26.6.2017

Kinuskikastiketta, kohmeisia marjoja ja jäätelöä

Mikäpä sen ihanampaa kuin kohmeiset marjat ja kuuma kinuski. Jos kaapissa sattuu olemaan vielä jäätelöä, niin siitä. Kinuskin voi valmistaa monellakin tapaa, vaikkapa keittämällä kokoon kondensoitua maitoa. Jos haluaa saada herkut nopeammin esiin, niin suosittelen seuraavaa:


Kinuskikastike

2 dl kuohukermaa
1,5 dl fariinisokeria
ripaus suolaa

Sekoita kattilassa ja keitä muutama minuutti kinuskiksi. Lisää suolaa. Lautaselle kohmeisia marjoja esim. vadelmia, mustikoita herukoita ja karpaloita.

17.6.2017

Åbo Open -drinkkikilpailu

Maanantaina 19.6. klo 18 järjestetään Anniskelukahvila Tiirikkalassa jännät karkelot, kun Turun parhaat baarimestarit mittailevat taitojaan drinkkien valmistamisessa. Finalistit ovat valikoituneet kisaan ennalta lähettämiensä reseptien perusteella. Åbo openissa haetaan tänä vuonna juomaa, joka on kiva nauttia ennen ruokaa ja yhtenä raaka-aineena tulee olla jokin Martinin vermuteista. Kukin kilpailija valmistaa kolme cocktailia ja aikaa on kahdeksan minuuttia. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja se on tarkoitettu vain täysi-ikäisille. 

Kruunua pitää tällä hetkellä hallussaan viime vuoden voittaja Tiirikkalan Jarno Venho. Euroviisujen tapaan seuraava kisa vedetään voittajan kotipaikassa eli tällä kertaa siis Tiirikkalassa. Siellä onkin viime aikoina panostettu erityisesti cocktaileihin. Ei huono panostus, sillä tiskin takana hääräilee Jari Kosunen, joka on erittäin innovatiivinen ja taitava kaveri. Kosunen on myös tämän vuoden kahdeksan finalistin joukossa ja saa ainakin meikäläiseltä monen monta peukkua, hyvä Jari!

Tästä ja helteestä innostuneena meinasin alkaa väsäämään jääteetä, mutta päädyin kuitenkin tekemään Irish Coffeen. Miksei, kuuma juoma toimii helteellä kuin libresse eli ihan v*#un hyvin. Tällä ohjeella tuskin juhlisin Åbo Openissa, varmaan jotain sanomista heti tulee, mutta näin Irish Coffee meikälle maistuu. Kunnon sokeria (muscovado tai fariini), hyvää kahvia (ei espressoa), irlantilaista viskiä ja kermavaahtoa (ei sprayta tötteröstä).  


Irish Coffee

2 tl muscovadoa
kahvia
4 cl jamesonia
kermavaahtoa

Anna sokerin sulaa kahvin joukkoon, lisää viski ja lopuksi lusikan kuperaa puolta pitkin kerma siten, ettei se sekoitu kahvin joukkoon. Päälle voi runtata vielä muskottipähkinää, jos haluaa fiilistellä. Eri asia kuuluuko se Gaelachin kahviin.



16.6.2017

Gazpachon aakkoset eli miten tehdään täydellistä gazpachoa

Andalusia ja varsinkin sen eteläinen osa on gazpachon synnyinkoti. Vaikka joku saattaakin olla alkuperäisaineksista aikas tarkkana, Andalusiassa tarjotaan myös Gazpachoa, jossa ei ole tomaattia lainkaan. Kts. seuraava kohta (se ei liity tähän mitenkään).

Blenderi. Ehdoton juttu. Ainekset kulhoon ja hyrrä pyörimään. Sitä paitsi pyöriminen on nyt kova juttu, spinnerit.

Caspa on latinaa ja tarkoittaa pienten palasten sekamelskaa. Gazpacho saattaa olla saanut siitä nimensä.

December 6th on Yhdysvalloissa kansallinen Gazpacho-päivä. Silloin on joku toinenkin juhlapäivä.

Erinomaisessa keitossa maistuu juuri sopivasti valkosipuli. Älä laita sitä liikaa. Yhteen blenderikulholliseen riittää hyvin yksi valkosipuli.

Forssa. Suomen gazpachoinen pääkaupunki. Silloin kun asukkaat eivät vedä vahaa tötterötukkiinsa, hiovat nuo mukavat kantahämäläiset gazpacho-reseptejään uuteen uskoon. Ainakin uskoisin niin.

Geriatrit suosittelevat gazpachoa vanhuksille helteillä. Miksei, se on ehdottomasti muutenkin hellepäivän keitto. Ja onhan se myös helppoa niellä.

Hapot. Gazpacho saa mukavan raikkautensa ja pienen kirpeytensä tomaateista ja niiden hapoista. Kts. kohta M.

Iovfefe

Jääpalat eivät kuulu tähän, vaikka niitä välillä resepteissä näkeekin. Vettä voi hieman lisätä, jos tulos ei miellytä, mutta vain vähän. Tee keitto valmiiksi hyvissä ajoin ja anna jäähtyä jääkaapissa.

Kurkusta voi kaapia siemenetkin pois, jos huvittaa. Omasta mielestäni se on tarpeetonta.

Leipä. Joissain resepteissä ei edes leipää käytetä, mutta ne ovat niin väärässä. Leipä suurustaa keittoa juuri sopivasti, jolloin lopputulos ei ole smoothie eikä mikään mukaan asiaan kuulumaton juttu. Sillä saadaan rakenteeseen myös mukavaa kermaisuutta. Leipää kannattaa liottaa vähintään puoli tuntia ensin vedessä ja sitten puristella nesteet pois.

Makeus. Sopan ei ole tarkoituskaan olla makeaa. Jos lisäät inauksenkaan sokeria, joudut vastaamaan siitä minulle. Tomaattien hapot pitää maistua, tai kyseessä ei ole gazpacho.

Nillittäjät ovat aina valittamassa. Gazpacho on ja sen kuuluukin olla kylmä keitto. Suomalaiset eivät ehkä ole parhaita syömään soppiansa kylminä, mutta tämä on hyvä juttu harjoitella.

Oliiviöljy. Käytä vain hyvää oliiviöljyä. Ja paljon. Espanja on suurin oliiviöljyn tuottaja ja kyllä sitä osataan käyttääkin. Vaikka Italiassa ja Kreikassa osataan myös, valitse tähän espanjalaista laatua.

Paprika. Käytä sekä punaista että vihreää paprikaa. Punainen on sopivasti makea, kun taas vihreä antaa sopalle sopivaa karvautta.

Rustiikkista maalaisleipää voi paahtaa kuutioina kuumalla pannulla ja lisätä sitä valmiin annoksen päällä.

Salaattisoppahan tämä ei ole lainkaan. Vaikka gazpachon vihaajat sitä näin saattavat kutsuakin, heitä tikulla silmään ja takulla toiseen.

Tomaatti. Valitse vain kypsiä tomaatteja, jos ei ole saatavilla, unohda keitto. Toki voit käyttää myös valmiiksi kuorittuja kokonaisia purkkitomaatteja, Mutti on tunnetusti hyvää. Niin minäkin tein, kun oli vain 3 sopivan kypsää tomaattia.

Usko tai älä, tällä hetkellä allekirjoittaneen parvekepöydällä jolkottelee mustarastas. Liekö tullut rusinoita hakemaan. Voinen luovuttaa ne rastaalle, keittoon rusinat eivät kuulu.

Viinietikka on must! Parasta tähän on sherryviinietikka, mutta muutkin käy. Oma lempparini on juuri nyt omenaviinietikka, mutta se vain siksi, ettei sherryviinietikkaa ole.



Eli tuon ohjeistuksen perusteella kun heität seuraavan satsin blenderiin, kaikki menee hienosti ja saat makoisaa espanjalaista hellepäivän keittioa.


Gazpacho

3 kypsää tomaattia
1 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti)
1/3 kurkkua
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 keltasipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl sherryviinietikkaa
1 dl hyvää oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
(vettä tarvittaessa)


14.6.2017

57 villiruokaohjetta

Pari vuotta sitten kokosin Polkkapossuun vuosien varrella kertyneitä villiruokaohjeita, 43 kappaletta. Nyt on hyvä aika päivittää listaa, tässä 14 lisää eli linkkeineen yhteensä 57 ohjetta. Kuvia ei ole linkitetty.





Nokkosfalafelit ja raparperi-nektariinisalsa

Ukonpalko-punasipulipiirakka

Sriracha-lahna

Ahventartar

Herkkutatti-hernerisotto

Mustikka-kookospiirakka

Tyrni-sillilautanen 

Parmesaani-munakoisovuoka suppilovahveroilla

Kuusenkerkkäglögi

Nokkos-vuohenputkicannelonit

Mädin käsittely

Täytetyt bataatit ja litulaukkaa

Lahnaa leivinpaperikääreessä

Suolapähkinä-nokkospesto 



Ruokakirjasuositus: K niin kuin kaali

S niin kuin suosikki, P niin kuin parasta. K niin kuin kaali on ehdottomasti eräs lempparikasviksistani. Se taipuu moneksi ja on eräs monipuolisimpia kasviksia.

Kaalia on viljelty jo vuosituhansia. Alkukotia on vaikea määrittää, sillä kaali on levinnyt lähes maailman jokaiseen kolkkaan. Kiinassa se tunnettiin jo 6000 vuotta sitten, merkintöjä on myös Mesopotamiasta, antiikin Kreikasta ja Roomasta, joissa sitä pidettiin ylellisyystuotteena. Ensimmäiset pyöreäpäiset kaalit ilmestyivät Englantiin 1300-luvulla ja levisivät sieltä hiljalleen läpi Euroopan muualle maailmaan.

Kaalin suosio perustuu epäilemättä sen maun lisäksi runsaseen satoon ja hyvään kestävyyten tuholaisia vastaan. Ja onhan kaalinpäät veikeän näköisiä pikku otuksia. Polkkapossun lapsuuden kodissa viljeltiin kaalia, ehkä siksi se herättää minussa lämpimiä tunteita. Muistan, kun isä viritteli joko punaiseen zetoriin tai siniseen super dextaan ison perälavan ja sitten mentiin isolla porukalla keräämään kaalinpäitä. Lopuksi monimetrinen lava oli niin täynnä, että ainakin omiin silmiini se näytti maagiselta kaalivuorelta. Ja kun kaalia kerran oli paljon, oli myös isoja puisia kaalihäkkejä paljon. Niiden seassa oli loistava telmiä ja rakennella yllättäviä majaviritelmiä. Sana viritelmä onkin saanut alkunsa siitä, että telmitään lähes haltioituneessa viriviritööttöötadhd-tilassa kaalihäkkien keskellä ja keksitään jokin loistava kyhäelmä eli kyhös. Kyhöksen alkuperää en tunne.

Salla Korpela on mennyt kevyesti sekaisin kaalista. K niin kuin kaali on hänen hieno keittokirjansa ja samalla oodi kaalille. Kaikki opuksen ohjeet ovat kasvisruokia ja suuri osa myös vegaanisia. Ruokakuvista vastaa taitava Anna Autio. Kirja on jaettu lukuihin erilaisten kaalien mukaan: keräkaali, varhaiskaali, kukkakaali, parsakaali jne. Resepteissä on pääruokia, lisukkeita, kasviksia, höyrytystä, keittämistä, grillaamista. Kuten todettua, kaalista on moneksi.

Sain kirjasta hyviä ideoita ja paljon inspiraatiota, joten otetaan kuvaan mukaan lamppu odottamaan juuri sinun välähdystä.



Grillatut varhaiskaalit

Eräs ehdoton reseptisuosikkini kirjasta on grillatut varhaiskaalit. Saattaa monesta kuulostaa vähän häröilyltä, mutta sitä se kaikessa hienoudessaan onkin. Valmistustapa jota ei välttämättä ihan heti itse keksisi, vaikka kuinka hyppelisi kaalikiimassa häkkien seassa. Varhaiskaali leikataan 3-4 sentin lohkoiksi, palat suditaan öljyllä ja heitetään grillin. Homma on valmis, kun pinta alkaa sopuisasti ruskistua tai herkästi jopa mustua. Tarjoilu lämpimänä, kastikkeen kera. Salla heittää tässä vaiheessa ohjeet caesar-soosille, chimichurrille, basilikaöljylle ja chilikastikkeelle. Juuri nyt vatsaani ilmestyi sammakko.

Hyviä lukuhetkiä, suosittelen!

Kirjailija: Salla Korpela
Kustantaja: Into-Kustannus Oy
Sivumäärä: 112
Julkaisuvuosi: 2017

Kirjan arvostelukappale saatu kustantajalta.

10.6.2017

Speltti-myslisämpylät

Kaikkihan meistää osaa sämpylöitä tehdä, joten sinänsä tässä reseptissä ei ole mitään ihmeellistä. Paitsi että on! Speltin upea kevyesti pähkinäinen maku saa liito-oravankin hylkäämään tammenterhonsa ja muuttaman johonkin mahdollisimman lähelle Birkkalan tilaa. Siellä nimittäin viljellään spelttiä ja liito-oravapopulaatio jatkaa epäilemättä kasvamistaan. 

Tiesittekö muuten, että liito-oravaa suojellaan tiukoilla EU-direktiiveillä. Kaavoituksissa lähtökohtana on, että liito-orava ei väisty kaavan alta, vaan kaavaa muokataan elinpiirin rajoissa. Ja tästä hyvänä esimerkkinä on Suomusjärvi, jossa, by the way, Birkkalan tila sijaitsee. Helsinki-Turku -moottoritiestä tuli nimittäin puoli kilometriä ajateltua pidempi. Se kun tekee pienen mutkan juuri Suomusjärven kohdalla ja sillä kierrettiin juurikin liito-oravien elinpaikka. En sano, että tällä olisi ihan suora yhteys Birkkalan emännän uunilämpimiin spelttisämpylöihin, mutta vahvasti siltä näyttää.



Kun nyt pääsit speltin makuun, haluan myös suositella spelttimannaa, jos tulee mielettömän täyteläistä mannapuuroa. Toinen ehdoton lempparini on spelttihelmet, niitä ei voi ihminen tai possu syödä mitenkään liikaa. Jos iso himo pääsi iskemään, niin haluat ehkä vilkaista granaattiomenaista spelttihelmisalaattiani.

8.6.2017

Uunibataatit, linssejä, broilerin jauhelihaa ja jugurttidippiä

Hyvä tuuri kävi, sain Polkkapossuun vieraskynäilijäksi Turun museokeskuksessa konservaattorina työskentelevän Chef Kulinaari Carterin. Hänen kokkailufilosofiaansa kuuluu rohkeus kokeilla erilaisia juttuja lopputulosta turhaan jännittämättä. Intuitio ja luovuus ovat avainsanoja, reseptejä ei juurikaan käytetä. Taitaa päteä aika hyvin myös konservaattorin hommiin. Kädessä pysyy yhtä lailla soppakauha, veitsi, skalpelli, mikroskooppi, dekantterilasi, kaasupoltin, injektioneula, vasara ja paistinpannu. Seuraavassa ohjeessa kaikkia edellisisiä ei ole pakko käyttää, mutta jos oikein luovalle päälle sattuu, en tohdi kieltääkään. Mainio ohje Chef Carterilta. 



UUNIBATAATIT, LINSSEJÄ, BROILERIN JAUHELIHAA JA JUGURTTIDIPPIÄ         
4 annosta

Bataatit:

4 pientä bataattia
rypsiöljyä (tai muuta kasviöljyä)
suolaa ja pippuria
hunajaa
½  limen mehu
mausteet: paprika/savupaprika, valkosipulijauhe, kurkuma, harissatahna tai chili
rosmariinia


Linssi-broileri:

1 keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
purkillinen kypsennettyjä punaisia linssejä (tai keitä itse)
broilerin jauhelihaa (tai esim. nyhtökaura, härkis, jauhis tms.)
suolaa ja pippuria
mausteet esim: paprika/savupaprika, kurkuma + harissa tahna

Dippi:

maustamatonta jugurtti
ripaus suolaa ja pippuria
limen mehua
tuoreita yrttejä, esim minttua, persiljaa, korianteria tms.
halutessa loraus hunajaa, valkosipulijauhetta


Valmista jugurttidippi ja laita jääkaappiin maustumaan.

Pese hyvin juuriharjalla bataatit. Niitä ei tarvitse kuoria. Halkaise kahtia pituussuunnassa. Tee rypsiöljystä, hunajasta, limen mehusta ja haluamistasi mausteista (+suola/pippuri) seos. Sivele tämä kauttaaltaan bataattien pintaan, myös kuorelle (josta siis tulee rapea ja voi syödä!). Tee leikattuun pintaan veitsellä poikittaisia viiltoja. Paista uunipellillä leivinpaperin päällä 200-asteisessa uunissa bataattien koosta riippuen noin 30-60min.

Bataattien kypsyessä valmista linssi-broilerinjauheliha lisuke. Kuulota paistinpannulla sipulit ja valkosipulit ja paista jauheliha. Lisää linssit ja mausta. Mikäli bataatit ovat isoja, lisukkeen voi tarjoilla bataatilla kaivertamalla osan kypsästä bataatista pois (tämänkin voi toki syödä) ja täyttämällä bataatit. Tai lisukkeen voi tarjoilla bataattien vieressä erillisenä. Kruunaa annos raikkaalla jugurttidipillä!


7.6.2017

Ricotta-tuoreyrttilevite

Margariinin voi välillä korvata jollain muulla leivänpäällisellä. Nyt on tietysti villiyrttiaika parhaimmillaan ja alla olevan ohjeen yrtit voi korvata vaikkapa siankärsämöllä, litulaukalla, nokkosella ja ihan millä haluaa. Jos ei kuitenkaan ole kiinnostusta lähteä hortoilemaan, kannattaa omia yrttipöheikköjä hyödyntää.








31.5.2017

Suolapähkinä-nokkospesto

Hei tää on aika siisti juttu. Pestosta jätin pinjansiemenetkin pois hyvällä omatunnolla ja nokkoset noukin Aurajoen rannasta. Testaa huvikses, aikas hyvää pestoa.



30.5.2017

Lahnaa leivinpaperikääreessä

Ranskalaisessa keittiössä tunnetaan kypsennystekniikkana en papillote. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että raaka-aine kypsennetään kääreessä, jolloin se mukavasti höyrystyy ja muhii mukavan mehukkaaksi. Jotta tulos olisi täydellinen, pieni määrä nestettä tarvitaan pitämään höyryt liikkeellä. Kalan kanssa menee hyvin vaikkapa loraus valkoviiniä. Kääreenä toimii usein leivinpaperi, mutta periaatteessa vaikkapa paperipussi käy ihan yhtä hyvin. Annokseen tulee juhlavuutta, kun kala tuodaan kääreessä pöytään ja ruokailija saa ihanat aromit nokkaansa avatessaan pakettia. 

Kypsennystapa on erinomainen kalalle ja vihanneksille, mutta mikään ei estä käärimästä vaikka kokonaista lammasta leivinpaperiin. Kypsennysmetodi on yleinen eri puolilla maailmaa, mutta pienin variaatioin. Kaakkois-Aasiassa kääreenä toimii banaaninlehti, Indonesiassa tällainen suosittu ruoka on otak-otak. Ruoka sai nimensä raumalaiselta lähetyssaarnaajalta, joka joskus 1930-luvulla valmisti paikallisille ruokaa ja kysyi Otak galaaa. 





Lahnaa en papillote aasialaisittain

Poista lahnasta sisälmykset ja suomusta. Leikkaa lihan molemmin puolin muutamia viiltoja. Valmista kastike:

1 rkl soijakastiketta
1 limen mehu
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl ketsuppia
1 valkosipulinkynsi
snadisti inkivääriätahnaa
chiliä
mitä sattuu olemaan


Valele molemmin puolin. Päälle vielä kevätsipulia. Lorauta ihan lopuksi hieman valkkaria pakettiin. Kääri kala kuvan osoittamalla tavalla levinpaperiin ja kypsennä 180 asteisessa uunissa. Itselläni tuli juuri sopivaa perunoiden keittymisajan. Juu, on siinä ruotoja, kyseessähän on lahna. Mutta tämä on hyvä lahnaresepti, vaikka lahnan syöminen saattaakin tuntua työläältä. 

25.5.2017

Kampasimpukoiden valmistaminen

Ei voi olla kuolemansynti syödä kampasimpukoita, vaikka mässäily itsessään onkin. Niiden valmistamista ei tule sinun kammoksuman, se on yhtä vaivatonta ja helppoa kuin tilata metelöivälle alakerran heimokunnalle kostona viisi uutta miestenlehteä. Olipa raamatullista muttei kuitenkaan. 



Huomioi muutama juttu, niin onnistut varmasti. 


1. Poista jalka, evä tai mädin kiinnikeosa. Usein se on jo valmiiksi poistettu, mutta jos ei, niin napsauta irti. Makuun tuo ei varsinaisesti tee muutosta, mutta jalka saattaa tuntua rakenteellisesti hieman höpsöltä suussa.  

2. Mitä kuivempi simpukka sen parempi lopputulos. Eli kuivaa simpukka hyvin talouspaperilla ennen paistamista.  

3. Pannun pitää olla kuuma. Kyllä, todellakin kuuma. Älä myöskään lataa pannulle liikaa tavaraa. Mitä enemmän kamaa, sitä kylmemmäksi pannu hiipuu ja sitä enemmän simpukat alkavat kiehua, mikä ei suinkaan ole tarkoitus. . 

4. Älä ylipaista. Minuutti per puoli riittää tai jopa vähempikin. Liian kypsä kampasimpukka on kova ja kumimainen. Tietty jos haluat tehdä tästä lapsellesi tai vielä paremmassa tapauksessa vaimollesi superpallon, suosittelen reilua ylikypsentämistä. Lisäämällä elintarvikevärejä saat pinnasta hyvinkin autenttisen näköisen pilkkuineen ja viivoineen. Tädää. 

5. 2-3 simpukkaa per lätty on hyvä.  

6.  Tarjoa hyvän kastikkeen kanssa. Kaiken A ja O, alfa ja omega, after shave ja oranki. Hyvä kastike on ihan vaikka pelkkä voisula, johon on lisätty timjamia ja valkosipulia. Mutta ei hollandaisekaan väärin ole. Sen ohje on Polkkapossun kastikeakatemiassa. Ja huomaa, että voit tehdä myös fuskuhollandaisen, sekin on hyvää. Sama ohje, sama paikka, sama aika. 

7. Valkosipulinen timjami-kirkastettuvoisoosi syntyy seuraavasti: Kirkasta voi, heitä pannulle kynsi pilkottua valkosipulia ja timjamia. Paista kampasimpukat siinä juuri oppimasi ohjeistuksen mukaan. Kaada soosi simpukoiden päälle. 

8. Koska sama kastike/samat kastikkeet on ihanaa myös parsojen kanssa, keitä muutama varsi. 

9. Italialainen renessanssimaalari Sandro Botticelli oli huikea kulinaristi ja kampasimpukoiden ystävä. Hänen kuuluisimmassa maalauksessaan Venuksen syntymä, rakkauden jumalatar Venus nousee kampasimpukasta. Liekö hänkin ollut ruokailemassa, maalauksen perusteella on syönyt muidenkin osuuden, kun kummaltakin puolelta häntä kohti juuri hyökätään.





23.5.2017

Nyhtökaura-pastapihvit

Tiesitkö, että pastan jämät voi helposti käyttää vaikka kasvispihveihin. Satuin nimittäin keittämään hieman liikaa pastaa erästä toista salaattia varten ja tuumin, ettei ylijäämäpastaa saa poiskaan heittää. Tein ihan järjettömän hyvät pihvit, todellakin herkulliset.  

Käyttämäni pasta oli Tervensin gluteenitonta kikhernefusillia, kun salaatin piti olla käypää keliaakikollekin. Mutta lähes mikä tahansa pasta ajaa saman asian. Toki jos tästä vielä jättää korppujauhot pois, valmistuu gluteenittomat nyhtöhernepalleroiset. Tällöin ei kannata lutrata sekaan niin paljon juguakaan, sillä korppujauho toimii tässä jugun sitojana.  



Mausteiset nyhtökaura-pastapihvit, tsatsiki ja retiisi-mozzarellasalaatti

3 dl keitettyä kikhernepastaa (Tervens)
½ keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
½ punainen paprika
1 dl turkkilaista jugurttia
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
1-1,5 rkl juustokuminaa
1-1,5 rkl harissaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
muutama lehti tuoretta minttua
125 g nyhtökauraa (tomaatti, savupaprika)

Jauha keitetty pasta ensin monitoimikoneessa lähes tasaiseksi. Freesaa sipuleita ja paprikaa hetki pannulla ja lisää pastan joukkoon. Ajele koneella. Lisää myös kaikki muut ainekset paitsi nyhtökaura ja ajele karkeaksi massaksi. Pienennä nythökaura sekaan ja sekoita tällä kertaa lusikalla. Se saa jäädä isommaksi. Massan pitäisi tässä vaiheessa olla aikas tönkköä. Pyörittele kostein käsin pullia ja littaa pieniksi pihveiksi. Tarkista taikinan maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Paista pannulla reilussa öljyssä pihvejä muutami minuutti per puoli. Tarjoile tsatsikin ja raikkaan salaatin kanssa. 

Tsatsiki (turkkilaista jugua, valkosipulia, kurkkua, sokeria, suolaa, minttua)

Retiisi-mozzarellasalaatti

vihreää salaattia
kurkkua
paprikaa
retiisiä
mozzarellaa
kevätsipulia
basilikaa

Salaatin kastikkeeksi vaikkapa Neidon sitruunan makuista rypsiöljyä.

17.5.2017

Kesädrinkki: Puistokatu Russian

Kohta lämpenee muuallakin kuin Polkkapossun pöksyissä. Sen kunniaksi Puistokadun Silli(haluatko)miljonääri(ksi) kehitteli hienon kesädrinksun, joka oli juuri minun makuuni: sopivan raikas, hellästi moho, juurikin jäähdytetty ja hurmaava hipiältään. Tekijänsä oloinen siis.  

Mutta mikä määrittelee hyvän kesädrinkin? Tiedustelin asiaa residenssimme kauniimmalta osapuolelta, jolla en tarkoita kohta 17 vuotta täyttävää filosofikoiraamme. 

- No ainakin sen pitää olla raikas. Siis todella raikas. Ja ehkä mansikkainenkin, hän vienosti kujersi, ryhdisti rintaansa ja hulmautti vapaana vellovat vaaleat hiuksensa kutsuvasti sivulle. Eikä missään nimessä liikaa makeutta. Tiedät kyllä, ei sellasta makean makeaa. Ja kuohuviini toimii hyvänä pohjana, tai ainakin siinä pitää olla hiilihappoja. Ja kuoharista saa hyvät hiilihapot ja vielä hyvän syynkin juoda kuoharia. 

Niin. Allekirjoitan edellisen. Muistutan vielä, että myös sangria toimii jokaisessa tilanteessa, jonka ihmismieli voi kuvitella. 


Puistokatu Russian

4 cl Leijonaa
2 cl vadelmalikööriä
1,5 dl Schweppes Russiania
0,5 dl metsämansikan makuista kivennäisvettä (esim. Pirkka)
appelsiinilohkoja
mansikoita





13.5.2017

Parsa-sienirisotto

Tämä toimikoon muistutuksena siitä, että juuri nyt on parsa-aika. Turun torilla parsanippu 0.60€, ei voinut tietenkään jättää noukkimatta, varsinkin kun parsa on possun suurta herkkua. Miksei alla oleva ohje toimisi myös äitienpäivänä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullista ja juhlallistakin. 

Kuvassa oleva rakenne on täydellinen. Hieman puuromainen, muttei kuitenkaan. 


Olen joskus 9 vuotta sitten heittänyt Polkkapossuun ohjeistuksen täydellisen risoton valmistamiseen. Tässä osia siitä. 

"Jyvät ja akanat. Risottoa hallitsee kolme riisilajiketta: arborio, vialone ja carnaroli. Nämä siksi, että niissä on paljon tärkkelystä ja ne pystyvät kaikki imemään huomattavan määrän keitinlientä, mutta silti pysymään tikissä. Riisinhän ei pitäisi olla ylikypsää mössöä, vaan al denteä. Tällöin jyvän kuoriosa toimii aperitiivina antaen kevyen purutuntuman ja houkuttaa jatkamaan kohti suussa sulavaa riisin keskiosaa. Arborioriisi on lajikkeista käsittääkseni käytetyin. Sitä on helppo hanskata, se ei välttämättä edes kärsi muutaman minuutin ylikeittämisestä. Hienostunein maultaan on carnaroli, jota pidetään yhtenä parhaista risottoriiseistä.

Mitäs seuraavaksi? Älä ainakaan missään tapauksessa huuhtele riisiä. Tärkkelystä on juuri sopivasti sen verran, että lopputuloksena on sopivasti tahmea puuromainen kokonaisuus, joka läsähtää lautasella.

Sitten voitkin jo laittaa levyn päälle, pilkkoa sipulin ja laittaa viereiselle levylle liemen lämpenemään. Freesailesipulia hetki voin ja oliiviöljyn seoksessa, mutta älä päästä ottamaan väriä. Kippaa seuraavaksi riisit kattilaan ja freesaile. Älä anna riisin ottaa yhtään väriä, sekoittele koko ajan. Riisi imee nyt parhaat palat voista ja sipulista. Kohta riisikin on muuttunut läpinäkyväksi. Parisen minuttia alkaa olla jo maksimiaika. Jos freesat riisiä liikaa, jyvä kovettuu eikä pysty enää imemään nestettä maksimiteholla.

Liemi. Parhaan tuloksen saat, kun käytät keitinliemenä itse tehtyä kunnollista lientä. Useimmiten Liemikuutioitakin toki saa käyttää, jos ei jaksa poristella omia keitoksia. Nesteenä käytetään usein myös valkoviiniä. Vermutti on huippuainetta, sillä saadaan keittiöön mahtava tuoksu ja riisiin kunnioitusta herättävä maku. Tästä hetkestä riisin valmistumiseen menee 17-20 minuuttia. Nyt kun siis riisit ovat imeneet rasvan ja sipulin maut, annetaan niille lisää makuja eli lisätään ensin kunnon tujaus valkoviiniä tai vermuttia. Näitä en juurikaan mittaile, antaa mennä vaan ihan mutulla. Alkoholi haihtuu pois, mutta riisi imee käyneiden viinirypäleiden jalostetun tunnun. Tästä lähtien toimit niin, että aina kun liemi on loppumaisillaan, lisäät sitä viereisestä kiehuilevasta kattilasta ja sekoittelet ahkerasti. Sitten riisi onkin jo valmista.

Risottoon sekoitetaan usein myös parmesaania. Jos minulta kysytään, se on pakollista. Monet heittävät vielä kunnon köntin voita joukkoon. Minä laitan valkosipulista voisulaa, joka viimeistään laukaisee tajunnan."


----

Parsa-sienirisotto

Tee muuten ylläolevan ohjeen mukaan, mutta siipaloi pari herkkusientä ja freesaile niitä hetki voissa. Neljä minuuttia ennen riisin valmistumista heitä sekaan parsanuput. Lisää lopuksi herkkusienet.  

11.5.2017

Herrasväen juhlaillallinen 1700-luvun hengessä


Matkustajien kestittäminen alkoi Turussa Seipelin krouvissa vuonna 1757. Tästä katsotaan alkaneen suomalaisen nykyaikaisen hotelli- ja ravintolatoiminnan. Nykyinen osoite on Linnankatu 3. 

Vuonna 1713 venäläiset marssivat muutaman tuhannen sotilaan joukolla Turkuun. Niin suuri oli tuolloinen tsaari Pietari, että pelon edessä Turku oli lähes tyhjentynyt asukkaista. Venäläisten miehitystä kutsutaan isovihaksi ja sen katsotaan loppuneen 1721 Uudenkaupungin rauhaan. Hiljalleen alkoi teollisuuden nousu. Vuonna 1738 perustivat veljekset Wechter ja Henrik Rungeen Turkuun verkamanufaktuurin. Myös sokeritehdas näki päivänvalon vuonna 1756. Sokeri oli alkuun ylellisyystavara, jota myytiin vain apteekin hyllyltä. Hiljalleen kun kahvi yleistyi, myös sokerin käyttö lisääntyi. Välillä kahvi oli kiellettyjen aineiden listalle, mutta koska käytön valvominen oli lähes mahdotonta, kielto poistettiin. Kunnes se taas kiellettiin ja taas vapautettiin. Kahvia tarjoavista paikoista alkoi hiljalleen tulla kokoontumispaikkoja ja 1700-luvun lopun Turussa tiedetään olleen ainakin neljä kahvihuonetta. Verka- ja sokeritehtaan lisäksi Turussa toimi 1700-luvulla myös kaksi tupakkatehdasta ja laivanrakennustelakka. 

Teollisuuden ohella Turku oli myös tärkeä tieteen ja kulttuurin keskus. Ja huvittelun. Saatiin tänne kuninkaallisia vieraitakin muutamaan kertaan. Vuonna 1752 kuningas Aadolf Fredrik pöllähti vaunuinensa Hämeentullin porteille, josta ratsasti ylväästi hevosellaan sisään Turkuun tykinlaukausten säestäessä tapahtumaa. 1775 saapui Fredrikin poika Kustaa III ja 1802 Kustaa IV Aadolf. Eikä unohdeta myöskään tsaari Aleksanteri I:stä vuonna 1812.  

Ja tietty aina järjestettiin hillittömät juhlat ja tanssiaiset. Ingmanin talossa, nykyään Casagrandentalossa, oli Seipelin sali, joka oli Turun huomattavin ravintola- ja juhlahuoneisto. Tällä hetkellä taloa ympäröivässä maisemassa Seipelin perintöä jatkavat Scandic Julia, Panini, Tårget, Mami, Tiirikkala ja Café Carré. 

Aloittamisesta tulee siis kuluneeksi 260 vuotta. Tämän kunniaksi Scandic Julian Å salissa tarjoillaan 6.6. klo 19-22 Herrasväen juhlaillallinen 1700-luvun hengessä. Tapahtumaan liittyy myös Seipelin jälkeläisen Tuija Seipelin vetämä juhlaseminaari. Kanadassa asuva Tuija tunnetaan asiakaskohtaamisen asiantuntijana ja huippusuosion saavuttaneena lifestylebloggarina. 

Ruokavelhona toimii Scandic Julian keittiömestari Mervi Lähteenmäki. Silmissä on jälleen tuttu palo, kun Mervi kertoo illallisen ruuista ja miksi juuri kyseinen ruoka on valittu.

- Siis ajattele kiiskeä. Sitä käytetään nykyään juuri ja juuri kalaliemiaineena, mutta nyt olen onnistunut samaan käsiini sellaista tavaraa, että oksat pois. Saman siemennäkkärin päällä ui myös kuusenkerkällä marinoitua silakkaa. Ja silakkaahan täällä on syötykin iät ja ajat. Niin, paitsi että koitin käydä jo keräämässä kerkkiä, mutta ei niitä vielä ollut. Mutta 6.6. mennessä tulee, Mervi toteaa itsevarmasti.


Ruokalista on kieltämättä houkutteleva. Tasapainoinen mutta samalla täynnä pieniä ja vielä suurempia huippuja. Jokaisen ruuan kohdalla voi jo pelkän sisällön kuulemisen perusteella sanoa tahdon. 

- Sitten on tämä rosvolammas. Se tulee jokaiselle paperinyytissä, jossa on myös juurekkaita. Perunoitahan ei vielä tuolloin yleisesti syöty, toki niitä jo viljeltiin vaihtelevalla menestyksellä, kertoo Mervissä herännyt historioitsija. 

- Ja tää nyyttijuttuhan on ihan mahtava. Ajattele, kun tää tulee juhlavieraan eteen ja jokainen vetää nyyttinarun auki, niin mieti, mitkä aromit saliin tulvii. Jokainen raaka-aine on muutenkin tarkkaan mietitty. 


Mietin kyllä. 

Lähteenmäki kertoo vielä, että lähtökohtana on ollut mahdollisimman suuri autenttisuus, mutta ruokiin on silti pyritty saamaan modernia meininkiä. Myös ruokatrendejä on pyritty huomioimaan. Siemennäkkäri on tällä hetkellä todella suosittua ja jälkiruoassa käytetty speltti on ollut jo hetken kovassa nousussa. Myös erikoisruokavaliot tullaan huomioimaan erikseen pyydettäessä. '

Kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus; viisaaskin tekee virheitä, mutta vain pölööjä jättää juhlaillallisen väliin! 




HERRASVÄEN JUHLAILLALLINEN


Alkujuoma
Kuohuviiniä raparperilla

Alkuruoka
Kiiskeä, kuusenkerkkäsilakkaa, linnunmuna ja nokkosta siemennäkkileivällä

Väliruoka
Lintulientä ja linnunmaksamoussea

Pääruoka
Rosvolammasta ja haudutettuja juurekkaita

Väliruoka
Savustettua piimäjuustoa ja etikkabalsamoitua taatelia ja viikunaa

Jälkiruoka
Spelttihelmisuurimoita, vaniljaa ja tsaari Romanovin marjoja


Paikka: Scandic Julian Å sali Suomen vanhimmassa keskiaikaisessa kaupungissa
Aika: 6.6.2017 19-22
Hinta: juhlamenu 49€ / hlö, juhlaseminaari 80€ / hlö


Paikan voi varata täältä.


8.5.2017

Mihin aleksanterintortut ovat kadonneet?

En ole mikään suurempi leivosten ystävä, enhän. Ihan äkkiseltään leivosten tykkäyslistaltani tulevat mieleen sacher, kinuski,raparperimarenki, sitruunatahna, porkkana, mansikkamousse, millefeuille, eclair, käpy, peruna, pavlova, bienenstich, opera, hiekkahentunen ja crusell. Ei edes mennä muihin makeisiin konditoriatuotteisiin, joita en voi sietää lainkaan. Kuten erilaiset pumadapäällysteiset munkit, mehevät kanelipullat, kosteat kääretortut, mustikkaiset piirakat, donitsit ja muut. Huh.

Mutta ihan ylivoimainen ykkönen on aleksanterintorttu tai siis aleksanterinleivos. Vaan olettekos huomanneet, ettei niitä ihan joka paikasta enää saakaan?! Minä olen, sillä olen tehnyt aleksanterin kanssa jo ajat sitten sinunkaupat ja olemme paljonkin nauttineet yhteisitä hetkistämme, jotka valitettavasti ovat päättyneet siihen, ettei aleksanteria kerta toisenja jälkeen enää ole. Aleksantereita näkee harvemmin enää edes leipomoiden myyntitiskeissä, olen tästä kehityksestä erittäin huolestunut.

Siksipä ajattelin heittää ilmoille kyselyn, josko jollain olisi erityisen hyvä aleksanterintortun ohje? Pakko tunnustaa, etten ole ikinä aleksantereita valmistanut. Tiedän, google on keksitty ja netti on ohjeita pullollaan. Mutta jos joku oikein kunnolla kehuu minulle aleksanteriaan, olen siitä erityisen kiinnostunut. Voit joko laittaa ohjeen minulle sähköpostiin  tai voi sen jakaa ihan tähän kommenttilootaankin. Sinänsä homma on ihan vastavuoroinen, sillä olen varmaan aikojen saatossa jakanut blogissani satoja ohjeita!

Tänään sain onneksi Askondin aleksanterintorttua, ihan parhautta. Jos jonkun ohje päätyy edes lähelle yhtä hyvää tasoa, saatan jopa palkita reseptöörin jollain hienolla kirjalla. Mutta katsokaa nyt tuota surullista leivoslaatikkoa, siinä on enää ihan yksinäinen aleksanteri jäljellä. Kuinka surullista. Otin jo veitsen valmiiksi, että voin jakaa sen useammaksi päiväksi osiin.


2.5.2017

Villi cityvegaani, täytetyt bataatit ja litulaukkaa

Teos: Villi cityvegaani
Kirjoittaja: Sami Tallberg
Julkaisuajankohta: 3 / 2017
Sivumäärä: 100
Kustantaja: Into Kustannus
OVH: 29€
ISBN: 978-952-264-748-1

"Maailman suurin puutarha - villi luonto - on meidän kaikkien käytössä. Ja se on auki 24/7. 

Syötävien villiyrttien kirjo on laaja tiuhaan asutuilla alueilla ja niiden lähimaastoissa, sillä villikasvit leviävät ihmisten mukana. Moni syötävistä kasveistamme onkin tullut Suomeen laivamatkoilta ja muilta reissuilta. Lisäksi puutarhoissa leviää villiin luontoon vaikka minkälaisia herkkuja ammennettavaksi." 


Sami Tallberg on varmasti Suomen tunnetuin villivihanneksista hyvällä tavalla täysin sekaisin mennyt keittiömestari. Hänen uusin kirjansa Villi cityvegaani nostaa esiin urbaanien alueiden tarjoamat villiyrttimahdollisuudet. Teos on jatkoa 2016 syksyllä ilmestyneelle Villi jouluvegaani -kirjalle. 

Reseptejä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mistä mies ammentaa ideansa. Mahtavia ja yllättäviäkin yhdistelmiä. Jo aiemmin olen Tallbergin suosittelemana ottanut käyttööni lakritsalta maistuvaa kallioimarteen juurta, jota voi muuten kerätä talvellakin villiyrttikoriin. Se on erityisen makoisaa tattien kanssa ja toimii myös luonnon omana aromivahventeena. Vuohenputki on eräs helpoimmin löydettävistä villikasveista, parhaita yksilöitä ovat todella nuoret versot. Toukokuu on vuohenputken kulta-aikaa, joten juuri nyt kannattaa lähteä vuohenputkia metsästämään. Kirjan alkusivuilta pomppasikin heti mielenkiintoinen punajuuri-villiyrttisalaatti, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Annoksessa on vuohenputken ohella myös mm. ruoholaukkaa ja isomaksaruohoa. Yllättävä komponentti on kourallinen paahdettuja kookoslastuja. Isomaksaruohoa suosittelen erityisesti testaamaan. Sopivissa määrin toki yhdeltä paikalta, sillä se on uhanalaisen apolloperhosen toukan ravinnonlähde. Isomaksaruoho muistuttaa maullisesti hieman hernettä ja on tekstuuriltaan rapean mehevä. Suosittelen kokeilemaan vaikkapa fetasalaattiin. Kuva on vuodenaikaan nähden hieman liian kesäinen, taitaa olla otettu pari vuotta sitten. Huomaa, että ruohosipulista voi aivan hyvin syödä kukinnotkin ja ovathan ne kiva koristekin. 


Tallbergin villeissä sormissa hyvinkin arkiset kasvit ja raaka-aineet saavat jotenkin juhlallisen olemuksen. Miltä kuulostaa esim. selleripihvit, hapatettua kauradippiä ja kuusisuolaa? Tai grillattua kesäkurpitsaa, ketunleipää ja suolattua sitruunaa? Päivänkakkara, jauhosavikka ja niittysuolaheinäkin ovat saaneet maininnan, ei paljasteta niistä kuitenkaan enempää. 

Mutta erityisen iloinen olen litulaukan käytöstä Tallbergin ohjeissa. Taisi olla mainittuna kolmessa tai neljässä reseptissä. Litulaukka on todella helppo tunnistaa ja maku on ainakin itseäni kovasti miellyttävä. Mikä parasta, sitä kasvaa ihan omilla huudeilla. Maku on hennosti valkosipulinen, hieman pippurinen ja on siinä jotain sinappistakin. Lisäksi se on hieman kitkerä, joka miellyttää meikäläistä. Kitkeryyttä voi pehmentää nopealla freesaamisella, jos se häiritsee liikaa. Tunnistuskuvia avuksi täältä

Bataattien kypsymisen aikana lueskelin Tallbergin kirjaa ja inspiroiduin hakemaan pihalta litulaukan lehtiä. Tämä ei suinkaan ollut alkuperäinen ideani, mutta miksipä ne eivät sopisi täytettyjen bataattien päälle silputtuna. Resepti ei siis ole kirjasta, mutta sopii hyvin tähän yhteyteen. Tosin sillä erotuksella, että juusto ja jugu eivät ihan sovi vegaanimaailmaan, muttei anneta sen häiritä.


Täytetyt bataatit ja litulaukkaa

bataatti per ruokailija
rypsiöljyä
juustokuminaa
kikherneitä
suolaa
pippuria
(savu)paprikamaustetta
raastettua juustoa
litulaukkaa
(maustamatonta jugua)

Puolita bataatit, öljyä pinta kevyesti ja paista 200 asteisessa uunissa vajaa tunti tai siten, että ovat kypsiä. Paahda juustokuminaa hetki öljyssä, lisää kikherneet ja suola. Kaavi bataatin liha kuorista, sekoita joukkoon kikherneet, suolaa, pippuria ja (savu)paprikamaustetta. Täytä kuoret, juustoraastetta päälle ja pikainen paisto uunissa grillivastusten alla. Silppua päälle litulaukkaa. Maustamaton jugu ei ole pahaksi tämän kanssa. 


Arvostelukappale saatu kustantajalta.



26.4.2017

Kikhernenuudeleita ja tempeä hapanimelässä appelsiinikastikkeessa


Kikhernenuudeleita ja tempeä appelsiinikastikkeessa

Appelsiinikastike (hapanimelä): 

1 ison appesiinin mehu
1 rkl soijakastiketta
1½ rkl omenaviinietikkaa
½ dl vettä 
2 rkl sokeria
2½ rkl ketsuppia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
chiliä maun mukaan
maizenaa

Sekoita ainekset. Kiehauta. Suurusta vesitilkkaan sekoitetulla maizenalla, saa olla hieman löysempää kuin ketsuppi. 

1 pussi kikhernenuudeleita (Palmusto)
100 g tempeä
1 porkkana
1 keltasipuli
1 tlk vesikastanjoita
1 tl seesaminsiemeniä paahdettuna
(korinateria)

Keitä kikhernenuudeleita n. 3 minuuttia. Pilko tempe peukalonpään kokoisiksi paloiksi, paista pannulla öljyssä kullanruskeiksi ja mausta suolalla. Kaada puolet kastikkeesta tempen päälle ja sekoita. Pilko porkkana tikuiksi ja keltasipuli puolirenkaiksi. Wokkaa pikaisesti kuumalla pannulla ja lisää myös vesikastanjat. Siirrä syrjään pannulta ja lisää tilalle kikhernenuudelit. Kaada loppu kastike nuudeleiden päälle ja sekoita. Lisää porkkanat, sipulit, vesikastanjat ja loput tempet. Lisää myös paahdetut seesaminsiemenet. Korianteristakaan ei ole haittaa :) 

Vappumenu - Olisiko tässä sinun vappuruokasi?

Vappupöytä on sitä parempi, mitä valmiimmaksi homman voi etukäteen tehdä. No kaikkea ei voi tietenkään saada, focaccia kannattaa tehdä juuri ennen tarjoamista ja keittokin pitää lämmittää, mikäli sen on edellispäivänä valmistanut. Ja perunasalaatin kastikkeesta kannattaa suurin osa sekoittaa joukkoon vasta aikaisintaan pari tuntia ennen syömistä. Mutta aika valmista kuitenkin. 

Olen valinnut vapuksi sillisalaatin erilaisia makuja. Tässä on kivasti Ranskaa, Italiaa, Suomea, Välimerta ja Lähi-itää. Ai mikä näistä edustaa Suomea? No punaviinimarjakastike ja Fazerin sininen tietty. Mukavaa vappua!


Paahdetty myskikurpitsa-valkosipulikeitto
Focaccia
Artisokka-päärynäsalaatti ja punaviinimarjakastike
Tabbouleh (ja tsatsikia: turkkilainen jugu, valkosipuli, kurkku, sokeri, suola, oliiviöljy)
Parsa-perunasalaatti
Lime-korianterimarinoidut paahtopaistiviipaleet
Juomat: Prosecco Casa Vinironia Extra Dry, La Caliera Moscato d'Asti, kahvi 
Fazerin sininen


Paahdettu myskikurpitsa-valkosipulikeitto


1 kokonainen valkosipuli
1 myskikurpitsa
1 pieni kesäkurpitsa
1 keltasipuli
1 chili 
0,8-1 l kasvislientä
iso nokare voita  
2 dl kermaa
kourallinen persiljaa
mustapippuria myllystä
(suolaa)


Leikkaa valkosipuli vaakasuunnassa halki, laita puolikkaat foliopaperille ja kaada pinnoille oliiviöljyä. Kääri folioon. Leikkaa myskikurpitsan liha palasiksi, öljyä kevyesti ja paahda valkosipulin seurana leivinpaperilla 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Kuori kesäkurpitsa, pilko kuutioiksi ja pilko keltasipuli isoiksi paloiksi. Lisää nämä ja chili kiehuvaan kasvisliemeen. Kun valkosipuli ja myskikurpitsa ovat valmiit, lisää ne kasvisliemeen. Valkosipulit lähtee kuoristaan painelemalla, varo polttamasta näppejäsi. Surauta keitto sauvalla tasaiseksi, lisää voi ja kerma ja surauta uudestaan. Tarkista suola, mikäli kasvisliemesi oli pliisu, lisää suolaa tai ainakin pippuria. Hakkaa joukkoon iso kasa persiljaa. 



Focaccia

Myllyn paras -pizzajauhoja
vettä 
hiivaa
muutama oliivi
rosmariinia
suolahiutaleita


Valmista puolikas taikina pussissa olevan ohjeen mukaan. Anna kohota liinan alla puoli tuntia. Voitele pieni peltinen uunivuoka tai uunipelti (17x28) reilulla oliiviöljyllä ja taputtele taikina siihen. Anna kohota ilman peitettä puoli tuntia. Painele pieniä kuoppia ja laita niihin oliiviviipaleita. Voitele taikina oliiviöljyllä ja riivi päälle tuoretta rosmariinia. Paista 250 asteessa n. 10 minuuttia. Ota pois uunista ja voitele taas oliiviöljyllä. Heitä päälle vielä suolahiutalelastuja. Siirsin vielä hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva jäisi siihen. Focaccia on parhaimmillaan tuoreena ja hieman lämpimänä.



Artisokka-päärynäsalaatti ja punaviinimarjakastike

kastike:

3/4 rkl punaviinimarjahyytelöä (mustaviinikin kelpaa)
1/4 dl vettä
2 rkl vadelmaviinietikkaa (tai jotain muuta vastaavaa)
½ dl oliiviöljyä
muutama lehti hienonnettua rakuunaa
kierros mustapippuria myllystä
½ valkosipulinkynsi pilkottuna

Mittaa kastikeainekset kulhoon ja aja blenderillä tasaiseksi.

salaatti:

rucolaa
tammenlehväsalaattia revittynä
kirsikkatomaatteja puolitettuna
säilöttyjä artisokansydämiä pilkottuna
säilykepäärynä viipaloituna
raejuustoa (oikeasti tässä pitäisi olla sinihomejuustoa)
pinjansiemeniä paahdettuna

Sekoita.




Tabbouleh

3 dl bulguria
2-3 tomaattia
pätkä kurkkua
puolikas punainen paprika
jotain mietoa sipulia esim. puna- tai salaattisipulia
iso kourallinen lehtipersiljaa
pieni kourallinen minttua
suolaa
mustapippuria
varovasti kanelia
kunnon loraus oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu



Keitä bulgur ohjeen mukaa. Kuutioi tomaatti, kurkku, paprika ja sipuli aikas pieniksi. Silppua persilja ja minttu. Sekoita kaikki ja lisää vielä mausteet, öljy ja mehu. Älä tee tabboulehista liian kuivaa. 

Tarjoa avekkina tsatsikia. 





Parsa-perunasalaatti

Keitettyjä ja kuutioituja perunoita (kiinteitä)
keitettyjä parsoja paloiteltuna
pekonia ja pari sipulia kuutioituna ja pannulla paistettuna (voi myös jättää pekonin pois)
kapriksia

muutama retiisi

kastike:

kermaviiliä
1/2 kermaviilin määrästä majoneesia
valkoviinietikkaa yllättävän reippaasti
reilusti sokeria (koska reilusti valkoviinietikkaa)
Dijon-sinappia
mustapippuria

Laita salaattiainekset kulhoon. Sekoita toisessa kipossa kastikeainekset ja kaada salaattikulhoon. Sekoita hyvin.



Lime-korianterimarinoidut paahtopaistiviipaleet 

paahtopaisti
öljyä
puristettua limemehua
chilikastiketta
valkosipulia
tuoretta inkivääriä
tuoretta korianteria
suolaa
sokeria
omenamehua
korianteria

Paista kuumalla pannulla lihasta pikaisesti syyt kiinni. Vempauta paisti uunivuokaan ja paista 120 asteessa niin kauan, että lihan sisälämpötila on 55 astetta. Anna lihan jäähtyä ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Valmista marinadi lopuista aineksista sekoittamalla kaikki keskenään. Määriä ei kannata jännittää, osasia voi lisäillä vähän maun mukaan. Kaada marinadi lihojen sekaan ja anna maustua jääkaapissa yön yli. Limehän vielä kypsentää lihaa, joten ei hätää vaikka se onkinn tässä vaiheessa kovin punaista. Paahtopaisti on muutenkin parhaimmillaan hieman punaisena.



Juomat: 

Läpi aterian: luomuinen prosecco Casa Vinironia Extra Dry 11,90€
Jälkkäriksi; La Caliera Moscato d'Asti 8,29€ ja kahvi

Suklaata: Fazerin sinistä jälkkäriviinin ja kahvin kanssa