Toskaa parvella jossei parven takanakin

Viimeisiä raparperipostauksia viedään (laittaa käden suun eteen ja yskäisee: ainakin kymmenen vielä tulossa). Rappion ja tätimäisyyden astetta sekunneittain vaihtelevan Rappiotädin blogista kaivoin joskus kirjanmerkkeihini ruksin raparperi-toskapiirakasta. Siellä tuo merkintä on kummitellut kuin pahin poltergeist näihin päiviin saakka: aikaan jolloin oli jo aika, mutta ei kuitenkaan liian myöhäistä.

Mutta kuka kertoo, miksi tuota kuorrutusta kutsutaan toskaksi? Ärsyttävää kun ei ole aavistustakaan. Tosca on Puccinin ooppera, vedettiinkö siinä jotain mantelikuorrutushässäkkää häh? Italiassa Gardajärvellä puhaltelee lounaistuuli, jota kutsutaan tällä nimellä, mutta miten se johonkin torttuun liittyy. Vaikka loppupeleissä kaikki liittyykin torttuun. Espanjassa tosco tarkoittaa karkeaa, tosca on feminiini siitä. Onhan tuon tortun päällinen aika tuiman reima, mutta ei se nyt niin rude ole.

Huitaisen Rappiotädin ohjeen tähän ihan suoraan kopsaten tällä kertaa. Kävinkin jo hänelle vihjaamassa, että näin tulee tapahtumaan.



Raparperi-toskapiirakka

4 munaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl sulatettua margariinia
1 dl maitoa

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, hieman jäähtynyt rasva ja maito vuorotellen taikinaan. Levitä taikina paperoidulle pellille ja ripottele päälle pienehköjä raparperinpaloja niin paljon, että taikina peittyy (n. 5-7 vartta). Paista piirakkaa 225 asteessa 10 minuuttia.


Tee paiston aikana toskakuorrutus:

100 g margariinia
1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl maitoa

100 g mantelilastuja

Anna ainesten kiehahtaa, sekoita koko ajan. Lisää lopuksi mantelilastut. Levitä toska piirakan päälle ja paista vielä 10-12 minuuttia.

Ja toki vaniljäden kanssa!

Sinne missä pippuri kasvaa = Caymansaaret

Ravintolamaailmassa sitruunapippuri on pannassa. Se on kirosana siinä missä toosa, pannahinen ja hiisikin. Kovaa kielenkäyttöä kaikki nuo: oikein niskavillat rynnivät pystyyn, kun ajattelee.

Sitruunapippuriin liittyy samanlaista meininkiä kuin kirosanojen käyttöön yleensä. Jos keittiömestari sanoo harjoittelijalle, että voisiko tämä ystävällisesti hakea tukusta laatikollisen sitruunapippuria, tarkoittaa tämä selkokielellä, että nyt olisi hyvä aika painua helvettiin. Uskonnolliseksi manaamiseksi sanan käyttö vaihtuu siinä vaiheessa, kun ruoka-annos on kiireessä tipahtanut lattialle, eikä mitään ole pelastettavissa. Tilanteessa on parempi hilpaista niin pitkälle kuin sitruunapippuri kasvaa.

Oikeastihan tuo juhlava sekoitus on tehty mustapippurista, suolasta ja hahaa, sitruunasta. Jos sitä joskus johonkin haluaa käyttää, niin ehdottomasti kalan pahentamiseen. Joka ei ole opiskeluaikoinaan vihmonut nasukkaansa sitruunapippurilla maustettuja kalapuikkoja, on kyllä kaikkien outojen epelien ruumiillistuma.

Nyt kuitenkin poikkeusluvalla sitä voi lisätä salaatinkastikkeeseen. Tähän se nimittäin osuu. Hyvin.

Mietitte nyt tietenkin, miksi sitruunapippuria pitää mollata. No, vähän samasta syystä kuin mies irvistää haistaessaan kainaloitaan. Unohtui laittaa sinne jotain järkevää ainetta. Eli miksikäs ei?! Kettuilu on aina hauskaa! Ja on siinä yleensä jumalempo kovasti paljon suolaakin.



Kylmäsavulohisalaatti

jotain rapeaa erikoissalaattia
kirsikkatomaatteja
keitettyjä kananmunia
kylmäsavulohiviipaleita
tilliä
halkaistulla valkosipulilla siveltyjä pikaisesti paistettuja vehnäleipäsiä

kastike:

öljyä
viinietikkaa
sokeria
(suolaa)
sinappia
sitruunapippuria
silputtua tilliä

Kastike erilliseen astiaan.

Antti on 1.

Tarkoitus oli grillata kalaa, mutta niitä olikin ylikasvatettu sukellusnaamareiden avulla. Päädyin siksi anttiin eli välikyljykseen. Tunnetaan myös nimellä entrecote. Onhan se kuitenkin parasta grillattavaa, eikö vaan? Hyvä entrecote hakkaa mennen tullen grillissä jonkun väsyneen sisukkafileen. Ei kuitenkaan suositella rasvan vihaajille.


Jossei grilliä ole, niin paistaminen tapahtuu erittäin kuumalla pannulla. Yleensä haluan pihvini mediumina tai jopa miinuksena, mutta antin saatan paistaa hieman kypsemmäksi. Rasva saa kuitenkin kunnolla sulaa ja mehevöittää lihaa. Pintaan suolaa ja pippuria ja joku hyvä kastike esim. bearnaise. Tai keltavahvero-. Näkyipä niitäkin jo metsikössä olevan. Antin päälle sopii myös nappi valkosipulivoita. Ilman sen kummempaa kikkailua ruokailemaan koivupuun alle.


----------
Jälkkäriksi.
- Rollarit: Under my thumb
- Hasselhoff: Secret agent man
- Isabel Mebarak Ripoll: Illegal
- Jyrki boy

Murskataan väestön vastustustahto

Aurajokiranta on nautinto, ilman sitä Turku olisi surku. Jokilaivoja ja mukavia ravintoloita, herkkiä hetkiä ja ruokaretkiä. Elämää. Kyllä sen enempää.

Viime viikolla rietastelin italialaisessa ravintolassa, Sergiossa. Olen ehkä joskus mainostanut, että siellä on mieletön pitsa, parmankinkku-rucolaplätty katsokaas. Kovin yksinkertainen, mutta täyttä hunajaa. En kuitenkaan syönyt sitä, vaikka viereisessä pöydässä törmäsinkin sattumalta kokkikaveriini Uittamon Nadia Comaneciin. Tämä nimittäin kauhoi kyseistä pitsaa ja heti minut nähdessään kysyi, olenko maistanut kyseistä. No hei jou, tosiaankin olen. Olin kuitenkin päättänyt pitäytyä pastassa.

Ja pastaa myös sain. Erittäin syötävää, vaikka makuja olisi ehkä vähän voinutkin hioskella. Jos joku haluaa koittaa jotain vastaavaa, niin tässä possun näkemys. Määristä ei ole taas juuri sanottavaa, kunhan kattilaan aineita nakkelis, ja valkosipulia hakkelis.

Semperin linguinepasta on hauska uusi tuttavuus. Tuote on luontaisesti gluteeniton ja se on valmistettu mm. maissitärkkelyksestä, perunajauhoista ja soijajauhoista. If you're going to San Francisco, be sure to wear some semperpasta in your head.


Linguinepastaa, äyriäisiä ja curry-kahvikastiketta

Semperin linguinepastaa (tai tagliatellea/spaghettia)
reilusti voita
currya
valkosipulinkynsi
fariinisokeria
kahvia loraus
simpukoita (jos ei ole muita, niin säilykkeet kelpaa)
(mustekalaa (säilyke))
sulatettuja katkarapuja
parmesaania
mustapippuria

Keitä pasta al dente. Sulata voi kattilassa ja freesaa currya hetki siinä. Lisää pilkottu valkosipulinkynsi ja nokare fariinisokeria. Anna olla hetki ja heitä joukkoon luraus kahvia. Lisää ihan lopuksi simpukat, mustekalat ja katkaravut siten, että ne juuri ehtivät lämmetä. Sekoita kastike hyvin pastan kanssa. Lastuta annoksen päälle muutama parmesaanihippu ja rouhi vielä mustapippuria myllystä. Rucolakaan ei tee pahaa.

Mohostelua

Kesä alkaa siitä, kun saa ensimmäisen kerran mansikkamaitoa. Se on ylivoimaisesti parasta alkoholitonta kesäjuomaa, jota imuttelen vähintään muutaman lasin viikossa. Juoman voi valmistaa vaikka ihan torilta ostetuista mansikoista, vaikka paras versio saadaankin ahomansikoista. Oli se vaan helppoa ja mukavaa, kun asui joskus maalla ja pystyi syömään mansikoita ihan tien vierestäkin. Joskus sitä oikein kaipaa. No, onneksi Turussa on hyvä tori ja Kangasalla vanhemmilla pellolla mansikoita.

Ei mustikkamaitokaan pahaa ole, joku siitä kuitenkin alkaa keuhkota. Pirskatin hyvää, muttei vedä vertoja tälle.

Kesä jatkuu siitä, kun tekee reissun Maarianhaminaan. Juuri varasin muutamaksi yöksi ensi viikolle Savoysta huoneen. Pääsen keskelle festareita, sillä keskustassa jyrähtää tuolloin Rockoff käyntiin. Mustaschin keikkaa voisin vaikka harkitakin. Lillasysterin olisin mennyt katsomaan intohimoisen kernaasti, mutta koska pelkään liikaa hurriutumista, poistun saarelta keikkaa ennen. Pahus.

Tähän kohtaan pitäisi varmaan kirjoittaa, mihin kesä loppuu. En jaksa keksiä, sillä keskittyminen herpaantui äsken pahasti. Sain nimittäin juuri ilosaarirockista neljä varsin sukkelaa tekstiviestiä, joiden innoittajana ei taatusti ole ollut mansikkamaito. Neljältä eri lähettäjältäkin, oikein mukavaa. Mitä lie kaverini yrittävät sanoa, kun ensimmäiseltä tuli M, toiselta O, kolmannelta H ja viimeiseltä O. Moho? Ilmeisesti on aika paskat kekkerit, kun ei muuta tekemistä ole keskiyön aikaan, kun lähetellä meikäläiselle viestejä. Tainnut hommat mennä ihan mohosteluksi.

Mohon mansikkamaito

lasi
1/3 lasillista mansikoita
haarukka
pitkä lusikka
sokeria
maitoa

Perkaa lasiin 1/3 tilavuudesta mansikoita ja survo niitä hiukan haarukalla. Lusikoi päälle haluamasi määrä sokeria ja kaada lasi täyteen rasvatonta maitoa. Mansikan paloja voi sitten metsästellä joko haarukalla tai pitkällä lusikalla.

Juomaan voi laittaa myös vaniljasokeria tai vaikkapa pari lehteä mintusta antamaan säpinää.

Raakaa kalaa?

Vieruspalkissa olevien musiikkisuositusten lisäksi muutama kuunneltava (tai ainakin yxi):
- SOADia skaana 311
_________

Kokkiystäväni Lacche L(a)' Avallo pääsee vierailemaan aina silloin tällöin sivutoimensa puolesta Etelä-Amerikassa. Brasiliasssa hän kertoo joutuneensa sitruunoiden piirittämäksi. Sitä kuulemma käytetään pöydässä vähän samalla meiningillä kuin Kreikassa oliiviöljyä. Happamia sanoi Possu ja hykerteli tyytyväisyyttään: kirpeän pitäisi olla karmiinin ohella yksi pääväreistä.

Ensimmäistä kertaa cevicheä syödessäni en oikein tiennyt, miten pitäisi suhtautua. En pitänyt, mutta jokin viehätti, pidin mutta jokin ei viehättänyt. Ajan myötä tilanne on muuttunut: tökkimiset ovat jääneet taka-alalle ja viehätys on rysähtänyt kuoreeni. nimimerkillä Kirpeämpi Parempi.

Tuolla samalla pöytäliinalla heittelimme myös noppaa. Pelinä tunisialais-virolaisten kansallispeli kus-kus-viis-viis-kolm.


Avallon kanssa sovittiin viime viikonloppuna työnjako: family Avallo hoitelee alkuruoat ja family полька_свинья (polka svinja) jälkiruoat. Jälkimmäisistä ei voi mainita kovin paljoa, sillä käytin sokerin asemasta suolaa, mikä sinänsä oli hauska episodi. Kermatkin loppuivat kesken, kun piti uutta satsia alkaa vääntää. Onneksi kaapista löytyi köyhän miehen kermaa eli sotkin rasvatonta maitoa ja ranskankermaa sekaisin kuin paraskin pyöräilijä isommassa ylämäessä. Söihän tuotakin.

L'Avallo veivasi alkuun cevichen. Oikeastaan minulla ei ole nyt hänen reseptiään, mutta ei se mitään. Joku aika sitten häröilin nimittäin erääseen lehteen kyseisen ruoan ohjeen ja kirjoitin sen blogiinikin. Linkki ohjeeseen siis. Pienenä huomiona vielä, että Avallon teos on sinänsä originaalisuusasteeltaan autenttisempi, että kirpeät nesteet on jätetty syötäväksi asti. Minun versiossani nesteet sihdataan pois, joten on ehkä sinänsä maistuvampi suomalaiseen suuhun. Molempi parempi, kumpi vaan käy.

Niille vielä jotka ovat epäileviä Tuomaita/Tuomaxeita: hapan sitrushedelmän mehu kypsyttää tässä kalan jopa alle puolessa tunnissa. Ei siis pelkoa raakuudesta.

May the Smurf be with you

Olenkohan jo nähnyt kaiken? Törmäsin Paraisilla smurffiin puuceessä. Hetken haukkoi molempi henkeään, mutta alkujärkytyksen lauettua yhteishenki haukkoi molempia. Tovi piti silti vanhana uskontotieteilijänä miettiä smurffien funktiota. Päädyin ajatukseen, että smurffit ovat krishna-liikkeen manifestoituma ja salakavala juoni ujuttaa sininen Krishna jumaluutena lasten ystäväksi. Mikä nerokas suunnitelma, josta saatan olla jopa kade. Myönnän, että kommenttiini sisältyy arvottavia epätieteellisiä lausumia. Vähät siitä.

Ehkä myöhemmin kertoilen viikonlopusta enemmänkin. Nyt jotain ruokaisampaa: nopean alkupalan väsäilin illalla kaappijämistä, sillä aikaa kun odottelin loppuihmisiä mökkisaunasta grillailemaan. Välispiikkinä: meriveden lämpö muka 20 astetta. Yeah right, ougaad, molskis, ei tasan ollu, mutta hyvin polskis.


Muikku-lohi-nieriätorni ja valkosipulista voisulaa (4 annosta)

Valmista ensin kermaviilikastike, jota laitetaan hieman lautasen reunalle:

3/4 dl kermaviiliä
himppusen suolaa
himppusen sokeria
himppusen hakattua tilliä
himppusen sitruunamehua
himppusen maustekurkkua pilkottuna

Sekoita kaikki ainekset ja anna maustua hetki.

Sitten voisula:

isoisoiso "nokare" Oivariinia
5 valkosipulinkynttä
ripaus fariinisokeria

Sulata pienessä kattilassa Oivariini ja lisää todella pieniksi pilkotut valkosipulinkynnet ja fariinisokeri. Valmista parissa minuutissa.

Ja loput ainekset:

4 keitettyä perunaa viipaleina (uusia)
ihan pieni pala savustettua nieriää
ihan pieni pala kylmäsavustettua lohta
8 friteerattua muikkua
sipulinvartta hakattuna
pieni biitti ruisleipää

Kokoa annos: laita pohjalle ensin viipale perunaa, sen päälle nieriää, viipale perunaa, kylmäsavulohta, perunaa, pari muikkua. Lautaselle vähän sipulinvartta. Kaada tornin päälle mukavasti valkosipulista voisulaa (saa valua kunnolla lautaselle) ja lautasen reunalle vielä lusikallinen kermaviiliä. Mukaan pieni pala paahdettua ruisleipää, jota voi vielä dippailla lautasen sooseissa.

Kuvan annoksesta uupuu vielä voisula, leipä ja kermis, kuvaus jäi vähän puolitiehen nääs.

Rootsi vorst

Hejjjja huudi ja Pohjoismaiden suurin Ikea. Taas nähtiin, miten käy, kun allekirjoittanut lähtee shoppailemaan. Paikkaan joka nyt kai jotenkin liittyy sisustukseen. Sisustamiseksi menikin, mutta lähinnä ostelin huonekaluja vatsalaukkuuni: rasvakalan mätiä, savustettua poroa, karviaismarjahilloa ja mitä nyt jotain muutakin.

Vaikka Hamletissa sanotaankin vapaasti ymmärrettynä jotain vikaa Ruotsinmaassa, saattaa lännestä ehkä jopa tulla muutamia hyviäkin asioita. Suuria herkkuja ovat Kalixin muikunmäti, Västerbottenin juustopiirakka, pytt i panna, köttbullar, prinsessa Madeleine, tillituuvatut potaatit ja hapansilakka. Oi ei, alkaa nälkä lisääntyä ajatellessa.

Pikkusormeni menetin kuitenkin falunkorville tai siis suomalaisittain faluninlörssille. Aivan tajutonta herkkua, vaikka päällisin puolin näyttääkin launtaimakkaralle, jolle siis myös kaikki kunnia. En ole edes tutkinut, mitä faluninmakkara pitää sisällään ja kerrankin voin sanoa, ettei paljon kiinnostakaan. Se on vaan niin rehentelevän hyvää. Oikeastaan tästä piti askarrellapaskarella karppisafkaa, mutta arvaan, että makkaran jauhoisuusaste räjäytti hiilarimittarin kuin AC/DC:n video aikoinaan. Tai ei se kyllä mitään hiilarimittaria räjäyttänyt, kuten joku tarkka lukija varmasti jo arvasikin.


Kaali-pekonigratiini med tiristetty faluninmakkara

1 kukkakaali
1 parsakaali
paistettuja savupekonikuutioita mielellään reilusti
2 dl maitoa
2 dl ruokakermaa
iso kourallinen juustoraastetta
muskottipähkinää
currya
suolaa
pippuria
maizenaa tilkkaan vettä sekoitettuna

faluninmakkaraa
puolukkahilloa
Keitä lohkotut kaalit suolavedessä al dente -kypsiksi. Voitele uunivuoka rypsiöljyllä ja heitä pekonit ja kaalit sekaisin. Valmista kastike eli aloita kiehauttamalla nesteet kattilassa. Lisää hiljalleen juustoraaste ja mausteet. Makuja saa olla reilusti. Suurusta vielä maizenalla suht paksuksi ja kaada kastike kaali-pekonihäsän päälle. Gratinoi kuumassa uunissa n. 10 minuuttia.
Tarjoa paistetun faluninmakkaran ja puolukkahillon kanssa.

Jäätävä tomaattikeitto

Ennakoidaan vähän tulevia säitä. Ainakin Turkuun on vielä näillä näkymin luvattu perjantaiksi lämpötilaa yli hellerajan. Tuskin tulee pitämään kutiaan mutta väliäkös hällä, sillä Tampereella on Hällä lällällää. Mikä siis maistuu kuumana kesäpäivänä, muu kuin mojito? No gaspa tietty, sehän on selvä kuin pläkki.

Hippocampuksessani asuva nanoetymologi heräsi heti, kun sormeni olivat saaneet kirjoitettua sanan pläkki. Mikä hiivatin pläkki? Miten niin selvä? Voin kertoa tähän pienen tarinan. Turussa on nimittäin kaupunginosa, jonka nimi on Pläkkikaupunki (kyllä, on täällä myös Pallivaha ja Hepokulta). Siellä valmistettiin joskus ennen Relanderia peltiä, jota käytettiin kahvipannuissa. Tuota peltiä kutsuttiin pläkkipelliksi ja siitä paikka myös myöhemmin sai nimensä. Kahvipannua kun sitten kiilloteltiin, voitiin lopuksi todeta että selvä kuin pläkki. Olettaen, että siitä tuli kiiltävä. So true, mutta ehdotan vielä tutustumaan Mari Koon tekstiin.

Välikommenttina vielä, että jos joku haluaa tietää enemmän Pallivahan etymologiasta, niin täältä pesee.

Gazpacho

5 kypsää tomaattia
4 viipaletta paahtoleipää
3 valkosipulinkynttä
½ dl + ¼ dl oliiviöljyä
1 kurkku
1 varsi varsiselleriä
1 paprika
pieni sipuli
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
(vettä)

Tee tomaattien yläosiin pieni ristikkäisviilto ja upota kiehuvaan veteen 10 sekunniksi. Kuori tomaatit, poista kannat ja leikkaa lohkoiksi. Laita kuppiin ½ dl oliiviöljyä ja purista siihen valkosipulinkynnet. Poista leipäviipaleista reunat ja pilko jäljelle jäänyt osa valkosipulioliiviöljyn sekaan. Kuori kurkku, leikkaa se pitkittäissuunnassa puoliksi ja vedä lusikalla siemenet pois. Pilko varsiselleri, paprika ja sipuli hieman pienemmiksi. Laita sen jälkeen kaikki ainekset suolaa ja pippuria lukuunottamatta blenderiin ja aja tasaiseksi. Lisää loput oliiviöljystä, mausta suolalla ja pippurilla ja liikuta vielä kerran blenderissä. Jos keitto vaikuttaa liian paksulta, jatka sitä vedellä. Voit laittaa annosten pinnalle paprikapaloja ja pilkottua varsiselleriä.

Jos olet oikein rohkea, voit heittää sekaan vaikka muutaman jääkuution.

Gaspa toimii muuten myös hauskana tapaksena. Joskus olen niitannut sen pöytään shottilaseihin annosteltuna.