26.9.2017

Tuorepuuro

Puuro on mukavaa vaihtelua aamupalalla leivän sijaan. Eikä puuron tarvi olla aina ihan peinteistäkään, myös tällainen ns. raakapuuro on aika hieno juttu. Olennainen osa tässä tuorepuurossa on, mitä siihen laittaa päälle. Meillä suosikkeja ovat banaaani, mansikka, vadelma, mustikka, mustaherukka ja lähes aina hunaja tai jokin hunajatuote. Kuvassa raita varsinaissuomalaista sitruunaista hunajaa.


Tuorepuuron perusohje


1 rkl chian siemeniä
2 rkl kaurahiutaleita
2 tl mustikkaista spelttikuitulisää
1,75 dl manteli- tai kaurajuomaa
Tee valmiiksi edellisiltana. Sekoita kunnolla. Puuro turpoaa kiinteämmäksi, mitä kauemmin se lepää jääkaapissa. Ja marjojaja + hunjajaa sitten seuraksi.

21.9.2017

Raxissa vegeilemässäkin

Kun Rax joskus aikoinaan tuli Suomeen, olin haltioitunut: paikka jossa saa heti uuden pizzapalan tilalle, kun vanha loppuu. Paikka jossa limpparia ei tarvi pihistellä, vaan sitäkin kasvaa puissa. Tämä oli joskus 90-luvun puolivälissä, muistan sen hyvin, kun saatettiin luentojen jälkeen istua ravintolassa pidemmänkin aikaa MTG-korttipeliä pelaten.  Eikä henkilökunnallakaan jostain syystä ollut mitään kiirettä ajaa meitä pois.


Olen selvästi kasvanut ulos tuosta konseptista.

Mutta kuulin, että Rax on panostanut myös vegepuoleen, joten päätin tehdä rohkean piipahduksen ravintolaan. Ei siinä oikeasti ollut juuri mitään vikaa, aika on vaan minulla ajanut Raxin ohi, vai miten päin se nyt meni.

En ole vuosiin käynyt kyseisessä ravintolassa, joten olihan se aika hauskaakin tehdä visiitti. Muistan oikeastaan vain pizzat, limpsat ja lasagnen, ei aavistustakaan, mitä muita ruokia silloin joskus myös tarjottiin. Mutta olen kyllä aivan varma, ettei kasvispuoli ollut näin hyvä. Nyt on pakko todeta, että olin erittäin positiivisesti yllättynyt Raxin salaattipöydästä. Erittäin monipuolinen tarjonta, hyvin laitettu esiin ja kerrottu, mitä missäkin oli. Parasta antia minulle koko reissulle.


Jos vegeilynäkökulmasta katsoo asiaa tarkemmin, niin peruspizzojen tilalle oli valikoimiin tullut myös oumph- ja falafelpizzat.  Valitettavasti toista ei kyseisenä päivänä ollut saatavilla, en tiedä, onko se sitten vain viikonloppuisin peruskamaa. Mutta mikäli olisin täysin kasvissyöjä, olisin kyllä ollut asiasta hieman harmissani. Sekasyöjille kuitenkin oli tarjolla 5-6 erilaista pizzaa. Mutta falafelpizza oli kyllä hyvää. Siinä oli myös maissia ja jotain, oikein maukasta. Lämpimällä puolella oli kasvistelijalle myös sipulirenkaita, maissia ja nugetteja. Nugetit oli ihan ok ja salaattipöydästä haetuilla sooseilla sai tästä tehtyä oikein kivan palan. Siinä lämpimät sitten olikin. Sekasyöjänä otin vielä pakollisen palan lasagnea, iso virhe. Nyt oikeasti Rax, kehottaisin tarkastamaan lasagnen reseptiikkaa. Lasse ei ollut tosiaankaan hyvää, en ymmärrä, miten sen on pystynyt sössimään noin pahasti. Ihan karseeta. Kuten aluksi totesin, ei Raxin ruuissa ollut juuri mitään vikaa, TÄMÄ OLI se juuri. Jälkkäripuolella oli myös vegaaneille tarjolla jäätelöä, jota sai itse pyytäää erikseen henkilökunnalta. Myös strösseleissä oli jotain vegehäsläilyä, pisteet siitä. Ja taisi siellä olla joku vegaaninen kakkupalakin, joka oli kyllä ihan hyvänmakuista.


Niin ja tuo Take away –juttu vaikuttaa kivalta idealta. Rax Buffet Box 6,95€: ”Kokoa mieleisesi annos salaattipöydästä, pizzoista sekä lämpimästä ruoasta take away -laatikkoon. Hintaan sisältyy myös virvoitusjuoma automaatista (0,33 l)”.


Mutta tosiaan, ei Rax ole ehkä enää minun paikkani. 8-vuotias poikani olisi ihan takuulla tykännyt siitä ja ymmärrän hyvin, että lasten kanssa sinne on helppo ja mukava tulla. Eikä punaiset halvat muovituolitkaan varsinaisesti sykähdytä, muttei niiden tietysti ole tuossa konseptissa tarkoituskaan.  Ihan kivaa, mutta tehkää jotain lasagnelle. Ja kiva kun kasvissyöjiäkin on huomioitu!


19.9.2017

Hunajaisen herkullista ruuanlaittoa

Turun ruokamessut järjestetään 6.-8.10.2017 Turun messukeskuksessa ja siellä on mukana myös Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry. Luvassa on ainakin hunajan ja raejuuston yhdistelmää,  Antti Vahteran hunaja-suklaamoussea ja muuta mukavaa.  Tänä vuonna on juhlavuosi, Suomen Mehiläishoitajain Liitto täyttää 100 vuotta.  Vuosi huipentuu marraskuussa pidettävään juhlaan. Jokin toinenkin iso satavuotisjuhla taitaa olla juuri tulossa. Kuinka hienoa!

Juteltiin kavereideni kanssa hunajasta ja mitä siitä tulee mieleen. Kyselin myös, moniko käyttää sitä ruuanlaitossa makeuttajana tai maustajana. Vaikka hunaja onkin kaikessa hienoudessaan aivan loistava tuote, pitää hunajan suurkuluttajanakin muistaa, että sokeria se on hunajakin ja energiaa paukkuu. Mutta koska hunaja aistitaan valkoista sokeria 1,3 kertaa makeampana, hunajaa riittää myös pienempi määrä. Jos ohjeessa on sanottu vaikka yksi desi  valkoista sokeria, olen korvannut sen n. 0,5-0,75 desillä hunajaa.

Ehkä parhain terveyteen ja hunajaan liittyvä kokemus itselläni on yskän hoidossa. Samasta vihjaisee myös käypä hoito -suositukset. Yskänlääkkeistä en saa oikein mitään apua, mutta kun laitan kuppiin reilusti hunajaa ja hiukan muita aineksia (ks. resepti alla), niin yskä helpottuu lähes välittömästi. Mikäli haluat koittaa tätä lapsesi akuuttiin yskään, muista, että hunajaa saa antaa vain yli 1-vuotiaille. Olenkin jo aiemmin blogittanut tämän juoman parannuksena mm. miesflunssaan, hehheh, mutta laitan ohjeen tähän vielä uudestaan. Hunaja on mahtava luonnon raaka-aine lähes missä vaan ruuanlaitossa. Yskänkarkottajan lisäksi laitan tähän nautittavaksenne muutaman muunkin hunajaisen herkullisen reseptin.



Yskänkarkottaja

pätkä inkivääriä
pätkä kurkumaa 

luomusitruuna
mintunlehtiä
reilusti varsinaissuomalaista hunajaa

Jauha morttelissa pätkä inkivääriä, kurkumaa, puolikkaan sitruunan hedelmäliha ja mintunlehdet töhnäksi. Raasta myös pestyn sitruunan kuori. Jos omistat haudutuspannun, laita töhnä siivilään ja kaada pannu täyteen vettä. Onnistuu ihan myös teemukissa, neste pitää vaan siivilöidä. Lisää hautuneeseen juomaan reilusti hunajaa.



Hunaja-raparperimehu

6 raparperinvartta (n. 40 senttisiä)
350 g varsinaissuomalaista hunajaa
0,5 dl sitruunamehua
2 l vettä

Pilko raparperit. Lisää joukkoon sitruunamehu ja juuri kiehautettu vesi. Lisää hunaja ja sekoittele hyvin, niin että hunaja sulaa joukkoon. Säilytä viileässä ja sihtaa raparperit pois seuraavana päivänä. Mikäli haluat makeampaa, voit lisätä hunajaa kiehauttamalla mehun tässä vaiheessa. Tai laimenna tarvittaessa vedellä, mikäli koet liian makeaksi. Myös kivennäisvesi toimii hyvin juoman kanssa.



Hunaja-inkiväärimarinoidut broilerin siivet ja piparjuuridippi

2 rkl hunajaa
3 rkl soijaa
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl vettä
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria

broilerin siipiä 

1,5-2 rkl raastettua piparjuurta
2 dl maustamatonta jugurttia
2 viipaletta suolakurkkua ihan pieniksi kuutioiksi pilkottuina 
(loraus suolakurkku-/etikkakurkkulientä)


Sekoita marinadin ainekset. Kaada pussiin ja kääntele siipiä siinä. Anna marinoitua vähintään kolme tuntia. Paista leivinpaperin päällä uunipellillä 200-asteisessa uunissa.  Tarjoa piparjuuridipin kanssa. Itse laitoin vielä aveciksi uuniin perunaveneitä ja sekoitin niitä varten toisen dipin, johon tuli ainoastaan jugua ja sweet chili –kastiketta.


Paahdetut viikunat, pähkinöitä, hunajaa ja jugurttia

4 viikunaa
jotain pähkinöitä, esim. cashew, saksanpähkinä tms.
raastettua appelsiinin kuorta
kardemummaa
maustamatonta jugurttia
varsinaissuomalaista juoksevaa hunajaa

Murskaa pähkinät ja paahda ihan pikaisesti pannulla pienessä määrässä rypsiöljyä ja mausta suolalla. Leikkaa viikunoiden päälle ristikkäisviilto ja levitä hieman. Täytä viilto pähkinöillä, pienellä määrällä pestyä appelsiininkuorta (oranssia osaa) ja muutamalla kardemummamurulla. Paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä kylmän jugurtin kanssa ja lorauta päälle reilusti juoksevaa hunajaa. Tiesithän, että viikunan voi syödä ihan kokonaan siis kuoret myös.






11.9.2017

Halpisviinit osa II: valkoviinit alle 8€

Kyykkyviinisuositukseni jatkuu, tänään vuorossa valkoiset juotavat alle 8€. Kuohuvat käytiin läpi täällä. Alustuksena vielä sama, mitä jo viime kerralla sanoin:

"Hyvin usein toistuu kysymys, mikä olisi sellainen hyvä perusviini, joka ei olisi turhan kallis mutta kuitenkin ihan juotavaa. Viinit ovat aina makuasioita, mutta voitanee kuitenkin todeta, että jotkin viinit ovat täysin virheellisiä, toiset ovat ihan perseestä, monia juo mielellään humaltuakseen ja joitain nautiskelee jopa muutenkin suurella ilolla. Sitten olisi tietysti otettava huomioon myös, juodaanko neste ruuan kanssa ja minkä tietyn ruuan kanssa. Tähän puoleen ei nyt kuitenkaan panosteta sen enempää. Siitä ehkä voisi myöhemmin harkita jotain omaa jutusteluansa. En keskity myöskään viinin ominaisuuksiin sen enempää. Unohdetaan kukkeudet, kypsät sitruksisuudet, etelärinteellä tuulen alla kasvaneet rypäleet, sokerit ja ihan kaikki. Tehdään tästä sellainen viinisuositusten karvalakkiversio, jossa keskitytään olennaiseen hyvin yksinkertaisesti. Jos minulla on viinistä jotain muuta sanottavaa kuin että se kannattaa ostaa, ilmoitan kyllä."


St Stephans Crown Grüner Veltliner 2016, 7,20€



Harvemmin Alkosta löytää tällä hinnalla kyseistä rypälettä. Mainion raikas kesäjuoma Unkarista. Tässä on mukavasti ina raparperin makua, sopii minulle, rakkauteni raparperiin on kyltymätön.


Douglas Green Chenin Blanc 2017, 6,99€




Douglas Green on suosikkini parin vuoden takaa. Hinta on vieläkin hiuksen alle 7 euroa. Tässä muistelu ensitapaamiselta ehkä vuodelta 2015.


Isoin ongelma tämän viinin kohdalla on muistaa nimi. Saatuani vihjeen viinistä etsin aikani Etelä-Afrikan valkoviinihyllystä, silmät ei nähneet, mutta sydän ymmärsi mennä kysymään myyjältä. Näin homma eteni:

Possu: Hei, etsin Gordon MacKenzie -valkoviiniä, en löytänyt E-Afrikan hyllystä, pystytkö auttamaan?
Myyjätär: Hmm, ei tule heti mieleen, mutta mennäänpä katsomaan. Millaisesta viinistä on kyse?
Possu: Valkoisesta ja hinta alle 7€.
Myyjätär: Jaa-a. Uutuushyllyssä meillä on joku tuollainen, mutta nimi ei vastaa. Tässä. Douglas Green, rypäle Chenin Blanc.
Possu: Mahtavaa, juuri tuota tarkoitin. Huh, hiukan muistin väärin, mutta annettanee anteeksi.
Myyjätär: Annan. Hei, satutko harrastamaan vesivärimaalausta, mainitsemasi Gordon on siellä iso nimi. Ehkä sait sieltä jonkin muistijäljen?
Polkkapossu: No en voi sanoa harrastavani. Kallioon maalasin juuri poikani kanssa koiran, teos näytti ehkä enemmän strutsilta. Ja hiilellä piirsin intiaanin, mutta se muistutti kuulemma enemmän Tommi Läntistä. Että näin.
Myyjätär: Naurua.
Possu: Hymyilyä. Paljon kiitoksia avusta.
Myyjätär: Kiitos ja hei.


Gazela Vinho Verde, 7,89€




Sen minkä alkoholiprosentista menettää, sen mausta löytää. Paskat toi mitään paikkansa pidä, mutta kunhan veistelin. Gazela on hennosti pirskahteleva matala-alkoholinen vinho verde. Vihreän viinin valmistus on lain nojalla rajoitettu Luoteis-Portugaliin. Tätä joisin mieluiten kuumana kesäpäivänä, mutta jos soitat ovikelloani esimerkiksi heti kyseisen tuotteen kanssa, olen valmis tinkimään äskeisestä.


Santa Rita 120 Chardonnay 2016, 7,98€



Viini on kunnianosoitus 120 patriootille, jotka auttoivat Chilen itsenäisyyteen. Valitse tämä siis juomaksi, kun tunnet välitöntä tarvetta kunnioittaa heitä. Minäkin kunnioitan mielelläni, eli jos ovikelloni soi jälleen ja olet Santa Ritan kanssa passissa, voidaan kunnioittaa porukalla.

5.9.2017

Syksyinen pata nyhtökaurasta ja kasviksista

Tästä tuli ihan törkeen hyvää.

Söin riisin ja puolukkahillon kans, mut perunamuusi ois ehkä parhautta. Sieniksi kannattaa käyttää tuoreita, nyt ku niitä on, mul ei ollu. Tosin herkkarit on juuri sopivan kiinteitä tähän. Liemijauheen voi korvata jollain muulla (ei kannata) ja sikurirouskujauheen tilalle voi ripauttaa ihan vähän currya. Sikurijauhetta voi tehdä toki itsekin, enemmän juttu täältä. Salviaa laitoin itse mut muutkin tuoreet yrtit käy esim. persilja. Pataruuat on vähätöisiä loppupeleissä ja tästä tuli vähän sellainen fiilis, että olisi jotain riistapataa syönyt. Nyhtökaura on ehdottomasti hieno tuote. Jotenki tällai tää homma meni: 


Syksyinen pata nyhtökaurasta ja kasviksista

rypsiöljyä
5 porkkanaa
2 isoa sipulia
6 valkosipulinkynttä
1 l vettä
1 prk kokonaisia herkkusieniä puolitettuina
2 laakerinlehteä
muutama lehti tuoretta salviaa
muutama maustepippuri
sysmän luomukasvisliemijauhetta
sikurirouskujauhetta
provencen yrttisekoitusta
1 omena
250 g nyhtökauraa (tomaatti-persilja)


Pilko isoja lohkoja porkkanasta ja sipulista. Freesaa hetki öljyssä. Lisää pilkotut valkosipulit. Vettä päälle, laakerit, pippurit ja osa mausteista. Anna muhia vajaa tunti. Tarkista maut ja lisää tarvittavat. Pilko omena reiluiksi kuutioiksi ja lisää muutama minuutti ennen valmistumista paistetun nyhtökauran kanssa. Omenaan kannattaa jättä kuori, niin pysyy paremmin koossa ja nyhtis kannattaa lisätä aika lopuksi, niin ei häviä nesteen sekaan. 

3.9.2017

Halpisviinit osa I: Kuohuvat alle 9€

Hyvin usein toistuu kysymys, mikä olisi sellainen hyvä perusviini, joka ei olisi turhan kallis mutta kuitenkin ihan juotavaa. Viinit ovat aina makuasioita, mutta voitanee kuitenkin todeta, että jotkin viinit ovat täysin virheellisiä, toiset ovat ihan perseestä, monia juo mielellään humaltuakseen ja joitain nautiskelee jopa muutenkin suurella ilolla. Sitten olisi tietysti otettava huomioon myös, juodaanko neste ruuan kanssa ja minkä tietyn ruuan kanssa. Tähän puoleen ei nyt kuitenkaan panosteta sen enempää. Siitä ehkä voisi myöhemmin harkita jotain omaa jutusteluansa. En keskity myöskään viinin ominaisuuksiin sen enempää. Unohdetaan kukkeudet, kypsät sitruksisuudet, etelärinteellä tuulen alla kasvaneet rypäleet, sokerit ja ihan kaikki. Tehdään tästä sellainen viinisuositusten karvalakkiversio, jossa keskitytään olennaiseen hyvin yksinkertaisesti. Jos minulla on viinistä jotain muuta sanottavaa kuin että se kannattaa ostaa, ilmoitan kyllä.  

No mutta kuitenkin, päätin julkaista kolmiosaisen juttusarjan halpaviineistä, joita ihan oikeasti voi ja kannattaa juoda. Jokaiseen osaan tuon neljä viinisuositusta. Juttusarjaan ovat vaikuttaneet omat mieltymykseni sekä asiaan liittyen varta vasten käymäni keskustelut alan ammattilaisten kanssa. Näihin lukeutuvat pari Alkon myyjää ja myymäläpäällikköä, muutama ravintoloitsija, pari itseoppinutta viinigurua ja yksi viinimestarikouluttaja. Kiitos teille kaikille. 

Kaikki valitsemistani viineistä eivät ole ihan tosta vaan suit sait sukkelaan saatavissa kaikkien Alkojen hyllyistä, mutta nykyäänhän sillä ei ole hirveästi merkitystä, sillä Alkon verkkokaupasta voi tilata haluamansa tuotteet lähimyymälään muutaman päivän varoajalla. 


I osa: Kuohuvat alle 9€

II osa: Valkoviinit alle 8€

III osa: Punaviinit alle 8€


Tässä ensimmäisessä osassa käydään siis sumeilematta halpojen kuohuvien kimppuun. Kuohuviinit ovat meikän lemppareita, joita esimerkiksi ruokapöydässä voi (ja kuuluu) käyttää läpi monen ruokalajin aterian. Mutta ei siitä sen enempää, sillä juuri lupasin unohtaa ruokapuolen. Keskitytään siis rehelliseen seurusteluun ja tissutteluun. 


Amalía Brut 7,98€



Espanjalainen Amalía on kyykkyskumppien moninkertainen sokkotestivoittaja ja on se joskus tullut sekoitettua Ranskan samppanjoihinkin. Maku on jotain kuivan ja puolikuivan väliltä. Yllättäjä. 

Chapel Hill Chardonnay Brut 8,19€


Jo pelkästään se on hienoa, että tämä kuohuva tulee Unkarista. Miksi se on hienoa? Ihan vaan siksi, että Kövesse azt a kocsit! Seuraa tuota autoa! Loistava valinta vappukuohuvaksi. Vappunahan mausta voi hieman pihistää ja tämä on juuri loistavan mitäänsanomattoman neutraali kuohuviini siihen tarkoitukseen. Vappuna tärkeintä on kuitenkin juoman riittävyys ja se, että juomaa voi juoda paljon. Pullon sisälämpötilallakaan ei ole ihan niin suurta merkitystä, mutta mikäli vappupaikan ulkolämpötila on huomattavasti alle keskiaikaisen huoneen lämpötilan, suositteleen nopeampaa kilistelytahtia. 

Jaume Serra Cava Brut 8,69€



Helmi. Hinta ei vastaa lähellekään laatua, tämä on hävettävästi aivan liian halpaa. Oma lempparini. Suosittelisin tätäkin vappujuomaksi, mutta tämä ei ole mitäänsanomattoman neutraali. Jos vaikka vuodenvaihteeseen sitten. Tai täksi illaksi. Huuda hep, jos satut lukemaan tätä juuri aattoiltana. Espanjasta.

Thandi Shiraz Rosé 8,99€


Kuohumattomat roseeviinit eivät oikeasti kuulu tähän kuohuvien kategoriaan, mutten halua jättää tätä täysin juttusarjan ulkopuolellekaan. Ei tämä oikeastaan pirskahtelekaan, mutta so what, onneksi saan itse päättää, mitä näihin juttuihini tungen. Korvamerkkaa tämä ruusu! Parhautta. Vuoden viinit 2017 -kilpailussa tämä valittiin vuoden roseeviiniksi. Alkossa on tällä hetkellä myynnissä vuoden 2017 vuosikertaa, voittajaviini oli oikeastaan 2016 mutta menköön. Hyvä ostos joka tapauksessa. Etelä-Afrikasta.

2.9.2017

The Great Gatsby -elokuvaillallinen (9.9.2017)

Jos ajattelen 1920-luvun Yhdysvaltoja, ensimmäisenä mieleeni tulevat jazz, laiton alkoholinmyynti, miesten kokouimapuvut ja pörssiromahdus. Harvemmin ajattelen miesten kokouimapukuja, mutta olkoon nyt näin. 20-lukua on kutsuttu monella määritteellä: mm. kultainen, iloinen, kuohuva. Kieltolaki, naisten äänioikeus, siirtolaiset ja lopulta suuri pörssiromahdus antoivat kaikki oman mausteensa tämän ajan ihmisen elämään. Ja yhtäältä sodan huolet alkoivat hiljalleen helpottaa, ihmiset löysivät uudelleen iloa ruuasta ja juomasta.

Taustan koko hommalle antaa 1914-1918 käyty ensimmäinen maailmansota. Täältä ovat lähtöisin termit meatless monday eli lihaton maanantai ja wheatless wednesday, vehnätön keskiviikko. Ruuassa yritettiin säästää, jotta liittoutuneiden joukot saatiin ruokittua. Food will win the war oli Yhdysvaltojen hallinnon kampanja elintarvikkeiden riittämiseksi. Ruokaa ajatellen sodasta jäi muistot myös heikkolaatuisista säilykkeistä. Maku saattoi olla hyväkin, mutta moni rintamamies sai niistä myrkytyksen. 20-luvulla säilyketeollisuus räjähti kukoistukseen, kun sodan jäljiltä alettiin panostaa säilykkeiden terveydelliseen laatuun. En tällä tarkoita ruuan ravintoarvopuolta vaan itse säilyketölkin turvallisuutta. Säilyvyyteen vaikutti myös sähköjääkaappien tulo markkinoille. Kyse oli tosin vielä luksustuotteesta, joka ei hetkeen ollut keskivertoamerikkalaisen saatavilla.

USFA Poster, Artisti Charles Edward Chambers. Lähde: Library of Congress
Siirtolaisten mukana lisääntyi tietoisuus muiden maiden ruokakulttuureista. Esimerkiksi New Yorkiin oli kasvanut jo omat kaupunginosansa italialaisille ja kiinalaisille, Little Italy ja Chinatown. Nämä tarjosivat eksotiikkaa kaipaaville nykiläisille halvan ruokavaihtoehdon.

Entäpä 1920 alkanut kieltolaki? Kieltolaki oli voimassa koko vuosikymmenen ja muutaman vuoden vielä seuraavastakin. Salakuljetus, salakapakat, laiton alkoholi ja järjestäytynyt rikollisuus ovat tämän ajan lapsia. On esitetty, että moderni amerikkalainen järjestäytynyt rikollisuus on mahdollistunut juuri kieltolain vaikutuksesta. Jos jotain pahaa, niin ehkä vähän hyvääkin: huonekalukauppias Al Caponen ansiota on erään tarinan mukaan se, että maitopurkkeihin tuli parasta ennen -päiväykset. Lähisukulaisen vakava sairastuminen sai Caponen toimimaan sen eteen, ettei terveysriskejä tällä saralla enää olisi. Kieltolaki aiheutti monien laillisten kapakoiden, ravintoloiden ja viinitilojen tuhon. Samalla teen ja limonadin myynti kasvoivat valtavasti. Alkoi syntyä uudenlaista kahvilakulttuuria ja samalla myös kaakaon ja suklaan käyttäminen moninkertaistui. Alkoholin tuomaa nautintoa kompensoitiin makealla ja sokerin kulutuksessa tapahtui iso nousu. Mutta ennen kaikkea tämän ajan ravintolakulttuurille oli ominaista juuri salakapakat.

Mutta mitä tämä kaikki merkitsi tavalliselle amerikkalaiselle? Sokerihammasta siis kolotti, hiukan haluttiin jotain eksoottistakin, myös jotain kotimaista ja halpaa ja pikkuisen jotain kummallista. Tiivistettynä tästä tuli äyriäis- ja hedelmäcocktailien, salaattien, ananaskeikauskakkujen, perunan ja erilaisten hyytelöiden kulta-aikaa. Jos katselee yhdysvaltalaisten hotellien ruokalistoja 20-luvulta, samat teemat ja ruuat toistuvat. Salaateista caesar ja waldorf ovat suosituimpien joukossa. Waldorfiin yhtenä raaka-aineena käytettävää varsiselleriä näkee listoilla siellä täällä muutenkin eri tavoin valmistettuna. Erittäin paljon näyttää olevan sellerikeittoa, jota on jatkettu perunalla. Perunasta on muutenkin listoilla erilaisia versioita duchessesta valkosipulilla höystettyyn muusiin ja fondanttiin. Sitten on kaikkea pientä naposteltavaa, pähkinöitä ja siemeniä paahdettuna, maustettuna, öljyttynä ja vaikka miten. Sieniä näkee menuissa, monesti ne on paistettu ja sitten haudutettu kermassa. Herneet voisessa kastikkeessa ja kala raskaan kermalla jatketun hollandeisen (sauce mousseline) kanssa on jo tuolloin ymmärretty suureksi herkuksi. Lihana on kaikkea lampaasta possuun ja kanaan ja monesti seurana saattaa olla ehkä meidän korviin hieman eksoottiselta kuulostava kirsikkainen soosi. Kirjoittaja nieleskelee juuri tyhjää. Jälkkäreinä tarjoillaan erilaisia keikauskakkuja, melboja ja hedelmäcocktaileja. Nieleskely jatkuu.

Nämä asiat mielessä pitäen Turun Scandic Julian Bistro Juliennessa järjestetään lauantaina 9.9.2017 leffapäivänä näytäntö, jonka yhteydessä tarjoillaan 1920-luvun New Yorkin tyyliin illallinen. Elokuvana on The Great Gatsby, jossa Leonardo di Caprio näyttelee miljonääri Jay Gatsbya. Gatsby on rikastunut salakuljettamalla ja myymällä alkoholia kieltolain aikana. Elokuva perustuu yhdysvaltalaisen kirjailijan F. Scott Fitzgeraldin kuuluisaan romaaniin Kultahattu, josta on tehty useita elokuvaversioita.

Lähde: www.fjackets.com

Menu (39€)

Alkupaloiksi salaatteja New Yorkin tyyliin

Alkuruokana äyriäiscocktail

Väliruokana sellerikeitto, syysomenalastuja ja pekonimurua

Pääruokana porsaanfilettä Black & White

Raikastajana päärynää ja vadelmamelbaa

Jälkiruokana pieni ananaskeikauskakku

Tilaisuuteen voi ostaa juomapaketin hintaan 21€. Osallistuminen pöytävarauksella täältä. Mikäli ei halua osallistua illallisnäytökseen, talo järjestää kyseisen elokuvan ilmaisnäytökset klo 12 ja 15 (popcornit talon puolesta).




23.8.2017

Appelsiininen mustikka-villivadelmapiirakka

Tänä vuonna on metsissä tullut runsaasti vastaan villivadelmaa. Mieletön maku! Vai onko se vain metsän antamaa fiiliksellistä lisäarvoa, kyllähän perinteinen pensasvadelmakin on aivan mahtavaa.

Saaressa jo kohta kuukauden majailleena sitä huomaa, ettei ihan kaikkia samoja raaka-aineita ole käytössä kuin kotosalla. Joutuu kunnolla miettimään, mitä pystyy tekemään. Samalla voi tulla hauskoja oivalluksiakin. Alla olevaan piirakkaan päädyin vähän mutkan kautta. Jääkaapissa oli appelsiinituorejuusto, joka alkoi lähestyä viimeistä päiväänsä. Kehittelin hetken ja päädyin tekemään browniesseja, joihin tulee appelsiini-tomusokerikuorrute. No suklaa olikin lopussa ja tomusokeriakaan ei löytynyt. Unohdetaan. Seuraavaksi kehittelin jotain mutakakun tapaista juttua Van Houten -kaakaoannospussien avustuksella. Siihenkin voisi tulla jokin päällinen, ehkä appelsiinituorejuustoa, kananmuna ja sulatetusta lakritsista (vanhaksi menneestä kapteenin piipusta) jokin pieni lakuraita. Sitten keksin, että laku ja vadelma tykkäävät toisistaan. Ja metsässä on hyvin vadelmia. Komensin kauniimman versioni ja appiukkoni kippojen kanssa vartiksi metsään ja tuotavina saisi olla vadelmia ja mustikoita vähintään kolme desiä. Eihän mustikatkaan kakkua pahenna. Keruuporukka lähti ja aloin valmistaa taikinaa. Joku oli tietty ryystänyt Van Houtenitkin, joten se siitä. Tehdään sitten jokin pikainen pohja ja päälle kaikki sekaisin. Lakun sulattaminenkin sai jäädä.

Ja hyvää siitä tulikin. Yhden piirakkavuoallisen tein ja kuvasta näkyy tulos kolmen ihmisen "maistiaispalojen" jälkeen. En hittolainen ehtinyt edes kuvaa ottamaan, kun nuo hamsterit olivat jo huitaisseet puolet napoihinsa. Ja loput suuhun.


Appelsiininen mustikka-villivadelmapiirakka

Nypitty murupohja:

80 g oivariinia tai voita
1,3 dl sokeria
2,3 dl vehnäjauhoja
1 tl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 pieni kananmuna

Sekoita kuivat aineet. Lisää kylmä oivariini ja nypi. Säästä hiukan massaa loppusilaukseen. Lisää muna ihan lopuksi, niin saat tasaisen taikinan. Painele kostutetuin käsin vuokaan. Esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.

Täyte:

Mustikoita ja vadelmia yhteensä n. 3 dl
1 pikku paketti appelsiinituorejustoa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
vaniljauutetta tai taas vaikka vansokeria

Kippaa lähes kaikki marjat esipaistetun pohjan päälle. Tasoittele tuorejuustomassa marjojen päälle ja sitten loput marjat. Ja sitten se loppuosa pohjataikinaa ympäriinsä. Paista  taas 200 asteessa, nyt n. 15-20 minuuttia.

19.8.2017

Mustikka-aika: kaksi vanhaa lemppariani

Alkuruokalautasella Virran Olavi kappaleella, joka soi päässäni taukoamatta. Pitäisi ehkä vaihtaa seuraa. "Oi, kuinka kaunis oletkaan, tähdet kateelliset kuiskii taivaalta..."



Mustikka-kookospiirakka



Mansikka-mustikkamehujää



18.8.2017

Brunssivalvontakomissio Turussa: 3. Linja

Brunssi tarjoillaan
Lauantaisin 11-15, kesäbrunssin kattaukset 11 ja 13.

Hinta
Aikuiset 19€, kuohuviinilasin kanssa 23,50€.
Lapset 1,50€ / ikävuosi.

Ihmiset 
Ikäryhmät laidasta laitaan.

Tila
Mukavasti sisustettu viihtyisä tila Turun linnan ja Vikingin terminaalin kupeessa. Ulkona pieni mutta mukava terassi.  

Saavutettavuus
Kauppatorilta 3,5 km. Bussi nro 1 tuo lähes ovelle, taksi aivan ovelle, apostolinkyyti oven jälkeen olevalle tiskille. 

Henkilökunta
Tiskin takana oltiin hyvin ystävällisiä ja hymyileväisiä. Käytetyt lautaset lähti nopeasti pöydältä ja asiakkaista pidettiin hyvää huolta. 



Ravintola 3. Linja ei ole ehkä sijaintinsa vuoksi ihan perinteinen brunssipaikka ainakaan perusturkulaisille, mutta hyvin siellä tuntui ihmisiä olevan. Satama on brunssin aikaan kuitenkin kohtalaisen hiljainen, ehkä aivan vieressä oleva Turun linna houkuttelee asiakkaita brunssailemaan. Saavuimme paikalle klo 13 kattaukseen muutama minuutti ennen avaamista. Tällöin oli vielä hyvin rauhallista, mutta pian paikka oli lähes täynnä. Suuri lähes samaan aikaan tuleva ihmismassa aiheuttaa aina ravintolalle haasteita. Niin myös täällä, vaikka ihmisiin varmaan olikin osattu varautua. Jonkin verran tarjottavilla oli taipumusta mennä hieman turhan tyhjiksi, mutta ihan kohtuullisen hyvin homma kuitenkin hoidettiin. Ehkä kuitenkin juuri tämän takia jäi hieman epäsiisti yleiskuva, ei vaan ollut tarpeeksi henkilökuntaa sitä puolta hoitamaan. En puhu nyt mistään isoista asioista, mutta juuri sellaisista, jotka itseäni jäävät helposti mietityttämään. Kuten vaikka se, että ruokien ottimia olisi voinut vaihtaa hieman useammin, tai jossain saattoi pyöriä tipahtanut servietti lattialla. Mutta nämä ovat ehkä vain nyansseja, joihin itse kiinnitän huomiota. Sisääntulo oli myös hieman ongelmainen, sillä kassa ja juomatiski olivat heti vasemmalla ja noutopöytään menevä jono lähes vieressä, mikä aiheutti maksavissa ja noutopöytään jonottavissa ihmisissä sulavaa sekoilua.  



Itse tarjottavat olivat erittäin monipuolisia ja vegepuolikin oli hyvin huomioitu. Ruokiin oli merkitty, mitä mikäkin oli ja oliko kyseessä mahdollisesti laktoositon tai vaikka gluteeniton tuote. Pastaa lukuunottamatta kaikki osui erittäin hyvin omaan makuuni. Tagliatellea pohjana käyttävä avokadopasta oli jotain aika kammottavaa, anteeksi, mutta se oikeasti oli. Mauttomuuden lisäksi lämpöhauteessa pasta oli mennyt aivan ylikypsäksi ja lähes muusiksi. Menussa lukevaa nyhtösoijaa emme edes havainneet siinä. Huh. No, tuollainen pasta on lämpimällä puolella aina haastava. Mutta tosiaan, ruoka oli yleisesti ottaen oikein hyvää. Parhautta meille edustivat savustetut punajuuret ja vuohenjuustosmetana, bulgursalaatti ja ihan järjettömän maukas tortilla espanola -tyyppinen lämmin pala. Hummus ja tapenade ovat aina maistuvia ja linssi-kurpitsa-pinaattisalaatti veti naaman hymyyn. Jälkkäripöytä oli aika perusjuttu, mutta kunniamaininta suklaakakulle, joka sai meitsin liikuttumaan, nauramaan, punastumaan ja lopuksi vielä miettimään elämän tarkoitusta. Järjettömän hyvää. 



3. Linjalta voi tilata brunssikassin, erittäin hieno idea. Tilaus on tehtävä lauantaina klo 10 mennessä ja sen saa hakea 11 jälkeen. Kassi pakataan joko kahdelle tai neljälle hengelle ja hintaan kuuluvat myös lautaset, servietit ja muut tarvittavat välineet. Brunssikassi maksaa sisällöstä riippuen kahdelle 35-39€ ja neljälle 59-69€. Tilaukset joko numerosta 050 4621 727 tai sähköpostitse info@kolmaslinja.fi.

Ai nii juu joo. Kuvassa näkyvä vihreä juoma oli ehkä jonkinlainen kiivismoothie. Peukku sillekin. 

17.8.2017

Vanhanajan kurkkupikkelssi, Askondi ja Sauli Niinistö

Muutama vuosi sitten sain maistaa aivan mahtavaa kurkkupikkelssiä tai kurkkusalaattia. Sain siihen ohjeenkin Vinkkilän leipomon keskimmäiseltä tyttäreltä. Kyllä, se on se sama leipomo, jossa Suomen presidentti kävi eilen maistamassa tanskanmunkkia. En ole turhaan paikkaa hehkutellut, kun Saulinkin oli sinne pakko pysähtyä matkallaan Uuteenkaupunkiin. Ehkä hän oli nähnyt neljän vuoden takaisen arvioni Askondista: "Jos joskus olen jodlannut hallelujat Isontuvan jäätelöille, pienille käkkäräkurkuille, korvasienille, ahvenen ja pekonin yhdistelmille tai lemon curdille, niin unohtakaa ne. Kaikki tuo jodlaus on yhtä turhaa kuin tsetsekärpäsen pieru Kilimanjaron huipulla. Paitsi ei tietenkään kärpäsen kannalta. Mutta asian ydin ei muutu: Askondi on helmi."

Polkkapossu humppaa nyt saaressa, eikä täällä tietenkään ole ruutuvihkoon kirjoitettua alkuperäistä kurkkupikkelssiohjetta mukana. Ja se oli muistaakseni vähän isommalle määrällekin, ehkä noin kolmelle kilolle kurkkua. Pikkelssihimoissani väsäsin ihan arpapelillä oman version paljon pienemmälle määrälle suurimpaan himoon. No tosi hyväähän siitä tulikin. Saatan tänään lusikoida hampurilaisen väliin, jos satun ahvenia mato-ongella pihveiksi väliin saamaan. 

Behind the scenes -kuva, kohta hyppään Itämereen pöksyt auki, jos vaikka ahvenparveen osuisin. 



Vanhanajan kurkkupikkelssi

Määrät ovat karkeita arvioita, vedin enemmänkin tunteella.

2 isohkoa kurkkua
1 iso sipulia
tilliä

0,8 dl etikkaa
1,2 dl sokeria
0,75 rkl suolaa

Raasta kurkut ja sipuli. En puristellut nesteitä pois, vaikka senkin voi toki tehdä. Hakkaa tilli. Keitä liemi etikasta, sokerista ja suolasta. siten että jälkimmäiset sulaa. Kaada raasteiden ja tillin päälle purkkiin ja sekoita hölskytellen hyvin. Hätähousuin voi maistella pikkelssiä leivän päällä jo viiden tunnin päästä. Jos nestettä on liikaa, kaada varovasti pois.




2.8.2017

Polkkapossun poika bloggaa: herkkusienet nektariinilla ja sinihomejuustolla


Moi. Minä täällä taas välillä, Eemeli 8v. Ollaan mökillä ja ehdotin, että jos tehtäisiin grillissä nektariinilla ja sinihomejuustolla (tai ilman) täytettyjä herkkusieniä. Kaikille sopi ja kaikki tykkäs. Ne on mun herkkuani. Voi tähän sen pekoninkin kääriä ympärille, mutta se sopii mun mielestä paremmin aikuisten versioon.

Alkuruuaksi musiikkilautasella Robin.





Herkkusienet nektariinilla ja sinihomejuustolla

Herkkusieniä
Nektariineja
Sinihomejuustoa

Pese sienet ja poista kannat. Iskä sanoi, ettei saa heittää roskiin, ne meni sienikastikkeeseen. Täytä nektariinipaloilla ja sinihomejuustolla. Iskä grillas näitä grillin yläritilällä ehkä vajaan vartin, sillai et juusto suli, mut sieni ei menny kuiteskaan ihan lötköks.

26.7.2017

Brunssivalvontakomissio Turussa: Tiirikkala

Milloin: La 11-16, Su 12-16
Missä: Turku, Vähätori, Linnankatu 3
Paljonko: 17e
Kenelle: Laidasta laitaan
Millaisessa: Kauniimmassa kuin suvinen maa


Vähätorin reuna kerää katseita ja tyhjiä vatsoja, ohi kävellessä tulee väkisin mieleen, kuinka aivan sama näkymä voisi yhtä hyvin olla vaikka Nizzasta tai Napolista. Sillä positiivisella erotuksella, ettei täällä ole vielä sisäänheittäjiä. Eikä annoskuvia terassin sisäänkäynnillä, huh. Mutta paljon iloisia ihmisiä, puheensorinaa, herkullista ruokaa ja janoisille juomaa.

Ei ole pitkä aika, kun possukeittiö kävi illallistamassa Gustavossa. Melkein vieressä, aivan erilaisella konseptilla toimii Tiirikkala, joka kuvailee itseään anniskelukahvilaksi. Anniskelu- ja kahvilatoiminnan ja kuolaneritystä lisäävien kakkupalojen lisäksi Tiirikkalassa on myös hyvää ruokaa, joka on konstailematonta ja tuoreista raaka-aineista valmistettua. Pihvipaikka se ei ole, mutta burgerit, keitot ja salaatit ovat ihan huippuja. Miltä kuulostaa vuohenjuustosalaatti: Saloniemen chevreä, juureksia, pikkelöityä raparperia, mansikkaa, siemeniä, vadelmavinegrettiä, vihersalaattia, focacciaa?




Miljöö on hehkutettavan huima, paikka on rakennettu kahteen kerrokseen vanhan puutalon historiaa kunnioittaen. Aiemmin rakennuksessa toimi Artekin sisustusmyymälä. Sen voi vielä henkiä Tiirikkalan interiööristä. Suomalaisen muotoilun tuntijaa minusta ei saa, mutta Tiirikkalassa syödessä voi ainakin kuvitella istuvansa Alvarin suunnittelemalla penkillä hänen vaimonsa Ainon ideoiman valaisimen alla. Aaltoilevassa mielikuvituksessani Artekin mesenaatti Maire Gullichsen maksoi vielä brunssimme.  Eikä paikka muutenkaan ole sijainniltaan pöllömpi Aurajoen kupeessa.




Ennen itse asiaa haluan vielä mainita, että Tiirikkalassa on ihan helvetin himpskatin hyvät cocktailit. Baarimestari Jari Kosunen on drinksujen Gandalf, tempuntekijä, joka ainakaan työaikanaan ei tavallisesti pukeudu valkoiseen viittaan ja siniseen suippohattuun. Jari kertoo, että heillä ihan tosissaan panostetaan cocktaileihin, Tiirikkala on edustanut menestyksekkäästi mm. Åbo Openissa, joka on turkulaisten baarimestarien drinkkikilpailu. Sain hieman makua innovatiivisuudesta, eteeni livutettiin mm. drinkki, jossa oli tilliakvaviittia ja hölskykurkkulientä. Jotain muutakin saatoin maistaa ja saatoin myös poistua iloisessa hiprakassa sulautuen välimerelliseen ravintolakutuun. Eiku katuun, hik. Niin ja on siellä hyvät oluetkin, painopiste lähialueiden pienpanimotuotteissa.

Possu ja Gandalf






Sir Duke ja Proud Mary

Mutta brunssille Tiirikkalaan siis mentiin. Aikana sunnuntai ja kello 13. Kosunen kertoo, että paikka saattaa hyvinkin olla täynnä tuohon aikaan, mutta tällä kertaa ei ollut isompaa tungosta. Tiedän, että brunssi on suosittu ja olen kuullut hyvää siitä. Yleensä Turussa on totuttu buffabrunssiin, tässä Tiirikkala tekee poikkeuksen: osan saa hakea itse ja osa tuodaan valmiina lautasella. Ei kannata miettiä, tuleeko tuosta täyteen. Vatsani halkesi Kupittaan jäähallin kohdalla, kun olin ottanut pyörimiseen tarvittavat ensivauhdit yläkerran terassilta ja horjahtanut rappusissa Proud Maryn innoittamana. 

Brunssilautasella tarjottiin aivan hemmetin buenoa piirakkaa. Olenko kertonut olevani vannoutunut piirakan ystävä?! Brunssi on saatavilla liha-, kasvis- tai kalaversiona, possukeittiölle maistui kalaisa lautanen. Myös kahvi, tee ja tuoremehu kuuluivat hintaan, cavaakin sai lasillisen lisäämällä perushintaan 4 euroa.



Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä brunssiin. Henkilökunta oli rentoa ja kokit saivat perinteisesti osansa kysymyksistäni. Eivät tosin osanneet vastata, kasvaako auringonkukansiemenestä auringonkukka, jos kylvän sen tuohon Tiirikkalan eteen jokirantaan. En saanut kuitenkaan oletko hullu -katseita, toisin kuin lemmikkieläinkaupassa viime viikolla, kun siellä oli myynnissä linnunsiemeniä. Eivät suostuneet vastaamaan kysymykseeni, kauanko kylvämisestä kestää, että lintu lähtee lentämään. Ja jos laitan oikein taajaan siemenet, niin syntyykö siitä parviäly. 


24.7.2017

Särjen fileointi

Kävin hiukan kaloja narraamassa. Periaatteenani on, että mikäli en saa kalaa vahingoittumattomana takaisin veteen (siis sellaista, jota en olisi halunnut), niin jotenkin se pitää silti hyödyntää. Särkihän on monelle roskakala, mutta itse asiassa maku on erittäin hyvä ja siitä saa helposti pari ruodotonta selkäpalaa. Eräs kaverini totesikin osuvasti, että graavisärki hakkaa graavilohen 10-1. Särjestä sanotaankin, että se on graavattuna siikagraavin tasoa.

1. Suomusta ensin. Perästä päähän suuntana. Jos kala on tuore, suomut lähtee yhdellä vedolla.
2. Tee niskaan viilto ja vedä kummallakin puolella kevyesti kylkiviivaa pitkin ja tiputa viilto peräaukon taakse. Pieni ja terävä veitsi on hyvä, ei tuo mikä on kuvassa. Kylkiviiva on selvästi nähtävissä ekassa kuvassa.
3. Aseta käsi päälle ja viillä veitsi vaakasuorassa kohti äskeistä viiltoa.
4. Tuo veitsen kärki näkyviin peräaukon kohdalla ja viillä pyrstöön asti. Ota filukka irti.
5. Myös nahka lähtee helposti, kun tunget peukalon nahan ja lihan väliin. Siitä ei olekaan kuvaa, mutta ymmärtänette pointin.


Kiinnostuitko?