Brunssivalvontakomissio Turussa: Bruukki

Milloin? Lauantaisin klo 11-15

Missä? Aurajokirannassa Yo-kylän vieressä rautatiesillan ja Tuomaansillan välissä

Mitä maksaa? 24€/hlö, 0-3-vuotiaat ilmaiseksi, 4-12 puoleen hintaan

Millainen? Nuorekas, kaikille, älä kuitenkaan odota perinteisiä munakokkeleita, pikkunakkeja ja pekonia

Bruukki sijaitsee oikealla näkyvän vaalean rakennuksen vasemman puoleisessa päädyssä. 

Aurajoen rannassa toimi 1930-luvulta 1970-luvulle saakka Pyrkivän polkupyörätehdas, joka oli 1930-luvulla Suomen suurin polkupyörävalmistaja. Tiloihin muutti kesän lopulla ravintola Bruukki, joka tarjoilee viikolla lounasta, lauantaisin brunssia ja on muutenkin avoinna tilauksesta. En oikeastaan tiedä, mitä rakennuksessa on välissä ollut, mutta jossain vaiheessa, ehkä 90-luvulla tai seuraavalla, muistan käyneeni pelaamassa siellä jonkin moottorikerhon tiloissa bilistä. Niistä hetkistä on jo kauan ja koko rakennus on kohdannut hienon kasvojenkohotuksen.  

Sisustuksessa on kunnioitettu rakennuksen historiaa, tuon pyörän ottaisin mieluusti käyttööni. Bruukki kuuluu VoiVeljet-ravintoloihin. Skål sille. 

Bruukki sijaitsee hiukan sivussa keskustasta, mutta hyvä maine kiirinee pian ihmisille. Aivan vierestä kulkee suosittu kävelyreitti, joten siltä eksynee myös satunnaisia kulkijoita lauantaibrunssille. Muuten paikkaan pitää lähtemällä lähteä, mutta todellakin on lähtemisen arvoinen kokemus. 

Brunssilla on tarjolla alkuruokapöytä, pääruokalautanen, jälkkäripöytä, kahvia, teetä ja muita juomia. Menu vaihtuu viikottain ja keittiössä mennään fiiliksen ja intuition mukaan. 

Alkuruokapöydässä oli tällä kertaa erilaisia salaatteja, leikkeleitä, tuorepuuroa, kananmunaa, leipää, croissantteja, levitteitä, juustoja. Salaatteina mm. punajuuri-aivopähkinäsalaattia, selleri-taatelisalaattia ja ei-ihan-perinteistä-perunasalaattia. Hienoja makuja, raikkaita, uusia tulvahduksia. Polkkapossulta pääsi ulvahduksia. Ja meitsihän on aina tykännyt erilaisista tahnoista ja levitteistä. Alkuruokapöydässä oli mm. avokadofraichea, hummusta ja herne-fetalevitettä. Upeeta. Niin ja punajuurisalaatissa oli ehkä pikapaistettua salviaa. 

Pääruoaksi lautastarjoiltiin Italiassa katuruokana suosittua piadina-leipää, joka on käytännössä lätyskäleipää täytettynä esimerkiksi kinkulla tai jollain muulla lihalla. Vegemmälle oli tarjolla täytteeksi meikäläisen herkkua burratajuustoa, basilikaa, pestoa ja tomaattia.  

Piadina

Juttelin salipuolen Janni Suikin kanssa ja kyselin, millaista porukkaa paikassa käy: "Kyllä täällä käy porukkaa ihan laidasta laitaan ja ihmiset ovat tosi paljon tykänneet vaihtuvasta brunssilistasta. Vieressä on Kotosalla-talo, jossa asuu siis enimmäkseen vanhempia ihmisiä. Joku aika sitten pääruokana tarjoiltiin ramenkeittoa ja hyvin näytti maistuvan myös yli 80-vuotiaalle asiakaskunnalle. Paljon täällä käy myös lapsiperheitä, mutta brunssilla ehkä eniten juuri nuoria aikuisia." 

Possu, Janni ja joku wannabe Fabiana Luberini pyöränsä kanssa. On varmaan juuri syönyt tai tehnyt jotain muuta epäilyttävää ilmeestä päätellen. 

Jälkkärinä Bruukissa tarjoiltiin tällä kertaa mm. mesiangervopannacottaa. Täysin huippu juttu, arvostan. Keksin omille mesiangervoillenikin taas uutta käyttöä, ne ovatkin maanneet kaapissa kuivattuna jo aikansa.Vaikkakin itse pannacotta-astia oli niin kovasti suklaasta tehdyn näköinen, että koputtelin sitä epäuskoisena ja meinasin haukata palasen. Valvontakomission toinen osapuoli katseli minua epäuskoisena ja ihmetteli, millaisen jurpon seuraan hän on jälleen eksynyt brunssailemaan. Oma vika, olen oikeasti laatuseuraa ja tilattavissa nettisivujeni kautta. 

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Mahtavan raikasta ja hyvin otettu satokauden tuotteet huomioon. Myös lähiruokaan panostettiin. Ei ihan perinteinen brunssi, mutta sitäkin parempi ja freesi tuulahdus turkulaiseen tarjontaan.  Toi tyyppi, joka pitää meikää hieman jurpona, huutelee, että kerro myös siitä puodista. Aivan. Bruukissa valmistetaan itse erilaisia etikkatuotteita: mainitaan nyt vaikka esimerkkinä pihasaunioetikka, jota myydään tiskin vieressä Puodissa. Puoti on pieni hylly, jossa on muutenkin kaikkea mielenkiintoista kamaa ruuista pipoihin. Ehkä enemmän kuitenkin ruokajuttuja, joissa on otettu myös terveys- ja lähiruokatrendit huomioon. Keittiöpäällikkö Jaakko Kinnunen, joka on muuten työskennellyt Chez Dominiquessa Helsingissä, on kuulemani mukaan kova keräilemään luonnosta syötäviä ja tämä näkyy ruokalistallakin. Vielä parempi juttu. Jaakko oli muutenkin rennon tuntuinen tyyppi ja ravintola ja brunssi on pikaisen tuttavuuden perusteella hänen näköisensä. 

Käykää tsekkaamassa, valvontakomissio suosittelee! Alla ensi viikon brunssimenu. 

Kuminaiset ruis-spelttileipäset

Olen tämän ohjeen perusversion nähnyt joskus Chocochilin Elinan mainiossa Vegaanin keittiössä -kirjassa. Ja copy-pastettanut sen lopulta Maistuis varmaan sullekin -ruokablogista. Ohje on matkalla muuttunut mieleisekseni, eikä se enää ole vegaanikaan. Mukaan on tullut jugurttia, spelttiä ja hunajaa. Jugurtti pitää leivän pidempään tuoreena, speltistä tulee herkkä pähkinäisyys ja hunaja nyt on muuten vaan parasta. Myös kuminan määrää olen lisännyt yhdellä teelusikallisella alkuperäisestä ja suolaakin 0,5 teelusikallista lisää.

Leipästen koon voi ihan itse valita, tällä kertaa leivoin sekä pieniä että tuollaisia Reissumiehen kokoisia. Pienemmät ovat sitten hieman vähemmän aikaa uunissa. Kun pohja alkaa rusehtaa, hyvältä näyttää. 

Kuminaiset ruis-spelttileipäset (10-18 kpl)

Juuri:

4,5 dl kädenlämpöistä vettä
0,5 dl jugurttia

25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja (Kemiön Myllyn erikoiskarkeita ruisjauhoja tietty)
1,5 rkl juoksevaa hunajaa (Tammirauman hunajatilalta Rymättylästä tietty)

Muuta: 

2,5 tl suolaa

3 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl ydinspelttijauhoja (Birkkalan tilalta Suomusjärveltä tietty)
ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva nesteeseen. Lisää sitten jauhot ja hunaja. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin ja ihan hieman kostein käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Helpoiten se käy niin, että kastelet ensin hieman kämmentä ja sitten lättäät sen ruisjauhoon, jota sinulla on leivinpaperilla. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia koosta riiippuen. 

Slurp - tuoretta kahvia kotiovelle

Olen yrittänyt tietoisesti vältellä kahvia, sillä tiedän jääväni siihen helposti koukkuun. Koukutuin jo ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, mutta sain homman juuri virkkaamaani lapaseen käymällä Kangasalan terveyskeskuksessa muutaman kuukauden ajan ottamassa vieroituspiikkiä käsivarteen. Vai oliko se siedätyshoitoa koivuallergiaan, en muista. Mutta silloin tällöin saatan tuosta traumaattisesta lapsuuden kokemuksesta huolimatta kupillisen juoda. Slurp on lisännyt kahvinkulutustani kummasti, on mahtavaa tutustua uusiin mustiin, ihan kuin joululahjan avaisi.

Slurp on suomalainen firma, jonka ideana on toimittaa pienpaahtimoiden kahveja kuluttajalle kahden tai neljän viikon välein suoraan kotipostiluukkuun. Homma kävi niin, että menin Slurpin nettisivuille ja ensimmäiseksi valitsin, millaisesta kahvista pidän, vaihtoehtoina tumma tai vaalea tai vuorotellen. Seuraavaksi kysyttiin, miten valmistan kahvini: suodatinkeitin, pressopannu, mokkapannu vai espresso. Muitakin valmistustapoja oli saatavilla. Sitten valitaan, halutaanko kahvi papuina vai jauhettuna ja kuinka paljon kahvia kuluu. Helppoa kuin savimajan rakentaminen!

Tilaukset ovat tippuilleet tasaisin väliajoin postiluukusta kahden kuukauden ajan. Postinjakajan kanssa olen naureskellut paketissa olevaa tekstiä, joka kertoo, että paketin käsittelyssä ei tarvi noudattaa erityistä varovaisuutta. Toisin kuin autolla ajettaessa taajama-alueella, kun kaksi lehmää löntystelee rauhassa edessäsi koko tien leveydellä. Tai siis ei siellä noin lue, mutta minulle melkein kävi noin. Tilaus tulee pahvipaketissa (luitko kahvipaketissa ja hetken ihmettelit hähää), jonka sisällä on firman itse suunnitelema kahvipussi, joka on optimaalinen juuri kahvin säilöntään. Pussi on helppo sulkea uudelleen, siinä on vähän samanlainen mekanismi kuin minigripeissä, mikä ikinä onkaan sitten mekanismi nimeltään. Paketti on ohut ja mahtuu hyvin postiluukusta. 

Possukeittiö on saanut nauttia hienoista mauista, joissa on otettu vastaan hento suklaisuus, nougat, savu, lakritsi, karamelli ja kaikkea muutakin kiinnostavan kiihottavaa. Tänään saapui viimeinen tilaamani satsi, tämän erän pavut olivat suoraan Kuubasta. Aiemmin on tullut Arabicaa mm. Kolumbiasta ja Keniasta ja jotain tuli myös Indonesian Sumatralta. Ihan huikeeta. Tilausten tuoreus taataan sillä, että ne eivät mene minkään Slurpin jakelupisteen kautta, vaan lähtevät suoraan paahtimoilta kuluttajalle. 

Sanoinko jo, että ihan huikea palvelu. Jos joku kaipaa joululahjaideaa tai vaikka synttärilahjaa, niin olisiko se tässä? Slurpilla on erittäin informatiiviset sivut, käy katsomassa tarkemmat speksit sieltä ja lähetä sen jälkeen kiitoskirje ja rakkaat terveiset minulle. 

Mukavia kahvihetkiä vietin tänään Mokkamestarien Cuba Coffeen (masl 1500) seurassa. Siinä oli mukavaa savuisuutta, joka oli saatu aikaan vanhanaikaisella woodburning-menetelmällä. Lajikkeena washed Typica Sierra Maestra -vuorelta. Makoisaa esimerkiksi Fazerin chilillä maustetun suklaakakun kanssa. 

Pähkinä: Mitä tarkoittaa masl kahvipaketin kyljessä? Kasvukorkeutta eli Meters Above Sea Level. 

Sen verran pitää vetää kotia kohti, että mainitaan Turun Kahvipaahtimo. Myös Slurpilla on myynnissä muutamaa heidän tuotettaan!

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Slurpin kanssa.

Herkkutatticarpaccio

Sieniaika alkaa kieltämättä olla jo hiukan ohi, mutta vielä jossain pilkistää kuusilahokka jos toinenkin. Suppilovahveroita on tietty, mutta niitä ei lasketa. Talvijuurekasta olen jo nähnyt useampia yksilöitä kauniin oranssissa loistossaan, mutten ole vielä yhtään poiminut mukaan. 

Jos herkkutatin onnistut vielä löytämään, niin ei sitä ainakaan kukaan usko. Mutta vaikka niiden aika meni jo, laitetaan nyt vielä odottamaan ensi vuotta tämä hieno ja yksinkertainen ohje. Jopa appiukkoni Kari Vihta, joko alkuun vaikutti hyvin epäileväiseltä herkkutatticarpaccioa kohtaan, oli kovasti harmissaan, kun sieniviipaleet loppuivat kesken. 

Juomaksi samppanjaa, tällöin pitää tosin vaihtaa lautanen kauniimpaan. Kertakäyttöisen kanssa  pinot noir Ranskasta :)

Herkkutatticarpaccio

muutama nuori herkkutatti
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
parmesaania
persiljaa

Siivuta tatit mahdollisimman ohuiksi. Kaada päälle oliiviöljyä kunnon loraus. Sitten sormisuolaa tai muuta lastuista suolaa ja pippuria. Viimeiseksi parmesaania ja persiljaa. Erityisen herkulliselta tämä maistuu pikaisesti grillatun saaristolaisleivän kanssa.

Turku Food Walk

Suomen ravintolakulttuurin pääkaupungiksi nousua tekevä Turku on liekeissä, vaikka palosta on jo 190 vuotta. Uusia huippuravintoloita nousee nopeammin kuin satsumat häviävät käsistäni ja se on ihan järjetön tahti. Eikä vanhoissa ruokapaikoissakaan ole valittamista. Sitä paitsi suureen osaan en edes ole vielä asettanut jalosukuista kärsääni.

Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja hankin käsiini pari kappaletta hienoa matkailutuotetta, Food Walk -kortteja. Kortilla voi käydä maistelemassa viidessä turkulaisessa ravintolassa, jotka korttiin on ennalta määritetty. Tai siis paikkoja on kymmenen, joista kortin haltija voi valita viisi haluamassaan järjestyksessä. Jokaisella ravintolalla on jokin juuri tähän tarkoitukseen huolella valittu annos. Kortin hinta on 44 euroa ja tuo pitää käyttää kolmen päivän kuluessa ensimmäisestä ravintolakäynnistä. Tässä voisi olla hieman mietittävää: mitä hävittävää olisi, mikäli kortin voisi käyttää vaikka viikon tai miksei kahdenkin aikana?

Vuoden 2017 Food Walkissa mukana ovat: 

Brahen kellari

Caf'é Art

Cafe Brahe

Di Trevi

Grill it! Marina

Panimoravintola koulu

Pinella

Sevilla 

Smör

Svarte Rudolf

Tarjonta on varsin monipuolista ja listalla on paikkoja kahvilasta fine diningiin, Voi veljet, jokainen näistä ravintoloista on jollakin tavalla legendaarinen ja itselläni on jokaisesta hyvinkin tarkka mielikuva, vaikken edes ole kaikissa käynyt. No yhdessä, muttei se nytkään osunut listalle.  

Heitetään tähän muutama tärppi. 

Smöriä voin suositella aina. Jos haluaa syödä vähän fiinimmin ja ehkä jopa semisti faindainata, niin Smör on se paikka. En tiedä, miten he itse haluavat profiloitua, mutta tärkeintähän on, miten asiakas kohteen näkee. Sen perusteella hän myös tekee valintansa. Kävin juuri tsekkaamassa, onko tällä hetkellä jotain erityistä tarjolla, sillä Smörissä improvisoidaan ja ruokalistalle voi ilmestyä jotain yllättävääkin. Ehkä siksi Smörillä ei Food Walkiin liittyen olekaan listalla mitään vakiannosta. Kortissa lukee "Päivän alkuruoka lähellä tuotetuista kauden raaka-aineista". Smörin sivut paljastaa, että tällä hetkellä siellä tosiaan on jotain erityistä tarjolla: 

"Tryffelikoira Sakun ansiosta meilläkin on tarjolla Ruissalon tryffeliä. Alla oleva menu tarjolla tiistaina 14.11. Tervetuloa! Meritryffeliä ja kirjolohiterriiniä Tryffelimarenkia ja kananmaksamoussea Yläneen mustajuurta ja valkoista tryffeliä Ruissalosta Raakakypsytettyä nautaa, suppilovahveroa ja Bourgougnen tryffeliä Tryffelivoissa paistettua kuhaa, perunapyreetä ja Gotlannin tryffeliä Saloniemen luomuvuohenjuustoa ja tryffelihunajaa Tummaa suklaata, aavikkotryffeliä ja tryffelihunajajäätelöä". No voi hemmetti. Tiistai meni jo, joten pitää vaihtoehtoisesti hakea Atrian kinkku-ananaspizza Verkahovin K-marketista. Ihan fine die sekin.  

Täysin erilainen paikka on Café Art. Sijainti on lähes Smörin vieressä aivan Aurajoen varressa. Kahvila on todella viihtyisä ja parhaimmillaan kesähelteellä (uiden tai) puiden katveessa istuskellen. Kesähelle ei ole ainoa aika, kun sinne kokoontuu vankkumattomat kahvin ja porkkanakakun ystävät. Jäälaten voi juoda, koska huvittaa ja paikan porkkanakakkua kannattaa syödä varsinkin silloin, kun mikään ei huvita. Ja taas huvittaa. Mahdatteko edes ymmärtää, kuinka paljon porkkanakakku on parantanut maailmaa?! 

Mielenkiinnosta poikkesin myös Sevillassa. Ja sen vuoksi, että Food Walk -listalla oli grillattuja jättirapuja. Kyllä te tiedätte, kun grillattu jättirapu ilmaantuu oven taakse ja yrittää myydä kodittomille vuohille tarkoitettuja loma-osakkeita, jopa niitä pitää ostaa. Olen myyty. En ollut käynyt Sevillassa ehkä kymmeneen vuoteen, joten silläkin oli osuutensa vierailuun. Paikka oli aivan samanlainen kuin muistin ja olisin voinut vannoa, että sisustus oli pysynyt yhtä ennallaan kuin Urjalan ja Nakkilan keinutuolit aikojen saatossa. Mutta nuo ravut. Hemmetin hyvä annos oli. Maalaisleipää, jotain tahnatyyppistä ratkaisua ja grillatun mehukkaita jättirapuja. Erittäin hyvä hässäkkä. 

Koska Possukeittiö on siirtynyt lihattomampaan suuntaan, (kinkku-ananaspizza) heittelin etukäteen hieman kyselyitä, josko Food Walk -kortissa mainittu annos voitaisiin saada kasvisversiona tai joku osa korvata mahdollisesti vaikka kalalla. Sain kyselyyni ystävällisiä vastauksia ja jokaisessa paikassa tarjottiin mahdollisuutta syödä vaihtoehtoisesti jotain muutakin kuin eläimen raatoa. Tällä sialla oli kevyesti sellainen olo, että tuollainen ihan perushampurilainen voisi olla paikallaan ja kun Kallun Grilliä en kortista havainnut, päätimme suunnata jälleen aivan jokivarteen, tällä kertaa Grill It! Marinaan. Se oli mukava tapaaminen, ystävystyimme. Keittiö oli jo etukäteen varautunut saapumiseemme ja kortissa mainittu Pulled Pork Burger oli luvattu vaihtaa savutofuiseen burgeriin. Ja erittäin hyvää taas. 

Vielä yksi paikka jäljellä. Koska rakastan (satsumien lisäksi) tapaksia ja en ollut jostain käsittämättömästä syystä ikinä käynyt Di Trevissä, valitsimme sen viimeiseksi kohteeksi. Loistava valinta. Di Trevin tapaslankulla oli sopivasti kaikkea ja mikä parasta aina yhtä loistavia pimientos de padron -paprikoita. Varoitan, niihin jää koukkuun. Mahdottoman ystävällinen palvelu ja muutenkin lupsakan hyvämielinen paikka. 

Mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Food Walk -Turku 2018 näyttäisi olevan paikkojen suhteen lähes vastaava kuin tämän vuodenkin. Jotain on tipahtanut pois ja jokin on tullut tilalle. Hinta pysyy samana. Mutta nyt huomio: se jokin uusi ravintola listalla on Paimion Bourdainin luotsaama Gustavo, iso peukku paikalle. Jos haluat tarkemmin tietää, mitä Gustavo turuksi tarkoittaa, lue täältä. 

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Visit Turku -orgnisaation kanssa. Korttia myydään Visit Turun matkailuneuvonnassa ja verkkokaupassa. 

  

Puolukkaprettu

Juuristani osa on Karjalasta, joten ajattelin hypätä hetkeksi perinneruokien maailmaan. Tästä herkusta minulle taisi joskus vinkata Vinkkilän mamma, jolta olen saanut hienoja ohjeita. Tämä puolukkainen ruispuuro tunnetaan nimellä puolukkaprettu, se on herkkua ihan vaan kylmän maidon kanssa. Oma ohjeeni on muuten hyvin perinteiden mukainen, mutta makeutuksen hoidin siirapin sijaan hunajalla. Pääraaka-aineet ovat karkeat ruisjauhot ja puolukkasurvos. Ja sitten useampi tunti uunissa. Jotenkin näin se syntyi:

Puolukkaprettu

1 litra 60-70 asteista vettä
2 dl karkeita ruisjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl juoksevaa hunajaa
2,5 dl puolukkasurvosta

Vispaa jauhot veteen ja anna turvota pari tuntia. Lisää loput ainekset ja sekoita. Voitele vuoka ja kaada möhnäke siihen. Paista ensin vartti 225 asteessa, tiputa lämpö 120 asteeseen ja anna muhia vähintään 3 tuntia. Mitä kauemmin sen makeampaa.

Myskikurpitsainen Pasta Alfredo

Syksy kantaa taskuissaan kultaa enemmän kuin muut vuodenajat yhteensä. Väriloistoa ja keltapunaisen lämpimiä sävyjä. Niistä on myös myskikurpitsa-aika tehty. Olen väsännyt myskikurpitsasta vähän vaikka mitä. Se onkin ihan mahtavan monikäyttöinen ja joka paikkaan taipuva kasvi. Ja kaunis väriltään. Olen tehnyt keittoa, piirakkaa, pastaa, gratiinia, leipää, risottoa, spelttihelmisalaattia ja currya. Näin äkkiä mietittynä. 

Jos kiinnostuit, tässä ohje taivaalliseen valkosipuli-myskikurpitsakeittoon ja tässä veikeän simppeliin spelttihelmisalaattiin.

Mutta tänään syödään pastaa. Viime aikoina olen harrastanut lähes poikkeuksetta pastoja, joissa ei ole turhan paljoa kermojen kanssa lutrattu. Simppelit raaka-aineet ja öljypohja, siitä on hyvä pasta tehty. Kuinka hieno voi olla ihan vaikka spagetti, jota on käännelty oliiviöljyn, pippurin, suolan, parmesaanin ja persiljan kanssa. Tai kirsikkatomaatti-pestopasta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varmaan kautta aikojen yksi luetuimmista resepteistäni.  

Tänään kuitenkin lutrataan kevyesti kermalla ja tehdään Pasta Alfredoa. Alkuperäinen on valmistettu fettuccinesta, mutta tähän voi hyvin käyttää myös spagettia, pappardellea tai tagliatellea. Kuitenkin jotain sellaista, jossa on kastikkeelle sopivasti tarttumapintaa. Mikäli haluat enemmän tutustua pastan ja kastikkeen parittamiseen, haluat ehkä lukaista juttuni siihen liittyen. Ja jos totta puhutaan, niin eihän tämä ole Pasta Alfredoa nähnytkään, mutta nimeän sen silti niin. Koska voin. Koska tässä on kermaa. Ja parmesaania. Ja makua. 

Jos myskikurpitsan käsitteleminen on vierasta, on turha pelästyä. Hyvä puoli on, että jos olet laiskalla päällä, kurpitsan kuorikin on ihan syötävää. Ja varsinkin jos kurpitsa menee soseeksi, niin kuoriminen saattaa jonkun mielestä olla vähän turhaakin. Jos kuitenkin päädyit poistamaan pinnan, tartu kuorimaveitseen, sillä homma käy helposti. Sen jälkeen kurpitsa keskeltä halki poikittaissuunnassa ja siemenet lusikalla talteen. 

Myskikurpitsainen Pasta Alfredo (3 reilua annosta)

500 g spagettia

4 dl myskikurpitsaa kuutioituna

1 keltasipuli

2-3 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

2 dl kermaa

2 dl kasvislientä

suolaa

mustapippuria

5 salvianlehteä

persiljaa
1 dl parmesaania

myskikurpitsansiemeniä

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Freesaa pilkottua keltasipulia hetki öljyssä ja lisää sitten valkosipulit. Lisää vähän öljyä ja kurpitsakuutiot. Paista hetki ja lisää kerma ja kasvisliemi. Anna muhia 15 minuuttia tai kunnes kurpitsa tuntuu kypsältä. Tarkista vielä suola ja rouhaise mustapippuria myllystä. Heitä koko komeus blenderiin salvianlehtien kanssa ja aja sileäksi. 

Pyörittele keitetty spagetti ja kastike toisiinsa. Lisää lopuksi parmesaani siten, että se on jo sulanut, kun pasta päätyy lautaselle. Kaada vielä päälle loraus oliiviöljyä, tämä pasta paakkuuntuu helposti, mutta maku on hyvä. 

Paahda kurpitsansiemenet pikaisesti pannulla pienessä rasvassa ja reilussa suolassa. Laita siemenet pastan päälle persiljan kanssa. Ecco! Grazie a Dio, Alfredo e Polkkapossu!