Raparperinen kahvileipä

Wanna-be-luontoräpsytteliä makaili hetkiä hakkuuaukiolla ja katseli ympärillensä. Kummallisia elukoita ja öhkiäisiä tapasi.

Jos joku kaipaa hyviä vinkkejä pihoillaan rehottavien raparperien valmistukseen, niin tässä lepää. Aineksetkin löytynevät aika hyvin kotitarpeista - olettaen tietysti että kaapeistanne on ne raaka-aineet joita sieltä possun mielestä aina pitäisi löytyä. Tuloksena on hauska kaakkusen ja piirakkaisen välimuoto, joka pysyy mehevän kosteana monta päivää.

Minua on muuten aina ärsyttänyt sana kahvileipä. Siis sehän on ihan perseestä. Ensinnäkään siinä ei tarvi olla kahvia ja toiseksi se on yhä edelleen ihan perseestä. Mitä se muka kuvaa? Sitäkö että pitää olla kahvia, että sitä voisi nautiskella. Entä jos ei juo kahvia? Häh. Ihan siksi siis:

Älköön kukaan huomauttako, että ohjeessa on sekä leivinjauhetta että ruokasoodaa. Ihmetelkää sitä, mutta älkää valittako.



Raparperinen kahvileipä

2½ dl ruskeaa sokeria
1 dl rypsiöljyä
1 muna
1 1/3 dl kermaa
½ tl suolaa
1/4 tl kanelia
1 tl vanilliinisokeria
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta
3½ dl vehnäjauhoja
1 dl maapähkinä-rusinasekoitusta
2½ dl raparperia ohueksi pilkottuna

päälle:

luraus oliiviöljyä
ripaus kanelia ja sokeria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vuoraa leipävuoka leivinpaperilla. Heitä mäski kehiin ja vihmo päälle oliiviöljyä, kanelia ja sokeria. Viskaa 165-asteiseen uuniin 55 minuutiksi. Älä poista vuoasta kuin vasta seuraavana päivänä yhden jääkaappipäivän jälkeen.

Sielunmaisema

Olen kovin iloinen siitä, että ujo kaupunkiin muuttanut maalaispoika osaa vieläkin hämmästellä ja kummastella luonnossa vastaan koikkelehtivia ihmeellisyyksiä ja tavallisuuksiakin. Olen aina nauttinut metsästä, sen turpeasta tuoksusta, eläimistä, marjoista, sienistä ja siitä kaikesta mystisestä, jonka oksat ja varvut allensa kätkee. Keittokirjojen ohella hyllyyni on alkanut ilmestyä mielikuvitusta lennättäviä luontokirjoja, joiden parissa aika juoksee kuin hyvässä seurassa parhaimmillaan - tai oikeastaan pahimmillaan.

Tänään opin mielenkiintoisia asioita meriharakoista, noista lempilinnuistani, joiden oranssin nokan pituudessa en juurikaan jää nolostelemaan. Muutama päivä sitten sain tärkeää tietoa vesihämähäkeistä ja niiden universumia ohjailevista kudelmista. Päivitin myös korvakuulolla tietoni muurahaisista ja ahkerista poluista, joita ne teppoavat viimeiseen asti. Vielä kohtasin sileää kiveä kannonnokkaan kuljettavan yksilön: lajitunnistukseni oli heikkoa, mutta on minulla hyvä aavistus.

Tämän kaiken siivittämänä pakkasin aikaisin aamulla kärryt, joilla toisin sienet keittiööni. Nousin keltaiseen vaaraan, tuohon riista-ja metsäviljeylaitoksen ilmaiseen sieniwagoniin ja suunnistin varmoille apajille. Iskiessäni saappaani märkään maaperään tiesin saavani tänään. Veikkasin löytäväni myös muutaman keltavahveron. No niin kävikin. Suunnistin tutun torimyyjän kojulle ja ostin puoli litraa kantarelleja hintaan 2,50€. Sain kylkiäisinä vielä palon hernettä, sillä Sallisen Päiviö, tuo hieno ihminen joka kyseiselle myyjälle toimittaa herneet, sattui juuri mainitsemaan, että tältä myyjältä saa sitten torin parhaat herneet. Minä onnenpekka.


Rakuunaporkkanat ja kantarellikastiketta
(2 annosta)

rakuunaporkkanat:

5 houkuttelevaa uuden sadon porkkanaa
luraus oliiviöljyä
pieni luraus puolukkaviinietikkaa (tai muuta viinietikkaa)
reilu ropaus fariinisokeria
kuivattua rakuunaa

Vedä porkkanat puoliksi pitkittäissuunnassa, heitä uunivuokaan ja sotke muiden aineiden kanssa. Nuketa mikrossa 9 minuuttia. Jos et halua mikrossa tulevaa hieman hassua kuorta, valmista uunissa.

kantarellikastike:

voita
1 kevätsipuli ja varren kanssa toki
½ litraa pieniä kantarelleja
2 dl kermaa
lorausnen valkoviiniä
suolaa
pieni ripaus valkopippuria

Freesaa pilkottua sipulia hetki voissa. Lisää kantarellit ja paistele hetko. Lisää nesteet ja mausta lopputulos suolalla ja valkopippurilla. Jos kaipaat lisää makua, lisää 1/3 kanaliemikuutio.

Tarjoa uusien perunoiden kanssa.

Nimiansassa

Onhan se niin, että Nuuskamuikkusen hassunakkeja on huomattavasti mukavampaa syödä kuin nakkeja ja ranskalaisia. Myös Ron Jeremyn räjähtelevä pannupihvi kuulostaa herkullisemmalta kuin pelkkä pannupihvi. Tai no, mutta kuitenkin. Kari Salmelaisen viiksekkäistä ravuista saisin takuulla kiksit puhumattakaan Mikko Alatalon Blue Kongo -duchesseista.

Kävin Naantalin Kala-trapissa, jota suosittelen kaikille Naantalissa vieraileville. Listalta bongasin ahvenselykset, keltasientä, rieslingkastiketta ja juurespyttipannua. Eihän tämä sinänsä mitään ihmeellistä pidä sisällään, mutta kuulostaa paremmalta kuin ahventa valkoviinissä ja uunijuureksia. Näin Polkkaposssu valmistaisi ruoasta oman versionsa:



Ahvenselyksiä, keltasientä, rieslingkastiketta ja juurespyttipannua

ahvenfileitä
limemehua
suolaa
ruisjauhoja
voita

Mausta ruodottomat ahvenfileet limemehulla ja suolalla ja kääntele ruisjauhoissa. Paista pikaisesti pannulla voissa.

keltavahveroita

Paista keltavahverot pannulla ja mausta suolalla ja pippurilla

rieslingkastike:

1 dl rieslingia (valkoviini)
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus fariinisokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan viini ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Purista sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.

Juurespyttipannu löytyy täältä. Koristeeksi pala keitettyä porkkanaa ja kypsennettyä paprikaa.
Ja tietysti tähän aikaan vuodesta tillikasteen saaneet varhaiset perunat kuuluu lautaselle. Annoksen voi koristella saksankirvelillä.

Niin ja olihan siinä pari sinisimpukkaakin. Ne valmistuu näin.

Paahdetut valkosipulitomaatit

Seurailen hämmästyneenä parveketomaattieni kehittymistä. Tai lähinnä vihreiden osien. Varsinaisia syötäviä ei ole vielä näkyvissä, liekö niitä tulossakaan. Lannoitus on hoidettu, kastelu tapahtuu sopivan lämpöisellä vedellä, ilmankosteus on niin täydellinen, kuin nyt parvekekasvihuoneessa voi olla.

Vaan mahtaakohan pölytyksessä olla ongelmaa?! Tomaatti kun ei oikein paukauta punaista osaa ilman hyönteis- tai tuulipölytystä. Pitänee täristellä tukilankoja niin, että heteiden siitepölyhiukkaset varisevat emin luotille.

Paahdetut valkosipulitomaatit

kirsikkatomaatteja

valkosipulinkynsiä
oliiviöljyä
suolaa pippuria
basilikaa
hunajaa
korppujauhoja

juustoa

Halkaise tomaatit. Aja loput aineet tasaiseksi lukuunottamatta korppujauhoja. Älä välitä määristä, anna mennä vaan. Lisää korppujauhot ja sekoita. Laita tomaatit vuokaan vieretysten ja lusikoi päälle tahna. Peitä juustoviipaleilla. Paista 180-asteisessa uunissa puoli tuntia.

Säteilevä porsas

Läntiseen Suomeen on annettu UV-varoitus: säteilyltä on syytä suojautua, kun UVI kohoaa yli kolmen. Jos otetaan vaikka malliksi Helsingille 25.6.2009 eli torstaiksi annettu ennuste, pitäisi sen perusteella suojautua erityisen tarkoin klo 10-17.

Ehkä olen tuplakiduttaja, mutta possu on jälleen grillautunut. Ehkä jonkin verran olen ottanut opiksi, hyvin harvoin tulee grillattua 10-17 välisenä aikana.


Täyttöpossu

1 itsemarinoitu possun sisäfileepötkylä
lempparimaustettua tuorejuustoasi
tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia

Leikkaa pötkylä pituussuunnassa lähes halki, käännä lihat sivuille perhoseksi. Nuiji ohuemmaksi ja täytä tuorejuustolla, basilikalla ja timjamilla. Kääri rullalla ja sido narulla tai hätävarana varrastikuilla. Ajele grillissä kypsäksi.

Sun hella, mun hellas

Saattaisin jonain päivänä havahtua Vougliamenin upponneesta kylästä, Parnassoksen vuorialueelta tai vaikka Santorinin höyryävältä saarelta. Yhtä hyvin saattaisin köyttää itseni vuorotellen Mykonoksen tuhansiin tuulimyllynsiipiin ja kiitää ympäri auringon maailmanpyörässä varpaiden vilistäessä pienen hetken poikki vihreän veden pintaa.


Jos maa itsessään herättää minussa tunteita, sen keittiö herättää kulinaristin (olenhan erinäisten testien mukaankin kulinaristiystävä). Sivuhuomautuksena mainittakoon, että useimmiten herätyksen tekee herätyskello, mitä en pidä läheskään yhtä kiehtovana. Paitsi jos kello on liikkeeseen reagoiva tai siinä on värinä.

Kreikkalaisessa keittiössä on tärkeää osata tehdä valkoinen kastike. Ilman sitä ei synny kunnollista pastitsiota, moussakaa tai täytettyjä munakoisoja. Kastike on paksua ja se ei todellakaan valahda lautasen pohjalle. Olen niiiiiiiiiiin viehtynyt tuohon paksuun töhnään.

Tähän sitä viimeksi hautasin:


Melitzanes papoutsakia

2 munakoisoa
oliiviöljyä
1 sipuli
250 g jauhelihaa
suolaa, pippuria
¾ dl valkoviiniä
kourallinen persiljaa
valkokastiketta (ohje alempana)
juustoraastetta

Valitse kaksi nuorta, pientä munakoisoa ja halkaise ne pitkittäissuunnassa. Kaiva lusikalla sisus pois, jätä n. ½ cm maltoa reunoille. Valele munakoisot oliiviöljyllä ja kypsennä 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Hienonna sipuli ja munakoisojen sisus ja freesaa pannulla oliiviöljyssä. Lisää jauheliha, ruskista ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada joukkoon valkoviini ja kourallinen hienonnettua persiljaa. Anna hautua niin kauan, että neste on haihtunut.

Valmista paksu valkokastike: sulata hyvässä kattilassa 2 rkl voita ja sekoita siihen 3 rkl vehnäjauhoja. Älä anna jauhojen ruskistua, mutta anna voin imeytyä. Lisää 4 dl lämmitettyä kulutusmaitoa ja sekoita koko ajan, ettei jää paakkuja. Anna kiehuilla hiljalleen levyllä 10–15 minuuttia. Mausta suolalla, valkopippurilla ja ripauksella muskottipähkinää.

Lusikoi koverretuille munakoisoille jauhelihatäytettä ja päälle valkokastiketta. Ripottele päälle vielä juustoraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes juusto on sopivasti ruskistunut.

Miumaukas

Alkuruoaksi: Kesä ja yö
Pääruoaksi: Sinä olet hän
Jälkiruoaksi: Jossain

Kyllä, olen täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

--------------
Inkivääriä on mukava lisäillä kesällä juomiin, se vii lentää tai ei, eisen väli ä olé. Hyvältä se silti maistuu. Joskus veivasin intialaista nimbu pania, sitruuna-inkiväärijuomaa, joka pani napakarvat aaltoilemaan. Herkkua sekin, mutta ei ole tähän aikaan raparperin voittanutta.

Raparperi-inkivääri-limemehnutin

3 litraa vettä
3 litraa raparperia pilkottuna
1 cm inkivääriä pilkottuna
2 limen mehu
6-7 dl sokeria


Kiehauta vesi, lisää raparperit, inkivääri ja limemehut. Anna kiehuilla hiljakseen 20 minuuttia. Lisää sokeri parissa erässä ja poreiluta 5 minuuttia. Jos haluat suoraan juotavaksi kelpaavaa, vähennä sokerin määrää. Sihtaa romppeet pois. Ideana on, että tämä on makiaista, jota voi sitten laimentaa vedellä.

Väliruoaksi:


Vaan mikä on kaikkien alkoholittomien kesädrinksujen äiti? Ennen se on ollut jotain ihan muuta, mutta nyt kun tietää paremmasta, ei pysty tyytymään. Täysin pyyteettömästi kehotan kaikkia valmistamaan tätä, tai jos ette jaksa, niin kutsunkin kaikki lukijani 12.6.2009 klo 19.15 maistamaan tätä urbaanin jokiloftinäköala-asuntoni verrattomaan ulkoilmahuoneeseen. Harmi ettette ehtineet, toisella kertaa sitten:


Miumaukas

puolet raparperi-inkivääri-limemehnutinta
puolet kuplivaa villivadelmaa (bonaqua)

Tuloksena täydellinen kesäjuoma, jonka mielelläni ristisin nimellä Miumau, mutta se on jo valitettavasti varattu. Oikeastaan tämä onkin paljon parempi.

Meinaa mennä pelkiks kastikkeiks

Raparperi-siiderikastike vaalealle kalalle

4 dl raparperia pilkottuna
1 dl siideriä
1,5 dl kalalientä
2 dl kermaa
1 rkl fariinisokeria
150 g voita
mieleisiäsi tuoreyrttejä

Laita voita lukuun ottamatta kaikki kattilaan ja anna kiehuilla 10 minuuttia. Lisää voi nokareina ja poraa sauvalla tasaiseksi. Määrät ovat hyvin suuntaa-antavia, luultavasti tarvit lisää fariinisokeria. Meikäläinen pitää kirpeästä.

Iskee kuin irtoviikset

Post Beforum

Pitäisi ehkä hiljalleen laittaa kuvausolosuhteet muuton jäljiltä kuntoon, alkaa muuten aika pahasti ahdistaa.
______________

Monen voi olla vaikea uskoa, ettei herkulliseen kastikkeeseen ihan aina tarvita sipulia, kermaa, voita, viiniä tai muita MC Maslowin perustarpeita. Jos ette usko, niin liittykää silti kampanjaan "Heinäkuun alkuun mennessä ylähuultani ei enää näy". Jos ei karva kasva, kehotan ostamaan irtoviikset. Niitä saa mm. Punanaamion verkkokaupasta.


Inkiväärinen sitruuna-hunajakastike broilerille
(4 broiskufileetä)

rypsiöljyä
2-3 cm inkivääriä kuorittuna ja hienoksi pilkottuna
1½ dl kanalientä
2½ rkl hunajaa
1 sitruunan kuori raastettuna (ei valk. osaa)
1 sitruunan mehu

ruohosipulia

(Paista broiskut kypsiksi.) Freesaa inkivääriä 2-3 minuuttia ja lisää kanaliemi, hunaja, sitruunan kuori ja mehu. Leikkaa sitruuna viipaleiksi ja lisää liemeen. Anna muhia kymmenisen minuuttia. Tarkista sitruunan ja hunajan suhde ja lisää jompaa kumpaa tarvittaessa. Kaada kanojen päälle ja silppua ruohosipulia päälle. Poista sitruunaviipaleet.

Seuraksi ei välttämättä kaipaa kuin hyvän salaatin. Ja ehkä kastikelusikan, jolla lopun herkun saa kauhottua lautaselta. Minä söin kokojyvänuudelien kanssa.

Siilipaviaani

tai ainakin Sillikaviaari

200 g arlan crème fraichea (18%)
1 dl bulgarian ruoanlaittojogurttia
2 keitettyä kananmunaa silputtuna
1 prk anjovisfileitä silputtuna
1 rkl tilliä pilkottuna
1 kevätsipuli + varsi pilkottuna
pieni loraus sitruunamehua
köntsyläinen rouheista dijonia
sokeria jos siltä tuntuu

Sekoita aineet keskenään ja anna maustua tunti. Kaipaako enää muuta kuin varhaisperunoita ja tomaattipaistosta?! Paitsi perunat kaipaa voita. Voi kaipaa olutta. Olut kaipaa rullakebabin. Rullakebab kaipaa olutta. Olut kaipaa rullakebabin. Rullakebab kaipaa olutta. Olut kaipaa rullakebin. Vesku kaipaa... en kerro. Mut meikkis on Vesku :D

Kainonmakea, mehevämpi, hunajanauris

Kainomakeus on mahtavaa ja mehevyys herttaista. Jos joskus olen pitänyt lantusta, niin hahaa, pidän edelleenkin. Hunajanauris muistuttaa lanttua: ihanan raikas, mehukas ja mehevä. Kevään ensimmäinen puraisu hunajanauriista on yhtä hyvä kuin kesän ensi-ihoilu mansikan kanssa. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun upottaa odottavana sykkivän hampaansa mansikan kylkeen ja vie siltä ja itseltään kesäisen mansikkaneitsyyden. Uuh.


Olen huomannut, että monilla on ongelmia hyvien lisäkkeiden kanssa. Pääruoka kyllä keksitään, kastike ja peruslisäkekin, mutta se ylimääräinen ja niin kovin tarvittava lisukainen tuottaa vaikeuksia. Ei oppi ojaan kaada vaan googlen kautta Possuun, ota siis opiksi ja lisäkkeeksi seuraava.



Rakuunainen hunajanauris

hunajanauris
voita
ranskankermaa
sinappia
suolaa
rakuunaa

Kuori nauris, leikkaa se kiekoiksi ja paista voissa pannulla vajaa kymmenen minuuttia. Lisää ranskankermaa muutama ruokalusikallinen ja anna sen kevyesti sulaa. Mausta pienellä lurauksella kotisinappia ja hyppysellisellä suolaa. Lisää kevyellä kädellä kuivattua rakuunaa.

Ystäväni kutsuva sadetanssi

Jo pitkään olen ählämöinyt heinzin puolesta - siis tuon ainoan oikean ketsupin. Mistä sitten voi johtua, että meille välillä ostetaan muitakin ketsuppeja? Minä en niitä osta, ei siis vaikea arvata kuka tumpelo niitä kaappiin kantaa. Muut ketsupit kokevat nopeastikin Matti Inkisen kohtalon ja päätyvät ihmepoistumisen kautta jätteeksi.

Jo viime postauksessani tuunasin jalostajan sianlihakastiketta. Tuunaus saakoon jatkoa: nyt ei tuunata kylläkään ruokaa, vaan annetaan muuten ihan turhalle ketsulle kyyditystä.

Täällä Turussa oli nimittäin eilen ukkosmyrsky, jonka syntyyn ei voinut olla vaikuttamatta ystäväni kutsuva sadetanssi. Maa oli myrskyn jäljiltä hyvinkin märkä, joten minulla oli ongelma. Pyöräni takalokasuojasta oli lähtenyt pala: takkini selkämys olisi pian kuran peitossa. FC Interin futismatsiin pitäisi kuitenkin päästä ja pyörä olisi tietty ainoa oikea ratkaisu.

Ah jag, kuten noissa saksalaisissa laatuviihde-elokuvissa usein sanotaan. Uutta lokaria en ehtisi käydä ostamassa, joten ainoaksi ratkaisuksi jäisi Pimp-My-Bike. Mitä lokasuojakappaleen tilalle sitten voisi laittaa? Joku pahvitötsä ehkä? No ei, se kuitenkin kastuisi vedestä ja sulaisi pois. Entäs joku kumin pala? Voisin tietty leikata saappaistani roiskeläpät, mutta saappaani saattaisivat tuimastautua siitä. Kortsuista rakennettu lokasuoja olisi varmasti vielä näyttävämpi, mutta se vaatisi liikaa näpittelyä. Entäpästä joku muovi? Katselin ympärilleni ja näin X-tra-ketsuppipurkkin. Mikä muu käyttötarkoitus tuolla syötäväksikelpaamattomalla punaisella kuramoskaa muistuttavalla ekto-oksennuksella voisi olla, kuin antaa sen viemäriin viskaajalle ilo katsella punaisen väriaineen huuhtoutuvan veden mukana pois näköpiiristä. Otin siis ilon vastaan ja annoin sisällölle huutia. Pesin tötsykän, leikkasin pitkittäissuunnassa kahtia, hieman muotoilin ja kiinnitin muutamalla kierrolla teippiä jäljelle jääneeseen puskurikappaleeseen.


Huomasin herättäväni hilpeyttä, mutta olen jo tottunut siihen. Voinhan aina jaella keskisormea, olen hyvä siinä. Pahis varpaista kulmakarvoihin asti.

Kuva on lähetetty myös kyseisen firman tuotekehittelyyn.

Voi hiton sika!

Laukkunainen: Kauhee nälkä.
Possu: Mitä veivaisin?
Laukkunainen: Jotai lihaa ja hyvää kastiket tekis mieli. Meil o pakkases vaik mitä lihoja.
Possu: Sit meil on kaapissa tommonen nopee Jalostajan sianlihakastike, jos ei jaksaiskaan ny oikein vääntää?
Laukkunainen: No en takuulla syö sitä, olen ihan neiti. Ja sun kastikkeet on niin herkkuja. Tai ainakin yleensä, kun et lähde liikaa sompailemaan.
Possu: Sompailemaan. Minä, me, jag, muaaaa? Ei tulis mieleenkään. No okei, tekiskö mieli jotain punkkukastikkeen tapaista?
Laukkunainen: Jooooo! Sun punkkukastiketta ei voita mikään. Ei edes uus Guccin, Furlan, Diorin, Chanelin, D&G:n, Pradan, Marc Jacobsin tai Bottegan laukku.
Possu: Jep jep. Hienoo juttua taas. Ja uskottavaa sun suusta. Mullakin vois riittää edes joskus rahaa yhteen erikoisolutpulloon, jos kaikki mun hiellä vääntämät rahat ei menis sun laukkuihin.
Laukkunainen: Hiljaisuus.
Possu: No miten vaan. Mä teen jotain hyvää soosia ja väännän jotain lihaa. Haluuks perunoita?
Laukkunainen: Potui joo. Muusia.
Possu: Ok. Heitän vähän palsteria ja porkullia joukkoon.
Laukkunainen: Mitä ne o?
Possu: Jaa-a, vaikee sanoo. Onko valkoisella naisella lepakoita tapulissa?
Laukkunainen: Hiljaisuus.

****
40 minutes later
****

Laukkunainen: Vitsi tää sun punkkusoosis on hyvää. Ihanan makusta.
Possu: Joo ihan jees. Vaik ei se kyllä mikään kunnon punkkusoosi oo, kun ei oo kiehuillu edes puolta päivää.
Laukkunainen: No mut on tää silti tosi hyvää. Huh, hetken jo pelkäsin joutuvani syömään sitä valmissianlihakastiketta.
Possu: Mun mielestä sekin on kyllä ihan hyvää. Varsinkin jos sitä vähän tuunais.
Laukkunainen: No ei kyllä olis. En voi sietää niitä. Niistä tulee jotenkin niin lujaa läpi se einesmäisyys, vaikka kuinka tuunais.
Possu: No onhan se tietty niinkin.
Laukkunainen: Tunnistan ne saman tien, enkä tosiaankaan aio edes maistaa niitä. Voit sen yhdenkin purkin heittää vaikka roskiin.
Possu: Toki toki. No voittaahan tääJalostajan valmiskastikkeen.
Laukkunainen: No aijaa. Pakko saada lisää.
Possu: Ota ihmeessä. Ei sitä tarvi jättää huomiseks Eineeks.
Laukkunainen: Taidan tunkea tätä vähän laukkuihinkin pahan päivän varalle.
Possu: Teepä se kun niin viisas olet.
Laukkunainen: Ehe ehe. Miks oot aina niin sarkastinen?


*****
20 minutes later

*****

Laukkunainen: Mistä muuten teit ton kastikkeen? Sikaa siinä ainakin oli.
Possu: Laitoin siihen...

1 rkl fariinisokeria
1½ dl punaviiniä
3/4 kanaliemikuutio
pari kunnon turausta ketsuppia
½ appelsiinin mehu
1 prk jalostajan sianlihakastiketta

Laukkunainen: Hahaa. Varmasti joo.
Possu: Varmasti joo. Kyllähän neiti noi valmiskastikkeet tunnistaa.
Laukkunainen: Ei naurata. En usko.
Possu: No ihan sama. Niistä se kuitenkin valmistu. Eli näin... Laitoin ensin kattilan liedelle ja sit sulatin siinä fariinisokerin. Sekaan punaviini ja liemikuutio ja kiehautus. Sitten ketsuppi, appelsiinimehu ja kastike. Siinä ne sit muhi hetken ja vähän tarkistelin makuja vielä pippurilla ja jollain yrtillä. En ees muista millä.
Laukkunainen: Voi hiton sika!
Possu: Nöf nöf. Kyllä neiti tietää.
Laukkunainen: Sika!
Possu: Griii. Grii. Mitäs pidit tosta kikherne-punajuuri-valkosipuli-juustolisäkkeestä?
Laukkunainen: Ihan paskaa.
Possu: Aha. Niinku kaikki muukin.
Laukkunainen: Ni.
Possu: Niinpä niin.

Kulinaristinen transsi

Jos hermo renaa, eikä ajatus oikein tahdo juosta, suosittelen laakerinlehtiä. Muista lehdistä Maku, Matka ja Mustanaamio saattaa myös auttaa vaivoihin. Laakerinlehdessä ensi käden maullinen nautinto on kuitenkin vertaistaan vailla, joten siitä sitten.

Laakerinlehti auttaa saavuttamaan kulinaristisen transsin. Legendan mukaan Delfoin oraakkeli natusteli ja poltteli lehtiä saavuttaakseen transsin ja pikku tötsyissään antoi oivia uskonnollisia ja poliittisia neuvoja sekaantuen jopa kreikkalaisten sotiin. Nykykeisareista mm. Robert Mugabe, Aleksander Lukashenko, Than Shwe ja Teuvo Loman tiedetään laakerinlehtien ystäviksi, viimeisin tosin seppelemuodossa, vaikkei asia minulle kuulukaan. Antiikin tarustossa on toinenkin hauska laakerinlehtijippaus, joka ei ehkä varsinaisesti herätä ruokahaluja, mutta pitää muuten vaan mielen virkeänä: Apollo-jumala rakastui nymfi Daphneen, joka syntyi Uranoksen peniksen veripisaroista Kronoksen leikattua tämän jalkovälikaverin katki. Apollo kävi liian villiksi, jolloin Daphne epätoivoissaan pyysi apua muilta jumalilta. Nämä säälivät nymfirukkaa ja muuttivat tämän laakeripuuksi. Evölästinglövin merkiksi Apollo alkoi pitää päässään laakeriseppelettä. Taiteessa hänet kuvataankin usein laakeriseppele kiehkuroillaan.

Ahvenet ja samppa-voikastike on ehdoton hitti. Ahventen sijaan voi käyttää turskaa tai kuhaa, tai ainakin jotain sopivan vaalea kalaa, josta saa kätevästi kaikki ruodot pois. Sampankin saa korvata vaikkapa pirteällä omenasiiderillä tai kuivalla valkoviinillä. Muttei tietenkään kannata. Kastike maustuu mukavasti laakerinlehdellä, joka siis jo todistetusti aiheuttaa kulinaristisen transsin.


Kuorrutetut ahvenet ja samppanja-voikastiketta
(4 annosta)

2 tomaattia
½ rkl pestoa
2 rkl raastettua parmesaanijuustoa
1½ rkl majoneesia
12 fileetä ahvenia (n. 700g)

Tee tomaatteihin ristiviillot ja upota kiehuvaan veteen 15 sekunniksi. Kuori tomaatit ja viipaloi. Sekoita pesto, parmesaani ja majoneesi. Housuta ahvenet eli poista ruodot tekemällä keskiruoto-osuuden sivuille 2 viiltoa kiilaksi ja poista kiilanmuotoinen pala. Kokoa yhteen annokseen kolme fileetä päällekkäin, pari viipaletta tomaattia ja sen päälle tahnaa. Paista 200-asteisessa uunissa n. 13 minuuttia.

kastike:

1 dl samppanjaa
laakerinlehti
3/4 kanaliemikuutiota
ripaus fariinisokeria
2 dl kermaa
maizenaa
reilusti voita

Kaada kattilaan samppanja, laakerinlehti ja kanaliemikuutio. Kiehauta. Lisää ripaus fariinisokeria ja kerma ja anna kiehua hetki. Poista laakerinlehti. Suurusta maizenalla ja lisää hiljalleen kunnon köntti kuutioitua voita.

Tarjoa kala porkkana-perunamuusin kanssa.

Kypsää ilman lämpöä (Elämä ois)

Sitruskypsennetty parmesaanilohi

400 g lohifileetä
1 sitruunan mehu
1 limetin mehu
1/3 rkl sokeria
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
1 dl parmesaanilastuja
luraus oliiviöljyä
herneenversoja
saaristolaisleipää
makeahkoa sinappia

Leikkaa lohi sormenpään kokoisiksi kuutioiksi ja purista joukkoon sitrushedelmien mehut. Hapokkaat nesteet alkavat kypsentää kalaa. Mittaa joukkkoon sokeri ja suola ja sekoita. Laita kylmälaukkuun kolmeksi tunniksi. Vähempikin riittää, sillä kala saa jäädä sisältä hieman raa’aksi. Kaada nesteet pois. Sivele leipäsiivu sinapilla ja kokoa päälle muutama kuutio kalaa ja parmesaanilastuja. Rouhaise pippuria myllystä ja kaada lautaselle parasta oliiviöljyäsi. Koristele herneenversoilla. Tuloksena on pirteä makuyhdistelmä, jonka seuraan sopii mukavasti vaikka joku kuohuva juoma Champagnen maakunnasta.

Mietoisten Kolopuutinttien viiri

Voi olla, että minulla oli ja meni sikainfluenssa. Kuume kohosi yli 40 asteen, kärsin hengitystievaikeuksista ja kura lensi lahkeista kuin västäräkki telkänpöntöstä. Onneksi sain diilattua itselleni katukaupasta viruslääkkeitä kuten oseltamiviiria ja tsanamiviiria. Kuumetokkuraisena ostin myös Mietoisten Kolopuutinttien viirin, kun halvalla sain. Viirit auttoivat ja muutaman päivän perästä soittelin viuluani jo Bulgariassa niin kuin vain iloinen sika soida voi.

Bulgariassa kävin hetken mielijohteesta tutustumassa paikallisiin ja tietty myös paikallisiin kyökkeihin. Bulgarialainen keittiö on omaksunut suurimmat vaikutteensa Turkista ja Kreikasta. Tämän maan ruoista on aivan turha edes keskustella ilman paahdettuja kasviksia, mieluiten paprikoita. Grillissä kevyesti mustuneet herkkupalat kuoritaan, viipaloidaan ja maustetaan maalaisen hienostuneilla balkanilaisilla jogurttikastikkeilla. Valkosipulin tuoksua ei kannata vältellä.


Paahdetut paprikat ja pekaanipähkinäjogurttikastike
(4 annosta)

4 paprikaa
suolaa
2 valkosipulinkynttä
½ dl pekaanipähkinöitä
2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl sokeria
1 tl sitruunamehua
1 rkl silputtua tilliä

Halkaise paprikat pituussuunnassa ja aseta leivinpaperille leikattu puoli alaspäin. Paahda 200-asteisessa uunissa niin kauan, että kuoreen tulee mustia läiskiä. Anna jäähtyä hetki ja poista kuoret. Murskaa valkosipulinkynnet ja pekaanipähkinät, yhdistä sokerin ja sitruunamehun kanssa jogurttiin ja sekoita. Leikkaa paprika leveiksi viipaleiksi ja asettele lautaselle. Kaada sekaan jogurttikastiketta ja koristele

HV

Asiakastani siteeraten: HV. Ja saa kuulemma tulkita, miten haluaa.


Pastitsio - kreikkalainen makaronilaatikko

400 g makaronia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
400 g naudan jauhelihaa
5 tomaattia
½ dl tomaattipyreetä
kourallinen persiljaa
hyppysellinen kanelia
ripaus paprikajauhetta
1 dl valkoviiniä
suolaa ja mustapippuria
½ dl voita
½ dl vehnäjauhoja
4½ dl maitoa
hyppysellinen muskottipähkinää
3 munaa
100 g kefalotiria (tai parmesaania)


Keitä makaronit lähes kypsiksi. Pilko sipulit ja freesaa niitä oliiviöljyssä hetki. Lisää jauheliha ja ruskista kevyesti. Lisää pilkotut tomaatit, tomaattipyree, hakattu persilja, kaneli, paprikajauhe, valkoviini, suola ja mustapippuri. Anna muhia hiljaisella lämmöllä 20 minuuttia.

Valmista valkokastike: sulata voi pannulla, lisää vehnäjauhot ja sekoita. Ennen kuin jauhot alkavat ruskistua, lisää maito ja sekoita samalla hyvin. Anna hautua vajaa 15 minuuttia välillä vispaillen. Kastike saa olla melko paksua. Mausta suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä. Anna valkokastikkeen jäähtyä. Sekoita sitten valkokastikkeen joukkoon kaksi vatkattua munaa ja jauhelikastikkeeseen yksi muna. Voitele uunivuoka ja kaada pohjalle puolet pastasta. Ripottele päälle puolet raastetusta juustosta ja kumoa sen päälle jauhelihakastike. Tee toinen kerros lopusta pastasta, kaada päälle valkokastike ja ripottele taas puolet juustosta. Paista 180-asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Hyvä poljento

Polentaa pidetään italialaisten ruokana, mutta vastaavaa kurimusta syödään paljon muuallakin. Yllättyisitte, jos arvaisitte. Minä vielä enemmän, jos arvaus menisi oikeaan:

• Dalmatiassa (Kroatiassa) pura
• Unkarissa kuliszka
• Serbiassa kacamak
• Romaniassa mamaliga
• Kroatiassa palenta

Kyseistä ruokaa natustetaan myös ei-välimerellisillä moreenialueilla kuten Haitissa, Perussa, Brasiliassa, Georgiassa, Pispalassa ja Meksikossa. Viimeisin ei oikeastaan hirveästi jaksa ihmetyttää, toisin kuin Turun uimaliiton kevätpäivät.

Polenta tunnetaan paremmin maissista tehtynä töhnänä, mutta sitä valmistetaan myös esimerkiksi tattarista tai perunoista. Tattari se vasta onkin esimerkillinen juttu. Polenta, tuo jalo töhnä, oli alunperin maalaisten ruokaa, mutta nykyään sen saattaa havaita monien huippuravintoloidenkin ruokalistoilta.

Pohjois-Italia tunnetaan polentan Mekkana, Medinana ja Turkuna ja sieltähän ne tutuimmat (ja herkullisimmat) polentaruoat lähtevätkin - polenta taranga, polenta concia ja polenta e gorgonzola. Uuh, viimeinen saa kuolasuoneni erittämään; turha kuivata sanoi Terhi Kokkonen kun viikkokausia oli satanut, meri alkoi nousta ja jos kaupunki tulvisi, vesireittejä pitkin pääsisi pakoon. Vaan minä en ole kala, vaikka Como-järveltä tuleekin mahtava polentaruoka, jossa on kalahässäkkäkimaraa mukana.

Seuraavaa polentaruokaa saa nauttia finnmatkojen lomalennolla allekirjoittaneen toimesta. Kyseessä on aika mukava alkuruoka ja ehkä vähän erilainenkin.


Pekoniin kiedottua polentaa ja hunajamelonia

polentaa
muutama salvian lehti
pekonia
muutama siivu kermaista juustoa
oliiviöljyä
rucolaa
pinaattia
punajuurikkaan lehtiä
hunajamelonia

Valmista 4 annosta polentaa pussissa olevan ohjeen mukaan ja anna vetäytyä hetki. Kauho polenta levyksi n. ½ cm paksuiseksi kerrokseksi ja anna jämähtää jääkaapissa. Leikkaa levystä pyöreällä muotilla ympyröitä. Laita polentaympyrän päälle salvian lehti, viipale juustoa ja kääri pekoniin. Paista pannulla oliiviöljyssä 2–3 minuuttia per puoli. Tarjoa rucolan, pinaatin, punajuurikkaan lehtien ja hunajamelonin kanssa.

... ja kesäkurpitsa ovat sukulaisia keskenään?

Kotiruokaa uuuh. Aikas (s)karppiakin, uppoaa vähäähiilarityypeille kuin hehkuva neula varpaankynteen, jonka alta pitää poistaa verenpurkauma. Sniif.


Paahdetulla paprikalla täytetyt
kesäkurpitsamayflowerit (2 annosta)

2 kesäkurpitsaa
2 punaista paprikaa
oliiviöljyä
½ sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g jauhelihaa
1 kananmuna
timjamia
oreganoa
suolaa ja pippuria
muutama siivu juustoa

Keitä kesäkurpitsoja vedessä 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja vedä lusikalla liha pois. Valuta paprikoiden päälle hieman oliiviöljyä ja paahda mustapilkulliseksi uunissa 225-asteisessa uunissa. Ota kuori pois ja suikaloi. Freesaa sipuleita hetki pannulla ja paista jauheliha kypsäksi. Lisää kananmuna ja mausteet. Yhdista paprikan ja kesäkurpitsan lihan kanssa. Lusikoi seos täytteeksi, laita muutama viipale juustoa päälle ja paista uunissa 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Ylimääräinen täyte uppoaa siivellä.

Jehna jäädyke

Voi hornan henki, hiisi, kiusuri ja muut seitsemäntoista vanhaavihtahousua! Jos tämä jäädyke ei uppoa, niin ei mikään. Lupa vetäistä meikäläistä tunti lapasella, ellei toimase. Maku älyttömän hyvä ja rakenne täydellinen. Sametinpehmeää. Periaatteessa ohjeesta riittäisi vaikka 8:lle, mutta jos on naisia appaamassa, sanoisin, että 4 annosta on kohdallaan. Naiset kun on pervoja herkuille miesten siemaillessa absolutnisteina sivistyneesti Le Keskaria. No kyllä tämä miehiinkin uppoa, kun on konjakkia mukana.

Ahmaisu oli niin nopea, että kuvatkin jäivät. Suklaapossupaitani esiin siis.

Konjakki-suklaajäädyke
(4-6 annosta)

3 keltuaista
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa
1½ dl creme fraichea
150 g suklaata (Fazerin bak & dessert -tumma)
1 liivatelehti
tilkka vettä
3/4-1 rkl konjakkia

Vatkaa keltuaiset ja sokerit vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen creme fraiche ja vesihauteessa sulatettu suklaa. Yhdistä keltuaisvaahto kermavaahtoon ja lisää suklaa. Kiehauta tilkka vettä ja lisää 10 minuuttia kylmässä vedessä lillunut puristettu liivatelehti sulamaan veteen. Sekoita joukkoon. Lisää myös konjakki. Jaa pakkasta sietäviin annoskulhoihin ja heitä pakastimeen vähintään 4 tunniksi. Ota pois pakkasesta 10 minuuttia ennen syömistä. Siinä ajassa seos pehmenee sopivasti, siinä ja siinä voiko oikeastaan puhua enää jäädykkeestä, mutteipä haittaa.

Arvostelu: syntisen hyvää.