Särjen syöminen on ympäristöteko

Monet vanhemmat ihmettelevät, mitä tehdä niille kaikille särjille, joita perheen juniori ilopäissään nostelee mato-ongella 30 sekunnin välein laiturin päästä hieman jäiden sulamisen jälkeen tai myöhään syksyllä. Muistan joskus itse parhaimmillaan vetäneeni noin 80 särkeä ihan pienessä ajassa, tällöin en ymmärtänyt särjen arvoa ja palautin ne mereen takaisin sukeltelemaan. 

Valitettavan monen mielestä kalan syöminen on liian vaikeaa, kun siinä on yksikin ruoto liikaa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että siinä on vähintään yksi ruoto. Särjessä ruotoja on, kyllä. Mutta särki on arvokala, aliarvostettu arvokala. Sopivasti uunissa muhineesta särjestä sulaa ruodot niin, ettei niitä enää edes huomaa. Kyseistä ideaa on hyödynnetty myös Järki särki -säilykkeissä. Kertaakaan en huomannut ruotoa, niin hyvin ne olivat sulaneet lihan sekaan. Peratun ja suomustetun särjen voi hyvin jauhaa myös lihamyllyssä tai tehosekottimessa, jolloin ruodot häviävät sekaan ja luusto kiittää. Särkipullat tai särkipihvit, ai nami. Valitettavan suuri osa särjestä kalastetaan turkiseläinten rehuksi, vain pieni määrä menee ravintoloille. 

Järki särki oli Vuoden Suomalainen Elintarvike 2016 -finalisti. Olisi varsin mainiota, mikäli tämän tuotteen kautta arvostus särkeä kohtaan saataisiin nousuun. Särjen syöminen on myös ekoteko, Varsinkin rehevöityneistä järvistä särkien kalastamista kannattaa suosia, sillä suuret särkikannat lisäävät levän määrää syödessään niitä laiduntavaa eläinplanktonia. Ympäristöteko on myös korvata tonnikalasäilykkeet Järki särjellä!

Keski-Suomen Korpilahdessa Komppa-Seppälän tilalla Päijänteen kupeessa valmistetaan Järki särki -säilykkeitä. Makuja on tällä hetkellä kaksi: savustettu ja luomuvalkosipuli sekä luomutomaatti ja yrtit. Aiemmin luomutilalla keskityttiin lähinnä hunajaan, mutta ystävien kärkkyessä yhä enemmän ja enemmän tilan keittiössä valmistuneita kalaherkkuja, päätettiin panostaa myös särkiherkkuihin. Voi hyvin -hunaja on yhä kuitenkin tilan toinen päätuote. Tykkään Komppa-Seppälän isännän ja emännän ajatusmaailmasta: "Hunajassa ja särjissä on mielestämme paljon samaa. Molemmissa hyödynnetään resursseja, jotka ovat kestäviä ja menisivät ilman hyödyntämistä täysin hukkaan".

Järki särki -säilykkeessä käytetyt kalat on kalastettu pääosin Päijänteestä kylmän veden aikaan. Tällöin särki on parhaimmillaan, eikä kukaan pääse keljuilemaan mudan mausta. 

Särki-ruispitsaleipäset

revittyä varrasruisleipää
ketsuppia
tomattipyreetä
purkki Järki särkeä (luomutomaatti ja yrtit)
Järki särjen lientä
oreganoa
ananasta
oliiveja
juustoraastetta

Sivele leivät ketsupin, tomaattipyreen ja Järki särki -purkissa olevan öljyn sekoituksella. Päälle särkipaloja, oreganoa, ananaspaloja, oliiveja ja juustoraastetta.  225 asteessa 6-8 minuuttia.

Särkilaatikko

vajaa kilo perunoita
purkki Järki särkeä (savustettu ja luomuvalkosipuli)
1 iso sipuli
1½ rkl piparjuurta
1 rkl dijon-sinappia
2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
Järki särjen liemi
2 rkl vehnäjauhoja
1½ tl suolaa
valkopippuria
tilliä

Viipaloi perunat ja pilko sipli. Voitele uunivuoka ja sekoita perunat, sipuli, särjet ja piparjuuri. Sekoita kipossa loput aineet ja kaada päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. tunti. Pinta saa ottaa kunnolla väriäkin. Laatikon kylkeen sopivat kivasti etikkapunajuuret.

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Komppa-Seppälän tilan kanssa. 

Seitinohutta viininmaistelua ja tervaleijona

Lokakuun alun hämärtyvänä iltana onnistuin livahtamaan Forum Marinumiin Cisa Groupin viininmaisteluun. Livahtaminen on ehkä hieman liiottelua, sillä jo mennessäni kompastuin hellästi kynnykseen ja herätin iltapäiväunia Ruususena nukkuvan aina niin ruusuisen puolisoni. Kotiintulostani en edes uskalla puhua. Viinit olivat tilaisuudessa ehdoton pääasia, mutta ruokaihmisenä kiinnitin toki huomiota myös mutustelupuoleen, söin ehkä parhaan wallenbergin pihvin ikinä: kuohkea, maukas, jopa aavistuksen kohokasmainen. Seurana mm. kauden juureksia. 

Cisa Group on viinin tukkumyynti- ja maahantuontiyritys. Tuotteita myydään alkoissa, lentokentillä, ravintoloissa, tiäs missä. Valikoima kattaa tuotantoalueita ympäri maailman ja tuotteita on halvasta kalliiseen käyttötarkoituksesta riippuen. Cisa Group on sitoutunut eettisen kaupankäynnin edistämiseen ja ympäristöasioilla on firmalle tärkeä merkitys. Cisa Groupin maanmainio myynti- ja markkinointipäällikkö Robin Salmi jutustelikin minulle, että heillä kannustetaan päämiehiä lisäämään luomutuotteiden valikoimaa ja näin ottamaan ympäriasioita enemmän huomioon. Skål sille, arvostan.  

Tervaleijona suussa harhailin tilaisuuteen, ensimmäisenä osallistujana tietty. Koska olisin muka ollut myöhässä, varsinkin arvoisana kutsuvieraana?! Minut otti vastaan kovin iloinen Catharina Rosenbröijer-Hackzell. Hän, jonka nimen lausuminen tuotti yhä enemmän ja enemmän hankaluuksia viininmaistelun edetessä. Vaikka suurimman osan suuhuni menneestä viinistä poistinkin sylkykuppeihin, noin 48 viiniä teki silti tehtävänsä. Polkkapossu siis ilmoittautui saapuneeksi ja sanoi käsipäivää Robinin ja Catharinan lisäksi myös avainasiakaspäälliköille Jensille ja Villelle. Illan aikana kävi selväksi, että kaikki Cisan kaverit olivat alansa asiantuntijoita ja vaikka mitä kurjaa ja vaikeaa kysyttävää yritinkin keksiä, vastaukset tippuilivat kuin kypsät hedelmät persimonipuista. Huippuosaamista, tykkäsin. Skool ja arvostan taas. 

Astelin määrätietoisesti samppanjabaarin puolelle. Siellä olisi epäilemättä paras paikka huuhdella suu tervaleijonan mausta. Mikä muu siihen kävisi paremmin kuin Drappier IV, alkossa 64,90€? Saman kysymyksen esitin myös tiskin taakse ja sieltä suositeltiin ennemmin proseccoa, 11,89€, joka osoittautuikin löydöksi. Jopa niin hyväksi, että kun arvioin illan loppupuolella omia lemppareitani, tuo prosecco oli hinta-laatulistalla hyvinkin korkealla. Toki kalliimmat Drappierit hakkasivat sen mennen tullen, mutta tosiaan jos painotetaan nyt enemmän tuota hintalaatuisuutta. Tai sitten se oli vain mahtava makupari tervaleijonan kanssa.

Samppanjabaarin jälkeen ajattelin, että seuraavaksi olisi luontevaa siirtyä valkoviinien syleiltäväksi. Aloitin homman australialaisella Regatta Baylla, chardonnay 6,48€. Ihan ok kyykkyviiniksi. Mistä kertoo myös se, ettei tästä jäänyt negatiivisia eikä positiivisia muistoja sen enempää. Neutraalius on kyykkymaailmassa hyve - vanha viidakon sanonta. Muutama hieno valkoviinilöytö myöhemmin siirryin punaviineihin. Minulle selkeä kohokohta. Wallenbergin pihvin kanssa Nugan Alfredo Dried Grape, 19,98€, osui kuin nuoli sieluuni. Myös hennon paahteinen ja kepeästi rusinainen italialainen Villa Valentina, 11,98€, sangiovese, iski meikään. Ja olihan siellä paljon muitakin löytöjä. Keräsin tähän omat suosikkini. Tai ainakin ne, joista muistan jotain. Skål vielä kerran, nyt ruotsalaisella åolla.