Pork-kanasämpylät

Jos minulla olisi kaksi leipää, söisin toisen ja jäljelle jääneen myisin. Rahoilla ostaisin hyasintteja ja liljoja. Leipä ravitsee vartta ja kukat sielua.

Sämpylöihin minulla on herkullinen resepti, siihen kun lisätään 1,5 dl porkkanaraastetta saadaan porkkanasämpylöitä. Piimää käytän nesteessä sen vuoksi, että sämpylät pysyvät kauemmin tuoreen tuntuisina.


Porkkanasämpylät

5 dl nestettä = 4 dl vettä + 1 dl piimää
1½ rkl siirappia
½ rkl suolaa
1 rkl yrttejä
1 pss kuivahiivaa
3-4 dl sämpyläjauhoja
rypsiöljyä
1 dl vehnäleseitä
8-10 dl vehnäjauhoja
oliiviöljyä

porkkanaraastetta (sekoita joukkoon kun olet lisännyt osan jauhoista)

Lämmitä neste 42 asteiseksi. Lisää siirappi, suola ja yrtit. Sekoita kuivahiiva osaan jauhoja ja lisää jauhot ja leseet hiljalleen alustaen. Lisää loppuvaiheessa rypsiöljy. Taikinasta ei saa tulla kovaa, mieluiten vähemmän jauhoja kuin liikaa. Kohota taikinaa n. 30 minuuttia liinan alla, leivo pitkulaisiksi sämpylöiksi ja kohota taas liinan alla 10 minuuttia. Tee pari viiltoa veitsellä pintaan, kaada päälle loraus parasta oliiviöljyä ja paista uunissa 200 asteessa kauniin ruskeiksi.

Kun sormi osoittaa kaprista, tyhmä katsoo sormea

Voiko olla mitenkään mahdollista, että niistä ruoista, joista meikä valtavasti pitää, ei kaikki välttämättä pidäkään. Siis minullahan on todella kultivoituneet reseptorit ja ne kyllä tietävät. Vai onko niin, että pidän makuaistillisia kokemuksia samanlailla hyvinä kuin juopunut pitää omaa humalatilaansa monesti lähes selvänä.

Niinhän se on, kaprikset kuuluvat siihen kategoriaan, että niitä joko riettaasti rakastaa tai verisesti vihaa. Itse kuulun rietastelijoihin, epäilemättä. Olen oppinut makuun hiljaa hiipien, muutamien kokeilujen jälkeen.

Mietiskelin juuri, miltä kapris maistuu. Jos lähtisin suosittelemaan marjaa jollekin, mitä siitä kertoisin. Suolaisia. Poinks, meikäläinen pitää suolasta. Kesähelteillä huomasin, kuinka tärkeää suola on elimistölle. Opin, että kun juo paljon nestettä, on paljon viisaampaa napsia suolaisia pikkupaloja kuin sekoittaa veteen hirveä määrä suolaa ja pakottaa se elimistöönsä. Vaikka elimistöön pakottaminen onkin toinen nimeni yleisemmin tunnetun Petrin ohella. Suolaisen lisäksi kaprikset ovat kirpeitä. Aaah, kiihottavan kirpeitä. Poinks, meikäläinen pitää kirpeästä. Tämä tietysti viedään äärirajoilleen karkkien kanssa: pöydälläni onkin muuten pussillinen kirpeitä renkaita, Dragster 2000 super sura -karkkeja, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan ansaitsisivat maailman meriä halkovan yhteisylistyslaulun. Kaprikset maistuvat oliiveilta. Poinks, meikä pitää oliiveista.

Jämähdin nyt pahasti miettimään, voiko jonkin marjan mausta kertoa sanomalla, että se maistuu oliiveilta. Ei oliivi ole mikään maku.
Tuplajämähdys.

Alan suunnitella jo nyt huomista spontaanina olemista.



Wasabilla sivelty grillilohi (alkuruoka 3:lle)

erikoissalaatteja
balsamicoa
oliiviöljyä
300 g lohta fileenä
wasabia
sormisuolaa
muutama iso kapris

valkosipulilla siveltyjä grillattuja leipäsiivuja

Tee salaateista peti lautaselle, mausta balsamicolla ja oliiviöljyllä. Leikkaa lohi 100 g siivuiksi, kaada siivut kyljelleen ja kierrä rullalle. Paista tällaisena grillissä ja heitä päälle suolaa. Sivele kalan pinta wasabilla. Nosta salaattipedille ja laita päälle pari isoa kaprista.