Olen ehkä hiukan pettynyt itseeni. Tai sitten en ole, asiaa pitää pysähtyä ensin miettimään, ennen kuin sitä alkaa edes ajatella.
Tein pyrähdyksen Idän basaarissa Turun itäkeskuksessa. Se on monikulttuurinen kauppapaikka, joka on tarkoitettu palvelemaan etukädessä maahanmuuttajia. Sanoisinpa, että loistava paikka: ruoka-aineita, joita vain harvoissa kaupoissa on tottunut näkemään. Hirmuiset määrät erilaisia papuja, linssejä, säilykkeitä, ihmeellisiä kaloja, erikoisia hedelmiä, bosnialaista makkaraa, hapatettua suolaheinää, johanneksenleipäpuusiirappia ja lähes mitä vaan. Lihatiskistä voi ostaa halal-lihaa eli lihaa, joka on teurastettu islamin sääntöjen mukaan. Halaliksi päätynyt kana ottaa viimeisen vilkaisunsa Mekkaan päin, kaulavaltimo napsahtaa oikeaoppisesti poikki ja joku joikaa Bismillah-Allah-hu-Akbar, Allah on suurin tai jotain. Kaikki veri valutetaan hiljalleen pois. Väkisin nousee kysymys, onko eläin ensin tainnutettu Suomen lakien mukaan vai sätkiikö kaveri viimeiset henkäyksensä kidutuksen rajamailla.
Tultiin siis asiaan, jossa olen pettynyt itseeni: kyse on ennakkoluuloista. Olen aina pitänyt itseäni suvaitsevaisena ja masentunut helposti karvakäsi-/heimoveliretoriikkasta, jota ihan liikaa kuuleen ympärillänikin. "Niiden kebabpaikoissakin on ihan paska hygienia ja vaikka kuka on saanut niistä ruokamyrkytyksen." Jotenkin nyt tuntuu, että olen itse syyllistynyt samaan. Mietin nimittäin eilen, ostaisinko jotain tuosta lihatiskistä ja pikaisesti ajattelin, etten varmaan ostaisi. Onko kyseessä terve ajattelun taso? Mikä perustelee sitä, etten ostaisi, mutta voisin ostaa saman tuotteen esim. prismasta, jos sitä myytäisiin siellä? Ensi kädessähän kyse on siitä, etten halua syödä pilaantunutta elintarviketta (tai siis ennakkoluuloista). Minulla ei ole hajuakaan, mistä basaarin lihat ovat tulleet, onko kylmäketju pysynyt kasassa ja kuinka niitä on oikeasti säilytetty. Totuuden nimissä, ei minulla tätä vastaavaa tietoa ole minkään muunkaan liikkeen systeemeistä. Kyse on ihmisistä. Ihan samanlailla prisman kalankäsittelijä on voinut jättää lihan seisomaan lämpimään muutamaksi tunniksi. Vaan onhan Suomessa kuitenkin kaiken maailman elintarvikevirastot ja muut terveysviranomaiset, jotka valvovat ruokapaikkoja/-kauppoja.
Samaan juttuun törmäsin pakasteiden kohdalla: altaassa uiskenteli mitä hienompia kaloja 10€/kg, mutta uskaltaisinko niitä ostaa. Kala nyt varsinkin on altis lämpötekijöille ja mistä sekin on mahtanut tulla. Periaatteessa voisin tiivistää filosofiaani: mitä kauempaa kala tulee, sen enemmän siinä on mahdollisuuksia olla riskitekijöitä. Sittareiden ja Prismojen kalatiskeilläkin tehdään pistokokeita ja löydetään pilaantuneitä kaloja. Miten sitten kaukaa tulleet kalat voisivat olla kunnossa.
Mutta ei minulla yhä edelleenkään ole järkevää perustetta olla ostamatta sitä. Kun ei ole tietämystä.
Kyse on siis ennakkoluuloista - tai pahimillaan jopa mielipiteistä ilman arvostelukykyä. Pettymykseni keskellä olen iloinen siitä, että olen tunnistanut ennakkoluuloni. Ennakkoluuloissahan on useimmiten kyse jostain tuntemattomasta: kun en tunne asiaan liittyvä todellisuutta, teen oletuksen, arvauksen tai yleistyksen. Tällöin joudun helposti stereotypioiden maailmaan ja se on paikka, josta haluan pikaisesti pois.
Ettei asia jäisi ihan allahisteiluksi, voidaan tutkia vielä, mitä ennakkoluuloille voisi tehdä. Kuten jo äsken mainitsin, olen tunnistanut ennakkoluuloni - sen on pakko olla hyvä lähtökohta. Toinen hyvä asia on taatusti, että pystyy pohtimaan omia ennakkoluuloja. Silloin voidaan ehkä jo ajatella, että ennakkoluulo ei enää olekaan pelkästään mielipide ilman arvostelukykyä. Ja nyt kun olen pystynyt pohtimaan ennakkoluuloja, mietin pitäisikö minun löytää itsestäni jotain erilaisuutta aiheuttavia tekijöitä, jotka ehkä myös osaltaan aiheuttavat ennakkoluuloja. Voisin helposti ajatella, että oman erilaisuuden hyväksyminen auttaa osaltaa hyväksymään myös muiden erilaisuutta. Välillä minua kyllä sanotaan kummalliseksi. Ei kai syyttä.
En siis ostanut hienoja kaloja enkä halal-lihaa - perskutarallaa, ostinpahan fenkolia. Aika kova äijä, joka fenkolia menee ostamaan, eikös?! Fenkolikin kyllä aiheuttaa ennakkoluuloja, yleensä ne liittyvät siihen, ettei sitä ole edes ikinä maistanut. No eipä tämä kyllä mikään kumma lisuke ollut, mutta paremman puutteessa sekin meni.
Grillatut fenkolit:
2 fenkolia
oliiviöljyä
valkosipulia
worchestershirea
timjamia
ruohosipulia
suolaa
pippuria
Halkaise fenkolit ja keitä niitä vartti. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja marinoi fenkoleja muutama tunti. Paista grillissä viitisen minuuttia molempia puoli ja sudi päälle marinadikastiketta. Tarjoa esim. hyvän voikastikkeen ja vaalean kalan kanssa.
