Hasselpähkinä on überpähkinä

Hasselpähkinäfaktaa:

1. Norjalaisen Hemnen kunnan vaakunassa on viisi hasselpähkinää. Niitä ei ole paahdettu.

2. Marvelin Oravatytöllä on oravan suhteellinen voima ja nopeus. Pätkii ihan tuosta vaan pahempiakin pahiksia. Oravatyttö pystyy hämmästyttävästi kommunikoimaan talttahampaiden kanssa. Moni meistä ei pysty. Oravatytön huulet maistuvat hasselpähkinöiltä.

3. Hasselpähkinät voivat olla vaarallisia henkilöille, joilla on pähkinäallergia. Aika yllättävää tai ei ehkä sittenkään.

4. Jokiniemen arkeologisilta kaivauksilta on löytynyt runsaasti hasselpähkinän kuoren palasia. Sieltä on löytynyt myös idolin palasia. Arihan meni aikoinaan ihan palasiksi, kun Nina Tapio kritisoi Arin yksipuolisia biisivalintoja.

5. Hasselpähkinällä on pelottava määrä rintakarvoja. Niitä on näytelty monissa tv-sarjoissa, mm. Ritari Ässässä ja Bay Watchissa.

6. Kissan aivot ovat hasselpähkinän kokoiset. Samaa kokoluokkaa olevaa Shine Effect Geliä neuvoo Wella käyttämään latvojen ja otsatukan muotoiluun.


Viimeisimmässä Gloriassa valmistettiin paprikan kanssa sinihomejuustoa. Ohje eroaa hieman, mutta inspis on sieltä.

Huivipuistosalaatti

3 paprikaa
100 g aurajuustomurua
50 g kokonaisia hasselpähkinöitä

Kastike:

3 rkl sitruunaoliiviöljyä
½ rkl sitruunan mehua
½ rkl dijon-sinappia
1 tl hunajaa
ripaus suolaa
rouhaus mustapippurimyllystä


Poista paprikoista kanta ja siemenet ja leikkaa pituussuunnassa halki. Paista niitä 200 asteisessa uunissa 25-30 minuuttia leivinpaperin päällä. Anna jäähtyä ja poista kuoret. Viipaloi n. sentin paksuiksi siivuiksi.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään.

Laita tarjoilukulhoon paprikat ja kaada kastike päälle. Heitä murskatut hasselpähkinät ja aurajuustomurut seuraksi.


Mutta mitä esitetään eurovision hasselpähkinäkilpailuissa?

Ranska: Hasselpähkinä-hunajaparfait
Italia: Nocciollette eli hasselpähkinäkeksit
Israel: Hasselpähkinä-hunajaruudut
Itänaapuri: Venäläinen hasselpähkinätee
Espanja: Hasselpähkinäsangria
Sveitsi: Solothurner nusstorte

Julistan voittajaksi Ranskan :)

Fanfaareja, taputuksia ja kumarruksia

Ruokahaaste on vihdoin ratkennut kahden kuukauden tiukan vääntämisen jälkeen. Tiukan kärkiparin muodostivat Cloudberryn grillatut nektariinit ja Limepippurin calzonet grilliritilällä. Voiton huumasta saa nauttia tällä kertaa yhden äänen turvin Cloudberry Quark, joka jo viime haasteessa kipusi lähes kuningattaren paikalle. Huh huh... tasatuloksessa minä olisin joutunut päättämään voittajan ja se ei olisi ollut yhtään kivaa.

Paljon onnea siis Lakkarahkalle ja makealle ohjeelle. Kuvatkin olivat ihan ammattilaistasoa. Limepippurin calzoneille on pakko nostaa sorkkaa, sillä minä ainakin sain fiiliksiä niistä. Kunniamaininta vielä Saaralle ja Kirjeenvaihtajalle: kiva kun mukaan on uskaltautunut ei-ruokablogeja. Vaikka nythän teistä jo tulikin niitä. Lisää ohjeita lienee tulossa ja ainakin osallistumisia ruokahaasteisiin.

Kiitos kaikille osallistujille. Toivottavasti saatiin hieman lisäideoita grillaamiseen. Ei sen aina tarvi tarkoittaa makkaraa tai possun ulkofileetä, tosin ei niissäkään mitään vikaa ole.

Elokuun ruokahaasteen teemasta ja järjestelyistä vastaa siis lähiaikoina Cloudberry Quark. Luovutan viittani, tiarani ja raidalliset sorkkasukkani hyvin mielin ja olen valmiina uusiin koitoksiin.

Chow chowlle ei enää mustikoita

Keittiön pöydälle oli laskeutunut repäisty sivu, jossa oli mm. mustikkapiirakan ohje. Saattoi olla Me Naiset-lehdestä, täyttä varmuutta ei ole. Sivu ei ollut kauaa orpo, vaan sai pian kaverikseen erittäin mehevän ja kuohkean piirakan. Alkuperäistä ohjetta ei noudatettu ihan tarkasti vaan taikinaan lisättiin mm. kaurahiutaleita ja vehnäleseitä.

Mustikkapiirakkaohjeita onkin näkynyt vähän siellä täällä viime aikoina. Tämän pohja on hieman erikoinen, sillä siihen tulee omenamehua. Kokkeilemisen arvoinen.


Sekoita & paista
-mustikkapiirakka

2 munaa
2 dl sokeria
1 dl rypsiöljyä
½ tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
1 dl omenamehua
1 dl kaurahiutaleita
½ dl vehnäleseitä
1½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta

2 dl mustikoita

Sekoita muut aineet kulhossa paitsi vehnäjauhot, leivinjauhe ja mustikat. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa ja kaada muiden ainesten joukkoon. Veivaa taikinan joukkoon lopuksi varovasti mustikat. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

Saman taikinan voi aivan hyvin heitellä muffinssivuokiin ja tehdä siis mustikkamuffareita.

Äänestä suosikkiasi

Kesäkuun ruokahaaste sai jatkoaikaa vielä heinäkuulle. Nyt on kuitenkin grillaukset grillailtu ja paras hiilliinpuhkuja saa ansaittua mainetta kanssapolkkaajien keskuudessa. Anna siis äänesi suosikillesi 30.7. mennessä. Voittajan julistan tiistaina 31. päivä ja luovutan viittani, pestynä tietysti, innokkaasti odottaen seuraavan kuukauden ruokahaasteen aihetta.

Valitsin teemaksi grillauksen puhtaasti sen vuoksi, että grillikausi on parhaimmillaan: olen huomannut, että ainakin minun sivuni saa paljon osumia mm. hakusanoilla grillausohjeita, grillaus, grillaaminen, seksi, grillattu bataatti. Toivottavasti tästä saadaan ideoita jakoon. Ja saadaanhan niitä.

Tämän kertaiseen haasteeseen osallistuu 11 reseptiä. Vähän on pudotusta viime kerrasta, mutta kesäaikana sen saanee anteeksi itse kukin, joka potee tunnontuskia.

1. Pakkopulla: Lohi-juustonyytit

2. Wirallinen maailmankaikkeuden kirjeenvaihtaja: Maltaiset broilerinfileet ja selleriset tomaatit

3. Cloudberry Quark: Grillatut nektariinit mascarponella ja balsamicosiirapilla

4. Pastanjauhantaa: Rapsakat grillipizzat

5. Välipala: Tuunatut enkelit ja paholaiset ilman hevosia

6. Puoli kiloa voita: Mysteerinen satay-kana ja kasviswok

7. Keittokomerossa: Kuumahko salaatti

8. Soppakellari: Viinisavustettu naudanfile

9. Kokkausta ja kohnausta: Pitaleipiä grillissä

10. Erään Saaran tutkimuksia: Grillattua halloumia ja ja munakoisoa sekä tomaattinyytit

11. Limepippuri: Calzoneja grilliritilällä


Suosikkiasi voit äänestää täällä.

Ruokaisa haaste

No niin senkin pikkuriiviöt. Aika alkaa loppua haastekellossa. Muutama onkin jo ilmoittautunut, en kyllä kerro moniko. Lisää kaivataan.

Hapannaama

Levyalkuruokalautasella (itsehän pyysitte):

Tähän olen jo vähän tykästynytkin ja sekös poikaa (=minua) pelottaa.
Silversun Pickups on aika uusi tuttavuus, mutta kiinnostava sellainen.
Helmi.
Tunnelmia.

--------------

Glorian alan lehdessä tehtiin juuri sitruuna-rosmariinisiirappia. Koska puolikkaani on vihdoin paljastanut minulle, ettei niin kovin paljoa välitä rosmariinista, korvasin sen kanelilla. Muutenkin tuunasin ohjetta hieman kirpeämmäksi, sillä se pukee minua. Jätin mm. veden kokonaan pois.


Sitruuna-kanelisiirappi

2 sitruunan mehu
1 rkl sitruunankuorta ohuiksi noroiksi viipaloituna (ei valkoista osaa)
1 tl kanelia
muutama mintun lehti hienonnettuna
1½-2 dl sokeria

mansikoita
kermavaahtoa

Pese sitruunankuori hyvin. Laita ainekset kattilaan sokeria lukuun ottamatta. Kiehauta mehu ja lisää sokeria hiljalleen. Keittele 15 minuuttia, kunnes seos alkaa sakeutua. Kaada siirappi hieman lämpimähkönä mansikoiden päälle ja tarjoa kermavaahdon tai vaniljajätskin kanssa.

Vuodesta 1891

Alkaa mennä vähän turhan hempeäksi, kun blogiini ilmestyy kuvia pikku-pandoista ja Suomenlinnan tuulessa heiluvista päivänkakkaroista. Vai mitä saunakukkia ovatkaan. Mutta kesä herkistää mielen ja chili-suklaakakku vie mukana kielen. Silti olen kova sälli, joten älkää yhtään alkako...

------
Levylautanen:
1
2
------

Tarjoa asiakkaalle aina enemmän kuin hän osaa odottaa. - Karl Fazer

Helsingissä Kluuvikadulla kannattaa pysähtyä hetkeksi herkkuhuulien ja toffeeposkien Eedenin puutarhaan. Fazerin kahvila tarjoaa vähintäänkin miellyttävän hiveleviä makuelämyksiä kaikille vatsoille arkisen aherruksen yläpuolella. Valinnanvaikeus yllätti allekirjoittaneen niin pahasti, että meinasi hypätä pupu pöksyyn vitriinin edessä. Sitten näin alahyllyllä kohtalaisen herkullisen näköisen chili-suklaakakun, joka veikin vasemman suklaatutkasorkkani lähes lasin läpi.

Alla oleva ohje ei nyt tietenkään ole tuo fazerin ohje (kuva on). Mutta voi sitä silti kokeilla :)


Chili-suklaakakku

½ dl kahvia
350 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
150 g voita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 keskivahvaa punaista chiliä (tai oman maun mukaan)
1/4 dl triple seciä

koristeluun suklaalastuja



Kaada kahvi kippoon ja sulata suklaa suklaa samassa kipossa hiljalleen vesihauteessa. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Pehmennä voita hieman ja vatkaa keltuaiset, voi ja sokeri kuohkeahksi vaahdoksi.

Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne voivaahtoon. Paloittele chilit aivan pieniksi (poista siemenet) ja kiehauta ne kattilassa triple secin kanssa. Anna jäähtyä ja kaada sulan suklaan joukkoon. Kaada suklaa taikinaan kevyesti sekoittaen. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja nostele lastalla varovasti lopun taikinan joukkoon.

Voitele irtopohjavuoka tai taittele siihen leivinpaperia. Voit paistaa kakun tietysti myös ei-irtopohjavuoassa. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä pehmeäksi sisältä. Vuole kakun päälle koristeeksi suklaalastuja. Tarjoa mansikoiden, vaniljajätskin ja vaikka passionkastikkeen kanssa.

Cityshoppari

19.7. -------------

Musiikkilautasella tämä ja tämä.

------------------

Helsingissä tepastelu ja tapastelu venyikin muutaman päivän ennakoitua pidemmäksi, kun mieli ei malttanut poistua Kolmannelta linjalta. Oivan portsari ei tosin saanut tällä kertaa lanttia, vaikka siellä piipahdinkin. Mutta ei kyllä ollut portsariakaan, liekö saanut Frediltä niin hyvät lantit aikoinaan. Helsinki on kyllä hieman kumma paikka, sillä siellä lokitkin ovat kajahtaneita. Korkeasaaressa paikallinen tiutaulokki oli niin kuutamolla, että luuli itseään flamingoksi. Herra seisoskeli lintupesueessa ihan muina lokkeina yhdellä jalalla kuin paraskin vaaleanpunasulkainen. No olihan siellä muitakin kivoja pörröisiä.

Sitten ravintoon. Pari pientä säästövinkkiä Helsinkiin matkaaville tai miksei myös siellä jo asuville: Cityshoppari-kortti kannattaa hommata. Monet ravintolat tarjoavat buffapöytiä kaksi yhden hinnalla ja a la carte-listaakin pääsee muutamassa paikassa sohimaan.

No mihinkä sitten päädyin cityshoppaamaan? Ensimmäinen sohaisemani lounasbuffa oli La Famigliassa, joka oli ihan semijees. Noutopöydästä sai herkullisesti marinoitujen vihannesten ja salaatin lisäksi pastaa ja kahta eri kastiketta. Tomaattikastikkeeseen tehty hieman yllättävä lohikastike oli ihan okei, kermainen kantarelli-sipulipastakastikekin menetteli. Ei mitään jäätävän hyvää, muttei voi paljon haukkuakaan. Pippuria oli tosin kokki viskannut kumpaankin soosiin jäyhän järisyttävästi, joten miinus siitä. Paikka oli siisti, eikä hintaakaan voi oikein haukkua: 8,60 kahdelta shoppari-kortilla.

Toinen maistamani lounasbuffa tyyliin kaksi yhden hinnalla oli Cafe Lasipalatsissa. Tyydyin syömään vain keitto- ja salaattibuffan, sillä jauhelikastike ei nyt oikein jaksanut iskeä. Olisi siinä ollut myös jotain vuohenjuusto-pastapaistostakin, mutta siitä olisi luultavasti tullut pahan laatuinen ähky; en ollut valmis ottamaan riskiä, varsinkin kun lihani on hallitsemattoman heikko vuohenjuuston ollessa maisemissa. Keittona tarjottiin bataatti-tuorejuustokeittoa, joka oli aika herseestä. Bataatin makeus hyppäsi silmilleni kuin raivotautinen kenguru kiima-aikana ja se ei ole ennenkään ollut kovin mukava kokemus. Bataattikeitto toki saakin olla makeaa, mutta jollain makeutta saisi vähän tasoittaa. Söin silti keiton loppuun asti kiltisti kuin skotin hame, joten voit äiti olla ihan ylpeä antamastasi kasvatuksesta. Salaatit oli oikein herkullisia ja kastikkeetkin jees. Hinta kahdelta 8 egeä, joten ei taaskaan paha.

A la cartea maistelin Marco Polossa säästöpankinrannassa Kallion laitamilla, jälleen siis kaksi yhden hinnalla. Paikka oli oikein miellyttävä, tuota paikkaa voisin jopa suositella. Söin kevyesti savustettua siikaa, jokiraputerriiniä, rucola-tomaattisalaattia ja sahrami-voikastiketta. Siika oli sopivan kypsää, terriini ihan jees, rucola antoi hieman potkua annokseen, sahramikastikkeelta olisin odottanut vähän enemmän. Mutta oikein maistuva annos. Kielenkääntäjätär söi chorizolla täytettyä kananrintaa ja vuohenjuustorisottoa. Aika basic-annos, mutta kuulemma ihan maistuva. Parempaakin vuohenjuustorisottoa oli kuulemma saanut, tiedä sitten kenen tekemänä.



Ruoholahdessa kävin Rinsun innoittamana katsastamassa Tang Dynastyn. Cityshopparilla kahdesta pääruoka-annoksesta halvemman sai ilmaiseksi. Tunnelmassa ja ruoassa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin isot pisteet niistä. Ilman korttia paikka olisi kuitenkin ollut turhan kallis tuon tyylin paikaksi, aasialaista kun on tottunut saamaan aika halvalla. Lisäväriä paikkaan toi pari särkeä, 17 karppia ja yksi tummaleväpleko, jotka uiskentelivat ankkalammessa oviaukolla. Hinta 15,50 kahdelta.

Vatsalaukkuruoan lisäksi limbinen aivokuoreni kaipaa myös hengenravintoa. Siis se toinen säästövinkki: Helsinkihän on täynnä kiinnostavia näyttelyitä ja museoita. Eihän niihin paljon maksa sisään, mutta toisaalta on turha uhrata oravannahkojaan, kun ilmaiseksikin voi päästä. Moniin museoihin pääseekin hymyilemällä aina jonain tiettynä päivänä johonkin tiettyyn kellonaikaan, yleensä 17-20. Joihinkin pääsee ihan aina ilmaiseksi kuten Päivälehden museoon, jossa voi hurjastella metrosimulaattorilla. Kupinsa hullakin.

Sederholmin talossa menee tällä hetkellä näyttely Rikospaikka Helsinki. Pakko suositella, sillä vaikka jo kuvatkin ovat hienoja, niin kuvatekstit varsinkin ovat tutustumisen arvoisia. Hauskan ironisesti ja elävästi nimittäin kirjoitettuja, ikään kuin olisi itse joutunut ajan virrassa tapahtumapaikalle. Tuohonkin näyttelyyn pääsi siis maksutta.

Kiasman ja Kulttuurien museon kävin myös katsastamassa. Kiasmaan vapaa pääsy perjantaisin 17-20 ja Kulttuurien museoon torstaisin 17-20. Ensimmäinen meni vähän ohi, kun olin vielä sen verran poikki Korkeasaaren apinoiden naurattamisesta, mutta Kulttuurien museo oli kyllä varsin kiinnostava. Erityisesti yläkerran näyttely Korealainen koti vetosi allekirjoittaneen sielunmaisemaan. Vaikka lattialla syöminen onkin mielestäni turhan vaivalloista.

Seitsemän oikein

Pitänee kai vastata haasteeseen, kun muutkin ovat niin auliisti tehneet. Ja jumpurapötäkkä sentään, ruokahaasteeseenkin saisitte alkaa jo hiljalleen lähetellä juttujanne. Kun jatkoaikaakin tuli. Siis seitsemän paljastusta...

1. Minusta on hauska keksiä höpöhöpöjuttuja vähän samaan tapaan kuin kaverini 4-vuotiaan pojan. Viimeksi hän kertoi olevansa töissä Pohjoisnavalla, jonne hän lähtee salkkunsa kanssa isän autolla, kun isä on nukahtanut. Paluumatkalla hän käy pelaamassa futista muiden äijien kanssa. Ymmärrän kyllä, että kanssaeläjälläni on aika ajoin vaikeaa. Koskaan ei voi tietää, tippuiko vessanpönttöön tosiaan vahingossa hammasharja. Tässä jutussa lupaan tietysti kertoa vain tosiasioita.

2. Paljastusten paljastus: kuva minusta. Oliivien katselu on rauhoittavaa. Joskus käymme ”kumpi nauraa ennemmin”-kilpailua. Olen voittanut vain kerran.

3. En väitä olevani maailman komein mies, mutta tätini on entinen Miss Suomi ja sijoittunut 5 parhaan joukkoon Miss Universum-kilpailuissa. Kuulun Palon sukuun ja senhän Taunokin tiesi.

Sukunimeni ei ole Palo.

4. Lukeminen on hauskaa. Historialliset romaanit ja keittokirjat ovat parhaita. Eilen sain luettua toistamiseen Mika Waltarin opuksen Turms kuolematon. Ylistyssuperlatiivit loppuivat jo mietiskellessäni kirjan tasokkuutta. Lukeminen on myös tappavaa. Joskus nimittäin päässäni viiraa pahasti. Käyskentelin toissa päivänä Naantalissa Helluntaiseurakunnan lähetyskirppiksellä ja bongasin hyllystä keittokirjasarjan 70-luvulta. 15 osaa ja hinta kolme euroa. No oliko pakko-ostos oliko? No oli. Huono puoli vaan, että 15 kirjaa painaa aika paljon. Olimme pari päivää Naantalin leirintäalueella ja tavaraa oli muutenkin ihan kohtalaisesti mukana. Ei ollut hauska kävelyreissu leirintäalueelta bussiasemalle. Ja miksihän ne pahuksen kirjat piti vielä ensin raahata kirppikseltä leirintäalueelle, kun olisin ihan hyvin voinut käydä hakemassa ne vasta lähdön hetkellä. Kirppis kun sattuu olemaan ihan linja-autoaseman vieressä.

5. Tämä ei ehkä varsinaisesti ole paljastus, mutta ruoka on aika hyvää. Joskus saatan olla vähän ärsyttävä, kun käydään pihalla syömässä: pakko löytää vikoja sieltäkin, missä niitä ei edes ole. Eilen käytiin Naantalissa Kalatrapissa, joka on muuten ihan loistava paikka. Monipuolinen ruokalista ja yllättävän halpa niinkin charmantiksi ravintolaksi. Suosittelen. Lautasellani oli chateaubriand, madeirakastiketta, tryffelipateeta ja punasipulihilloketta. Aivan mainio annos. Mutta... pihvi olisi voinut olla ihan himpun raaempi, punasipulihilloke hiukan makeampaa ja madeirakastikkeessa enemmän särmää. Tryffelipatee oli napakymppi. Tarkoitukseni ei siis ole jupista ilman aihetta, vaan miettiä, mitä ehkä olisi voinut tehdä hieman toisin. Ihan hyvää tarkoittavasti.

6. Maailman kamalin sana on kaavin, hienoin tassu. Mustanaamio on gurkosälli ja ilman mandariineja ja tiikeripörrötossuja elämä olisi huomattavasti tuskaisempaa. Suihku ja vessanpönttö ovat keksintöjä, joista osaan olla erittäin kiitollinen. En ole vessanpönttöfriikki, vaikka mainitsenkin sanan jo toisen kerran. Vessanpönttö: ei kahta ilman kolmatta.

7. Olen ihan paska soittamaan kitaraa, mutta on se silti hauskaa. Kosketinsoitinten kanssa ollaan hyviä ystäviä oltu jo pikkupojasta saakka. Olen duon toinen jäsen. Bändimme, Minun nimi ja Pojan pohkeet, on ollut keikkatauolla ehkä vajaa 10 vuotta. Julkaisimme levyn, jonka nimi on Wannabe kultalevy. Levyn ehdoton hittibiisi on Keijo, joskaan Maailmanrumin nainen ei jää paljon huonommaksi. Vakavampaa pohdiskelua levyllä edustaa kappale Mustaa ikuisuutta. Levy ei ole noussut Englannin albumilistan kärkipäähän, tosin ei siitä ole otettukaan kuin yksi kasettikopio. Se on hukassa.

Oho. Kaikki, mitä kirjoitin, oli tosiaan totta. Aikamoista.

Alahuuleni turposi, seisoin yhdellä jalalla, enkä nähnyt mitään

Voi sinua Ylimuuliseni minkä teit. Luulin jo välttäneeni haasteen, koska kukaan muu kuin sinä ei kuitenkaan uskaltaisi minua haastaa. Olen nimittäin megapelottava, mur mur. Mutta kun näin sinut haastettavan, kuulin ison naksahduksen: se oli tietysti selkärankani.

Haasteeseen vastaamisessa saattaa hieman kestää, sillä huomenna lähden Naantaliin Itämeren Kuparivuoreen, sieltä ehkä pikaisesti Kangasalan mökille ja sitten mahdollisesti pariksi päiväksi Kallioon retkeilemään Helsinki-kortilla. Jippi jippi jippi, Korkeasaareen katsomaan lajitovereita. Siis apinoita, ei possuja.

Ennen reissua päätin vielä nauttia hitaudesta ja vaarattomista tilanteista. Minä olen nimittäin ruokavammainen: varsin pahasti allerginen nektariineille. Heitin kolmella kierteellä botox-huulia uhmaten nektariiniviipaleita turpaani. Tuloksen tiesin jo minuutin päästä, kun alahuuleni kosketti tuolilla seistessäni lattiaa ja vasen silmäni oli näkökenttäni ulottumattomissa. Tilanteen kruunasi Teuvo Lomanin Kari ja radio, mitä en tietenkään saanut suljettua, kun en enää löytänyt sitä toisenkin silmäni muurauduttua umpeen. Hapuilin siis keittiöjakkaralla, alahuuli turvoksissa ihan Stevie Wonderina, eikä silti ollut yhtään popikoni olo. Keittiöjakkaralle jouduin tietenkin siksi, että harrastan välillä pylväspyhimysteilyä ja omassa keittiössä ei tule läheskään yhtä kiusaantunut olo kuin Hausjärven keskustaan johtavan tien varrella olevien kilometripylväiden nokassa. En kerro, miten juttu jatkuu, mutta tällä hetkellä olen melko varma, että olen elossa.

Mutta mutta. Nektariinia voin kuitenkin syödä, kun se on käynyt uunittelemassa. Joten siis...

Tässä piirakassa on ehdottoman hyvä pohja. Maistuu ihan vienosti rukiiselta, mutta sehän sopii punaviinimarjoille. Nektariinin makeus leikkaa kivasti viinimarjojen himokkaan happamuuden. Tarjotaan vaniljajätskin kanssa abcd lukot.



Nektariini-punaviinimarjapiirakka

Pohja:

1½ dl vehnäjauhoja
½ dl vehnäleseitä
½ dl neljän viljan puurohiutaleita
1 tl kanelia
½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
2 dl sokeria

2 dl maustamatonta jogurttia
1 muna
75 g voita

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa jogu ja muna ja lisää niiden sekaan sulatettu voi. Sotke kuivat ja märät aineet keskenään taikinaksi. Voitele piirakkavuoka ja korppujauhota se. Painele taikina vuokaan.

Pohjan päälle

1½ dl punaisia viinimarjoja
3 pientä nektariinia viipaloituna
ripaus sokeria

Painele viinimarjat ja nektariinit taikinaan kevyesti ja ripauttele päälle vielä hieman sokeria. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Höyrysaunassa

Monet ajattelevat, että kasvisten höyryttäminen on hirveää säätämistä. No näinhän ei ole. Höyryttäminen on mitä helpoin tapa kypsentää kasvikset, eikä vaadi suurempaa kikkailua. Ainoa tarvittava asia on vempain, johon vihannekset laitetaan höyrystymään. Stokkalta saa bambuhöyryttimiä alle 15 eurolla. Kyseisessä virityksessä on kaksi tasoa, joten tavaraa siihen kyllä mahtuu. Nyt kesän aikana, kun on tullut keiteltyä pottuja ahkerasti, olen heittänyt höyryttimen kattilan päälle ja erilaisia vihanneksia tasoille. Viimeksi höyryttelin ruusu- ja kyssäkaaleja. Ruusukaalit valmistuvat huomattavasti nopeammin kuin perunat, kyssässä menee lähes yhtä pitkä aika. Todella kätevää. Jos haluaa tasaisen kypsyyden voi ruusukaaleista, vielä napsia paksut kannat pois tai leikata pieni ristikkäisviilto. Ylikypsät ruusut eivät ole herkkua ja maistavat lähinnä vetiseltä suolta.

Ai juu, ruusukaalista saa muuten mieletöntä herkkua heittämällä uuniin ja lopuksi sivelemällä päälle hieman balsamicoa ja hunajaa.


Höyryttäminen on tietysti myös terveellinen tapa valmistaa ruokaa. Kasvikset pitävät oman värinsä ja päälle vielä vitamiininsa. Jos en ihan väärässä ole, niin ruusukaalikin maistui voimakkaammalle, kun sitä ei oltu uitettu keitinvedessä. Rasvaakaan ei kulu ollenkaan, vaikkakin pitää muistaa, että ei kaikki rasva pahasta ole. Kuten jo aikasemmin totesin. Ja eihän rasva edes lihota, jos sitä ei syö hiilihydraattien kanssa. Mutta sehän onkin sitten jo toinen juttu.

Lisää rasvaa ja suolaa

Lueskelin eilen ravitsemustieteen kirjaa. "Yhdysvalloissa on arvioitu, että toteuttamalla suositusten mukainen rasvojen ja suolan käytön muutos sekä korjaamalla väestön keskimäärin 10 kilon liikapaino voitaisiin sepelvaltimotaudin ilmaantuvuutta vähentää nykyisestä lähes 80 %." Ja kirjoittajan mukaan vastaavat muutokset Suomessa antaisivat vähintään yhtä hyvän tuloksen. Aikamoista.

Mutta tähän lohiohjeeseen suolaa pitää käyttää reilusti ja rasvainen kerma antaa parhaan tuloksen. Itsepähän päätätte. Linnamme renessanssisiivestön kaunotar, Polignac'n kruununprinsessa valmisti minulle tätä herkkua; taitaa tietää miehen pitävän happamasta.

Kirpsakka limelohi

600 g lohifilee

1 limen mehu
rosepippuria
suolaa
tilliä
1½ dl jogurttia
1 dl kuohukermaa
½ rkl kotisinappia
1 rkl hunajaa
1 tl fish saucea


Laita filee vuokaan ja kaada kalan päälle limen mehu. Ripauttele päälle reilusti rosepippuria ja suolaa. Hienonna päälle hieman tilliä. Sekoita kulhossa jogurtti, kouhukerma, sinappi, hunaja ja fish sauce. Kaada kalan päälle.
Paista 225 asteisesssa uunissa n. 25 minuuttia. Kala kypsyy hieman hitaammin, kun on sen verran kastiketta ympärillä.

Kisa jatkukoon

No niin, homma meni uusiksi yleisön pyynnöstä. Muutama ilmoittautunut onkin jo, mutta kesäkuun ruokahaaste jatkuukin vielä siis heinäkuun. Tarkemmat säännöt löytyy täältä, paitsi päivämäärät ovat vaihtuneet. Eli resepti pitää blogata 3.6.-25.7.2007 välisenä aikana. Suosikkireseptiään saa äänestää 26.-30.7. ja tulokset ilmoitan 31.7.

Kuka muuten ahmii uusia perunoita mielettömiä määriä kesällä? No minä ainakin. Huonona puolena on, että ne ovat herkkua voin ja sillin kanssa, joten ei mitään kaikkein keveintä purtavaa. Voita kun kuluu yhtä perunaa kohti helposti 177,5 grammaa. Eilen passasin voin ja tein tilalle kaappiini unohtuneesta maustamattomasta jogurtista soosin. Yksinkertaisen hyvää. Ei silliä silti voinut unohtaa.

Uusien perunoiden kanssa

maustamatonta jogurttia
hienoksi leikattua sipulin vartta (reilusti)
äidin etikkaisia maustekurkkuja
suolaa
sokeria

Sekoita ainekset kulhossa ja lapioi suurimpaan kasvoreikään.


Eliittikisoissa oli muuten oikein hauskaa. Ilma oli teatraalinen: välillä paistoi pizzauunin lailla ja hetken päästä satoi kuin paremmassakin suihkussa. Joku olikin ripustanut miehensä kuivumaan korkeushyppyriman päälle.

Yksi pönttö riittää

Rasvaiset kalat saavat mukavan aromin ja maun savustuksessa. Savustaminen on hauskaa ja on muutenkin suomalaista kesäruoanlaittoperinnettä parhaimmillaan. Pönttöön heittelin katajan- ja lepän lastuja ja hieman sokeria mukavan värin takaamiseksi. Meni sinne puiden lehtiäkin mukaan. Jotkut suosivat pelkkää katajaa, mutta kalasta tulee kyllä helposti liian kitkerä. Pihkaiset puut eivät muutenkaan tee hyvää kalalle.

Lohifile painoi ehkä vajaan kilon verran. Suolasin sen ensin reilusti ja käärin folioon tunniksi. Sitten heitin raudun pönttöön ja annoin muhia kuumassa savussa vajaan puoli tuntia. Eipä lohta paljon jäänyt, mutta jämistä tein perunoille savukalatahnan. Voisinpa blogittaa sen vaikka seuraavaksi. Nyt on jo kiire stadionille ihmettelemään yleisurheilun eliittikisoja.