17.9.2014

Rouskupannu

Maistuu syksyltä, sieneltä ja sammaleelta. Ei mitään yllättävää, mutta palkitsee kuin tuntemattoman vastaantulijan yllättävä hymy. Tärkeä juttu eli 4 x tarpeeksi: tarpeeksi suolaa rouskuihin, tarpeeksi makeutta kastikkeeseen, tarpeeksi sipulia, tarpeeksi voita tai oivariinia.


Rouskupannu (2 annosta)

2½ dl mietoja rouskuja käsiteltynä (esim. haapa, karva)
1 sipuli 
8 keitettyä perunaa
voita
suolaa
pippuria
grillimaustetta
persiljaa

kastike:

1 dl kermaviiliä
2 rkl Kavlin voileipäpikkelssiä
½ - 1½ rkl kotisinappia

Ryöppää tai siis keitä rouskut esikäsittelyohjeiden mukaan. Silvo sipuli puolirenkaiksi ja freeseaa hetki pannulla. Lisää perunat ja ota mukava väri pintaan. Lisää rouskut ja pyörittele hetki. Rouskut saa maustaa reilulla suolalla. Mausta koko pannu suolalla, pippurilla, grillimausteella ja vielä lopuksi tuoreella persijalla. Sekoita kastikeainekset. Makeutta saa löytyä aika reilusti, sillä hieman karvaat rouskut tykkää siitä: maistele siis sinapin määrä itsellesi sopivaksi.


8.9.2014

15 sienireseptiä

Syksyn ja sienien saavuttua keräilin taas yhteen muutaman sienireseptin. Nami. 

  • Pitsa. Ei ihan perussettiä, käytetty mm. neljää eri sienilajia ja juustohöylättyä porkkanaa. 




Sikurirousku - hardcorea?


Luin jostain, että hardcore-sienestäjät etsivät metsistä nyt sikurirouskua, selvä trendisieni siis. Idea on jotenkin kaukainen, sillä sikurirousku on ollut minulle tuttu niin kauan kuin muistan. Toki myönnän myös olevani ahkera metsässä mönkijä ja menen viimeistään elokuun puolivälissä sekaisin erilaisista itiöemistä tai pelkästään niiden näkemisestä. Jehnaa.

Yleensä olen keräillyt sikurirouskua suolasienten sekaan tai ihan pikaisesti pannulla paistettavaksi. Tätä voisi sanoa arvotavaran tuhlaukseksi ja sitä se tietysti onkin. Tällä kertaa keskityin sikureiden kuivattamiseen ja jauhamiseen, mielettömät aromit pystyy tuntemaan vieläkin parin päivän jälkeen.

Sikurirousku on helppo tunnistaa, muista rouskuista sen voi lähinnä sekoittaa pikkurouskuun tai kangasrouskuun, joista kumpikaan ei ole vaarallinen, kangasrousku tosin käsittelemättä erittäin voimakkaan makuinen. Sikurirouskusta tulee tosi reilusti valkoista maitiaisnestettä, lakki on punaruskea, heltat selkeästi ruskeammat kuin näköislajeillaan. Tunnistuksesta ei enempää, käy vaikka täällä vilkaisemassa. 





Vaan ei savua ilman tulta, eikä tulta ilman currya. Miksi siis sikurirouskusta niin paljon tällä hetkellä puhutaan? Siinä vaiheessa, kun kuivatut sienet laittaa kutteriin jauhautumaan, alkaa tuoksun lävähtäessä ymmärtämään arvon. Miellyttävän pehmeä, hieman curryyn vivahtava, lakritsiin ja kaneliinkin jotenkin sekoittuva aromi, voi hyvää päivää. Olen kuullut, että jotkin käyttävät jauhetta voimistamaan kevyesti esimerkiksi sienikastikkeidensa makua. Natriumglutamaattia/umaamia? Jauhetta voi käyttää myös currykastikkeeseen, leipätaikinaan, munakkaaseen, murekkeeseen, piirakoihin, perunamuusiin, maksapihveihin ja lähes nyt mihin vaan kuviteltavissa olevaan ruokaan. Käytetäänpä sitä jopa lihaliemikuution korviikkeenakin, joten uskoisinpa, että yhdistämällä lipstikkaan saa tehtyä jo aika hienon soppaliemen.

Mitä itse kuivaamiseen tulee, niin se ei ole iso projekti. Itselläni huristi kuivuri reilu pari tuntia parvekkella ja homma paketissa. Kuivatut sienet myllyyn, jauhe maustepurkkeihin.

5.9.2014

Taitepapuja, fetaa ja voi-valkosipulikastiketta

Premissi 1: En ehdottomasti ole aina pitänyt vihreistä pavuista.
Premissi 2: En ehdottomasti ole aina pitänyt kesäkeitosta.
____

Johtopäätös: Olen saattanut joskus pitää vihreistä pavuista ja/tai kesäkeitosta.

Niinpä. Vaikka herneitä olenkin aina fanittanut, niin vihreiden papujen kohdalla makuaistini on kiinnostavalla tavalla ollut kytkeytyneenä tappisolujen pigmenttimutaatioon, joka on saanut minut näkemään punaista vihreän tilalla. Tämä johtunee pienenä pellavapäisenä possuna (kuvittele tämä) syömistäni lukuisista kesäkeitoista, joita rakas äitini ja mummoni pakottivat minut syömään, joskus jopa viisikin kertaa viikossa ja tietysti aamupalaksi, lounaaksi, päivälliseksi ja illaliseksi. Joskus minut herätettiin jopa keskellä yötä syömään kesäkeittoa, jotta talvisin kylmä huoneeni tuntuisi hieman kesäisemmältä. Ja kyllä, kesäkeitossahan nuo vihreät lilluvat (pakaste)ällötykset usein majailivat.

Vaan toisin on nyt. Olen oppinut pitämään erilaisten tarhapapujen mausta, erityisesti taitepavuissa on mukava tuntuma. En ole mitenkään pakastevastainen, mutta on se vaan niin, että papujen kohdalla tuoreus on hyvästä. 

Taitepapujen valmistuksessa on kaksi asiaa, jotka voi mennä pieleen. Ensinnäkin pavut pitää kypsentää kunnolla, sillä lektiini aiheutta ebolan ohella muita ikäviä asioita. Pieleen mennyt asia on siis ylikypsentäminen, jolloin taitepavuista jää jäljelle lähinnä rantaleikkien aatelista, lötköpötköä, muistuttava muusautuva mömmö, josta ei erota papua enää vilkkaammallakaan mielikuvituksella. Jos haluaa ottaa varman päälle, kannattaa keittämisen jälkeen viskata pavut jääpalojen sekaan, jolloin kypsentyminen rauhoittuu. Hyvä vaihtoehto on myös höyryttäminen.

Toinen juttu on hieman helpompi: pieleen voi nimittäin mennä myös se, että valmistaa papuja liian vähän. Story of my nowadays life, not previous.

Taitepavun kanssa ei kannata alkaa turhia kikkailemaan. Nopea kypsennys, pikainen kastike, suihin, syömään. Tästä yksinkertaisesta herkusta on moni pitänyt.



Taitepapuja, fetaa ja valkosipuli-voikastiketta

Taitepapuja
fetaa
voita
fariinisokeria
valkosipulia
sitruunamehua

Huuhtele pavut, poista kannat ja keitä reilusti suolatussa vedessä n. 8-9 minuuttia. Leikkaa feta siivuiksi. Sulata kasarissa reilu köntti voita, lisää siihen pieni hyppysellinen fariinisokeria ja lisää pari kynttä viipaloitua valkosipulia. Anna muhia pari minuuttia ja kaada kastike lautaselle papujen päälle. Purista vielä loraus sitruunamehua ja asettele fetat. Nami.


3.9.2014

Rapujuhliin alkuruoaksi?


Onko kyse rapukaudesta vai rapujuhlakaudesta, sen saa jokainen itse määrittää. Kuinka vaan, tähän aikaan vuodesta postiini tippuu tasaisella sykkeellä kirjoituksia, jotka alkavat useimmiten: "Sinä ikävä ja kurja Herra Porsas. Voisitko edes kerran olla ystävällinen ja kertoa minulle jonkin todella herkullisen reseptin rapujuhlien alkukeitoksi, tai ei sen tarvi välttämättä keittokaan olla. Anna edes vähän, rakkautta tähän yksinäiseen sydämeen?!!" 

Koska olen niin ikävä ja kurja, en tietenkään jaksa. Mutta silti, listaan muutaman herkun, joita itse söisin. Ja nyt kun olen lauantaina menossa itse rapujuhliin, saatan olla hieman hövelimmällä tuulella, vielä kun minulle on luvattu jotain jäätävän herkullista kylmää tomaattikeittoa. Pakkohan siitä on tullakin, kun keittiömestarin johdolla keittiössä kokkailevat myös Chef No Copyright Nothin'Compares To U ja Chef  No Copyright Love Big Poppa.

Paahdettu valkosipulikeitto
Tatticappuccino
Genever-tomaattikeitto
Savuporokeitto
Sitruunakypsennetty parmesaanilohi ja saaristolaisleivät
Pekoniin kiedottua polentaa ja hunajamelonia
Savusiika-katkaraputartar



24.8.2014

Kultarouskumousse

Tiilenpunainen kultarousku on Turun nimikkosieni. Aiemmin olen löytänyt sitä vain Ruissalosta, nyt muualtakin Turusta. Varsinais-Suomen ulkopuolella se on käsittääkseni aikas harvinainen. Tunnistamista helpottaa runsaan maidin lisäksi tuoksu, joka vastaa lähinnä kalasoppaa, jota on jatkettu Boyn tillisilakalla. Mikä mahtava kalasoppaidea, jätetään hautumaan.

Kultarouskuista valmistin moussea. Maistuu erittäin hyvältä Askondin happaman jyväisen päällä. 



Kultarouskumousse

kultarouskuja
½ pienehkö punasipuli
voita
100 g kermaviiliä
100 g smetanaa
½ omena 
suolaa
valkopippuria
persiljasilppua
1 liivatelehti
1 rkl appelsiinimehua

Laita liivatelehti likoamaan kylmään veteen. Pilko kultarouskut puolikkaan pikkusormenpään kokoisiksi kuutioiksi, pilkottuna saa tulla n. 2 dl. Pilko myös punasipuli samoin. Freesaa kultarouskuja ja puolta määrää sipuleista voissa pannulla ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Jäähdytä.  Sekoita kipossa kermaviili, smetana, pieniksi kuutioitu omenanpuolikas, rouskut, freesatut ja ei niin freesit sipulit ja persiljasilppu. Maista suola ja pippuri kuntoon. Lämmitä appelsiinimehu pikaisesti mikrossa ja anna liivatteen liueta siihen. Sekoita nauhana hyvin muiden ainesten joukkoon ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintäään kolme tuntia.

23.8.2014

Kangashapero-raejuustopiirakka

Voi tähän toki käyttää muitakin sieniä kuin kangashaperoa. Tällaisen nyt tein, kun metsässä näytti olevan aika reilusti haperoita. Ja on tuo hyvä sieni. Raejuustoa sekaan mielenkiinnosta, ihan kivasti upposi joukkoon ja lopputulos oli oikein lämmittävä. Hyvä peruspiirakka, parhaimmillaan vasta muutama tunti valmistumisen jälkeen.

Kangashapero-raejuustopiirakka



1 valmis piirakkapohja

kangashaperoita
½ keltasipuli
100 g kermaviiliä
1 kananmuna
100 g ranskankermaa
200 g raejuustoa
1 dl emmental-juustoraastetta
suolaa
valkopippuria
timjamia
rakuunaa
persiljaa (tuore)

Paista piirakkapohjaa alimmalla tasolla n. 8 minuuttia 200 asteessa. Pilko kangashaperoita niin paljon, että niitä on pari kourallista. Siipaloi puolikas keskikokoinen sipuli. Freesaa sieniä ja sipulia pannulla hetki. Mausta suolalla ja pippurilla ja heitä esipaistetun pohjan päälle. Sekoita kipossa kermaviili, kananmuna, ranskankerma, raejuusto, juustoraste, mausteet ja yrtit. Älä kuitenkaan uita yrteissä, kangashapero on lempeä maultaa ja hukkuu helposti. Hakkaa sekaan persiljaa. Testaa maku. Kippaa seos sienien päälle tasaiseksi ja paista uunin alatasolla 200 asteessa 30 minuuttia.

18.8.2014

Kastikeakatemia osa V - Tomaattikastike

Turha pitää jännittynyttä yleisöä enempää jännityksessä, kastikeakatemian viimeinen luku on juuri aukeamassa. Ylimielisen sikamaisesti nimetyn akatemian tarkoituksenahan oli siemaista ranskalaisen keittiön viisi kunkkusoosia läpi ja löytää niille ehkä vielä jotain jalostetumpiakin muotoja ja käyttötarkoituksia. Tähän mennessä ollaan hekumoitu bechamel, veloute, sauce espagnole ja hollandaise. Jäljellä siis sauce tomate eli tomaattikastike. Vaikka eihän siinä juuri mitään erikoista ole.

Ja miten niin tomaattikastike muka olisi ranskalainen soosi, sehän on italiasta. Niin onkin, mutta italialaiset opettivat ranskalaisille tomaattikastikkeen kuten kaiken muunkin ruuanlaiton. Ja viininteon, vai olikohan ne etruskit. No sama asia, näillä mennään. Ranskalainen kastike on toki kevyempi kuin italialainen, eikä ranskalaiseen sotketa oreganoa, basilikaa saati pitsamaustettakaan. Katariina de Medici tosin oli suuri pitsamausteen ystävä, mutta ei siitä sen enempää. Valkosipuliakaan ei tässä kastikkeessa viljellä yhtä antavalla kädellä kuin italialaisessa versiossa.

Escoffierin klassinen tomaattikastike noutaa makua possusta, esimerkiksi pekonista. Itse en ihan välttämättä kaipaa tomaattikastikkeeseeni possun makua, enkä tähän perusversioon savunkaan makua, joten käytän tässä anjovista. Anjoviksesta tulee sopivasti laitettuna mukavan tiiviin suolainen maku, ei lainkaan kalaisa. Ja tätä kastiketta voi tehdä myös hemmot, jotka eivät tykkää punaisesta lihasta tai muuten vaan possuista. Paitsi polkkaavista.



Ranskalainen tomaattikastike (n. 7-8 dl)

4 rkl rypsiöljyä
1 rkl anjovisfileitä pilkottuna
1 dl porkkanoita kuutioituna (pikkurillin pää)
1 dl sipulia kuutioituna
1½-2 rkl vehnäjauhoja
5 dl kasvislientä (lihaliemi kyllä parempi)
2 tlk kuorittuja tomaatteja
1 iso valkosipulinkynsi pilkottuna
1 laakerinlehti
ripaus timjamia
mustapippuria
(sokeria)

Paista anjovisfileitä kevyesti hetki öljyssä. Lisää porkkanat ja sipulit ja freesaile 8-10 minuuttia. Lisää jauhot ja paistele käännelleen 3 minuuttia. Lisää liemi, tomaatit (murskaile), valkosipuli ja yrtit. Anna muhia 1½-2 tuntia ja lisää nestettä tarvittaessa. Rouhi joukkoon pippuria ja tarkista suola. Lisää sokeria, jos haluat makeampaa. Siivilöi ja purista varmuudella kaikki talteen.

Mikäli haluat tehdä hieman klassisemman, unohda anjovisfileet ja käytä pekonia. Laita pannulle ruokalusikallinen vettä ja heitä muutama pilkottu viipale pekonia muhimaan siihen. Kun rasva on kunnolla vapautunut, lisää porkkanat jne.

Käyttö: pasta, grillatut kasvikset, kana, gnocchi,

Muunnokset: esim. kreolikastike (lisänä reilusti selleriä ja paprikaa) ja espanjalainen (sieniä, paprikaa, tulisuutta).

Töend.

28.7.2014

Mehujäde osa II: Mansikka-mustikka



Viilennystä päivään. Ei tämä mitään isompaa gastro-okkultismia ole, toimikoon kirjoitus lähinnä muistutuksena hyvästä, vaikka juuri vähän vastaaavan postasinkin.  Tarveaineita ei ole montaa, valmistus vie kaksi minuuttia, jäätymistä joutuu toki odottelemaan tovin.Vaivattoman yksinkertaista.

Tästä itsetehdystä mehujädestä isi ja poika pitivät kuin puuro hullusta. Kuvasarjassa poika jäden jäljiltä: herkkusuu, ujomustikka, supersankari, uni.
Mansikka-mustikkamehujää

Ikean jäädytystikkuja
Lidlin mansikkakeittoa (punainen tötterö)
Metsän mustikoita
Dansukkerin sokeria
Rosenlewin pakastin

Tikkuihin keittoa, kevyesti murskattuja mustikoita, joita hellästi sokeroitu. Pakkasta. Aurinkoa.

Sitruunagrillattu hauki ja nektariinisalsaa

Alkuruoaksi musaa.



Kuulin hauskan jipon, miten kala on helppo grillata ilman, että se tarttuisi sen kummemmin kiinni tai kärsisi muutenkaan isommista palovammoista. Sitruunaa vaatii, mutta sitä kasvaa puussa. Kalana oli hauki, kuinkas muutenkaan, satokausituote. Ja koska olen tällä hetkellä jotensakin runsaasti tykästynyt erilaisiin salsoihin, toteutus toteutui.



Sitruunagrillattu hauki ja nektariinisalsaa (2 hlö)

2 haukifileetä (n. 200g/kpl) suomustettuina nahkoineen tai suomustamatta ilman nahkoja
sitruunaviipaleita
suolaa
pippuria
voisulaa

Levitä sitruunaviipaleet grilliritilälle ja fileet päälle (nahka alas). Suolaa ja pippuroi kala. Voitele voisulalla päällipuoli. Paistele niin kauan, että sitruuna alkaa hieman tummua, käännä sitten toisin päin. Näin kalaan tulee mukava sitruunan maku, mutta myös hieman savun tuntua kevyesti mustuneesta sitruunasta. Paisto kesti kaikkinensa n. 13 minuuttia suht rauhallisella liekillä.

2 nektariinia
pieni sipuli
tuoretta korianteria
1 limen mehu
1 chili
1 rkl oliiviöljyä

Pilko nektariinit, sipuli ja chili. Saksi mukaan korianteri ja päälle vielä limen mehu ja oliiviöljy. Sekoita ja anna muhia vähintään vartti.

Tarjoa koko homma hyvin maustetun täysjyväriisin kanssa. Itse maustoin seoksella, jossa oli suolaa, mustapippuria ja tirpunen sahramia.

21.7.2014

Raparperisuplais

Eletään niitä aikoja, jolloin raparperit kannattaisi käyttää pois. Jos ei sitten tykkää puunvartta natustella. Aikaisemmin heitin jo vähän vinkkejä, mihin raparperi sopii hyvin. Jatketaan siitä.

Kaikille onkin jo varmaan tullut selväksi, että mitä kirpeämpi sen serkumpi. Alla oleva herkku on parhaimmillaan happamana, hiukan suolaisena, makean vaniljajäden kanssa. Itse tiputan reseptistä puoli desiä sokeria pois, mutta koitin tehdä tästä julkiversiosta yleisöystävällisemmän, Myniksen mieslaulajien konsertin hengessä. Ja ei, tämä ei ole piirakka.


Raparperisuplais (3 annosta jäden kanssa)

3-4 vartta raparperia
sitruunamehua
kanelia
3/4 dl sokeria

2½ dl kaurahiutaleita
100 g oivariinia
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Viipaloi raparperit. Heitä ne pieneen pussiin ja lorauta perään inalirahdus sitruunamehua, kunnon ripaus kanelia ja vajaa desi sokeria. Hölskyttele pussia ja anna mehustua hetki. Valmista sillä aikaa murupäällys. Mittaa kippoon kaurat, oivariini (älä sulata), sokeri ja vehnäjauhot. Nypi murukönteiksi. Voitele kevyesti pyöreä piirakkavuoka ja kaada raparperit pohjalle. Viskaa murupläjäys tasaisesti päälle ja rankaise vielä muutamalla oivariininokareella. Paista 200  asteisessa uunissa puolisen tuntia. Armahda jätskin kanssa.

Suplais kuuluu nautiskella rantakalliolla auringonlaskun aikaan, kun kesän viimeinen mustarastas laulaa kaipaustaan ja taustalla soi haikeutta uhkuva Merikannon Valse Lente. Ei hyvänen aika, on se vaan niin hieno viisu, että vaaleanpunaiset kamarakarvanakin nousevat pystyyn. Täältä kyseisen kappaleen nuottimaistiaisia, jos vaikka joku suomalais-saksalainen ori siitä innostuisi.



8.7.2014

Sangria - Soul drink

Rakastuin tähän juomaan joskus 16-vuotiaana käyskennellessäni Kreetalla Hanian moskeijan kupeessa. Tosiaan, sangria on eittämättä espanjalainen juoma, mutta se on turha paatostelua, sillä tuota nektaria tarjoillaan ympäri Välimeren ja välillä myös Itämerenkin rantoja.

Itselleni punaviiniin tehty sangria on the oikea vaihtoehto, vaikkei valkoisessakaan toki mitään vikaa ole. Ja saapahan hyvän syyn maistaa punaviiniä näin helteelläkin. Tekotapoja on monia, teen sen miten milloinkin fiiliksen mukaan. Joku tykkää laittaa soodavettä ja sokeria, toinen tunkee mukaan rommia ja kolmas vodkaa. Itse suosin jotain sitruunaista limnpparia ja vaaleaa rommia. Ja tietty myös paistettuja silakoita, mutta niitä vaan kyytipoikana.  

Parvekkeen paahdossa 30 astetta, Possu valmistautuu ehkä joskus syssymmällä tuleviin rapujuhliin paahtamalla kärsänsä ympäryksen jo valmiiksi rapuväreihin. 



Sangria 

1 dl vaaleaa rommia
4 dl sitruunalimpparia
4 dl punaviiniä
appelsiini
lime
kanelitanko

 Lohko hedelmät ja heitä kannun pohjalle. Survaise varovasti puunuijalla, jotta hedelmälihat kevyesti irtoavat. Kaada päälle rommi, limppari ja lisää kanelitanko. Anna muhia jääkaapissa tunti. Kaada joukkoon punaviini ja linkoa jääpaloja sekaan.




5.7.2014

Kolme suositusta: musaa, ohraa ja herkkutatti-kaalipiirakkaa

 Ensinnäkin kappale musaa.



Toiseksi suosittelisin välillä unohtamaan riisin ja korvaamaan sen vaikka ohralla. Jos hyviä puolia mietitään, niin ohraa saa kotimaisena, riisiin verrattuna se on vähintäänkin runsaskuituista, ohra alentaa kolesterolia ja imeytyy hitaasti tehden siitä hyvän tuotteen esimerkiksi diabeetikoille. Eikä ohran ympäristöystävällisyys saati hintakaan ole lain huonoja juttuja. 

Jos riisin plussia mietitään, niin ensimmäisenä tulee mieleen lajien kirjo, joka mahdollistaa tietysti käytön hyvinkin erilaisissa ruuissa. Ja riisi sopii myös keliakiasta kärsiville: ohra on kuitenkin gluteenivilja. 

Itse olen suosinut esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita, joita esim. Myllyn Paras valmistaa. Esikypsennys mahdollistaa lyhyen keittoajan, lähes samoissa mennään kuin riisien kanssa.

Kolmanneksi suosittelisin tekemään herkkutatti-kaalipiirakka, sillä varhaiskaali on nyt parhaimmillaan ja herkkutattejakin alkaa jo hiljalleen puskea. 



Herkkutatti-kaalipiirakka

1 piirakkataikina
varhaiskaalia
herkkutatteja
sipulia
keitettyä ohraa
meiramia
suolaa
pippuria
siirappia
keltuainen

Määriä en laita, makuasia. Täyte saa kuitenkin olla rehellisen suolaista.

Pilko kaali, tatit ja sipuli ja freesaa pannulla. Lisää keitetty ohra ja mausta meiramilla, suolalla, pippurilla ja siirapilla. Kauli piirakkataikina ohuemmaksi. Voit vaikka kääriä täytteen siihen tai tehdä kaksi levyä ja heittää toisen kanneksi. Mikä parhaalta tuntuu. Voitele munalla ja paista uunissa keskitasolla 200 asteessa n. 25-30 minuuttia. Tarjoa puolukkasurvoksen kanssa.


3.7.2014

Raparperi-mansikkakeittomehujää

On ollut mukava kuulla, että kastikeakatemiallani on ollut vientiä ja jotkut ovat ihan oikeasti oppineet valmistamaan muutakin kuin sitä ainaista jauhelihaksi survottua polvilumpiokastiketta tai kermaista sienikastiketta. Useampi on jo lähestynyt ihmettelemällä, missä hemmetissä akatemian vimppa osa luuraa eli siis tomaattisoosit. No kyllä se sieltä tulee: tomaattini eivät vaan ole vielä kypsyneet, sillä soositomaattilajikkeeni tarvitsee vähintään 100 000 luksia aurinkoa peräpäivin, mutta kirkkaat päivät ovat vasta alkamassa.  Niitä odotellessa siis...

Mistä tulikin mieleeni, että kun nyt kerran helteet kohta poksuu, kaipaa Possu ainakin viilennystä. Järkähtämättömänä mehujään rakastajana minua jaksaa aina harmittaa mehujäiden liika makeus. Tämä koskee oikeasti vielä enemmän jugurtteja ja mehuja, muttei mennä sinne nyt, muuten joudun pimeyteen, eikä edes aurinko pelasta. Onneksi aina voi tehdä itse mehujäätä ja säätä sokerin määrän itselleen sopivaksi. 

Ja mikä olisikaan parempi juttu, kuin käyttää raparperi-mansikkakiisselin jämät raaka-aineena. Hienoa tässä on vielä se, että kun lopputuotetta imeskelee, kyseinen kohta ei mene heti valkoiseksi toisin kuin joissain mehujäissä. Tekemistä riittä vanhoille syväkurkuillekin. Homma menee siis niin, että soppa tai kiisseli jäädytystikkuun, tikku kaappiin, aurinko esiin, uikkarit päälle, tikku pois kaapista, tikku suuhun, mihinkäs muuhun, raikas tikku.

Kuten todettua, itse pidän vähäsokerisemmisista vaihtoehdoista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että makeudun kokemus vähenee sitä mukaa, mitä kylmempää syötävä aines on. Jos siis makean mehujään haluaa, kannattaa soppaan lisätä hieman sokeria. Ja onhan raparperi toki kirpeääkin.


Raparperi-mansikkakeittomehujää

raparperi-mansikkakeittoa 
tai vaihtoehtoisesti raparperia, mansikoita, vettä, sokeria ja perunajauhoja -> keitto
jäädytystikkuja
pakkasta
aurinkoa

Tiedät, mitä tehdä.

23.6.2014

Rompotti - hedelmiä rommiliemessä

Karjala ja Terijoki on ollut meillä viime aikoina sen verran tapetilla, että rompotilla mennään helposti väärään osoitteeseen. Sekaannuksen aiheuttava Römpötti on nimittäin maaseututaajama Karjalan kannaksella Koivistosta Viipuriin johtavan rautatien varrella. Ja Koivistosta käsittääkseni löytyy osa juuristani, millä selittyy Karjalainen luonteenlaatuni. En tosin tiennyt, että minulla sellainen on, enkä tuota identiteettiä ole omaksunutkaan, mutta hetken asiaan perehdyttyäni, huomaan ainakin joitakin yhtäläisyyksiä.

- Karjalainen ei kertakaikkisesti osaa käyttäytyä täysin asiallisesti. Aina on jotain liikaa tai liian vähän. Joko sitä istuu tuppisuuna tai sitten mennä meuhkaa niin maan pirusti. Usein lentää lasia ja lautasta, hyvässä tahdossa ja puhtaassa vahingossa. Eihän sitä voi asiaansa selväksi tehdä ilman, että selkeästi käsillänsä huitoo kun heikkomielinen tuulimylly. Joko sitä heti heittäytyypi liian läheiseksi ja kertoo viidessä minuutissa koko elämäntarinansa, tai sitten ei sano juur mitään.
 
- Karjalainen itkee ja nauraa samaa aikaan. Välillä tätä persoonaa tuntematon henkilö saattaa luulla että Karjalainen olisi jotenkin löyhä päästään. Tämä ei pidä paikkaansa. Karjalainen on tunnepersoona, mikään ei jätä kylmäksi ja jos jättää, on jossain vikaa.

- Temperamentti. Nollasta sataan nanosekunnissa. Koskee iloja ja suruja.

- Ruoka. Karjalainen on perso hyvälle luonnonläheiselle ruoalle. Keskivartaloon kertyy usein muutama vararengas, eihän sitä tiedä koska joutuu seuraavan kerran ruoatta olemaan. Joten syödään nyt kun saadaan ja hyvin syödäänkin! Ja nauretaan samalla.


No oli miten oli, anoppini ja Kari Vihta kaivoivat juhannuksena salaisesta kätköstään jo kauan muhineen rompotin, joka ei siis millään tapaa liity Karjalaan vaan on opittu Ranskasta. Rompotin ideana on säilöä eri aikaan kypsyviä hedelmiä liemessä ja kun homma on valmis sekä hedelmät että liemi ovat ihan älyttömän herkullisia. Lupaankin, että kun rompottia nauttii tarpeeksi, niin jossain vaiheessa tajukin lähtee.


 Rompottiin voi käyttää vaikka mitä hedelmiä: herkku jota minulla oli (jäätelön kanssa) etuoikeus maistaa, sisälsi ainakin kirsikoita, persikoita ja nektariineja. Hyvin tippuisi myös esimerkiksi luumut ja persimonit. Jouluiseen versioon voisikin laittaa juuri luumuja, kanelitangon ja ehkä jopa kardemummaa. Kärsivällisyyttä valmistaminen vaatii, sillä tämä versio, joka nyt juhannuksena laitettiin tulemaan, on kuulemma parhaimmillaan puolentoista vuoden päästä joulun aikoihin.

Tähän postaukseen on mahtunut jo joulu ja juhannus, haluan ehdottomasti mukaan vielä pääsiäisen. Ihan vaan siksi, että Stubbinkin puheita analysoitiin juuri sana sanalta ja tutkittiin, mitä esiintyi tiheimmin. Joskus voidaan ehkä analysoida, että itseäni lähempänä ovat esimerkiksi isoimmat juhlapäivät kuin esimerkiksi anatomisesti ihmetystä aiheuttavat kokovartalokyrvät. Joten: koska olen tällainen pääsiäiskäsi Uusikirkon tytär opetti minulle vielä kädestä pitäen rompotin valmistuksen.


Rompotti

puhdas säilöntäpurkki (esim. rajamäen good old suolakurkkupurkki on helmi)
sokeria
tummaa rommia
kirsikoita (poista kannat, kivet saa jäädä)
nektariineja (lohkottuina, kivet pois)
persikoita (lohkottuina, kivet pois)
luumuja (halkastuina, kiver pois)

Laita pohjalle kerros kirsikoita. Kaada päälle sokeria niin paljon, että kirsikat lähes peittyvät. Kaada sitten rommia, niin paljon, että kaikki peittyy. Anna muhia Baltiarallaa viikko, lisää seuraava hedelmä samalla tavalla, lisää samoin sokeria ja rommia. Kun tilaa ei enää ole, anna muhia vähintään vuosi esimerkiksi kylmäkellarissa. Jääkaappikin taatusti kelpaa.

Ohjeistuksena vielä että ainoa oikea rommi tähän on kuulemma meripihkanruskea ja hennosti arrakkinen Huracán, alkossa tuotenumero 144947.


19.6.2014

Juhannuksen mansikka-appelsiinisalaatti (ja kuohuviiniä)

Nyt kun tulevina päivinä vedätte vuoden grillilihakiintiönne täyteen ja muutenkin mässäilette tajuntanne uusiin ulottuvuuksiin, ehdotan joksikin päiväksi pientä kevennystä. Kyseinen ruoka toimii muutenkin mukavan kesäisenä särpimenä auringolla ja lämmöllä höystettynä. Eikä väreissäkään ole valittamista.

Tämä salaatti tarjotaan varhaispottujen ja erilaisten sillien kanssa. Jostain syystä boyn sinappisilli on viime aikoina maistunut varsin maukkaalta. Hiukan saa läträtä myös oivariinia sekaan.  Ja koska mansikka-aikakin on juuri alkamassa, punaista nassukkaan. Kuohuviini sopii hyvin aterian läpi. Nautitaan jääveden kanssa. Kuohuviini sopii hyvin aterian läpi.



Mansikka-appelsiinisalaatti

perussalaattia
erikoissalaattia esim. rucolaa, Sorrin sorrentoa tai jotain
varhaissipulia
paprikaa
mansikoita
appelsiinia
tuoretta persiljaa
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
balsamicoa
mustapippuria

Appelsiini kannattaa fileoida ja ottaa pelkät lihalohkot salaattiin.  Kastikkeeksi loraus hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa. Päälle vielä ripaus mustapippuria myllystä. Juomaksi kuoharia.


10.6.2014

Viinisuosituksia

Paljon kysellään viineistä, varsinkin punaviinit ja kuoharit tuntuu kiinnostavan. Yleisimmin ostan alle 10 euron viinejä, kuoharien kohdalla saattaa joskus nousta tuosta ylikin. Seuraava lista ei välttämättä ole mikään suosikkilista, mutta tuosta kannattaa lähteä kokeilemaan. Kyseessä on Vuoden Viini 2014 -kilpailun parhaiten sijoittuneita ja otetaan tähän nyt tosiaan vaan nuo halvemmat punaviinit ja kuohuviinit. Tulokset julkistettiin 19.3.2014. Koko kisan voiton vei punaviini Castillo de Molina Pinot Noir 2011 alkossa  tuolloin10,99€.

Huomaa, että joidenkin juomien hinnat ovat näistä hinnoista hieman kohonneet ja yhdestä ei saa enää kyseistä vuosikertaa.


Sarja 01: Euroopan punaviinit alle 11 euroa

KultaPaternina Banda Azul 20099.99 €
HopeaDurius Tempranillo 20119.71 €
PronssiZenato Veneto Rosso 201010.99 €



Sarja 04: Uuden maailman punvaviinit alle 11 euroa

KultaCastillo de Molina Pinot Noir 201110.99 €
HopeaPascual Toso Cabernet Sauvignon 201210.75 €
PronssiTrapiche Zaphy Malbec Syrah Cabernet Sauvignon 20129.75 €

 
Sarja 18: Kuohuviinit

KultaLindauer Brut 12.39 €
HopeaCastillo Perelada Cava Brut Reserva 9.99 €
PronssiCrémant d´Alsace Brut Blanc de Blancs 13.29 €

28.5.2014

Sesonkiruokaa: valkoviinissä keitetyt paneroidut haukipullat

Kun tuota haukea nyt tuntuu uivan akvaariooni ovista ja ikkunoista, pitänee taas harventaa kalakantaa. Muuten rakas kuparitetrapopulaationi kokee karmaisevan lopun. Tällä kertaa valmistetaan herkulliset haukipullat. Pohjataikina on lähes sama kuin haukipihveissäkin, valmistustapa hieman erilainen. Nyt pullat keitetään vedessä, johon on lisätty valkkaria ja sitten vielä paneroidaan ja paistetaan pannulla. Toimii myös tapaksina.



Valkoviinissä keitetyt paneroidut haukipullat

500 g haukea fileenä
2 shalottisipulia
1 dl kermaa
1 kananmuna
1 rkl sitruunamehua
½ dl korppujauhoja
kourallinen tilliä 
valkopippuria
suolaa


vehnäjauhoja
ruisjauhoja
(suolaa
valkopippuria)

Vedä hauki ja sipulit kutterilla tai jollain muulla terällä hienoksi massaksi. Malta jauhaa, niin ruodotkin hienontuvat. Sekoita loput ainekset massaan. Laita vettä kiehumaan ja lisää muutama desi valkkaria. Pyöritä pieni koepallo ja keitä sitä 2 minuuttia. Tarkista maku ja lisää suolaa tarpeen mukaan. Pyöritä massa pulliksi (paisuu hieman keitettäessä) ja keittele n. 4 minuuttia. Kaada lautaselle yhtä paljon vehnä- ja ruisjauhoja. Pyörittele keitetyt pullat jauhoissa ja paista vielä reilussa voissa miedolla lämmöllä kullanruskeiksi. Tarjoile varhaispottujen, ecossaisen ja porkkanaraaste-puolukkasalaatin kanssa.


24.5.2014

Hellepäivään hunajajääteetä ja Askondin taikuutta

Läkähdyttävänä päivänä raikasta jääteetä. Sitä on helppo valmistaa itsekin ja makeuden määrään voi vaikuttaa. Koska olen kovin perso hunajalle, toimii se minulla luonnollisena makeuttajana ja myös juoman maustajana. Tämä ei ole makea versio, säädä oman  makusi mukaiseksi.


Hunajajäätee

2 litraa vettä
1 dl hunajaa
6 teepussia (lipton yellow label)
1 limen mehu
1 sitruunan mehu
½ appelsiinin mehu
minttua (tai sitruunamelissaa)
jääpaloja

Kiehauta vesi ja lisää hunaja. Laita teepussit veteen ja anna maustua makusi mukaiseksi. Kuumana tee saa maistua ihan kunnolla, sillä kylmänä maku heikkenee. Purista joukkoon sitrushedelmien mehut. Jäähdytä ja tarjoile mintun, sitrusviipaleiden ja jääpalojen kanssa.

Ja koska kävi niin hyvin, että juomaan ei tullut yhtään valkoista sokeria, voidaan sitä nauttia toisessa muodossa. On nyt nimittäin niin, että Vehmaalla sijaitseva lempileipomoni Askondi on alkanut valmistaa jotain ihan järjettömän hyvää. Se muistuttaa kroissanttia ja on ehkä tehtykin kroissanttitaikinaan. Sisältä löytyy jotain vaniljaan viittaavaa tahnaa ja mustista pisteistä ja mahtavasta mausta päätellen, valmistuksessa on käytetty aidon vaniljatangon sisältö. Jumankeka, kuolasin kuin koiramme ja lähes revin karvani (kuin koiramme) pelkästä innostuksesta, niin hyvää tuo oli.  Ja mikä parasta kyseinen tuote on makeudessaankin raikas, sillä vaniljatahnaan on ympätty kosolti sitruunaa.


Perkele, että olikin hyvää.

Askondista ja sen huipputuotteista lisää täältä.