23.7.2016

Sheese, aikas maukasta vegaanijuustoa

Joko olette testanneet vegaanisia Sheese-juustoja? Niitä on jo hetken ollut saatavilla K-kaupoissa kautta maan. Ja jos omassasi ei satu olemaan, voit aina kuiskata toiveen omalla kauppiaalle. Olen päässyt maistamaan kolmea eri tuorejuustoa: valkosipuli-yrtti, sweet chili ja maustamaton. Sheese-tuoteperheeseen kuuluvat näiden lisäksi myös kreikkalaistyylinen juusto ja sinihomejuusto. Nekin maistettu ja tykätty. Ruohosipulista tuorejuustoa en ole vielä saanut käsiini. Suosikkini näistä oli tuo kreikkalaistyylinen, herää vain kysymys, voiko enää lähemmäs fetaa päästä kasvipohjaisella vaihtoehtojuustolla.

Sheese-tuotteet ovat siis kasviperäisiä ja sopivat kasvissyöjille ja vegaaneille. Kyseinen mainostaminen jaksaa aina naurattaa, sopivat ne toki myös lihansyöjille! Monissa purkeissa on maininta palmuöljytön, gluteeniton, GMO-vapaa, laktoositon jne. Tuotteet ovat soijapohjaisia, joten jos ravitsemuksellisia plussia haetaan, niin maidollisiin versioihin verrattuna osassa näistä on myös kuituja. Ja soijahan on tunnetusti hyvä proteiinin lähde. Eettisiä plussia ei tarvinne edes käsitellä. 
  
Tuorejuustoja on maisteltu mm. Linkosuon ruissipsien päällä. Valkosipuli-yrttituorejuustoa käytin myös väkevän soijasuikalestroganoffin pohjaan. Maustamattomalla versiolla voitelin tortillalätyt, joihin sitten lisäilin muutaman muun raaka-aineen ja rullailin wrapeiksi. Aina hyvä idea, kun alkaa leipä kyllästyttää. Ja sitten grillikesän klassikko eli täytetyt herkkusienet. Tähän tuorejuustot menivät ihan älyttömän hyvin. Rakenne pysyi hieman kiinteämpänä ja sienen sisällä oli muutakin kuin vetistynyttä ja erottunutta tuorejuustonestettä. Koita tätä!


Pakastimessa kannattaa aina säilyttää lehtitaikinalevyjä. Esimerkiksi Myllyn Parhaan taikina on tehty kasvimargariinipohjaan. Levyt voi joko kaulita ohuemmiksi tai pitää alkuperäisen paksuisina. En oikein tiedä, kumpi on parempi idea: pidän molemmilla tavoilla tehdyistä. Riippuu ehkä hieman käyttötarkoituksesta. Toivoisin, että se olisi kuitenkin syöminen. 

Tein piiraita kolmella eri täytteellä, kahteen laitoin Sheese Blue Style -juustoa (sinihome) ja yhteen Sheese Greek Stylea (feta). Täytteet vaihtuivat matkan varrella useampaankin otteeseen, Vielä siinä vaiheessa kun aloin piirakoita vääntää, harras tarkoitukseni oli päällystää yksi lehtitaikinalevy punajuurella, rosmariinilla, hunajalla ja sinihomeella. Homma meni vähän samaan malliin kuin Jeesuksella pääsiäisenä, en kerro enempää punajuurien kohtalosta. Mutta tässä ne kolme erilaista ideaa. Kaikissa on siis sama pohja eli sulatettu lehtitaikinalevy, jonka olen sitten voidellut kevyesti rypsiöljyllä. Täytteet kannattaa laittaa siten, että jättää n. sentin reunasta vapaaksi. Ja sitten uuniin paketissa olevan ohjeen mukaan. Juuston voi joko murustella, viipaloida tai siivuttaa täytteiden alle tai päälle.



Kantarelli-fetapiiras

uuden sadon sipulia freesattuna
kantarelleja pikaisesti paistettuna
pippuria
suolaa
Sheese Greek Style -juustoa

Tomaatti-oliivi-pestopiiras

tomaattiviipaleita
punasipulia
oliiviviipaleita
pestoa
Sheese Blue Style -juustoa

Kikherne-paprikapiiras

juustokuminalla ja suolalla maustettuja pikaisesti paistettuja kikherneitä
pikaisesti paistettuja paprikasiivuja
srirachaa tai Tannisen chilikastiketta
savupaprikajauhetta
Sheese Blue Style -juustoa

Nyt kun sain pakkasesta tyhjennettyä lehtitaikinalevyt, päätin tehdä edellispäivänä jääneesta riisi-ohraseoksesta paistetun version. Harva edes tajuaa, kuinka hyvää paistettu riisi on, kun sen kunnolla maustaa. Tähän ajattelin upottaa myös kreikkalaistyylistä Sheese-juustoa, yhtä hyvin sen olisi voinut toteuttaa myös sinihomeet hihoissa. 


Mausteinen paistettu riisi-ohra, kesäkurpitsaa ja paprikaa

edellispäivän riisi-ohrajämät
sipulia 
valkosipulia
kesäkurpitsaa
paprikaa
inkivääriä
juustokuminaa
kurkumaa
chiliä
suolaa
pippuria
Sheese Greek Style -juustoa
turkkilaista jugua
srirachaa tai pimeäpullo paholaisen kastiketta
limeä

Sipuli, valkosipuli, kesäkurpitsa, paprika ja inkivääri freesataan pikaisesti ja poistetaan pannulta. Nostetaan riisi-ohrajämät pannulle ja maustetaan tunteella, hullutellen ja reilulla kädellä juustokuminalla, kurkumalla, chilillä, suolalla ja pippurilla. Joukkoon lisätään äsken poistetut raaka-aineet ja lopuksi kreikkalaistyyliset fetakuutiot. Älä laita niitä liian aikaisin, etteivät sula joukkoon. Tarjoa turkkilaisen jugun ja jonkin väkevän kastikkeen kanssa. Purista päälle limeä. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sheese Finlandin kanssa.


11.7.2016

Mustikkasuu

Tänä vuonna tulee mahtava mustikkasato. No oli viime vuonnakin, mutta mauttomia vaikkakin kookkaita ja runsaasti. Jouduin juuri keskeyttämään poimimisen sateen vuoksi, joten päätin välissä kaivaa pari herkullista piirakkareseptiä valmiiksi.







9.6.2016

MakuPastoja Myniksestä

Maku-Muna Oy on vuonna 2000 perustettu mynämakeläinen perheyritys, joka aloitti kananmunilla, mutta laajensi toimintaansa kuivapastoihin. Pastat tehdään durum-vehnästä ja kahta lukuun ottamatta kananmunasta. Yritys tituleeraakin itseään ainoaksi kotimaiseksi munapastojen valmistajaksi. MakuPastat on maustettu esimerkiksi tomaatti-, basilika-, nokkos-, punajuuri- ja tomaattijauheilla. Pastoja on kuutta erilaista ja ne on valmistettu nauhaksi, spagetiksi, kotiloksi tai kierteeksi. Kuten tiedämme, erilaisten pastatyyppien kanssa sopii erilaiset kastikkeet ja muut särpimet. Otetaanpa tähän ihan kertaukseksi pikainen paritusopastus, joka ei suinkaan ole virallinen, mutta torellinen. Lainatakseni kotipaikkakuntalaisuuttani. 

Putkipastat. Esim. penne ja rigatoni. Nämä ovat ehdottomia suosikkejani. Sopivat hyvin seuraksi tuhdeille ja paksuille kastikkeille, jotka piiloutuvat onttoihin putkiloihin. Monissa näistä on vielä uritettu pinta, jolloin yhä enemmän kastiketta tavoittaa tarttumapintaa. Sopii esimerkiksi pitkään muhineen ragun kanssa, mutta toimii myös salaateissa. Ei ihan kuraa laatikoissakaan.
 
Pitkät pyöreät pastat. Spagetti, capellini, vermicelli. Kukapa ei rakastaisi herkullista jauhelihakastiketta ja spagettia, onhan yhdistelmä valittu useampaan kertaan suomalaisten suosikkiruoaksi. Nämä pitkät ja pyöreät pastat kaipaavat seurakseen liukastetta ja toimivat esimerkiksi kastikkeiden kanssa, jotka pitävät sisällään reilusti oliiviöljyä tai tomaattia. Tällainen kastike peittää pastan sopivasti sitä kuitenkaan hukuttamatta. Capellinille täydellinen pari on hieman herkempi puttanesca. Jos pitkiin pastoihin sotkee vihanneksia, kannattaa ne leikata ennemmin pitkulaisiksi kuin kuutioiksi, jolloin ne sekoittuvat paremmin pastan joukkoon. 
 
Lättänäpastat. Lasagne, pappardelle, linguine, fettucine, tagliatelle. Nämä ovat pastoja, jotka ovat jääneet jyrän alle - ne ovat ikäänkuin litistettyjä spagetteja. Lasagne on jo enemmänkin levy kuin nauha, mutta loput ovat nauhoja, leveys vaihtelee. Ideaalipari näille on tuhti kermainen kastike: jos nyt jotain mainitsisi, niin vaikka tagliatelle ja kermainen korvasienikastike. Näiden kanssa toimivat hyvin myös runsasöljyiset kastikkeet, sillä tarttumapintaa löytyy. 
 
Muotopastat. Farfalle, fusille, orecchiette. Sopivat kevyempien kastikkeiden kanssa, menevät hyvin myös keittoihin ja salaatteihin, sillä ovat mukavan lyhyitä pituudeltaan. Ne kuitenkin toimivat myös hieman raskaampien kasvissoosien mukana, sillä muotoilu on monesti luonut tarttumapintaa. Huomoi aina koot, esimerkiksi pienen pieni minimakaroni ei jaksa kantaa kidneypapua, kun taas esimerkiksi canneloni saattaa tuntua hieman isohkolta tomaattikeittoon.


Texmex-vuoka

1 pss kotilomunapastaa (MakuPasta)
1 pss porkkana-munaspagettia (MakuPasta)
3 dl tummaa soijarouhetta
3 rkl oliiviöljyä
2,5 dl kasvislientä
2 rkl soijakastiketta
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 fajita spice mix tai joku muu sekoitus texmexisiä mausteita
500 g paseerattua tomaattia
2 dl vettä 
(kuivattu chilipalko)
2 dl kaurakermaa (Planti)
1 pss herne-maissi-paprikaa
70 g emmentalia tai muuta maistuvaa juustoa raastettuna

Keitä pastat ohjeen mukaan ja huuhtele kylmässä vedessä. Pyörittele soijarouhetta hetki öljyssä pannnulla, lisää kasvisliemi ja anna sen imeytyä rouheeseen. Mausta soijakastikkeella. Lisää pilkotut sipulit ja valkosipulit ja freesaa hetki soijan seassa. Lisää spice mix, paseerattu tomaatti ja vesi. Itse murustelin tässä vaiheessa joukkoon vielä tulisen kuivatun chilipalon. Anna muhia hiljalleen muutama minuutti ja lisää kaurakerma. Tarkista suola, pippuri ja muut mausteet. Lisää pussillinen hemapaa. Lurauta uunivuoan pohjalle öljyä, sekoita pasta ja kastike ja laita puolet vuokaan. Lisää tässä vaiheessa kerros juustoa. Taas pastaa, kastiketta ja juustoa. Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.



Munakoiso-valkosipulipasta

1 pss muna-nauhapastaa (MakuPasta)
40 g voita
3 rkl oliiviöljyä
1 tl fariiinisokeria
3 isoa valkosipulinkynttä
½ munakoiso
muutama kirsikkatomaatti
muutama basilikanlehti
suolaa ja pippuria
suolaheinää
sitruunamehua
parmesaania

Keitä pasta ohjeen mukaan. Pilko valkosipulinkynnet ja freesaa niitä hetki miedolla lämmöllä reilussa rasvassa eli voin, oliiviöljyn + fariinisokerin seoksessa. Fariinisokeri estää valkosipulin kitkeröitymisen. Lisää pilkottu munakoiso ja freesaa muutama minuutti. Älä päästä munakoisoa mössöytymään. Heitä ihan lopuksi sekaan puolitetut tomaatit. Kaada pastat joukkoon ja pyörittele hyvin ympäriinsä niin, että pastat saavat kunnon kasteen valkosipulista ja öljystä. Rouhaise joukkoon suolaa ja pippuria ja silppua päälle basilikaa ja suolaheinää. Purista vielä pikku tujaus mehua sitruunasta ja viimeistele raastetulla parmesaanilla. 


MakuPastoja myyvät mm. Citymarketit, K-Supermarketit, useat Prismat, S-Marketit sekä lukuisat suoramyyntikeskukset. 

Kirjoitus on tehty yhteistyössä Maku-Muna Oy:n kanssa.


7.6.2016

Raparperi-ginisorbetti

Valitse raparpereista punaisimmat varret, jotta saat sorbettiin kauniin värin. Älä unohda säästää ginistä puolta desiä. Jos kuitenkin unohdit, sekin on ihan ok. Tästä tulee ihanan kirpeä sorbetti, olisin voinut jopa jättää inan sokeria pois. Mutta kun kirpeä on uusi musta.

Raparperi-ginisorbetti

1 dl vettä
2,2 dl sokeria
1 l raparperia kuutioituna
muutama suklaamintun lehti
muutama sitruunamelissan lehti
½ dl giniä (bombay)
1 kananmunan valkuainen vatkattuna

Mittaa kattilaan vesi sekä sokeri. Kiehauta ja anna sokerin sulaa. Lisää raparperi ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Lisää mintut ja melissat, vedä sauvalla tasaiseksi massaksi. Mittaa gini ja sekoita joukkoon. Lisää myös valkuainen ja sekoita taas. Valmista jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaan sorbetiksi. Sorbetin voi valmistaa myös pakastimessa: kaada massa kulhoon ja sekoita tunnin välein, kunnes sorbetti on kokonaan jämähtänyt. 


30.5.2016

Ruokalista

Näin bloggaaja syö tällä viikolla. Arkista.

25.5.2016

Raparperichutney

Grilliruokien kanssa maistuu raikkaat kastikkeet, tahnat ja villit sötkötykset. Kirpeä raparperichutney, jota on makeutettu kookossokerilla ja potkaistu etikalla, on juuri tällainen ihanan pehmeä läppäys poskelle, jota ei voi olla huomioimatta.


Raparperichutney 

1 l raparperia pilkottuna
1,5 dl kookossokeria
2 dl hillomarmeladisokeria
1/3 dl väkiviinaetikkaa
1 tl fenkolinsiemeniä
1,5 tl garam masalaa
1 punainen chili pilkottuna
1 keltainen chili pilkottuna
½ punasipuli pilkottuna
1 valkosipulinkynsi pilkottuna

Laita mortteliin fenkolinsiemenet, garam masala ja chilit. Survo nuijalla hetki. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keittele 10 minuuttia hiljaa kiehuillen. Anna jäähtyä hetki ja lataa kuumennettuihin lasipurkkeihin.



24.5.2016

Nokkos-vuohenputkicannelonit


Eilen metsästämässä villivihanneksia. Tulos oikein hyvä ja varsinkin herkullinen.


 
Nokkos-vuohenputkicannelonit (nokkosen ja vuohenputket voi korvata myös pinaatilla)


Täyte:

iso kourallinen ryöpättyjä nokkosia ja vuohenputkia
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
suolaa
pippuria
hyppysellinen muskottipähkinää
250 g ricottaa
50 g parmesaania raastettuna

Sekoita ainekset kulhossa. Täytä pastaputket lusikalla tai pursottimella.



Tomaattikastike:

200 g tomaattimurskaa
0,5 dl valkoviiniä
oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
sokeria
suolaa
pippuria
basilikanlehtiä
Lämmitä tomaattimurska kasarissa, lisää valkoviini ja oliiviöljy. Kuori valkosipulinkynsi ja heitä sekaan. Anna muhia 15 minuuttia. Tasoita tomaatin happamuutta sokerilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Revi vielä joukkkoon puoli kourallista basilikanlehtiä.


Mozzarellakastike

3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
ripaus muskottipähkinää
ripaus valkopippuria
suolaa
80 g mozzarellaa

Sulata voi, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Älä päästä ruskistumaan, lisää maito hiljalleen hyvin sekoittaen. Anna kiehua  hiljalleen miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla. Sulata joukkoon mozzarella.

Voitele uunivuoka. Peitä pohja ohuesti pienellä lorauksella tomaattikastiketta ja valkokastiketta. Kokoa vuokaan täytetyt pastaputket vierekkäin. Kaada päälle loput tomaattikastikkeesta ja valkokastikkeesta. Paista 180 asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Kyytipojaksi sopii joku raikas salaatti, vaikkapa...

Feta-retiisisalaatti 

jotain vihreää salaattia
retiiisiä
fetaa
kurkkua
persiljaa
kevätsipulia
tomaattia
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä




20.5.2016

Martat keräävät ruokamuistoja

Sain sen verran kiinnostavan tiedotteen, että päätin jakaa Polkkapossussa. Kaikki mukaan. Kuvassa mukava muisto mökkirannasta vohveleiden, jäätelön ja raparperihillon kanssa. 


Marttaliitto ry

Marttaliiton, S-ryhmän ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteistyössä toteuttama Ruokakalevala.fi-nettipalvelu ja sen keräämistä tarinoista syntyvä Ruoka-Kalevala-kirja kokoavat yhteen suomalaisten ruokamuistoja ja -kokemuksia.

Operaation tavoite on kerätä yhteen 100 000 suomalaisten ruokamuistoa ja -kokemusta. S-ryhmä vastaa ruokamuistojen ja tarinoiden keräämisestä: keräys tapahtuu tänään avattavan Ruokakalevala.fi-nettipalvelun avulla. Ruokakalevala.fissä jokainen käyttäjä voi jakaa omia ruokatarinoitaan ja nähdä muiden tarinoita. Lisäksi palvelu kokoaa yhteen #ruokakalevala- ja #suomiruoka-tunnisteella varustettuja kuvia, twiittejä ja postauksia.

- S-ryhmä on Suomen suurin ruokatoimija ja suomalaisten ihmisten omistama kuluttajaosuuskunta. Yksi tehtävistämme on edistää avointa ruokakeskustelua ja lisätä suomalaisen ruoan arvostusta. Siksi lähdemme kokoamaan suomalaisen ruokakulttuurin tarinaa, linjaa SOK:n pääjohtaja Taavi Heikkilä.

- Suomi sijaitsee idän ja lännen välissä, ja olemme erilaisten ruokakulttuurien tiivistymä. Meillä on monipuolinen ja ruokasuvaitsevainen kulttuuri. Ja siellä, missä on ruokaa, syntyy muistoja. Haluamme kutsua suomalaiset saman pöydän ääreen jakamaan ruokamuistonsa, summaa hankkeesta SOK:n osalta vetovastuussa oleva kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu.

SKS on kustantanut Elias Lönnrotin kokoamat Kalevalat, ensimmäisen version vuonna 1835. SKS vastaa myös vuonna 2017 kirjana ilmestyvän Ruoka-Kalevalan sisältötyöstä ja toimii sen kustantajana. Kalevalakin kerättiin kansan parista kertomus kerrallaan ja nyt kerätään ruokamuistoja tarina kerrallaan, nykyaikaista tekniikkaa hyödyntäen. Ruoka-Kalevalan ilmestyttyä SKS tallentaa keräyksen annin arkistoonsa tulevien tutkijapolvien käyttöön.

- Ruoka-Kalevala on tarina suomalaisista. Sen tavoite on synnyttää tässä ajassa kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä kaikkea suomalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu, toteaa SKS:n kustannusjohtaja Tero Norkola.

Marttaliitto hyödyntää omia kanaviaan ja aktiivista jäsenistöään ruokatarinoiden keräämisessä.

- Elämme sormi suomalaisen ruokakulttuurin valtimolla. On hienoa, että nyt pystymme yhdessä kokoamaan yhtenäisen tarinan suomalaisten ruokakokemuksista, sanoo Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä.

Ruokakalevala.fi:n konseptoinnista ja toteutuksesta vastaa luova teknologiayritys Reaktor. Tulevina kuukausina palvelu tulee samaan uusia ominaisuuksia ja toiminnallisuuksia käyttäjien toiveiden ja käyttödatan perusteella. Ruokakalevala.fi:n tavoitteena on löytää suomalaisenruokakulttuurin moninaisuus tarinoiden kautta ja tehdä se näkyväksi.

Ruokakalevala.fihin kerätään ruokatarinoita myös videomuodossa. Toimittaja Kari Lumikero lähtee Video-Lönnrotina kiertämään Suomea ja tallentamaan suomalaisten muistoja elävän kuvan keinoin.

Mitä on suomalainen ruokakulttuuri? Miten se on kehittynyt, miten se elää ja muuttuu? Uudet perunat ja silli. Vihersmoothie. Ruisleipä. Iskender. Karjalanpaisti. Sushi. Kirnupiimä. Välipalarahka.

19.5.2016

Raparperi-idea x 6

Ou mama ja maman pojat! Raparperi, meitsin lempparivihannes. Koko kevään olen käynyt tuskailemassa, koska pienet punaiset pallukat nousevat maasta. Ihana kirpeys on jälleen läsnä. Läsnäolon huomaa myös sähköpostistani: raparperireseptejä kaivataan. Poimin muutaman tähän.

1. Raparperi-nektariinisalsa

Aivan mahtavaa yhdistettynä nokkosfalafelien, tsatsikin, pitan ja riisin kanssa.

raparperia
nektariinia
punasipulia
chiliä
korianteria
limeä
sokeria

Pilko raparperi ja freesaa hetki pannulla, pitää jäädä napakaksi. Ripottele päälle hieman sokeria. Pilko nektariini ja punasipuli ja silppua korianteri. Sekoita kaikki, purista vielä limen mehua joukkoon ja sekoita taas.


2. Raparperi-mansikkapiirakka

Pohja: 
2 dl kaurahiutaleita
3 dl vehnäjauhoja
3 dl kookossokeria
2 tl leivinjauhetta
0,75 tl ruokasoodaa
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
0,5 tl inkivääriä
1 dl sulaa voita
1 kananmuna
3 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kosteat aineet keskenään, sen jälkeen sekä kuivat että kosteat keskenään. Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille.

Täyte: 
1 l pilkottua raparperia
4 dl pilkottuja mansikoita
1 rkl kookossokeria
0,5 tl kanelia

Pilko raparperit, heitä niihin sokeri ja kaneli, pyörittele vähän ja anna mehustua 30 minuuttia. Sekoita mansikat joukkoon. Kippaa raparperi-mansikkasatsi taikinan päälle.

Sokerimurut: 
0,5 dl (50g) voita
1 dl kaurahiutaleita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria

Nypi ainekset muruiksi ja heittele satunnaisesti piirakan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 minuttia. Parhaimmillaan piirakka on seuraavana päivänä, joten yritä edes malttaaa jättää yksi pala sinne asti. Jos et malta, ota edes kyytipojaksi vaniljajätskiä. 

3. Raparperisuplais 

3-4 vartta raparperia
sitruunamehua
kanelia
3/4 dl sokeria
2½ dl kaurahiutaleita
100 g oivariinia
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
Viipaloi raparperit. Heitä ne pieneen pussiin ja lorauta perään inalirahdus sitruunamehua, kunnon ripaus kanelia ja vajaa desi sokeria. Hölskyttele pussia ja anna mehustua hetki. Valmista sillä aikaa murupäällys. Mittaa kippoon kaurat, oivariini (älä sulata), sokeri ja vehnäjauhot. Nypi murukönteiksi. Voitele kevyesti pyöreä piirakkavuoka ja kaada raparperit pohjalle. Viskaa murupläjäys tasaisesti päälle ja rankaise vielä muutamalla oivariininokareella. Paista 200  asteisessa uunissa puolisen tuntia. Armahda jätskin kanssa.

4. Valkosuklaa-raparperi-mansikka-ricottajuustokakku

Pohja:
200 g suklaakeksejä
80 voita

Täyte:
1 3/4 dl kermaa
260 g Panda-valkosuklaata
500 g ricottajuustoa
1 dl sokeria
3 kananmunaa
muutama tippa vaniljaesanssia

4 dl raparperia kuutioina
2 dl mansikoita
1/2 dl vettä
3/4 dl sokeria

Valmista pohja: Sulata hieman voita ja sekoita murskatut suklaakeksit sekaan. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja painele seos vuoan pohjalle.

Sulata seuraavaksi suklaa. Kaada vesihauteeseen kerma ja lisää suklaa sinne vähitellen hämmennellen. Tee lopputäyte. Sekoita ricottajuusto ja sokeri. Lisää kananmunat yksi kerrallaan sekoittaen. Tipauta joukkoon vaniljaesanssi. Yhdistä sulatettu suklaa loppuun täyteainekseen ja sekoita.

Valmista mansikka-raparperimössö. Yhdistä raparperi, mansikat, sokeri ja vesi kattilassa ja keitä niin kauan, että menee sopivasti mössöksi.

Kaada pohjan päälle puolet täytteestä. Runttaa sekaan puolet mansikka-raparperimössöstä. Kaada sitten mukaan lopputäyte ja taas puolet viivoina täytteeseen. Vedä veitsenkärjellä viivojen läpi, niin saat kakkuusi kivan kuvion.

Paista 170-asteisen uunin alaosassa noin tunti. Jäähdytä kunnolla kylmäksi ennen kuin alat edes uneksia kakun ottamisesta pois vuoasta. Maista mielellään vasta seuraavana päivänä, kun täyte on kunnolla tasoittunut. Parasta kolmen päivän päästä.

Tarjoa mansikkakastikkeen kanssa: mansikoita, tippa vettä ja sokeria. Keitä, aja sauvalla tasaiseksi ja jäähdytä. (kuvassa on oikeasti valkosuklaa-vadelma-ricottajuustokakku)


5. Raparperi-mansikkakeittomehujää

raparperi-mansikkakeittoa 
tai vaihtoehtoisesti raparperia, mansikoita, vettä, sokeria ja perunajauhoja -> keitto
jäädytystikkuja
pakkasta
aurinkoa

6. Raparperi-siiderikastike vaalealle kalalle

4 dl raparperia pilkottuna
1 dl siideriä
1,5 dl kalalientä
2 dl kermaa
1 rkl fariinisokeria
150 g voita
mieleisiäsi tuoreyrttejä

Laita voita lukuun ottamatta kaikki kattilaan ja anna kiehuilla 10 minuuttia. Lisää voi nokareina ja poraa sauvalla tasaiseksi. Määrät ovat hyvin suuntaa-antavia, luultavasti tarvit lisää fariinisokeria. Meikäläinen pitää kirpeästä.


13.5.2016

Moussaka - munakoisosesonki nyt!

Moussakan on pakko olla Olympuksen jumalien lahja kuolevaisille. Ei sinänsä, pastitsiot, saganakit, stifadot, taramasalatat, spanakopitat, tsatsikit ja koko muu eteläisen Balkanin kulinaarirypäs saa possun herkistymään. Kreikka on eittämättä suuri osa ruokasielunmaisemaani.

Perinteinen moussaka valmistetaan lampaanlihasta, mutta tässä käytetään soijarouhetta, johon olen paljonkin tykästynyt viime aikoina. Moussakassa tärkeintä on maustaa kastikkeet hyvin. Valkokastiketta laitetaan päälle runsas kerros ja koostumus säädetään oikeaksi sopivalla määrällä juustoa ja keltuaisia. Juustoksi kelpaa parmesaani tai kefalotyri, mutta mozzarellaakin voi aivan hyvin käyttää. Varsinkin kefalotyria on ollut hieman haastavaa saada Turun kokoisesta onnelasta. Soijarouhe sopii mainiosti lampaanjauhelihan tilalle. Väittäisinpä, ettei moni edes huomaisi eroa olettaen, että tomaattikastike on hyvin maustettu. 


 Moussaka (lakto-ovo-vegetaarinen)

2 pientä munakoisoa
4 perunaa

Leikkaa munakoisot pitkittäissuunnassa ohuiksi viipaleiksi. Kuori perunat, viipaloi pitkittäissuunnassa ja keitä 10 minuuttia.
Valmista tomaattikastike ja valkokastike. Lirauta uunivuoan pohjalle oliiviöljyä, sen päälle hiukan soijakastiketta, sitten munakoisoviipaleita, soijakastiketta, perunaviipaleita, soijakastiketta, munakoisoviipaleita, soijakastiketta, munakoisoviipaleita, soijakastiketta, valkokastiketta. Paista 175 asteisessa uunissa vajaa tunti. Kun päälle on tullut kauniin ruskea pinta, peitä foliolla. 


Soijarouhe-tomaattikastike

oliiviöljyä
4 dl tummaa soijarouhetta (VegeSun)
3 dl kasvislientä
2 rkl soijakastiketta
1 keltasipuli 
4 valkosipulinkynttä 
400 tomaattimurskaa
1 dl valkoviiniä
kuivattua oreganoa
suolaa
pippuria
kanelia
persiljaa
basilikaa
sokeria
Lisää pannulle öljyä, perään soijarouhe, ja pyörittele siinä. Lisää kasvisliemi ja soijakastike. Kun liemi on imeytynyt soijarouheeseen, lisää pilkotut sipulit ja freesaa pikaisesti. Kaada joukkoon tomaattimurska ja viini ja hauduttele hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja vielä ripauksella kanelia. Lisää hakatut persiljat ja basilikat ja poista kirpeyttä haluamallasi määrällä sokeria.

Béchamel eli valkokastike (jatkettu mozzarellalla ja keltuaisilla)

3,5 rkl voita
3,5 rkl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
ripaus muskottipähkinää
ripaus valkopippuria
100 g mozzarellaa
2 keltuaista
suolaa

Sulata voi, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Älä päästä ruskistumaan, lisää maito hiljalleen hyvin sekoittaen. Anna kiehua  hiljalleen miedolla lämmöllä n. 5 minuuttia. Mausta muskottipähkinällä ja pippurilla. Sulata joukkoon mozzarella ja anna hieman jäähtyä ennen keltuaisten lisäämistä. Sekoita keltuainen vahvasti sekoittaen joukkoon ja varo, ettei mene kokkeliksi.  

VegeSunilla on soijarouheen ohella muitakin mielenkiintoisia tuotteita. Esimerkiksi viilin päälle tai mysliin sopii mukavasti soijapapuhiutaleet, jotka ovat käyttövalmiita kypsentämättöminä. Menevät ihan nopeina snäkkeinäkin. Uutuustuote on herneproteiinirouhe, jota voi käyttää esimerkiksi murekkeisiin tai pyöryköihin. Erityisen hyvin se sopii mielestäni kaalipataan, johon olen sitä jo useamman kerran laittanutkin.

VegeSunin tuotteille luonnollisuus on ehdoton vaatimus, kaikki tuotteet ovat geenimuuntelemattomia, ja luomutuotettuja raaka-aineita käytetään niissä määrin kuin niitä on saatavilla; toistaiseksi kahdessa soijatuotteessa. Kaikki tuotteissa käytetty soija kasvatetaan Euroopassa: luomutuotteet Etelä-Ranskassa ja soijapapuhiutaleet Itävallassa. Yrityksen ideologiana on tuoda kestävään kehitykseen perustuvia terveellisiä kasviproteiinivaihtoehtoja vastapainoksi ylettömälle lihankulutukselle.


 Kirjoitus on tehty yhteistyössä VegeSunin kanssa.

5.5.2016

Mistä rautaa rakastajalle?

Lihansyöjät ovat jälleen kovin huolissaan kasvissyöjien rautavarastoista. Ei hätää: tutkimuksissa on todettu, että kasvissyöjät saavat vähintään yhtä paljon rautaa kuin lihansyöjät, eikä anemiaakaan esiinny yhtään enempää. Totutusti liha on toki suurin raudan lähde, mutta helppo sitä on saada myös kasvikunnan tuotteista.

Rauta edistää hapen kulkeutumista kudoksiin, kaksi kolmasosaa elimistön raudasta on hemoglobiinissa. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan ihminen tarvitsee rautaa 9-15 mg vuorokaudessa riippuen sukupuolesta ja iästä. Esimerkiksi kuukautisten vuoksi naisten raudan tarve on suurempi teini-iästä vaihdevuosiin saakka.

Muutama juttu pitää huomioida, jos haluaa tarkemmin miettiä rautailuaan:
  1. Huolehdi, että saat runsaasti C-vitamiinia. Enempi askorbiinihappoa on parempi raudan imeytymisen kannalta. 
  2. Tässä suhteessa kannattaa vältellä maitotuotteita, kananmunaa ja tanniineja. Ruuan jälkeen kuppi maitokahvia tai runsastanniinista punaviiniä saattaa hukata yli puolet imeytymismahdollisesta raudasta. Imeytymismahdollinen, voi hyvä luoja.  
  3. Jos haluat ottaa irti kaiken hyödyn valurautapannustasi, paista siinä jotain todella runsaasti C-vitamiinia sisältävää ainesta ja nakkaa nassuun. Kyllä.Älä syö pannua.
  4. Oma hemoglobiini on n. 170. Lääkäri vihjaili, että voisi olla aika luovuttaa verta. Mitä sekin tietää?! Huippupingispelaajilla on yleensä korkeat hemoarvot.

Mutta mistä kasvikunnan tuotteista rautaa saa helpoiten?

Kurpitsansiemenet. Yleensäkin siemenet ja pähkinät ovat hyviä raudan lähteitä, mutta erityisesti kurpitsansiemeniä kannattaa popsia orastavaan anemiaan. 100 grammassa kurpitsansiemeniä on 15 mg rautaa eli siis vähintäänkin koko päivän tarve. Sanonta "syö kuin lintu" ei suinkaan tarkoita pieniruokaisuutta vaan sitä, että heikon hemoglobiininsa vuoksi linnuille annetaan talviruokintana juuri kurpitsansiemeniä. En kuitenkaan käyttäisi edellistä virkettä lähteenä.

Merilevä. Helpoiten ja helpoiten. Merilevä ei ole välttämättä edes hyvää, eikä se ole ihan suosikkini, mutta onhan sitä joskus johonkin salaattiin tullut uitettua. Raudan lisäksi merilevässä on muita tärkeitä ravintoaineita kuten jodia, kalsiumia ja magnesiumia.

Soijapavut. Muitakin papuja kannaattaa natustella ilolla ja riemulla rautaisesta aspektista. Soijapapujen lisäksi varsinkin pinto-pavuilla on rautaisia vaikutuksia.

Purukumi. No niinpä. 100 grammassa purkkaa on 7,4 mg rautaa. Suunnitelmissani on hubbabubba-jenkkipiirakka. Ja lasketaankohan purukumi edes kasvikunnan tuotteisiin.

Basilika. Tummemmat vihreät ovat monesti hyviä raudan lähteitä. Basilikahan on kuivattuna ihan omassa luokassaan, mutta kyllä se tuoreenakin toimii. Eikä unohdeta paksoita, nokkosta, pinaattia tai vaikkapa okraa. 

Kuivatut hedelmät. Kuivattua aprikoosia suositellaan neuvoloissa vauvoillekin. Myös rusinoista saa nopeasti rautatäydennystä. Muistan, kun jo muutama vuosi sitten annettiin rajoituksia maksalaatikon syömiselle, ettei vaan vahingossa tulisi saatua liikaa rautaa. No miksi hemmetissä maksalaatikkoon pitää sitten laittaa vielä rusinoitakin?! KOSKA niin kuuluu tehdä. Ja maksalaatikko ilman rusinoita on kuin rakastaja ilman intohimoa. Kierkegaardia lainatakseni. Tai ei hän maksalaatikosta puhunut.


29.4.2016

Tuoksuva appelsiinikakku

Leipurin tytär, anoppini, teki todella maistuvaa appelsiinikakkua, joten ehdotin Polkkapossuun vierailijareseptille paikkaa. Tuoksu anopin keittiössä oli niin huumaava, että alakerran naapuri tuli kolahduksesta hätääntyneenä ovelle, kun leukaperäni tipahtivat pelkästä tuoksuttelun huumasta lattiaan. Kaikki oli kuitenkin hyvin, eikä tällä kertaa tarvittu pelastuslaitosta paikalle. 


Tuoksuva appelsiinikakku

150 g voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1 dl hasselpähkinöitä kevyesti murskattuna
 1 dl appelsiinimehua
2,5 dl appelsiinin lihaa (mehupuristuksen jälkeenhän jää aina lihaa, jota ei raaski heittää pois)
1 sitruunan kuori raudalla raastettuna
1 rkl limoncelloa

päälle tomusokeria

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat. Sekoita jauhot, leivinjauhe, ruokasooda, kaneli ja vaniljasokeri. Lisää nämä rauhallisesti sihdin kautta voi-sokerivaahtoon. Lisää pähkinät, appelsiinimehu, appelsiiniliha, sitruunan kuori ja limoncello. Voitele kuivakakkuvuoka ja korppujauhota se. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia.


26.4.2016

Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

Muutama yö sitten olin Rai Uno Emilia-Romagnan maakunnan paikallisessa aamu-tv:ssä kertomassa bolognalaisille, miten erilaisia pastamalleja valmistetaan. Italiaksi tietty ja unissani homma meni kuin vettä vaan, vaikken osaakaan kuin muutaman ruokasanan. Aluksi tein pastataikinan, johon jostain syystä lisäsin myös pomodori piccoli eli pieniä tomaatteja. Sitten käytiin läpi linguine, tagliatelle, pappardelle, fusilli, farfalle ja paccheri. Lopuksi tein uuden pastataikinan orecchietteja varten, sillä tuohon taikinaan ei tule kananmunia ollenkaan. Orecchiette muistuttaa pientä korvaa. Vanhat italialaiset rouvat olivat kerääntyneet kadulle tekemään niitä pari päivää sitten youtubesta katsomassani pätkässä ja eräs tantoista jaksoi painottaa, että tuo taikina on erilainen. Tässä myös selitys unelleni. 

Heräsin ja hihittelin, kun vaadin yleisöltä huomiota loppuhuipennukseen: Attenzione, aggiungere un pizzico di sale. Huomio, lisää hyppysellinen suolaa. Kaikkea sitä voikin jäädä mieleen ruokaohjeista tai ohjelmista.

Joka tapauksessa tuli megalomaaninen mieliteko italialaiseen ruokaan. Unen perusteella minun olisi varmaan pitänyt valmistaa itse jotain pastaa, mutta se jäi nyt odottamaan. Tässä todella herkullinen lopputulos




Broilerin rintafileitä ja tomaattista sahrami-paprikakastiketta

1,5 dl vettä
muutama säie sahramia
600 g broiskun rintafileitä (valkosipulimarinoituja sattui nyt olemaan)
170 g (broisku)pekonia
3 paprikaa (keltainen, punainen ja vihreä)
1 keltasipuli
3 reilua kynttä valkosipulia
3 rkl tomaattipyreetä
600 g tomaattimurskaa
kourallinen oliiveja
savupaprikaa
suolaa ja pippuria
töräys ketsuppia
tuoretta basilikaa

Laita sormenpäillä kevyesti murskatut sahramisäikeet likoamaan veteen. Huom. mitä kauemmin liotat sahramia vedessä, sitä enemmän sahrami maistuu. Totea, että sormenpäät tulivat oransseiksi, eikä väri meinaa lähteä millään pois. Paista rintafileisiin pikaisesti pannulla väri, kypsennä  myös pekoni. Siirrä lihat odottamaan, pilko paprikat isoiksi siivuiksi ja keltasipuli myös. Pilko valkosipuli. Freesaa parpikoita ja sipuleita pannulla hetki. Lisää tomaattipyree, sekoita hetki ja lisää tomaattimurska sekä oliivit. Kaada sekaan sahrami ja vesi, jossa sahramia liotit. Ole kuitenkin varovainen, liika sahrami pilaa ruoan. Lisää savupaprikaa, suolaa ja pippuria. Anna muhia 10 minuuttia. Muista, että pekonista tulee nesteeseen lisää suolaa. Tässä vaiheessa pieni töräys ketsuppia tekee erittäin hyvää. Laita broiskufileet ja pekoni uunivuokaan ja kaada päälle kastike. Paista 180 asteisesssa uunissa 35 minuuttia. Silppua päälle tuoretta basilikaa. Tarjoa riisin tai pastan kanssa.  

25.4.2016

Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä

Kirjan tiedot

Nimi: Villivihannekset: Terveyttä pihoilta, niityiltä ja metsistä 
Kirjailija: Sinikka Piippo
Kustantaja: Minerva Kustannus Oy
Kieli: Suomi
Sivumäärä: 280
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2016 

ISBN: 978-952-312-278-9 


Luonto tarjoaa rajoittamattoman aarreaitan kaikille villivihanneksista kiinnostuneille. Vaikka hortoilu onkin tällä hetkellä suosittua ja jopa muodikasta, on käsittämätöntä, kuinka vähän luonnon villivihannespöytää siltikään hyödynnetään. Itse olen hurahtanut hiljalleen ja alan jo tunnistaa mukavan määrän ravinnoksi kelpaavaa villikasvillisuutta. Kuinka mukavaa onkaan unohtaa parsakaali ja korvata se joka paikasta löytyvällä ukonpalolla. Vielä mukavampaa on valmistaa siitä vaikka piirakka ja yhä mukavammaksi menee, kun syökin sen. Tai kuinka kivaa vaihtelua saa salaatteihin silppuamalla sekaan vaikka koivunlehtiä, apilaa ja siankärsämöä. Tai vuohenputkea. Tai litulaukkaa, piharatamoa ja ketunleipää. Eikä tietysti kannata unohtaa terveysvaikutuksia.

Mutta tarkka pitää olla. Mitään, mitä et tunnnista, ei pidä sinun syömän. Kuinka agricolamaista. 

Sinikka Piipon teos on siinä mielessä ainutlaatuinen, että ainakaan minä en ole vielä lukenut vastaavalla yksityiskohtaisuudella kirjoitettua opusta villivihanneksista. Kirjassa keskitytään nimenomaan niihin villivihanneksiin, joiden sisältämistä aineista on tutkimuskohtaista tietoa. 

Jokainen esitelty kasvi käsitellään samanlailla: ensin pieni alustus (levinneisyys, ominaisuudet, yleiskäyttö), sitten mietitään ruoka- ja juomakäyttöä ja lopuksi rohdoksellista puolta. Jos on tarvetta, Piippo muistaa vielä mainita muutaman kasviin liittyvän varoituksen sanan. Kuten että mesiangervo saattaa liikaa nautittuna aiheuttaa huimausta, eikä muutenkaan sovi munuaisvaivaisille. Tai että huolimatta pihatähtimön laihduttavista vaikutuksista sen runsasta napostelua kannattaa vältellä, sillä kasvissa oleva saponiini saattaa huonolla tuurilla aiheuttaa jopa halvauksen. Toisaalta saponiinit saattavat myös estää syöpäsolujen jakautumista ja lisätä immuunisolujen määrää ruuansulatuskanavassa. Näiden lisäksi jokaiseen esiteltyyn villivihannekseen on laatikoitu hyvinkin yksityiskohtainen luettelo kasvin ainesosista.

Hieno kirja monella tapaa. Jostain syystä olen löytänyt itseni monena iltana sohvalta kyseinen opus kädessäni ja Salkkarit silmissäni. Kirjassa on myös muutama resepti, mutta tämä on sivujuonne. Eli senkin kannalta Piipon kirjaa pystyy hyvin lukemaan illalla ilman ruuallisiin mielitekoihin yllyttäviä impulsseja. Tai no, siinä ja siinä, itselläni lähtee helposti moottoripolkupyörä vyörymään, mutta ei sitä Piipon viaksi voi laittaa.    

Mitä itse kirjoittajaan tulee, todettakoon, että FT Piippo on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa ja kirjoittanut ison määrän tieteellisiä ja populaareja julkaisuja. Suosittelen tutustumaan juuri tähän julkaisuun. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä kustantajan kanssa.




19.4.2016

Mainio speltti: blogivieraana luomuviljelijä Simo Larmo

Birkkalan tilasta on maakirjoissa mainintoja jo 1500-luvulta, mutta nykyisen agrologi-isännän, Simo Larmon, suvun tarina noilla mailla lähtee 1870-luvulta. Tällöin nälkävuosien jälkeen useampi tila yhdistettiin ja alkoi tällä hetkellä tunnetun Birkkalan tilan historia.

- Itse olen sukumme viidettä polvea tällä tilalla. Speltin viljelyksen saralla olemme jo toista polvea. Speltin viljely ja sen jatkojalostus on vanhempieni aloittama ”harrastus” aikoinaan, Simo kertoo.
Birkkalan tila työllistää tällä hetkellä isännän lisäksi kolme henkilöä vakituisesti: tilanhoitajan, myllärin sekä pakkaamotyöntekijän. Myös muutama kiireapulainen työllistyy aina sesonkiaikoina. Birkkalan tilan emäntä, Riina, on vahvasti apuna reseptien kehityksessä ja markkinoinnissa, mutta on myös ulkopuolisella töissä.

Kysyin isännältä, miksi speltti on tällä hetkellä nosteessa ja mikä siitä tekee paremman kuin muut viljat.

- Speltin ehdottomasti vahvoja puolia on hyvä maku sekä korkea kuitu- ja proteiinipitoisuus. Birkkalan tilalla on erikoistuttu tekemään pääasiallisesti täysjyvätuotteita, jolloin juurikin nämä ominaisuudet korostuvat. Speltti sisältää myös muita viljoja vähemmän lyhytketjuisia hiilihydraatteja (ns. FODMAP-hiilihydraatit), jolloin sen on todettu monella ihmisellä olevan se vatsaystävällisempi vaihtoehto. Tällä hetkellä ihmiset hakevat vaihtoehtoja perusviljalajikkeille, speltti on noussut vahvasti esiin.

Birkkalan tila on luomutila ja olen ollut siinä uskossa, että spelttiä viljelläänkin yleensä luomutiloilla. Olen ajatellut, että tällä olisi jotain tekemistä sen kanssa, ettei speltti ehkä joko kestä kovaa lannoittamista tai sitten se ei vaan yksinkertaisesti tarvitse lannoitteita. Rohkaistuin tätäkin kysymään Simolta.

- Kyllä vain, suurin osa viljellystä speltistä on luomua. Speltti soveltuu luomuun erinomaisesti sen pitkäkortisuuden vuoksi, jolloin se pärjää rikkoja vastaan tehokkaasti ja siksi, että se pystyy ottamaan ravinteita hyvin maasta. Tuo on myöskin totta, ettei se kestä kovaa keinolannoitusta herkän lakoontumisriskin vuoksi. Luomussa käytämme viherlannoitusta, jolloin speltin esikasvina on joko viherlannoitusnurmi tai härkäpapu, jotka lataavat maahan typpeä.

Epäilin, että kun speltti kylvetään syksyllä ja talven se makaa oraana lumen alla ja keväällä alkavat äestykset ja siitä sitten muut hommat, niin talvet tilalla makaillaan ja nautiskellaan joutilaisuudesta.

- Birkkalan tilalla tehdään myllytystä ja tuotteiden tekoa sekä pakkaamista ympäri vuoden. Talvella keskitytään vahvemmin markkinointi- ja tuotekehitystyöhön. Maatalouspuolella tehdään talvikaudella metsä- ja rakennustöitä.

Myllytyksestä puheen ollen, tilan nettisivuilla on maininta "jauhettu kivimyllyllä". Miksi sitä painotetaan?

- Kivimylly jauhaa jyvät hyvin hellävaraisesti viljan ravintoaineet säilyttäen. Kun taas valssimyllyssä pääsee syntymään lämpöä, jolloin osa lämmössä tuhoutuvista aineista menetetään. Birkkalan tilan erikoisuus on myös se, että teemme aina pääosin täysjyväjauhoja, joiden tekoon kivimylly soveltuu erinomaisesti. Täysjyväjauhoissa on aito viljan maku ja terveellisyys.

Speltillä leipominen ei ole sen kummempaa kuin vehnälläkään, mutta joitain asioita on hyvä muistaa.

- Speltin sitko eroaa hieman vehnän sitkosta, eli jos haluaa leipoa kokonaan speltistä, kannattaa käyttää Birkkalan reseptejä, joiden toimivuus on speltissä kokeiltu. Jos on oma lempiresepti, johon on käyttänyt aiemmin vehnäjauhoja, voi spelttiä korvata osittain esim. 1:3. Spelttitaikina on hyvä jättää hieman löysemmäksi kuin tavallinen vehnätaikina. Spelttileivonnaisten paistolämpötila on hieman alhaisempi kuin vehnällä, vastaavasti paistoajat hivenen pidempiä. 

Isäntä itse kertoo, että puurokauha pysyy hänelläkin kädessä ja spelttipuuro on bravuuri. Koko Birkkalan väen suosikkireseptejä ovat Karpaloiset speltticookiet ja Puutarhurin sipulipitsa. Ei kuulosta hirmuisen pahalta, voisin maistaa.  

Jos muut ideat kiinnostaa, niin possu teki tyrni-porkkanasämpylöitä, omenagalettea ja spelttimannapuuroa. Viimeisin oli aivan huikeaa ja mannapuurosuurimot tulivat possukeittiöön jäädäkseen. Omenagaletesta ei ehkä tullutkaan oikeaoppista omenagalettea, mutta olihan se hyvää. Pohjan vedin ihan hatusta, jauhoina käytin pelkkiä spelttijauhoja ja rasvana kookosrasvaa. Sain kommentin, että tällaista on hyvä murupohja parhaimmillaan. Ihan hyvä kommentti, mutta ei galetessa mitään murupohjaa kuulu olla. No häliäkö vällä, pähkinämäisen täydellistä. Tässä kuitenkin puuron lumoissa.




Porkkanasämpylöihin saat ohjeen täältä, lisää ½ dl tyrnirouhetta ja korvaa jauhoista osa spelttijauhoilla. Huomio myös muut asiat, joita Simo aikaisemmin kertoi liittyen speltillä leipomiseen. Spelttimannapuuron ohje on Birkkalan mannasuurimojauhopurkin kyljessä. Tosin possukeittiön mannapuuro valmistui haudutuskattilassa, mutta sallitaan myös muut menetelmät. 


Mikäli tuo ns. omenagaletten ohje kiinnostaa, niin tässähän se. Kyseessähän on vegaaninen ohje, voi on korvattu kookosrasvalla. 


Omenagalette speltistä

4 omenaa
½ limen tai sitruunan mehu
2 rkl sokeria
1 tl kanelia
½ tl vaniljauutetta

Kuori omenat, kaada päälle muut aineet ja sekoita. Jätä mehustumaan. 

Pohja: 

1,2 dl kookosrasvaa juoksevana
3½ dl puolikarkeita spelttijauhoja
3-4 dl ydinspelttijauhoja
½ tl suolaa
2 rkl sokeria

Sekoita jauhot, suola ja sokeri rasvan sekaan hiljalleen ja työstä hieman murumaiseksi taikinaksi. Lisää jauhoja tarvittaessa. Anna levätä puoli tunti jääkaapissa. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja anna reunojen mennä hieman yli. 

Kaada täyte pohjan päälle ja kääntele murentuva taikina reunoiksi. Paista 175-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Maistele vaniljakastikkeen tai -jäden kanssa.



Speltin ABC

Antiikin olympiaurheilijat suosivat speltistä tehtyä rieskamaista leipää, joka siivitti niin kiekon kuin runosuonenkin lentoon.

Birkkalan tila, Varsinais-Suomen maakunnassa, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa aaltoilee teräinen speltti. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halki-leikkaama monipolvisen ojan.

Ciabatta. Ei ole mahdotonta tehdä tuota ihanaa italialaista leipää speltistä. Sisältä kuohkea ja päältä rapea. Hieman kuin Polkkapossun vaivaamaton pataleipä.

Daamini mielestä mannaspelttijauhoista tehty mannapuuro on parasta mannapuuroa. Voi sitä hihkumisen määrää, kun äsken hauduttelimme puuroa ja maistelimme mustikkasopan kanssa. Daami-sana saattaa viitata myös hienostonaiseen, mutta omani on hieno ja ihana kuin maatiaiskissa.

Ennen ajanlaskun alkua spelttiä viljeltiin Lähi-idässä. Aika paljonkin ennen, merkkejä viljelystä on jo 9000 vuoden takaa.

Fandango, tuo kolmijakoinen andalusialainen paritanssi, johon daamini minut kaikessa maatiaiskissamaisessa iloittelussaan houkutteli maistettuaan spelttijauhoista tekemiäni tyrni-porkkanasämpylöitä.

Gluteeni. Speltti sisältää gluteenia, joten se ei sovi keliaakikolle.

Hallelujaa. Liturgiset ylistyshuudot kaikuivat jokibungalowimme käytävillä, kun daamipossu löysi sängyn alle piilottamani palan omenagalettea. Daamille kerroin, että alakerran naapurissa asuvat gangsterit olivat ryövänneet loput. Ajattelin syödä itse myöhemmin.

Italian Toscanassa on muitakin hyviä ruokia kuin spelttikeitto, mutta jos et ole koskaan sitä maistanut, niin olisi jo aika.

Jenever eli geneveri on ginien isoisä, jonka valmistamiseen saatetaan käyttää muiden viljojen ohella spelttiä. Itse olen heittänyt geneveriä tomaattikeittoon ja sinne se meneekin aikas osuvasti.

Kirkkohistorian kurssilla törmäsin ensi kertaa Hildegard Bingeniläiseen. Naapurini, ne-ei-gangsterit,  leipoivat spelttijauhoista Hildegardin äly- ja hermopipareita, jotka ovat osoittautuneet varsin suosituiksi leipojien keskuudessa. 

Laksatiivit ovat suolen toimintaa stimuloivia aineita. Tärkeää ummetuksen ruokavaliohoidossa on riittävä kuitujen saanti. Viljatuotteista toimivia ovat esimerkiksi speltti, kaura, ohra, täysjyvävehnä ja kvinoa. 

Molto bene. Myös tätä maatiaiskissani huuteli kehrätessään mannapuurovadin äärellä. 

Naan-leipä. Miksei spelttijauhoista voisi tehdä myös naania. Ainakin täältä löysin ohjeen.

Olmit, nuo sokeat luolissa asuvat pyrstösammakkoeläimet ovat hyvinkin persoja spelttinäkkäreille. Jos et osaa tehdä spelttinäkkäreitä, mutta haluat kuitenkin houkutella olmeja läheisyyteesi, vieraile Birkkalan sivuilla, sieltä löytyy reseptikin

Proteiinien määrässä speltti pesee perinteisen vehnän ihan mennen tullen ja selän siinä samassa.

Quo vadis sanos turkkulaine, ku sil ol tuamissi fölis, ku tul kylä. Mut oliks sil vadis spelttii, jäi vähä hämärä peitto.

Risotto. Spelttihelmistä tulee loistavaa risottoa. Ei arborio-riisissäkään mitään vikaa varsinaisesti ole.

Speltti maistuu hieman makealta mutta kuitenkin suolaiselta. Ehkä hieman ohraiselta. Myös miedosti pähkinäiseltä. Mahtavan makuinen.

Tahdon asia -televisiosarjassa Mikko muuttaa kartanon piharakennukseen ja alkaa viljellä spelttiä, menestyen kuitenkin huonosti. Monien Mikkojen ongelma speltin viljelyn suhteen. 

Unssi spelttiä painaa noin 30 grammaa. Unssi kun painaa yleisesti ottaen noin 28,35 grammaa. Paljonko painaa desi spelttiä, on täysin hämärässä, enkä löytänyt edes 5 sekunnin googletuksella vastausta.   

Viikingitkin söivät spelttiä. Tämä on oma väittämäni, mutta niin ovat kaikki muutkin asiat, joita väitän. 

XIII Canto, Dante Alighieri, The Divine Comedy. 

By Minos doom’d, into the wood it falls,
No place assign’d, but wheresoever chance       
Hurls it; there sprouting, as a grain of spelt,
It rises to a sapling, growing thence
A savage plant.
 
YZÅÄÖ. Daamini uudelleen muovaama qwertyn vastine läppärini näppäimistölle kostona sille, kun olin piilottanut piirakan sängyn alle.



11.4.2016

Keliakia - Polkkapossun FAQ

Minulta kysellään usein keliakiaan liittyviä juttuja. Olen varmasti oppinut niistä aimo kourallisen hakemalla tietoa verkosta ja lähettämällä edelleen uteluja firmoille.   


Keliakia on siis sairaus, jossa erinäisten viljatuotteiden gluteeni vaurioittaa ohutsuolen limakalvon nukkaa. Oireet vaihtelevat, mutta yleisoireena todettakoon, että muiden suolistojurnutusten lisäksi paska saattaa lentää kuin varpusparvi. Tosin lapsilla tavallisinta on riittämätön painonnousu, vaikka varpusparvejakin saattaa olla havaittavissa.

Laitan tähän muutaman mielenkiintoisen kysymyksen ja vastauksen, joita olen joskus joutunut miettimään.
  • Tykkään paahdetusta leivästä, voinko paahtaa samassa leivänpaahtimessa gluteenitonta leipää? Periaatteessa kyllä. Mutta suojaa leipäsi silikonisella paahtopussilla. Hinnoista en tiedä, mutta koska yleensäkin kaikki keittiön erikoishärpäkkeet maksaa levottomia, kehottaisin ennemmin hankkimaan kakkosleivänpaahtimen kotiin vain itseäsi varten. Reissuun voi varata paahtopusseja mukaan. 
  • Kaverini Mari mietiskeli tässä muutama päivä sitten, että kun tupaan oli tunkemassa keliakiasta kärsiviä vieraita, niin voiko kekseissä käyttää kauraa?! Toisille kaura sopii, toisille ei. Yleensä sanotaan, että puhdas eli gluteeniton kaura sopii, mutta tekeekö tämä sitten hullua hurskaammaksi. No ei tee, vaikka vastaskinkin puhtaan kauran sopivan. Mielestäni hyvä ohjenuora on, että jos leivot jotain keliaakikolle, jätä jauhot ja muut kyseenalaiset tuotteet pöydälle tarkasteltaviksi. Kyllä keliaakikko itse tietää, mitä hän suuhunsa pistää ja jos ei tiedä, niin tällä menetelmällä saat ainakin hieman paremman omatunnon, kun varpusparvi soittaa puhelua vessaposliinilla.
  • Mikä maksaa? Niinpä, miksi gluteenittomat tuotteet on niin kalliita! Monet asiat vaikuttavat, mutta erityiskäsittely ja kontaminaatioriskittömyyden vaatimus syö taatusti rahaa. Myös tuotantomäärät ovat pienempiä, jolloin raaka-ainekustannukset nousee. Mutta gluteeniton ruokavaliohan on jo jonkin aikaa ollut muotijuttu, joten ehkä tällä saralla hinnat joskus laskevat. 
  • Lähetin veljelleni gluteenittomia näkkäreitä ja hän totesi, että mielenkiinnolla odottaa, kun nyt on jo tässä muutaman vuoden mauttomia ruokia syönyt. Tarina ei kerro veljen tuomiota. Mutta kysymys kuuluu siis, miksi gluteenittomat leivät ovat ensinnäkin mauttomia ja toiseksi rakenne on kivikova. Monissa jauhoseoksissa mauttomuus on jo tullut lähes perusominaisuudeksi, mikä on aika masentavaa. Masentavaa on myös se, ettei jauhoseoksia osata tuunata, kyllähän makua saa aina lisättyä leipätaikinaan. Mutta mauttomuus ja kivikovuus gluteenittomissa leivissä on kuulemani mukaan parantumaan päin. Kohta nämä muistetaan vain myyttinä, jonka suurempi tuotetarjonta eittämättä ajaa vääräksi (toivon).  Eli siis en vastannut lainkaan kysymykseen, mutta itsepähän kysyin. Toisaalta, näetkö tässä kappaleessa missään kysymysmerkkiä.
  • Margariinirasiassa on leivänmuruja, voinko voidella leipäni rauhallisin mielin? Et voi. Hanki leivänpaahtimen ohella myös oma rasva. Ja leikkuulauta. Paitsi jos murut ovat omia tekosiasi.
  • Uskallanko tilata Mc Donaldsista ranskalaisia? Nykyään ilmeisesti uskallat. Asiaa mäkkäristä tiedusteltuani, minulle kerrottiin, että jokaiselle uppopaistettavien tuotteiden tuoteryhmälle on oma paistoaltaansa. Ettei sitten esimerkiksi omenapiirakan vehnä joudu ranskisten kanssa tekemiseen. 
  • "Hei uskontotieteilijä, onko kirkoissa saatavilla gluteenitonta ehtoollisleipää?" No mistä helvetistä minä sen voisin tietää. Ei vaan, olisit ensin kertonut, mistä kirkoista. Tarkoitatko tällä kenties Anton LaVeyn oppeihin pohjautuvaa Saatanan kirkkoa vai ehkä ortodoksikirkkoa. No en kyllä tiedä kummastakaan, ensimmäisellä tuskin on edes ehtoollista. Evankelis-luterilaisen kirkon sivuilla kerrotaan, että mahdollisuus gluteenittomaan leipään on, kun vaan ottaa yhteyttä seurakuntaan ennen ehtoollisjumalanpalvelusta. Niin no, sama lafka kertoo myös mahdollisuudesta pelastukseen.
Gluteenittomista tuotteista olen silloin tällöin testaillut erilaisia leipiä, jauhoseoksia ja pastoja. Tähän mennessä parasta antia näistä ovat olleet pastat, joista ei kummempaa maullista eroavaisuutta kansan pastoihin verrattuna löydä. 

Semperillä on erittäin monipuoliset valikoimat gluteenittomia tuotteita: näkkileipää, pitsapohjaa, vuokaleipää, jauhoseosta, mysliä, keksiä, pastaa ja vaikka mitä. Erityisesti näkkäriosastolla on tuotekehittelyn porukka ollut paikalla, sillä tuotoksista voi perusjuttujen lisäksi maistaa makunautintoja rosmariinista pellavansiemeniin. Enemmän tietoa Semperin tuotteista kotisivuilta. Niin ja tosi hauskoja ja makoisia kikherneistä ja linsseistä valmistettuja sipsejä. 



 Kirjoitus tehty yhteistyössä Semperin kanssa.
 

4.4.2016

Salosen Pimeäpullo

Mistä tietää varmuudella, että jokin salaatinkastike on taatusti makoisaa? Siitä että eräs nimeltä mainitsematon raumalainen suuhygienistiystäväni suostuu käyttämään ainoastaan kyseistä tuotemerkkiä. Hän saattaa olla ruokien kanssa hieman tavallista nirsompi, joten häneen on pakko luottaa.

Salosen Pimeäpullo on Suomen ainoa laillinen pimeä pullo. Osuva nimi syntyi, kun yhtiön toimitilat sijaitsivat alkon naapurissa. Pimeäpullot valmistetaan Tampereella ja tavaramerkki kuuluu Kastikemestarit Oy:lle.  


Salaatinkastikkeita on muutamaa erilaista. Suuhygienistin lemppari on Mestarinkastike, jossa on pehmeä currypohja. Valmistin juuri ruokaisan pastasalaatin, johon Mestarinkastike meni oikein mukavasti. Hyvä salaatti vaikka vappupiknikille. Ruokaisaan salaattiin sekoitin penne-pastaa, omenakuutioita, kurkkua, tomaattia, höyrytettyä lehtikaalia, juustokuutioita, kermaviiliä, mangososetta ja Mestarinkastiketta. Herkullista. 

Pimeistä sooseista oma suosikkini on Coleslawkastike, joka on ihan omiaan esimerkiksi hampurilaisen väliin tai vaikkapa vihreälle salaatille. Kesän tullen kevyeksi ateriaksi riittää pelkkä vihreä salaatti kastikkeineen ja muutama peruna. Jos kylkeen jaksaa leikata vielä muutaman viipaleen matjessilliä ja sen kanssa tilliä, punasipulia, ranskankermaa ja puolukoita, niin ateria on valmis. . 


Mestarin ja Coleslawn lisäksi salaattikastikeperheeseen kuuluvat vielä perinteiset valkosipulikastike ja sinappikastike, jotka ovat molemmat hyvinkin tasapainoisia, eivätkä maut puske liikaa läpi. Läpipuskeminen on vähintäänkin ärsyttävä piirre erityisesti valkosipulisooseissa.

Pimeäpullo-perheeseen kuuluu myös sinapit, joista makuina Mieto, Väkevä ja Extra väkevä. Jos mennään hieman vielä väkevämpään, niin firma valmistaa myös perkeleen hyvää Paholaisen kastiketta eli siis chilihilloketta. Mainiota vaikka sekoitettuna lihapullataikinaan, mutta varovaisella kädellä. Toimii myös kermaviiliin sekoitettuna vaikka dippikastikkeena tai nachojen kanssa ihan sellaisenaan.  


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Kastikemestarit Oy:n kanssa. 

30.3.2016

Viljapihviaineksia ja siroja luomunilkkoja

Naispossu: Huomenta, heräsin jo!
Polkkapossu: Huomenta unikeko!
Naispossu: Mitäs puuhaat?
Polkkapossu: Alan just kirjoittaa näistä Sysmän Luomuherkkujen tuotteista juttua.
Naispossu: Oi ihanaa. Ne on niin hyviä kaikki, joita oon maistanut. Muista sitten kehua paljon niitä, koska ne on oikeesti tosi hyviä. 
Polkkapossu: Tietty. Oon ihan samaa mieltä. Sitä paitsi enhän ikinä kehu muutenkaan mitään, mistä en tykkää. Ihanat silmät sulla ja kuinka kauniisti nuo sukat korostavatkaan luomunilkkojesi siroutta. Finnwearin yöpaita tuo esiin naisellisen uumasi, joka tiimalasin lailla kutsuu rautatiekiskon ohuiden mutta pehmeiden samettilaippojen syleilyyn.
Naispossu: Heko heko.
Polkkapossu: No lähti vähän lapasesta. Mutta totta joka sana!

Olin hieman ihmeissäni, kun aloin sekoitella Sysmän Luomuherkkujen pihviainesta veteen. Siitä tuli aikas löysää, mietin, miten tästä voisi saada pihvejä paistettua. Pitäisikö ehkä lisätä vähän jauhoja ja kenties yksi muna tai vaikka juustoraastetta. No ajattelin kuitenkin mennä pussin takana olevan ohjeen mukaan ja antaa tuotteelle mahdollisuuden. Vilja varmaan jonkin verran turpoaisikin, ehkä tämä voisi toimia. 

Ja hyvin toimi. Pihvi pysyi koossa ja tulos oli maukas. Jos pihviin haluaa muita makuja, on ainesta helppo tuunata. Ehdottomana plussana vielä, että tuote soveltuu hyvin vaikka mökkiolosuhteisiin, sillä aines säilyy kuivassa ja huoneenlämmössä. Lisää vain vesi, done. Pussin takana oleva teksti kertoi pussillisesta syntyvän n. 12 pihviä. No syntyy toki, mutta kyllähän niistä aikas pieniä tulee tuolloin. Todellinen määrä on lähempänä kuutta, mutta kukin paistelkoon haluamansa kokoisia. 


Teimme pussillisesta pihvit viljahamppareihin ja lopputulos oli loistava. Askondin sämpylöiden väliin paistettua sipulaa, ananasta, aurajuustoa, mango-chilihilloketta, viljapihvit, salaattia, tsatsikia ja sinappia. Kyytiin vielä bataattiranskalaisia. 


Viljapihviaineksen ohella toinen helmi on (luomu)kasvisliemijauhe. Ja tämä on todellakin helmi, kasvisliemikuutiot on iäksi ja ajaksi karkoitettu possukeittiöstä. Jauheessa on merisuolan lisäksi ainakin selleriä, porkkanaa, sipulia, purjosipulia, persiljaa, ruohosipulia, korianteria, paprikaa ja vielä kruununa jauhettua siitakesientä. Nyt kun olen alkanut käyttää paljolti soijarouhetta, olen imeyttänyt siihen aina ensin pannulla sopivan määrän vettä, johon olen sekoittanut teelusikallisen kasvisliemijauhetta. Hyvin toimii.  

Sysmän Luomuherkku valmistaa kahta eri mysliä: omena-karpalo ja hunaja-vilja. Perinteisten käyttötapojen lisäksi leivoin myslileipää. Lisäsin taikinaan kaksi desiä mysliä ja ripottelin leipätaikinan päälle desin ylimääräistä. Leipä oli ns. vaivaamaton leipä ja paistoin sen pannussa, jolloin sain rouskuvan rapean kuoren. Käytin myslejä myös nopeaan ja helppoon banaaniherkkuun, johon ei tullut kuin kahta raaka-ainetta: mysliä ja banaania. Ohjeen olen julkaissut jo aiemmin täällä


Sysmän luomusipulikeitto on hyvää ihan sipulikeittona. Siitä saa myös hienon keittopohjan, jos pieni tuunajaa asuaa verissä. Perinteiseen lihapullataikinaan sipulikeittoaines menee yhtä perinteiseen tapaan mausteeksi. Paitsi että tällä kertaa voisit korvata jauhelihan soijaruoheella.

Sysmän Luomuherkut Oy on perustettu vuonna 1999, maatila on vetänyt luomulinjalla muutaman vuoden kauemmin. Yrityksen parasta osaamista on elintarvikkeiden valmistaminen luomuviljasta kuluttajille ja suurtalouksille. Luomuviljelyyn ei kuulu kemialliset torjunta-aineet ja viljelymenetelmissä huomioidaan luonnon monimuotoisuus ja kiertokulku. Osa raaka-aineista tulee ulkomailta, sillä kaikkea ei saa Suomesta luomuna. Esimerkiksi myslit täyttävät aina kuitenkin Hyvää Suomesta -merkin kotimaisuusasteen 75%.  Iso peukku! 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Sysmän Luomuherkku Oy:n kanssa.