Hyvä poljento

Polentaa pidetään italialaisten ruokana, mutta vastaavaa kurimusta syödään paljon muuallakin. Yllättyisitte, jos arvaisitte. Minä vielä enemmän, jos arvaus menisi oikeaan:

• Dalmatiassa (Kroatiassa) pura
• Unkarissa kuliszka
• Serbiassa kacamak
• Romaniassa mamaliga
• Kroatiassa palenta

Kyseistä ruokaa natustetaan myös ei-välimerellisillä moreenialueilla kuten Haitissa, Perussa, Brasiliassa, Georgiassa, Pispalassa ja Meksikossa. Viimeisin ei oikeastaan hirveästi jaksa ihmetyttää, toisin kuin Turun uimaliiton kevätpäivät.

Polenta tunnetaan paremmin maissista tehtynä töhnänä, mutta sitä valmistetaan myös esimerkiksi tattarista tai perunoista. Tattari se vasta onkin esimerkillinen juttu. Polenta, tuo jalo töhnä, oli alunperin maalaisten ruokaa, mutta nykyään sen saattaa havaita monien huippuravintoloidenkin ruokalistoilta.

Pohjois-Italia tunnetaan polentan Mekkana, Medinana ja Turkuna ja sieltähän ne tutuimmat (ja herkullisimmat) polentaruoat lähtevätkin - polenta taranga, polenta concia ja polenta e gorgonzola. Uuh, viimeinen saa kuolasuoneni erittämään; turha kuivata sanoi Terhi Kokkonen kun viikkokausia oli satanut, meri alkoi nousta ja jos kaupunki tulvisi, vesireittejä pitkin pääsisi pakoon. Vaan minä en ole kala, vaikka Como-järveltä tuleekin mahtava polentaruoka, jossa on kalahässäkkäkimaraa mukana.

Seuraavaa polentaruokaa saa nauttia finnmatkojen lomalennolla allekirjoittaneen toimesta. Kyseessä on aika mukava alkuruoka ja ehkä vähän erilainenkin.


Pekoniin kiedottua polentaa ja hunajamelonia

polentaa
muutama salvian lehti
pekonia
muutama siivu kermaista juustoa
oliiviöljyä
rucolaa
pinaattia
punajuurikkaan lehtiä
hunajamelonia

Valmista 4 annosta polentaa pussissa olevan ohjeen mukaan ja anna vetäytyä hetki. Kauho polenta levyksi n. ½ cm paksuiseksi kerrokseksi ja anna jämähtää jääkaapissa. Leikkaa levystä pyöreällä muotilla ympyröitä. Laita polentaympyrän päälle salvian lehti, viipale juustoa ja kääri pekoniin. Paista pannulla oliiviöljyssä 2–3 minuuttia per puoli. Tarjoa rucolan, pinaatin, punajuurikkaan lehtien ja hunajamelonin kanssa.

... ja kesäkurpitsa ovat sukulaisia keskenään?

Kotiruokaa uuuh. Aikas (s)karppiakin, uppoaa vähäähiilarityypeille kuin hehkuva neula varpaankynteen, jonka alta pitää poistaa verenpurkauma. Sniif.


Paahdetulla paprikalla täytetyt
kesäkurpitsamayflowerit (2 annosta)

2 kesäkurpitsaa
2 punaista paprikaa
oliiviöljyä
½ sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g jauhelihaa
1 kananmuna
timjamia
oreganoa
suolaa ja pippuria
muutama siivu juustoa

Keitä kesäkurpitsoja vedessä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja vedä lusikalla liha pois. Valuta paprikoiden päälle hieman oliiviöljyä ja paahda mustapilkulliseksi uunissa 225-asteisessa uunissa. Ota kuori pois ja suikaloi. Freesaa sipuleita hetki pannulla ja paista jauheliha kypsäksi. Lisää kananmuna ja mausteet. Yhdista paprikan ja kesäkurpitsan lihan kanssa. Lusikoi seos täytteeksi, laita muutama viipale juustoa päälle ja paista uunissa 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Ylimääräinen täyte uppoaa siivellä.

Jehna jäädyke

Voi hornan henki, hiisi, kiusuri ja muut seitsemäntoista vanhaavihtahousua! Jos tämä jäädyke ei uppoa, niin ei mikään. Lupa vetäistä meikäläistä tunti lapasella, ellei toimase. Maku älyttömän hyvä ja rakenne täydellinen. Sametinpehmeää. Periaatteessa ohjeesta riittäisi vaikka 8:lle, mutta jos on naisia appaamassa, sanoisin, että 4 annosta on kohdallaan. Naiset kun on pervoja herkuille miesten siemaillessa absolutnisteina sivistyneesti Le Keskaria. No kyllä tämä miehiinkin uppoa, kun on konjakkia mukana.

Ahmaisu oli niin nopea, että kuvatkin jäivät. Suklaapossupaitani esiin siis.

Konjakki-suklaajäädyke
(4-6 annosta)

3 keltuaista
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
1½ dl creme fraichea
150 g suklaata (Fazerin bak & dessert -tumma)
1 liivatelehti
tilkka vettä
3/4-1 rkl konjakkia

Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen creme fraiche ja vesihauteessa sulatettu suklaa. Yhdistä keltuaisvaahto kermavaahtoon ja lisää suklaa. Kiehauta tilkka vettä ja lisää 10 minuuttia kylmässä vedessä lillunut puristettu liivatelehti sulamaan veteen. Sekoita joukkoon. Lisää myös konjakki. Jaa pakkasta sietäviin annoskulhoihin ja heitä pakastimeen vähintään 4 tunniksi. Ota pois pakkasesta 10 minuuttia ennen syömistä. Siinä ajassa seos pehmenee sopivasti, siinä ja siinä voiko oikeastaan puhua enää jäädykkeestä, mutteipä haittaa.

Arvostelu: syntisen hyvää.

Ruoan kuin ruoan paras mauste

Tykkään viljellä leipäjuustoa salaatteihin erilaisten siementen, pähkinöiden ja muiden hippihöpellysten kanssa. Kivoja lisäkkeitäkin saa, kun orjapiiskaa aivojen vasenta puoliskoa. Siellä sijaitsee luovuus, mielikuvitus, intuitio ja monet muutkin hyvältä tuoksuvat sanat. Loppupeleissähän mielikuvitus on jokaisen ruoan paras mauste, avain todellisuuden ymmärtämiseen rinnakkaisilla tavoilla sen kaikkein selvimmän tavan lisäksi.

Useimmiten leipäjuustoa tarjotaan lakkahillon kanssa. Jotkut sotkevat joukkoon myös kermaa. Vanha kansa silpoi leipäjuustonsa paloiksi, laittoi palat kupin pohjalle ja kaatoivat sumpin päälle. He kyllä tiesivät, mitä tekivät.

En oikeastaan tiedä enkä edes arvaa, mihin pyrin, kunhan taas höpisin. Enkä voi sanoa, että tässä tarjoamani ruoka olisi mitenkään innovatiivista. Ei se kyllä haittaakaan. Joka tapauksessa palautin mieleeni sen hauskan trivialiteetin, mikä Polkkapossua on pitänyt pystyssä: kaikkea pitää kokeilla, paskalle saa antaa kyytiä, hyvät asiat säästetään. Broileri, leipäjuusto ja punaviinimarjahyytelö on hyvä asia. Propositioista seurannee automaattisesti säästäminen. Pakko kyllä myöntää, että olen valmistanut täyttä paskaakin ihan kiitettäviä määriä. Jotkut niistä ovat jopa päätyneet sivuilleni, mutta reiluna sällinä olen myös paskani paljastanut. Tässä ei siis ole kyse siitä.


Leipäjuustoa, punaviinimarjahyytelöä
ja broiskua

broilerin rintafileitä
leipäjuustoa
punaviinimarjahyytelöä
vihreää salaattia

Paista fileet kypsiksi ja juusto kevyesti. Tarjoa punaviinimarjahyytelön ja vihreän salaatin kanssa.

Arvio: Sikahyvää.

Chim shimeji chim shimeji...

... chim chim cheruu,
on mies siellä musta ja naurava suu.
Hän nuohooja on,
vaan ei kukaan muu.
Hän nuohooja on,
vaan ei kukaan muu.

Uuh, valkoinen hon-shimeji on ultramoderni sieni. Sen tulemista on odoteltu Suomeenkin jo jonkin aikaa, tänään se rantautui minun käyttööni. Japaniassa sitä mussutetaan kuin hillo sikaa, vaikkakin oman pakettini kyljessä luki valmistusmaana Etelä-Korea. Pitkän matkan on nuppi ja nappi tänne kulkenut: sienen ekologisuusaste saattaa olla hieman kyseenalainen. Ei tunnu missään, turhakkeiden ihanuus onkin usein kyseenalaistettavissa.

Hon-shimeji ei ehkä ole näöllisesti kaikkein houkuttelevin sieni. Ei haittaa, sillä osallistumista Suomen huippumalleihin tuskin on luvassakaan. Eikä siellä näöllä pärjätäkään: mainoksessa luki, että kauneus on asennekysymys. Enpä voisin olla enempää vähempää samaa erimieltä asiasta.

Jos kulkisin metsässä, en takuulla keräisi tätä sientä. Suurelta osin sen vuoksi, että metsät joissa sienestän tuskin pukkaavat shimejiä. Tai jos pukkaavat, olen luultavasti syönyt taas jo aikaisemmin hallusinaatioita aiheuttavia funguksia. Mutta tämä näyttää epäilyttävän myrkylliseltä. Valkoinen ohut jalka ja valkoinen pieni lätsä. Juuri sellainen, josta äitini varoitteli minua teiniangsteissani. Taisi kyllä puhua tytöistä. Vielä tälläkin hetkellä odotan ruokamyrkytystä, joka kaataa minut ison puhelimen ääreen kuin campari parhaimmillaan.

Entäs rakenne ja maku? Mieltä hivelevä koostumukseltaan: täpäkkää, muttei kuitenkaan tönkköä, rapeaa muttei murenevaa. Maku makeahkon pähkinäinen, kahvia lähentyvä, äyriäisiin rakastuva.

Koska en ollut kyseistä sientä ennen maistanut, päätin lähteä täysin peruskuviosta eli sienikastikkeesta. Mikäs sen parempaa! Ja koska maku heittää äyriäisiin, lisäsin kastikeeseen pikku tujauksen kevyttä valkoviiniä. No mikä oli tulos? Perustulos. Ihan jees, muttei sykähdyttänyt. Parempaakin sienikastiketta olen maistanut. Hulautin kastikkeen pötsiini tosin grillatun possupihvin kyydissä, ehkä joku muu valinta olisi voinut olla parempi. Mutta ei se mitään, sillä en odottanutkaan mitään kulinaarista hekumaa. Ensimmäinen testaus tehty, seuraavalla jalostetaan.


Jalostettavaksi kehittyy jossain vaiheessa shimeji-pinaattistruudeli, jota valellaan kevyesti vadelmabalsamicosiirapilla. Tai sitten ei kehity, sen näkee.

Perussienikastikehan syntyy freesaamalla sieniä ja sipulia voissa, heittämällä pannulle kermat ja loraukset valkoviiniä, maustamalla hennosti timjamilla ja lorauttamalla sekaan himppu suolaa ja pippuria. Sitä siis pihvin kanssa. Lautasella oli myös pinaattia, punajuuren lehtiä, rucolaa, jääsalaattia, tomaattia, kurkkua ja fetaa.

Valkoherukka-vadelmapiirakka

Mikä hemmetin murotaikina? Olen aina kuvitellut, että se on murutaikina. Possu on pettyneempi kuin naurukyyhky, jota ei naurata.

Valmispohjassa on etunsa, niin on tamperelaisella puhetavallakin. Eikä Myllyn Parhaan kauramurotaikinapohja ole maultaankaan huono. Oikeastaan aika hyvä. Lanseerataan sitä myös kuituisena vaihtoehtona. Miten vaan, ei piirakkaa voi väittää terveelliseksi, kun siihen lätätään creme fraichea pari purkkia ja sokeria mokomallinen. Mutta kuka väittikään, että tämän piti olla terveellistä ja ketä se edes kiinnostaa?!


Valkoherukka-vadelmapiirakka

1 pkt kauramurotaikinaa
5 dl marjoja: valkoherukoita ja vadelmia
3 dl creme fraichea
2 kanamunaa
1½ dl sokeria
muutama tippa vaniljaesanssia tai 1 rkl vanilliinisokeria

Sulata taikina ja levitä piirakkavuokaan. Kaada marjat taikinan päälle. Sekoita creme fraiche, munat, sokeri ja vanilja ja kaada seos marjojen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 35 minuuttia. Älä edes harkitse vielä syöväsi tätä, vaan anna olla jääkaapissa vähintään 10 tuntia.

Päänsisäinen

On taas hiljalleen tullut aika valella verellä ovenpielet. Miksei siis lampaastakin tekisi jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa?! Vaikka olenkin henkeen ja semisti myös vereen asti perinteisen lammaspaistin vankkumaton ystävä.

Tänään silti villamäkäpäkämakumatkalle Egyptiin: kish kish heja.


Mishmisheya – Lammas-aprikoosipata (3 annosta)

1 keltasipuli
oliiviöljyä
500 g lampaan paistia
0,5 l vettä
1,5 tl kanelia
rouhaus mustapippuria myllystä
250 g kuivattuja aprikooseja
300 g kikherneitä (purkista)
suolaa
korianteria
riisiä

Pilko sipuli ja kuullota hetki oliiviöljyssä. Poista lampaasta huonot osat ja pilko reiluiksi kuutioiksi. Ruskista palat öljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua hiljalleen tunti. Tarkista nesteen määrä, lisää kaneli, mustapippuri ja puolitetut aprikoosit ja anna muhia taas 20 minuuttia tai niin kauan, että aprikoosit ovat pehmenneet. Nesteen pitäisi olla lähes kokonaan haihtunut pois. Heitä sekaan kikherneet, möyhennä pari kertaa ja tarkista suola. Tarjoa riisin kanssa ja silppua päälle korianteria.

Arvostelu: Sikahyvää.

Kotikutoista kalaeläintä

Joskus Iku-Turson ja Joukahaisen aikaan nuoren naisen naimapuuhakelpaavuutta arvioitiin sen mukaan, montaako erilaista silakkaruokaa hän osasi valmistaa. Vaikea arvata, ketkä arvioinnin tekivät: se on näköjään ollut jo Ilmarisen päivistä lähtien niin, että mies on osannut arvostaa suloista silakan tuoksua kiireestä kantapäähän ja pöpeliköstä pusikkoon.

Huomasin pari päivää sitten Turun toreilla käyskennellessäni, että silakka on Varsinais-Suomen maakuntakukka tai ainakin kala. Asia vaati tauotonta tarkkaavaisuutta, sillä ilmoitus oli hyvin hyvin pienellä kirjoitettu. TIESITKÖ, ETTÄ SILAKKA ON VARSINAIS-SUOMEN MAAKUNTAKALA? Huh, mikä huutava hyökkäys. No nyt tiedän ja käytän tuota tietoa taatusti käyrätorveakin kierompaan manipulointiin.

Silakka on ehdottomasti ystäväni mukaan luettuna Timo Tohlopista. Ensinnäkin se on halpaa, toiseksi se on halpaa ja hyvää, kolmanneksi se on halpaa, hyvää ja maukasta, neljänneksi se on halpaa, hyvää, maukasta ja helppoa. Vaikka silakka-aika onkin vasta syksyllä, kun silakka on saanut rasvaprosenttinsa parhaimmilleen, on silakka-aika oikeasti ihan koska vaan. Tänään se oli hyvinkin summittaisesti heitettynä 19.44. Satun muistamaan ajan siitä, että silloin silakkaa muistuttava munakelloni sanoi AndyHanoiSyntetisaattorimaisesti Druoka onnn... walmista. Olihan tuokin keittiövempain loistava ostos, pakko kerskauttaa.

Munakelloni komensi siis kaikki kykeneväiset tänään maistelemaan kunnon kotiruokaa. Vaikka täysin perinteinen silakkalaatikko onkin aikamoista herkkua, tein sen tänään ei-niin-perinteiseen tyyliin.



Puikulamuusi-silakkalaatikko

voista perunamuusia (puikuloista)
250 g silakkafileitä
3/4 dl kermaa
1 kananmuna
ruohosipulia
tilliä
suolaa
valkopippuria
3 tomaattia
raastettua juustoa
(etikkapunajuuria)

Voitele vuoka ja kauho pohjalle sopiva kerros perunamuusia. Lado päälle kerros silakkafileitä. Sekoita kipossa kerma, muna, ruohosipuli, tuore tilli, suola ja valkopippuri. Kaada silakoiden päälle. Viipaloi tomaatit, kokoa päällimmäiseksi ja ripottele vielä juustoa päälle. Paista 210-asteisessa uunissa niin kauan, että tomaatit ovat mukavasti kypsyneet ja juusto sopivasti ruskistunut, n. 30-40 min.

Älä kehtaa tarjota ilman etikkapunajuuria.