tykkäsi erittäin paljon Mustaleimasta. Pisteenä P:n päälle nakkasin tätä hienoa juustoa vielä patonkien päälle ja myös siinä löysi paikkansa. Kuulin vierestäni sanottavan, että leivän päälle on ihan turha mitään mietoa juustoa laittaa, vaan siinä tarkoituksessa juustossa pitää olla luonnetta, mojoa. Mustaleimassa on mojoa. 

Sateenkaaren värit ei ole kannanotto. Eikä siinä edes ole sateenkaaren värit. Enkä juurikaan ole kantaaottavainen, mutta silti satinkutia Grahn-Laasoselle, tiedät kyllä mistä, mutta ystävällisesti hyppää silti suohon (tämä kommentti ei edusta Valion kantaa, vaan on kirjoittajan oma näkemys).

Tämä kirjoitus on tehty (suurilta osin) yhteistyössä Valion kanssa.