Vaikka seuraava tekstinpätkä edustaakin possun rehellistä paatosta, mainitsen, että nämä tuotteet on arvioitu yhteistyössä Valio Oy:n kanssa. Älkää silti ymmärtäkö väärin, Valio tuskin on ihan kaikesta samaa mieltä, ei pidäkään olla. Yhteistyötämme kuvaa ehkä parhaiten jaloa olomuotoanikin kuvaava vanha viisaus Suu söis ja vatta vetäs, vaan ei kanna hennot sääret.
Seuraavista makupaloista monet ovat joulun kausituotteita, mutta ei kannata olla liian rajoittunut: rajoittuneisuus on normaaliutta, hulluus vapautta - saa käyttää. Harmi silti, että osa näistä on tosiaan kausituotteita ja saatavuus muina aikoina on kiven alla. Onnea silti Suomen jääkiekkoileville pikkuleijonille ja Curry Kivelle.
Jos vaikka ensin paneutuisi tuohon Valion nesteosastoon. Luumu-rusinakeitto on erittäin onnistunut tuote. Maku on perinteinen ja koostumus tyydyttää. Omatekoisen luumu-rusinasopan valmistamisessa ei toki tarvi olla Alexander Nilson, mutta jouluna on paljon muutakin ruokahäsäämistä. Purkin kyljessä komeilee myös opastus, miten kyseinen keitto saadaan kiisseliksi. Tykkään tästä, mutta toisaalta vähän myös ihmettelen, terkut markkinointi-/tuotekehitystiimille. Sillä vaivalla kun tuotteen muuttaa kiisseliksi, keittää jo alusta asti itsetehdyn sopan/kiisselin. Mutta joka tapauksessa tykkään. Joulu ei ala ilman aattoaamun riisipuuroa ja rusinaista soppaa - tänä jouluna se oli Valion, ehdottomasti hyvä vaihtoehto.
Joulunajan nesteosaston parhaimmistoa (malaga-viinin ohella) tarjoaa eittämättä glögit. Jääkaappini pursuilee joulukuun ajan Valion tummasta herkkuglögistä. Siitä ei voi edes puhua samassa lauseessa Marlin marjalitkuglögien kanssa. Taisin juuri tehdä sen. Valion tummassa on luonnetta ja se on maustettu reilulla kädellä, juuri kuten glögin kuuluukin olla. Mahtavaa. Tuotteesta on tarjolla myös sokeroimaton versio, jota markkinoidaan vähäkalorisena vaihtoehtona. Kun nyt kerran rehellisiä ollaan, niin se on ihan täyttä paskaa kuraa ja keinotekoiset makeutusaineet puskee hulluna läpi. Pakko myöntää silti Valion puolustukseksi, ettei sanavarastooni muutenkaan kuulu aspartaami. Ja käytännössä kaikki, mihin sitä on lisätty, on yleisesti ottaen täyttä paskaa kuraa. Mutta olihan toi silti ihan järkyttävää. Ymmärrän toki, että on ihmisiä, jotka eivät voi sokeria niinkään syödä, mutta sääliksi käy, jos tuohon sammioon joutuvat.
Sokerina kakun päälle: Valion sokeroimatonta glögiä suositellaan säilytettäväksi viileässä - perään voisi lisätä vielä sanat koskaan avaamatta.
Glögiä maultaan muistuttavia juomia ovat mm. Valio Talvipäivä kausimehu ja Valio Hehku rypälejuoma. Ensimmäinen maistellaan kylmänä, jälkimmäinen lämpimänä. Molemmista jäi ihan perusjeesolo, mieleen tuli positiivisia pieniä ajatuksia ja hiljaisia tunteita. Karvat eivät nousseet pystyyn, muttei ollut tarvettakaan. Hyviä perusjuomia seurusteluun ja seurustelemattomuuteen. Juon uudestaankin.
Omenaglögi
Ai mutta, maistoinpa tosiaankin vielä yhtä glögiä - tietty maistoin, kun olin sen vanhempieni kotitilan herkkuomenoista mehupohjasta asti omin karvaisin pikkukätösin valmistanut. Ja näin se tekeytyi. Kuorin, kotapoistin, ja lohkoin noin 700g sekalaisia omenoita. Laitoin kattilaan ja heitin perään ehkä puolitoista litraa vettä, yhden sitruunan mehun ja tujauksen sokeria. Annoin seistä kylmässä kannen alla vuorokauden. Keitin omenat pehmeiksi ja vedin sauvalla aivan tasaiseksi. Lisäsin ehkä hieman vettä, jotta tuotos nesteasteeltaan kohtaisi mehulle asetetut eu-standardit. Heitin kattilaan vajaat kymmenen neilikkaa, pari kanelitankoa, sopivasti kardemummaa, 1 tl raastettua inkivääriä ja inasen muskottipähkinää sekä pienen ripauksen vaniljasokeria. Keittelin omaan gustatorimaailmaan sopivaksi eli ehkä 20-25 minuuttia. Tarkistin sokerin, lisäsin hiukan, keitin vielä hetken, siivilöin ja panin päiväksi kylmään. Ravistelin glögitötteröä, lämmitin ja huomasin, joulu on taas nyt sitä saa punahilkan joulu joutui jo rintoihinkin ja sudenkin harmaan kukat laaksosessa. Piu.
Ja sitten on tämä juustopuoli. Aura Gold on sinihomejuusto, jota on kypsytetty vähintään kaksi kertaa pidempään kuin kullattonta aurajuustoa. Valion Aurajuusto® on alallaan Suomen johtava tuotemerkki mukaan lukien kaikki tuontijuustot. Sitä syödään vuodessa n. 1,8 miljoonaa kiloa. Mutta on se kyllä pahuksen hyvääkin. Gold on perinteistä aurajuustoa hieman voimakkaampi versio ja maistui minulle jouluna mm. tällaisessa salaatissa.
Sinihomejuusto-hedelmäsalaatti ja punaviinimarjakastiketta
Aura Gold -sinihomejuustoa
Friseesalaattia
Rucolaa
Kirsikkatomaatteja
Päärynää
Nektariinia
Hasselpähkinöitä
Paahdettuja pinjansiemeniä
Ja kastike:
3/4 rkl punaviinimarjahyytelöä
1/4 dl vettä
2 rkl vadelmaviinietikkaa (tai jotain muuta vastaavaa)
½ dl oliiviöljyä
muutama lehti hienonnettua rakuunaa
kierros mustapippuria myllystä
½ valkosipulinkynsi pilkottuna
Mittaa kastikeainekset kulhoon ja aja sauvalla tasaiseksi.
Aura Goldin lisäksi maistelin myös Valion Kappelia ja Hienointa Mustaleimaa. Kappeli on erittäin miellyttävä ja täyteläinen herkuttelujuusto. Kauan siinä menikin, kun tavallinen röhkö sitä pääsi maistamaan: vaikka tuotetta on valmistettu jo liitukaudelta lähtien, sitä on toimitettu vain Manhattanin delihyllyille. Nyt onneksi meidänkin tarpeisiin, pidän kyllä mausta. Hyvää sanottavaa taas on vaikea keksiä Hienoimmasta Mustaleimasta. Mieleeni tuli lähinnä mauton kuiva pahvi, joka tarrautui kitalakeen. Eipä eronnut paljon öylätistä. Mustaleiman maitohappohera tiivistyy pisaroiksi, minkä vuoksi mustaleimaa kutsutaan myös itkeväksi emmentaliksi. Kyllä itku tulikin, eikä kyse ollut ilon kyyneleistä. Vaan hieman kyllä mietityttää. Yleensä ihan pidän mustaleimasta juuri sen vahvan maun vuoksi, mutta tämä ei tosiaan maistunut oikein miltään. Erikoista vai erikoisen pilaantunutta?
Leviteosastolla kättelin Oivariini Herkkua ja Viola-sarjan raputuorejuustoa. Herkku maistui herkulta
mallasleivän päällä, en pysty mistään ainakaan maullisesti valittamaan. Muistan, kun Jaakko Kolmonen joskus sanoi, ettei leivän päälle pidä laittaa muuta kuin voita. Tai jos laittaa juuston, niin sitten ei saa laittaa voita. Jaakko I. Herkku on pitkällisen tuotekehityksen tulos, jonka pohjana on täysin Valion luoma ja omistama hapate. Raputuorejuustoa käytin salaatinkastikkeena sekoittamalla ruokalusikallisen majoneesia, pari ruokalusikallista raputuorejuustoa, lorauksen vettä notkistamaan ja reilusti kuivattua tilliä. Toimi mm. salaatin kanssa, jossa oli kananmunaa ja kalaa.
Jälkiruokakarkelot aloitti ja lopetti maustettu rommi-rusinarahka. Masentavaa, että se on kausimaku. Voisin lipoa sitä suoraan purkista kaksin käsin, nelin sormin, kieli kipossa, kärsä poskella, saparo takana. Näitkö? Rommi-rusinarahkassa hyvää on myös, ettei se kaipaa kaverikseen mitään, jälkkäri vaikka ihan sellaisenaan. Possukeittiö valmisti siitä silti raikkaan makeanhappaman jäädykkeen, johon tuli lisäksi tomusokeria, valkuaisia, keltuaisia, puolukoita ja kermaa. Jalostus on vielä kesken, joten palataan siihen myöhemmin.
Pääosin kaikki olivat herkkuja paria poikkeusta lukuun ottamatta. Varmasti ne maistuvat jollekin muulle. Eri mieltä saa olla, mutta on se aika turhaa.
