2.9.2015

Olutpruuvi: Vakka-Suomen Panimo


Suomalaisten kuluttajien oluttietoisuus on kasvanut ja alan harrastuneisuus lisääntynyt. Pienpanimoilla menee mukavasti ja kansa tykkää. Markettibulkkilager tulee tietysti vielä pitkään olemaan juoduin olut, mutta on aivan mahtavaa, että uusia pienpanimoyrittäjiä nousee tarjoamaan ajatusviivan tarkkuudella hiottuja maltaisia käsitöitään niitä innokkaasti odottaville. Ja mikäpä meillä janoisilla on odotellessa, kun vaihtoehtoja löytyy. En tiedä pienpanimoiden tarkkaa määrää, mutta puolisen vuotta sitten niitä oli viitisenkymmentä. Kaukana ollaan toki vielä 1800-luvun lopun Suomesta, tuolloin käsityöoluttehtaita oli yli sata.

Hieno esimerkki pienpanimoista on Vakka-Suomen Panimo (Vasp). Ensimmäiset oluet valmistuivat kesällä 2008 ja ensimmäiset palkinnot jaettiin jo pian, kun Prykmestar SavuKataja valittiin vuoden 2009 olueksi. Juuri tuon oluen kautta minäkin sain ensikosketuksen Vaspiin.

Järjestin pienen olutpruuvin, johon otin maisteluun vain kyseisen panimon oluita. Pruuvissa olivat:
  • Prykmestar LuomuPils
  • Kansan Kaiku
  • Prykmestar Oktoberfestbier
  • Prykmestar Douple IPA
  • Prykmestar Wehnäbock

Tarkoituksena oli pruuvata myös kuvassa oikealla näkyvät Prykmestar Schwartz ja Year of the Goat, mutta jotenkin ne unohtui. Syytän tästä naapurin helan går -tapahtumasta aiheutunutta älämölöä. Schwartzia ja Year of the Goatia maisteltiin sitten myöhemmin ilman pruuvauslomakkeita.

Oluet pisteytettiin yhteismitallisella monessakin paikassa käytössä olevalla asteikolla, jossa maksimipistemäärä on 50. Pruuvilomakkeen tein itse, kun en löytänyt mistään valmista järkevää.  Oikealla olevat tekstit ovat lähes suoria lainauksia muualla käytössä olevista arvosteluasteikoista, vasemman puolen väsäsin kuitenkin itse havainnollistamaan tuntoja. Oluista tutkittiin ulkonäköä, tuoksua, makua, suutuntumaa ja viimeiseksi mietittiin vielä yleisvaikutelmaa. Klikkaa kuva isommaksi.


Voittajaksi valittiin Wehnäbock ja hyvänä kakkosena seurasi Double IPA. Peruspruuvauksen jälkeen maistelimme muutamia oluita vielä ruokien kanssa ja mietimme, mitkä voisivat muodostaa hyviä makupareja ja miksi. Harmi etten ollut varannut mukaan juustoja, niihin olisi mielenkiintoista jatkojalostaa pruuvailua.

Homma aloitettiin siis LuomuPilssillä, joka on looginen avaus, kun ideana on edetä kevyestä tukevampaan. Pils on monikäyttöinen olut: sillä voi yhtä hyvin huuhdella kuuman asfaltin karstoja lämpimällä kesäterassilla kuin tarjota alkumaljana juhlissa. Jälkimmäinen on itseasiassa ihan loistava idea sen iänikuisen skumpan tilalle.  Mukavan raikas ja kevyt, kuitenkin suutuntumaltaan lähes keskitäyteläinen ja maussa sopivasti humalaista katkeroa. Maailman suosituin ja kuuluisin pils on luultavasti Pilsner Urquell, mutten näe mitään syytä, että valitsisin sen, jos myös Vaspin vastaavaa olisi tarjolla. LuomuPils on luokkansa ehdotonta kärkikastia. Jos ruokaan haluaa yhdistää, niin kala- ja äyriäisruuat toimivat varmasti. Ja jos haluaa hakea vaikka hieman raikkautta rasvaisen savustetun lohen kanssa, niin LuomuPils on tähän oiva kaveri.


Kansan Kaiku oli Kymijoki Beer Festival 2015 -tapahtuman virallinen olut. Kuten nimikin jo antaa vihjeen, oluen raaka-aineissa oli yleisöllä oma sanansa sanottavana. Kansan ääni määräsi, että Kaiku maustettiin mm. mustapippurilla, korianterin siemenillä ja appelsiinin kuorella. Kansan Kaiku on raikas, hieman kuivahko, mausteinen. Jostain tuli hieman hiivainenkin maku, joka kuitenkin jäi greipin jalkoihin hyvällä tavalla. Hieno saison. Tätä maisteltiin myös ruuan kanssa: baskilaisen keittiöguru Patxi Rinconin kylmä vahvasti tomaattinen kasviskeitto napsahti tähän kuin naula lankkuun.

Lokakuukin lähestyy kohtalaisen sopivasti, joten on aika oktoberfestata. Kuinka sattuikaan, myös oktoberfestoluita alkaa saada alkoista 4.9. lähtien, niin myös Vaspin Prykmestar Oktoberfestbieria. En ole välttämättä tämän olutluokan suurin ystävä, jotenkin nämä jäävät useimmiten vähän pliisun tylsiksi. Vaspin tuote on kuitenkin näihin alkuasetelmiin nähden ihan ok. Itse asiassa se sai pruuvissamme aika hyvät pisteet ja ilman omaa ennakkomurinaani olisi luultavasti saanut vielä paremmat. Prykmestar Oktoberfestbier on keskihiilihappoinen, kevyesti makeahko, maussa on hieman leipää. Mukavaa raikkautta tähän antaa magnum- ja perle -humalat. Naiset tykkäsi erittäinkin paljon.

Prykmestar Douple IPA onkin sitten ihan eri maailmasta. Täyteläinen, mausteisuutta, voimakkaasti humaloitu, greippistä karismaa ja rusinaista makeutta. Erittäin hieno IPA, jossa on särmää vaikka kilpailijoille lohkottavaksi. Jos jotain parannusehdotusta tähän heittäisin, niin hivenen pienemmällä hiilihappomäärällä suussa saattaisi pyörähdellä jopa lähes täydellisen pehmeän pyöreä Douple IPA. Toki sitä ei ole haettukaan, tässähän pitääkin olla särmää :) Jos ruokia ajatellaan, Indian Pale Alet ovat parhaimmillaan väkevien mutusteltavien kanssa. Ei niitä turhaan kehitetty 1800-luvun alun Intiaan matkanneiden brittivirkamiesten suita kostuttamaan. Koska matka oli logistisesti pitkä, oli säilyvyyden kannalta välttämätöntä valmistaa voimakkaasti humaloituja reilusti alkoholisoituneita oluita. Pruuvipöydässä Douple IPA meni testiin srirachamarinoitujen herkkusienten kanssa ja hyvin upposi. Testaa erilaisten curryjen kanssa ja yllätä itsesi creme bruleen avekkina jälkkäripöydässä.

Parin vesilasillisen ja muutaman valkoisen leipäsiivun jälkeen seurueemme oli valmis maistelemaan Prykmestar Wehnäbockia. Pukkeja on tummia ja vaaleita, usein ne ovat maltaisia, makeita ja maussa on hieman hedelmää, niissä on kevyesti hiilihappoja ja vähän humalaa, mistä johtuen myös vähemmän katkeroaineita. Toisaalta katkeroaineita on juuri sopivasti, ettei liian makea maku pääse häiritsemään. Prykmestarin Wehnäbock menee muuten hyvin näihin määrityksiin, mutta hiilihappoja siinä on ehkä hieman keskivertoa enemmän. Mukava pieni häivähdys banaania on tuoksutettavissa ja apinoivana banaanin suurkuluttajana pidän sitä pelkästään hienona asiana. Banaani ei kuitenkaan ole häiritsevä, siihen vaikuttanee myös cascade-humalan miellyttävä sitruksisuus. Jos ruokaan haluaa yhdistää, niin grillattu liha tai grillattu kasvi toimii. Jälkkäripöydässä omenapiirakan tai struudelin kaveriksi, ihan possumaisen hyvää.

Kuten aikaisemmin jo mainitsinkin Prykmestar Schwartz ja Year of the Goat jäi pruuvaamatta. Schwartz on minulle jo vanha tuttavuus, joten ei sinänsä haitannut. Todettakoon kuitenkin, että tummien lagereiden sarjassa kyseinen olut on vähintäänkin edustava ja erään ystäväni ehdoton tummalagerlemppari. Year of the Goat on mittatilaustyönä tehty kunnianosoitus 25-vuotiaalle raskasmetallibändille Impaled Nazarenelle. Kahdella adjektiivilla kuvailtuna kyseinen olut on maultaan ja tuoksultaan hunajainen ja savuinen, jos kolmannen saa ottaa mukaan, niin syntinen. Tykkäsin paljon. Year of the Goat -olutta maisteltiin homejuustoisen savusimpukkapannun kanssa, sikamaisen hyvää tämäkin.

Tehty yhteistyössä Vaspin kanssa.







31.8.2015

Kalorit palamaan

Keksin tänään helpon keinon, miten 900 kcal palaa 10 minuutissa.

Erittäin terveelliset croissantit siis!

23.8.2015

Savusimpukkapannu

Jopa kädettömällä on hyvät mahdollisuudet selviytyä tämän ruuan tekemisestä, meikäkin selviytyi. E-rit-täin hyvää ja helppoa.

Pidin eilen pienen olutpruuvin ja siinä samalla keskusteltiin oluiden ja ruokien parittamisesta. Pruuvista kerron myöhemmin, mutta todettakoon, että savusimpukkapannu ja Vakka-Suomen Panimon Year of the Goat on hyvä makupari. Tuossa oluessa on mukavasti savua ja hunajakin herkistää kuolaamaan.

Savusimpukkapannu saattaa olla hieman harhaanjohtava nimi, sillä eihän tässä mitään pannua ole. Tai on, paistinpannu. Tarkoituksenani oli tehdä tämä etanapannuissa, mutta ne olivat jossain harhateillä. Aivan yhtä hyvin toimii myös uuninkestävä pikkuvuoka tai vati.




Savusimpukkapannu

puolikas keltasipuli
4 kynttä valkosipulia
savusimpukoita säilykepurkillinen
persiljaa
timjamia
80g voita
150g lempisinihomejuustoasi
vaaleaa leipää

Pilko sipuli ja valkosipulit, freesaa hetki pannulla. Siirrä sipulit uuniastiaan simpukoiden kanssa ja silppua joukkoon persiljaa ja timjamia. Leikkaa voi ohuiksi siivuiksi päälle ja murenna vielä sinihomejuusto sekaan. Paista 200 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Nautiskele dippaillen vaaleaa leipää voisinimöhnään.

Juomasuositus: Vakka-Suomen Panimon Year of the Goat -olut



11.8.2015

Valkoviinisuositus: Douglas Green Chenin Blanc 2015, HINTA 6,93£

Olen tästä ennenkin maininnut, mutta päätin omistaa ihan oman luvun. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä on nimittäin aivan loistava valkoviini hintalaadultaan.

Isoin ongelma tämän viinin kohdalla on muistaa nimi. Viimeksi etsin aikani Etelä-Afrikan valkoviinihyllyä, silmät ei nähnyt, mutta sydän ymmärsi mennä kysymään myyjältä. Näin homma eteni:

Possu: Hei, etsin Gordon MacKenzie -valkoviiniä, mutta en löytänyt E-Afrikan hyllystä, pystytkö auttamaan?

Myyjätär: Hmm, ei tule heti mieleen, mutta mennäänpä katsomaan. Millaisesta viinistä on kyse?

Possu: Valkoisesta ja hinta alle 7€.

Myyjätär: Jaa-a. Uutuushyllyssä meillä on joku tuollainen, mutta nimi ei vastaa. Tässä. Douglas Green, rypäle Chenin Blanc.

Possu: Mahtavaa, juuri tuota tarkoitin. Huh, hiukan muistin väärin, mutta annettanee anteeksi.

Myyjätär (pilke silmäkulmassa): Annan. Heh, satutko harrastamaan vesivärimaalausta, mainitsemasi Gordon on siellä iso nimi. Ehkä sait sieltä jonkin muistijäljen?

Polkkapossu: No en voi sanoa harrastavani. Kallioon maalasin juuri poikani kanssa koiran, teos näytti ehkä enemmän strutsilta. Ja hiilellä piirsin intiaanin, mutta se muistutti kuulemma enemmän Tommi Läntistä. Että näin.

Myyjätär: Naurua.

Possu: Hymyilyä. Paljon kiitoksia avusta.

Myyjätär: Kiitos ja hei.

Alko kuvailee Douglasia: kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, päärynäinen, viheromenainen, kevyen mausteinen.

HINTA 6,93€

Sanoisin, että erinomainen kesäpäivän kevyt seurusteluviini. Rapujuhliin menee myös varmuudella, nyt on aika!

8.8.2015

Tyrni+silli=Perfetto

Onhan sitä purkissa kaikenlaista tillisilakkaa, sinappisilliä ja maustesilliä, mutta onhan niitä muitakin mahdollisuuksia. Ja onhan noissa reiluhkosti etikkaa ja makeutta, niihinkin löytyy muita mahdollisuuksia.

Onhan nimittäin tuollainen kevyesti suolattu matjessillifilee aikas mukavaa vaihtelua. Sen voit maustaa, miten haluat, milloin haluat, kenen kanssa haluat ja ihan vielä paloitellakin miten haluat. Eikä tarvi edes ruoskia liialla etikalla tai sokerilla.

Mökkioloihin taas oikein sopivaa sapuskaa. Eikä tähän nyt paljon muuta osaa kaivata lisäksi kuin uusia perunoita, ranskankermaa, salaattia ja mitä vaan Chuck Norrisin elokuvaa. Viimeisen oli anoppi unohtunut, muuten herkullinen lautanen.

Tyrnin kohtaava sillifilee

150 g matjessillifilee (kevyesti suolattu)
punasipulia
tilliä
tyrnimarjoja
ranskankermaa

Leikkaa silli sentin paloiksi. Veistele punasipuli reilulla kädellä kohtuullisen isoiksi paloiksi. Hakkaa tilli. Sekaan vielä pakkasesta tyrnimarjoja ja sitten  synnittelyä ranskankerman kanssa.

7.8.2015

Satokauden eka keltavahveropiirakka

Olenkohan ehtinyt syömään kantarelleja tänä kesänä jo enemmän kuin painoni?! Joku raja siinäkin sanoi rajoittunut possu metsässä kirmatessaan.

Keltavahvero-kaalipiirakka

suolaisen piirakan pohja
läjä keltavahveroja (isot paloiksi)
läjä kaalia pilkottuna
1 iso sipuli pilkottuna
1 kananmuna
1 dl smetanaa
1 dl juustoraastetta
tuoretta timjamia
tuoretta rosmariinia
suolaa reilusti
pippuria
tomaattiviipaleita

Painele pohja piirakkavuokaan. Freesaa sienet, kaada irronnut neste pois. Mausta suolalla ja pippurilla. Freesaa myös sipuli ja kaali, samat mausteet ja loraus hunajaa. Lisää sienet. Levitä tasaisesti pohjan päälle.

Sekoita loput rojut tomaatteja lukuun ottamatta ja kaada sienihäsän päälle tasaisesti. Vielä muutama tomssuviipale ja ina juustoraastetta. 190 asteessa n. 30 minuuttia.


4.8.2015

Graavilohilaatikko

Tämä on mainiota mökkiruokaa. Anopillani on nimittäin lohen graavaaminen vähintäänkin hallussa, siksi sitä tehdään mökillä usein ja paljon. Yleisönkin pyynnöstä. Joskus käy kuitenkin niin, että raja tulee vastaan (ei minulla) ja lopuille graaviviipaleille pitää löytää muuta käyttöä. Sen sijaan, että niistä tekisi Polkkapossulle kauniin oranssit syötävät tangat, ne voi käyttää vaihtoehtoisesti helppoon ja herkulliseen lohilaatikkoon.

Graavilohilaatikko

reilu kg perunoita
200-250 g graavilohta
1 iso sipuli
1 pieni fenkoli
tuoretta tilliä
3,5 dl kermaa tai 2 dl kermaa + 1,5 dl kalalientä
1 kananmuna
valkopippuria

Kuori perunat, leikkaa paksuiksi tikuiksi ja laita kylmään veteen. Pilko graavilohi. Leikkaa sipuli ja fenkoli ohuiksi puolirenkaiksi ja freesaa muutama minuutti pannulla. Hakkaa tilli. Sekoita kerma, munat ja ripaus valkopippuria. Mikäli kala on hyvin graavattu, antaa se laatikkoon tarpeeksi suolaisuutta, eli älä lisää ainakaan tässä vaiheessa suolaa. Lopuksi sitten, jos tarvii. Voitele uunivuoka, sekoita perunat, sipuli, fenkoli ja tilli. Kaada päälle kerma-munaneste ja sekoita taas. Paista 200 asteessa reilu tunti. Perunoiden ei tule olla al dente. Peitä paiston aikana foliolla, jos meinaa tummua liikaa. Pieni rapsakka pintapaahto tosin tekee pelkkää hyvää.

2.8.2015

Porkkana-avokadosalaatti

Apuja naapuripuutarhalle http://suusalaatille.com/2015/08/01/salaatti-nro-28-porkkana-avokadosalaatti/

31.7.2015

Onko mitään hajua, mikä tämä on?

No tietysti teillä on, eikä vain hajua vaan varma tieto. Fiksut lukijani. Aivan, Fiskarsin hedelmäkuorija. Mainio vehje erityisesti avokadolihan saattamiseksi leikkuulaudalle. Ja voi tällä raadella myös kiivejä ja meloneita, en kylläkään ole testannut. Ostovinkki siis.

Ei muuta. Turku vaikenee avokadojen lihaisaan Auvolaan ja Eleusiin mysteereihin.

29.7.2015

Ihan sikahyvät porkkanat

Eilen iltakävelyllä eksyin lumiukkojen joukkomurhapaikalle. Olin täysin järkyttynyt ja soitin poliisille. Kertoivat, että tuo paikka tunnetaan myös nimellä porkkanamaa. Saattaa olla niinkin, poliisit on fiksuja.

Nyt on hyvä aika herkutella porkkanoilla, ne ovat juuri sellaisia kuin kuluttajatutkimusten mukaan suomalaisten mielestä porkkanoiden pitäisikin olla: makeita ja mehukkaita. Ongelmahan porkkanan ostamisessa on se, että näön perusteella on todella vaikea päätellä porkkanan makua. Tällöin ainoaksi varmaksi ratkaisuksi tulee ostaa se juuri oikeaan aikaan. Eli nyt, uuden sadon porkkanat, uuh!

Siispä pari porkkanaideaa. Toinen pannulla, toinen grillissä. Eka on ihan jäätävän hyvää, suosittelen. No on toinenkin. 


Ihan sikahyvät porkkanat

porkkanoita
valkosipulia
chiliä
korianterinsiemeniä
kuminaa
oliiviöljyä
voita
appelsiinimehua
hunajaa
sormisuolaa

Vedä porkkanat pitkittäissuunnassa puoliksi ja keitä n. 10 minuuttia. Tee tällä välin morttelissa kastike/tahna: laita siihen pari kynttä valkosipulia, viipaloitua chiliä, korianterinsiemeniä, kuminaa ja oliiviöljyä ja survo. Heitä pannulle voita ja paahda esikeitettyjä porkkanoita hetki, lisää juuri tekemäsi töhnä ja purista joukkoon puolikkaan appelsiinin mehu. Älä päästä porkkanoita ylikypsiksi. Päälle pieni truittaus hunajaa ja muutama sirpale sormisuolaa.


Rakuunaporkkanat grillissä

porkkanoita
sipulia
oivariinia
rakuunaa
mustapippuria
timjamia
hunajaa
sormisuolaa

Vedä porkkanat pitkittäissuunnassa puoliksi ja keitä n. 10 minuuttia. Laita folioon, johon seuraksi uuden sadon sipulia, sipulin vartta, oivariinia, rakuunaa, mustapippuria, timjamia, hunajaa ja sormisuolaa. Nuketa grillissä 10 minuuttia. 


Kesäkeitto - voi pojat?

Huomasin, kuinka käteni pesivät syntisessä lavuaarissa kahdeksaa neitsytperunaa. Rajun miehekkäästi aloin  veistellä niitä paloiksi ja kastella yksi kerrallaan hitaasti kiusaten kosteaakin märempään veteen. Tunsin hengityksen kiihtyvän takanani ja käteeni ujuttautui hento porkkana. Lujalla otteella...

Ai mutta tämähän olikin blogikirjoitus, olin ihan väärää juttua tekemässä. Anteeksi. Eikä delete-nappikaan toimi.

Kesäkeitto

2 litraa vettä
8 uutta perunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
2 pussia vihannessekoitusta (papuja, herneitä, kukkakaalia, porkkanaa)
3 kasvisliemikuutiota
valkopippuria
1 l punaista maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
persiljaa
tinjamiinia :)
iso köntti voita

Ei tarkempaa ohjeistusta: pilko, lisää, mausta. Tarjoa Askondin ruishapanlimpun kanssa.

20.7.2015

Mustikka-kookospiirakka

Täällä saaressa ilmeisesti vietetään mustikkaviikkoja, sillä muutamana viimeisenä iltana on keittiöstä ilmestynyt mustikkaisia herkkuja. Ykkösluokan pikkuruinen Mustikkasuu ja Vinkkilän leipurin tytär alkavat päästä vauhtiin: muffinsseja, piirakoita, hilloja, jäätelöä ja ties mitä. Joskus tulee laskettua, montako lättyä on tullut syöneeksi, nyt montako mustikkapiirakkaa.

Tämän piirakan jippo on kookoshiutaleet, joista saadaan sekä makua että rakennetta. Piirakka itsessään paranee jo toisena päivänä, joten malta hillitä kuolasuoniasi. Tulos on juuri sopivan kuohkea ja kostea.

Mustikka-kookospiirakka

Pohja:

1 dl kookoshiutaleita
1 dl kaurahiutaleita
4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
3 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 dl sulaa voita
1 kananmuna
2 dl maitoa
1 dl vispikermaa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään, sen jälkeen sekä kuivat että kosteat keskenään. Levitä taikina piirakkavuokaan.

Täyte:

5 dl mustikoita
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1 dl kookoshiutaleita
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Sotketaan ja kaadetaan päälle.

200 astetta n. 40 min.

19.7.2015

Lapsuuteni mukissa

Ei, en ole viettänyt lapsuuttani mukissa.

Mietin vaan rakkaimpia lapsuusmuistojani ja en voi olla unohtamatta niitä kertoja, kun kotihiekkatiellä könysin ojanpientareita ja napsin ahomansikoita. Muistoihin kuuluu myös nokkosten polttamia tassuja ja käpäliä, mutta mansikka paransi haavat.

Metsämansikka-aika on juuri nyt. Jokainen osaa taatusti tehdä mansikkamaitoa, valitettavan moni tosin tekee sen aivan väärin ja heittää ainekset tehosekoittimeen ja vetää kaiken tasaiseksi. Ei, ei ja ei.

Metsämansikkamaito

metsämansikoita
maitoa
hunajaa

Laita mukiin kourallinen mansikoita. Survo karkeasti haarukalla. Kaada päälle maitoa ja ina hunajaa. Syö osa lusikalla, juo osa lusikasta, kalastele rämmäleitä, kaada loput nieluusi, ota mansikat sieluusi.

18.7.2015

Kuka säilyttää kanelia ja kanamaustetta vierekkäin?

Höhöö. Tähän törmäsin. No onhan sitä itsekin joskus tullut käytettyä sokerin sijaan suolaa. Ja löytyy perhepiiristäni myös eräs, joka on tehnyt maa-artisokkakeiton inkivääreistä. Sattuuhan näitä. Silti hymyilyttää.

Punaviinisuositus: Durius Tempranillo 2012, 9.97€

Ei tämä viini turhaan voittanut 2015 omaa sarjaansa eli alle 11 euron eurooppalainen punaviini. Tai oikeastaan kyseessä oli 2011 vuosikerta. Tällä hetkellä alkossa myydään 2012 vuosikertaa, joka on myös todettu maukkaaksi.

Durius on väriltään ruskeanpunaiseen vivahtava ja maultaan varsinkin tempranilloksi sopivan tukeva. Alkumaistelussa ihmettelin lievää marjamehuisuutta, mutta parin siemauksen jälkeen totesin olevani selvästi väärässä. Durius on keskitanniininen viini, joka sopi ihan kybällä kermaisen raskaan kantarellikastikkeen kanssa. Kun ruoka loppui mutta viini ei, tanniinit korostuivat ja jouduin tekemään uuden satsin kantarellikastia. Ja toisin päin. Loputon kierrehän siitä tuli ja nyt olen juuri matkalla hakemaan uusia Duriuksia, kun kastia on taas jäljellä. Ja yksi äijä varmuudeksi kanttismetsällä.

Duriuksen etiketeissä ehdotetaan juomaa punaiselle lihalle ja riistalle. Mikäli lammasta voidaan pitää punaisena lihana ja riistana, sanoisin, että tässä on loistava pääsiäisviini. Viini on mukavan mausteinen ja sopivasti kirsikkainen, osuu varmasti määkivälle. En ole testannut, mutta olen hyvä kuvittelemaan.

Hinta: 9,97€
Valmistusmaa: Espanja
Hapot: 5,80g/l
Rypäle: Tempranillo

17.7.2015

Hölskykurkut

Kaikki tuntee klassikon: mummon kurkut, tillikurkut, isoäidin kurkut, hölskytyskurkut. Minä en tunne. Ainoa oikea minulle on hölskykurkut, sanoi lehmä, kun äänensä muuksi muutti.

Hölskykurkut maistuu ihan pelkilläänkin, mutta sopii myös lisukkeeksi, salaatteihin ja vaikka grilliruokaan. Jotenkin on myös sellainen kutina, että menisi hyvin myös japani-/koreapöydässä. Jos haluaa hassutella, voi hölskykurkkuja paistaa hetken pannulla kantarellien kanssa, heittää ruisleivälle ja kyytiin vielä lusikallinen smetanaa. Muutenkin nämä ovat oivia leivällä oivan riinin kanssa.

Monissa ohjeissa on sokerin ja etikan suhde ihan pyllyllään. Sokeria pitää olla tarpeeksi, muuten etikka hallitsee. Toinen asia, joka järjestäen mokataan, on se, että kurkkuja uitetaan liemessä, mikä ei suinkaan ole tarkoitus. Ideana on hölskytellä kurkkuja rasiassa, jolloin pieni määrä nestettä riittää antamaan makua.

6v poikani sai juuri ensipuukon, joten tämä oli hyvää viipalointiharjoittelua.

Hölskykurkut

3 avomaankurkkua
2 rkl väkiviinaetikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
tilliä hakattuna
kevään sipulia ohueeksi viipaloituna

Kuori kurkut ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Sekoita rasiallisessa kipossa loput ainekset ja lisää kurkut. Hölskyttele ajoittain. Paniikin vaaniessa parikin tuntia tekeytymistä riittää, mutta parempi olisi maustua muutamakin tunti.

9.7.2015

Valamon jälkiruokaviini


Jos jälkiruuan kanssa maistuu satunnaisen säännöllisesti sherry, portti, malaga, madeira, st. commandaria, eiswein tai joku muu makea helmi, suosittelen matkaa ortodoksisen luostarin viinimyymälään. Valamon luostarissa Heinävedellä valmistetaan nimittäin omaa jälkkäriviiniä, jossa aineksina on käytetty valkoisia herukoita, karviaisia ja lakkoja. Maku on erittäin miellyttävä, karamellimainen, taistelee omassa jälkkäripöydässäni muiden vastaavien tuotteiden kanssa tasavertaisesti. Viinimyymälässä on iso liuta muitakin viinejä ja muistelen lukeneeni, että Valamossa on myös viskin tislaamo. Joitakin tuotteita saa ainoastaan luostarin viinimyymälästä, mutta osa on tarjolla myös alkon tilausvalikoimissa.

Viinipullon etikettejä kun katselee tarkemmin, voi nimistä löytää useita viittauksia luostareihin: E. Guigal Hermitage, Kloster Eberbach Riesling, Le Cloître de Prieuré-Lichine. Myös etikettien kuvissa on monesti luostareita. Viini ja kristinusko ovat perinteisesti kulkeneet käsi kädessä (mano a mano julio) ja jo Jeesuksella oli hyvä tietämys viinin kultivoinnista. Jo Kaanaan häissä hän osoitti nerokkuutensa valmistamalla ehkä historian ensimmäistä pikaviiniä. Joskus muinoin olen osunut jatkoille, joissa viiniä on tarjottu käymissangosta, jossa kuplinta on ollut vielä havaittavaa. Ei Jeesuksenkaan viiniä turhia kypsytelty, satsi oli valmis tuossa tuokiossa. Ilmeisen hyvä viinimestari silti, sillä viinin valvoja tuumasi Johanneksen evankeliumin mukaan sulhaselle Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.


Valamon jälkiruokaviinin hinta on 12€ (0,5l).





8.7.2015

Nektariini-munakoisofajitakset

Nektariinit on tällä hetkellä hekumallisen hyviä. Mikä voisi olla parempi paikka niille kuin tuomaan sopivaa makeutta tortillalättyjen täytteeksi fajitakseen? Vaikka fajitalla onkin alunperin tarkoitettu pieniä lihasuikaleita, joita on käristetty vehnä- tai maissitortillan väliin, fajitaa käytetään nykyään myös kasvisversioista.



Nektariini-munakoisofajitakset

tortilloja
tsatsikia
srirachaa
munakoisoa
kesäkurpitsaa
punasipulia
herneitä
tomaattia
nektariinia
salaattia (Sorrilta)

Kuutioi munakoiso ja kesäkurpitsa ja freesaa pikaisesti pannulla. Viipaloi sipuli ja freesaa 2/3 pannulla pikaisesti herneiden kanssa. Lohko tomaatit ja nektariinit. Täytä ja kääri.


Lautasia veivaa tänään Dj Dancing Pig

https://youtu.be/8GJTTzWBSP8

https://youtu.be/RlCtU1IVOBE

https://youtu.be/zuuObGsB0No

https://youtu.be/IRsc57nK8mg

https://youtu.be/xSxaQIFDBdQ

https://youtu.be/6Aw1WnNVcYw

6.7.2015

Herkkutatti-hernerisotto - täydellisen risoton muistelua

Nostanpa pramille herkkutatti- ja hernekauden avajaisten kunniaksi vajaan seitsemän vuoden takaisen ohjeistuksen risoton tekemisestä. Myös sen takia, että eräs rakas lukijani muistutti sen olemassaolosta ja kiitteli siitä possua epäilemättä jopa ansaitsemattomilla ylisanoilla.

Täydellisen risoton valmistaminen on nimittäin kakun pala, mutta vaatii sinulta herkkymättömän huomion vajaaksi puoleksi tunniksi. Olen joskus maininnut, ettei risoteeraaminen ole lempipuuhaani, mutta käännän tässä kohtaa takissani vuoripuolen esiin, vaikkei punainen silkkivuori niitä kaikkein kauneimpia olekaan.

Niin, risottohan on siis ruokalaji, mutta ennemminkin sen voisi käsittää ruoanlaittotekniikkana. Se koostuu muutamasta pääideasta, jotka vaikuttavat ennen kaikkea lopputuloksen rakenteeseen. Ja koska minä olen rakennemies, ei mikään voi olla (tai oikeastaan monikin asia) ärsyttävämpää kuin ei-toivottu rakenne. Mausta tietenkään tinkimättä.

Jyvät ja akanat. Risottoa hallitsee kolme riisilajiketta: arborio, vialone ja carnaroli. Nämä siksi, että niissä on paljon tärkkelystä ja ne pystyvät kaikki imemään huomattavan määrän keitinlientä, mutta silti pysymään tikissä. Riisinhän ei pitäisi olla ylikypsää mössöä, vaan al denteä. Tällöin jyvän kuoriosa toimii aperitiivina antaen kevyen purutuntuman ja houkuttaa jatkamaan kohti suussa sulavaa riisin keskiosaa. Arborioriisi on lajikkeista käsittääkseni käytetyin. Sitä on helppo hanskata, se ei välttämättä edes kärsi muutaman minuutin ylikeittämisestä. Hienostunein maultaan on carnaroli, jota pidetään yhtenä parhaista risottoriiseistä.

Mitäs seuraavaksi? Älä ainakaan missään tapauksessa huuhtele riisiä. Tärkkelystä on juuri sopivasti sen verran, että lopputuloksena on sopivasti tahmea puuromainen kokonaisuus, joka läsähtää lautasella.

Sitten voitkin jo laittaa levyn päälle, pilkkoa sipulin ja laittaa viereiselle levylle liemen lämpenemään. Freesaile sipulia hetki voin ja oliiviöljyn seoksessa, mutta älä päästä ottamaan väriä. Kippaa seuraavaksi riisit kattilaan ja freesaile. Älä anna riisin ottaa yhtään väriä, sekoittele koko ajan. Riisi imee nyt parhaat palat voista ja sipulista. Kohta riisikin on muuttunut läpinäkyväksi. Parisen minuttia alkaa olla jo maksimiaika. Jos freesat riisiä liikaa, jyvä kovettuu eikä pysty enää imemään nestettä maksimiteholla.

Liemi. Parhaan tuloksen saat, kun käytät keitinliemenä itse tehtyä kunnollista liha-/kana-/kasvislientä. Useimmiten käytän kanalientä kuten muussakin kokkailussani. Liemikuutioitakin toki saa käyttää, jos ei jaksa poristella omia keitoksia. Nesteenä käytetään usein valkoviiniä. Myös vermutti on huippuainetta, sillä saadaan keittiöön mahtava tuoksu ja riisiin kunnioitusta herättävä maku. Tästä hetkestä riisin valmistumiseen menee 17-20 minuuttia. Nyt kun siis riisit ovat imeneet rasvan ja sipulin maut, annetaan niille lisää makuja eli lisätään ensin kunnon tujaus valkoviiniä tai vermuttia. Näitä en juurikaan mittaile, antaa mennä vaan ihan mutulla. Alkoholi haihtuu pois, mutta riisi imee käyneiden viinirypäleiden jalostetun tunnun. Tästä lähtien toimit niin, että aina kun liemi on loppumaisillaan, lisäät sitä viereisestä kiehuilevasta kattilasta ja sekoittelet ahkerasti. Sitten riisi onkin jo valmista, sopivan puuromaista.

Risottoon sekoitetaan usein myös parmesaania. Jos minulta kysytään, se on pakollista. Monet heittävät vielä kunnon köntin voita ja/tai kermaa. Minä laitan valkosipulista voisulaa, joka viimeistään räjäyttää tajunnan.

Herkkutatti-hernerisotto

sipuli
voita
valkoviiniä/vermuttia
arborioriisiä
kanalientä
herkkusieniä

herneitä

persiljaa
3 valkosipulinkynttä
parmesaania

Eilen tein herkkutatti-hernerisottoa, joka suli juuri sillä tavalla suussa kuin täydellisen risoton pitääkin. Eli kaiken tein juuri edellä mainitulla tavalla, mutta sipulin kanssa freesailin herkkutatteja ja keittelyn lopuksi lisäsin riisin sekaan vielä neljäksi minuutiksi kiehumaan herneet. Kun riisi oli jo valmista lisäsin nyrkillisen pilkottua persiljaa. Jokaisen annoksen päälle kaadoin hieman voisulaa, johon oli puristettu valkosipulinkynsiä ja laitoin vielä pöytään kupin, josta jokainen pääsi  viimeistelemään ruokansa parmesaanilla.

Voi hyvänen aika.