Puolukka-omenapiirakka - rise from the dust

Omenapuut tuottavat tällä hetkellä satoa enemmän kuin tarpeeksi, puolukoilla ei mene ihan yhtä hyvin. Joka tapauksessa nyt on molemmilla sesonki ja sen kunniaksi erään suosikkiohjeeni nostatus. Tätä on toteutettu moneen kertaan, tulos on vaan kertakaikkiaan niin mahtava. Rehellisen kostean piirakan kruunaa mukavasti murusteltu päällinen.

Alkuperäinen ohje on täällä, se on postattu vuosi sitten. 

 Piirakkaa lipoessa ylläreitä musiikkilautasella:

Paahdettu valkosipulikeitto - Uuh

Käsittämätöntä, kuinka mahtavaksi valkosipulin maku jalostuu, kun sitä ruoskii hetken uunissa. Ei sinänsä, vedän valkosipulia muutenkin kuin pieni poni. Sopii erityisen hyvin soseutettuun kasviskeittoon. Siis poni.


Paahdettu valkosipulikeitto (4-5 alkuruoka-annosta)

1 kokonainen valkosipuli (siis ei 1 kynsi)
1 sipuli
5 cm purjoa
puolikas kukkakaali
puolikas kesäkurpitsa
7,5 dl kasvislientä (tai vettä ja 1,5 liemikuutiota)
2 dl kaurajuomaa (Oatley)
70 g voita
persiljaa

Halkaise valkosipuli vaakasuunnassa, laita puoliskot folioon, kippaa oliiviöljyä päälle ja kääri nyytiksi. Paahda 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Valkosipulia ei tarvi tässä kuoria. Pilko sipuli ja purjo ja freesaa niitä hetki kattilassa öljyssä. Ota kukkakaali nupuiksi, kuori kesäkurpitsa ja lohko. Heita kattilaan ja lisää kasvisliemi. Liemen määrän ei tarvi olla juuri tuo 7,5 dl, sitä pitäisi olla niin paljon, että vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä niin kauan, että kaikki kypsyvät. Purista kypsät valkosipulinkynnet sekaan, lisää myös kaurajuoma ja voi. Aja sauvasekottimella sametintasaiseksi. Tarkista maku. Itse heitin tässä vaiheessa vielä puolikkaan liemikuution ja rohauksen pippuria myllystä. Annoksen päälle sitten hieman persiljaa. Tarjoile vuohenjuusto-pestobruschettojen kanssa.

Sieniruokaideoita

Kun nyt kerran syksyssä mennään, niin keräsin tähän muutaman blogistani löytyvän sieniruokaohjeen. Jossain on käytetty suomalaisia metsäsieniä, jossain portobelloja, jossain herkkusieniä. Ei pidä kangistua eikä varsinkaan näihin, ohjeessa käytetyn sienilajin voi aina korvata jollain toisella itöemällä.

Ja kommenttilootaan saa ilolla tiputella ideoita lieteni ratoksi. 

• Pitsa. Ei ihan perussettiä, käytetty mm. neljää eri sienilajia ja juustohöylättyä porkkanaa.

• Gratinoidut portobellot. Vuohenjuustoa ja hunajaa.

•  Mustapavuilla, sienillä ja chilillä täytetyt tomaatit ja fetaa. Uuh.

• Lasagne. Pinaattia ja suppilovahveroita. Kuiva kuva, herkkuruoka.

• Keltavahverokeitto. Soseeksi vedetty vihanneskeitto, joka höystetty sienillä ja koskenlaskijalla. 

• Porkkanoita ja sieniä. Uuden sadon porkkanaa uitettuna rakuunassa ja etikassa, seurana kantarellikastiketta. 

• Paistettuja mustajuuria, maapähkinäkastiketta, gratinoitua sientä ja grillattua ananasta. 

• Pinjansiemeniä ja sieniä pastassa. 

• Hieman hienompi bolognalainen kastike. Eli mustatorvisieniragu pastalla. Mukana myös anjovista, parmesaania, valkoviiniä ja selleriä. 

• Korvasienikeitto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja pekonilla. 

• Sienitahna. Kangasroukuja, tuorejuustoa, persiljaa. 

• Tatticappuccino. Uuh ja aah.

• Risotto. Torvisieniä, arborio-riisiä, vermouttia tai valkkaria, valkosipulia, parmesaania, katkarapuja.

• Täytetty hirven pyöröpaisti. Lihaa, savupekonia, kantarellejä, mustapekka-juustoa.

• Ahvenfileitä, paistettuja keltavahveroita, rieslingkastia ja juuresspydäriä.

• Täytetty kesäkurpitsa. Mustatorvisieniä, jättikatkaravunpyrstöjä, purjoa.  

Kangasrouskutahna

Tattiaika tuntuu olevan ainakin Lounais-Suomessa toistaiseksi ohi ja syyssienet ovat taas kuninkaita. Metsä täyttyy rouskuista ja etenkin kangasrouskuista. Ne on suhteellisen helppo tunnistaa: lakki on kaunis piparkakun värinen, jalka lähes samaa sävyä mutta hieman vaaleampi ja ontto. Maku on pippurinen, ruotsiksi nimi onkin pepparriska. Englanniksi rouskut tunnetaan nimellä milk cap, mikä johtuu maitiaisnesteen valkoisesta väristä. Kangasrouskun saattaa joskus sekoittaa kevyesti myrkylliseen lakritsirouskuun, mutta hänellä maitiaisneste on kirkasta.

Joka tapauksessa suosittelen keräämään kangasrouskuja. Pienellä käsittelyllä niistä tulee ihan erinomaisia ruokasieniä ja vain mielikuvituksettomuus on rajana, mihin niitä voi käyttää. Monestihan rouskuja säilötään suolaan ja tehdään sienisalaattia. Tässä hieman jalostettu versio, jota voi natustella esimerkiksi uuniperunan täytteenä, rahkalettujen kanssa, sieniwrappissa tai vaikka tahnana leivällä. Jälkimmäisin on minun mielitiettyni.

Otetaan tähän vielä pikaisesti perusohjeistus kangasrouskun ryöppäämiseen. Keitä rouskuja reilussa vedessä n. 5-7 minuuttia. Kaada vesi pois, huuhtele kylmän veden alla ja keitä uudessa vedessä taas 5-7 minuuttia. Vesi pois, huuhtelu, valmista.

Kangasrouskutahna

2 dl kangasrouskuhakkelusta (sienet ryöpättyinä ja hakattuina pieniksi)

200 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa

½ pieni sipuli pilkottuna

½ dl persiljaa hakattuna

1 kynsi valkosipulia murskattuna

suolaa

valkopippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tahna saa olla suolaista, mutta sitä tietty maun mukaan. Maistuu erityisen hyvältä jälkiuunileivän päällä. 

 

Erinomainen haukiresepti!

Tämä on aivan huippua, siis tosiaankin. Enempää hehkuttamatta kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Moni väistelee haukea, aivan turhaan. Luulenpa, että hauen vieroksuntaan on syynä enemmänkin laiskuus kuin maku.  Me ruodottomaan kalaan tykästyneet pehmeitä silkkipintojakin kumartavat herkkupeput emme ole tottuneet siihen, että kala tulee luineen pöytään. Tai siis oikeastaan te, mutten haluaa olla v-mäinen lukijoille.

Tämä resepti on legendan mukaan lähtenyt aikoinaan liikkelle Sylvi Saloselta. En tiedä, mistä hanurista Sylppä tämän ruittasi, mutta minulle tämä päätyi Valamon luostarissakin välillä vaikuttaneen kuuluisan ikonimaalarin Maya Rublevin kautta. Kyseinen henkilö painotti, että pitää sitten ehdottomasti käyttää etikkakurkkuja. Annoin painotukselle ensin piut ja varmuudeksi vielä paut + kinnasviittauksen ja käytin suolakurkkuja, hähää. Ihan vaan siitä syystä, että olin ehdottoman varma, että juuri niitä minun piti käyttää. En muutenkaan osaa sanoa, paljonko resepti on muuttunut Sylviltä lähdettyään - taisipa muuttua taas, mutta on ihan poskettoman hyvää, toisin kuin esimerkiksi pitkään haudutettu possun poski. Ainakin kaprikset lisäsin alkuperäiseen verrattuna.

Kuva: Possu ja Possun poika Aurajoella

Paras uunihauki (4 annosta)

  

700 g haukea fileinä

vehnäjauhoja

ruisjauhoja

suolaa

valkopippuria

voita

1 isohko suolakurkku

3 dl rasvaista kermaa (40%) + 3 dl maitoa

tilliä

kapriksia

Leikkaa fileet n. 10 palaksi. Tee jauhoista, suolasta ja pippurista seos ja kääntele haukipalat huolellisesti siinä. Seoksen mittasuhteet: ei aavistustakaan, mutta vehnäjauhoja eniten, hieman ruisjauhoja, vielä vähemmän suolaa ja vähiten valkopippuria. Paista leivitetyt fileet pannulla pikaisesti voissa niin, että fileisiin tulee kaunis väri. Voitele uunivuoka. Asettele fileet pohjalle ja niiden päälle pikkurillinpään kokoisiksi kuutioiksi vedetty suolakurkku. Kaada päälle sekoitettu kerma-maito ja reippaasti tilliä. Nestettä pitäisi olla siten, että kala lähes peittyy. Päälle voi heittää vielä muutaman palan voita. Hauki on vähärasvainen kala, joten käytä sitten sitä rasvaista kermaa. Nuketa 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia, laske sitten lämpötila 150 asteeseen ja siinä vielä 15 minuuttia. Ota pois uunista ja laita folion alle odottamaan. Paistoaika kuulostaa pitkältä, mutta näin kalasts tulee mukavan pehmeää. Ja perunoiden kanssa sitten suuhun.

Mitä tehdä ylimääräiselle riisille?

Yksinkertaisin ja kaikkein käytetyin metodi epäilemättä on heittäminen roskiin. Mutta jos olisi vaihtoehto...

Kaikkihan lähtee siitä, että olen susipaska riisinkeittäjä. Suden puolesta olen tässä yhteydessä erittäinkin pahoillani. Osaan toki keittää riisiä, mutta määrien kanssa olen yhtä pihalla kuin postimies ennen ulko-oven avaamista ulkoa sisälle tullessa. Tästä voinee päätellä, että kuvittelen postimiehen tulon kerrostaloon. Riisiä tulee siis poikkeuksetta liikaa, se on kai sitä periaatteellista kerskakulutusta ja  taiteilijanelämää. Liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annoksein, liikaa vain vähän liikaa mä sieniä napostelen. (Jos klikkasit edellistä linkkiä, niin ei - en ole napostellut kyseisiä)

Eli siis palatakseni vielä kevyesti sumussa olevan peruskysymyksen äärelle: mitä tehdä ylimääräiselle riisille, kun sitä nyt vaan hyvinkin usein tulee tehtyä liikaa?

No tässä yksi suosikeistani. Tällä kertaa söin riisikroketit paistetun kaalin kanssa, mutta oikein hyvältä maistuvat myös pottumuussin ja puolukkasurvoksen kanssa.

 

Riisikroketit, paistettua kaalia ja porkkanaa, 

thai chilikastiketta

3 dl keitettyä riisiä

1 pieni sipuli

1 iso valkosipulinkynsi

1 kananmuna

persiljaa

currya

suolaa

rypsiöljyä

2 cm pätkä inkivääriä

valkokaalia

porkkanaa

soijakastiketta

thai chilikastiketta

Sekoita riisin joukkoon pilkotut ja freesatut sipulit. Lisää myös kananmuna, silputtu persilja sekä epämääräinen määrä currya ja suolaa. Muitakin lempimausteita saa viskoa mielinmäärin. Sekoita hyvin. Lämmitä Ikean paistinpannua liedelläsi asteikolla neljä ja heitä kehiin öljy. Muotoile hieman kostutetuilla käsillä n. 4-5 pihviä ja paistele muutama minuutti per puoli kullanruskeiksi.

Pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi ja heitä toiselle pannulle öljyyn muhimaan. Pilko myös valkokaali ja lisää joukkoon. Kuori porkkana ja vetele kuorimaveitsellä pitkittäisiä lastuja. Ja nämä myös sekaan. Muhistele hetki ja kippaa kevyt loraus soijaa joukkoon. Kaali saa jäädä semisti napakaksi, mutta malta nyt silti vähän paistella.

Tarjoa riisikroketit hapanimelän thaisoosin kanssa.