Vuodesta 1891

Alkaa mennä vähän turhan hempeäksi, kun blogiini ilmestyy kuvia pikku-pandoista ja Suomenlinnan tuulessa heiluvista päivänkakkaroista. Vai mitä saunakukkia ovatkaan. Mutta kesä herkistää mielen ja chili-suklaakakku vie mukana kielen. Silti olen kova sälli, joten älkää yhtään alkako...

------
Levylautanen:
1
2
------

Tarjoa asiakkaalle aina enemmän kuin hän osaa odottaa. - Karl Fazer

Helsingissä Kluuvikadulla kannattaa pysähtyä hetkeksi herkkuhuulien ja toffeeposkien Eedenin puutarhaan. Fazerin kahvila tarjoaa vähintäänkin miellyttävän hiveleviä makuelämyksiä kaikille vatsoille arkisen aherruksen yläpuolella. Valinnanvaikeus yllätti allekirjoittaneen niin pahasti, että meinasi hypätä pupu pöksyyn vitriinin edessä. Sitten näin alahyllyllä kohtalaisen herkullisen näköisen chili-suklaakakun, joka veikin vasemman suklaatutkasorkkani lähes lasin läpi.

Alla oleva ohje ei nyt tietenkään ole tuo fazerin ohje (kuva on). Mutta voi sitä silti kokeilla :)


Chili-suklaakakku

½ dl kahvia
350 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
150 g voita
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1½ tl leivinjauhetta
2 keskivahvaa punaista chiliä (tai oman maun mukaan)
1/4 dl triple seciä

koristeluun suklaalastuja



Kaada kahvi kippoon ja sulata suklaa suklaa samassa kipossa hiljalleen vesihauteessa. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Pehmennä voita hieman ja vatkaa keltuaiset, voi ja sokeri kuohkeahksi vaahdoksi.

Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne voivaahtoon. Paloittele chilit aivan pieniksi (poista siemenet) ja kiehauta ne kattilassa triple secin kanssa. Anna jäähtyä ja kaada sulan suklaan joukkoon. Kaada suklaa taikinaan kevyesti sekoittaen. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja nostele lastalla varovasti lopun taikinan joukkoon.

Voitele irtopohjavuoka tai taittele siihen leivinpaperia. Voit paistaa kakun tietysti myös ei-irtopohjavuoassa. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 20-25 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä pehmeäksi sisältä. Vuole kakun päälle koristeeksi suklaalastuja. Tarjoa mansikoiden, vaniljajätskin ja vaikka passionkastikkeen kanssa.

Cityshoppari

19.7. -------------

Musiikkilautasella tämä ja tämä.

------------------

Helsingissä tepastelu ja tapastelu venyikin muutaman päivän ennakoitua pidemmäksi, kun mieli ei malttanut poistua Kolmannelta linjalta. Oivan portsari ei tosin saanut tällä kertaa lanttia, vaikka siellä piipahdinkin. Mutta ei kyllä ollut portsariakaan, liekö saanut Frediltä niin hyvät lantit aikoinaan. Helsinki on kyllä hieman kumma paikka, sillä siellä lokitkin ovat kajahtaneita. Korkeasaaressa paikallinen tiutaulokki oli niin kuutamolla, että luuli itseään flamingoksi. Herra seisoskeli lintupesueessa ihan muina lokkeina yhdellä jalalla kuin paraskin vaaleanpunasulkainen. No olihan siellä muitakin kivoja pörröisiä.

Sitten ravintoon. Pari pientä säästövinkkiä Helsinkiin matkaaville tai miksei myös siellä jo asuville: Cityshoppari-kortti kannattaa hommata. Monet ravintolat tarjoavat buffapöytiä kaksi yhden hinnalla ja a la carte-listaakin pääsee muutamassa paikassa sohimaan.

No mihinkä sitten päädyin cityshoppaamaan? Ensimmäinen sohaisemani lounasbuffa oli La Famigliassa, joka oli ihan semijees. Noutopöydästä sai herkullisesti marinoitujen vihannesten ja salaatin lisäksi pastaa ja kahta eri kastiketta. Tomaattikastikkeeseen tehty hieman yllättävä lohikastike oli ihan okei, kermainen kantarelli-sipulipastakastikekin menetteli. Ei mitään jäätävän hyvää, muttei voi paljon haukkuakaan. Pippuria oli tosin kokki viskannut kumpaankin soosiin jäyhän järisyttävästi, joten miinus siitä. Paikka oli siisti, eikä hintaakaan voi oikein haukkua: 8,60 kahdelta shoppari-kortilla.

Toinen maistamani lounasbuffa tyyliin kaksi yhden hinnalla oli Cafe Lasipalatsissa. Tyydyin syömään vain keitto- ja salaattibuffan, sillä jauhelikastike ei nyt oikein jaksanut iskeä. Olisi siinä ollut myös jotain vuohenjuusto-pastapaistostakin, mutta siitä olisi luultavasti tullut pahan laatuinen ähky; en ollut valmis ottamaan riskiä, varsinkin kun lihani on hallitsemattoman heikko vuohenjuuston ollessa maisemissa. Keittona tarjottiin bataatti-tuorejuustokeittoa, joka oli aika herseestä. Bataatin makeus hyppäsi silmilleni kuin raivotautinen kenguru kiima-aikana ja se ei ole ennenkään ollut kovin mukava kokemus. Bataattikeitto toki saakin olla makeaa, mutta jollain makeutta saisi vähän tasoittaa. Söin silti keiton loppuun asti kiltisti kuin skotin hame, joten voit äiti olla ihan ylpeä antamastasi kasvatuksesta. Salaatit oli oikein herkullisia ja kastikkeetkin jees. Hinta kahdelta 8 egeä, joten ei taaskaan paha.

A la cartea maistelin Marco Polossa säästöpankinrannassa Kallion laitamilla, jälleen siis kaksi yhden hinnalla. Paikka oli oikein miellyttävä, tuota paikkaa voisin jopa suositella. Söin kevyesti savustettua siikaa, jokiraputerriiniä, rucola-tomaattisalaattia ja sahrami-voikastiketta. Siika oli sopivan kypsää, terriini ihan jees, rucola antoi hieman potkua annokseen, sahramikastikkeelta olisin odottanut vähän enemmän. Mutta oikein maistuva annos. Kielenkääntäjätär söi chorizolla täytettyä kananrintaa ja vuohenjuustorisottoa. Aika basic-annos, mutta kuulemma ihan maistuva. Parempaakin vuohenjuustorisottoa oli kuulemma saanut, tiedä sitten kenen tekemänä.



Ruoholahdessa kävin Rinsun innoittamana katsastamassa Tang Dynastyn. Cityshopparilla kahdesta pääruoka-annoksesta halvemman sai ilmaiseksi. Tunnelmassa ja ruoassa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin isot pisteet niistä. Ilman korttia paikka olisi kuitenkin ollut turhan kallis tuon tyylin paikaksi, aasialaista kun on tottunut saamaan aika halvalla. Lisäväriä paikkaan toi pari särkeä, 17 karppia ja yksi tummaleväpleko, jotka uiskentelivat ankkalammessa oviaukolla. Hinta 15,50 kahdelta.

Vatsalaukkuruoan lisäksi limbinen aivokuoreni kaipaa myös hengenravintoa. Siis se toinen säästövinkki: Helsinkihän on täynnä kiinnostavia näyttelyitä ja museoita. Eihän niihin paljon maksa sisään, mutta toisaalta on turha uhrata oravannahkojaan, kun ilmaiseksikin voi päästä. Moniin museoihin pääseekin hymyilemällä aina jonain tiettynä päivänä johonkin tiettyyn kellonaikaan, yleensä 17-20. Joihinkin pääsee ihan aina ilmaiseksi kuten Päivälehden museoon, jossa voi hurjastella metrosimulaattorilla. Kupinsa hullakin.

Sederholmin talossa menee tällä hetkellä näyttely Rikospaikka Helsinki. Pakko suositella, sillä vaikka jo kuvatkin ovat hienoja, niin kuvatekstit varsinkin ovat tutustumisen arvoisia. Hauskan ironisesti ja elävästi nimittäin kirjoitettuja, ikään kuin olisi itse joutunut ajan virrassa tapahtumapaikalle. Tuohonkin näyttelyyn pääsi siis maksutta.

Kiasman ja Kulttuurien museon kävin myös katsastamassa. Kiasmaan vapaa pääsy perjantaisin 17-20 ja Kulttuurien museoon torstaisin 17-20. Ensimmäinen meni vähän ohi, kun olin vielä sen verran poikki Korkeasaaren apinoiden naurattamisesta, mutta Kulttuurien museo oli kyllä varsin kiinnostava. Erityisesti yläkerran näyttely Korealainen koti vetosi allekirjoittaneen sielunmaisemaan. Vaikka lattialla syöminen onkin mielestäni turhan vaivalloista.

Seitsemän oikein

Pitänee kai vastata haasteeseen, kun muutkin ovat niin auliisti tehneet. Ja jumpurapötäkkä sentään, ruokahaasteeseenkin saisitte alkaa jo hiljalleen lähetellä juttujanne. Kun jatkoaikaakin tuli. Siis seitsemän paljastusta...

1. Minusta on hauska keksiä höpöhöpöjuttuja vähän samaan tapaan kuin kaverini 4-vuotiaan pojan. Viimeksi hän kertoi olevansa töissä Pohjoisnavalla, jonne hän lähtee salkkunsa kanssa isän autolla, kun isä on nukahtanut. Paluumatkalla hän käy pelaamassa futista muiden äijien kanssa. Ymmärrän kyllä, että kanssaeläjälläni on aika ajoin vaikeaa. Koskaan ei voi tietää, tippuiko vessanpönttöön tosiaan vahingossa hammasharja. Tässä jutussa lupaan tietysti kertoa vain tosiasioita.

2. Paljastusten paljastus: kuva minusta. Oliivien katselu on rauhoittavaa. Joskus käymme ”kumpi nauraa ennemmin”-kilpailua. Olen voittanut vain kerran.

3. En väitä olevani maailman komein mies, mutta tätini on entinen Miss Suomi ja sijoittunut 5 parhaan joukkoon Miss Universum-kilpailuissa. Kuulun Palon sukuun ja senhän Taunokin tiesi.

Sukunimeni ei ole Palo.

4. Lukeminen on hauskaa. Historialliset romaanit ja keittokirjat ovat parhaita. Eilen sain luettua toistamiseen Mika Waltarin opuksen Turms kuolematon. Ylistyssuperlatiivit loppuivat jo mietiskellessäni kirjan tasokkuutta. Lukeminen on myös tappavaa. Joskus nimittäin päässäni viiraa pahasti. Käyskentelin toissa päivänä Naantalissa Helluntaiseurakunnan lähetyskirppiksellä ja bongasin hyllystä keittokirjasarjan 70-luvulta. 15 osaa ja hinta kolme euroa. No oliko pakko-ostos oliko? No oli. Huono puoli vaan, että 15 kirjaa painaa aika paljon. Olimme pari päivää Naantalin leirintäalueella ja tavaraa oli muutenkin ihan kohtalaisesti mukana. Ei ollut hauska kävelyreissu leirintäalueelta bussiasemalle. Ja miksihän ne pahuksen kirjat piti vielä ensin raahata kirppikseltä leirintäalueelle, kun olisin ihan hyvin voinut käydä hakemassa ne vasta lähdön hetkellä. Kirppis kun sattuu olemaan ihan linja-autoaseman vieressä.

5. Tämä ei ehkä varsinaisesti ole paljastus, mutta ruoka on aika hyvää. Joskus saatan olla vähän ärsyttävä, kun käydään pihalla syömässä: pakko löytää vikoja sieltäkin, missä niitä ei edes ole. Eilen käytiin Naantalissa Kalatrapissa, joka on muuten ihan loistava paikka. Monipuolinen ruokalista ja yllättävän halpa niinkin charmantiksi ravintolaksi. Suosittelen. Lautasellani oli chateaubriand, madeirakastiketta, tryffelipateeta ja punasipulihilloketta. Aivan mainio annos. Mutta... pihvi olisi voinut olla ihan himpun raaempi, punasipulihilloke hiukan makeampaa ja madeirakastikkeessa enemmän särmää. Tryffelipatee oli napakymppi. Tarkoitukseni ei siis ole jupista ilman aihetta, vaan miettiä, mitä ehkä olisi voinut tehdä hieman toisin. Ihan hyvää tarkoittavasti.

6. Maailman kamalin sana on kaavin, hienoin tassu. Mustanaamio on gurkosälli ja ilman mandariineja ja tiikeripörrötossuja elämä olisi huomattavasti tuskaisempaa. Suihku ja vessanpönttö ovat keksintöjä, joista osaan olla erittäin kiitollinen. En ole vessanpönttöfriikki, vaikka mainitsenkin sanan jo toisen kerran. Vessanpönttö: ei kahta ilman kolmatta.

7. Olen ihan paska soittamaan kitaraa, mutta on se silti hauskaa. Kosketinsoitinten kanssa ollaan hyviä ystäviä oltu jo pikkupojasta saakka. Olen duon toinen jäsen. Bändimme, Minun nimi ja Pojan pohkeet, on ollut keikkatauolla ehkä vajaa 10 vuotta. Julkaisimme levyn, jonka nimi on Wannabe kultalevy. Levyn ehdoton hittibiisi on Keijo, joskaan Maailmanrumin nainen ei jää paljon huonommaksi. Vakavampaa pohdiskelua levyllä edustaa kappale Mustaa ikuisuutta. Levy ei ole noussut Englannin albumilistan kärkipäähän, tosin ei siitä ole otettukaan kuin yksi kasettikopio. Se on hukassa.

Oho. Kaikki, mitä kirjoitin, oli tosiaan totta. Aikamoista.

Alahuuleni turposi, seisoin yhdellä jalalla, enkä nähnyt mitään

Voi sinua Ylimuuliseni minkä teit. Luulin jo välttäneeni haasteen, koska kukaan muu kuin sinä ei kuitenkaan uskaltaisi minua haastaa. Olen nimittäin megapelottava, mur mur. Mutta kun näin sinut haastettavan, kuulin ison naksahduksen: se oli tietysti selkärankani.

Haasteeseen vastaamisessa saattaa hieman kestää, sillä huomenna lähden Naantaliin Itämeren Kuparivuoreen, sieltä ehkä pikaisesti Kangasalan mökille ja sitten mahdollisesti pariksi päiväksi Kallioon retkeilemään Helsinki-kortilla. Jippi jippi jippi, Korkeasaareen katsomaan lajitovereita. Siis apinoita, ei possuja.

Ennen reissua päätin vielä nauttia hitaudesta ja vaarattomista tilanteista. Minä olen nimittäin ruokavammainen: varsin pahasti allerginen nektariineille. Heitin kolmella kierteellä botox-huulia uhmaten nektariiniviipaleita turpaani. Tuloksen tiesin jo minuutin päästä, kun alahuuleni kosketti tuolilla seistessäni lattiaa ja vasen silmäni oli näkökenttäni ulottumattomissa. Tilanteen kruunasi Teuvo Lomanin Kari ja radio, mitä en tietenkään saanut suljettua, kun en enää löytänyt sitä toisenkin silmäni muurauduttua umpeen. Hapuilin siis keittiöjakkaralla, alahuuli turvoksissa ihan Stevie Wonderina, eikä silti ollut yhtään popikoni olo. Keittiöjakkaralle jouduin tietenkin siksi, että harrastan välillä pylväspyhimysteilyä ja omassa keittiössä ei tule läheskään yhtä kiusaantunut olo kuin Hausjärven keskustaan johtavan tien varrella olevien kilometripylväiden nokassa. En kerro, miten juttu jatkuu, mutta tällä hetkellä olen melko varma, että olen elossa.

Mutta mutta. Nektariinia voin kuitenkin syödä, kun se on käynyt uunittelemassa. Joten siis...

Tässä piirakassa on ehdottoman hyvä pohja. Maistuu ihan vienosti rukiiselta, mutta sehän sopii punaviinimarjoille. Nektariinin makeus leikkaa kivasti viinimarjojen himokkaan happamuuden. Tarjotaan vaniljajätskin kanssa abcd lukot.



Nektariini-punaviinimarjapiirakka

Pohja:

1½ dl vehnäjauhoja
½ dl vehnäleseitä
½ dl neljän viljan puurohiutaleita
1 tl kanelia
½ tl leivinjauhetta
½ tl ruokasoodaa
2 dl sokeria

2 dl maustamatonta jogurttia
1 muna
75 g voita

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sekoita toisessa kulhossa jogu ja muna ja lisää niiden sekaan sulatettu voi. Sotke kuivat ja märät aineet keskenään taikinaksi. Voitele piirakkavuoka ja korppujauhota se. Painele taikina vuokaan.

Pohjan päälle

1½ dl punaisia viinimarjoja
3 pientä nektariinia viipaloituna
ripaus sokeria

Painele viinimarjat ja nektariinit taikinaan kevyesti ja ripauttele päälle vielä hieman sokeria. Paista 225 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Höyrysaunassa

Monet ajattelevat, että kasvisten höyryttäminen on hirveää säätämistä. No näinhän ei ole. Höyryttäminen on mitä helpoin tapa kypsentää kasvikset, eikä vaadi suurempaa kikkailua. Ainoa tarvittava asia on vempain, johon vihannekset laitetaan höyrystymään. Stokkalta saa bambuhöyryttimiä alle 15 eurolla. Kyseisessä virityksessä on kaksi tasoa, joten tavaraa siihen kyllä mahtuu. Nyt kesän aikana, kun on tullut keiteltyä pottuja ahkerasti, olen heittänyt höyryttimen kattilan päälle ja erilaisia vihanneksia tasoille. Viimeksi höyryttelin ruusu- ja kyssäkaaleja. Ruusukaalit valmistuvat huomattavasti nopeammin kuin perunat, kyssässä menee lähes yhtä pitkä aika. Todella kätevää. Jos haluaa tasaisen kypsyyden voi ruusukaaleista, vielä napsia paksut kannat pois tai leikata pieni ristikkäisviilto. Ylikypsät ruusut eivät ole herkkua ja maistavat lähinnä vetiseltä suolta.

Ai juu, ruusukaalista saa muuten mieletöntä herkkua heittämällä uuniin ja lopuksi sivelemällä päälle hieman balsamicoa ja hunajaa.


Höyryttäminen on tietysti myös terveellinen tapa valmistaa ruokaa. Kasvikset pitävät oman värinsä ja päälle vielä vitamiininsa. Jos en ihan väärässä ole, niin ruusukaalikin maistui voimakkaammalle, kun sitä ei oltu uitettu keitinvedessä. Rasvaakaan ei kulu ollenkaan, vaikkakin pitää muistaa, että ei kaikki rasva pahasta ole. Kuten jo aikasemmin totesin. Ja eihän rasva edes lihota, jos sitä ei syö hiilihydraattien kanssa. Mutta sehän onkin sitten jo toinen juttu.

Lisää rasvaa ja suolaa

Lueskelin eilen ravitsemustieteen kirjaa. "Yhdysvalloissa on arvioitu, että toteuttamalla suositusten mukainen rasvojen ja suolan käytön muutos sekä korjaamalla väestön keskimäärin 10 kilon liikapaino voitaisiin sepelvaltimotaudin ilmaantuvuutta vähentää nykyisestä lähes 80 %." Ja kirjoittajan mukaan vastaavat muutokset Suomessa antaisivat vähintään yhtä hyvän tuloksen. Aikamoista.

Mutta tähän lohiohjeeseen suolaa pitää käyttää reilusti ja rasvainen kerma antaa parhaan tuloksen. Itsepähän päätätte. Linnamme renessanssisiivestön kaunotar, Polignac'n kruununprinsessa valmisti minulle tätä herkkua; taitaa tietää miehen pitävän happamasta.

Kirpsakka limelohi

600 g lohifilee

1 limen mehu
rosepippuria
suolaa
tilliä
1½ dl jogurttia
1 dl kuohukermaa
½ rkl kotisinappia
1 rkl hunajaa
1 tl fish saucea


Laita filee vuokaan ja kaada kalan päälle limen mehu. Ripauttele päälle reilusti rosepippuria ja suolaa. Hienonna päälle hieman tilliä. Sekoita kulhossa jogurtti, kouhukerma, sinappi, hunaja ja fish sauce. Kaada kalan päälle.
Paista 225 asteisesssa uunissa n. 25 minuuttia. Kala kypsyy hieman hitaammin, kun on sen verran kastiketta ympärillä.

Kisa jatkukoon

No niin, homma meni uusiksi yleisön pyynnöstä. Muutama ilmoittautunut onkin jo, mutta kesäkuun ruokahaaste jatkuukin vielä siis heinäkuun. Tarkemmat säännöt löytyy täältä, paitsi päivämäärät ovat vaihtuneet. Eli resepti pitää blogata 3.6.-25.7.2007 välisenä aikana. Suosikkireseptiään saa äänestää 26.-30.7. ja tulokset ilmoitan 31.7.

Kuka muuten ahmii uusia perunoita mielettömiä määriä kesällä? No minä ainakin. Huonona puolena on, että ne ovat herkkua voin ja sillin kanssa, joten ei mitään kaikkein keveintä purtavaa. Voita kun kuluu yhtä perunaa kohti helposti 177,5 grammaa. Eilen passasin voin ja tein tilalle kaappiini unohtuneesta maustamattomasta jogurtista soosin. Yksinkertaisen hyvää. Ei silliä silti voinut unohtaa.

Uusien perunoiden kanssa

maustamatonta jogurttia
hienoksi leikattua sipulin vartta (reilusti)
äidin etikkaisia maustekurkkuja
suolaa
sokeria

Sekoita ainekset kulhossa ja lapioi suurimpaan kasvoreikään.


Eliittikisoissa oli muuten oikein hauskaa. Ilma oli teatraalinen: välillä paistoi pizzauunin lailla ja hetken päästä satoi kuin paremmassakin suihkussa. Joku olikin ripustanut miehensä kuivumaan korkeushyppyriman päälle.

Yksi pönttö riittää

Rasvaiset kalat saavat mukavan aromin ja maun savustuksessa. Savustaminen on hauskaa ja on muutenkin suomalaista kesäruoanlaittoperinnettä parhaimmillaan. Pönttöön heittelin katajan- ja lepän lastuja ja hieman sokeria mukavan värin takaamiseksi. Meni sinne puiden lehtiäkin mukaan. Jotkut suosivat pelkkää katajaa, mutta kalasta tulee kyllä helposti liian kitkerä. Pihkaiset puut eivät muutenkaan tee hyvää kalalle.

Lohifile painoi ehkä vajaan kilon verran. Suolasin sen ensin reilusti ja käärin folioon tunniksi. Sitten heitin raudun pönttöön ja annoin muhia kuumassa savussa vajaan puoli tuntia. Eipä lohta paljon jäänyt, mutta jämistä tein perunoille savukalatahnan. Voisinpa blogittaa sen vaikka seuraavaksi. Nyt on jo kiire stadionille ihmettelemään yleisurheilun eliittikisoja.

Reissuromantiikkaa

Juu, hannus tuli ja meni. Velmua oli ja säätkin helli mökkelijää kuin parasta mansikkanapaa konsanaan. Tänään tein näyttävän sisääntulon takaisin Turkuun ja kuulin Kupittaan stadionilla huudon Suomi on Turusta. Onhan se tietty niinkin, mutta ei Kangasalassakaan kyllä mitään vikaa ole. Ai niitä järviä ja harjuja, joista lauluissakin jorinoidaan.

En nyt jaksa alkaa vielä varsinaisesti ruokapolkata, mutta välitänpä kuvin tunnelmia Längelmäveden rannalta. Meitiläisen mökiltä siis. Kalasteltu on ja paljon. Mato-onginta on ihan kuhaa, virvelistä en niinkään perusta. Matoa haukkasikin joku iso ja kumma kala, josta en enempiä tiedä. Joku särkikala se kaitnet oli: kvalitatiivisen aineiston perusteella päätin, että se oli turpa tai säyne. Tämä on tietysti kalajuttu, koska kuvaa siitä ei ole.

Sen verran hömelö muuten olen, että seisoin järvessä, vettä hieman navan alapuolelle asti, alasti, kamera kädessä ja napsin vedenpinnan rajasta kuvia kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Kaikkeen sitä sorkkansa tunkeekin saadakseen hyviä kuvia.

Kesä- ja heinäkuun ruokahaaste

Edellisen postauksen pikaisen kyselyn perusteella kesäkuun ruokahaaste saakoon jatkoajan heinäkuun loppuun. Tarkemmat päivämäärät tulen kertomaan jossain vaiheessa, kun palailen grillin äärestä Kangasalta. Ja kyllä, se ei ole Kangasalalta.

Miten olis?

Nopea kysymys: Haluaisikohan joku hoitaa tämän kuukauden ruokahaasteen minun puolestani? Asia on nimittäin niin, että jäänkin keskikesän pahojen henkien karkotusjuhlan jälkeen toviksi Kangasalle Längelmäveden rannalle ja haasteen hoitaminen menee ymmärrettävän vaikeaksi. Ei sinänsä, kaksi on vasta ilmoittautunut, joten vähissä on teidänkin panoksenne senkin laiskurit. Taas on piiskalle käyttöä.

Toinen vaihtoehto on, että nappaan hieman jatkoaikaa heinäkuulta, joka ei sinänsä varmaan ole kovin suuri ongelma. Eli kuitas on?

Ja tässä juhannukselle maisteltavaa. Erinomainen tsalladi, jossa punasikurin kevyt karvaus, päärynän makeus, serranon suolaisuus, vuohenjuuston sattuva samettisuus ja siementen pehmeä paahteisuus saavat kuolasuonet täyttymään, öö tuota... no vaikka gourmetkuolalla.


Määkivän vuoristovuohen salaatti

vuonankaalia
punasikuria
jotain vihreää salaattia
tlk päärynää
auringonkukansiemeniä
serrano-kinkkua ("vuoristokinkku")
valkosipulinkynsi
vadelmaviinietikkaa
vuohenjuustoa
mustapippuria myllystä

Revi sikuri ja vihreä salaatti ja sekoita vuonankaalin kanssa. Paloittele päärynät
ja paahda auringonkukansiemenet rasvattomalla pannulla. Leikkaa kinkku biiteiksi. Lisää päärynät, siemenet ja kinkku salaattiin. Hakkaa valkosipuli ohuiksi lastuiksi ja nakkaa sekaan. Tujauta joukkoon kevyesti viinietikkaa. Leikkaa vuohi viipaleiksi ja käytä todella pikaisesti mikron kautta. Lisää juusto salaattiin ja rouskaise päälle aivastuksellinen mustapippuria.

Meillä tätä lappoiltiin uusien perunoiden ja tsatsikin kanssa.

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

... sammakolla koti oli kultainen.

Hyllyni notkuivat raparpereitä ja piirakka tuli jo tehtyä. Mukavan kesäinen raparperijuoma oli ollut jo jonkin aikaa ajatuksissa, mutta se sai nyt jäädä odottamaan inspiraatiota. Tässä eräänä rehvakkaana iltapäivänä kääntyessäni takavasemmalle porraskäytävän sivuttaiskäännöksessä törmäsin nimittäin vanhaan ystävääni: ei mutta eikös se ollut Pakottava Tarve saada jotain sopivasti makeaa ja vielä sopivammin kirpeää.

Syntynyt lapsi oli todellinen pappilan hätävara, sillä huomasin leivinjauheenkin loppuneen. Jonkinlainen paistos oli silti mielessä, mutta mistäs taikina. Onni onnellisuudessa, olin aiemmin päivällä hamstrannut 10 kuutiota paahtoleipää paahdinhuoneeseeni, kun kerran halvalla sain. Nerokkaasti kieroontunut mieleni keksi, että ehkä niistä voisin 6 viipaletta ottaa. Vielä nerokkaampi sivupersoonani ehdotti, että loput voisin laittaa raikkaaseen raparperijuomaan, mutta päätin jättää ajatuksen vielä hautumaan. Oli niin kumma ajatus.



Raparperi-aprikoosipudding

6 paahtoleipää

Täyte 1
nokare voita
3/4 dl sokeria
2½ dl raparperiä kuutioituna
5 kuivattua aprikoosia kuutioituna
(vettä)

Mittaa kattilaan voi ja sokeri ja anna sokerin sulaa voihin. Lisää raparperi ja aprikoosi ja anna muhia sen aikaa, että raparperit muusiutuvat kevyesti. Joudut luultavasti lisäämään välillä tilkan vettä, ettei nasahda pohjaan.

Täyte 2
3/4 kermaviiliä
½ dl sokeria
1 rkl vanilliinisokeria
2 rkl maitoa
1½ kananmunaa
ripaus kardemummaa
isompi ripaus kanelia

Sekoita aineet hyvin keskenään. Voitele n. 13 cm halkaisijaltaan oleva uunin kestävä kippo ja vuoraa pohja paahtoleivällä. Laita leivän päälle kerros raparperi-aprikoositäytettä ja sitten kermaviilitäytettä. Tämän päälle taas kerros paahtoleipää ja täytteet. Paista uunissa 210 asteessa n. 25-30 minuuttia tai niin kauan, että päällinen alkaa kevyesti ruskehtua. Pudding on hyvää lämpimänä vaniljajätskin kanssa, mutta vielä parempaa se on seuraaavana päivänä, kun se on kunnolla jämähtänyt ja kylmää. Vaniljakastikekin käy paremmin kuin hyvin.

-------------

Joskus harvoin jaan teille loistavia musavihjeitä. No nyt on jälleen aika. Tryck this.

Hämmentää ei ykskään pöllö hiljaisuutta voi

Kun nuotiossa räiskyvä tuli vaimenee hehkuvaksi hiillokseksi ja sininen sirkkojen laulu valloittaa kesäyön keijut tarinoillaan, on täysin oikea ajankohta hakea yökukkumiselle kipinää nuotiosta. Lähellä vedessä räpiköi nousukiitohurmoksinen sepelvaltiomokyyhky, jonka kunniaksi ilmoille kajautetaan Saaremaa vals. Ei se raukka edes tiennyt, että niiden on parempi pysyä pois vedestä. On aika grillata.

Syy grillausideoiden postailuun on oikeasti se, että niitä on kyselty sähköpostitse. Viimeksi grilliin menivät sipulista puolipallot, jotka täytettiin pekonilla, tomaateilla ja tuorejuustolla. Tämä ei paljon eroa, sillä nyt kohteeksi tulevat paprikat. Yksinkertaista mutta, ah, niin hyvää kuin voi olettaakin.

Aurajuustolla täytetyt grillipaprikat

paprikoita
aurajuustoa
basilikaa
kirsikkatomaatteja
valkosipulinkynsiä


Halkaise paprikat pituussuunnassa ja poista siemenet ja valkoiset kohdat. Tee täyte aurajuustosta, basilikasta, puolikkaista kirsikkatomaateista ja muutamasta viipaloidusta valkosipulinkynnestä. Grillaa paprika alapinnaltaan mehevästi mustuneeksi. Kuvassa on myös maissia, jota voi sivellä grillistä poistamisen jälkeen vaikkapa jo aikasemminkin postaamallani pekoni-tomaattilevitteellä. Laitan sen nyt tähän vielä uudestaan.

Pekoni-tomaattilevite

2 dl margariinia
4 siivua pekonia
1 dl aurinkokuivattua tomaattia
kourallinen tuoretta basilikaa
ripaus mustapippuria

1. Paista pekonit rapeiksi pannulla ja valuta hetki talouspaperin päällä.
2. Pilko pekonit, tomaatit ja basilikat pieniksi ja sekoita margariinin joukkoon.
3. Lisää mustapippuri.

Paluu pulpettiin

Peruskoulusta onkin jo vierähtänyt muutama vuosi ja sen jälkeen olen valmistunut yliopistolta ja kokkikoulusta. Päätin palata vielä hetkeksi verestämään muistoja pulpetin taakse. Luokanvalvojalle vein tietysti omenan, jonka kuorista sitten valmistin enkun opelle tangat. Ei tainnut pitää pöksyistään.

Ihan hauska testihän tämä on. Voisi olla ehkä vähän pidempikin.

Lisää grillausideoita

Hyvin usein heitän sipulin vaan lohkottuna folioon ja annan muhista grillissä, mutta nyt jotain kevyesti erilaista. Tomaatti on grillissä täydellistä herkkua, ainoa vaan kun se meinaa niin helposti kärvähtää. Hyvä idea onkin laittaa tomaatti sipulista napatun uloimman osan sisään. Sitä voi sitten vielä maustaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Voi tomaatin toki halkaista vaan puoliksikin, eikä tarvi sen kummempia täyteaineita laitella. Mutta nyt näin. Ei kannata ehkä laittaa täytettä ihan noin paljon kuin kuvassa, pääsee huomattavasti helpommalla.


Täytetyt varrassipulit

sipulia
tomaattia
maustettua tuorejuustoa
ruohosipulia
paistettuja pekonikuutioita

Kuori sipuli ja halkaise se. Ota uloimmat kuoret omiksi osikseen. Tee täyte eli lohko tomaatti muutamaan osaan ja sekoita se tuorejuuston, ruohosipulin ja pekonikuutioiden kanssa. Täytä sipuli, työnnä muutama vartaaseen ja heitä grilliin.

Tuunari

Kuukauden uskontotieteellinen ruokasitaatti:

"Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen,
jonka mies kylvi maahansa.
Se on pienin kaikista siemenistä,
mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa,
se on puutarhan kasveista suurin.
Lopulta se on kuin puu,
niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille."

Miksiköhän Suomessa sinapin viljely on aivan olematonta, vaikka sitä kuitenkin käytetään täällä reilu kuusi kiloa per capita vuodessa? Tuon kuusi kiloa voi ehkä ymmärtää paremmin, kun miettii, paljonko lätkämatseissa, festareilla jne. menee sinappia roskiin makkarapaperissa syömättömänä. Aika hurja luku silti.

Sinappi on kaalin (brassica) sukuinen kasvi ja sitä on kolmea eri lajia. Mietoa ruskeaa sinappia viljellään Intiassa ja Kiinassa. Mustasinappi on suosittua Lähi-Idässä ja sen siemenet ovat erittäin tulisia. Keltasinappi, yleisesti Suomen ulkopuolella tunnettu valkosinappina, on jalomielisesti antanut sinapille nimensä. Sen siemenet ovat muita lajikkeita suurempia ja niitä käytetään myös koristelussa. Kaikkia sinappilajeja voi muuten löytää täältäkin luonnosta villiintyneenä.

Sinapinsiemenethän eivät naposteltuna ole mitään väkevää tavaraa. Juu kuulen kyllä ajatuksenne: tosi monihan niitä naposteleekin! No se olikin vaan mielikuvan viritys. Makunsa siemen saa kuitenkin vasta, kun se murskataan ja sekoitetaan nesteeseen. Myrosinaasi-entsyymi vapautuu ja muodostaa sinigriini-glykosidista voimakkaan makuista sinappiöljyä. Myrosiini ja sinigriini muuten ovat kauan käytettyjä aineita kansanlääkinnässä. Niiden limaa ohentavan vaikutuksen huomasi jo vanha virtuaalijäkälä Väinämöinen tai viimeistään ainakin Nummisuutarin Esko. Jos oli tukkoinen olo ja nokka ummessa kuin liian suuren jöötin nielaissut vessanpyntty, tuli levittää rintakehän päälle ensin vaseliinia ihoa suojaamaan. Murskatuista sinapinsiemenistä, vedestä ja vehnäjauhoista tehtiin sitten taikina, joka aseteltiin vaseliinin päälle 15 minuutiksi vaikuttamaan. Antiikin aikaan sinapinsiemeniä murskattiin ja sekoitettiin viinin kanssa. Tuloksena lienee aika paljon meidän sinappeja muistuttavia makuja.


Sinapeista tietysti kuuluisin on kokkien suosima Dijon. Jotta pääsisi oikeaan ranskalaiseen tunnelmaan voisi käydä täältä (track 3) hakemassa YannTiersenin La Valse d'Amélien. Tai vaikka koko levyn, jos haluaa.


Edellinen postaukseni liittyi oikeastaan grillaamiseen, joten jatketaan siitä, mihin jäätiin. Sinapin tekeminen on aina hauskaa ja välillä tulee kehiteltyä makuelämäyksiä helvetin ja taivaan väliltä. Toinen asia on sitten sinapin tuunaaminen, joka on ihan oman taiteenlajinsa. Viikonloppuna tuunasin Aurasinappia, kun muuta ei ollut saatavilla. Mieluiten olisin tuunaillut dijonia, mutta ei mökkioloissa tarvi montaa sinappia kaapista löytyä.


Tuunattu sinappi grillimakkaralle

omena
sinappia
savusuolaa
currya



Raasta omena ja purista siitä nesteet pois. Sekoita joukkoon sinappia, savusuolaa ja erittäin runsaasti currya. Määristä en tällä kertaa osaa oikein sanoa, kun äyskäröin ihan näppituntumalla. Maistelemallahan tuosta selviää. Tuunaus onnistui loistavasti ja tätä tullaan kehittämään jatkossakin.

Jotain raikasta, kiitos

Tukahduttavan kuumana kesäpäivänä mökillä maistuu raikas drinkki. Ja toimii se ehkä ruokahalun herättelijänäkin.

2 cl bols apple souria
2 cl triple secia
tujaus sitruunamehua
spritea
jäämurskaa
mintunlehti koristeeksi


Nyt kun ruokahalu on herännyt, voi grilliin heittää muutaman läskinpalan paistumaan. Seuraava salsa toimii vaikkapa grillikyljen kanssa. Tämä ei ole ehkä kaikkein helpoin suomalaiseen makumaailmaan, mutta pitää sille silti mahdollisuus antaaa. Minulle kyllä maistui oikein hyvin.

Vesimelonisalsa

4 dl vesimelonikuutioita
1 chilipalko
3 rkl persiljaa (tai korianteria)
3 rkl ruohosipulia
puolikkaan sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
rouhahdus mustapippuria
hyppis suolaa


Poista chilistä siemenet ja pilko. Hienonna persilja ja ruohosipuli. Sekoita kaikki aineet keskenään. Anna maustua jääkaapissa vähintään tunti.

Pastaa ja sutenööritoimintaa

Mitä pitäisi päätellä siitä, että makrilli on ranskaksi maquereau? No ei mitään, mutta sama sana tarkoittaa ranskaksi myös parittajaa.

Penneä ja makrillikastiketta

penneä
1 sipuli
1 chilipalko
100 g herkkusieniä
1 prk säilykemakrillia
2 dl paseerattua tomaattia
1 rkl sokeria
15 lehteä basilikaa
korianteria
suolaa
pippuria
kevätsipulin vartta
muutama kirsikkatomaatti

Laita pasta kiehumaan. Pilko sipuli ja chili ja kuullota hetki pannulla. Viipaloi herkkusienet ja lisää sipuleiden seuraksi. Paistele pari minuuttia. Lisää makrillit, tomaatti ja sokeri. Hauduttele hetki. Lisää hienonnettu basilika, korianteri, suola ja pippuri. Sekoita pastan kanssa. Hakkaa annokseen pieni pätkä kevätsipulin vartta ja halkaise pari kirsikkatomaattia.

Kertoi nähneensä uunissa kissapetoja

Tämä on helppo mutta erittäin herkullinen jälkiruoka. Kylmän ja kuuman kiehtovan vastakohtainen liitto aterian loppuun vetää hampaattomankin huulet hymyyn.

Uunitikru

sentin paksuista kakkupohjaa/kääretorttulevyä
marjoja
jäätelöä (tiikeri)
3 valkuaista
sokeria


Leikkaa kakkupohjasta 4 ympyrää ja vuoraa niillä uuninkestävien annoskulhojen pohjat. Laita päälle sentin kerros marjasurvosta (mansikoita, vadelmia, mustikoita). Sen päälle jäätelöä. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja makeuta sokerilla. Lusikoi jäätelön päälle siten, että jäätelöä ei pilkistä mistään. Paista uunissa 225 asteessa muutama minuutti siten, että marenki on saanut kauniin ruskean värin. Tarjoile heti.

Kesäkuun ruokahaaste

Ehdin jo kirjoittaa tänne, että kesäkuun raaka-aine on suklaa. Asiaa tarkemmin mietittyäni vedänkin juttuni takaisin. Ihmiset kaipaavat kesäksi uusia grillausohjeita, joten eiköhän mennä siihen maailmaan. Eli kesäkuun ruokahaasteen aiheena on grillaaminen. Raaka-aine vapaa. Parhaat reseptit siis hiilille ja vähä äkkii!


Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 3.-26.6.2007 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL joko tämän postauksen kommenttiosioon tai sähköpostitse osoitteeseen polkkapossu [at] gmail.com. Ilmoittautuminen päättyy 26.6.2007, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Kesäkuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni ulos sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestäminen

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 27.6.2007, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 29.6.2007.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsen minä voittajan näiden postausten joukosta.

Voittaja julkistetaan 30.6.2007.
------------------------------------
Päivitys 21.6.2007:

KISA JATKUUKIN KILPAILIJOIDEN PÄÄTÖKSELLÄ HEINÄKUULLE. TARKEMMAT PÄIVÄMÄÄRÄT TULLAAN KERTOMAAN MYÖHEMMIN: