29.4.2016

Tuoksuva appelsiinikakku

Leipurin tytär, anoppini, teki todella maistuvaa appelsiinikakkua, joten ehdotin Polkkapossuun vierailijareseptille paikkaa. Tuoksu anopin keittiössä oli niin huumaava, että alakerran naapuri tuli kolahduksesta hätääntyneenä ovelle, kun leukaperäni tipahtivat pelkästä tuoksuttelun huumasta lattiaan. Kaikki oli kuitenkin hyvin, eikä tällä kertaa tarvittu pelastuslaitosta paikalle. 


Tuoksuva appelsiinikakku

150 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1 dl hasselpähkinöitä kevyesti murskattuna
 1 dl appelsiinimehua
2,5 dl appelsiinin lihaa (mehupuristuksen jälkeenhän jää aina lihaa, jota ei raaski heittää pois)
1 sitruunan kuori raudalla raastettuna
1 rkl limoncelloa

päälle tomusokeria

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat. Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda, kaneli ja vaniljasokeri. Lisää nämä rauhallisesti sihdin kautta voi-sokerivaahtoon. Lisää pähkinät, appelsiinimehu, appelsiiniliha, sitruunan kuori ja limoncello. Voitele kuivakakkuvuoka ja korppujauhota se. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia.


26.4.2016

Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

Muutama yö sitten olin Rai Uno Emilia-Romagnan maakunnan paikallisessa aamu-tv:ssä kertomassa bolognalaisille, miten erilaisia pastamalleja valmistetaan. Italiaksi tietty ja unissani homma meni kuin vettä vaan, vaikken osaakaan kuin muutaman ruokasanan. Aluksi tein pastataikinan, johon jostain syystä lisäsin myös pomodori piccoli eli pieniä tomaatteja. Sitten käytiin läpi linguine, tagliatelle, pappardelle, fusilli, farfalle ja paccheri. Lopuksi tein uuden pastataikinan orecchietteja varten, sillä tuohon taikinaan ei tule kananmunia ollenkaan. Orecchiette muistuttaa pientä korvaa. Vanhat italialaiset rouvat olivat kerääntyneet kadulle tekemään niitä pari päivää sitten youtubesta katsomassani pätkässä ja eräs tantoista jaksoi painottaa, että tuo taikina on erilainen. Tässä myös selitys unelleni. 

Heräsin ja hihittelin, kun vaadin yleisöltä huomiota loppuhuipennukseen: Attenzione, aggiungere un pizzico di sale. Huomio, lisää hyppysellinen suolaa. Kaikkea sitä voikin jäädä mieleen ruokaohjeista tai ohjelmista.

Joka tapauksessa tuli megalomaaninen mieliteko italialaiseen ruokaan. Unen perusteella minun olisi varmaan pitänyt valmistaa itse jotain pastaa, mutta se jäi nyt odottamaan. Tässä todella herkullinen lopputulos




Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

1,5 dl vettä
muutama säie sahramia
600 g broiskun rintafileitä (valkosipulimarinoituja sattui nyt olemaan)
170 g (broisku)pekonia
3 paprikaa (keltainen, punainen ja vihreä)
1 keltasipuli
3 reilua kynttä valkosipulia
3 rkl tomaattipyreetä
600 g tomaattimurskaa
kourallinen oliiveja
savupaprikaa
suolaa ja pippuria
töräys ketsuppia
tuoretta basilikaa

Laita sormenpäillä kevyesti murskatut sahramisäikeet likoamaan veteen. Huom. mitä kauemmin liotat sahramia vedessä, sitä enemmän sahrami maistuu. Totea, että sormenpäät tulivat oransseiksi, eikä väri meinaa lähteä millään pois. Paista rintafileisiin pikaisesti pannulla väri, kypsennä  myös pekoni. Siirrä lihat odottamaan, pilko paprikat isoiksi siivuiksi ja keltasipuli myös. Pilko valkosipuli. Freesaa parpikoita ja sipuleita pannulla hetki. Lisää tomaattipyree, sekoita hetki ja lisää tomaattimurska sekä oliivit. Kaada sekaan sahrami ja vesi, jossa sahramia liotit. Ole kuitenkin varovainen, liika sahrami pilaa ruoan. Lisää savupaprikaa, suolaa ja pippuria. Anna muhia 10 minuuttia. Muista, että pekonista tulee nesteeseen lisää suolaa. Tässä vaiheessa pieni töräys ketsuppia tekee erittäin hyvää. Laita broiskufileet ja pekoni uunivuokaan ja kaada päälle kastike. Paista 180 asteisesssa uunissa 35 minuuttia. Silppua päälle tuoretta basilikaa. Tarjoa riisin tai pastan kanssa.  

25.4.2016

Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä

Kirjan tiedot

Nimi: Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä 
Kirjailija: Sinikka Piippo
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 280
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2016 

ISBN: 978-952-312-278-9 


Luonto tarjoaa rajoittamattoman aarreaitan kaikille villivihanneksista kiinnostuneille. Vaikka hortoilu onkin tällä hetkellä suosittua ja jopa muodikasta, on käsittämätöntä, kuinka vähän luonnon villivihannespöytää siltikään hyödynnetään. Itse olen hurahtanut hiljalleen ja alan jo tunnistaa mukavan määrän ravinnoksi kelpaavaa villikasvillisuutta. Kuinka mukavaa onkaan unohtaa parsakaali ja korvata se joka paikasta löytyvällä ukonpalolla. Vielä mukavampaa on valmistaa siitä vaikka piirakka ja yhä mukavammaksi menee, kun syökin sen. Tai kuinka kivaa vaihtelua saa salaatteihin silppuamalla sekaan vaikka koivunlehtiä, apilaa ja siankärsämöä. Tai vuohenputkea. Tai litulaukkaa, piharatamoa ja ketunleipää. Eikä tietysti kannata unohtaa terveysvaikutuksia.

Mutta tarkka pitää olla. Mitään, mitä et tunnnista, ei pidä sinun syömän. Kuinka agricolamaista. 

Sinikka Piipon teos on siinä mielessä ainutlaatuinen, että ainakaan minä en ole vielä lukenut vastaavalla yksityiskohtaisuudella kirjoitettua opusta villivihanneksista. Kirjassa keskitytään nimenomaan niihin villivihanneksiin, joiden sisältämistä aineista on tutkimuskohtaista tietoa. 

Jokainen esitelty kasvi käsitellään samanlailla: ensin pieni alustus (levinneisyys, ominaisuudet, yleiskäyttö), sitten mietitään ruoka- ja juomakäyttöä ja lopuksi rohdoksellista puolta. Jos on tarvetta, Piippo muistaa vielä mainita muutaman kasviin liittyvän varoituksen sanan. Kuten että mesiangervo saattaa liikaa nautittuna aiheuttaa huimausta, eikä muutenkaan sovi munuaisvaivaisille. Tai että huolimatta pihatähtimön laihduttavista vaikutuksista sen runsasta napostelua kannattaa vältellä, sillä kasvissa oleva saponiini saattaa huonolla tuurilla aiheuttaa jopa halvauksen. Toisaalta saponiinit saattavat myös estää syöpäsolujen jakautumista ja lisätä immuunisolujen määrää ruuansulatuskanavassa. Näiden lisäksi jokaiseen esiteltyyn villivihannekseen on laatikoitu hyvinkin yksityiskohtainen luettelo kasvin ainesosista.

Hieno kirja monella tapaa. Jostain syystä olen löytänyt itseni monena iltana sohvalta kyseinen opus kädessäni ja Salkkarit silmissäni. Kirjassa on myös muutama resepti, mutta tämä on sivujuonne. Eli senkin kannalta Piipon kirjaa pystyy hyvin lukemaan illalla ilman ruuallisiin mielitekoihin yllyttäviä impulsseja. Tai no, siinä ja siinä, itselläni lähtee helposti moottoripolkupyörä vyörymään, mutta ei sitä Piipon viaksi voi laittaa.    

Mitä itse kirjoittajaan tulee, todettakoon, että FT Piippo on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut ison määrän tieteellisiä ja populaareja julkaisuja. Suosittelen tutustumaan juuri tähän julkaisuun. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.




19.4.2016

Mainio speltti: blogivieraana luomuviljelijä Simo Larmo

Birkkalan tilasta on maakirjoissa mainintoja jo 1500-luvulta, mutta nykyisen agrologi-isännän, Simo Larmon, suvun tarina noilla mailla lähtee 1870-luvulta. Tällöin nälkävuosien jälkeen useampi tila yhdistettiin ja alkoi tällä hetkellä tunnetun Birkkalan tilan historia.

- Itse olen sukumme viidettä polvea tällä tilalla. Speltin viljelyksen saralla olemme jo toista polvea. Speltin viljely ja sen jatkojalostus on vanhempieni aloittama ”harrastus” aikoinaan, Simo kertoo.
Birkkalan tila työllistää tällä hetkellä isännän lisäksi kolme henkilöä vakituisesti: tilanhoitajan, myllärin sekä pakkaamotyöntekijän. Myös muutama kiireapulainen työllistyy aina sesonkiaikoina. Birkkalan tilan emäntä, Riina, on vahvasti apuna reseptien kehityksessä ja markkinoinnissa, mutta on myös ulkopuolisella töissä.

Kysyin isännältä, miksi speltti on tällä hetkellä nosteessa ja mikä siitä tekee paremman kuin muut viljat.

- Speltin ehdottomasti vahvoja puolia on hyvä maku sekä korkea kuitu- ja proteiinipitoisuus. Birkkalan tilalla on erikoistuttu tekemään pääasiallisesti täysjyvätuotteita, jolloin juurikin nämä ominaisuudet korostuvat. Speltti sisältää myös muita viljoja vähemmän lyhytketjuisia hiilihydraatteja (ns. FODMAP-hiilihydraatit), jolloin sen on todettu monella ihmisellä olevan se vatsaystävällisempi vaihtoehto. Tällä hetkellä ihmiset hakevat vaihtoehtoja perusviljalajikkeille, speltti on noussut vahvasti esiin.

Birkkalan tila on luomutila ja olen ollut siinä uskossa, että spelttiä viljelläänkin yleensä luomutiloilla. Olen ajatellut, että tällä olisi jotain tekemistä sen kanssa, ettei speltti ehkä joko kestä kovaa lannoittamista tai sitten se ei vaan yksinkertaisesti tarvitse lannoitteita. Rohkaistuin tätäkin kysymään Simolta.

- Kyllä vain, suurin osa viljellystä speltistä on luomua. Speltti soveltuu luomuun erinomaisesti sen pitkäkortisuuden vuoksi, jolloin se pärjää rikkoja vastaan tehokkaasti ja siksi, että se pystyy ottamaan ravinteita hyvin maasta. Tuo on myöskin totta, ettei se kestä kovaa keinolannoitusta herkän lakoontumisriskin vuoksi. Luomussa käytämme viherlannoitusta, jolloin speltin esikasvina on joko viherlannoitusnurmi tai härkäpapu, jotka lataavat maahan typpeä.

Epäilin, että kun speltti kylvetään syksyllä ja talven se makaa oraana lumen alla ja keväällä alkavat äestykset ja siitä sitten muut hommat, niin talvet tilalla makaillaan ja nautiskellaan joutilaisuudesta.

- Birkkalan tilalla tehdään myllytystä ja tuotteiden tekoa sekä pakkaamista ympäri vuoden. Talvella keskitytään vahvemmin markkinointi- ja tuotekehitystyöhön. Maatalouspuolella tehdään talvikaudella metsä- ja rakennustöitä.

Myllytyksestä puheen ollen, tilan nettisivuilla on maininta "jauhettu kivimyllyllä". Miksi sitä painotetaan?

- Kivimylly jauhaa jyvät hyvin hellävaraisesti viljan ravintoaineet säilyttäen. Kun taas valssimyllyssä pääsee syntymään lämpöä, jolloin osa lämmössä tuhoutuvista aineista menetetään. Birkkalan tilan erikoisuus on myös se, että teemme aina pääosin täysjyväjauhoja, joiden tekoon kivimylly soveltuu erinomaisesti. Täysjyväjauhoissa on aito viljan maku ja terveellisyys.

Speltillä leipominen ei ole sen kummempaa kuin vehnälläkään, mutta joitain asioita on hyvä muistaa.

- Speltin sitko eroaa hieman vehnän sitkosta, eli jos haluaa leipoa kokonaan speltistä, kannattaa käyttää Birkkalan reseptejä, joiden toimivuus on speltissä kokeiltu. Jos on oma lempiresepti, johon on käyttänyt aiemmin vehnäjauhoja, voi spelttiä korvata osittain esim. 1:3. Spelttitaikina on hyvä jättää hieman löysemmäksi kuin tavallinen vehnätaikina. Spelttileivonnaisten paistolämpötila on hieman alhaisempi kuin vehnällä, vastaavasti paistoajat hivenen pidempiä. 

Isäntä itse kertoo, että puurokauha pysyy hänelläkin kädessä ja spelttipuuro on bravuuri. Koko Birkkalan väen suosikkireseptejä ovat Karpaloiset speltticookiet ja Puutarhurin sipulipitsa. Ei kuulosta hirmuisen pahalta, voisin maistaa.  

Jos muut ideat kiinnostaa, niin possu teki tyrni-porkkanasämpylöitä, omenagalettea ja spelttimannapuuroa. Viimeisin oli aivan huikeaa ja mannapuurosuurimot tulivat possukeittiöön jäädäkseen. Omenagaletesta ei ehkä tullutkaan oikeaoppista omenagalettea, mutta olihan se hyvää. Pohjan vedin ihan hatusta, jauhoina käytin pelkkiä spelttijauhoja ja rasvana kookosrasvaa. Sain kommentin, että tällaista on hyvä murupohja parhaimmillaan. Ihan hyvä kommentti, mutta ei galetessa mitään murupohjaa kuulu olla. No häliäkö vällä, pähkinämäisen täydellistä. Tässä kuitenkin puuron lumoissa.




Porkkanasämpylöihin saat ohjeen täältä, lisää ½ dl tyrnirouhetta ja korvaa jauhoista osa spelttijauhoilla. Huomio myös muut asiat, joita Simo aikaisemmin kertoi liittyen speltillä leipomiseen. Spelttimannapuuron ohje on Birkkalan mannasuurimojauhopurkin kyljessä. Tosin possukeittiön mannapuuro valmistui haudutuskattilassa, mutta sallitaan myös muut menetelmät. 


Mikäli tuo ns. omenagaletten ohje kiinnostaa, niin tässähän se. Kyseessähän on vegaaninen ohje, voi on korvattu kookosrasvalla. 


Omenagalette speltistä

4 omenaa
½ limen tai sitruunan mehu
2 rkl sokeria
1 tl kanelia
½ tl vaniljauutetta

Kuori omenat, kaada päälle muut aineet ja sekoita. Jätä mehustumaan. 

Pohja: 

1,2 dl kookosrasvaa juoksevana
3½ dl puolikarkeita spelttijauhoja
3-4 dl ydinspelttijauhoja
½ tl suolaa
2 rkl sokeria

Sekoita jauhot, suola ja sokeri rasvan sekaan hiljalleen ja työstä hieman murumaiseksi taikinaksi. Lisää jauhoja tarvittaessa. Anna levätä puoli tunti jääkaapissa. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja anna reunojen mennä hieman yli. 

Kaada täyte pohjan päälle ja kääntele murentuva taikina reunoiksi. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Maistele vaniljakastikkeen tai -jäden kanssa.



Speltin ABC

Antiikin olympiaurheilijat suosivat speltistä tehtyä rieskamaista leipää, joka siivitti niin kiekon kuin runosuonenkin lentoon.

Birkkalan tila, Varsinais-Suomen maakunnassa, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa aaltoilee teräinen speltti. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan.

Ciabatta. Ei ole mahdotonta tehdä tuota ihanaa italialaista leipää speltistä. Sisältä kuohkea ja päältä rapea. Hieman kuin Polkkapossun vaivaamaton pataleipä.

Daamini mielestä mannaspelttijauhoista tehty mannapuuro on parasta mannapuuroa. Voi sitä hihkumisen määrää, kun äsken hauduttelimme puuroa ja maistelimme mustikkasopan kanssa. Daami-sana saattaa viitata myös hienostonaiseen, mutta omani on hieno ja ihana kuin maatiaiskissa.

Ennen ajanlaskun alkua spelttiä viljeltiin Lähi-idässä. Aika paljonkin ennen, merkkejä viljelystä on jo 9000 vuoden takaa.

Fandango, tuo kolmijakoinen andalusialainen paritanssi, johon daamini minut kaikessa maatiaiskissamaisessa iloittelussaan houkutteli maistettuaan spelttijauhoista tekemiäni tyrni-porkkanasämpylöitä.

Gluteeni. Speltti sisältää gluteenia, joten se ei sovi keliaakikolle.

Hallelujaa. Liturgiset ylistyshuudot kaikuivat jokibungalowimme käytävillä, kun daamipossu löysi sängyn alle piilottamani palan omenagalettea. Daamille kerroin, että alakerran naapurissa asuvat gangsterit olivat ryövänneet loput. Ajattelin syödä itse myöhemmin.

Italian Toscanassa on muitakin hyviä ruokia kuin spelttikeitto, mutta jos et ole koskaan sitä maistanut, niin olisi jo aika.

Jenever eli geneveri on ginien isoisä, jonka valmistamiseen saatetaan käyttää muiden viljojen ohella spelttiä. Itse olen heittänyt geneveriä tomaattikeittoon ja sinne se meneekin aikas osuvasti.

Kirkkohistorian kurssilla törmäsin ensi kertaa Hildegard Bingeniläiseen. Naapurini, ne-ei-gangsterit,  leipoivat spelttijauhoista Hildegardin äly- ja hermopipareita, jotka ovat osoittautuneet varsin suosituiksi leipojien keskuudessa. 

Laksatiivit ovat suolen toimintaa stimuloivia aineita. Tärkeää ummetuksen ruokavaliohoidossa on riittävä kuitujen saanti. Viljatuotteista toimivia ovat esimerkiksi speltti, kaura, ohra, täysjyvävehnä ja kvinoa. 

Molto bene. Myös tätä maatiaiskissani huuteli kehrätessään mannapuurovadin äärellä. 

Naan-leipä. Miksei spelttijauhoista voisi tehdä myös naania. Ainakin täältä löysin ohjeen.

Olmit, nuo sokeat luolissa asuvat pyrstösammakkoeläimet ovat hyvinkin persoja spelttinäkkäreille. Jos et osaa tehdä spelttinäkkäreitä, mutta haluat kuitenkin houkutella olmeja läheisyyteesi, vieraile Birkkalan sivuilla, sieltä löytyy reseptikin

Proteiinien määrässä speltti pesee perinteisen vehnän ihan mennen tullen ja selän siinä samassa.

Quo vadis sanos turkkulaine, ku sil ol tuamissi fölis, ku tul kylä. Mut oliks sil vadis spelttii, jäi vähä hämärä peitto.

Risotto. Spelttihelmistä tulee loistavaa risottoa. Ei arborio-riisissäkään mitään vikaa varsinaisesti ole.

Speltti maistuu hieman makealta mutta kuitenkin suolaiselta. Ehkä hieman ohraiselta. Myös miedosti pähkinäiseltä. Mahtavan makuinen.

Tahdon asia -televisiosarjassa Mikko muuttaa kartanon piharakennukseen ja alkaa viljellä spelttiä, menestyen kuitenkin huonosti. Monien Mikkojen ongelma speltin viljelyn suhteen. 

Unssi spelttiä painaa noin 30 grammaa. Unssi kun painaa yleisesti ottaen noin 28,35 grammaa. Paljonko painaa desi spelttiä, on täysin hämärässä, enkä löytänyt edes 5 sekunnin googletuksella vastausta.   

Viikingitkin söivät spelttiä. Tämä on oma väittämäni, mutta niin ovat kaikki muutkin asiat, joita väitän. 

XIII Canto, Dante Alighieri, The Divine Comedy. 

By Minos doom’d, into the wood it falls,
No place assign’d, but wheresoever chance       
Hurls it; there sprouting, as a grain of spelt,
It rises to a sapling, growing thence
A savage plant.
 
YZÅÄÖ. Daamini uudelleen muovaama qwertyn vastine läppärini näppäimistölle kostona sille, kun olin piilottanut piirakan sängyn alle.



11.4.2016

Keliakia - Polkkapossun FAQ

Minulta kysellään usein keliakiaan liittyviä juttuja. Olen varmasti oppinut niistä aimo kourallisen hakemalla tietoa verkosta ja lähettämällä edelleen uteluja firmoille.   


Keliakia on siis sairaus, jossa erinäisten viljatuotteiden gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Oireet vaihtelevat, mutta yleisoireena todettakoon, että muiden suolistojurnutusten lisäksi paska saattaa lentää kuin varpusparvi. Tosin lapsilla tavallisinta on riittämätön painonnousu, vaikka varpusparvejakin saattaa olla havaittavissa.

Laitan tähän muutaman mielenkiintoisen kysymyksen ja vastauksen, joita olen joskus joutunut miettimään.
  • Tykkään paahdetusta leivästä, voinko paahtaa samassa leivänpaahtimessa gluteenitonta leipää? Periaatteessa kyllä. Mutta suojaa leipäsi silikonisella paahtopussilla. Hinnoista en tiedä, mutta koska yleensäkin kaikki keittiön erikoishärpäkkeet maksaa levottomia, kehottaisin ennemmin hankkimaan kakkosleivänpaahtimen kotiin vain itseäsi varten. Reissuun voi varata paahtopusseja mukaan. 
  • Kaverini Mari mietiskeli tässä muutama päivä sitten, että kun tupaan oli tunkemassa keliakiasta kärsiviä vieraita, niin voiko kekseissä käyttää kauraa?! Toisille kaura sopii, toisille ei. Yleensä sanotaan, että puhdas eli gluteeniton kaura sopii, mutta tekeekö tämä sitten hullua hurskaammaksi. No ei tee, vaikka vastaskinkin puhtaan kauran sopivan. Mielestäni hyvä ohjenuora on, että jos leivot jotain keliaakikolle, jätä jauhot ja muut kyseenalaiset tuotteet pöydälle tarkasteltaviksi. Kyllä keliaakikko itse tietää, mitä hän suuhunsa pistää ja jos ei tiedä, niin tällä menetelmällä saat ainakin hieman paremman omatunnon, kun varpusparvi soittaa puhelua vessaposliinilla.
  • Mikä maksaa? Niinpä, miksi gluteenittomat tuotteet on niin kalliita! Monet asiat vaikuttavat, mutta erityiskäsittely ja kontaminaatioriskittömyyden vaatimus syö taatusti rahaa. Myös tuotantomäärät ovat pienempiä, jolloin raaka-ainekustannukset nousee. Mutta gluteeniton ruokavaliohan on jo jonkin aikaa ollut muotijuttu, joten ehkä tällä saralla hinnat joskus laskevat. 
  • Lähetin veljelleni gluteenittomia näkkäreitä ja hän totesi, että mielenkiinnolla odottaa, kun nyt on jo tässä muutaman vuoden mauttomia ruokia syönyt. Tarina ei kerro veljen tuomiota. Mutta kysymys kuuluu siis, miksi gluteenittomat leivät ovat ensinnäkin mauttomia ja toiseksi rakenne on kivikova. Monissa jauhoseoksissa mauttomuus on jo tullut lähes perusominaisuudeksi, mikä on aika masentavaa. Masentavaa on myös se, ettei jauhoseoksia osata tuunata, kyllähän makua saa aina lisättyä leipätaikinaan. Mutta mauttomuus ja kivikovuus gluteenittomissa leivissä on kuulemani mukaan parantumaan päin. Kohta nämä muistetaan vain myyttinä, jonka suurempi tuotetarjonta eittämättä ajaa vääräksi (toivon).  Eli siis en vastannut lainkaan kysymykseen, mutta itsepähän kysyin. Toisaalta, näetkö tässä kappaleessa missään kysymysmerkkiä.
  • Margariinirasiassa on leivänmuruja, voinko voidella leipäni rauhallisin mielin? Et voi. Hanki leivänpaahtimen ohella myös oma rasva. Ja leikkuulauta. Paitsi jos murut ovat omia tekosiasi.
  • Uskallanko tilata Mc Donaldsista ranskalaisia? Nykyään ilmeisesti uskallat. Asiaa mäkkäristä tiedusteltuani, minulle kerrottiin, että jokaiselle uppopaistettavien tuotteiden tuoteryhmälle on oma paistoaltaansa. Ettei sitten esimerkiksi omenapiirakan vehnä joudu ranskisten kanssa tekemiseen. 
  • "Hei uskontotieteilijä, onko kirkoissa saatavilla gluteenitonta ehtoollisleipää?" No mistä helvetistä minä sen voisin tietää. Ei vaan, olisit ensin kertonut, mistä kirkoista. Tarkoitatko tällä kenties Anton LaVeyn oppeihin pohjautuvaa Saatanan kirkkoa vai ehkä ortodoksikirkkoa. No en kyllä tiedä kummastakaan, ensimmäisellä tuskin on edes ehtoollista. Evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla kerrotaan, että mahdollisuus gluteenittomaan leipään on, kun vaan ottaa yhteyttä seurakuntaan ennen ehtoollisjumalanpalvelusta. Niin no, sama lafka kertoo myös mahdollisuudesta pelastukseen.
Gluteenittomista tuotteista olen silloin tällöin testaillut erilaisia leipiä, jauhoseoksia ja pastoja. Tähän mennessä parasta antia näistä ovat olleet pastat, joista ei kummempaa maullista eroavaisuutta kansan pastoihin verrattuna löydä. 

Semperillä on erittäin monipuoliset valikoimat gluteenittomia tuotteita: näkkileipää, pitsapohjaa, vuokaleipää, jauhoseosta, mysliä, keksiä, pastaa ja vaikka mitä. Erityisesti näkkäriosastolla on tuotekehittelyn porukka ollut paikalla, sillä tuotoksista voi perusjuttujen lisäksi maistaa makunautintoja rosmariinista pellavansiemeniin. Enemmän tietoa Semperin tuotteista kotisivuilta. Niin ja tosi hauskoja ja makoisia kikherneistä ja linsseistä valmistettuja sipsejä. 



 Kirjoitus tehty yhteistyössä Semperin kanssa.
 

4.4.2016

Salosen Pimeäpullo

Mistä tietää varmuudella, että jokin salaatinkastike on taatusti makoisaa? Siitä että eräs nimeltä mainitsematon raumalainen suuhygienistiystäväni suostuu käyttämään ainoastaan kyseistä tuotemerkkiä. Hän saattaa olla ruokien kanssa hieman tavallista nirsompi, joten häneen on pakko luottaa.

Salosen Pimeäpullo on Suomen ainoa laillinen pimeä pullo. Osuva nimi syntyi, kun yhtiön toimitilat sijaitsivat alkon naapurissa. Pimeäpullot valmistetaan Tampereella ja tavaramerkki kuuluu Kastikemestarit Oy:lle.  


Salaatinkastikkeita on muutamaa erilaista. Suuhygienistin lemppari on Mestarinkastike, jossa on pehmeä currypohja. Valmistin juuri ruokaisan pastasalaatin, johon Mestarinkastike meni oikein mukavasti. Hyvä salaatti vaikka vappupiknikille. Ruokaisaan salaattiin sekoitin penne-pastaa, omenakuutioita, kurkkua, tomaattia, höyrytettyä lehtikaalia, juustokuutioita, kermaviiliä, mangososetta ja Mestarinkastiketta. Herkullista. 

Pimeistä sooseista oma suosikkini on Coleslawkastike, joka on ihan omiaan esimerkiksi hampurilaisen väliin tai vaikkapa vihreälle salaatille. Kesän tullen kevyeksi ateriaksi riittää pelkkä vihreä salaatti kastikkeineen ja muutama peruna. Jos kylkeen jaksaa leikata vielä muutaman viipaleen matjessilliä ja sen kanssa tilliä, punasipulia, ranskankermaa ja puolukoita, niin ateria on valmis. . 


Mestarin ja Coleslawn lisäksi salaattikastikeperheeseen kuuluvat vielä perinteiset valkosipulikastike ja sinappikastike, jotka ovat molemmat hyvinkin tasapainoisia, eivätkä maut puske liikaa läpi. Läpipuskeminen on vähintäänkin ärsyttävä piirre erityisesti valkosipulisooseissa.

Pimeäpullo-perheeseen kuuluu myös sinapit, joista makuina Mieto, Väkevä ja Extra väkevä. Jos mennään hieman vielä väkevämpään, niin firma valmistaa myös perkeleen hyvää Paholaisen kastiketta eli siis chilihilloketta. Mainiota vaikka sekoitettuna lihapullataikinaan, mutta varovaisella kädellä. Toimii myös kermaviiliin sekoitettuna vaikka dippikastikkeena tai nachojen kanssa ihan sellaisenaan.  


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Kastikemestarit Oy:n kanssa. 

30.3.2016

Viljapihviaineksia ja siroja luomunilkkoja

Naispossu: Huomenta, heräsin jo!
Polkkapossu: Huomenta unikeko!
Naispossu: Mitäs puuhaat?
Polkkapossu: Alan just kirjoittaa näistä Sysmän Luomuherkkujen tuotteista juttua.
Naispossu: Oi ihanaa. Ne on niin hyviä kaikki, joita oon maistanut. Muista sitten kehua paljon niitä, koska ne on oikeesti tosi hyviä. 
Polkkapossu: Tietty. Oon ihan samaa mieltä. Sitä paitsi enhän ikinä kehu muutenkaan mitään, mistä en tykkää. Ihanat silmät sulla ja kuinka kauniisti nuo sukat korostavatkaan luomunilkkojesi siroutta. Finnwearin yöpaita tuo esiin naisellisen uumasi, joka tiimalasin lailla kutsuu rautatiekiskon ohuiden mutta pehmeiden samettilaippojen syleilyyn.
Naispossu: Heko heko.
Polkkapossu: No lähti vähän lapasesta. Mutta totta joka sana!

Olin hieman ihmeissäni, kun aloin sekoitella Sysmän Luomuherkkujen pihviainesta veteen. Siitä tuli aikas löysää, mietin, miten tästä voisi saada pihvejä paistettua. Pitäisikö ehkä lisätä vähän jauhoja ja kenties yksi muna tai vaikka juustoraastetta. No ajattelin kuitenkin mennä pussin takana olevan ohjeen mukaan ja antaa tuotteelle mahdollisuuden. Vilja varmaan jonkin verran turpoaisikin, ehkä tämä voisi toimia. 

Ja hyvin toimi. Pihvi pysyi koossa ja tulos oli maukas. Jos pihviin haluaa muita makuja, on ainesta helppo tuunata. Ehdottomana plussana vielä, että tuote soveltuu hyvin vaikka mökkiolosuhteisiin, sillä aines säilyy kuivassa ja huoneenlämmössä. Lisää vain vesi, done. Pussin takana oleva teksti kertoi pussillisesta syntyvän n. 12 pihviä. No syntyy toki, mutta kyllähän niistä aikas pieniä tulee tuolloin. Todellinen määrä on lähempänä kuutta, mutta kukin paistelkoon haluamansa kokoisia. 


Teimme pussillisesta pihvit viljahamppareihin ja lopputulos oli loistava. Askondin sämpylöiden väliin paistettua sipulaa, ananasta, aurajuustoa, mango-chilihilloketta, viljapihvit, salaattia, tsatsikia ja sinappia. Kyytiin vielä bataattiranskalaisia. 


Viljapihviaineksen ohella toinen helmi on (luomu)kasvisliemijauhe. Ja tämä on todellakin helmi, kasvisliemikuutiot on iäksi ja ajaksi karkoitettu possukeittiöstä. Jauheessa on merisuolan lisäksi ainakin selleriä, porkkanaa, sipulia, purjosipulia, persiljaa, ruohosipulia, korianteria, paprikaa ja vielä kruununa jauhettua siitakesientä. Nyt kun olen alkanut käyttää paljolti soijarouhetta, olen imeyttänyt siihen aina ensin pannulla sopivan määrän vettä, johon olen sekoittanut teelusikallisen kasvisliemijauhetta. Hyvin toimii.  

Sysmän Luomuherkku valmistaa kahta eri mysliä: omena-karpalo ja hunaja-vilja. Perinteisten käyttötapojen lisäksi leivoin myslileipää. Lisäsin taikinaan kaksi desiä mysliä ja ripottelin leipätaikinan päälle desin ylimääräistä. Leipä oli ns. vaivaamaton leipä ja paistoin sen pannussa, jolloin sain rouskuvan rapean kuoren. Käytin myslejä myös nopeaan ja helppoon banaaniherkkuun, johon ei tullut kuin kahta raaka-ainetta: mysliä ja banaania. Ohjeen olen julkaissut jo aiemmin täällä


Sysmän luomusipulikeitto on hyvää ihan sipulikeittona. Siitä saa myös hienon keittopohjan, jos pieni tuunajaa asuaa verissä. Perinteiseen lihapullataikinaan sipulikeittoaines menee yhtä perinteiseen tapaan mausteeksi. Paitsi että tällä kertaa voisit korvata jauhelihan soijaruoheella.

Sysmän Luomuherkut Oy on perustettu vuonna 1999, maatila on vetänyt luomulinjalla muutaman vuoden kauemmin. Yrityksen parasta osaamista on elintarvikkeiden valmistaminen luomuviljasta kuluttajille ja suurtalouksille. Luomuviljelyyn ei kuulu kemialliset torjunta-aineet ja viljelymenetelmissä huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja kiertokulku. Osa raaka-aineista tulee ulkomailta, sillä kaikkea ei saa Suomesta luomuna. Esimerkiksi myslit täyttävät aina kuitenkin Hyvää Suomesta -merkin kotimaisuusasteen 75%.  Iso peukku! 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sysmän Luomuherkku Oy:n kanssa.

Kuohuviinisuositus: Jaume Serra Cava Brut 8,59€

Vappu lähestyy, kuohuviiniä tarvitaan taas. Paina siis mieleesi Jaume Serra Cava Brut. Kuin sattuman kautta sain muistutuksen juoman olemassaolosta, hyvä näin. Hinta:Laatu!

Erittäin kuiva, keskihapokas, sitruksinen, viheromenainen, kevyen paahteinen


Alkon tuotenumero:  552097
Alkoholi: 11,5 %
Rypäleet: Macabeo, Parellada, Xarel.lo
Tyyli: Kuivat kuohuviinit
Hinta: 8,59€
Hapot: 5.00g/l
Sokeria: 6.00 g/l
Maa: Espanja

Ja jos satut käpöttelemään Turun keskustassa, kuulin huhuja, että linnankadulla Bar Kuka myy kyseistä pulloa hintaan 14€. 

26.3.2016

Ravitsemusasiantuntijuutta ja pellavaista tuorepuuroa

Turun Sanomissa oli ruokaan liittyen juuri kirjoitus, jossa pohdittiin, keneen ravitsemusasioissa voi enää luottaa. Asiantuntijoita on niin paljon, että kenttä on hyvinkin kirjava: liekö millään muulla alalla näin paljon eriäviä näkemyksiä. Toisinaan kahvi on terveellistä, mutta muutaman sekunnin välein joku sitä nauttinut kuolee. Sama pätee punaviiniin. Entä kovat rasvat versus pehmeät rasvat? Maito: hurmio vai turmio? Kinkkuruukun hyvyys versus runkkukiikun paremmuus? Ainakin osaa näistä asioista mietittiin juuri Polkkapossun keittiössä ja todettiin, että Polkkapossuun voi ainakin näissä asioissa luottaa. Usko siis kaikki lukemasi mitään miettimättä. Ja mitä ravintoterveysasioihin tulee, täällä ruokailun ohjenuorana toimii kohtuullisuus, monipuolisuus ja nautinto. Tällä hetkellä ryvetään nautinnossa, sillä tekee ihan sikana mieli päärynädonitsia. Ja vaikka kovasti sähköä syövä jääkaappimme onkin täynnä erinäisiä sokerisia pääsiäiskakkuja ja kreemisiä bebe-leivoksia, infernaalisen kovarasvaiset päärynädonitsit noudettiin juuri kahdella taksilla lähimmästä Siwasta. 500 kilokaloria kiitos. Tämä toimikoon vastaesimerkkinä kohtuullisuudesta, mutta hyvänä esimerkkinä nautinnosta.

Asiaan. 

Suomalaiset saavat ravintokuitua liian vähän. Suositus on vähintään 25-35g päivässä, saanti n. 20-25g päivässä. Erityisen tärkeä kuidun lähde meillä on ruisleipä, muita merkittäviä ovat kasvikunnan tuotteet kuten hedelmät ja marjat. Yleistäen voidaan sanoa, että mitä tummempi leipä ja mitä enemmän jyviä, sitä enemmän kuituja. Kuidut voidaan jakaa liukenemattomiin ja liukeneviin. Liukenemattomat parantavat suolen toimintaa ja hoitavat näin vatsaa. Liukenevat kuidut pitävät verensokerin aisoissa ja alentavat veren kolesterolipitoisuutta.   

Tällä hetkellä tykätään ruuan yhteydessä viljellä sanaa super. Hetken sitä jaksoi, nyt alkaa olla superväsynyt superiin. Erityisen hypetyksen kohteeksi joutuu milloin mikäkin Andien supersiemen tai mayojen ruokasooda. Odotan hetkeä, kun tolteekeilta löydetään superpurjoa, huasteekeilta übermaissia ja apteekeilta salmiakkia. Soppa on valmis. Ei mennä tuohon keskusteluun kuitenkaan sen enempää: todetaan vain, että hypetyksessä chian siemenet vievät aivan turhaan viekkaudella ja vääryydellä tällä hetkellä hyvinkin kotimaiselta pellavalta jalansijaa, mikä on ikävästi tehty jopa chialta. Alla olevassa reseptissä on tosin mukana myös chian siemeniä siksi, että niissä on mukava rakenne. Ja älkää ymmärtäkö väärin, siinä missä pellavansiemenetkin, yhtä lailla chiakin on arvokas kuitulisä muun terveellisen ruokavalion oheen. Mutta pellavaa saa kotimaisena.

Linseed Oy on tutustumisen arvoinen firma. Moni varmasti tietääkin sen Valo24h-tuoteperheen: paahdettua rouhittua pellavaa ja mustikkaa, puolukkaa tai tyrniä. Näistä oma lempparini on tuote, joka pellavan lisäksi sisältää tyrniä. Oiva lisä esimerkiksi sämpylätaikinaan, mukavasti kirpeää särmää ja pienellä hunajapuristuksella herkullinen leipä haukattavaksi. Tuoteperheen nimi herätti minussa luontaisen uteliaisuuteni, miten niin Valo24h? "Valo24h-tuotteiden raaka-aineet kasvavat puhtaassa Suomen luonnossa. Kasvukausi on lyhyt, mutta valoisat, yöttömät yöt kasvattavat pellavan ja marjat ravitsemuksellisesti rikkaammiksi kuin missään muualla. Erityiset kasvuolosuhteet, innovatiivinen tuotekehitys ja teknologia sekä oma sopimusviljely takaavat Valo24h:n tuoteperheelle erinomaiset ravitsemukselliset ja laadulliset ominaisuudet. Yöttömän yön kasvukauden ansiosta suomalaisessa pellavassa on 10-15 % enemmän omega-3:sta, tästä juontaa myös tuoteperheen nimi: VALO24h."

Kuten edeltä käy ilmi, pellava viihtyy hyvin Suomessa. Linseediltä kerrotaan, että luomuosastoa edustava paahdettu pellava + puolukka ei ole kokonaan kotimaista, sillä luomupellavan saanti Suomesta on haastavaa. Muuten mennään kotimaisilla raaka-aineilla. Toisaalta pellava on hyvinkin ekologinen kasvi, sillä kasvituholaiset eivät ole osoittaneet kiinnostustaan: tuholaismyrkytyksiä ei tarvita lainkaan. Myös lannoitteiden käyttö on vähäistä, sillä pellava on vaatimaton ravinteiden suhteen.

Ja jos tässä vaiheessa on vielä jotenkin epäselvyyttä, miten kuidut ja pellavansiemenet liittyvät yhteen, niin paljon liittyvät. Hyvä kuitulisä (ja rutkasti omegakolmosia, kotimainen). Tuoteperheen rouheet sopivat hyvin viileihin, leivontaan, smoothieen, lettutaikinaan, pannariin, panna cottaan, lähes mihin vaan.


 
Aamun tuorepuuro

1 rkl paahdettua pellava + tyrnituotetta (Valo24h)
1 rkl chian siemeniä
1-2 rkl puurohiutaleita (esim. kaurahiutaleita)
2 dl kaurajuomaa (Planti)
1 tl hunajaa

Sekoita ainekset edellisenä iltana kipossa. Laita päälle kansi tai kelmu ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa. Sekoita aamulla uudestaan ja nauti esim. pähkinöiden, banaanin ja marjojen kanssa. Tuloksena on hieman vanukasmainen tuorepuuro. Kaurajuoman määrää voi vaihdella omien mieltymysten mukaan.

Kuten huomaatte, kuvassa on myös gluteeniton tumma reikäleipäjauhoseos. Sitä en ole vielä tehnyt, mutta kerron myöhemmin kokemuksia. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Linseed Oy:n kanssa.

22.3.2016

Oreo-browniekakku

    Huh. Joskus tekee mieli äkkimakeaa, vaikka olenkin yrittänyt rajoittaa sokerissa sukeltamista ja sukeltamista ylipäätään. Ja tulihan tästä ihan hemmetin hyvää. Hain apuja erinäisistä brownieohjeista, mutta kyllästyneenä leivonnan muka-tarkkoihin-mittoihin aloin heitellä tarveaineita kulhoihin ja kattiloihin näppituntumalla. Irtopohjavuokaan tein, mutta ihan sama mihin veivaa. Tähän tuli mukavasti erottuvat kaksi kerrosta, alempana hieman kostea keksitaikinakerros ja sen päällä Oreo-kekseistä ja brownietaikinasta koostuva kerros. Jotenkin näin se män:



    Oreo-browniekakku
     
    keksitaikina
    70 g voita
    1 dl sokeria
    3 rkl tummaan siirappia
    1 kananmuna
    ½ tl vaniljauutetta
    ½ tl ruokasoodaa
    ½ tl leivinjauhetta
    2 dl erikoisvehnäjauhoja
     
    Sekoita voi ja sokeri, lisää siirappi, kananmuna ja vaniljauute ja sekoita taas. Lisää sihdin läpi kuivat aineet ja sekoita. Rouhi suklaapalat veitsellä pienemmiksi ja lisää taikinaan. Painele taikina vuokaan leivinpaperin päälle. (Kuvassa folio, oli leivinpaperi loppu)
     
     
    keksit
    ½ pakettia Oreo-täytekeksejä (tai Dominoita)
     
    Riko keksit karkeasti ja asettele keksitaikinan päälle. Itse laitoin ne ensin kulhoon ja mälläsin sinne muutaman kerran huhmareen nuijalla. Keksit hajosivat karkeasti sanoen noin 4-5 osaan. 

    brownietaikina
    80 g voita
    ½ dl kaakaojauhetta
    2 dl sokeria
    1 tl vaniljauutetta
    2 munaa
    1 dl erikoisvehnäjauhoja
     
    Sulata voi pienessä kasarissa. Lisää kaakojauhe ja sokeri ja anna sokerin hiljalleen sulaa. Jäähdytä hieman ja lisää vaniljauute ja munat, sekoita kunnolla. Lisää jauhot sihdin läpi ja sekoita hyvin. Kaada keksien päälle. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasolla n. 30 minuuttia. Korkkaa vasta seuraavana päivänä.
     
     

16.3.2016

Härkäpapu-lehtikaalisaalaatti ja paistettua halloumia

Härkäpapu ei varsinaisesti ole papu vaan virna eli se kuuluu hernekasvien sukuun. Se on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista ja Suomestakin siitä löytyy kirjallinen merkintä jo vuodelta 1324. Härkäpapua on Suomessa viljelty paljon, mutta jossain vaiheessa herne ja peruna syrjäyttivät sen suosiostaan. Kiinnostus on taas nousussa ja peltoviljelyalat ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Härkäpapua on viljelty sekä eläinten rehuksi että ihmisravinnoksi. Kotimaisesta kasvivalkuaisesta on pulaa, sillä kotimaan tuotanto kattaa vain kuudenneksen tarvittavasta rehukasvivalkuaisen määrästä. Loppu tuodaan ulkomailta ja pääosa tästä on geenimuunneltua soijaa. Geenimuuntelu on vielä sen verran uusi juttu, ettei vaikutuksista ole olemassa pitkäaikaistutkimusta. Sato on runsas, mutta arvaamattomuuden piikkiin saattavat tulevaisuudessa mennä mm. geenimuuntelun aikaan saamat resistantit virukset, tuholaiset, rikkakasvit sekä uuden proteiinin aiheuttaman allergiat. Tähän tarpeeseen on kiinnostusta löytää uusia, tai tässä tapauksessa enemmänkin elvyttää vanhoja, kasveja joiden proteiinipitoisuus on suuri. Härkäpavun proteiinipitoisuus on parhaimmillaan 25-35%, joka alkaa olla jo aika huikea kasvikunnan edustajalle. Härkäpavun markkinahinta on vielä selvästi alhaisempi kuin esimerkiksi soijan tai herneen, mutta oikeanlaisella poliittisella ohjauksella tähänkin voitaisiin vaikuttaa. 

Härkäpapu kuuluuu monissa Välimeren ja Aasian maissa ihmisen perusruokavalioon korkean valkuaisainepitoisuuden vuoksi. Kun lihansyöjä jaksaa aina olla niin kovin huolissaan kasvissyöjän proteiinin saannista, voin lohduttaa lihansyöjää, että mm. palkokasveista kasvissyöjät saavat oivan määrän proteiineja. Tiedoksi vielä, että itse olen sekasyöjä joskin hyvin vähällä lihalla. Mutta meikäläinen on vannoutunut papujen ja palkokasvien ystävä. Pari vuotta sitten tein lupauksen käyttää enemmän ja monipuolisemmin erilaisia pähkinöitä, siemeniä, palkoja ja papuja. Tämä onkin toteutunut hienosti ja mm. erilaisista pavuista on tullut possukeittiön viikottaista perusruokaa eri muodoissaan. Ottakaa vinkistä vaari, sanoi mummo ja ryhtyi vaarin toivossa paputalkoisiin. 

Versofoodilla on erilaisia härkäpaputuotteita, jotka olen todennut maultaan hyviksi ja käteviksi käyttää: härkäpapurouhetta, erilaisia granoloita, esikypsennettyjä kokonaisia härkäpapuja ja esikypsennettyjä murskattuja härkäpapuja. Härkäpavut on viljelty Suomessa, mutta härkäpapurouheeseen lisätty herneproteiini on muualta tuotua, sillä sitä ei valmisteta Suomessa. Jälleenmyyjinä toimii tuotteesta riippuen suurimmat Prismat, Citymarketit, K-supermarketit ja Ruohonjuuri.

Eilen ideoin hurmaavan apukokin kanssa salaatin, joka oli ihan hemmetin hyvää. Sen kylkiäisiksi paistettiin muutama halloumisiivu, nekin pysyi juuri ja juuri sisällä. Versofoodin sivuilla on lisää lupaavia ruokaohjeita mm. härkäpapu-porkkanafalafelit, nami.



Härkäpapu-lehtikaalisaalaatti ja paistettua halloumia

lehtikaalia
esikypsennettyjä härkäpapuja
suippopaprikaa
tomaattia
punasipulia
chiliä
(suklaa)minttua
oliiviöljyä
rutistus limen mehua
juoksevaa hunajaa
hiutalesuolaa
pippuria

Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti. Höyrytä kaaleja pikaisesti, niin että kaali vähän notkistuu, muttei kuitenkaan lötkisty. Pilko paprikat, tomaatit, sipuli ja chili. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja kaada joukkoon oliiviöljyä, limen mehua ja juoksevaa hunajaa. Mausta vielä suolalla ja pippurilla ja riivi päälle muutama lehti minttua. 

Paista halloumiviipaleisiin kaunis väri pannulla. Salaatin kanssa syötiin valkosipuliöljyssä paistettuja perunaviipaleita. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Versofoodin kanssa.





14.3.2016

Tannisen Chilinen


Ensikosketukseni Tannisen Chilisen kanssa tapahtui jossain ruokamessuilla. Vaikea unohtaa, sillä vetäisin kohtalaisen väkevää savustettua chilikastiketta henkitorveen, kuten tapanani on. Mutta maku jäi mieleen, ehdotonta aatelia. 


Tannisen Chilisellä on oiva kattaus kastikkeita. Näistä olen tutustunut mm. savustettuun valkosipulihillokkeeseen, punasipulihillokkeeseen, punajuurihillokkeeseen, vahvaan, lempeään, tuliseen, tyrniin ja siipisoosiin. Kastikkeet ovat monikäyttöisiä, ne sopivat niin liha-, kala- kuin kasvisruokiinkin, grillaukseen, marinadeihin, wokkeihin, laatikoihin, patoihin, pastoihin, meksikolaiseen, suomalaiseen, ihan mihin vaan ruokaan. Itse olen valmistanut Tannisen sooseista esim. dippejä sotkemalla turkkilaiseen jugurttiin tai kermaviiliin. Erityisen hyvin chilinen kastike sopi myös burgundin pataan, jonka makua säädin chilisyyden lisäksi itseäni miellyttäväksi myös sopivan katkeroisella IPA-oluella. No ei kai se nyt mitään burgundin pataa ollut nähnytkään tuunamisen jälkeen, mutta mitä sitten. Kasviswokin soija-ananaskastikkeeseen heitin tujauksen savustettua valkosipulisoosia, ehkä lähes täydellinen combo.

Mutta tämä nugettiohje pitää erityisesti jakaa, sillä tästä possukeittiössä on nautiskeltu jo parikin kertaa. Kyseinen siipisoosi edustaa itselleni Tannisen Chilisen ehdotonta eliittiä. Pankojauhoilla pintaan saa mielettömän rapean leivityspinnan. Mikäli pankoa ei ole saatavilla, voi koittaa korppujauhoillakin. Rakenne on toki hieman eri, korppujauhot on raekooltaan hieman hienompaa tavaraa. Näitä ei kannata tehdä kovin paljon etukäteen, sillä soija sitkistyy odottaessaan. Mutta juuri paistettuna ihan huippumatskua. 


Soijanugetit ja hedelmäisen pehmeä siipisoosi

soijanugetteja
kasvislientä
vehnäjauhoja
pankojauhoja 
rypsiöljyä

Keitä soijanugetit kasvisliemessä ohjeen mukaan. Puristele lastan avulla painelemalla talouspaperin päällä ylimääräiset nesteet nugeteista pois. Pyörittele nugetit vehnäjauhoissa, jos ei meinaa tarttua ripottele kevyesti vettä päälle. Pyörittele vielä pankojauhoissa ja paista runsaassa öljyssä kullanruskeiksi. Tarjoa Tannisen Chilisen hedelmäisen pehmeän siipisoosin kanssa.     

Tannisen Chilisen kastikkeita myydään mm. useissa sittareissa ja prismoissa Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Myös Punnitse ja Säästä -myymälöissä on tuotteita ja verkkokaupoista niitä myy www.chilitarvike.fi. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Tannisen Chilisen kanssa.



13.3.2016

Vähemmän lihaa - kohti kestävää ruokakulttuuria


Ympäristöystävällisen syömisen muistisäännöt

1. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista ja lähes puolet muista kuluttamiseen liittyvistä negatiivisista ympäristövaikutuksista.
2. Suurin yksittäinen ympäristövaikutusten vähennyskeino on pienentää lihankulutusta.
3. Syö suhteessa enemmän ja monipuolisesti erilaisia kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita. 
4. Suosi erityisesti hyviä kasviproteiinilähteitä, kuten papuja, herneitä, linssejä, pähkinöitä ja täysjyväviljatuotteita.
5. Vähennä ruokahävikkiä.

Jo vuonna 2007 syöpäjärjestöt huomauttivat punaisen lihan ja lihavalmisteiden syömisen yhteydestä paksusuolisyövän riskin kohoamiseen. Uusimmat tutkimukset ovat vahvistaneet yhteyden ja meta-analyysin jälkeen on todettu, että lihan käyttö on merkitsevä riskitekijä. Liha ja lihavalmisteet saattavat vaikuttaa suoliston bakteerikantaan, jolla oletetaan olevan hyvin merkittävä  rooli suolistosyövän kehittymisessä. Punaisen lihan haitat ovat ilmeisesti osittain kytköksissä myös kypsennystapoihin: kun lihaa kuumennetaan korkeissa lämpötiloissa, syntyy polysyklisiä aromaaattisia hiilivetyjä ja heterosyklisiä amiineja, jotka ovat syövälle altistavia aineita. Jokainen nautittu 100 grammaa punaista lihaa tai lihavalmisteita päivässä suurentaa riskiä 14 prosenttia. Riski lisääntyy suoraviivaisesti [...], kunnes lihankulutus on 140 grammaa päivässä eli noin yksi kilogramma viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on aivan sama, kuinka paljon lihaa syö enää tuon kilon jälkeen viikkokulutustasolla, maksimihaitat on jo saavutettu. 

Suomalaisten lihankulutus on lisääntynyt 1950-luvun 30 kilosta yli 75 kiloon vuodessa. Eurooppalaisittain ajatellen olemme vuosikulutustasolla kuitenkin maltillisia lihansyöjiä, bulgarialaiset mussuttavat 54 kiloa kun taas Tanskassa rykäistään 114 kilon verran. Uusimpien ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa tulisi syödä korkeintaan 500 g viikossa, tällä hetkellä määrä lähentelee tuplaa.

Vähemmän lihaa -kirja ei tuomitse tai moralisoi. Siinä ei myöskään kiinnitetä huomiota lihallisten ilojen eettiseen puoleen eläinten hyvinvoinnin tai oikeuksien näkökulmasta. Kirja tarjoaa puhdasta faktaa, numeroita ja mietteitä kestävän kulutuksen kannalta. Mitä maapallo on kykenevä kestämään, millä tavoin, miksi, miten ruokatottumuksia voidaan muuttaa jne. Tekijät huomauttavat myös, että kestävyyden näkökulmasta lihansyönnin ei tarvitse kokonaan loppua. Maapallo kestää kyllä jonkin verran. Ruokailumme kuitenkin kuormittaa vääjäämättä ympäristöä, erityisesti jos tuotteet ovat lihaa tai muuten eläinperäisiä. Ruoasta aiheutuu yli viidennes kulutuksen ilmastovaikutuksista sekä lähes 40 prosenttia muista negatiivisista ympäristövaikutuksista, joihin kuuluu esimerkiksi vesistöjen rehevöityminen, happamoituminen, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ympäristölle haitallisten aineiden leviäminen. [...] Ruoankulutuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia voidaan pienentää huomattavasti lisäämällä ravintorikkaiden kasvisten ja vähentämällä lihan ja lihatuotteiden käyttöä. 

Kirjassa tarkastellaan kriittisesti myös luomutuotantoa. Luomuviljelyn parasta antia edustaa epäilemättä kieltäytyminen ihmiselle haitallisista torjunta-aineista, mutta jos luomuviljelyä tarkastellaan maapallon kestävyyden näkökulmasta, ei lihankulutuksen ympäristövaikutuksia automaattisesti vähennä luomu- tai lähilihan käyttö. Luomutuotannon keskeiset ympäristövaikutukset ilmastoon ja vesien rehevöitymiseen eivät nykytietämyksen mukaan ole tavanomaisesti tuotettua lihaa pienempiä. [...] Luomutuotannon hyötyihin kuuluvat sen positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, haitallisten aineiden määrään ympäristössä sekä maan kasvukunnon ylläpitämiseen. [...] Koska kuljetusten osuus lihan ympäristövaikutuksista on minimaalisen pieni, lähiruoallakaan ei lähtökohtaisesti saavuteta merkittäviä päästövähennyksiä. 

Teoksen loppupuolella mietitään vielä, miten yhteiskunta muokkaa ja ohjaa ruokatottumuksia. Tässä ei voi liikaa korostaa päiväkotien ja koulujen ruokatarjoiluja. Juniori-iässä tarjotut myönteiset ruokakokemukset muokkaavat sekä asenteita että ruokailutottumuksia ja vaikuttavat siten pitkälle tulevaisuuteen. Viimeisessä luvussa mietitään vielä, millainen olisi kasvispainotteisempi Suomi. Tarjolla on kaksi skenaariota: ensimmäisessä lihankulutus vähenee 10-25% ja toisessa 50%. Ei paljasteta kuitenkaan ihan kaikkea.

Loppuhuomiona vielä, että YK on julistanut vuoden 2016 palkokasvien vuodeksi. Palkokasveista saa hyvin mm. proteiineja. 


Hanna Mattila (MMM) toim.
Gaudeamus
223 sivua
9789524953887

Muut kirjoittajat:

Mikael Fogelholm, ETT; ravitsemustieteen professori, Helsingin yliopisto
Anu Hopia, ETT; elintarvikekehityksen professori, Turun yliopisto
Juha-Matti Katajajuuri, DI; asiakas- ja tiimipäällikkö, vanhempi tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Hannele Kulanko, tuotekehityssuunnittelija, HYY Ravintolat
Heikki Lehtonen, TkT; professori, Luonnonvarakeskus (Luke)
Outi Luukkonen, kehityskoordinaattori, HYY Ravintolat
Johanna Mäkelä, VTT; professori, Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto
Mari Niva, FT; yliopistotutkija, dosentti, Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto
Marja-Leena Ovaskainen, ETT; erikoistutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Pasi Pohjolainen, FM; tutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto
Hannele Pulkkinen, KTM; tutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Helmi Risku-Norja, MMT; erikoistutkija, Luonnonvarakeskus (Luke)
Petri Tapio, MMT; professori, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto



12.3.2016

Hoviruokaa Kouvolasta

Saanko esitellä, Suomen ylivoimaisesti paras mämmi. Ja koska mikään muu kansa ei ole niin hullua, että söisi mämmiä, myös koko maailman paras mämmi. Tekijänä kouvolalainen perheyritys Hoviruoka. Pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon, että olen itsekin aikas konna tekemään mämmiä. Omani kelpaa jopa oraville, jotka hyvinkin tarkkaan vuosi sitten päättivät pitää painimestaruuskilpailut mämmikulhossani. Mukavaa että sain toimia järjestäjänä. Asiasta enemmän ja myös pikamämmin ohje löytyy täältä. Ja koska kaikille tuli nyt mieletön hinku tehdä mämmikakkua, siihen resepti täältä.

Otin ensikosketuksen Hoviruokaan juuri mämmin kautta. Moni varmasti tunnistaa tuon pääsiäisen värisen paketin, jonka sisältö saa meikäläisenkin haukkomaan henkeä. Ja myös kokemaan paskaisen lopun, mikäli en ole pystynyt rajoittamaan ahmimishalujani. Mustaa kultaa ehdottomasti, tätä myydään esimerkiksi Lidlissä. Unohtakaa muiden firmojen mämmit, nyt!

Hoviruoka nousi parrasvaloihin kasvispiirakalla eli vihiksellä, josta tuli varsinainen somehitti. Yllättävän vaikea sitä olikin mistään saada käsiin, suosio yllätti myös tekijät positiivisesti. Kauppojen vihishyllytkin ammottivat tyhjyyttä, kun kasvistelijat ja muut vegaanit löysivät vihdoin jonkin helpon eineksen. Vihis ei ole varsinaisesti mikään terveystuote. Itse asiassa vihis yllätti minut rasvaisuudellaan, mutta Hoviruoasta kerrottaan, että tarkoituksena olikin kehittää tuote täysin maun ehdoilla. Vertauskohtana vielä mainittakoon, että Hoviruoan vihiksessä on rasvaa 14g, kun vastaavassa Hoviruoan lihatuotteessa on vain 6,7g. Kalorimäärät 100 grammassa 304 kcal vs. 234 kcal. Sanoisin, että vihis on maukkaimmillaan kylmänä. Tosin tämä pätee mielestäni moniin muihinkin eineksiin.  Suosioon ei voi olla vaikuttamatta hinta, juuri Foodiesta tarkistettuna 0,99€.

Haluan esitellä Hoviruoalta vielä muutaman muunkin makoisan tuotteen. Nopeaan herkutteluun sopii lohipiiras, joka on 130 gramman painollaan mukava pieni välipala. Energiaa koko pläjäyksessä 192 kcal. Piiraasta on tehty myös kasvisversio, jota suosittelen ehdottomasti kaikille vihiksenkin ystäville.  Ja aivan helmi on 320 grammaa painava valmisateria, jossa on hyvä pala lohta, perunamuusia, porkkanaa, paprikaa, kesäkurpitsaa ja sitruunavoita. Todella hyvä, tasapainoinen ja maistuva ateria sekin.

 
Olen kuullut huhuja, että Hoviruoka olisi laajentamassa einespuolen vegaanivalikoimaansa. Tälle on taatusti tilausta, hieno juttu ja iso peukku firmalle. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Hoviruoan kanssa.

11.3.2016

Banaani-myslikeksit

Tästä ei kaurakeksien tekeminen voi enää paljon helpottua. Kaksi raaka-ainetta, uuniin ja siinä. Maku on aivan loistava, vedin pellillisen kahdelta istumalta. Jos haluat lisää rapeutta, kannattaa paistaa hieman kauemmin.

Mikäli kaipaat versiota, johon ei ole lisätty sokeria lainkaan, korvaa mysli kaurahiutaleilla ja kuivatuilla karpaloilla tai rusinoilla.

2 banaania
3,5 dl omena-karpalomysliä

Soseuta banskut haarukalla. Lisää mysli ja sekoita hyvin. Lusikoi leivinpaperille haluamasi kokoisia keksejä. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

12.2.2016

Japanilainen ilta

Japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin sushia. Ideana on lyhyet kypsennysajat, yksinkertaisuus, hyvät raaka-aineet ja esteettisyys. Sushi ei tarkoita pelkästään makeja ja nigirejä. Sanaa käytetään kuvaamaan kaikkia japanilaisia ruokia, joissa on viinietikalla maustettua riisiä eli sumeshia ja muita raaka-aineita kuten vihanneksia. Ruokapöydässä saattaa olla monia kippoja, joista tarjotaan vaikkapa misokeittoa, tempuraa, temakitötteröitä, nuudelisalaattia ja kalaa. Soija on ruokavaliossa tärkeä proteiinin lähde. Sen huomaa meidänkin menusta.

Vietimme japanilaista iltaa, johon possukeittiö valmisti misokeittoa, nuudelisalaattia, pankopaneroituja soijanugetteja, makeja ja nigirejä. Taivaallisia makuja. Melkein kävi kateeksi itseäni, kun puikottelin ensimmäistä maistiaista kielelleni. Ohje soijanugetteihin tulee myöhemmin. 



Misokeitto oli perussettiä, joka jaksaa aina lämmittää. Makeissa täytteinä mm. kurkkua ja porkkanaa, nigirien päällä avokadoa. Niiden kanssa sitten gareja eli inkiväärilastuja plus soijakastiketta ja wasabia. Bonuksena vedin muutaman makirullan täytteeseen vielä viivan piparjuuritahnaa. Pankolla paneroituja soijanugetteja natusteltiin hedelmäisen väkevällä kastikkeella, jonka valmistaja on pirkkalalainen Tannisen Chilinen. Japanilainen ruoka on perinteisesti aika mietoa, mutta kastikkeen mahtavuudesta johtuen päätin tuoda sen tähänkin pöytään. Ja salaattiinkin livahti palko chiliä. Erityistä herkkua oli udonnuudelisalaatti, josta resepti alla.


Nuudelisalaatti

250 g udonnuudeleita
2 rkl kuivattua merilevää
puolikas punasipuli
1 porkkanasoijapapuja
1 palko punaista chiliä

Keitä nuudelit ohjeen mukaan ja turvota myös merilevä ohjeen mukaan vedessä. Viipaloi punasipuli ohuiksi puolikuusiivuiksi. Tee porkkanasta kuorimaveitsellä pitkiä lastuja. Freesaa sekä sipulia että porkkanaa pikaisesti pannulla, älä kuitenkaan anna ottaa väriä. Pilko chili. 

kastike:

2,5 rkl miriniä
2 rkl rypsiöljyä
0,5 rkl riisiviinietikkaa
1,5 rkl soijakastiketta
1 rkl hunajaa
1 limen mehu
pieni pätkä raastettua inkivääriä

Sekoita ainekset. Lisää keitettyjen nuudelien sekaan ja kääntele hyvin. Lisää myös merilevä, sipuli, porkkana, pavut ja chili. Koska jätit hieman puristamatta limen mehua, runttaa sitä vielä hellästi salaatin päälle juuri, kun alat ruokailla. 

Fine Foodsin Yutaka-sarjassa on perinteisiä japanilaisia ruoanvalmistustuotteita. Sarja on vähintäänkin kattava ja tarjoaa kaikenlaista hauskaa vähän vaativammallekin japanikokkaajalle. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Fine Foodsin kanssa.

10.2.2016

Brunssivalvontakomissio Turussa: Roots Kitchen


Turun brunssivalikoimaan on vakavan hauskaksi haastajaksi kiipinyt kauppahallissa jo jonkin aikaa majaillut Roots Kitchen, joka valmistaa kasvis- ja vegaaniruokaa ammattitaidon ja luovan hulluuden yhdistelmällä. Tältä yhdistelmältä on lupa odottaa paljon. Ensimmäisen brunssikokemuksen perusteella voin sanoa, että kyseessä on ehdottomasti huippupaikka. Ja paljon sitä on kehuttukin. 


Brunssi avoinna
Lauantaisin klo 11-15.30

Hinta
Pieni 12€
Iso 18€

Asiakkaat ja tila
Aivan Turun keskustassa, idyllisen nostalgisessa Suomen toisiksi vanhimmassa kauppahallissa. Roots Kitchen jakaa ruokailutilan kauppahallin muiden ravintoloiden kanssa, minkä vuoksi on vaikea tietää, millaista on paikan asiakaskunta. Pikaisella silmäyksellä ja koska kyse on kuitenkin kasvisravintolasta, sanoisin, että asiakaskunta on enimmäkseen nuorekasta. Vaikkakin kasvisruokailu on lisääntymään päin myös varttuneemmassa sukupolvessa.


Ruoka
Ihan järjettömän hyviä makuja, olen mykistynyt. Paikka on tunnettu siitä, että ruokalista muuttuu päivittäin ja brunsseittain fiiliksen ja kokeilujen mukaan. Isolla brunssilautasella oli tällä kertaa: 

Punajuurifalafeleja & vegaanista yrttimajoneesia
Rootsin tuoretta leipää & hummusta
Tuorehernedippi
Aasialainen zuccini-porkkana-itusalaattia & tahinipähkinäkastike
Intialaista kukkakaali-perunacurrya & basmatiriisiä
Tuorepuristettua appelsiini-inkivääri-porkkanamehua
Suklaabanaani-pähkinäbrownie
Kahvia ja haudutettua teetä

Kaikki olivat tammikuun kunniaksi vegaanisia. Jos näitä lähtisi tarkemmin ruotimaan, niin punajuurifalafelit yrttimajon kanssa oli mieletön juttu. Juuri sellainen rapea pinta kuin falafeleissa pitää ollakin ja sisältö räjäytti kuolaamaan. Muistaisin kokin maininneen, että taikinassa oli myös linssejä mukana. Dipit ja tahnat toimi täysin: hummus on aina hyvää ja tuorehernedippi hauska raikas ylläri lautasella. Tai ei se mikään ylläri ollut, sehän luki menussa. Itusalaatti tiesi paikkansa ja reilun mausteinen kukkakaali-perunacurry oli niin helmi, että olisi voinut olla vaikka meikän Vikas Khannan tekemää. Pointsit tuorepuristetusta mehusta, joka kannettiin pöytään alkujuomana, maistui! Jälkkäribrownien jouduin kiireellisen aikataulun johdosta huitaisemaan aterian päätteeksi yhdellä suupalalla. Niin olisin muutenkin toiminut, suli suussa. 



Olen kiertänyt aika monta Turun brunssia ja olen tosiaankin aidosti ilahtunut Roots kitchenin hyvältä maistuvasta persoonallisesta meiningistä. Vaikka pienessä avokeittiössä olikin luovilla hulluilla kiire, jaksoi naamat pysyä hymyssä. Välillä tykitin henkilökuntaa kiusallisen ikävillä kysymyksillä jossain raaka-aineiden alkuperän ja mahdollisten työpaikkaromanssien välimaastossa. Vieläkin jaksoi tyyppejä hymyilyttää ja vastaukset tippuilivat yhtä kauniisti kuin perussuomalaisten kannatusluvut kuin kesäiset sadepisarat vehreälle kukkakedolle. Arvostan. 

Mainittakoon vielä, että City-lehden lukijat valitsivat Roots Kitchenin Turun ravintolaäänestyksessä 2015 parhaaksi kategorioissa paras lounas ja paras kasvisruoka.


Naislukijoiden(kin) mieliksi vielä kuva kokeista. Edellinenkin virke on toteutettu yhteistyössä Roots Kitchenin kanssa. 

3.2.2016

Miesflunssankin karkottaja

Vaikka influenssakausi on pahimmillaan, kyllä miesflunssa on influenssaa moninkertaisesti pahempi tauti. Karkoitukseen ja ehkäisyyn siis...




Miesflunssajuoma

inkivääriä
kurkumaa
luomusitruuna
mintunlehtiä
hunajaa

Jauha morttelissa pätkä inkivääriä, kurkumaa, puolikkaan sitruunan hedelmäliha ja mintunlehdet töhnäksi. Raasta myös pestyn sitruunan kuori. Jos omistat haudutuspannun, laita töhnä siivilään ja kaada pannu täyteen vettä. Onnistuu ihan myös teemukissa tai laurakoira, neste pitää vaan siivilöidä. Lisää hautuneeseen juomaan reilusti hunajaa.

Seuraavaan pannulliseen lisään chiliä ja neilikkaa.