Vuohenjuusto-hunajagratinoidut portobellot

Portobello ei tarkoita oikeasti yhtään mitään. Se on höpölöpöitaliaa ja vain kauppiaiden keksimä markkinointinimi. Porton voi tietty ajatella tarkoittavan porttia ja bellon kaunista. Kaunis portti, mitä se nyt sitten muka tarkoittaa sienen kohdalla? Porton voi tietysti ajatella tarkoittavan myös porttoa, eli siis kaunis portto. Tunnen sellaisen. Pohjois-Italiassa portobelloa kutsutaan nimellä cappellone eli suuri lätsä. Se kuvaakin sientä jotenkin paremmin. Eikö tuo sieni voitaisi saamentaa suomalaisittain vaikka neljäntuulen läräksi.

Joka tapauksessa portobellot ovat possun herkkua. Niillähän voi joskus korvata vaikka pihvin, jos oikein sille päälle sattuu. No ei tietenkään satu, mutta ihan noin periaatteessa. Grillissä niistä saa erityisen suurta herkkua ihan vaan pikku oliiviöljyvoitelulla, maustamisella ja kärventämisellä.

Mutta mikä voittaisikaan taas vuohenjuuston? Niinpä.




Vuohenjuusto-hunajagratinoidut portobellot

4 portobello-sientä
1/2 paprika paahdettuna
1/4 keltasipulia viipaloituna ja paistettuna
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
vuohenjuustoa (chevre)
hunajaa

Poista sienistä jalat ja pilko kuutioiksi. Kuutioi uunissa paahdettu kaltattu paprika ja tee seos sipulin, basilikan, suolan, pippurin ja sienenjalkojen kanssa. Aseta sienet hattu alaspäin leivinpaperille, voitele kevyesti oliiviöljyllä ja lusikoi täyte tasaisesti. Leikkaa päälle muutama ohut kiekko vuohenjuustoa ja valuta vielä tujaus hunajaa. Paista 200-asteisessa uunissa reilu 10 minuuttia.

Kastelin villahousuni

Jouluhauen hakureissu on aina kova juttu.

Tällä pakkasella kun istuu kiikkerässä jollassa keskellä läpijäätymätöntä Aurajokea, ei hymy ole ensimmäinen mielessä oleva asia. Positiivisella mielellä olin kuitenkin päättänyt että, itse ongittu hauki antaa isoimman ilahduksen. Niin epätavallisen suuri eväkäs tarttui siimaani, että kiikkerä venhokin antoi periksi ja kippasi minut hyiseen dippikastikkeeseen. Ei haittaa, pidän juuri tälläisten tilanteiden varalta märkäpukua saksalaisten lampaanvillahousujeni alla. Pääasia, että tuo kunnioitusta herättävä irvileuka antautui minulle vetisessä kamppailussa kuin krokotiili Tarzanille. Jätin hyiset lampaanvillahousuni joenmutkaan voittomerkiksi.

Vaan kunpa olisin ymmärtänyt onkia valmiiksi pakkaseen jouluhaen jo kesällä, kun olin parkkeerannut asuntovaunuveneeni Aurasillan kupeeseen. No ei kaikkea voi ymmärtää.


Nyt kun olen hetken lämmittelyt kotona takkatulen (lue: kynttilän) lepatuksessa ja lueskellut perinneruokakirjoja, olen päätynyt Ahlbackan kartanon mielenkiintoiseen jouluhaukeen. Ahlbackan kartano sijaitsee Hattulassa Pekolan kylässä ja sen omistajat tiedetään vuodesta 1539 lähtien. Nykyisen ilmeen rakennus sai arkkitehti David Frönlander-Ulfin sulkakynästä 1920-luvulla.

En tiedä, keneltä kartanosta tämä resepti on lähtenyt, mutta toteutukseen se menee silti. Itse löysin reseptin Pojanluoman kirjasta Perinnemakuja maakunnista. Tarkkasilmäinen lukija varm asti huomaa, että reseptiin tulee kilon painoinen hauki. No niin juuri, kyllä sellainen hennon meikäläisen helposti jokeen vetää.


Uunihauki ja piparkakkukastike

1 kg painoinen hauki
1 pieni rasvasilli
voita

10 piparkakkua
5 dl maitoa
suolaa

Perkaa hauki ja fileoi silli. Poista sillistä ruodot ja laita uuni 225 asteeseen. Voitele uunivuoka ja pyöräytä hauki siinä. Pane hauen sisälle sillit ja 2 rkl voita ja paista uunissa n. 40 minuuttia. Valmista kastike: mittaa maito kattilaan, murenna sinne piparkakut ja jätä ne pehmenemään. Kun kala on kypsä, siivilöi paistoliemi mukaan piparkakkuliemeen. Kuumenna kastike ja mausta suolalla. Tarjoa lisänä keitettyjä perunoita.

Nyt harmittaa, että jätin lampaanvillahousuni joenmutkaan. Lähden hakemaan niitä. Ciao.

Ristipäähänpistoja ja jouluruokaa

Terhakkaan tasapainoisen luonteeni vastapainoksi olen jouluruoaksi kehittänyt aina jotain ihan levottomia päähänpistoja. Tässä menneiden vuosien tuotoksia ja ajatuksia. Tämän joulun ylläripyllärijutskaputska on vielä auki kuin Siwat nykyään.

• lakritsisilliä
• imellettyä bataattilaatikkoa
• lipeäkalalla täytettyä kalkkunaa
• pekoniin käärittyä railakkaasti ylikypsynyttä kinkkua
• sinisimpukoita glökikastikkeessa
• fanta-vadelmakastikkeessa marinoitua merilohta
• liekitettyä maksalaatikkoa

Voi sitä tehdä jotain ihan järkevääkin jouluruokaa. Tässä jotain ideoita arkistoista.


Piparipaneroitua briejuustoa, mustikkakastiketta ja kermavaahtoa



Bastogne-mollukat


Tuliaistötteröt

Lohi-wasabirullat, hunajaa ja saksanpähkinöitä

Mätimoussea ja saaristolaisleipää

Kuva sivulta: http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2007_51/117700.jpg

Guava-juustokeksit

Suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa

Masentaa kyvyttömyys lukea rivien välistä, ajattelun taipumattomuus, taipumus mustavalkoiseen. Usein tähän liittyy asian oikeaksi uskominen, vaikka se on todistettukin jo vääräksi. <- Nopea työpäivän purkaminen.

Valokuvat voivat olla mustavalkoisia, asiat harvemmin. Silti seuraava yhdistelmä pistää aina ihmettelemään. Tässä asiassa ei ole harmaan eri sävyjä, maku on puhdasta nautintoa.



Suolakurkkuja lohkottuna
Smetanaa vatkattuna
Hunajaa juoksutettuna

Opetelkaa tekemään parempia päätöksiä neropatit!

Äänestystulokset: Kysymyshän oli, mitä haluaisitte minun valmistavan seuraavaksi.

Inkivääri-pistaasijäätelö 38% äänistä
Vaahterasiirappisorbetti 36%
Persikkamelba 13%
Persimonijäätelö 11%

Kiitos vaan että äänestitte. Senkin tyhmät, olisitte voineet äänestää vähän järkevämmin. Kuka ihan oikeasta haluaa maistaa inkivääri-pistaasijäätelöä?! Ettekö olisi ihan suosiolla voineet valita persikkamelbaa, sitä olisin osannut ehkä jotenkin tehdäkin. Nyt olen täysin suossa. Tuntuuko välillä, että uisin kaurapuurossa? Kyllä, juuri tällä hetkellä.

Luuletteko ihan tosissanne, että osaisin edes tehdä inkivääri-pistaasijäätelöä? Hauskuuttaakseni itseäni heitin tuon ihan reisistäni. Koitan sitten riuhtoa tästä jotain hymyä, koittakaa tekin kun testaatte tulevaa reseptiä, joka on varmuudella täyttä kuraa, mutta hehkutan sen mahtavaksi. Hah, niin kiero olen.

Mutta eilen en ollut kiero, kun valmistin valkoviinipohjaistä glögiä. Siitä tulikin veikeän makuista, jopa hyvää sanoisin. Hyvää. Noin, se on sanottu. Herkullista.


Veriappelsiini-valkoviiniglögi
(4-5 annosta)

0,75 dl Pirkan sekamehutiivistettä
6 dl vettä
1 veriappelsiinin mehu
1-1½ dl sokeria (maun mukaan)
neljä kanelitankoa
15 neilikkaa
2 kardemummapalon siemenet
7,5 dl valkoviiniä
kossua

Mittaa kattilaan muut aineet paitsi valkkari ja kossu. Anna poreilla hiljalleen puoli tuntia. Kaada lasiin 3,5 dl valkoviiniä ja juo se. Siivilöi keitoksesi ja lisää joukkoon loppu valkkari. Jos haluat alkoholin pois, kiehauta. Lisää silti vielä kossua terästykseksi :)

Levylautasella

Heatwave

#¤%#& Avataan tästä, really?

Lähes kaikki missä lukee avataan tästä, ei taatusti aukea juuri sitä kohtaa. Tai sitten ne eivät aukea mistää muustakaan kohtaa. Ei ainakaan minulla. Tuo teksti on puhdasta kiusantekoa, jonka takana on sekopäinen sadisti, joka aina keksii uusia kiusantekotapoja. Hyvin suurella todennäköisyydellä kyseinen henkilö on suunnitellut myös DVD-levyjen päällysmuovit ja säilyketölkeissä olevat vedä-tästä-aukaisimet, jotka purevat nurmea jo pienestä kosketuksesta. Saman henkilön käsialaa on myös teippirulla, jossa teippi joko repeää väärään suuntaan tai pää hukkuu johonkin teippimereen. Huh, alkaa kiukku nousta. Vaan kun kiukku nousee, muisti vähenee. Muistikorttipakkaukset vasta mahdottomia ovat. Kuinka vaikea onkaan kömpelöillä sormilla avata tuota kovamuovista pakettia, jonka sisällä on herkkääkin herkempi muistikortti. Jumankavita.

Välillä mietin ihan tosissani, pitäisikö keittiövarusteisiini todellakin kuulua timanttipora ja rälläkkä. Ja hommaanko poraani 50 millin vai peräti 59 millin terän? Kummalla esimerkiksi punajuuripurkki aukeaa nopeammin? Onko rälläkkä tuo kumpi? Sitten pitää hommata vielä kuulosuojaimet ja suojalasitkin, sillä ihan työturvallisuuden takia rälläköinti vaatii niitä. Älytön noidankehä: seuraavaksi joudun miettimään, mistä materiaalista tehdyt suojalasit soveltuu keittiöön parhaiten ja pitäisikö kuulosuojaimissa olla radio. Ei enää yhtään hymyilytä - siinä vaiheessa kun säilykepurkin pitäisi olla jo auki, minä selailen vielä sopivaa radioasemaa. Ei Jumankavita.

Mutta mikä on kaikkein turmiollisin, järkyttävin, värisyttävin, epäonnistunein, lipevin, häijyin, pahanilkisin, kiperin, typerin, tukalin, persein, moraalittomin, juonikkain, huonotapaisin, kelvottomin, rikollisin, surullisin, närkästyttävin, ahdistavin ja ennen kaikkea rasittavin paketti?

Aivan. Jäätelöpaketti. Tarkemmin sanottuna Valion litran jäätelöpaketti. Aivan täysin perseestä. Lue: Aiii-vaaan-täyyy-siiin-perrr-seeee-stä. Pitäisikö siinä ihan tosiaan olla jokin idea?! Revi viivaa pitkin. No revi keskenäsi! Koko paska hajoaa käsiin kuin viilistä veistelty bambi. Haloo Helsinki tai Valio ainakin, olisiko taas tuotekehittelyssä työsarkaa? Tuhlasin jo kaikki napalmini Herra Snelmannin maksamakkarapötköpaketin kehittäneeseen osastoon - ehkä saan palmia vielä jostain pimeiltä markkinoilta. Makuuhuoneestakin paloi juuri valo. Joku on joskus väittänyt, että jäätelöpaketti on niin tosi kätevä, kun sen saa vielä niin kätevästi kiinnikin. Millä logiikalla, häh? On varmaan halunnut tahallaan ärsyttää minua. Tämä on yksi niistä tavoista, joilla minut saa räjähdysherkäksi.

Itse jäätelö on jälleen kerran hyvää, vaan mikä siinä paketissa maksaa. No ei mikään. Sepä se. Helppo vastaus kysymykseeni.