14.1.2018

Possunposkistroganoff

Jopa Turussa päästiin vihdoin pakkaselle. Höyryävät keitot ja tuhdit padat ovat juuri nyt parasta lämmikettä (punaviiniä unohtamatta). Stroganoff on erittäin pitkäaikainen lempparini ja sitä pitää saada säännöllisin väliajoin. Perinteiseen strogaan laitetaan naudan osia, jotka vaativat pitkää kypsytystä ja murentuvat pitkällä keittämisellä lähes suussa sulaviksi. 

Mietin, miten strogaan saataisiin hieman lisää edustavuutta ja sitä voitaisiin tarjota vaikka juhla-aterialla. Päätin unohtaa naudan ja hypätä possun kyytiin. Sian poskiliha on taatusti jotain sellaista, jota harva on koskaan edes maistanut. Hyviä puolia ovat myös kohtalaisen huokea hinta ja älytön mureus, joka saadaan aikaan pitkällä hauduttamisella. Jos ajattelee, että poskilihas tekee edestakaista liikettä aina possun syödessä ja aika paljon muutenkin, voi ehkä ymmärtää, kuinka mureasta osasta on kyse.

Possun voi antaa muhia valmiiksi stroganoffin seassa, mutta yhtä lailla sen voi valmistaa erikseen uunissa ja tehdä stroganoffin kastikeosuuden itsekseen. Viimeksi tein juuri näin valmistaessani isomman määrän (n. 40 henkilölle)

Poskea voi varata ruokailijaa kohden vajaan 200 grammaa. Siitä toki häviää uunissa jonkin verran, muttei kovin paljoa kuitenkaan. Poskea myydään erilailla käsiteltynä. Mikäli siihen on jätetty kalvot, on ne helpointa poistaa pienellä teräväkärkisellä veitsellä. Kilohinta vaihtelee Atrian lihakaupan 9€ ja kauppahallin 14€ välillä. Atrialta tilattaessa paketti tulee kilomäärästä riippumatta haluamaasi osoitteeseen postin toimituksella hintaan 9,90€. Vinkkinä vielä että naudan potka esim. osso buccoon tuolla 9,95€/kg.

Itse kastikkeen teossa on monia koulukuntia. Joku paistaa lihoista pinnat kiinni pannulla pikaisesti, heittää vehnäjauhoja päälle ja lisää joko vettä tai lihalientä ja antaa muhia padassa muiden aineisten kanssa hamaan tulevaisuuteen. Itse tykkään saada kastikkeeseen hieman paahteisuutta ja teen ensin pienen ruskean kastikkeen pohjan voilla ja vehnäjauhoilla, johon sitten sekoitetaan muut raaka-aineet. 


Jotenkin näin homma toimii: 


Possunposkistroganoff (5 annosta)

1 kg possunposkia
mustapippurirouhetta
suolaa
öljyä
olutta

Paista poskista pinnat kiinni pikaisesti öljyssä. Laita laudalle ja hiero pintoihin reilusti mustapippuria ja sopivasti suolaa. Lado lihat uunivuokaan ja kaada sekaan jotain hieman tummempaa olutta. Laita uuni 200 asteeseen ja paahda possuja 15 minuuttia. Laske lämpötila 140 asteeseen ja anna muhia vähintään neljä tuntia, mitä kauemmin sen mureampaa. Kääntele paloja välillä ja lisää tarvittaessa olutta, vettä tai lihalientä. Älä päästä pintoja tummumaan liikaa tai kuivettumaan. Jos läski alkaa tummua, virittele päälle folio. 

Kastike: 

1 iso keltasipuli
5 rkl voita
5 rkl vehnäjauhoja
1 l vettä
5 rkl tomaattipyreetä
ketsuppia
sinappia
1 laakerinlehti
suolaa
mustapippuria
timjamia
1-2 suolakurkkua
iso kourallinen hillosipuleita
250 g smetanaa

Pilko sipuli ja freesaa pikaisesti öljyssä padassa tai isolla pannulla. Poista hetkeksi odottamaan. Valmista ruskea kastike. Sulata voi ja anna sen kuumeta todella kuumaksi. Lisää jauhot ja ruskista ne kunnolla. Ei niitä käräyttää tarvi, mutta saa olla kunnolla ruskeaa. Lisää vesi nauhana samalla visipilällä koko ajan sekoittaen (ei tule paakkuja). Anna muhia 10 minuuttia. Lisää tomaattipyree, luraus ketsuppia ja sinappia, laakerinlehti ja timjamia, sipulit. Mausta suolalla ja pippurilla. Huomaa, että suolakurkusta tulee vielä lisää suolaa. Anna muhia puoli tuntia ja lisää pilkotut suolakurkut ja kourallinen hillosipuleita. 

Revi mureat possut kolmeen osaan ja lisää kastikkeen joukkoon. Kaada sekaan myös haluamasi määrä maltaista haudutuslientä. Tarkista vielä maut ja lisää mausteita tarvittaessa. 

Tarjoa perunamuusin, puolukkasurvoksen ja hapankaalin kanssa.


Nyhtökaurastroganoff

Tee edellisestä kastikeosuus. Paista nyhtökauraa pannulla ja lisää kastikkeen joukkoon.



10.1.2018

Paremmat haukipuikot

Ihan varmuudella haluat valmistaa kalapuikkoja juuri näin. Vaikka välillä peräpään tuotos osuukin tuulettimeen, niin ei nyt, tänään on ollut hyvä pöhinä. Käytä mitä tahansa kalaa, mutta muista silti arvostaa haukea, joka on juuri sopiva tähän ruokaan. Ruodotkin saa pois, eikä niillä tässä oikeastaan ole edes niin väliä, kun massa vedetään monitoimikoneen terällä tasaiseksi. Voit myös pyytää kalakauppiastasi vetämään haukifileen myllyn läpi. No tuskin hän sitä suostuu tekemään, mutta aina voi koittaa lahjoa tai uhkailla. Itse uhkailin kalakauppiastani laitamalla hänet nurkkaan, ottamalla konsolipelit hetkeksi pois ja viemällä muutkin lelut viikoksi vinttiin. Nopeasti lähti mylly jauhamaan. 



Paremmat haukipuikot

Näin homma etenee:

1. Valmista massa. Googlaa joku kiva ohje, tai heittele summissa kuten minäkin. Alla olevat määrät ovat sinne päin, mutta voi niilläkin massan valmistaa. Paista ensin pieni koepala ja lisää mausteita tarvittaessa. Ei liikaa makuja, hauki on lempeä kala. Heitä kaikki monitoimikoneen terän alle ja surauta tasaiseksi.

350 g ruodotonta haukea
1 kananmuna
100 g kermaviiliä
2 rkl rypsiöljyä
½ dl korppujauhoja
tilliä läjä
valkopippuria
suolaa

2. Vuoraa uuninkestävä kapea vuoka elmukelmulla. Se oikea elmukelmu kestää 100 asteista lämmitystä 15 minuuttia. Kaada massa vuokaan ja levitä se tuuman noin 2½ cm:n paksuiseksi pediksi. Paista 95 asteessa noin 20 minuuttia. Kumoa kala esim. leikkuulaudan avustuksella tasaiselle alustalle ja leikkaa haluamiksesi puikoiksi tai pihveiksi. Ei kuitenkaan liian ohuiksi tai pieniksi, niitä on vaikea käsitellä. Toisaalta isotkin voivat hajota helposti. 

3. Ota kolme lautasta. Laita yhdelle ruisjauhojen ja vehnäjauhojen sekoitusta, toiselle kananmunaa ja kolmannelle korppujauhoja. Pankojauhot olisi askel kehityksessä eteenpäin, mutta ne oli nyt loppu. Laita korppujauhojen sekaan suolaa ja pippuria.

ruisjauhoja
vehnäjauhoja
kananmuna
korppujauhoja
suolaa ja valkopippuria

4. Kuumenna paistinpannu ja sulata voi. Kääntele kalapalat: ensin jauhoissa, sitten munassa, sitten korppujauhoissa. Paista pannulla (älä lado täyteen) kullanruskeiksi ja laita lepäämään talouspaperin päälle. 

5. Erittäin hyvää olisi esim. jonkin majoneesipohjaisen kastikkeen kanssa, johon laittaisi mukaan vaikka pieniä suolakurkkukuutioita. 


9.1.2018

Venäläisen menun alkupalat: Lohi-mätileipiä, sienisalaattia, suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa

Viimeksi saatiínkin käsiteltyä valkosipulinen myskikurpitsakeitto. Olisi ehkä aika palata alkupalojen kimppuun. Nämä ovat siis venäläisellä teemalla vedetystä juhlaillallisesta, josta viimeksi kirjoitin. 
Alkupalalautasella oli lohimestarin juhlamätileipä, suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa ja sienisalaattia. Värikäs, raikas ja ennen kaikkea mahtavan makuinen yhdistelmä.

Lohimestarin juhla-mätileivistä onkin jo Polkkapossussa resepti, tosin nyt olin tuorejuuston korvannut margariinilla ja avokadon ja granaattiomenan tiputtanut pois. Sienisaalatista todettakoon, että siihen tulee suolasieniä, keltasipulia, suolakurkkua, kermaa ja valkopippuria. Ei enempää, ei vähempää. 

Mutta sitten se aina ihmiset yllättävä juttu eli suolakurkut, smetana ja hunaja. Näitä ei sen kummemmin tarvi valmistaa, asettelee vaan komponentit lautaselle ja ruittaa juoksevan hunajan mukaan.. No smetanan voi vatkata kevyesti, niin siihen saa vähän lisää tilavuutta. Tärkeintä kuitenkin on, että valitsee oikeat ja hyvältä maistuvat raaka-aineet. Älä missään tapauksessa mene ainakaan ostamaan mitään makukurkkuja ja hunajassakin kannattaa tehdä valintaa. Jos nyt jotain suosituksia voisin heittää, niin tästä: 

Sauvon Säilykkeen suolakurkkuja
Tammirauman hunajatilan hunajaa





7.1.2018

Venäläinen menu: paahdettu valkosipuli-myskikurpitsakeitto

Viime viikonlopuksi suunnittelin n. 40 ihmisen juhlien safkat, joissa teemana oli Venäjä. Kyseisen maan ruokakulttuuri on aina ollut lähellä sydäntäni, joten olin iloinen, että juhlan järjestäjä ehdotti juuri kyseistä maata. Myös kokkailu oli hauskaa, kun sain rinnalleni muutamat hyvät apukädet. Jälkkärin suunnittelu ja toteutus hoitui arkeologin tarkkuudella, siinä vaiheessa sain pestä käteni.

Saa nähdä, mitä reseptejä tänne heittelen, ensin kuitenkin keitto, kun sitä usealta taholta pyydeltiin. 






Paahdettu valkosipuli-myskikurpitsakeitto (8-10 pientä alkuruoka-annosta)

1 kokonainen valkosipuli (siis kokonainen, ei kynsi, tai hieman vähemmän, oman maun mukaan)

1 myskikurpitsa
rypsiöljyä
2-3 jauhoista perunaa
1 keltasipuli
1,5 l kasvislientä (arvio, lisää tarpeen mukaan)
iso nokare voita  
2 dl kermaa
kourallinen persiljaa
mustapippuria myllystä
(suolaa)


Leikkaa valkosipuli vaakasuunnassa halki, laita puolikkaat foliopaperille ja kaada pinnoille öljyä. Kääri folioon. Leikkaa kurpitsa pitkittäissuunnassa paloiksi ja sivele rypsiöljyllä. Kun olet ottanut talteen siemenet, huuhtele ne ja kuivaa talouspaperipalojen välissä. Paahda siemeniä hetki pannulla öljyssä, lisää suolaa ja jos sinulla sattuu olemaan savupaprikaa tai juustokuminaa, nami. Varo poksuvia siemeniä. Paahda kurpitsoja 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia, erota liha kuoresta. 

Kuori perunat ja keltasipuli ja pilko paloiksi. Lisää kiehuvaan kasvisliemeen. Kun valkosipuli ja myskikurpitsa tulevat uunista ja ovat kypsiä, lisää ne kasvisliemeen. Valkosipulia kannattaa vilkaista jo 20 minuutin jälkeen, jos se mustuu, maku menee kitkeräksi. Valkosipulit lähtee kuoristaan painelemalla, varo polttamasta näppejäsi. Sipulin ja perunoiden kypsyttyä surauta keitto sauvalla tasaiseksi, lisää voi ja kerma ja surauta uudestaan. Tarkista suola: mikäli kasvisliemesi oli pliisu, lisää suolaa tai ainakin pippuria. Hakkaa joukkoon iso kasa persiljaa, pinnalle paahdetut siemenet.



14.12.2017

Ristorante Dennis kehittää tarjontaansa vegaaneille

Ilolla seurailen, kun Ristorante Dennis näkee vaivaa vegaaniruokavalioa noudattavien eteen. Possukeittiö kävi eräänä mielenkiintoisena maanantaina tutustumassa Turun ravintolaan ja yleensäkin Denniksen vegaanivaihtoehtoihin. Keittiö tarjoili tällöin myös listalle kuulumattomia annoksia ja pääsin konsultoimaan paikan ideanikkareita siitä, mitkä ovat helmiä, missä oltiin menty metsään, vai oltiinko missään. Ja mitä vegaaniasiakas ehkä haluaa. Ja kyllähän niitä helmiä löytyikin. Seurueeseen kuuluivat ristoranten puolelta mm. ruokapuolen kehityspäällikkö Martin Hagström ja markkinointijohtaja Merit Kuusniemi. Verso Foodin kanssa tehtävästä yhteistyöstä oli kertomassa Verso Foodin tuotepäällikkö Sonja Hakala. Verso Foodin Härkishän on hieno tuote ja taipuu hienosti juuri Denniksen tarpeisiin vegaanipuolella. Niin pizzoihin kuin pastoihinkin. 


Illan aikana eteen kannettiin mitä ihanampia salaatteja, pastoja, risottoja ja pizzoja. Oli siinä joku pannacotta-tyyppinen jälkkärikin, mutta tunnustan siinä vaiheessa olleeni jo niin täynnä, ettei vatsani enää oikein kyennyt pilkkomaan makukokemustani ajatusten tasolle. Todetaan kuitenkin, ettei pannacottaan välttämättä tarvita kermaa ja hyydyttäminenkin onnistuu hienosti ilman liivatetta. 

Jos käytäisiin läpi, mitä vegaanisia ruokia Ristorante Dennis listallaan tällä hetkellä tarjoilee. Kaikkia näistä olen maistanut ja jokaista voin erittäin suurella sydämellä suositella. 
  1. Pizza Vegano 16,90. Ras el hanout -marinoituja kikherneitä, paahdettua maa-artisokkaa, pinaattia, harissaa, marinoitua punasipulia, hasselpähkinää, vegaanijuustoa. 
  2. Pizza Verdura 16,90. Avokadoa, savusuolalla maustettua grillattua munakoisoa, rucolaa, tomaattia, friteerattua sipulia ja vegaanista raastetta
  3. Härkis-pizza 16,50. Ras el hanout -maustettua härkistä, punasipulia, harissaa ja emmentaljuustoa. Juusto on vaihdettavissa vegaaniseen. 
  4. Fettucine Verdura 16,20. Fettucine-pastaa, kirsikkatomaattia, pinaattia ja oliiveja valkosipuli-oliiviöljy-balsamicokastikkeessa ja grillattua broccoliinia ja hasselpähkinää.



Näiden lisäksi Martin ja Merit vakuuttavat, että Denniksen keittiössä ollaan hyvin sopeutumishaluisia ja asiakkaan toiveita kuunnellaan. He ottavat myös mielellään vastaan vinkkejä siitä, mitä uusia vegaanisia juttuja ruokalistalle voisi laittaa. 

Jos jotain ongelmaa näissä pizzoissa näkisin, niin se tulisi vastaan juuston muodossa. Omasta mielestäni vegaanijuusto ei vaan ole mitään erityisen hyvää ja ennemmin jättäisin sen pizzasta pois kuin laittaisin sen turhaan raastamaan kokonaisuutta. Päälle enemmin vaikka pizzauunin jälkeen raidat jotain kasvisperäistä ranskankerma-tyyppistä kastiketta tai vegaanimajoneesia. Niitä alkaa löytyä jo hyviä vaihtoehtoja. Muuten en löydä pizzoista mitään moitittavaa, eli metsään ei oltu menty. Muutenkin täytteet on hienosti mietitty ja marinoidut punasipulit, paahdetut maa-artisokat, avokadot ja munakoisot edustuvat parhautta juuri minun makuuni. Fettucine Verdana oli myös varsin makoisaa joskin itse olisin vetänyt broccolinin ehkä hieman vielä kypsemmäksi. Tiedän, napakkahan sen sinänsä kuuluu olla, mutta suomalaiseen makuun hieman kypsempi olisi myös perusteltu. 

Entäpäs ne ruuat, joita ei vielä varsinaisella listalla ole. Huom. ei vielä. Sanoisin, että niistäkin osa menisi sinne ihan heittämällä. Ja nyt se helmi. Aivan törkeän maukkaita olivat pankopaneroidut munakoisot, joiden päällä oli harissaa. Ihan sukkana vaan antipastilistalle, menestys on taattu, mikäli vaan hinta on kohdallaan. Pankojauhot on meikän lemppareita, hieman rouheempia rakenteeltaan kuin perinteiset. Todella hyvää oli myös ihan perinteinen spagetti bolognese härkikseen tehtynä. Itsekin olen sitä muutamaan kertaan tehnyt ja se on tullut jäädäkseen minun ruokalistalle. 





Hieman skeptisenä odotin risottopuolta. Kuten todettua, itse en ole vegaani, vaikka kasviksiin vahvasti kallellaan olenkin. Ehkä juuri tästä syystä en ole koskaan tehnyt vegaanista risottoa, ei ole siis ollut tarvetta. Risotossa kuitenkin juuri parmesaanilla on hyvin tärkeä osa ja sen puuttuminen aiheutti minulle ennen maistamista kylmiä väreitä. Parmesaani oli käsittääkseni korvattu raastetulla mantelilla, toimi ihan älyttömän hienosti. Myskikurpitsarisotto oli himottavan hyvää ja sitä olisin valmis tilaamaan koska vaan suoraan listalta. Muutenkin näkisin, että juuri Ristorante Denniksen kaltaisessa ravintolassa on hyvin tilausta juuri vegaanipuolen risotoille ja pastoille. Toki myös alkupaloillekin. En ehkä lähtisi niitä erikseen mainostamaan vegaanisina tai kasvisvaihtoehtoina, ne voisivat hyvin olla ruokalistalla ihan muiden ruokien joukossa. 



Toivon, että käytte tsekkaamassa, mitä Denniksen vegaanisafkat pitävät sisällään ja mitä mietteitä ne teissä herättävät. Ja mikä tärkeintä, ravintolalle kannattaa ehdottomasti antaa tähänkin aiheeseen liittyen palautetta, olen varma, että se otetaan mielellään vastaan. Ristorante Dennis Pizzerioita on tällä hetkellä Helsingissä, Kirkkonummella ja Turussa. Lisäksi Kaarinan leipomossa valmistetaan muiden tuotteiden lisäksi vegaanipuolelta Härkis-pizzaa vähittäiskauppojen eineshyllyihin. 

Kiitos mukavasta illasta Ristorantelle.  


11.12.2017

Joulupuuro spelttihelmistä

Olen jo useaan otteeseen hihkunut, kuinka paljon lisäarvoa speltti on antanut ruokapöytäämme. Spelttihelmistä on valmistettu vaikka mitä hienoja salaatteja ja spelttimannasta parasta mannapuuroa. Nyt rysähti lopullisesti: Birkkalan tilan Simo postasi facesivuilleen joulupuuron, joka on valmistettu helmistä. Valmistusvaihtoehtoina liesi tai uuni. Simon (lue: tilan emännän) ohjeistuksen mukaan liedellä puuro valmistuu 40-50 minuutissa - tämä on aika, kun tehdään siis suoraan kattilassa. Itse tykkään möhentää puuroni haudekattilassa, jolloin ei tarvi suuremmin stressata pohjaan palamista. Vaatii hieman enemmän aikaa, mutta haitanneeko tuo. 


Ja nyt tulee se kova juttu, näin hyvää tästä nimittäin tuli: Jouluuni on aina kuulunut riisipuuro rusinasopan tai sekametelisopan kanssa. Ihan joka vuosi, muuten ei ole joulu tullut. Tähän on rakas äitini minut jo pikkupojasta lähtien opettanut. Tänä vuonna riisipuuro vaihtuu spelttihelmipuuroon. Koekeitos on tehty ja olen tuloksesta enemmän kuin tyytyväinen. Ja miksi en söisi spelttiä ennemmin kuin riisiä, kotimaisuus kunniaan ja varsinkin nyt, kun Suomi sataa. 

Entä ravintoarvot?

100 grammassa:

                             riisi           spelttihelmi

ravintokuitua        0,9 g                  9 g
proteiinia              6,7 g                13 g
energiaa              350 kcal          361 kcal  


Joulupuuro spelttihelmistä haudekattilassa

1 litra kevytmaitoa
2 desiä spelttihelmiä
1 tl suolaa

Kuumenna kattilassa oleva vesi kiehuvaksi. Lisää haudepönttöön maito ja kuumenna se. Lisää spelttihelmet ja hauduttele välillä sekoitellen 75-80 minuuttia. Puuro on tällöin vielä hieman juoksevaa, mutta asettuu kyllä. Sekoita suola joukkoon. Erittäin hyvältä tämä maistui kanelisokerin ja omenasoseen kanssa. 

-------------

Jos sinulla ei ole haudekattilaa, Birkkalan tilan emäntä ohjeistaa valmistamaan puuron näin: (suora copy-paste) 

Liedellä:


1 l maitoa (tai vesi)
n. 2 dl Birkkalan Spelttihelmiä 0,5 - 1 tl suolaa
Kuumenna maito kiehuvaksi. Sekoita joukkoon spelttihelmet. Hauduta puuroa hiljalleen kannen alla noin 40-50 min välillä sekoittaen. Mausta puuro suolalla.


Uunissa:


Voitele korkeareunainen uunivuoka hyvin. Pane Spelttihelmet vuoan pohjalle ja ripottele pinnalle suola. Kaada maito vuokaan. Peitä vuoka. Kypsennä puuroa 125 asteessa n. 3 tuntia. Puuroa on hyvä sekoittaa muutaman kerran paiston aikana. Uunipuuron paiston loppuvaiheessa voit ottaa kannen pois ja nostaa uunin lämpötilaa 150 asteeseen, näin saat uunipuuroon kauniin ruskean pinnan.



3.12.2017

Kolmen raaka-aineen kotijuusto

Jos ei ikinä ole tehnyt kotijuustoa, voi helposti ajatella sen olevan vaikeaa tai lähes mahdotonta. No ei ole. Se on ehkä pannarin tekemisen jälkeen yksi helpoimmista keittiöhommista. Toki riippuu juustosta: en lähtisi heti valmistamaan oranssikittistä luolakypsytettyä laatujuustoa, vaikka kuinka miesluolassa viihtyisinkin.

Juustoja voi tehdä kotona erilaisia, tällä ohjeella tulos on jotain ricottan ja perinteisen kotijuuston väliltä. Ajattelin päästä todella helpolla ja käyttää tähän vain kolmea raaka-ainetta. Moniin kotijuustoihin käytetään maitoa, piimää, kermaa, kananmunia, kettukarkkeja ja vaikka mitä, mutta tähän ei tule kuin täysmaitoa, sitruunamehua ja suolaa. Ei paha. 

Tarkoituksenani oli ostaa Prismasta juustonjuoksutinta, mutta koska se oli loppu ajattelin, että omenaviinietikka tai sitruunamehu ajaisi varmasti happamuudellaan saman asian. Päädyin sitruunamehuun, koska sitruuna oli jo kylmissään jääkaapissani. Olen ennen käyttänyt juustonjuoksutinta, joten mehun määrän kanssa vetelin ihan hattutuntumalla. Yleensä intuitiolla onnistuu ihan yhtä hyvin kuin resepteillä joten menoksi. 




Helppo kotijuusto

2 l täysmaitoa eli siis punaista maitoa
4-5 rkl sitruunamehua
1/2-3/4 rkl suolaa

Kiehauta maito ja sekoita hyvin puukauhalla, ettei pääse kärähtämään. Lisää sitruunamehua hiljalleen, hera alkaa pian erottua. Älä sekoita enää, rakenne kärsii. Jätä tekeytymään puoleksi tunniksi. Leikkaa veitsellä pintaan ristikkoviillot, anna tekeytyä vielä 10 minuuttia. Vuoraa siivilä esim. harsokankaalla, myös valoverhoista leikattu pala toimii hyvin. Kerää massa siihen reikäkauhalla ja laita kattila alle, johon irronnut neste kerääntyy. Sen voi käyttää vaikka leipätaikinaan. Nyt voit kerätä kankaan nyytiksi ja puristella varovasti nesteitä pois. Itse laitoin nyytin roikkumaan pariksi tunniksi tiskikaapin alaosasta lavuaarin päälle. Laita nyytti sellaiseen kulhoon, millaisen muodon juustolle haluat. Jos sinulla on juustomuotti, niin vielä hienompaa. Laita jääkaappiin vielä vähintään pariksi tunniksi. 

Kun juusto oli valmista, ripottelin päälle vielä reilusti itse tekemääni Provencen sienisuolaa. Se valmistuu jauhamalla kuivattuja suppilovahveroita, Provencen yrttejä ja merisuolaa kutterissa. Tänään maistelin tuotostani ruisleivällä savusilakan, sipuliviipaleiden ja tomaatin kanssa. Ai jumatsuka.  



28.11.2017

Brunssivalvontakomissio Turussa: Bruukki

Milloin? Lauantaisin klo 11-15
Missä? Aurajokirannassa Yo-kylän vieressä rautatiesillan ja Tuomaansillan välissä
Mitä maksaa? 24€/hlö, 0-3-vuotiaat ilmaiseksi, 4-12 puoleen hintaan
Millainen? Nuorekas, kaikille, älä kuitenkaan odota perinteisiä munakokkeleita, pikkunakkeja ja pekonia


Bruukki sijaitsee oikealla näkyvän vaalean rakennuksen vasemman puoleisessa päädyssä. 

Aurajoen rannassa toimi 1930-luvulta 1970-luvulle saakka Pyrkivän polkupyörätehdas, joka oli 1930-luvulla Suomen suurin polkupyörävalmistaja. Tiloihin muutti kesän lopulla ravintola Bruukki, joka tarjoilee viikolla lounasta, lauantaisin brunssia ja on muutenkin avoinna tilauksesta. En oikeastaan tiedä, mitä rakennuksessa on välissä ollut, mutta jossain vaiheessa, ehkä 90-luvulla tai seuraavalla, muistan käyneeni pelaamassa siellä jonkin moottorikerhon tiloissa bilistä. Niistä hetkistä on jo kauan ja koko rakennus on kohdannut hienon kasvojenkohotuksen.  

Sisustuksessa on kunnioitettu rakennuksen historiaa, tuon pyörän ottaisin mieluusti käyttööni. Bruukki kuuluu VoiVeljet-ravintoloihin. Skål sille. 

Bruukki sijaitsee hiukan sivussa keskustasta, mutta hyvä maine kiirinee pian ihmisille. Aivan vierestä kulkee suosittu kävelyreitti, joten siltä eksynee myös satunnaisia kulkijoita lauantaibrunssille. Muuten paikkaan pitää lähtemällä lähteä, mutta todellakin on lähtemisen arvoinen kokemus. 

Brunssilla on tarjolla alkuruokapöytä, pääruokalautanen, jälkkäripöytä, kahvia, teetä ja muita juomia. Menu vaihtuu viikottain ja keittiössä mennään fiiliksen ja intuition mukaan. 

Alkuruokapöydässä oli tällä kertaa erilaisia salaatteja, leikkeleitä, tuorepuuroa, kananmunaa, leipää, croissantteja, levitteitä, juustoja. Salaatteina mm. punajuuri-aivopähkinäsalaattia, selleri-taatelisalaattia ja ei-ihan-perinteistä-perunasalaattia. Hienoja makuja, raikkaita, uusia tulvahduksia. Polkkapossulta pääsi ulvahduksia. Ja meitsihän on aina tykännyt erilaisista tahnoista ja levitteistä. Alkuruokapöydässä oli mm. avokadofraichea, hummusta ja herne-fetalevitettä. Upeeta. Niin ja punajuurisalaatissa oli ehkä pikapaistettua salviaa. 



Pääruoaksi lautastarjoiltiin Italiassa katuruokana suosittua piadina-leipää, joka on käytännössä lätyskäleipää täytettynä esimerkiksi kinkulla tai jollain muulla lihalla. Vegemmälle oli tarjolla täytteeksi meikäläisen herkkua burratajuustoa, basilikaa, pestoa ja tomaattia.  

Piadina

Juttelin salipuolen Janni Suikin kanssa ja kyselin, millaista porukkaa paikassa käy: "Kyllä täällä käy porukkaa ihan laidasta laitaan ja ihmiset ovat tosi paljon tykänneet vaihtuvasta brunssilistasta. Vieressä on Kotosalla-talo, jossa asuu siis enimmäkseen vanhempia ihmisiä. Joku aika sitten pääruokana tarjoiltiin ramenkeittoa ja hyvin näytti maistuvan myös yli 80-vuotiaalle asiakaskunnalle. Paljon täällä käy myös lapsiperheitä, mutta brunssilla ehkä eniten juuri nuoria aikuisia." 

Possu, Janni ja joku wannabe Fabiana Luberini pyöränsä kanssa. On varmaan juuri syönyt tai tehnyt jotain muuta epäilyttävää ilmeestä päätellen. 


Jälkkärinä Bruukissa tarjoiltiin tällä kertaa mm. mesiangervopannacottaa. Täysin huippu juttu, arvostan. Keksin omille mesiangervoillenikin taas uutta käyttöä, ne ovatkin maanneet kaapissa kuivattuna jo aikansa.Vaikkakin itse pannacotta-astia oli niin kovasti suklaasta tehdyn näköinen, että koputtelin sitä epäuskoisena ja meinasin haukata palasen. Valvontakomission toinen osapuoli katseli minua epäuskoisena ja ihmetteli, millaisen jurpon seuraan hän on jälleen eksynyt brunssailemaan. Oma vika, olen oikeasti laatuseuraa ja tilattavissa nettisivujeni kautta. 


Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Mahtavan raikasta ja hyvin otettu satokauden tuotteet huomioon. Myös lähiruokaan panostettiin. Ei ihan perinteinen brunssi, mutta sitäkin parempi ja freesi tuulahdus turkulaiseen tarjontaan.  Toi tyyppi, joka pitää meikää hieman jurpona, huutelee, että kerro myös siitä puodista. Aivan. Bruukissa valmistetaan itse erilaisia etikkatuotteita: mainitaan nyt vaikka esimerkkinä pihasaunioetikka, jota myydään tiskin vieressä Puodissa. Puoti on pieni hylly, jossa on muutenkin kaikkea mielenkiintoista kamaa ruuista pipoihin. Ehkä enemmän kuitenkin ruokajuttuja, joissa on otettu myös terveys- ja lähiruokatrendit huomioon. Keittiöpäällikkö Jaakko Kinnunen, joka on muuten työskennellyt Chez Dominiquessa Helsingissä, on kuulemani mukaan kova keräilemään luonnosta syötäviä ja tämä näkyy ruokalistallakin. Vielä parempi juttu. Jaakko oli muutenkin rennon tuntuinen tyyppi ja ravintola ja brunssi on pikaisen tuttavuuden perusteella hänen näköisensä. 

Käykää tsekkaamassa, valvontakomissio suosittelee! Alla ensi viikon brunssimenu. 






27.11.2017

Kuminaiset ruis-spelttileipäset

Olen tämän ohjeen perusversion nähnyt joskus Chocochilin Elinan mainiossa Vegaanin keittiössä -kirjassa. Ja copy-pastettanut sen lopulta Maistuis varmaan sullekin -ruokablogista. Ohje on matkalla muuttunut mieleisekseni, eikä se enää ole vegaanikaan. Mukaan on tullut jugurttia, spelttiä ja hunajaa. Jugurtti pitää leivän pidempään tuoreena, speltistä tulee herkkä pähkinäisyys ja hunaja nyt on muuten vaan parasta. Myös kuminan määrää olen lisännyt yhdellä teelusikallisella alkuperäisestä ja suolaakin 0,5 teelusikallista lisää.

Leipästen koon voi ihan itse valita, tällä kertaa leivoin sekä pieniä että tuollaisia Reissumiehen kokoisia. Pienemmät ovat sitten hieman vähemmän aikaa uunissa. Kun pohja alkaa rusehtaa, hyvältä näyttää. 


Kuminaiset ruis-spelttileipäset (10-18 kpl)
Juuri:

4,5 dl kädenlämpöistä vettä
0,5 dl jugurttia
25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja (Kemiön Myllyn erikoiskarkeita ruisjauhoja tietty)
1,5 rkl juoksevaa hunajaa (Tammirauman hunajatilalta Rymättylästä tietty)

Muuta: 

2,5 tl suolaa
3 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl ydinspelttijauhoja (Birkkalan tilalta Suomusjärveltä tietty)
ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva nesteeseen. Lisää sitten jauhot ja hunaja. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin ja ihan hieman kostein käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Helpoiten se käy niin, että kastelet ensin hieman kämmentä ja sitten lättäät sen ruisjauhoon, jota sinulla on leivinpaperilla. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 10-15 minuuttia koosta riiippuen. 



22.11.2017

Slurp - tuoretta kahvia kotiovelle

Olen yrittänyt tietoisesti vältellä kahvia, sillä tiedän jääväni siihen helposti koukkuun. Koukutuin jo ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, mutta sain homman juuri virkkaamaani lapaseen käymällä Kangasalan terveyskeskuksessa muutaman kuukauden ajan ottamassa vieroituspiikkiä käsivarteen. Vai oliko se siedätyshoitoa koivuallergiaan, en muista. Mutta silloin tällöin saatan tuosta traumaattisesta lapsuuden kokemuksesta huolimatta kupillisen juoda. Slurp on lisännyt kahvinkulutustani kummasti, on mahtavaa tutustua uusiin mustiin, ihan kuin joululahjan avaisi.


Slurp on suomalainen firma, jonka ideana on toimittaa pienpaahtimoiden kahveja kuluttajalle kahden tai neljän viikon välein suoraan kotipostiluukkuun. Homma kävi niin, että menin Slurpin nettisivuille ja ensimmäiseksi valitsin, millaisesta kahvista pidän, vaihtoehtoina tumma tai vaalea tai vuorotellen. Seuraavaksi kysyttiin, miten valmistan kahvini: suodatinkeitin, pressopannu, mokkapannu vai espresso. Muitakin valmistustapoja oli saatavilla. Sitten valitaan, halutaanko kahvi papuina vai jauhettuna ja kuinka paljon kahvia kuluu. Helppoa kuin savimajan rakentaminen!

Tilaukset ovat tippuilleet tasaisin väliajoin postiluukusta kahden kuukauden ajan. Postinjakajan kanssa olen naureskellut paketissa olevaa tekstiä, joka kertoo, että paketin käsittelyssä ei tarvi noudattaa erityistä varovaisuutta. Toisin kuin autolla ajettaessa taajama-alueella, kun kaksi lehmää löntystelee rauhassa edessäsi koko tien leveydellä. Tai siis ei siellä noin lue, mutta minulle melkein kävi noin. Tilaus tulee pahvipaketissa (luitko kahvipaketissa ja hetken ihmettelit hähää), jonka sisällä on firman itse suunnitelema kahvipussi, joka on optimaalinen juuri kahvin säilöntään. Pussi on helppo sulkea uudelleen, siinä on vähän samanlainen mekanismi kuin minigripeissä, mikä ikinä onkaan sitten mekanismi nimeltään. Paketti on ohut ja mahtuu hyvin postiluukusta. 


Possukeittiö on saanut nauttia hienoista mauista, joissa on otettu vastaan hento suklaisuus, nougat, savu, lakritsi, karamelli ja kaikkea muutakin kiinnostavan kiihottavaa. Tänään saapui viimeinen tilaamani satsi, tämän erän pavut olivat suoraan Kuubasta. Aiemmin on tullut Arabicaa mm. Kolumbiasta ja Keniasta ja jotain tuli myös Indonesian Sumatralta. Ihan huikeeta. Tilausten tuoreus taataan sillä, että ne eivät mene minkään Slurpin jakelupisteen kautta, vaan lähtevät suoraan paahtimoilta kuluttajalle. 

Sanoinko jo, että ihan huikea palvelu. Jos joku kaipaa joululahjaideaa tai vaikka synttärilahjaa, niin olisiko se tässä? Slurpilla on erittäin informatiiviset sivut, käy katsomassa tarkemmat speksit sieltä ja lähetä sen jälkeen kiitoskirje ja rakkaat terveiset minulle. 

Mukavia kahvihetkiä vietin tänään Mokkamestarien Cuba Coffeen (masl 1500) seurassa. Siinä oli mukavaa savuisuutta, joka oli saatu aikaan vanhanaikaisella woodburning-menetelmällä. Lajikkeena washed Typica Sierra Maestra -vuorelta. Makoisaa esimerkiksi Fazerin chilillä maustetun suklaakakun kanssa. 

Pähkinä: Mitä tarkoittaa masl kahvipaketin kyljessä? Kasuvkorkeutta eli Meters Above Sea Level. 



Kirjoitus on tehty yhteistyössä Slurpin kanssa.

21.11.2017

Herkkutatticarpaccio

Sieniaika alkaa kieltämättä olla jo hiukan ohi, mutta vielä jossain pilkistää kuusilahokka jos toinenkin. Suppilovahveroita on tietty, mutta niitä ei lasketa. Talvijuurekasta olen jo nähnyt useampia yksilöitä kauniin oranssissa loistossaan, mutten ole vielä yhtään poiminut mukaan. 

Jos herkkutatin onnistut vielä löytämään, niin ei sitä ainakaan kukaan usko. Mutta vaikka niiden aika meni jo, laitetaan nyt vielä odottamaan ensi vuotta tämä hieno ja yksinkertainen ohje. Jopa appiukkoni Kari Vihta, joko alkuun vaikutti hyvin epäileväiseltä herkkutatticarpaccioa kohtaan, oli kovasti harmissaan, kun sieniviipaleet loppuivat kesken. 

Juomaksi samppanjaa, tällöin pitää tosin vaihtaa lautanen kauniimpaan. Kertakäyttöisen kanssa  pinot noir Ranskasta :)


Herkkutatticarpaccio

muutama nuori herkkutatti
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
parmesaania
persiljaa

Siivuta tatit mahdollisimman ohuiksi. Kaada päälle oliiviöljyä kunnon loraus. Sitten sormisuolaa tai muuta lastuista suolaa ja pippuria. Viimeiseksi parmesaania ja persiljaa. Erityisen herkulliselta tämä maistuu pikaisesti grillatun saaristolaisleivän kanssa.

15.11.2017

Turku Food Walk

Suomen ravintolakulttuurin pääkaupungiksi nousua tekevä Turku on liekeissä, vaikka palosta on jo 190 vuotta. Uusia huippuravintoloita nousee nopeammin kuin satsumat häviävät käsistäni ja se on ihan järjetön tahti. Eikä vanhoissa ruokapaikoissakaan ole valittamista. Sitä paitsi suureen osaan en edes ole vielä asettanut jalosukuista kärsääni.




Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja hankin käsiini pari kappaletta hienoa matkailutuotetta, Food Walk -kortteja. Kortilla voi käydä maistelemassa viidessä turkulaisessa ravintolassa, jotka korttiin on ennalta määritetty. Tai siis paikkoja on kymmenen, joista kortin haltija voi valita viisi haluamassaan järjestyksessä. Jokaisella ravintolalla on jokin juuri tähän tarkoitukseen huolella valittu annos. Kortin hinta on 44 euroa ja tuo pitää käyttää kolmen päivän kuluessa ensimmäisestä ravintolakäynnistä. Tässä voisi olla hieman mietittävää: mitä hävittävää olisi, mikäli kortin voisi käyttää vaikka viikon tai miksei kahdenkin aikana?

Vuoden 2017 Food Walkissa mukana ovat: 


Tarjonta on varsin monipuolista ja listalla on paikkoja kahvilasta fine diningiin, Voi veljet, jokainen näistä ravintoloista on jollakin tavalla legendaarinen ja itselläni on jokaisesta hyvinkin tarkka mielikuva, vaikken edes ole kaikissa käynyt. No yhdessä, muttei se nytkään osunut listalle.  

Heitetään tähän muutama tärppi. 

Smöriä voin suositella aina. Jos haluaa syödä vähän fiinimmin ja ehkä jopa semisti faindainata, niin Smör on se paikka. En tiedä, miten he itse haluavat profiloitua, mutta tärkeintähän on, miten asiakas kohteen näkee. Sen perusteella hän myös tekee valintansa. Kävin juuri tsekkaamassa, onko tällä hetkellä jotain erityistä tarjolla, sillä Smörissä improvisoidaan ja ruokalistalle voi ilmestyä jotain yllättävääkin. Ehkä siksi Smörillä ei Food Walkiin liittyen olekaan listalla mitään vakiannosta. Kortissa lukee "Päivän alkuruoka lähellä tuotetuista kauden raaka-aineista". Smörin sivut paljastaa, että tällä hetkellä siellä tosiaan on jotain erityistä tarjolla: 

"Tryffelikoira Sakun ansiosta meilläkin on tarjolla Ruissalon tryffeliä. Alla oleva menu tarjolla tiistaina 14.11. Tervetuloa! Meritryffeliä ja kirjolohiterriiniä Tryffelimarenkia ja kananmaksamoussea Yläneen mustajuurta ja valkoista tryffeliä Ruissalosta Raakakypsytettyä nautaa, suppilovahveroa ja Bourgougnen tryffeliä Tryffelivoissa paistettua kuhaa, perunapyreetä ja Gotlannin tryffeliä Saloniemen luomuvuohenjuustoa ja tryffelihunajaa Tummaa suklaata, aavikkotryffeliä ja tryffelihunajajäätelöä". No voi hemmetti. Tiistai meni jo, joten pitää vaihtoehtoisesti hakea Atrian kinkku-ananaspizza Verkahovin K-marketista. Ihan fine die sekin.  

Täysin erilainen paikka on Café Art. Sijainti on lähes Smörin vieressä aivan Aurajoen varressa. Kahvila on todella viihtyisä ja parhaimmillaan kesähelteellä (uiden tai) puiden katveessa istuskellen. Kesähelle ei ole ainoa aika, kun sinne kokoontuu vankkumattomat kahvin ja porkkanakakun ystävät. Jäälaten voi juoda, koska huvittaa ja paikan porkkanakakkua kannattaa syödä varsinkin silloin, kun mikään ei huvita. Ja taas huvittaa. Mahdatteko edes ymmärtää, kuinka paljon porkkanakakku on parantanut maailmaa?! 



Mielenkiinnosta poikkesin myös Sevillassa. Ja sen vuoksi, että Food Walk -listalla oli grillattuja jättirapuja. Kyllä te tiedätte, kun grillattu jättirapu ilmaantuu oven taakse ja yrittää myydä kodittomille vuohille tarkoitettuja loma-osakkeita, jopa niitä pitää ostaa. Olen myyty. En ollut käynyt Sevillassa ehkä kymmeneen vuoteen, joten silläkin oli osuutensa vierailuun. Paikka oli aivan samanlainen kuin muistin ja olisin voinut vannoa, että sisustus oli pysynyt yhtä ennallaan kuin Urjalan ja Nakkilan keinutuolit aikojen saatossa. Mutta nuo ravut. Hemmetin hyvä annos oli. Maalaisleipää, jotain tahnatyyppistä ratkaisua ja grillatun mehukkaita jättirapuja. Erittäin hyvä hässäkkä. 


Koska Possukeittiö on siirtynyt lihattomampaan suuntaan, (kinkku-ananaspizza) heittelin etukäteen hieman kyselyitä, josko Food Walk -kortissa mainittu annos voitaisiin saada kasvisversiona tai joku osa korvata mahdollisesti vaikka kalalla. Sain kyselyyni ystävällisiä vastauksia ja jokaisessa paikassa tarjottiin mahdollisuutta syödä vaihtoehtoisesti jotain muutakin kuin eläimen raatoa. Tällä sialla oli kevyesti sellainen olo, että tuollainen ihan perushampurilainen voisi olla paikallaan ja kun Kallun Grilliä en kortista havainnut, päätimme suunnata jälleen aivan jokivarteen, tällä kertaa Grill It! Marinaan. Se oli mukava tapaaminen, ystävystyimme. Keittiö oli jo etukäteen varautunut saapumiseemme ja kortissa mainittu Pulled Pork Burger oli luvattu vaihtaa savutofuiseen burgeriin. Ja erittäin hyvää taas. 

Vielä yksi paikka jäljellä. Koska rakastan (satsumien lisäksi) tapaksia ja en ollut jostain käsittämättömästä syystä ikinä käynyt Di Trevissä, valitsimme sen viimeiseksi kohteeksi. Loistava valinta. Di Trevin tapaslankulla oli sopivasti kaikkea ja mikä parasta aina yhtä loistavia pimientos de padron -paprikoita. Varoitan, niihin jää koukkuun. Mahdottoman ystävällinen palvelu ja muutenkin lupsakan hyvämielinen paikka. 



Mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Food Walk -Turku 2018 näyttäisi olevan paikkojen suhteen lähes vastaava kuin tämän vuodenkin. Jotain on tipahtanut pois ja jokin on tullut tilalle. Hinta pysyy samana. Mutta nyt huomio: se jokin uusi ravintola listalla on Paimion Bourdainin luotsaama Gustavo, iso peukku paikalle. Jos haluat tarkemmin tietää, mitä Gustavo turuksi tarkoittaa, lue täältä

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Visit Turku -orgnisaation kanssa. Korttia myydään Visit Turun matkailuneuvonnassa ja verkkokaupassa. 


  

5.11.2017

Puolukkaprettu

Juuristani osa on Karjalasta, joten ajattelin hypätä hetkeksi perinneruokien maailmaan. Tästä herkusta minulle taisi joskus vinkata Vinkkilän mamma, jolta olen saanut hienoja ohjeita. Tämä puolukkainen ruispuuro tunnetaan nimellä puolukkaprettu, se on herkkua ihan vaan kylmän maidon kanssa. Oma ohjeeni on muuten hyvin perinteiden mukainen, mutta makeutuksen hoidin siirapin sijaan hunajalla. Pääraaka-aineet ovat karkeat ruisjauhot ja puolukkasurvos. Ja sitten useampi tunti uunissa. Jotenkin näin se syntyi:


Puolukkaprettu

1 litra 60-70 asteista vettä
2 dl karkeita ruisjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl juoksevaa hunajaa
2,5 dl puolukkasurvosta

Vispaa jauhot veteen ja anna turvota pari tuntia. Lisää loput ainekset ja sekoita. Voitele vuoka ja kaada möhnäke siihen. Paista ensin vartti 225 asteessa, tiputa lämpö 120 asteeseen ja anna muhia vähintään 3 tuntia. Mitä kauemmin sen makeampaa.


2.11.2017

Myskikurpitsainen Pasta Alfredo

Syksy kantaa taskuissaan kultaa enemmän kuin muut vuodenajat yhteensä. Väriloistoa ja keltapunaisen lämpimiä sävyjä. Niistä on myös myskikurpitsa-aika tehty. Olen väsännyt myskikurpitsasta vähän vaikka mitä. Se onkin ihan mahtavan monikäyttöinen ja joka paikkaan taipuva kasvi. Ja kaunis väriltään. Olen tehnyt keittoa, piirakkaa, pastaa, gratiinia, leipää, risottoa, spelttihelmisalaattia ja currya. Näin äkkiä mietittynä. 

Jos kiinnostuit, tässä ohje taivaalliseen valkosipuli-myskikurpitsakeittoon ja tässä veikeän simppeliin spelttihelmisalaattiin.

Mutta tänään syödään pastaa. Viime aikoina olen harrastanut lähes poikkeuksetta pastoja, joissa ei ole turhan paljoa kermojen kanssa lutrattu. Simppelit raaka-aineet ja öljypohja, siitä on hyvä pasta tehty. Kuinka hieno voi olla ihan vaikka spagetti, jota on käännelty oliiviöljyn, pippurin, suolan, parmesaanin ja persiljan kanssa. Tai kirsikkatomaatti-pestopasta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varmaan kautta aikojen yksi luetuimmista resepteistäni.  

Tänään kuitenkin lutrataan kevyesti kermalla ja tehdään Pasta Alfredoa. Alkuperäinen on valmistettu fettuccinesta, mutta tähän voi hyvin käyttää myös spagettia, pappardellea tai tagliatellea. Kuitenkin jotain sellaista, jossa on kastikkeelle sopivasti tarttumapintaa. Mikäli haluat enemmän tutustua pastan ja kastikkeen parittamiseen, haluat ehkä lukaista juttuni siihen liittyen. Ja jos totta puhutaan, niin eihän tämä ole Pasta Alfredoa nähnytkään, mutta nimeän sen silti niin. Koska voin. Koska tässä on kermaa. Ja parmesaania. Ja makua. 

Jos myskikurpitsan käsitteleminen on vierasta, on turha pelästyä. Hyvä puoli on, että jos olet laiskalla päällä, kurpitsan kuorikin on ihan syötävää. Ja varsinkin jos kurpitsa menee soseeksi, niin kuoriminen saattaa jonkun mielestä olla vähän turhaakin. Jos kuitenkin päädyit poistamaan pinnan, tartu kuorimaveitseen, sillä homma käy helposti. Sen jälkeen kurpitsa keskeltä halki poikittaissuunnassa ja siemenet lusikalla talteen. 



Myskikurpitsainen Pasta Alfredo (3 reilua annosta)

500 g spagettia

4 dl myskikurpitsaa kuutioituna
1 keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 dl kermaa
2 dl kasvislientä
suolaa
mustapippuria
5 salvianlehteä
persiljaa
1 dl parmesaania
myskikurpitsansiemeniä

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Freesaa pilkottua keltasipulia hetki öljyssä ja lisää sitten valkosipulit. Lisää vähän öljyä ja kurpitsakuutiot. Paista hetki ja lisää kerma ja kasvisliemi. Anna muhia 15 minuuttia tai kunnes kurpitsa tuntuu kypsältä. Tarkista vielä suola ja rouhaise mustapippuria myllystä. Heitä koko komeus blenderiin salvianlehtien kanssa ja aja sileäksi. 

Pyörittele keitetty spagetti ja kastike toisiinsa. Lisää lopuksi parmesaani siten, että se on jo sulanut, kun pasta päätyy lautaselle. Kaada vielä päälle loraus oliiviöljyä, tämä pasta paakkuuntuu helposti, mutta maku on hyvä. 

Paahda kurpitsansiemenet pikaisesti pannulla pienessä rasvassa ja reilussa suolassa. Laita siemenet pastan päälle persiljan kanssa. Ecco! Grazie a Dio, Alfredo e Polkkapossu!







27.10.2017

Muhevan ilmavat pitaleivät

Joku väitti, että pitaleipiä olisi vaikea tehdä itse ja niihin olisi hankala saada kunnon ilmataskuja. No ei olisi. Tällä pomminvarmalla ohjeella ei voi möhliä. Pahasti ainakaan. 



Pitaleivät

2 dl vettä (42C)
3/4 pussia kuivahiivaa
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva muhimaan veteen sokerin kanssa. Anna möyhentyä 10 minuuttia, lisää suola, öljy ja hiljalleen vehnäjauhot. Vehnäjauhojen kanssa vähemmän on enemmän. Turvota 30 minuuttia liinan alla. Muotoile jauhotetulla pöydällä pötköksi ja jaa 7 osaan. Kauli ohuehkoiksi, 0,5 cm,  pyöreiksi lätyiksi. Laita leivinpaperille ja anna levätä pyyhkeen alla 30 minuuttia, tarvit kaksi peltiä. Paista 250-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Älä pelkää, kyllä ne uunissa kohoavat.



25.10.2017

Pihlajanmarja-basilikaketsuppi

No hemmetti, nyt tuli hienoo ketsuppia. Vähän lähti lapasesta taas, mutta pihlajanmarja-basilikaketsuppi näki juuri päivänvalon. Määrät ovat hyvin epätarkkoja, mutta tämä onkin vasta ensimmäinen kehitysversio.

Mikäli pihlajanmarjat eivät ole vielä pakkasesta nauttineet, heitä ne vuorokaudeksi pakastimeen.


Possun pihlajanmarja-basilikaketsuppi ver 1.0

3 dl pihlajanmarjoja
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
1,6 dl sokeria
2 omenaa pilkottuina
1,5 dl etikkaa
0,25 dl omenaviinietikkaa
1 dl vettä
0,5 tl suolaa
10 basilikanlehteä
1 laakerinlehti

Pilko sipulit ja freesaa öljyssä. Lisää sokeri ja anna sulaa. Lisää muut ainekset ja keittele 20 minuuttia. Poista laakeri ja aja sauvalla tasaiseksi. Paseeraa vielä lusikalla sihdin läpi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa etikkaa tai sokeria. Pihlajanmarjat ovat puusta riippuen hyvinkin erilaisia maultaan, joten ainesten suhteet voivat vaihdella paljonkin. Itselläni on tapana maistella eri puiden marjoja läpi ja löytää näin hyvät marjat.