Jäkäläpää sanoo: aika suolaista touhua!

Henkihievärissä raahasin flunssaisen räkää, ektoplasmaa ja muita ruumiin eritteitä valuvan raatoni kauppaan ja ponnistin ylähyllyltä paketin Snellmanin paistovalmiita kotletteja. Anti olla sitten viimeinen kerta. Ei hyvää päivää Snellman! Onko laadunvalvonta pettänyt, vai onko ne pihvit ihan oikeesti niin suotanan suolaisia. Ja minä vielä pidän kyseisestä natriumkloridista. Hei haloo, kuuleeko perheyrityksen johto, porras tai jopa johtoporras? Piiskaa teille ja ankarasti. Toivottavasti ette pidä siitä.

Kokemus herätti mietteitä.

Noutaja alkaa riuhtoa nilkasta, jos päivässä vetää 200 g suolaa. Harmillista vaan, että se on niin hyvää. Jos sitä voi mausteena pitää, on se aivan ylivoimainen ykkönen. Olen kyllä huomannut, että kykenen vähentämään helposti käyttämäni suolan määrää. Jo kolmessa viikossa pystyn tottumaan vähäsuolaisempaan ruokaan: siis edellyttäen että ensin kärvistelen mielettömissä vieroitusoireissani hallusinoiden suolajärvistä ja -aavikoista.

Jokainen on varmaan kuullut urbaanilegendan, että runsas suola ei tee eetua terveenkään verenpaineelle. Ei se kyllä pelkkä legenda ole - joskus vaan hymyilyttää, kun ihmiset sitä hohkaavat ruokapöytäkeskusteluissaan. Se on vähän samanlaista perisuomalaista smooltookkia kuin sääkeskustelutkin. Seuraavan kerran kun törmäät ruokapöydässä suolakeskusteluun voit viedä sen uudelle tasolle ja kertoa, MIKSI suola ei tee hyvää verenpaineelle.

Pelkistettynä: ruokasuolan eli siis natriumkloridin natrium sitoo nestettä, jolloin verisuonet supistuvat ja veren on hankalampi kulkea. Hyvin pelkistettynä siis. Asiaa voi auttaa syömällä esimerkiksi hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä, raaka-aineita jotka sisältävät runsaasti kaliumia. Se kun toimii natriumin eräänlaisena vastakappaleena. Suolaturvotukseen siis kilo parapähkinöitä, johan tulee helmi olo. Tai ei.

Miten suolaa sitten voisi vähentää? Yleensä ensimmäinen neuvo on unohtaa suola keitinvesistä, sillä sen lisääminen on vain tapa. Paskapuhetta sanon minä, uskokoon ken haluaa. Vaikkakin perunoihin se ei kuulemma edes imeydy, en kyllä ymmärrä miksei muka. Joku on taas huijannut. Keitinveteen lisätään suolaa myös sen takia, että perunat eivät halkeilisi: tällöin perunoiden osmoottinen paine on pienempi kuin keitinveden. Sama pätee muuten myös kananmunien keittämiseen. Mutta joka possukeittiössä keittelee esim. porkkanoita ilman suolaa, saa lähteä karmit paukkuen pihalle. Jos siis jää kiinni.

Paljon on myös melua yrteistä. Vähennä suolaa, lisää basilikaa, timjamia, oreganoa, meiramia, salviaa ja vaikka mitä. No ei se kyllä huono idea olekaan ja runsaaseen yrttien käyttöön pitäisi pyrkiä, vaikkei suolaa yrittäisi edes vähentää. Lipstikka on perusyrteistä tässä kontekstissa ehkä kaikkein jaloin. Otin sitä viime kesänä äidin yrttitarhasta muutaman pöheikön ja kuivasin. Käyttöä löytyy. Tietyllä määrällä lipstikkaa voi lähes korvata liemikuution. No nehän ne vasta suolapesäkkeitä ovatkin, mutta niin käteviä käyttää.

Minun kohdallani ehkä helpoin tapa vähentää suolaa on leipoa leipä itse. Sitä harrastelenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Toki laitan taikinaan suolaa ripauksen, mutta koitan saada makuja aikaan erilaisilla pähkinöillä, rouheilla ja siemenillä. Tietty myös yrteillä.