31.5.2017

Suolapähkinä-nokkospesto

Hei tää on aika siisti juttu. Pestosta jätin pinjansiemenetkin pois hyvällä omatunnolla ja nokkoset noukin Aurajoen rannasta. Testaa huvikses, aikas hyvää pestoa.



30.5.2017

Lahnaa leivinpaperikääreessä

Ranskalaisessa keittiössä tunnetaan kypsennystekniikkana en papillote. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että raaka-aine kypsennetään kääreessä, jolloin se mukavasti höyrystyy ja muhii mukavan mehukkaaksi. Jotta tulos olisi täydellinen, pieni määrä nestettä tarvitaan pitämään höyryt liikkeellä. Kalan kanssa menee hyvin vaikkapa loraus valkoviiniä. Kääreenä toimii usein leivinpaperi, mutta periaatteessa vaikkapa paperipussi käy ihan yhtä hyvin. Annokseen tulee juhlavuutta, kun kala tuodaan kääreessä pöytään ja ruokailija saa ihanat aromit nokkaansa avatessaan pakettia. 

Kypsennystapa on erinomainen kalalle ja vihanneksille, mutta mikään ei estä käärimästä vaikka kokonaista lammasta leivinpaperiin. Kypsennysmetodi on yleinen eri puolilla maailmaa, mutta pienin variaatioin. Kaakkois-Aasiassa kääreenä toimii banaaninlehti, Indonesiassa tällainen suosittu ruoka on otak-otak. Ruoka sai nimensä raumalaiselta lähetyssaarnaajalta, joka joskus 1930-luvulla valmisti paikallisille ruokaa ja kysyi Otak galaaa. 





Lahnaa en papillote aasialaisittain

Poista lahnasta sisälmykset ja suomusta. Leikkaa lihan molemmin puolin muutamia viiltoja. Valmista kastike:

1 rkl soijakastiketta
1 limen mehu
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl ketsuppia
1 valkosipulinkynsi
snadisti inkivääriätahnaa
chiliä
mitä sattuu olemaan


Valele molemmin puolin. Päälle vielä kevätsipulia. Lorauta ihan lopuksi hieman valkkaria pakettiin. Kääri kala kuvan osoittamalla tavalla levinpaperiin ja kypsennä 180 asteisessa uunissa. Itselläni tuli juuri sopivaa perunoiden keittymisajan. Juu, on siinä ruotoja, kyseessähän on lahna. Mutta tämä on hyvä lahnaresepti, vaikka lahnan syöminen saattaakin tuntua työläältä. 

25.5.2017

Kampasimpukoiden valmistaminen

Ei voi olla kuolemansynti syödä kampasimpukoita, vaikka mässäily itsessään onkin. Niiden valmistamista ei tule sinun kammoksuman, se on yhtä vaivatonta ja helppoa kuin tilata metelöivälle alakerran heimokunnalle kostona viisi uutta miestenlehteä. Olipa raamatullista muttei kuitenkaan. 



Huomioi muutama juttu, niin onnistut varmasti. 


1. Poista jalka, evä tai mädin kiinnikeosa. Usein se on jo valmiiksi poistettu, mutta jos ei, niin napsauta irti. Makuun tuo ei varsinaisesti tee muutosta, mutta jalka saattaa tuntua rakenteellisesti hieman höpsöltä suussa.  

2. Mitä kuivempi simpukka sen parempi lopputulos. Eli kuivaa simpukka hyvin talouspaperilla ennen paistamista.  

3. Pannun pitää olla kuuma. Kyllä, todellakin kuuma. Älä myöskään lataa pannulle liikaa tavaraa. Mitä enemmän kamaa, sitä kylmemmäksi pannu hiipuu ja sitä enemmän simpukat alkavat kiehua, mikä ei suinkaan ole tarkoitus. . 

4. Älä ylipaista. Minuutti per puoli riittää tai jopa vähempikin. Liian kypsä kampasimpukka on kova ja kumimainen. Tietty jos haluat tehdä tästä lapsellesi tai vielä paremmassa tapauksessa vaimollesi superpallon, suosittelen reilua ylikypsentämistä. Lisäämällä elintarvikevärejä saat pinnasta hyvinkin autenttisen näköisen pilkkuineen ja viivoineen. Tädää. 

5. 2-3 simpukkaa per lätty on hyvä.  

6.  Tarjoa hyvän kastikkeen kanssa. Kaiken A ja O, alfa ja omega, after shave ja oranki. Hyvä kastike on ihan vaikka pelkkä voisula, johon on lisätty timjamia ja valkosipulia. Mutta ei hollandaisekaan väärin ole. Sen ohje on Polkkapossun kastikeakatemiassa. Ja huomaa, että voit tehdä myös fuskuhollandaisen, sekin on hyvää. Sama ohje, sama paikka, sama aika. 

7. Valkosipulinen timjami-kirkastettuvoisoosi syntyy seuraavasti: Kirkasta voi, heitä pannulle kynsi pilkottua valkosipulia ja timjamia. Paista kampasimpukat siinä juuri oppimasi ohjeistuksen mukaan. Kaada soosi simpukoiden päälle. 

8. Koska sama kastike/samat kastikkeet on ihanaa myös parsojen kanssa, keitä muutama varsi. 

9. Italialainen renessanssimaalari Sandro Botticelli oli huikea kulinaristi ja kampasimpukoiden ystävä. Hänen kuuluisimmassa maalauksessaan Venuksen syntymä, rakkauden jumalatar Venus nousee kampasimpukasta. Liekö hänkin ollut ruokailemassa, maalauksen perusteella on syönyt muidenkin osuuden, kun kummaltakin puolelta häntä kohti juuri hyökätään.





23.5.2017

Nyhtökaura-pastapihvit

Tiesitkö, että pastan jämät voi helposti käyttää vaikka kasvispihveihin. Satuin nimittäin keittämään hieman liikaa pastaa erästä toista salaattia varten ja tuumin, ettei ylijäämäpastaa saa poiskaan heittää. Tein ihan järjettömän hyvät pihvit, todellakin herkulliset.  

Käyttämäni pasta oli Tervensin gluteenitonta kikhernefusillia, kun salaatin piti olla käypää keliaakikollekin. Mutta lähes mikä tahansa pasta ajaa saman asian. Toki jos tästä vielä jättää korppujauhot pois, valmistuu gluteenittomat nyhtöhernepalleroiset. Tällöin ei kannata lutrata sekaan niin paljon juguakaan, sillä korppujauho toimii tässä jugun sitojana.  



Mausteiset nyhtökaura-pastapihvit, tsatsiki ja retiisi-mozzarellasalaatti

3 dl keitettyä kikhernepastaa (Tervens)
½ keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
½ punainen paprika
1 dl turkkilaista jugurttia
1 dl korppujauhoja
1 kananmuna
1-1,5 rkl juustokuminaa
1-1,5 rkl harissaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
muutama lehti tuoretta minttua
125 g nyhtökauraa (tomaatti, savupaprika)

Jauha keitetty pasta ensin monitoimikoneessa lähes tasaiseksi. Freesaa sipuleita ja paprikaa hetki pannulla ja lisää pastan joukkoon. Ajele koneella. Lisää myös kaikki muut ainekset paitsi nyhtökaura ja ajele karkeaksi massaksi. Pienennä nythökaura sekaan ja sekoita tällä kertaa lusikalla. Se saa jäädä isommaksi. Massan pitäisi tässä vaiheessa olla aikas tönkköä. Pyörittele kostein käsin pullia ja littaa pieniksi pihveiksi. Tarkista taikinan maku ja lisää mausteita tarvittaessa. Paista pannulla reilussa öljyssä pihvejä muutami minuutti per puoli. Tarjoile tsatsikin ja raikkaan salaatin kanssa. 

Tsatsiki (turkkilaista jugua, valkosipulia, kurkkua, sokeria, suolaa, minttua)

Retiisi-mozzarellasalaatti

vihreää salaattia
kurkkua
paprikaa
retiisiä
mozzarellaa
kevätsipulia
basilikaa

Salaatin kastikkeeksi vaikkapa Neidon sitruunan makuista rypsiöljyä.

17.5.2017

Kesädrinkki: Puistokatu Russian

Kohta lämpenee muuallakin kuin Polkkapossun pöksyissä. Sen kunniaksi Puistokadun Silli(haluatko)miljonääri(ksi) kehitteli hienon kesädrinksun, joka oli juuri minun makuuni: sopivan raikas, hellästi moho, juurikin jäähdytetty ja hurmaava hipiältään. Tekijänsä oloinen siis.  

Mutta mikä määrittelee hyvän kesädrinkin? Tiedustelin asiaa residenssimme kauniimmalta osapuolelta, jolla en tarkoita kohta 17 vuotta täyttävää filosofikoiraamme. 

- No ainakin sen pitää olla raikas. Siis todella raikas. Ja ehkä mansikkainenkin, hän vienosti kujersi, ryhdisti rintaansa ja hulmautti vapaana vellovat vaaleat hiuksensa kutsuvasti sivulle. Eikä missään nimessä liikaa makeutta. Tiedät kyllä, ei sellasta makean makeaa. Ja kuohuviini toimii hyvänä pohjana, tai ainakin siinä pitää olla hiilihappoja. Ja kuoharista saa hyvät hiilihapot ja vielä hyvän syynkin juoda kuoharia. 

Niin. Allekirjoitan edellisen. Muistutan vielä, että myös sangria toimii jokaisessa tilanteessa, jonka ihmismieli voi kuvitella. 


Puistokatu Russian

4 cl Leijonaa
2 cl vadelmalikööriä
1,5 dl Schweppes Russiania
0,5 dl metsämansikan makuista kivennäisvettä (esim. Pirkka)
appelsiinilohkoja
mansikoita





13.5.2017

Parsa-sienirisotto

Tämä toimikoon muistutuksena siitä, että juuri nyt on parsa-aika. Turun torilla parsanippu 0.60€, ei voinut tietenkään jättää noukkimatta, varsinkin kun parsa on possun suurta herkkua. Miksei alla oleva ohje toimisi myös äitienpäivänä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullista ja juhlallistakin. 

Kuvassa oleva rakenne on täydellinen. Hieman puuromainen, muttei kuitenkaan. 


Olen joskus 9 vuotta sitten heittänyt Polkkapossuun ohjeistuksen täydellisen risoton valmistamiseen. Tässä osia siitä. 

"Jyvät ja akanat. Risottoa hallitsee kolme riisilajiketta: arborio, vialone ja carnaroli. Nämä siksi, että niissä on paljon tärkkelystä ja ne pystyvät kaikki imemään huomattavan määrän keitinlientä, mutta silti pysymään tikissä. Riisinhän ei pitäisi olla ylikypsää mössöä, vaan al denteä. Tällöin jyvän kuoriosa toimii aperitiivina antaen kevyen purutuntuman ja houkuttaa jatkamaan kohti suussa sulavaa riisin keskiosaa. Arborioriisi on lajikkeista käsittääkseni käytetyin. Sitä on helppo hanskata, se ei välttämättä edes kärsi muutaman minuutin ylikeittämisestä. Hienostunein maultaan on carnaroli, jota pidetään yhtenä parhaista risottoriiseistä.

Mitäs seuraavaksi? Älä ainakaan missään tapauksessa huuhtele riisiä. Tärkkelystä on juuri sopivasti sen verran, että lopputuloksena on sopivasti tahmea puuromainen kokonaisuus, joka läsähtää lautasella.

Sitten voitkin jo laittaa levyn päälle, pilkkoa sipulin ja laittaa viereiselle levylle liemen lämpenemään. Freesailesipulia hetki voin ja oliiviöljyn seoksessa, mutta älä päästä ottamaan väriä. Kippaa seuraavaksi riisit kattilaan ja freesaile. Älä anna riisin ottaa yhtään väriä, sekoittele koko ajan. Riisi imee nyt parhaat palat voista ja sipulista. Kohta riisikin on muuttunut läpinäkyväksi. Parisen minuttia alkaa olla jo maksimiaika. Jos freesat riisiä liikaa, jyvä kovettuu eikä pysty enää imemään nestettä maksimiteholla.

Liemi. Parhaan tuloksen saat, kun käytät keitinliemenä itse tehtyä kunnollista lientä. Useimmiten Liemikuutioitakin toki saa käyttää, jos ei jaksa poristella omia keitoksia. Nesteenä käytetään usein myös valkoviiniä. Vermutti on huippuainetta, sillä saadaan keittiöön mahtava tuoksu ja riisiin kunnioitusta herättävä maku. Tästä hetkestä riisin valmistumiseen menee 17-20 minuuttia. Nyt kun siis riisit ovat imeneet rasvan ja sipulin maut, annetaan niille lisää makuja eli lisätään ensin kunnon tujaus valkoviiniä tai vermuttia. Näitä en juurikaan mittaile, antaa mennä vaan ihan mutulla. Alkoholi haihtuu pois, mutta riisi imee käyneiden viinirypäleiden jalostetun tunnun. Tästä lähtien toimit niin, että aina kun liemi on loppumaisillaan, lisäät sitä viereisestä kiehuilevasta kattilasta ja sekoittelet ahkerasti. Sitten riisi onkin jo valmista.

Risottoon sekoitetaan usein myös parmesaania. Jos minulta kysytään, se on pakollista. Monet heittävät vielä kunnon köntin voita joukkoon. Minä laitan valkosipulista voisulaa, joka viimeistään laukaisee tajunnan."


----

Parsa-sienirisotto

Tee muuten ylläolevan ohjeen mukaan, mutta siipaloi pari herkkusientä ja freesaile niitä hetki voissa. Neljä minuuttia ennen riisin valmistumista heitä sekaan parsanuput. Lisää lopuksi herkkusienet.  

11.5.2017

Herrasväen juhlaillallinen 1700-luvun hengessä


Matkustajien kestittäminen alkoi Turussa Seipelin krouvissa vuonna 1757. Tästä katsotaan alkaneen suomalaisen nykyaikaisen hotelli- ja ravintolatoiminnan. Nykyinen osoite on Linnankatu 3. 

Vuonna 1713 venäläiset marssivat muutaman tuhannen sotilaan joukolla Turkuun. Niin suuri oli tuolloinen tsaari Pietari, että pelon edessä Turku oli lähes tyhjentynyt asukkaista. Venäläisten miehitystä kutsutaan isovihaksi ja sen katsotaan loppuneen 1721 Uudenkaupungin rauhaan. Hiljalleen alkoi teollisuuden nousu. Vuonna 1738 perustivat veljekset Wechter ja Henrik Rungeen Turkuun verkamanufaktuurin. Myös sokeritehdas näki päivänvalon vuonna 1756. Sokeri oli alkuun ylellisyystavara, jota myytiin vain apteekin hyllyltä. Hiljalleen kun kahvi yleistyi, myös sokerin käyttö lisääntyi. Välillä kahvi oli kiellettyjen aineiden listalle, mutta koska käytön valvominen oli lähes mahdotonta, kielto poistettiin. Kunnes se taas kiellettiin ja taas vapautettiin. Kahvia tarjoavista paikoista alkoi hiljalleen tulla kokoontumispaikkoja ja 1700-luvun lopun Turussa tiedetään olleen ainakin neljä kahvihuonetta. Verka- ja sokeritehtaan lisäksi Turussa toimi 1700-luvulla myös kaksi tupakkatehdasta ja laivanrakennustelakka. 

Teollisuuden ohella Turku oli myös tärkeä tieteen ja kulttuurin keskus. Ja huvittelun. Saatiin tänne kuninkaallisia vieraitakin muutamaan kertaan. Vuonna 1752 kuningas Aadolf Fredrik pöllähti vaunuinensa Hämeentullin porteille, josta ratsasti ylväästi hevosellaan sisään Turkuun tykinlaukausten säestäessä tapahtumaa. 1775 saapui Fredrikin poika Kustaa III ja 1802 Kustaa IV Aadolf. Eikä unohdeta myöskään tsaari Aleksanteri I:stä vuonna 1812.  

Ja tietty aina järjestettiin hillittömät juhlat ja tanssiaiset. Ingmanin talossa, nykyään Casagrandentalossa, oli Seipelin sali, joka oli Turun huomattavin ravintola- ja juhlahuoneisto. Tällä hetkellä taloa ympäröivässä maisemassa Seipelin perintöä jatkavat Scandic Julia, Panini, Tårget, Mami, Tiirikkala ja Café Carré. 

Aloittamisesta tulee siis kuluneeksi 260 vuotta. Tämän kunniaksi Scandic Julian Å salissa tarjoillaan 6.6. klo 19-22 Herrasväen juhlaillallinen 1700-luvun hengessä. Tapahtumaan liittyy myös Seipelin jälkeläisen Tuija Seipelin vetämä juhlaseminaari. Kanadassa asuva Tuija tunnetaan asiakaskohtaamisen asiantuntijana ja huippusuosion saavuttaneena lifestylebloggarina. 

Ruokavelhona toimii Scandic Julian keittiömestari Mervi Lähteenmäki. Silmissä on jälleen tuttu palo, kun Mervi kertoo illallisen ruuista ja miksi juuri kyseinen ruoka on valittu.

- Siis ajattele kiiskeä. Sitä käytetään nykyään juuri ja juuri kalaliemiaineena, mutta nyt olen onnistunut samaan käsiini sellaista tavaraa, että oksat pois. Saman siemennäkkärin päällä ui myös kuusenkerkällä marinoitua silakkaa. Ja silakkaahan täällä on syötykin iät ja ajat. Niin, paitsi että koitin käydä jo keräämässä kerkkiä, mutta ei niitä vielä ollut. Mutta 6.6. mennessä tulee, Mervi toteaa itsevarmasti.


Ruokalista on kieltämättä houkutteleva. Tasapainoinen mutta samalla täynnä pieniä ja vielä suurempia huippuja. Jokaisen ruuan kohdalla voi jo pelkän sisällön kuulemisen perusteella sanoa tahdon. 

- Sitten on tämä rosvolammas. Se tulee jokaiselle paperinyytissä, jossa on myös juurekkaita. Perunoitahan ei vielä tuolloin yleisesti syöty, toki niitä jo viljeltiin vaihtelevalla menestyksellä, kertoo Mervissä herännyt historioitsija. 

- Ja tää nyyttijuttuhan on ihan mahtava. Ajattele, kun tää tulee juhlavieraan eteen ja jokainen vetää nyyttinarun auki, niin mieti, mitkä aromit saliin tulvii. Jokainen raaka-aine on muutenkin tarkkaan mietitty. 


Mietin kyllä. 

Lähteenmäki kertoo vielä, että lähtökohtana on ollut mahdollisimman suuri autenttisuus, mutta ruokiin on silti pyritty saamaan modernia meininkiä. Myös ruokatrendejä on pyritty huomioimaan. Siemennäkkäri on tällä hetkellä todella suosittua ja jälkiruoassa käytetty speltti on ollut jo hetken kovassa nousussa. Myös erikoisruokavaliot tullaan huomioimaan erikseen pyydettäessä. '

Kyseessä on ainutlaatuinen tilaisuus; viisaaskin tekee virheitä, mutta vain pölööjä jättää juhlaillallisen väliin! 




HERRASVÄEN JUHLAILLALLINEN


Alkujuoma
Kuohuviiniä raparperilla

Alkuruoka
Kiiskeä, kuusenkerkkäsilakkaa, linnunmuna ja nokkosta siemennäkkileivällä

Väliruoka
Lintulientä ja linnunmaksamoussea

Pääruoka
Rosvolammasta ja haudutettuja juurekkaita

Väliruoka
Savustettua piimäjuustoa ja etikkabalsamoitua taatelia ja viikunaa

Jälkiruoka
Spelttihelmisuurimoita, vaniljaa ja tsaari Romanovin marjoja


Paikka: Scandic Julian Å sali Suomen vanhimmassa keskiaikaisessa kaupungissa
Aika: 6.6.2017 19-22
Hinta: juhlamenu 49€ / hlö, juhlaseminaari 80€ / hlö


Paikan voi varata täältä.


8.5.2017

Mihin aleksanterintortut ovat kadonneet?

En ole mikään suurempi leivosten ystävä, enhän. Ihan äkkiseltään leivosten tykkäyslistaltani tulevat mieleen sacher, kinuski,raparperimarenki, sitruunatahna, porkkana, mansikkamousse, millefeuille, eclair, käpy, peruna, pavlova, bienenstich, opera, hiekkahentunen ja crusell. Ei edes mennä muihin makeisiin konditoriatuotteisiin, joita en voi sietää lainkaan. Kuten erilaiset pumadapäällysteiset munkit, mehevät kanelipullat, kosteat kääretortut, mustikkaiset piirakat, donitsit ja muut. Huh.

Mutta ihan ylivoimainen ykkönen on aleksanterintorttu tai siis aleksanterinleivos. Vaan olettekos huomanneet, ettei niitä ihan joka paikasta enää saakaan?! Minä olen, sillä olen tehnyt aleksanterin kanssa jo ajat sitten sinunkaupat ja olemme paljonkin nauttineet yhteisitä hetkistämme, jotka valitettavasti ovat päättyneet siihen, ettei aleksanteria kerta toisenja jälkeen enää ole. Aleksantereita näkee harvemmin enää edes leipomoiden myyntitiskeissä, olen tästä kehityksestä erittäin huolestunut.

Siksipä ajattelin heittää ilmoille kyselyn, josko jollain olisi erityisen hyvä aleksanterintortun ohje? Pakko tunnustaa, etten ole ikinä aleksantereita valmistanut. Tiedän, google on keksitty ja netti on ohjeita pullollaan. Mutta jos joku oikein kunnolla kehuu minulle aleksanteriaan, olen siitä erityisen kiinnostunut. Voit joko laittaa ohjeen minulle sähköpostiin  tai voi sen jakaa ihan tähän kommenttilootaankin. Sinänsä homma on ihan vastavuoroinen, sillä olen varmaan aikojen saatossa jakanut blogissani satoja ohjeita!

Tänään sain onneksi Askondin aleksanterintorttua, ihan parhautta. Jos jonkun ohje päätyy edes lähelle yhtä hyvää tasoa, saatan jopa palkita reseptöörin jollain hienolla kirjalla. Mutta katsokaa nyt tuota surullista leivoslaatikkoa, siinä on enää ihan yksinäinen aleksanteri jäljellä. Kuinka surullista. Otin jo veitsen valmiiksi, että voin jakaa sen useammaksi päiväksi osiin.


2.5.2017

Villi cityvegaani, täytetyt bataatit ja litulaukkaa

Teos: Villi cityvegaani
Kirjoittaja: Sami Tallberg
Julkaisuajankohta: 3 / 2017
Sivumäärä: 100
Kustantaja: Into Kustannus
OVH: 29€
ISBN: 978-952-264-748-1

"Maailman suurin puutarha - villi luonto - on meidän kaikkien käytössä. Ja se on auki 24/7. 

Syötävien villiyrttien kirjo on laaja tiuhaan asutuilla alueilla ja niiden lähimaastoissa, sillä villikasvit leviävät ihmisten mukana. Moni syötävistä kasveistamme onkin tullut Suomeen laivamatkoilta ja muilta reissuilta. Lisäksi puutarhoissa leviää villiin luontoon vaikka minkälaisia herkkuja ammennettavaksi." 


Sami Tallberg on varmasti Suomen tunnetuin villivihanneksista hyvällä tavalla täysin sekaisin mennyt keittiömestari. Hänen uusin kirjansa Villi cityvegaani nostaa esiin urbaanien alueiden tarjoamat villiyrttimahdollisuudet. Teos on jatkoa 2016 syksyllä ilmestyneelle Villi jouluvegaani -kirjalle. 

Reseptejä lukiessa ei voi kuin ihmetellä, mistä mies ammentaa ideansa. Mahtavia ja yllättäviäkin yhdistelmiä. Jo aiemmin olen Tallbergin suosittelemana ottanut käyttööni lakritsalta maistuvaa kallioimarteen juurta, jota voi muuten kerätä talvellakin villiyrttikoriin. Se on erityisen makoisaa tattien kanssa ja toimii myös luonnon omana aromivahventeena. Vuohenputki on eräs helpoimmin löydettävistä villikasveista, parhaita yksilöitä ovat todella nuoret versot. Toukokuu on vuohenputken kulta-aikaa, joten juuri nyt kannattaa lähteä vuohenputkia metsästämään. Kirjan alkusivuilta pomppasikin heti mielenkiintoinen punajuuri-villiyrttisalaatti, joka on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Annoksessa on vuohenputken ohella myös mm. ruoholaukkaa ja isomaksaruohoa. Yllättävä komponentti on kourallinen paahdettuja kookoslastuja. Isomaksaruohoa suosittelen erityisesti testaamaan. Sopivissa määrin toki yhdeltä paikalta, sillä se on uhanalaisen apolloperhosen toukan ravinnonlähde. Isomaksaruoho muistuttaa maullisesti hieman hernettä ja on tekstuuriltaan rapean mehevä. Suosittelen kokeilemaan vaikkapa fetasalaattiin. Kuva on vuodenaikaan nähden hieman liian kesäinen, taitaa olla otettu pari vuotta sitten. Huomaa, että ruohosipulista voi aivan hyvin syödä kukinnotkin ja ovathan ne kiva koristekin. 


Tallbergin villeissä sormissa hyvinkin arkiset kasvit ja raaka-aineet saavat jotenkin juhlallisen olemuksen. Miltä kuulostaa esim. selleripihvit, hapatettua kauradippiä ja kuusisuolaa? Tai grillattua kesäkurpitsaa, ketunleipää ja suolattua sitruunaa? Päivänkakkara, jauhosavikka ja niittysuolaheinäkin ovat saaneet maininnan, ei paljasteta niistä kuitenkaan enempää. 

Mutta erityisen iloinen olen litulaukan käytöstä Tallbergin ohjeissa. Taisi olla mainittuna kolmessa tai neljässä reseptissä. Litulaukka on todella helppo tunnistaa ja maku on ainakin itseäni kovasti miellyttävä. Mikä parasta, sitä kasvaa ihan omilla huudeilla. Maku on hennosti valkosipulinen, hieman pippurinen ja on siinä jotain sinappistakin. Lisäksi se on hieman kitkerä, joka miellyttää meikäläistä. Kitkeryyttä voi pehmentää nopealla freesaamisella, jos se häiritsee liikaa. Tunnistuskuvia avuksi täältä

Bataattien kypsymisen aikana lueskelin Tallbergin kirjaa ja inspiroiduin hakemaan pihalta litulaukan lehtiä. Tämä ei suinkaan ollut alkuperäinen ideani, mutta miksipä ne eivät sopisi täytettyjen bataattien päälle silputtuna. Resepti ei siis ole kirjasta, mutta sopii hyvin tähän yhteyteen. Tosin sillä erotuksella, että juusto ja jugu eivät ihan sovi vegaanimaailmaan, muttei anneta sen häiritä.


Täytetyt bataatit ja litulaukkaa

bataatti per ruokailija
rypsiöljyä
juustokuminaa
kikherneitä
suolaa
pippuria
(savu)paprikamaustetta
raastettua juustoa
litulaukkaa
(maustamatonta jugua)

Puolita bataatit, öljyä pinta kevyesti ja paista 200 asteisessa uunissa vajaa tunti tai siten, että ovat kypsiä. Paahda juustokuminaa hetki öljyssä, lisää kikherneet ja suola. Kaavi bataatin liha kuorista, sekoita joukkoon kikherneet, suolaa, pippuria ja (savu)paprikamaustetta. Täytä kuoret, juustoraastetta päälle ja pikainen paisto uunissa grillivastusten alla. Silppua päälle litulaukkaa. Maustamaton jugu ei ole pahaksi tämän kanssa. 


Arvostelukappale saatu kustantajalta.