Punajuuri-fetasalaatti ja kasvisryynäriä

Heippa herkkusuut! Pakko snadisti hehkuttaa annosta, joka syntyi keittiössäni vähän kuin vahingossa, mutta nousi heti kertaheitolla luottoruoaksi. Tässä yhdistyvät kaikki hyvän ruoan elementit: makeus, suolaisuus, hapokkuus ja kunnollinen, maanläheinen täyteläisyys.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun katselin parvekkeella rehottavaa timjamia ja mietin, mitä sille laittaisi
kaveriksi. Timjami ja punajuurihan ovat tunnetusti taivaallinen pari, joten siitä se ajatus sitten lähti.

Pohjaksi syntyi ihana punajuuri-fetasalaatti, jossa rucolan sekaan sujautettiin rapsakoita valkosipulilastuja, hyvää oliiviöljyä, sitruunamehua, kuivattua oreganoa ja tietysti loraus hunajaa korostamaan punajuuren omaa makeutta.

Mutta tiedättekö, mikä räjäytti tämän annoksen aivan uudelle tasolle? MUU kasvisryynäri. 

Tuotetta ei voi hehkuttaa liikaa! Vaan mikä helvetin perse siinä, on että tämä poistuu jossain vaiheessa vuotta kauppojen valikoimista ja palaa taas yhtä salakavalasti mitään vihjaamatta. 

---

Punajuuri-fetasalaatti ja kasvisryynäriä

• 3 kpl keskikokoista punajuurta (keitettynä tai paahdettuna)
• 1 pussi rucolaa
• 2 valkosipulinkynttä ohuina lastuina
• 150 g fetajuustoa murennettuna
• oliiviöljyä
• sitruunamehua
• juoksevaa hunajaa
• kuivattua oreganoa
• tuoretta timjamia

Lisäksi:

• 1 pkt MUU ryynäreitä
• nokare voita tai tilkka öljyä paistamiseen
• puolukkahilloa

Ohje

1. Valmistele punajuuret: Jos käytät raakoja punajuuria, keitä ne kuorineen kypsiksi tai paahda lohkoina uunissa. Kuori jäähtyneet punajuuret ja kuutioi ne sopiviksi suupaloiksi. Itse ostin valmiiksi kypsennettyjä vakuumiin pakattuja juuria.
2. Kokoa salaattipohja: Levitä lautasille reilu peti rucolaa. Ripottele päälle ohuet valkosipulilastut.
3. Yhdistä maut: Lisää punajuurikuutiot ja murenna päälle feta. Valuta salaatin päälle kevyesti oliiviöljyä sekä sitruunamehua ja viimeistele ohuella hunajanauhalla.
4. Mausta: Ripottele pinnalle kuivattua oreganoa ja revi päälle kunnolla tuoreen timjamin lehtiä suoraan ruukusta.
5. Paista makkarat: Kuumenna pannulla tilkka öljyä tai voita. Paista ryynärit keskilämmöllä, kunnes niiden pinta on kauniin ruskea ja rapea.

Siinä se on. Kaikki lautaselle ja puolukkahilloa messiin!

Turkkilainen pasta (kasvisversio)

Rakkaat ruokaseikkailijat, Anna Paulin äidin pastaresepti veti TikTokin polvilleen ja samalla minulta viimeisetkin itsekunnioituksen rippeet. Tätä pastaa olin päättänyt olla testaamatta, sillä mitä erikoista tässä edes voisi olla. Mutta tämä TikTokin ruokatrendien kultainen lapsi ilmestyi elämääni kuin odottamaton tekstiviesti talonmieheltä rouvalta: et tiedä, tarvitsetko, mutta uteliaisuus kuitenkin voitti. Itsekunnioitukseni hävisin, mutta niitä voi tilata lisää Amazonista.

Heti alkuun pannu oli hieman liian kuumana ja poltin sipulit pohjaan. Sama juttu kävi talonmiehen rouvan kanssa. Mutta koska olen suomalaisena tottunut selviytymään saunoista ja hyttysistä, kärykään ei pysäyttänyt minua.

Kasasin kaiken yhteen, makumaailma oli jotain aivan muuta kuin mitä tavanomaiset makaroniviritelmät – mausteista, kermaista, hapanta ja täyteläistä yhtä aikaa. Turkkilainen pasta on matka makujen mahtavaan maailmaan ilman, että tarvitsee poistua keittiöstä tai edes vaihtaa yöpukua. Minä joudun jo selittelemään läheisilleni, miksi syön jogurttia ja pastaa  keskenään myös aamupalaksi.

Ohje on lähes tulkoon leikkaaliimattu Kotilieden sivulta. Ja he varmaan kopsanneet alkuperäisestä. Mutta tässä sama pienin muutoksiin, esim. tämä on tosiaan kasvisversio. 

Turkkilainen pasta (vege)

• 350 g farfalle-pastaa
• 280 g Muu-jauhista
• 1 keltasipuli
• 1 tl currya
• reilusti suolaa
• 2 tl rouhittua mustapippuria
• 2 tl paprikajauhetta
• 2 tl sipulijauhetta
• basilikaa
• lehtipersiljaa

Jogurttikastike

• 400 kreikkalaista jogurttia
• 3 valkosipulin kynttä
• 1 tl suolaa

Paprikavoisula

• 150 g voita
• 1 rkl paprikajauhetta

Laita pasta kiehumaan. Paista Muu-jauhis rapsakaksi, lisää joukkoon pilkottu sipuli ja mausteet. Mausta roimalla kädellä. Valmista jogurttikastike. Purista, raasta tai hienonna jogurtin joukkoon valkosipulin kynnet. Mausta suolalla. Valmista paprikavoisula kiehauttamalla kattilassa voita ja paprikajauhetta. Kasaa annos lautaselle lisäämällä pastan päälle jogurttikastiketta ja paistettua jauhista. Lusikoi päälle paprikavoita. Viimeistele kirsikkatomaateilla, basilikalla ja lehtipersiljalla.

Herkulliset hölskykurkut (ja miksi monet reseptit epäonnistuvat)

Kaikki tuntevat tämän klassikon: mummon kurkut, tillikurkut, isoäidin kurkut, hölskytyskurkut. No, minä en tunne. Ainoa oikea termi on hölskykurkut, sanoi lehmä, kun äänensä muuksi muutti. Ja lehmähän on tunnetusti tunteella ja kaikella muulla toimiva keittiöfilosofi. 

Ja vielä ehtii. Nyt on todella hyvä aika tehdä hölskykurkkuja tai muutenkin säilöä avomaankurkkuja eri muodoissaan.

Nämä kaverit maistuvat ihan pelkilläänkin suoraan rasiasta (mielellään jääkaapin oven valossa salaa lusikoituna), mutta sopivat myös lisukkeeksi, salaatteihin ja grilliruokaan. Jos haluat oikein villiintyä ja hassutella, paista hölskykurkkuja hetki pannulla kantarellien kanssa. Heitä ne sitten ruisleivälle ja kyytiin vielä jättimäinen lusikallinen smetanaa. Toimii myös perinteisemmin oivan riinin (siis siian, jos sählinkiä riittää nimistössäkin) kaverina leivän päällä.

Nyt päästäänkin sitten siihen kriittiseen vaiheeseen, missä Internetin reseptiarkistot yleensä ajavat päin seinää. Monissa ohjeissa sokerin ja etikan suhde on nimittäin aivan pyllyllään! Sokeria pitää olla tarpeeksi, muuten etikka ottaa vallan ja lopputulos maistuu lähinnä rangaistukselta.

Toinen asia, joka järjestäen mokataan – ja tässä kohtaa keittiössäni yleensä astuu kuvaan se kuuluisa sählinki – on kurkkujen uittaminen liemessä. Se ei suinkaan ole tarkoitus! Ideana on hölskytellä kurkkuja suljetussa rasiassa. Siinä saa samalla hyvän käsivarsitreenin, kun ravistaa rasiaa niin, että kannen pitävyys alkaa toden teolla jännittää. Pieni määrä nestettä riittää antamaan maun, kunhan hölskytys on suoritettu intohimolla.

Tässä omat pomminvarmat mittasuhteet:

Hölskykurkut

• 3 avomaankurkkua
• 2 rkl väkiviinaetikkaa
• 1 rkl sokeria (älä pihtaile!)
• 1 tl suolaa
• Kourallinen tilliä hakattuna 
• Kevätsipulia ohuiksi viipaleiksi taiteiltuna

Tee näin:

1. Kuori kurkut ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. 
2. Sekoita kannellisessa rasiassa (varmista, että siinä on oikeasti tiivis kansi, ellet halua etikkasuihkua keittiön seinille) loput ainekset keskenään.
3. Kippaa kurkut sekaan, sulje kansi tiukasti ja hölskäyttele..
4. Hölskyttele ajoittain, kun kuljet jääkaapin ohi.
5. Jos akuutti paniikki ja nälkä vaanii, parikin tuntia tekeytymistä riittää. Parhaan lopputuloksen saat kuitenkin, kun annat niiden maustua rauhassa muutaman tunnin.

Pinaattinen mansikka-vuohenjuustosalaatti ja mansikkavinegretti

Pinaattinen mansikka-vuohenjuustosalaatti (2 annosta) ja mansikkavinegretti

• 100 g babypinaattia
• 200 g mansikoita
• 1 avokado
• cashewpähkinöitä
• 1 paksu kiekko vuohenjuustoa per annos

Huuhtele pinaatti ja mansikat. Poista mansikoista kannat ja viipaloi. Halkaise avokado, poista kivi, viipaloi hedelmäliha. Paahda cashewpähkinöitä hetki kuivalla pannulla, kunnes ne saavat kevyen värin. Voit murentaa vuohenjuuston suoraan joukokon tai nukettaa ihan hetken mikrossa ja piiskata pintaan vielä väriä tohottimella.

Kokoa salaatti suoraan lautasille: ensin pinaatti, sitten mansikat, avokado, vuohi ja lopuksi pähkinät.

Makea mansikkavinegretti

• muutama makea mansikka
• 2 rkl valkoviinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa 
• 1 tl hunajaa
• 0,5 dl oliiviöljyä
• ripaus suolaa ja pippuria

Soseuta mansikat sauvalla. Lisää joukkoon etikka, hunaja, suola ja pippuri. Sekoita. Lisää öljy ohuena nauhana samalla voimakkaasti sekoittaen, kunnes kastike on tasaista.

Tarkista maku – lisää makeutta tai happamuutta oman maun mukaan.

Kaada vinegretti juuri ennen tarjoilua annoksen päälle. Juo pullo kuohuviiniä. Avaa toinenkin.

Kalan housuttaminen ruodottomaksi ja panerointi

Täydelliseen ruokaelämykseen kuuluu aina iso suolapurkki!

Housuttaminen tarkoittaa siis ruotojen poistamista helposti kahdella viillolla. Toimii ainakin kuhalla ja ahvenella. Siis siinä vaiheessa, kun ne on jo vedetty fileiksi ja poistettu vatsaruodot.

Kyseessä on tekniikka, jota jotkut kutsuvat “housuttamiseksi”. Itse puhun mieluummin pöksyttämisestä, vaikka sanalla saattaa olla joillekin aivan toisenlaisia merkityksiä.

Käytännössä kuha- tai ahvenfileestä poistetaan kaikki ruodot kahdella helpolla veitsenviillolla. Fileeseen tehdään kaksi pitkittäistä viiltoa ruotorivin molemmille puolille, jolloin keskelle jää V-muotoinen pala. Tämä kiila nostetaan pois – ja ruodot lähtevät sen mukana.

Tädää – ei vaikeaa ollenkaan.

Seuraavaksi haluamme kalaan rapean pinnan. Eli kun kuhasta tai ahvenesta on pöksyttämällä saatu ruodot pois, ollaan jo pitkällä. Seuraava vaihe on panerointi, jolla kalasta saadaan kauniin kullanruskea ja ihanan rapea. Eikä tämäkään ole vaikeaa.

Perusidea on yksinkertainen: kala kierretään kolmessa eri “asemassa”, jotta pinta tarttuu tasaisesti ja lopputulos on napakka.

1. Jauho
   Kuivaa filee kevyesti talouspaperilla ja pyöräytä se vehnäjauhoissa. Jauho auttaa kananmunaa tarttumaan tasaisesti.
2. Kananmuna
   Riko lautaselle kananmuna ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Kasta jauhotettu filee kananmunaan kauttaaltaan.
3. Korppujauho
   Nosta filee korppujauhoihin ja painele kevyesti, jotta muruseos tarttuu pintaan kunnolla.

Tämän jälkeen filee on valmis pannulle. Paista keskilämmöllä voin ja öljyn seoksessa, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapea. Käännä kerran – turha pyörittely irrottaa paneroinnin. Ja siinä se. Kun ruodot on poistettu ja pinta tehty rapsakaksi, lopputuloksena on hyvin klassinen, hyvin toimiva kalaruoka. Syö vaikka perunamuusin ja sienikastikkeen kanssa. Ei se ihan kamalaa ole. 

Paras uunihauki – siis resepti, joka käännyttää epäuskoiset

Tämä resepti on ollut erittäin suosittu Polkkapossussa. Laitoin ensimmäisen version joskus yli 10 vuotta sitten, nyt on aika hieman päivittää tarinaa. 

Tämä on aivan huippua. Siis oikeasti. Yritän nyt olla hehkuttamatta enempää, koska muuten tästä tulee helposti sellainen teksti, jonka jälkeen joku yrittää myydä sinulle verkkokurssin nimeltä Hauen testamentti ja omasi myös. Luin juuri Ankeriaan testamentin, oiva opus.

Haukea väistellään aivan turhaan. Epäilen vahvasti, että kyse ei ole mausta vaan siitä, että hauki ei ole valmiiksi silitetty, luuttomaksi neuvoteltu ja psykofyysisesti tasapainotettu. Se on kala, jossa on ja jolla on luonne. Ja ruotoja. Molemmat ovat nykyihmiselle pieniä haasteita.

Me ruodottomaan kalaan tottuneet, tekstuuriltaan pilvilinnoja muistuttavia fileitä arvostavat herkkupeput, olemme hieman vieraantuneet siitä ajatuksesta, että kala on joskus joutunut uimaan itse. Tai siis te olette vieraantuneet, mutta en halua olla liian ärsyttävä lukijoille.

Tämä resepti on legendan mukaan saapunut Suomeen Sylvi Salosen toimesta. Legendan ensimmäinen kirjattu versio löydettiin Novgorodin tuohikirjeistä 1200-luvulta. En tiedä, mistä Sylvi sen sitten aikoinaan ruittasi – mahdollisesti jostakin 60-luvun keittiön vetolaatikosta, jossa säilytettiin myös sakset, joulukortit ja epämääräinen määrä narua. Minulle resepti päätyi Valamon luostarissakin vaikuttaneen ikonimaalarin, Maya Rublevin, kautta. En kysynyt liikaa kysymyksiä, koska ikonimaalarien reseptiperinteissä on usein pieni ripaus mystiikkaa ja hieman enemmän voita ja öljyä.

Matkan varrella resepti on hieman muuttunut. Lisäsin kaprikset, koska elämä ilman pieniä suolaisia yllätyksiä on kuin kalakeitto ilman kalaa.

Paistoaika saattaa kuulostaa pitkältä. Se onkin. Mutta juuri siksi tästä tulee hyvää. Hauki muuttuu uunissa niin lempeäksi, että voit kuulla hänen pyytävän anteeksi ruotoisuuttaan. Itse voit pyytää anteeksi, että löit häntä lekalla päähän. 

---

Paras uunihauki (4 annosta)

• 700 g haukifileitä
• vehnäjauhoja
• ruisjauhoja
• suolaa
• valkopippuria
• voita
• 1 iso maustekurkku
• 3,5 dl rasvaista kermaa 
• 3,5 dl maitoa
• tilliä
• kapriksia

Leikkaa fileet (nahkat siis poistettu) paloiksi. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla kirurginen tarkkuus – hauki ei pidä turhasta hienostelusta.

Sekoita jauhot, suola ja valkopippuri. Mittasuhteet menevät suunnilleen näin: eniten vehnäjauhoja, hieman ruisjauhoja, vielä vähemmän suolaa ja vähiten valkopippuria. Tämä on niitä reseptejä, joissa tarkka mittaaminen pilaa tunnelman.

Pyörittele kalapalat jauhoseoksessa. Paista nopeasti voissa pannulla niin, että pintaan tulee kaunis väri. Ja tietty vielä tässä vaiheessa pienet suolat päälle. Tarkoitus ei ole kypsentää kalaa valmiiksi, vaan antaa sille hieman itseluottamusta ennen uuniin siirtymistä.

Voitele uunivuoka. Asettele kalapalat pohjalle ja ripottele päälle pikkurillinpään kokoisiksi kuutioitu suolakurkku. Jos kuutiot ovat isompia, kukaan ei tule tarkistamaan.

Sekoita kerma ja maito keskenään, lisää sekaan vähän suolaa ja kaada vuokaan niin, että kala lähes peittyy. Lisää reippaasti tilliä ja kapriksia. Lisää päälle muutama voinokare – hauki on vähärasvainen kala ja suhtautuu ylimääräiseen voihin erittäin myönteisesti.

Paista 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Laske lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 30 minuuttia. Jos vuoka näyttää siltä, että se viihtyy uunissa pidempään, anna olla. Tämä ei ole sprintti vaan pitkän matkan kala.

Pitkä paistoaika tekee hauesta erityisen pehmeää ja mehevää. Lopputulos on sellainen, että jopa vannoutunut uuniohifani alkaa katsoa haukea sillä silmällä.

Huom. kuvassa olevat kaltatut tomaatit ovat menossa toiseen ruokaan.

Possu ja Possun poika Aurajoella kalastamassa suuria haukia.