Kohtuus kaikessa, myös marsunkasvatuksessa

Arleena kyseli viime postaukseni kommenteissa, mitä suolaista voisi syödä retkellä. Kun nyt kerran makeita banaaneja valmistettiin. No miten olisi loimumarsu? Anteeksi, piti tietysti sanomani loimulohi.

Alkuruoaksi j LO-HI quality.

Loimulohi

1 lohifilee
merisuolaa
vettä
hunajaa
katajanoksa

Suolaa kala merisuolalla 3 tuntia ennen kuin alat kypsentämisen. Valitse laudaksi tasapintainen lauta, paremman puutteessa siihen kelpaa myös halko. Liota sitä vedessä vähintään puoli tuntia. Veistä koivusta 4–5 pikkurillin kokoista puutappia, teroita kärjet ja liota taas. Laita filee nahkapuoli alaspäin laudalle ja paina puukonkärki niistä kohdista kalasta läpi, joihin aiot puunaulat kiinnittää. Kopauta naulaa kevyesti vaikka pienellä kivellä ja naputa varovasti kala lautaan kiinni.

Määritä kalalle sopiva etäisyys nuotiosta: vie käsi lähelle kalaa ja kun pystyt pitämään käden selkäpuolta paikallaan hetken sitä juuri ja juuri polttamatta, on etäisyys mainio. Ja lohilaudanhan tulee olla pystyasennossa.

Tee vedestä, juoksevasta hunajasta ja suolasta sekoitus. Valele lohta sillä muutaman kerran paistamisen aikana. Valeluun sopii hyvin vaikkapa katajanoksa, joka ensinnäkin kirvoittaa suomalaiskansallista olotilaa ja toiseksi saattaa antaa kalalle vielä makuakin. Käännä lauta kerran loimuttamisen aikana. Lohen kypsymiseen menee koon, nuotion ja tuulen mukaan vähintään 45 minuuttia, yleensä kuitenkin reilu tunti.

Ruoan voi valmistaa myös takkatulella.

Kuvassa oleva kaveri on syönyt isosta lohesta molemmat fileet. Tällaiseksi se sitten vetää. Pitäisi muistaa kohtuus kaikessa.

Mitä retkinuotioon?

No ei ainakaan rinta-/vatsakarvoja vaikka sainkin ne juuri ajettua. Pääsee lihakset oikeuksiinsa! Retkeilykin on mukavampaa, kun pystyy ilma kiertämään. Vaan olisihan siinä mennyt vuosia sata, jos olisin kokonaan sheivannut (engl. shave = ajella).

Banaani-suklaanyytit
(4 annosta)

4 banaania
8 palaa tummaa suklaata
foliopaperia

Kuori banaanista yksi kaistale auki. Painele puolitettuja suklaapaloja banaaniin. Laita kaistale kiinni ja kääri hyvin folioon. Valmista banaani nuotion hiilloksella, valmistumiseen menee 15–20 minuuttia. Voit välillä avata nyyttiä ja katsoa näkymää: kun banaaninkuori on täysin mustunut, on se valmista herkuteltavaksi.

Sydänkohtauksia

Mikä saa miehen lauantaiaamuna klo 6.37 metsään? Olipa tyhmä kysymys: elämän kävyt tietysti eli ne kuuluisat pienet ilot. Sienillä on iso käpyosuus ja hämähäkinseiteillä ja myös sekä että.

Ehkä myös huonosti nukutulla yöllä ja erinäisillä stressitekijöillä saattoi olla jotain merkitystä. Jos tällä hetkellä voin olla jostain iloinen, niin siitä etten ikinä ennen ole huomannut, kuinka hienolta kuusen oksa näyttääkään sateen jälkeen. Hieno rivi hentoja pisaroita neulasten kärjissä.




Metsäkokemus alkoi ehkä hieman hupaisasti säpsähdellen. Ensin sepelkyyhky lähti aivan vierestäni lentoon ja saatatte tietääkin, minkä mekkalan tuo urvoinen kujeltaja silloin pitääkään. Sydänkohtaus numero 1. Toinnuttuani siivekkäästä joku/jokin huhuili kahden metrin etäisyydellä. Linnuthan periaatteessa voivat sanoa vaikka huhuu, mutta eiväthän ne oikeasti sano. Ihmiset niin tekee. Tuon huhuilun kuullessani totesin, että kyseessä ei ole lintu, joten sen on pakko olla ihminen. No kuka ääliö, minun lisäkseni, voi eksyä metsään tuohon aikaan aamusta. Ketään ei näkynytkään, kunnes maasto liikahti ja uusi luontokuvaajatuttavuuteni Jessica huhuili uudestaan maastotakissaan. Siellä oli tyttö kytiksessä hienoine vempeleineen, ei kuulemma halunnut pelästyttää meikäläistä, joten vain vienosti huhutti. Pelästyin kyllä ihan perkeleesti, sydänkohtaus numero 2. Juttutuokio oli kuitenkin antoisa, terkut vaan jos tulit tänne asti. Tokihan tilaisuuden tullen mainostin sivujani höhöhöhööö.

Vaan mitäpä ähmästin koriini: yksi kappale koivunpunikkitattiesiintymää, muutama limanuljaska, kaksi herkkutattia, tosi keltaisesti kantarelleja, sinisesti valmuskoja. Orakkaita nyt olisi ollut vaikka madot söisi ja niinhän ne oli syöneetkin. Haperoihin en jaksanut koskea, rouskuihin sen verran, että sai ruisleivän päälle sienisalaattia, kehnäsienillä heittelin hirvikärpäsiä, hirvikärpäsillä hyttysiä ja kärpässienistä hain satumetsäinspiraatiota. Lehtolohisieniä vain ihailin, kauniita kun ovat.



Koivunpunikkitateista saa mahtavan kastikkeen. Ne ovat maultaan lempeitä kuin öiset kissankellot - mutta kuitenkin sopivasti imeliä. Toisin kuin öiset kissankellot tietenkin. Vai kenen mielestä kissankellot ovat imeliä? Onko jollain jotain kissankelloja vastaan? Häh? Raavas Polkkaäijä tunnustaa fiilistelevästi fanittavansa kissankelloja. Sydänkohtaus nro. 3. Eksymisen jälkeen totean, että rakuuna sopii helskatin hyvin valkoviinin, kerman ja punikkitattien joukkoon. Tämä kastike on todella hyvää.


Varoitukseton varoituksen sana: tattejahan voi yleensä maistella ihan raakanakin suoraan maasta, mutta koivunpunikkitatin kohdalla se ei kannata, jos haluaa välttää vatsavaivoja. Punikille suositellaan hieman pidempää kypsytystä, josta allekirjoittanut neljä veisaa. Veisatkaa te paremmin.


Koivunpunikkitatti-rakuunakastike

voita
1 sipuli
muutama punikkitatti
3 dl kermaa
2-3 rkl vinho verdeä (tai valkkaria)
suolaa
valkopippuria
ripaus muskottipähkinää
kuivattua rakuunaa

Freesaa pilkottua sipulia hetki voissa. Lisää pilkotut punikkitatit ja paistele tovi. Lisää kerma ja vinho verde. Anna porista hiljalleen kasaan ja lisää suola, pippuri, muskottipähkinä ja rakuuna. Suurusta jos tarvii.

Alatyylinen tortilla

Nuo hupaisat meksikolaiset eivät käytä tortillojaan pelkästään ruokana. Tortillat toimivat myös maalausten kankaina. Ensin tortillat paistetaan, sitten peitetään akryylilla ja vihdoin maalataan. Elämäntapaintiaani Joe Bravo kertoo käyttävänsä tortilloja kankaana siksi, että ne ilmaisevat espanjalaista kulttuuriperimää. Koska lättänäleipä on antanut joskus latinoille elämän, haluaa hän antaa tortilloille saman. Mikä mies!

Jos satut joskus astumaan espanjalaiseen ravintolaan ja tilaamaan siellä tortillan, saat hyvin todennäköisesti lautasellisen avomunakasta. Jos tarkoituksenasi oli kuitenkin syödä ohutta vehnä-/maissileipää, jonka mukana ehkä yleisemmin röhnätään lihaa, ehdotan että tilaat burriton, fajitaksen tai enchiladan.

On mahdotonta selvittää, koska tortilloja on ensimmäisen kerran syöty. Mayojen legendan mukaan maalaiset keksivät sen tyydyttämään nälkäisen kuninkaansa pohjatonta vatsaa ehkä joskus 10000 vuotta sitten. Vuonna 1519 Hernando Cortez seurueineen purjehti uuteen maailmaan, josta hän kirjoitti Espanjan kuninkaalle mielenkiintoisesta maissista tehdystä lättänästä leivästä, jota paikalliset kutsuivat nimellä tlaxcalli. Tälle leivälle espanjalaiset antoivat myöhemmin nimen tortilla.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kun meillä jostain tietystä asiasta saatetaan käyttää hieman alatyylistä nimitystä piirakka, voidaan sitä lationkulttuurissa kutsua tortillaksi. Asia jonka saatoin jo omaksua, alatyylinen brutaali moukka kun olen.

Tortilloista saa muuten helpon pitsapohjan ja muutenkin tortillapitsat ovat mukavaa kutsusyötävää.


Tortillapitsa

tortilloja

pohjakastiketta (tomaattimurskaa, sokeria, suolaa, pippuria, viinietikkaa, basilikaa)
jauhelihaa
paprikaa
punasipulia
juustoraastetta

pohjakastikkeeksi pestoa
kanaa
sipulia
ananasta
juustoraastetta

Täytteet päälle ja hetkeksi uuniin. Reunat kärähtää nopeasti, joten kannattaa vartioida.

Nordic Gourmet - v***n hyvää

Fazer lanseeraa markkinoille syyskuussa uuden suklaatuoteperheen Karl Fazer Nordic Gourmet. Ensimmäisessä vaiheessa ilmoille päästetään mustikkapiirakka, vadelmamousse ja puolukkaparfait. Allekirjoittanut sai ennakkoon tilaisuuden tutustua uutuuksiin ja lupasinkin kirjoittaa sivuilleni rehellisen arvion. Kuten aina.

Johtavana teemana on pohjoismainen luonto, sen karu kauneus ja puhtaat maut. Jo itse tuotepaketti laittaa sylkirauhaset erittämään omaa mahlaansa mauista puhumattakaan. Jos glandula submandibularis ei vielä täysin innostu, veisaa glandula sublingualis omaan eritteistä hallelujaansa nielusfääriin.


Possu tykkää kirpeistä mauista, jo tämän päiväinen rengaskarkkivalinta osoitti asian jälleen kerran todeksi. Siksipä ylivoimaiseksi ykköseksi kolmikosta humahtaa puolukkainen suklaahässäkkä. Jos jokin asia voi lävähtää vasten kasvoja hyvällä tavalla, tämä puolukkakarlinlahjasuklaanystäville tosiaankin tekee sen. Ihan huippu. Jos olen tällä hetkellä jostain asiasta todella lumoutunut, otetaan lisää yksi lumon kohde. Uuh ja aah.

Suklaiden koostumuskin on mahtava. Sitä sametinpehmeää silkkikultaa, johon on täytteeksi erotettu marjaa hillomuodossa. Monestihan tällaisissa suositaan kuivattuja marjoja, mutta minuun kyllä iskee enemmän hillo.

Negatiivisia puoliakin on tietysti pakko kirjata, koska kyseessähän on rehellinen arvio. Vaikka pakkaus herättääkin vihertävissä silmissäni visuaalisen erektion, pakkauksen avaaminen laskee sen yhtä nopeasti. Se on yksinkertaisesti liian tiukka. Asiasta kyllä selviää, mutta tiukka se on silti. Ja vadelmasuklaa maistuu liikaa saman firman aikaisemmalle tuoteelle eli vadelma-karpalolle. Siis törkeän hyviähän ne ovat molemmat, mutta liian lähellä toisiaan.

Joka tapauksessa pointsit Fazerille. Ensinnäkin siitä että ymmärsi lähettää allekirjoittaneella suklaita ja toiseksi siitä, että nuo kyseiset suklaat maistuvat ihan v***n hyviltä. Ja pointsit myös meikälle, sillä kirjoitin rehellisen arvion: tämähän ei ole maksettu mainos :D

Terkut Karl-kullalle.

Pidän Karitasta ja Huldasta

Tiesittekö, että kikherneitä on joskus kutsuttu kik-herneiksi. Vanhassa nimityksessä oli selkeästi enemmän potkua ja oli huomattavasti viihdyttävämpi. Vaikkei nimi tietysti herneitä pahanilkistäkään. Mutta ehkä parantaa: itse olen viehättäytynyt Karitasta, joka syystäkin on Suomen viljellyin hernelajike. Vaikka Huldasta nyt tuleekin paras soppa.

No en ihan oikeasti tiedä.


Kikherne-lohipihvit

350 g kikherneitä
1 prk säilykelohta
1,5 dl keitettyä bulguria
1 kananmuna (+1 kananmuna)
1/4 dl sipulia pilkottuna
tilliä
valkoipippuria
suolaa
rypsiöljyä


Aja kikherneet sauvalla tasaiseksi massaksi ja valuta liika neste. Sekoita ainekset keskenään. Itse laitoin vain yhden kananmunan, koska en halua pihvin maistuvan liikaa munalle. Laita silti toinen, niin pysyy paremmin koossa. Kaada pannulle reilusti rypsiöljyä ja nostele reiluja ruokalusikkalliskasoja massaa. Painele ne pihveiksi. Paista molemmilta puolilta kullanruskeiksi, mutta älä yritä kääntää liian aikaisin. Valmista kastike kermaviilistä, sitruunamehusta, tillistä ja sokerista.

Tarjoa puolukkaviinietikassa ja sokerissa paistetun valkokaaliviipaleiston kanssa.

Possu polkkaa

Eli Deezerin musiikkipalikka tuossa sivun vasemmassa yläreunassa on hieman uudistunut. Mahtaakohan kukaan käydä kuuntelemassa hyvinkin tarkkaan :D valitsemiani kappaleita. No miten vaan, ainakin minusta on helskatin hauskaa arpoa sinne aina silloin tällöin uutta ja vanhaa kuraa. No nyt siellä on taas uutta. Tällä kertaa ehdoton helmi on Morningwood. Ehkä.

En vedä teitä höplästä

Alkuruoaksi musiikkilautasella:

MGMT: Kids
Muse: Supermassive Black Hole
La Roux: Bulletproof
Empire of The Sun: Walking on a dream


Jos tiedät, mikä on höplä, jaa itsesi minulle.

Jos taas sinulla on joskus ollut kammo tehdä mustikkapiirakkaa, koska se on niin hankalaa, heitä nyt kammosi hiivattiin. Tämä piirakka on täydellistä ja valmistuksen klaaraisi jopa isäni.

Rehellisyyden nimissä, mangokuutiot oli ihan turhia. Tai siis oli ne ihan ok, mutteivät oikeastaan edes erottuneet mustikasta. Jätä siis pois. Toki tuotoksesi kuulostaa braissailevammalta, kun sanot kyseessä olevan mustikka-mangopiirakan, mutta brassailla kannattaa ehkä ennemmin vaikka sillä, että pääset spagaattin. Öhöm, kuten allekirjoittanut. Mutta sitruunalla maustettu rahka osui ja upposi, täydellinen yhteensopivuus mustikan kanssa. Kun sellaisen parin löytää, kannattaa sitä ehdottomasti hehkutella. Valiolle muutenkin pointsit tuosta, rahkahan on hyvää myös ihan yksinänsä vaikka välipalana. Purkki nasukkaan ja olet taas 320 kcal:a kookkaampi. Kaksi purkkia 640 kcal:a, kolme purkkia 960 kcal:a, neljä purkkia ja itse harkitsisin avun hakemista.


Sitruunalla maustettu mustikka-mangopiirakka

valmis piirakkapohja (/muovasin vuoan lehtitaikinalevyillä)
200 g maustettua rahkaa Valio sitruuna
1 kananmuna
1,75 dl sokeria
pieni luraus vaniljasokeria
0,8 l mustikoita
1 dl viipaloituja mangokuutioita

Painele piirakkapohja vuokaan. Sekoita rahka, muna ja sokerit. Kaada pohjan päälle tasaisesti mustikat ja mangokuutiot. Kaada sekaan rahkahässäkkä. Paista uunissa 190 asteessa 45 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä täysin jääkaapissa, sitten se on vasta valmista syötäväksi. Maistuu erityisen hyvältä vaniljajätskin ja mustikkashotin kanssa.