Karjala ja Terijoki on ollut meillä viime aikoina sen verran tapetilla, että rompotilla mennään helposti väärään osoitteeseen. Sekaannuksen aiheuttava Römpötti on nimittäin maaseututaajama Karjalan kannaksella Koivistosta Viipuriin johtavan rautatien varrella. Ja Koivistosta käsittääkseni löytyy osa juuristani, millä selittyy Karjalainen luonteenlaatuni. En tosin tiennyt, että minulla sellainen on, enkä tuota identiteettiä ole omaksunutkaan, mutta hetken asiaan perehdyttyäni, huomaan ainakin joitakin yhtäläisyyksiä.
- Karjalainen ei kertakaikkisesti osaa käyttäytyä täysin asiallisesti.
Aina on jotain liikaa tai liian vähän. Joko sitä istuu tuppisuuna tai sitten mennä
meuhkaa niin maan pirusti. Usein lentää lasia ja lautasta, hyvässä
tahdossa ja puhtaassa vahingossa. Eihän sitä voi asiaansa selväksi tehdä
ilman, että selkeästi käsillänsä huitoo kun heikkomielinen tuulimylly.
Joko sitä heti heittäytyypi liian läheiseksi ja kertoo viidessä
minuutissa koko elämäntarinansa, tai sitten ei sano juur mitään.
-
Karjalainen itkee ja nauraa samaa aikaan. Välillä tätä persoonaa
tuntematon henkilö saattaa luulla että Karjalainen olisi jotenkin löyhä
päästään. Tämä ei pidä paikkaansa. Karjalainen on tunnepersoona, mikään
ei jätä kylmäksi ja jos jättää, on jossain vikaa.
-
Temperamentti. Nollasta sataan nanosekunnissa. Koskee iloja ja suruja.
- Ruoka. Karjalainen
on perso hyvälle luonnonläheiselle ruoalle. Keskivartaloon kertyy usein
muutama vararengas, eihän sitä tiedä koska joutuu seuraavan kerran
ruoatta olemaan. Joten syödään nyt kun saadaan ja hyvin syödäänkin! Ja
nauretaan samalla.
No oli miten oli, anoppini ja Kari Vihta kaivoivat juhannuksena salaisesta kätköstään jo kauan muhineen rompotin, joka ei siis millään tapaa liity Karjalaan vaan on opittu Ranskasta. Rompotin ideana on säilöä eri aikaan kypsyviä hedelmiä liemessä ja kun homma on valmis sekä hedelmät että liemi ovat ihan älyttömän herkullisia. Lupaankin, että kun rompottia nauttii tarpeeksi, niin jossain vaiheessa tajukin lähtee.
Rompottiin voi käyttää vaikka mitä hedelmiä: herkku jota minulla oli (jäätelön kanssa) etuoikeus maistaa, sisälsi ainakin kirsikoita, persikoita ja nektariineja. Hyvin tippuisi myös esimerkiksi luumut ja persimonit. Jouluiseen versioon voisikin laittaa juuri luumuja, kanelitangon ja ehkä jopa kardemummaa. Kärsivällisyyttä valmistaminen vaatii, sillä tämä versio, joka nyt juhannuksena laitettiin tulemaan, on kuulemma parhaimmillaan puolentoista vuoden päästä joulun aikoihin.
Tähän postaukseen on mahtunut jo joulu ja juhannus, haluan ehdottomasti mukaan vielä pääsiäisen. Ihan vaan siksi, että Stubbinkin puheita analysoitiin juuri sana sanalta ja tutkittiin, mitä esiintyi tiheimmin. Joskus voidaan ehkä analysoida, että itseäni lähempänä ovat esimerkiksi isoimmat juhlapäivät kuin esimerkiksi anatomisesti ihmetystä aiheuttavat kokovartalokyrvät. Joten: koska olen tällainen pääsiäiskäsi Uusikirkon tytär opetti minulle vielä kädestä pitäen rompotin valmistuksen.
Rompotti
puhdas säilöntäpurkki (esim. rajamäen good old suolakurkkupurkki on helmi)
sokeria
tummaa rommia
kirsikoita (poista kannat, kivet saa jäädä)
nektariineja (lohkottuina, kivet pois)
persikoita (lohkottuina, kivet pois)
luumuja (halkastuina, kiver pois)
Laita pohjalle kerros kirsikoita. Kaada päälle sokeria niin paljon, että kirsikat lähes peittyvät. Kaada sitten rommia, niin paljon, että kaikki peittyy. Anna muhia Baltiarallaa viikko, lisää seuraava hedelmä samalla tavalla, lisää samoin sokeria ja rommia. Kun tilaa ei enää ole, anna muhia vähintään vuosi esimerkiksi kylmäkellarissa. Jääkaappikin taatusti kelpaa.
Ohjeistuksena vielä että ainoa oikea rommi tähän on kuulemma meripihkanruskea ja hennosti arrakkinen Huracán, alkossa tuotenumero 144947.
