26.4.2015

Suklaaleivokset ja paskaa dkala


Mikä loistava idea onkaan pikaleivokset, pashan ohella niitä syötiin pääsiäisen jälkkäripöydässä. Ei tämä kai paljon ohjetta kaipaa, mutta välillä saan niin tuimaa palautetta paskasta blogistani ja silloin tällöin hieman summittaisista ohjeistani, että jospa nyt ohjeistaisin. Kiitos hyvästä palautteesta Kuningas Kokille, köitan opia t>stä. Valitn että jouduin senuroimaan alkutrvehdyksn viestistäsi. Dkala myös sinulle. 


Suklaaleivokset

suklaakääretorttua
tötteröllinen kermavaahtoa
hyppysellinen mansikoita
ripaus pensasmustikoita

Leikkaa jossain kohtaa ohjeessa mainittu haluamasi raaka-aine siivuiksi. Pursota päälle ohjeessa mainittua valkoista vaahtoa. Koristele ohjeessa olevilla jutuilla.

Sorri mukaan vappupiknikille


Jos keväällä jokin asia saa varmuudella suupielet ylös, on se Sorrin kärryn ilmestyminen Turun kauppatorille. Löysin tuon mahtavan paikan joku vuosi sitten, minkä jälkeen muiden firmojen salaatit ovatkin jääneet hyllyyn (paitsi ihan pakon edessä). Ehdottomia lempparisalaattejani ovat mörkö, sorrento ja jääsalaatti. Hinta on lähes sama kuin markettien perussalaateissa, koko n. 4 kertaa isompi ja säilyvyys monta päivää parempi. Aivan uskomattomia tuotteita. Kärryssä on toki muutakin kuin salaatteja: viimeksi hain herkullisia retiisejä, pari pöheikköä yrttejä, lehtikaalia ja ihanan punaisia tomaatteja. Valikoimiin kuuluu näiden lisäksi kaaleja, maustevihanneksia, juureksia, mukuloita, sipuleita, paprikaa, pinaattia ja vaikka mitä. Ja mikä parasta, lähitila on lähitila, tuoreus paistaa asiakkaiden kasvoilla. Ja aina olen saanut hymyilevää palvelua, tai sitten housuihin pukeutunut possu toriostoksilla on vaan yksinkertaisesti niin hupaisa näky.


Kauppatorin lisäksi Sorrilla on myyntipiste kauppahallissa ja varsinainen puutarha paimalantiellä. Ravintoloitakin haluaisin hieman potkaista testamaan Sorria, tuotteita saa mm. Vihannespörssistä ja Kimmon Vihanneksesta. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi salaattisekoituspusseja olisi kiva nähdä myös markettien hyllyillä.

Oiva helpotus on tosiaan salaattisekoitukset. Valmiiksi pestyt ja kuivaksi lingotut salaatit ovat valmista käyttötavaraa suoraan pusseista. Osa on valmiiksi revittyä, jossain on kokonaista lehteä. On isompaa, pienempää, makeampaa, hienostuneempaa, rucolaisempaa, gurmeemaisempaa, lapsiperheelle ja yksineläjälle. Tykkään kyllä tästä ideasta. Kuinka kivan helpotuksen nämä voivatkaan tuoda mökille, piknikille, veneeseen, vanhuksille, vammaisille, metsäretkelle, mihin vaan, kelle vaan, milloin vaan. Ja tietysti myös arjen kiireeseen. Salaattisekoituspussien lisäksi pussitavarana näyttää olevan myös rucolaa ja pinaattia.

   Kuva: luvalla sivulta http://www.sorri.fi/tuotetietoutta/salaattisekoitukset#gurmee   

Vappukin lähestyy, joten ajattelin nasauttaa tähän pari mukavaa ohjetta, joita voi hyödyntää vaikkapa piknikillä. Ruokaisa salaatti ja ruishampurilainen.  Tällaiseen salaattiin lehtikaali on aivan loistavaa, sillä se säilyttää hienosti muotonsa, vaikka sitä kääntäisi ja vääntäisi ja sotkisi tahnoilla ja kastikkeilla. Ja miksei piknikille tekisi myös brie-mansikkasalaattia, se olisi kuitenkin ihan erilaista kuin tällainen ruokaisampi ja kastikkeeseen sotkettu vihreä.


Lehtikaali-sardiinisalaatti

400g fusilli-pastaa
2 pientä purkkia sardiinia tomaattikastikkeessa
iso puuhka lehtikaalia
5 isoa retiisiä
1 pieni punasipuli
1 paprika
2 omenaa
1 suolakurkku

soosi: 
1½ dl turkkilaista jugurttia
½ dl kurkkumajoneesia (tavallinenkin kelpaa)
2 rkl omenamehua
currya maun mukaan
suolaa ja pippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan, huuhtele kylmän veden alla. Poista lehtikaalista mahdollisesti paksut lehtiruodit ja revi lehdet sopiviksi paloiksi. Pilko loput ainekset kuutioiksi tai haluamiksesi paloiksi. Valmista soosi sekoittamalla kaikki raaka-aineet ja sekoita salaattiainesten kanssa. 

Vinkki: mikäli teet salaatin valmiiksi jo edellisenä päivänä älä sekoita kaikkea kastiketta siihen. Vain sen verran, ettei pasta pääse kuivumaan. Sekoita loppukastike juuri ennen piknikille lähtöä.

Ruis-kalahampurilainen

ruisleipää
kalapuikkoja tai kalafileitä
Sorrin gurmee-salaattisekoituspussi (tärkeää, että on rucolaa)
paistettua sipulia
tomaattia
makeaa sinappia
piparjuurista voileipämajoneesia (felix)


Paista kalapuikot ja paahda ruisleivät. Pilko pilkottavat. Voitele toisen ruisleipäpalan toinen puoli kevyesti sinapilla. Täytä hampurilainen ja käytä reilusti salaattia. Piparjuurisesta voileipämajoneesista tulee tähän kiva maku, sillä se sopii hyvin rucolan ja sinapin seuraan. Reilu määrä erilaisia salaatteja taas raikastaa tämän ihanan hampurilaisen, salaattisekoituspussista saa kätevästi erilaisia salaatteja ilman, että pitäisi ostaa useampia salaatteja. Ruis-kalahampurilainen toimii hyvin myös kylmänä, joten on erinomaista piknikillä. 




22.4.2015

Jean Sibeliuksen paremmat cannelonit


Juuri tällä hetkellä (22.4.) on Järvenpäässä menossa Sibelius-laulukilpailu, alkuerät loppuu tänään, grande finaali riimitellään lauantaina. Valitettavasti en päässyt jatkoon alkukarsinnoista slaagerilla Laulu ristilukista, vaikka olin pukeutunutkin ristilukiksi. Joko eivät uskoneet minun olevan sääntöjen mukaisesti Itämeren kansalainen tai alle 35-vuotias. Veikkaisin keskimmäistä.


Suomen suurimman säveltäjän syntymästä on 150 vuotta. Sattuman kautta pääsin osalliseksi Ainolan pitoihin, joissa astuin Sibeliuksen perhettä 60 vuotta palvelleen keittäjän, Helmi Vainikaisen kenkiin. Noin niinkuin kuvainnollisesti. Kenkien luontaisten odourien lisäksi olin haistavani pohjallisista osia jo hieman palaneesta kahdeksannesta sinfoniasta ja ehkä myös vappuisista omenakierukoista.



Jean oli vannoutunut ostereiden ystävä, mutta arkista herkkua oli perunat ja läskisoosi. Itse hän ei viihtynyt keittiössä, paremmin Kajanuksen ja Gallénin kanssa Kämpissä symposium-piirissä, usein kosteallakin ilmalla. Vaimon tiedusteltua Jannelta, mihin aikaan tämä oli tulossa kotiin Kämpistä, oli Janne vastannut hänen olevansa säveltäjä eikä suinkaan ennustaja. Minäkin olen säveltänyt kappaleita mm. Keisaripaavin pastoraali uruille ja Maailman rumin nainen. Ei tarvi tässäkään olla ennustaja: kyllä, nuo edustavat hieman eri tyylilajeja.

Vapaalla Sibelius harrasti muuraamista sydämeni laulun tahdissa.



Seuraavan reseptin nappasi pääkokki Leipurin Tytär Lehmuskoskien kirjasta Jean Sibeliuksen pöydässä. Vastustamattomia ohjeita ja mukavaa tarinointia. En ihan tarkkaan muista reseptiä enkä varsinkaan määriä, mutta näin tulee taatusti hyvää.


Pinaatilla ja ricotalla täytetyt cannelonit ja tomaattikastiketta

Pasta: 

250 g lasagnelevyjä

Keitä lasagnelevyjä muutama kerrallaan suolatussa vedessä n. 3 minuuttia. Nostele varovasti liinan päälle, ei päällekäin tai jäävät kiinni. Puolita lasagnelevyt saksilla.

Tomaattikastike:

600 g tomaattimurskaa
1 dl valkoviiniä
oliiviöljyä
4 valkosipulinkynttä
sokeria
suolaa
pippuria
basilikanlehtiä

Lämmitä tomaattimurska kasarissa, lisää valkoviini ja oliiviöljy. Kuori valkosipulinkynnet ja heitä sekaan (alkuperäisessä ohjeessa nämä otettiin lopuksi pois, mutta ei tässä). Anna muhia 15 minuuttia. Tasoita tomaatin happamuutta sokerilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Revi vielä joukkkoon puoli kourallista basilikanlehtiä.

 Täyte:

500 g ricottaa (tai maustamatonta tuorejuustoa)
250 g pakastepinaattia
100 g parmesaania
1 muna
hyppysellinen muskottipähkinää
suolaa
pippuria

Lämmitä pinaatti pannulla ja sekoita kipossa muiden ainesten kanssa. 

Kokoaminen:

+ 80 g parmesaaniraastetta

Helpoiten täytteen lisääminen lasagnelevyjen päälle käy pursotinpussilla. Ruittaa levylle pari raitaa ja kääri rullaksi. Voitele uunivuoka, lusikoi pohjalle hieman tomaattikastiketta ja asettele rullia vieri viereen. Kaada päälle kerros tomaattikastiketta ja kruunaa parmesaaniraasteella. Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. Alkuperäinen ohje kehottaa paistamaan folion alla. Annoin sille piut ja paut.

Tämän ohjeen voi tietty toteuttaa myös valmiilla canneloni-putkilla. Ehkä Jannen aikaan niitä ei Järvenpään citymarketissa vielä ollut saatavilla.






21.4.2015

Felixin maustetahnat ja majoneesit testissä

Arkiruuanlaitto kaipaa joskus jotain kättä pidempää. En tarkoita tällä pippurisumuttetta tai teleskooppipamppua, vaikka niilläkin maustaminen ja kokkailu pahimmassa hätätilassa varmasti  onnistuisikin. Felix-maustetahnat on kelpo kättä pidempi tuotesarja kotikokille. Nopea muovituubi, helppo ja kätevä annostella, ei pelkoa ylimääräisestä veitsen aiheuttamasta verenvuototaudista. Makuina basilika, chili, inkivääri ja valkosipuli.
Graavilohipasta
 
Tahnojen avulla valmistui hyvinkin nopea pasta, valmistumisaika melko tarkkaan 11 minuuttia. Ensin pastavesi kiehumaan. Kaappiin jäänyt graavattu lohi kuutioiksi ja lohi kippoon. Joukkoon basilika-, valkosipuli- ja inkivääritahnaa oman maun mukaan, puristelin vielä hieman sitruunamehua ja hyppysellistin sokeria. Päälle vajaa desi hyvää oliiviöljyä. Ja lohi maustumaan siksi aikaa töhnään, kun pasta kypsyy. Spagetti  kiehumaan reilusti suolattuun veteen. Loppuvaiheessa kaadetaan n. 1 dl suolaista keitinvettä lohikippoon. Spagetti pois vedestä, huuhtelu pikaisesti ja sekoittaminen lohen ja kastikkeen kanssa. Päälle vielä parmesaania ja jotain vihreää, itselläni sattui olemaan persiljaa. Mahtavaa.

 
Mitäs muuta? Niin, noiden lisäksi Felix ilahdutti soosien, kastikkeiden ja tahnojen ystäviä uudella kurkkumajoneesilla. Mukavan raikas hyvä majo moneen käyttöön. Mutta vielä enemmän ilahduin piparjuurisesta voileipämajoneesista. No hitto vieköön, se on jaloa tavaraa. Jopa niin hyvää, että otin oman tötterön mukaan silakkamarkkinoille paistettujen muikkujen seuraksi. 



Pöllömäisen päheältä tuo piparjuurinen ihanuus maistui myös rukiisen kalahampurilaisen kanssa. Rusipalojen väliin kalaa joko puikkoina tai muussa muodossa, paistettua sipulia, salaattia, suolakurkkua, tomaattia ja mitä muuta nyt mieleen tuleekaan. Meikäläisen keittiössä hyvinkin yleiseksi tullut pikaruoka joko hyvän salaatin tai maalaisperunoiden kanssa.

Ja vielä pari sanaa piparjuuresta, koska se ei ole kaikille tuttua tavaraa. Piparjuuri on aikas vahva maultaan, voisi jopa sanoa väkevä. Mutta silti pehmeä. Jos pidät sinapista, pidät ehkä myös rucolasta. Jos pidät rucolasta, pidät todennäköisesti myös piparjuuresta. Jos pidät piparjuuresta, pidät varmasti myös wasabista. Itse asiassa kaupasta ostettavat wasabit ovat monesti tahnaksi vedettyä piparjuurta, joka on värjätty vihreäksi. Jos pidät hyvästä ruuasta, sinun on pakko pitää piparjuuresta. Hauen klassikkoescort on ollut piparjuurikastike.


Juttu on tehty yhteistyössä Orkla Foodsin kanssa.


16.4.2015

Lampaan paahtopaisti saviruukussa

Monissa lampaan paahtopaistiohjeissa päkä marinoidaan ensin, sitten siihen isketään paistomittari ja paistetaan 55-65 asteiseksi. Tässä ohjeessa punainen sisäväri ei ole tavoite, vaan toivottava on suussasulava ylikypsän murea lopputulos. Marinointikaan ei ole tarvittavaa, paloihin voi toki hieroa suolaa ja pippuria etukäteen, muttei ole välttämätöntä.

Jos nyhtöpossut, revityt kanat ja muut riivityt elikot maistuu, älä juokse onnesi ohi. Jos kuitenkin juokset, tee se edes parrakkaassa seurueessa,  Ruissalon golfkentällä, pääsiäisyönä, alasti. Se on oikeaoppista.

Pääsiäismenussa Maitoparta tarjosi tätä lammasta pääruokana nuketettujen perunoiden, porkkanoiden ja aina niin maistuvan tsatsikin kanssa. Jäätävän hyvää.

Lampaan paahtopaisti saviruukussa

3 keltasipulia
1 kokonainen valkosipuli
oliiviöljyä
2-3 rkl hunajaa
1 kg lampaan paahtopaistia (4-5 palaa)
suolaa ja pippuria
3 oksaa rosmariinia
2 laakerinlehteä
lihalientä

Liota saviruukkua ohjeen mukaan (myös muu uuniin menevä kannellinen pannu tai vuoka kelpaa). Kaada pohjalle kunnon turaus oliiviöljyä. Pilko keltasipuli isoiksi lohkoiksi ja leikkaa valkosipuli keskeltä vaakasuorassa halki. Heitä padan pohjalle ja valuta päälle hunajaa. Lisää paistikimpaleet, suolaa ja pippuria, rosmariini ja laakerinlehdet. Kaada vielä ruukkuun lihalientä, lampaat saavat uida nesteessä käsipohjaa, mutta niiden ei tarvi hukkua. Paista uunissa ensin 150 asteessa 20 minuuttia, laske sitten lämpö 120 asteeseen ja anna muhia n. 3 tuntia. Paloja voi välillä käännellä.

Jos makujen kanssa haluaa kikkailla, voi seuraavalla kerralla joukkoon heittää kunnon lorauksen coca colaa. Myös kaneli, kardemumma, minttu, inkivääri, salvia ja kurkuma toimivat hienosti lampaan kanssa.

7.4.2015

Mansikka-briesalaatti


Vaikka pääsiäinen jo menikin, tulee se aina uudestaan. Ei kannata siis harmitella, vaikkei tätä muikeaa ruokakattausta saakaan enää täksi juhlaksi. Näitä nautiskeltiin pääsiäisenä Leipurin Tyttären ja Kari Vihdan luona. Porukalla todettiin, ettei paremmasta väliä. Suurkiitokset pääkokille. Kirjoittelen näitä sitten hiljalleen tulevissa postauksissani. Aloitetaan kuitenkin ihanan raikkaalla salaatilla.


Pääsiäismenu

Mansikka-briesalaatti
Valkoviini: Eufloria Washington

Saviruukussa haudutettu lampaan paahtopaisti
Maalaisperunat ja -porkkanat
Tsatsiki
Punaviini: Ripasso Valpolicello Superiore

Pasha
Suklaakääretorttuleivokset
Väkevä viini: Malaga



Mansikka-briesalaatti

Sorrin sorrentoa (tai muuta vihreää perussalaattia)
Rucolaa
Avokadoa
Ananasta
Omenaa
Valkohomejuustoa (brie)
Mansikoita
Pähkinöitä

Kastikkeeksi sitruunalla maustettua oliiviöljyä ja mansikkaista balsamicosiirappia. Päälle rouhaus mustapippurimyllystä ja muutama sormisuolakide.


6.4.2015

Pikamämmi



Mämmistä tuli niin hyvää, että maistui myös oravalle. Ripulin tuo kyllä luultavasti sai, mutta mitäs kävi luvattomasti parvekkeellani mämmikutsuilla. Toivottavasti oli edes diabetesuhan alla, ruis tunnetusti vähentää diabetesriskiä. Salmonellan pelossa jouduin heittämään loppumämmin Aurajoen kiiskeille. Niiden suurta herkkua se on.

Hetken mietin, jaksanko alkaa väsätä mämmiä. Keittelyä, imeltämistä, lisäämistä, imeltämistä, paistamista. En jaksa, ainakaan perinteisellä 12 tunnin reseptillä. Enkä varsinkaan päivän jo käännyttyä reilusti ehtooseen. Laitoin kyselyn faceen ja ei aikaakaan, kun Kangasalan Gandalf, varsinainen ruokavelho, siis äitini riipaisi pöydälle pikamämmin ohjeen. Sattui nimittäin olemaan samana päivänä tuollainen Aamulehdessä. Ohje tosin näytti hieman vasurilla kirjoitetulta, muutenkin tein siihen pieniä muutoksia. Loppusiirapin lisäämisajankohtaa ei kerrottu lainkaan, joten päädyin viskomaan sen kattilaan aikas loppuvaiheessa. Siirapin määrää hieman vähensin ja myös appelsiinin.

Tämä ei ole siis perinteisen mämmin ohje, tähän ei tule esimerkiksi lainkaan maltaita. Ja imellyttämistä ei tapahdu, vaan makeuttaminen hoidetaan tummalla siirapilla. Mutta kyllä tästä erehdyttävästi sai mämmiset fiilikset ja oli erittäin hyvää kerman kanssa. Erittäin hyvää. Ja kyllä tämä mämminäkin menee. Koostumuskin oli oikea.

Hämeenlinnan Gandalfin vinkistä lisäsin massaan kardemummaa, antaa kuulemma hyvän säväyksen. No niin antoikin, ihan oikein. Alla hieman muutettu resepti, suluissa alkuperäinen.

 
Pikamämmi


1 l vettä
2 dl tummaa siirappia (2½ dl)
½ tl suolaa
2½ dl ruisjauhoja
½ appelsiinin kuori (1)
½ tl kardemummaa (ei lainkaan)

Kiehauta vesi ja lisää puolet siirapista ja suola. Anna muhia poreilevassa vedessä viitisen minuuttia. Älä kuitenkaan keitä liian lujalla, ettei siirappi pääse paakkuuntumaan. Lisää 0,75 desiä rusijauhoista kovaa sekoittaen ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Ota pois levyltä, lisää loput ruisjauhot, siirappi, appelsiinin kuori ja kardemumma. Anna asettua 20 minuuttia. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista 135 asteessa 3 tuntia. On kuulemma parin päivän päästä parhaimmillaan, vaikea sanoa, kun orava possutti mämmin.




6.3.2015

Hipsterpitsa

Turun Shamrock Cafe tarjoaa pitsoja, joissa on hyvät täyteideat. Ja perinteisen tomaattikastikkeen voi korvata ranskankermalla, bearnaisella, bbq:lla tai tulisella. Pohjaksi on valittavissa normaali, rukiinen tai gluteeniton versio. Eikä voi olla kehumatta avotuliuunia, jossa rapsakkaan pohjaan tarttuu mukava kevyt savuinen aromi.

Hinnoittelu on, mitä on, kyse ei ole kebabbilasta. Jos liika suola tässä suhteessa kuitenkin harmittaa, voi esimerkiksi tämän Shamrockin listalla olevan hipsterpitsan valmistaa ihan kotonakin.

Sen verran perusasioista, että lainaan hieman jotain aiemmin kirjoittamaani.

Pohjan pitää olla sopivan ohut ja rehellisen rapea. Hyvään lopputulokseen pääsee ilman leivinuunia ja pitsakiveä, mutta ei niistäkään haittaa ole. Kotiuunissa  palkinnon saa valmistamalla pitsa leivinpaperille ja lämmittämällä uunipelti ennen leivinpaperin sille laskua todella kuumaksi.  

Kastike. M-mmmmm. Näen Homerin kuolaamassa donitsin perään. Sitä samaa hyvä kastike edustaa minulle.Tärkeää on jaksaa keitellä tarpeeksi kauan ja antaa makujen muhia. Hyvä peruskastike syntyy lisäämällä tomaattimurskan sekaan muutama aurinkokuivattu tomaatti, pitsayrttejä, sokeria, suolaa, pippuria, hieman tomaattipyrettä ja kevyesti balsamiviinietikkaa. Pari anjovispalaakaan ei ole pahitteeksi, tällöin suolasta voi tinkiä. Rauhallinen keittely ja pikainen surraus sauvalla. Siinä.

Hipsterpitsa (punajuuri-vuohenjuusto-viikunahillo)

Pohja: katso alla
Kastike: katso yllä
Täytteet: katso tähän. Keitettyjä punajuurilohkoja, vuohenjuustoa, viikunahilloa, paahdettuja pähkinöitä, rucolaa. Ja tietty juustoa, josta osa mozzarellaa.

Pohja:

1½ dl vettä
3/4 pkt hiivaa
½ tl suolaa
ripaus sokeria
3 rkl rypsiöljyä
n. 5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri, öljy ja osa jauhoista. Lisää loput jauhot ja leseet alustamalla pohjaa käsin. Lisää sen verran jauhoja, että pohja irtoaa sopivasti käsistä. Laita pohja kohoamaan lämpimään liinan alle puoleksi tunniksi.

Kastike: Valmista yllä kertomani ohjeen mukaan.

Pohjasta tulee kaulimalla kaksi hyvin ohutta pyöreää pohjalättyä. Jos haluat hieman paksumman pohjan lisää vettä 0,25 dl ja jauhoja tarpeen mukaan. Hiiva riittää. Levitä pohjan päälle kastike. Sen päälle punajuuret, vuohenjuustopalat ja viikunahillo. Niin ja tietty myös juustoraaste. Uunissa paiston jälkeen lisää paahdetut pähkinät (esim. cashew) ja rucola

2.3.2015

Miten pitää ruokaideat järjestyksessä?

Tuntuuko välillä siltä, että joka paikka on täynnä resepti-ideoita tai ruokiin liittyviä to-do-listoja? Kyseessä ei ole hallittu kaaos vaan sekamelska, joka hakee vertaistaan. Surffailen kännyllä, tietokoneella ja tabulla, luen ruokalehtiä ja keittokirjoja. Napsin sieltä täältä ideoita, valokuvia, kuvakaappauksia ja välillä kirjoittelen epämääräisyyksiä muistilapuille. Ei ihme, että ahdistaa.

Vaan ei enää. Muutama kuukausi sitten perustin uuden sähköpostiosoitteen, johon ei tule mitään muuta tavaraa kuin äsken mainitsemiani juttuja. Jokainen posti on otsikoitu reseptin nimellä tai jollain asiasanalla. Elämä on helpottunut ainakin näiltä osin reippaasti.

Ihan siis vinkkinä vaan.

1.3.2015

Banaanicurrysalsa

Sain erikoisen viestin. Joku Polkkapossun lukija lähetti minulle liitetiedostona kuvan varsin mielenkiintoisesta ruokaohjeesta. Lisätiedusteluista huolimatta kyseinen sähköpostiosoite ei enää vastaa minulle. Eniten minua kiinnostaa, mistä kirjasta kyseinen ohje on. Nimittäin jos siinä on jotain näin hauskaa, on siinä pakko olla muutakin jännää.

Kaikki hopikapi pläräämään keittokirjoja. Voi toki olla lehtikin, mutta kirjalta näyttäisi.

Amerikan keittokirja

Näin juuri joku aika sitten kartan Yhdysvaltojen osavaltioista, johon oli merkitty, mitä ruokaa missäkin syödään eniten. Illinoisissa pakistanilaista, Louisianassa cajunia, Arizonassa tex-mexiä ja Floridassa kuubalaista. Yhdysvaltoja ei turhaan kutsuta kansojen sulatusuuniksi, tämä ei voi olla näkymättä myös ruokakulttuurien moninaisuutena.

Amerikan keittokirjassa herkkuja esitellään Uudesta-Englannista Alaskaan. Takakannessa luvataan, että perinteiset ruoat on päivitetty nykymakua vastaaviksi ja aiempaa terveellisemmiksi. Tuosta en tiedä, pekonia käytetään miehekkään kursailemattomasti, eikä voita ja sokeriakaan ole unohdettu. Välillä mainitaan ideoita korvaavista raaka-aineista tai vaikkapa, miten ruuasta voi tehdä kasvisversion.

Jos jotain tärppejä heittäisin, niin ainakin seuraavat ohjeet pystyn maistamaan: nyhtöpossuwrapit, lehtikaalia hapanimeläkastikkeessa, uppopaistettu okra, bourbon-pekaanipiiras, kovat pistaasikaramellit.

Plussat ja miinukset:

+ Paljon erittäin mielenkiintoisia reseptejä.
+ Tietoiskuja eri osittain, esim luoteisrannikon makuja.
+ Teknisiä tietoiskuja, esim. avokadon kuoriminen, appelsiininkuoren raastaminen jne.
+ Selkeä jako.

- Kuvitus. Kuvia kyllä oli, mutta olisin kaivannut enemmän. Tämäkin jakaa ihmisiä. Mutta esimerkiksi jos on mustikkamarmoroidun juustokakun ohje, jossa hehkutetaan marmorikuvioinnin vaikuttavuutta, pitäisi siitä ehdottomasti olla kuva.

Ilmestymisaika: 09/2014
Kirjailija : Caroline BrethertonElena Rosemond-Hoerr
Kustantaja : Docendo
ISBN : 978-952-291-065-3
Sivuja : 256
Sidosasu : Sidottu

Arvostelukappale saatu kustantajalta.

24.2.2015

Food-look-alike

Oscareissa food-look-alike -kategorian ylivoimainen voittaja.

Pala(k) Intiaa puolessa tunnissa

Aivan mielettömät tuoksut, onneksi en ole juuri tällä hetkellä naapurini. 

Apropoo, harvoin olen sitä muulloinkaan. Huoneilmassa leijuu porraskäytävään pyrkivä pilvi, josta voi maistellahaistella kardemummaa, juustokuminaa, kanelia, neilikkaa, inkivääriä, valkosipulia, pomeranssinkuorta ja ehkä jopa hivenen Pohjois-Intiaa. Mahtavaa. 

Jos olet edes muutaman kerran poikennut intilaiseen tai nepalilaiseen ravintolaan, et ole voinut välttyä törmäämästä palek paneeriin. Kyseessä on eräänlainen pinaatti-kotijuustomuhennos, johon monesti lisätään myös hyvin maustettua tomaattipyreetä ja jotain hapatettua maitotuotetta. Annos tarjotaan usein riisin ja naan- tai jonkin muun vastaavan lättänäleivän kanssa. Koko aterian voi valmistaa pitkälläkin kaavalla, mutta tässä erittäin nopea ohjeistus. Sisältää myös lättänäleivän valmistuksen. Aikaa kuluu n. 25-30 minuuttia. 


Lättänäleipä

2 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
ripaus suolaa
loraus rypsiöljyä

Sekoita ainekset kulhossa ja vaivaa pari minuuttia kimmoisaksi. Jätä odottamaan. Paista vasta juuri ennen palak paneerin valmistumista.

Laita riisivesi kiehumaan ja keitä ohjeen mukaan. 

Palak paneer (4 reilua annosta)

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
iso loraus rypsiöljyä
juustokuminaa
inkivääriä
kanelia
kardemummaa
neilikkaa
pomeranssinkuorta
chilijauhetta
400 g paseerattua tomaattia
2 pientä pussia pakastepinaattia
1,5-2 dl vettä
sokeria tai ketsuppia
suolaa
200 g kotijuustoa
2 dl rasvaista maustamatonta jugurttia
tuoretta korianteria

Laita pannu levylle, levy päälle ja pilko sipuli ja valkosipuli. Lorota öljy pannulle ja laita rasvaan freesautumaan juustokuminaa ja inkivääriä parin peukalonpään kokoinen keko, neilikkaa puolet siitä, kardemummaa, kanelia ja chilijauhetta puolet edellisestä ja pomeranssinkuorta vielä vähemmän. Huomaa, että osan mausteista voit korvata vaikkapa piparkakkumausteella. Freesaa 3-4 minuuttia. Lisää sipuli, paista pari minuuttia ja sitten valkosipuli. Paistele muutama minuutti. Lisää tomaatti, pinaatti ja vesi ja anna muhia 5 minuuttia. Laita tässä kohtaa toinen paistinpannu kuumenemaan, jaa taikina neljäksi palloksi ja kauli ihan ohuiksi. Jauhota alusta hyvin, muuten nasahtaa kiinni. Paista pannulla molemmin puolin pari minuuuttia tai niin, että pintaan alkaa tulla mustia pilkkuja. Älä kuitenkaan unohda tehdä samalla palak paneeria eli makeuta joko sokerilla ja ketsupilla ja lisää myös suolaa haluamasi määrä. Mikäli et saanut ruokaan tarpeeksi Intiaa, voit vielä tässä vaiheessa lisätä kuminoita, neilikoita sunmuita. Pilko kotijuusto kuutioiksi ja lisää ihan lopuksi jugurtin kanssa. Sekoita hellästi. Jos haluat vielä palan taivasta annokseesi, lisää muutama haituva tuoretta korianteria. 

Sen verran vielä, että tämä on mukavan edullinen sapuska, n. 1,5€/kasvo. Olettaen, että ruokakaapissa on perusainekset valmiina.

13.2.2015

Partaäijää silmään

Ihan pienenä välikommenttina: chiliä ei kannata laittaa silmään. Olisi pitänyt käyttää se vaan kokonaan herkulliseen katkarapu-sitruuna-voipastaan.

No kun en muuta enää tuskaan keksinyt, tökkäsin juuri silmääni lusikallisen partaäijää. Ainakin kapsaisiini on rasvaliukoista. Saas nähä kui äijän käy.

Tulevaa odotellessa, iloisin kevätterveisin ja toivottavasti näkemisiin,

Tanssiva Sika

11.2.2015

Vihdoinkin järkeä juguihin

Jo pitkään olen päästellyt ärräpäitä suomalaisten jugurttien takia, aina liikaa sokeria. Valiolla on kyllä ollut hyvää yritystä mm. olo-juguillaan, mutta ihan tyytyväinen en ole ollut.

Kiitos siis Arlalle. Eilen noukin kaupan hyllystä luonto plus - perheeseen kuuluvan mangojugun, jonka tuotetiedot lupailivat vähemmän sokeria. Ajattelin, että makeaa se silti varmaan on, jatkettu kait muilla makeutusaineilla. Mutta ei. Upeaa. Printti kyljessä lupaakin vain hedelmien sokeria. Hyvänä bonuksena vielä laktoosittomuus. Ja tosiaan, maistelun tulos oli erittäin lohdullinen. Ei tarvi enää ostaa maustamatonta jugua ja sekoittaa siihen puolet maustettua.

Mangon lisäksi hyllyssä näkyi olevan myös samalla idealla tehtyä mustikkaa ja vaniljaa. Hiiliydraattimäärät pyörivät kymmenen gramman hujakoilla, mustikassa jopa lähempänä ysiä.

10.2.2015

Siipien havinaa

Mikä mielekäs arkisto tutkittavana, kultaakin kalliimpaa: äitini muistiinpanot ravintola-alan oppilaitoksesta vuodelta 1970.

Chilikirja

Omat kokemukseni chilin kasvattamisesta eivät yllä siemeneen asti. Jos joskus tuo lumoava kasvi on ikkunalautojani koristanut, on aina kyseessä ollut taimi, välillä jopa valmis tapaus. Valmis tapaus chilistäni on ollut myös talven aikana, minulla chili on poikkeuksetta yksivuotinen.

Chilikirjan tekijät kyllä yrittävät kumota myytin yksivuotisuudesta: kun ensimmäisen talven yli pääsee, on odotettavissa lähes pavunvarsi, jota pitkin pystyy kiipeämään chilitaivaaseen useanakin tulevana vuonna. Hah, vaikka tämä ei ole edes siemenestä kasvanut, niin ei tällä kyllä talven yli mennä. Kuva meikäläisen chilivarresta - ei tarvi moinen Arkhimedes olla laskeakseen, ettei kovin korkealta ensi kesänä(kään) tarvi tipahtaa. Ei kannata  myöskään ihmetellä muutamaa havunneulasta tai kuollutta seitsenpistepirkkoa, Kirvesniemi kävi täällä ja seitsenpistepirkko nyt vaan sattuu kuolleenakin olemaan Suomen kansallishyönteinen.

Kilpisen, Hietasen ja Aaltosen Chilikirja alkaa erittäin mielenkiintoisesti muutaman myytin kumoamisella. Minäkin olen aina luullut, että siemenet ovat chilin väkevin osa. Napan kontit, väkevin osa onkin siemensäierämmäleet, joita välillä siemeniinkin jää. Tässä yhteydessä mieleeni tuli erittäin turha ajatus siitä, että kun puhutaan chilin väkevyydestä sillä jollain asteikolla, oliko nyt skolioosin, smallvillen vai scovillen asteikko, niin onko tuo väkevyys noiden rämmäleiden kanssa vai ilman? No kuten todettua, ihan turha ajatus.

Tekijät haluavat kumota myös myytit, että chili jotenkin turmelisi makuaistin tai peittäisi ruuan maun. Uskon tekijöitä, kaikkea kohtuudella. Heitähän parisataa grammaa kardemummaa lipeäkalaasi, niin kyllä siinä makuaisti turmeltuu ja toivottavasti myös ruuan maku peittyy. Toivottavasti. 


Tällaiselle tavalliselle chilintallaajalle seuraava osuus oli hieman raskas. 50 sivua tiukkaa faktaa chililajikkeista ja -lajeista ja miten ne maailmalle sijoittuvat, mikä on minkäkin maan erikoisuus tai tyypillisyys. Nimet viuhuivat silmissä, capsicumit, habanerot, nagit, carolina reaperit ja baccatumit jossain muualla. En toki väitä, ettei tällä osiollo olisi perusteltua paikkaa, ehdottomasti on. Tämän osuuden jälkeen sain fiiliksen, että kirja on selvästi enemmän tarkoitettu niille, joilla on jo mopo lähtenyt käsistä, ei niille jotka vielä säätävät skootteeriinsa tarakkalaatikkoa. Jossain kohdin tekijät toteavat, että koska sivumäärä on rajallinen, on jostain pakko ollut karsia. No ruokaosuus oli mielestäni masentavan lyhyt ja muutenkin hieman turhan mainostava eräitä fatalistisia tuotteita ajatellen. Itse olisin karsinut tuosta faktapaketista ja panostanut hieman lisää ruokaan. Homma kuitenkin menee niin, että ne jotka chilejä kasvattavat ja käyttävät, niin tuo käyttäminen tapahtuu hyvinkin pitkälti syömällä, eli silloin muutama ruokaohje enemmän voisi olla paikallaan. Mutta mutta... ymmärrän täysin myös kirjassa olevan priorisoinnin, tarkoitus ei olekaan olla keittokirja. 

Seuraavaksi esitellään chilien kasvatusta ja jotain tee se itse ebb & flood -rakennelmaa. Kuten todettua kirja on enemmänkin ammattilaisille, vaikka kyllä tästä toki harjoittelijakin vetää parrunsa tanaan ja ebbändfloodinsa pystyyn. On tämä niin mielenkiintoista luettavaa. Hauska hifistely jatkuu bonchien maailmaan - siis kaikkihan tämän nyt tietää: kun yhdistetään bonsai ja chili, on lopputulemana bonchi. Chilien terveysvaikutuksia käytiin pikaisesti myös läpi, hyvä, tuota osuutta odottelinkin ja toivoin. Ruokaohjeiden ohella olisin kaivannut hieman enemmän panostusta myös tähän puoleen. 

Mutta hieno kirja ja kaunis kiitos kaikille chileihin totaalisesti hurahtaneille tekijöille. Ainakaan minulle ei ole tullut tätä ennen näin asiallista suomalaista aiheeseen vihkiytynyttä opusta eteeni.

Arvostelukappale saatu kustantajalta.

Saaralle uunilahna

"Hei Polkkapossu. Sain naapurin äijältä kaksi lahnaa, enkä tiedä yhtään, mitä tekisin niille. Lahnoista on poistettu sisälmykset luojan kiitos. Voinko laittaa ne vaikka ihan tuollaisenaan mausteineen uuniin? Tai voisitko keksiä jonkin helpon ja halvan aterian näistä. Kiitos. Lukijasi, Saara."

Moi Saara.

Kiitos luottamuksesta, voisin. Mutta älä heitä tuollaisenaan uuniin, suomusta se.

Lahna on vaikkapa mökillä helppo ja vaivaton kala, sitä tulee silloin tällöin tehtyä, kun mato-onkeen lärppähuuli tarttuu. Lahna on mielestäni ihan hyvä peruskala, vaikka sitä runsaan ruotomäärän takia hieman karsastetaankin. Maku on aikas mieto, ei kannata lähteä liikaa kikkailemaan. Viimeksi taisin heittää lahnan ihan kylmiltään uuniin, poistin siitä sen jälkeen lihat ja tein perunasalaatin, johon laitoin perunoita, punasipulia, tarhapapuja, kapriksia, lahnaa, tilliä, ranskankermaa, valkoviinietikkaa, suolaa, dijonia ja pippuria. Erittäin hyvää.

Mutta kun nyt kerran kysyt halpaa ateriaa, niin tässäpä helpotusta elämääsi. Perunatkin tulee helposti samalla. Satuin jopa löytämään jonkinlaisen valokuvan, sillä tätä tulee satunnaisesti tehty mökillä.


Uunilahna ja maalaisperunat

1 lahna
suolaa
valkopippuria
voiknöllejä
tilliä
sitruunaviipaleita

perunoita
rypsiöljyä
grillimaustetta

Suomusta perattu lahna. Hiero ulko- ja sisäpintaan karkeaa suolaa ja pippuria ja anna levätä puolisen tuntia. Laita kalan sisään tilliä, voipaloja ja sitruunaviipaleita. Voitele ulkopinta kevyesti vielä juoksevalla voilla. Voit muutenkin voidella paiston aikana kerran lohen näkyvää puolta rasvalla. Laita folioon, mutta jätä päältä auki. Tällä estät, ettei nesteet sekoitu perunoihin.

Pese perunat hyvin ja leikkaa lohkoiksi. Kaada pussiin öljyä + haluamasi mausteet ja lisää perunalohkot. Pyörittele hetki ja laita uunipellille. Kala kypsyy, koko tietty huomioiden, aikas samaan aikaan perunoiden kanssa. 200 asteessa noin 25 minuuttia.



3.2.2015

Gastronaatti - eli kuinka rakastua rippeisiin

Pidän kirjan ajatusmaailmasta: johtavana teemana on, ettei mitään heitetä pois. Kuorista keitetään liemi, ylijäämäriisistä paistetaan palleroita, naatit laitetaan salaattiin ja kuivuneet leivät jauhetaan korppujauhoiksi. Turkkilaista jugurttia on aina kaapissa, kasviksia ja kalaa preferoidaan, lihaakin voi syödä mutta kunnioittaen ja kohtuudella.

Yhdessä asiassa olen tosin vakaasti eri mieltä. Kirjoittaja toteaa, ettei ternimaitoa kannattaisi tuhlata pannukakkuun, sillä lopputulos on liian kiinteä. Ja pöh, tulos on täydellinen, ternimaidolle saa hakemalla hakea parempaa sijoituskohdetta kuin pannari.

Tähän erimielisyytemme sitten loppuvatkin.

Kirjoittaja Satu Koivisto on Maku-lehden päätoimittaja ja vaikuttaisi tekstin perusteella ihan leppoisalta lyyliltä. Sanailu on lämmintä luettavaa ja paljon muistellaan, miten äippä tai isäukko ovat hommat tehneet. Tai siis tarkoitan lähinnä noita ruokahommia, paljon onkin kivoja muistoja ja niitä on hauska lukea. Satu jakaa ohjeita, jotka voisivat hyvin olla omiani: kotijuusto, kesäkurpitsarieskat, tomaattihummus, kantarellipihvit, papulindströmit.

Muutama ohje pääsee ehdottomasti myös to do -listalleni: punajuuri-fetatahna, kikhernepullat joiden taikinassa on myös perunaa, juhannusrieska, selleripiiras ja ehdoton hitti eli perunapitsa. Viimeisestä vielä vähän tarkemmin, eli Koivisto on perunan lisäksi täyttänyt lätkänsä punasipulilla, mozzarellalla, rosmariinilla ja kapriksilla. Koska varsinaista kastiketta ei ole, mozzarellan lisäksi täytteeseen tulee vielä jonkin kovan juuston raastetta ja nuketuksen jälkeen töhäys oliiviöljyä. Kuulostaa veikeältä.

Mainio kirja, suosittelen.

Arvostelukappale on saatu kustantajalta.

2.2.2015

Paprika-vuohenjuustopasta


Suomesta on muutaman vuoden saanut angello-paprikoita, Turunkin torilta silloin tällöin. Angellot ovat ällötävän söpön pieniä, siemenettömiä, rapeita ja mukavasti rouskuvia, mahtavia vaikka dippailuun. Ne ovat myös miellyttävän makeita ja vielä makeammiksi ne saa uunissa paahtamalla. Ulkonäöltään ne muistuttavat erehdyttävästi chilejä, mutta potkua niistä ei löydy kuin itse niitä monottamalla ja siinä en näe sen enempää järkeä.

Ensimmäisen paahdetun maistettuani tiesin, mihin paprikat päätyisivät: ruoskisin niitä säälittä haisevan vuohenjuuston seuralaisena. Ja niinhän se on, vuohenjuusto rakastaa makeaksi paahdettua paprikaa.




Paprika-vuohenjuustopasta (kahdelle)

penne-pastaa
20 angello-paprikaa
½ dl oliiviöljyä
½ dl pastan keitinvettä
1 limen mehu
2 valkosipulinkynttä
puoli kourallista persiljaa
1 chili tai oman maun mukaan
0,5-1 rkl hunajaa
suolaa
6 kirsikkatomaattia
pari kiekko vuohenjuustoa

Keitä pasta napakaksi.

Ripottele paprikoille öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa n. 25 minuuttia siten, että kuori alkaa hieman mustua. Poista kannat ja heitä suurin osa paprikoista (jätä muutama annokseen kokonaiseksi) kippoon lopun oliiviöljyn, keitinveden, limemehun, valkosipulien, persiljan, chilin ja hunajan kanssa. Survaise sauvalla. Maistele ja totea hyväksi, lisää suolaa, se vie pois paprikan luontaista karvautta. Lisää puolitetut kirsikkatomaatit ja anna marinoitua hetki. 

Sekoita soosi pastan kanssa. Kuumenna vuohenjuustokiekot nopeasti mikrossa ja käristä vielä kaasupolttimella väri pintaan. Laita annoksen päälle. Älä unohda kokonaisia pikkupaprikoita.