En ole ihan varma, pidänkö kaikista lempinimistäni. Niitä ei tietenkään voi itse valita, eikä niille oikein mitään mahdakaan. Meidän porukassa saa olla aika varovainen, mitä sanoo: niiden perusteella nimittäin lempinimet usein lanseerataan. Varsinkin kun tyhmimmät lausahdukset otetaan ylös ja kerätään pällisteltäviksi Facebookin Ankka tai kana -ryhmään. Tunnen siis suurta sympatiaa pinjansiemeniä kohtaan, kun niitä italiassa kutsutaan leikkisästi nimellä pinoccoli tai pinocchi. Pinokkiolle empatiaa ei enää riitäkään, vaikka liikuttava tarina onkin.
Ei ole tietoa, kauanko ihmiset ovat mutustelleet pinjansiemeniä. Veikkaisin, että aloittivat joskus paleoliiittisella kaudella, jolloin ihmisen tekninen kehittyminen otti huimia edistysaskeleita. Arvaukseni on sinänsä hatara, että kyseinen kausi oli n. 2,5 miljoonaa - 15 000 vuotta sitten. Mutta osuupahan ainakin. Välimeren alueella pinjansiemeniä on varmuudella syöty ainakin 2000 vuotta. Antiikin Roomassa siemenistä valmistettiin viiniä, jota käytettiin mm. orgiastisissa jumalille omistetuissa palvontamenoissa. Vuonna 79 purkautuneen Vesuviuksen alle hautautuneen Pompeijin raunioista on ruokatarvikkeiden joukosta löytynyt kyseisiä siemeniä. Reseptikin sieltä löydettiin, jossa murskatut pinjansiemenet sekoitetaan manteleiden ja etikan kanssa, jolloin tuloksena on jonkin sortin sinappi. Mahtaa olla herkkua.
Länsimaissa tunnetuin pinjansiementen käyttökohde on takuula pesto. Idän Venetsiassa, kiinalaisessa Suzhoun kaupungissa, paikallinen erikoisuus on karkki, johon on upotettu noita maistuvia siemeniä. Korealaiset tekevät jonkinmoista soppaa tai velliä: herkun nimi on jat juk ja siihen tulee siementen lisäksi kuivattuja taateleita, hunajaa ja riisiajuhoja. Lähi-idän maissa pinjoja laitetaan mm. kuskusiin ja erilaisiin tahinihässäköihin. Libanonista tulee hauskat filosarvet, jotka on täytetty manteleilla ja siemenillä.
Pinjansiemeniä, kuten pähkinöitä tai siemeniä yleensäkin, pidetään erittäin terveellisinä. Niiissä on hullu määrä proteiineja, vitamiineja, aminohappoja, magnesiumia, kuparia, sinkkiä, fosforia ja rautaa. Elämälle tärkeitä aineita.
Ruokaohjeissa käsketään usein paahtamaan pinjansiemenet: joko muutama minuutti uunissa tai rasvattomalla paistinpannulla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ne olisivat jotenkin myrkyllisiä ilman käsittelyä. Ideana on vaan saada maut liitämään. Eikä pieni lisärapsakkuuskaan ole pahitteeksi.
Pinjansiemen-korvasienipasta
tagliatellea
pinjansiemeniä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 prk Sauvon säilykkeen korvasieniä
2 siivua ylikypsää kinkkuleikkelettä
½ dl valkoviiniä
1 laakerinlehti
ripaus kanaliemijauhetta
2 dl paksua kermanoloista tököttiä (2%)
ripaus fariinisokeria
tuoretta timjamia
Keitä tagliatellet napakoiksi. Paahda pinjansiemeniä hetki kuivalla pannulla, mutta varo polttamasta sillä se tapahtuu helposti. Pilko sipulit ja kuullota niitä hetki pannulla öljyssä. Pilko sienet, huuhtele hyvin, paistele sipulien joukossa. Älä käytä sienten lientä. Lisää myös pilkottu kinkku. Tee samalla pienessä kattilassa valkkarikastike. Mittaa kattilaan valkoviini, laakerinlehti ja kanaliemijauhe. Kiehauta ja lisää kerma ja fariinisokeri. Silppua sekaan tuoretta timjamia ja lisää tuolaa tarvittaessa. Poista laakerinlehti. Sekoita kastike pannulle korvasienten joukkoon. Lisää myös pinjansiemenet.
--------------------
Nyt tuli kyllä täydellinen repeäminen =) Olisit nyt ottanut edes kuvan siitä pervosta. Miksei meidän K-kaupasta saa sellaisia! -Jokke-
VastaaPoistaMukavaa jutustelua lisämausteilla ja herkullisia ohjeita. Varmistaisin vielä, että eihän noita korvasieniä tarvitse enää keittää?!
VastaaPoistaJokke, ei niitä syyspervoja ollut enää. Sen verran talvi on ollut sekaisin, että on kuulemma jo kukkivien ruukkukevätpervojen aika alkamassa. Ensimmäiset voi bongata myös teidän k-kaupastanne lihatiskin takaa.
VastaaPoistaLehtori, Kiit. Ei tarvi. Taisipa siinä purkin kyljessäkin lukea, että ne on esikäsiteltyjä. Hiekkaa niistä tosin saattaa löytyä, joten kannattaa huuhdella rakkaudella.