15.11.2017

Turku Food Walk

Suomen ravintolakulttuurin pääkaupungiksi nousua tekevä Turku on liekeissä, vaikka palosta on jo 190 vuotta. Uusia huippuravintoloita nousee nopeammin kuin satsumat häviävät käsistäni ja se on ihan järjetön tahti. Eikä vanhoissa ruokapaikoissakaan ole valittamista. Sitä paitsi suureen osaan en edes ole vielä asettanut jalosukuista kärsääni.




Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja hankin käsiini pari kappaletta hienoa matkailutuotetta, Food Walk -kortteja. Kortilla voi käydä maistelemassa viidessä turkulaisessa ravintolassa, jotka korttiin on ennalta määritetty. Tai siis paikkoja on kymmenen, joista kortin haltija voi valita viisi haluamassaan järjestyksessä. Jokaisella ravintolalla on jokin juuri tähän tarkoitukseen huolella valittu annos. Kortin hinta on 44 euroa ja tuo pitää käyttää kolmen päivän kuluessa ensimmäisestä ravintolakäynnistä. Tässä voisi olla hieman mietittävää: mitä hävittävää olisi, mikäli kortin voisi käyttää vaikka viikon tai miksei kahdenkin aikana?

Vuoden 2017 Food Walkissa mukana ovat: 


Tarjonta on varsin monipuolista ja listalla on paikkoja kahvilasta fine diningiin, Voi veljet, jokainen näistä ravintoloista on jollakin tavalla legendaarinen ja itselläni on jokaisesta hyvinkin tarkka mielikuva, vaikken edes ole kaikissa käynyt. No yhdessä, muttei se nytkään osunut listalle.  

Heitetään tähän muutama tärppi. 

Smöriä voin suositella aina. Jos haluaa syödä vähän fiinimmin ja ehkä jopa semisti faindainata, niin Smör on se paikka. En tiedä, miten he itse haluavat profiloitua, mutta tärkeintähän on, miten asiakas kohteen näkee. Sen perusteella hän myös tekee valintansa. Kävin juuri tsekkaamassa, onko tällä hetkellä jotain erityistä tarjolla, sillä Smörissä improvisoidaan ja ruokalistalle voi ilmestyä jotain yllättävääkin. Ehkä siksi Smörillä ei Food Walkiin liittyen olekaan listalla mitään vakiannosta. Kortissa lukee "Päivän alkuruoka lähellä tuotetuista kauden raaka-aineista". Smörin sivut paljastaa, että tällä hetkellä siellä tosiaan on jotain erityistä tarjolla: 

"Tryffelikoira Sakun ansiosta meilläkin on tarjolla Ruissalon tryffeliä. Alla oleva menu tarjolla tiistaina 14.11. Tervetuloa! Meritryffeliä ja kirjolohiterriiniä Tryffelimarenkia ja kananmaksamoussea Yläneen mustajuurta ja valkoista tryffeliä Ruissalosta Raakakypsytettyä nautaa, suppilovahveroa ja Bourgougnen tryffeliä Tryffelivoissa paistettua kuhaa, perunapyreetä ja Gotlannin tryffeliä Saloniemen luomuvuohenjuustoa ja tryffelihunajaa Tummaa suklaata, aavikkotryffeliä ja tryffelihunajajäätelöä". No voi hemmetti. Tiistai meni jo, joten pitää vaihtoehtoisesti hakea Atrian kinkku-ananaspizza Verkahovin K-marketista. Ihan fine die sekin.  

Täysin erilainen paikka on Café Art. Sijainti on lähes Smörin vieressä aivan Aurajoen varressa. Kahvila on todella viihtyisä ja parhaimmillaan kesähelteellä (uiden tai) puiden katveessa istuskellen. Kesähelle ei ole ainoa aika, kun sinne kokoontuu vankkumattomat kahvin ja porkkanakakun ystävät. Jäälaten voi juoda, koska huvittaa ja paikan porkkanakakkua kannattaa syödä varsinkin silloin, kun mikään ei huvita. Ja taas huvittaa. Mahdatteko edes ymmärtää, kuinka paljon porkkanakakku on parantanut maailmaa?! 



Mielenkiinnosta poikkesin myös Sevillassa. Ja sen vuoksi, että Food Walk -listalla oli grillattuja jättirapuja. Kyllä te tiedätte, kun grillattu jättirapu ilmaantuu oven taakse ja yrittää myydä kodittomille vuohille tarkoitettuja loma-osakkeita, jopa niitä pitää ostaa. Olen myyty. En ollut käynyt Sevillassa ehkä kymmeneen vuoteen, joten silläkin oli osuutensa vierailuun. Paikka oli aivan samanlainen kuin muistin ja olisin voinut vannoa, että sisustus oli pysynyt yhtä ennallaan kuin Urjalan ja Nakkilan keinutuolit aikojen saatossa. Mutta nuo ravut. Hemmetin hyvä annos oli. Maalaisleipää, jotain tahnatyyppistä ratkaisua ja grillatun mehukkaita jättirapuja. Erittäin hyvä hässäkkä. 


Koska Possukeittiö on siirtynyt lihattomampaan suuntaan, (kinkku-ananaspizza) heittelin etukäteen hieman kyselyitä, josko Food Walk -kortissa mainittu annos voitaisiin saada kasvisversiona tai joku osa korvata mahdollisesti vaikka kalalla. Sain kyselyyni ystävällisiä vastauksia ja jokaisessa paikassa tarjottiin mahdollisuutta syödä vaihtoehtoisesti jotain muutakin kuin eläimen raatoa. Tällä sialla oli kevyesti sellainen olo, että tuollainen ihan perushampurilainen voisi olla paikallaan ja kun Kallun Grilliä en kortista havainnut, päätimme suunnata jälleen aivan jokivarteen, tällä kertaa Grill It! Marinaan. Se oli mukava tapaaminen, ystävystyimme. Keittiö oli jo etukäteen varautunut saapumiseemme ja kortissa mainittu Pulled Pork Burger oli luvattu vaihtaa savutofuiseen burgeriin. Ja erittäin hyvää taas. 

Vielä yksi paikka jäljellä. Koska rakastan (satsumien lisäksi) tapaksia ja en ollut jostain käsittämättömästä syystä ikinä käynyt Di Trevissä, valitsimme sen viimeiseksi kohteeksi. Loistava valinta. Di Trevin tapaslankulla oli sopivasti kaikkea ja mikä parasta aina yhtä loistavia pimientos de padron -paprikoita. Varoitan, niihin jää koukkuun. Mahdottoman ystävällinen palvelu ja muutenkin lupsakan hyvämielinen paikka. 



Mitä vuosi 2018 tuo tullessaan? Food Walk -Turku 2018 näyttäisi olevan paikkojen suhteen lähes vastaava kuin tämän vuodenkin. Jotain on tipahtanut pois ja jokin on tullut tilalle. Hinta pysyy samana. Mutta nyt huomio: se jokin uusi ravintola listalla on Paimion Bourdainin luotsaama Gustavo, iso peukku paikalle. Jos haluat tarkemmin tietää, mitä Gustavo turuksi tarkoittaa, lue täältä

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Visit Turku -orgnisaation kanssa. Korttia myydään Visit Turun matkailuneuvonnassa ja verkkokaupassa. 


  

5.11.2017

Puolukkaprettu

Juuristani osa on Karjalasta, joten ajattelin hypätä hetkeksi perinneruokien maailmaan. Tästä herkusta minulle taisi joskus vinkata Vinkkilän mamma, jolta olen saanut hienoja ohjeita. Tämä puolukkainen ruispuuro tunnetaan nimellä puolukkaprettu, se on herkkua ihan vaan kylmän maidon kanssa. Oma ohjeeni on muuten hyvin perinteiden mukainen, mutta makeutuksen hoidin siirapin sijaan hunajalla. Pääraaka-aineet ovat karkeat ruisjauhot ja puolukkasurvos. Ja sitten useampi tunti uunissa. Jotenkin näin se syntyi:


Puolukkaprettu

1 litra 60-70 asteista vettä
2 dl karkeita ruisjauhoja
1 tl suolaa
3 rkl juoksevaa hunajaa
2,5 dl puolukkasurvosta

Vispaa jauhot veteen ja anna turvota pari tuntia. Lisää loput ainekset ja sekoita. Voitele vuoka ja kaada möhnäke siihen. Paista ensin vartti 225 asteessa, tiputa lämpö 120 asteeseen ja anna muhia vähintään 3 tuntia. Mitä kauemmin sen makeampaa.


2.11.2017

Myskikurpitsainen Pasta Alfredo

Syksy kantaa taskuissaan kultaa enemmän kuin muut vuodenajat yhteensä. Väriloistoa ja keltapunaisen lämpimiä sävyjä. Niistä on myös myskikurpitsa-aika tehty. Olen väsännyt myskikurpitsasta vähän vaikka mitä. Se onkin ihan mahtavan monikäyttöinen ja joka paikkaan taipuva kasvi. Ja kaunis väriltään. Olen tehnyt keittoa, piirakkaa, pastaa, gratiinia, leipää, risottoa, spelttihelmisalaattia ja currya. Näin äkkiä mietittynä. 

Jos kiinnostuit, tässä ohje taivaalliseen valkosipuli-myskikurpitsakeittoon ja tässä veikeän simppeliin spelttihelmisalaattiin.

Mutta tänään syödään pastaa. Viime aikoina olen harrastanut lähes poikkeuksetta pastoja, joissa ei ole turhan paljoa kermojen kanssa lutrattu. Simppelit raaka-aineet ja öljypohja, siitä on hyvä pasta tehty. Kuinka hieno voi olla ihan vaikka spagetti, jota on käännelty oliiviöljyn, pippurin, suolan, parmesaanin ja persiljan kanssa. Tai kirsikkatomaatti-pestopasta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varmaan kautta aikojen yksi luetuimmista resepteistäni.  

Tänään kuitenkin lutrataan kevyesti kermalla ja tehdään Pasta Alfredoa. Alkuperäinen on valmistettu fettuccinesta, mutta tähän voi hyvin käyttää myös spagettia, pappardellea tai tagliatellea. Kuitenkin jotain sellaista, jossa on kastikkeelle sopivasti tarttumapintaa. Mikäli haluat enemmän tutustua pastan ja kastikkeen parittamiseen, haluat ehkä lukaista juttuni siihen liittyen. Ja jos totta puhutaan, niin eihän tämä ole Pasta Alfredoa nähnytkään, mutta nimeän sen silti niin. Koska voin. Koska tässä on kermaa. Ja parmesaania. Ja makua. 

Jos myskikurpitsan käsitteleminen on vierasta, on turha pelästyä. Hyvä puoli on, että jos olet laiskalla päällä, kurpitsan kuorikin on ihan syötävää. Ja varsinkin jos kurpitsa menee soseeksi, niin kuoriminen saattaa jonkun mielestä olla vähän turhaakin. Jos kuitenkin päädyit poistamaan pinnan, tartu kuorimaveitseen, sillä homma käy helposti. Sen jälkeen kurpitsa keskeltä halki poikittaissuunnassa ja siemenet lusikalla talteen. 



Myskikurpitsainen Pasta Alfredo (3 reilua annosta)

500 g spagettia

4 dl myskikurpitsaa kuutioituna
1 keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 dl kermaa
2 dl kasvislientä
suolaa
mustapippuria
5 salvianlehteä
persiljaa
1 dl parmesaania
myskikurpitsansiemeniä

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Freesaa pilkottua keltasipulia hetki öljyssä ja lisää sitten valkosipulit. Lisää vähän öljyä ja kurpitsakuutiot. Paista hetki ja lisää kerma ja kasvisliemi. Anna muhia 15 minuuttia tai kunnes kurpitsa tuntuu kypsältä. Tarkista vielä suola ja rouhaise mustapippuria myllystä. Heitä koko komeus blenderiin salvianlehtien kanssa ja aja sileäksi. 

Pyörittele keitetty spagetti ja kastike toisiinsa. Lisää lopuksi parmesaani siten, että se on jo sulanut, kun pasta päätyy lautaselle. Kaada vielä päälle loraus oliiviöljyä, tämä pasta paakkuuntuu helposti, mutta maku on hyvä. 

Paahda kurpitsansiemenet pikaisesti pannulla pienessä rasvassa ja reilussa suolassa. Laita siemenet pastan päälle persiljan kanssa. Ecco! Grazie a Dio, Alfredo e Polkkapossu!







27.10.2017

Muhevan ilmavat pitaleivät

Joku väitti, että pitaleipiä olisi vaikea tehdä itse ja niihin olisi hankala saada kunnon ilmataskuja. No ei olisi. Tällä pomminvarmalla ohjeella ei voi möhliä. Pahasti ainakaan. 



Pitaleivät

2 dl vettä (42C)
3/4 pussia kuivahiivaa
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva muhimaan veteen sokerin kanssa. Anna möyhentyä 10 minuuttia, lisää suola, öljy ja hiljalleen vehnäjauhot. Vehnäjauhojen kanssa vähemmän on enemmän. Turvota 30 minuuttia liinan alla. Muotoile jauhotetulla pöydällä pötköksi ja jaa 7 osaan. Kauli ohuehkoiksi, 0,5 cm,  pyöreiksi lätyiksi. Laita leivinpaperille ja anna levätä pyyhkeen alla 30 minuuttia, tarvit kaksi peltiä. Paista 250-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Älä pelkää, kyllä ne uunissa kohoavat.



25.10.2017

Pihlajanmarja-basilikaketsuppi

No hemmetti, nyt tuli hienoo ketsuppia. Vähän lähti lapasesta taas, mutta pihlajanmarja-basilikaketsuppi näki juuri päivänvalon. Määrät ovat hyvin epätarkkoja, mutta tämä onkin vasta ensimmäinen kehitysversio.

Mikäli pihlajanmarjat eivät ole vielä pakkasesta nauttineet, heitä ne vuorokaudeksi pakastimeen.


Possun pihlajanmarja-basilikaketsuppi ver 1.0

3 dl pihlajanmarjoja
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä
1,6 dl sokeria
2 omenaa pilkottuina
1,5 dl etikkaa
0,25 dl omenaviinietikkaa
1 dl vettä
0,5 tl suolaa
10 basilikanlehteä
1 laakerinlehti

Pilko sipulit ja freesaa öljyssä. Lisää sokeri ja anna sulaa. Lisää muut ainekset ja keittele 20 minuuttia. Poista laakeri ja aja sauvalla tasaiseksi. Paseeraa vielä lusikalla sihdin läpi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa etikkaa tai sokeria. Pihlajanmarjat ovat puusta riippuen hyvinkin erilaisia maultaan, joten ainesten suhteet voivat vaihdella paljonkin. Itselläni on tapana maistella eri puiden marjoja läpi ja löytää näin hyvät marjat.

24.10.2017

Levylautasella Boycott - The Mighty


Onhän tää rautaa, Boycot julkaisi 20.10. uuden studioalbumin The Mighty. Suomen aliarvostetuin punatukkainen laulaja, Varsinais-Suomen Steven Tyler, vetää niin vakuuttavaa settiä, että oho. Onhan Tommi Läntisellä toki ollut 80-luvun Boycottin jälkeen hienoja suomenkielisiä biisejä, Via Dolorosa, Rööperin kuu, Syvälle sydämeen sattuu. Jotenkin tykkää vaan enemmän Tommista englanniksi. Jag ljublju Tommy mer på english.

Boycottin kokoonpano on hieman vaihtunut siitä, mistä 30 vuotta sitten kaikki alkoi. Läntinen on yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen. Bändin toinen voimahahmo, Hombre Lampinen, vaihtoi runsas vuosi sitten sähköskebansa harppuun.
Hieman ristiriitaisin tuntein aloin kuunnella uutta levyä. En tiennyt yhtään, mitä odottaa, vaikka muutama sinkkukin siltä oli jo julkaistu. Levy lähtee Thunderilla. Se on suoran yksinkertainen rokkibiisi, joka jokaisen bändin kuuluu tehdä jossain vaiheessa uraa. "Rock n roll sounds like thunder and feels like coming back home". Sanomakin osuu. Toinen biisi Partners In Crime ei lämmitä meikää. Kolmas sikermä, Still I Rise, heittää nopeat mielleyhtymät hitaampaan kasarimetalliballadiosastoon. Vaikkei se sitä olekaan kuin alultaan. Koko ajan odottelen, koska Lita Ford avaa äänensä ja edes kerran laulaa "If I close my eyes forever, will it all remain unchanged". Ei avannut. Mutta hieno biisi tämäkin.




Levyllä on mielenkiintoinen vierailija Ina Forsman, muutaman vuoden takainen Idols-finalisti. Ensimmäisellä kuuntelulla Bittersweet kuulostaa liian kliseiseltä. Vaikka onkin kliseistä sanoa näin. Mutta kuitenkin: "Love is right, love is wrong, love is week, love is strong." Plääh. Mutta Inalla on niin hieno blues äänessään, että jo toisella kerralla aloin tykätä tästäkin.

Ei enempää analysointia. Hieno levy, paljon upeita viisuja, joku ei niin hieno. Ja yllätyn viimeistään tässä vaiheessa itsekin, että Boycott saa puheenvuoron blogissani. Levylautanen saa ihmisen käyttäytymään kummallisesti. Upeeta että Boycott on palannut!


Boycott on akustisella ilmaiskeikalla Turun Levykauppa Äxässä 17.11. klo 17.

23.10.2017

Ei heikkohermoisille - halloween-brunssi Scandic Juliassa la 28.10.

Horroria silmänruuaksi. Luvassa hirttoköysiä, ruumissäkkejä, kummituksia, hämäkinseittejä, verta, verta ja vielä vähän verta.


Samalla teemalla jatketaan halloween-brunssilla, kun jo kertaalleen murhattu keittiöhenkilökunta riehuu hellojen ääressä puukkojen kanssa, raastaa vielä sykkiviä sydämiä ja tarjoaa kananlihalle saavia ällötyksiä. Luvassa silmämunia, pahasti mädäntynyttä spagettimaista turjakkeen suolistoa, mustia hampurilaissämpylöitä, helvetillisessä hiilloksessa paistettuja kasvispihvejä ja vielä elossa olevan viikatemiehen verta tihkuvia lettuja. Veri roiskuu myös suklaalähteessä, punaiseksi värjätty valkosuklaa ja varsinkin siitä kieltäytyminen saattavat aiheuttaa järjetöntä tuskaa. Tässä on tietenkin vain murto-osa kaikesta kauheudesta ja niistä viiltävän synkistä mauista, joita brunssilla on tarjolla. Henkilökuntakin on kuulemma luvannut pukeutua omituisesti, poikenneekohan yhtään tavallisesta?!

Olisi silkka itsemurha jättää tämä kauheus väliin. Varsinainen scandician horror story.


Scandic Julian Bistro Julienne, Turku, Eerikinkatu
Lauantai 28.10. 2017 klo 12-15
Hinta: 23€, alle 2v ilmaiseksi, 2-5v -70%, 5-13v  -50%
HUOM. Scandic friends -kortilla -20%




20.10.2017

Graavilohen valmistus

Väkisin vetää aina naaman hymyyn, kun anoppini, leipurin tytär, ilmoittaa, että hänellä olisi meille lohta graavautumassa. Asia on nimittäin niin, että vaikka Turussakin on vaikka mitä suosittua kalakauppaa Wallinista Herkkunuottaan, niin ylivoimaisesti paras graavilohi syntyy anopin reseptillä. Hauskintahan tässä on se, ettei asia ole mitenkään monimutkainen ja graavaus on loppupeleissä yksinkertaisempaa kuin eskimokäännös kajakilla, vaikkei itse edes olisi eskimo.

Ja koska asia on edellä esitetyllä tavalla, pusersin graavausohjeen lahjomalla anopiltani: tarjouduin paistamaan lättyjä jokaisena tulevan vuoden aamuna, joka ei ole hänen syntymäpäivänänsä. Hieman perspektiiviä siihen kuinka hyvä ohje on kyseessä!


Graavilohi

merilohta
karkeaa merisuolaa
sokeria
tilliä

Laita filee leikkuutasolle nahkapuoli alaspäin. Valmista suolasta ja sokerista seos, jossa on yhtä kalakiloa kohti 3 rkl merisuolaa ja 2 rkl sokeria. Hiero tasaisesti kalan pintaan. Asettele pintaan myös tillinoksia. Leikkaa filee kahteen osaan ja aseta osat vastakkain niin, että lihapuolet ovat kiinni toisissaan. Kääri paperiin tai kelmuun ja anna graavautua jääkaapissa vähintään yksi päivä. Avaa paketti ja poista tillit sekä ylimääräiset suolat. Leikkaa fileerausveitsellä ohuiksi siivuiksi.

Tämä on siis perusohje. Voit lisätä maun mukaan mausteeksi vaikka valkopippuria, katajanmarjaa, rommia, mitä nyt mieleen tulee.

10.10.2017

Leffaillallisen jälkilöylyt

Jos viime kerralla arvoit, kannattaako Scandic Julian Bistro Juliennen järjestämälle elokuvaillalliselle osallistua, mutta jäit kuitenkin kotisohvalle raapimaan varpaitasi, pieleen meni. Yhtä hyvin olisit illallisellakin voinut rapsutella kenenkään huomaamatta. Sen verran olivat kaikki innoissaan hyvän ruuan, juoman ja elokuvan muodostamasta ilmapiiristä. Katsokaa nyt tuota alla olevaa kuvaakin, tuleeko hyvää fiilis?! 

Keittiöpäällikköguru Mervi

Leffaillallinen järjestettiin kuukausi sitten eli 9.9.2017. Hiljalleen alkaa ruoka laskeutua vatsassa, joten on hyvä hetki palata tapahtumaan. Elokuvana näytettiin yhdysvaltalaisen kirjailijan F. Scott Fitzgeraldin romaaniin Kultahattu perustuva The Great Gatsby. Leonardo di Caprio näyttelee miljonääri Jay Gatsbya, joka on rikastunut salakuljettamalla ja myymällä alkoholia kieltolain aikana. Illallinen nautittiin siis kuinkas muutenkaan kuin 20-luvun hengessä.


Menu (39€) + tarkkaan valittu juomapaketti (21€)

Alkupaloiksi salaatteja New Yorkin tyyliin

Alkuruokana äyriäiscocktail

Väliruokana sellerikeitto, syysomenalastuja ja pekonimurua

Pääruokana porsaanfilettä Black & White

Raikastajana päärynää ja vadelmamelbaa

Jälkiruokana pieni ananaskeikauskakku


Kiitos keittiölle, ihan huippua kaikki. Hyvin valittu kokonaisuus ja välissä kivoja ylläreitäkin, joita ei edes mainittu listalla. Toiseksi kiitos juomapuolesta, olikos tämä nyt toinen vai kolmas kerta, kun osallistuin leffaillalliselle, mutta kuitenkin aina olen ihmetellyt, kuinka nappiin juomavalinnat ovat menneet. Ja kolmanneksi kiitos salihenkilökunnalle. Tarjoilu hoitui vähintäänkin mallikkaasti ja on vaan pakko ihmetellä, kuinka sen voi edes saada noin hyvin hoidettua ilman elokuvan katsomiseen aiheutuvia häiriöitä. 

Entäs itse ruuat?! Homma käynnistyi Amuse Bouchella eli keittiön tervehdyksellä, leväkaviaaria paahdetulla leivällä. Ihan kuin olisin edes tarvinnut mitään ruokahalun herättäjää, olin koko päivän ollut ravinnnotta ja lähes tuntenut jo vielä syömättömän ruokalistan maut suussani. Alkupaloiksi tarjoiltiin kaksi klassikkosalaattia, waldorf ja caesar, siemennäkkäriä ja paahdettuja pähkinöitä ja manteleita. Pöytäseurueemme totesi, että harvoin saa mistään niin hyvää caesaria, kastike siinä oli ihan järjettömän makoisa ja sehän on caesarissa todella isossa osassa. Äyriäiscocktail oli seuraava klassikko, mukava suolaisen kirpeä rapuhässäkkä, joka oli rehellisen raikas eikä pilattu majoneesilla. Joka toki kuuluukin usein rapucocktailiin, mutta kun seuraavana ruokana oli kermaista keittoa, oli hyvä, että majoneesi oli jätetty pois. Ja millainen keitto tuo sellerikeitto oli, huh. Minähän olen vannoutunut keittojen ystävä ja tiesin, että hyvää tulee. Pystyin näkemään osan ihmetyksen sellerikeitosta listalla, mutta vielä paremmin pystyin näkemään sen, kun ihmiset saivat henkisiä kiksejä ensimmäisellä keittolusikallisellaan. Tapani mukaan en malttanut pysyä poissa keittiöstä ja illan päättyessä poistuin tyytyväisenä sellerikeittorasian kanssa. 






Jos äsken mainitsin jotain caesarin kastikkeesta, niin seuraava ruoka innoitti pöytäseurueemme naisjäsenen hurmiolliseen vuodatukseen. Black and white -annos oli sinänsä hyvinkin yksinkertainen possun sisäfilejuttu kauden juureksineen, mutta nuo soosit nuoltiin lautasilta ehkä jopa suuremmalla intohimolla kuin kastikkeet Linda Lovelacen 1972 tähdittämässä taide-elokuvassa. Keittiö oli hienosti huomioinut myös lihattoman ruokavalion ja possulle oli tarjolla vaihtoehtona kala-annos. Lopuksi nautiskeltiin vielä raikastajana hauska vadelmamelba päärynän kanssa ja pieni ananaskeikauskakku. Ai nami kaikille näille kerran vielä. Ja leffakin oli hieno.

Kun seuraavan kerran kyselette multa, mihin Turussa kannattaa mennä syömään, niin tiedätte jo yhden erinoimaisen vaihtoehdon. Ja onhan siellä aikamoinen brunssikin. 


9.10.2017

Sienisoijakastike

Nyt on kuulkaas jaossa sellainen resepti, ettei näitä ihan joka päivä jaella. 

Vierailijana toimii tänään Perinnepataa pyörittävä sieniin hurahtanut kokki, biologi ja villiruokakouluttaja Päivi Lehtonen. Päivi toimii myös tapahtumasuunnittelijana, joten jos näiltä alueilta jotain tapahtumaideoita kaipaat, niin ota Perinnepataan yhteyttä. Päivi toimii myös instagrammissa ja facessa @perinnepata. 

Joskus vuosi sitten taisin törmätä Päivin sienisoijakastikkeeseen ja siitä lähtien olen tuota reseptiä itselleni koittanut kalastella. Päivä koitti vihdoin ja meseeni kolahti hieno yksityisviesti, jonka saan Päivin luvalla jakaa. 




Näin Päivi kertoo:

Sienisoija on kätevä maustekastike ihan joka paikkaan soijan tilalla käytettäväksi. Voit käyttää siihen mitä vain ruokasieniä, kirpeät rouskut ja muut kypsennystä vaativat sienet pitää keittää etukäteen, muut voi laittaa raakana. Voit kehitellä mahtavia makuyhdistelmiä, vain mielikuvitus (ja sienituntemus ja -onni) on rajana. Itse suosin mukana jotain tummaitiöistä, jolloin saa tummaa soijan väristä tavaraa, esim. herkkusienet, koivunkantosienet, kehnäsienet, limanuljaskat. “Massasienenä” voi sitten olla joku helpommin poimittava vaaleaitiöinen, kuten kantarelli tai suppilovahvero.

Tee näin:



Lado sieniä ja merisuolaa (voi olla hienoa tai karkeaa) kerroksittain lasipurkkiin. Muutama rkl suolaa sienilitraa kohti on aika hyvä määrä. Mieluummin vähän enemmän kuin liian vähän, etteivät sienet pilaannu. Pistä muovipussipaino sienien päälle. Pian näet niistä irtoavan nestettä. Säilytä viikonverran jääkaapissa. Siivilöi kattilaan, puristele hyvin. Voit käyttää sienet uudestaan lisäten niille nestettä peittymiseen asti ja annat vielä maun kertyä liemeen pari päivää. Toimi samoin kuin tämän nyt irronneen “neitsytliemen” kanssa. Eli lisää liemeen (dl kohti) maun mukaan tai n. pari rkl punaviini- tai balsamietikkaa, puolikas valkosipulin kynsi, timjamin oksa, vähän mustapippuria, 1 rkl hunajaa ja keitä viitisen minuuttia. Toiset pistää joukkoon muitakin mausteita, esim. neilikkaa, muskottia, oreganoa ym. Säilytä jääkaapissa, kestää pitkääkin säilytystä kovan suolaisuuden tähden. Voit myös lantrata vedellä ennen keittämistä/sen aikana, jos tuli liian suolaista omaan makuun.


30.9.2017

Kaali-tattipiirakka

Tämmösen väsäsin. Yksinkertaista ja hyvää.


Kaali-tattipiirakka

kaalia
sipulia
valkosipulia
tatteja tai muita sieniä
juoksevaa hunajaa
meiramia
oreganoa
persiljaa
suolaa
pippuria

1 kananmuna
100 g kermaviiliä
0,75 dl kermaa
jotain juustoo puoli kourallista raastettuna

myllyn paras -suolainen piirakkapohja

tomaattisiivuja

Freesaa kaalit, sipulit ja tatit pannulla, mausta, tärkeitä varsinkin hunaja ja meirami. Muuten asu vapaa. Sekoita muna, kerma-alkuiset ja juusto. Painele taikina pohjaksi, päälle freesatut, sen päälle muna-kermat ja sitten tomssut. Nuketus 200 n. 30 min alatasolla.

Halpisviinit osa III: Punaviinit alle 8€

Ote kirjoituksesta Halpisviinit osa I: kuohuvat. Johdannoksi siis...

Hyvin usein toistuu kysymys, mikä olisi sellainen hyvä perusviini, joka ei olisi turhan kallis mutta kuitenkin ihan juotavaa. Viinit ovat aina makuasioita, mutta voitanee kuitenkin todeta, että jotkin viinit ovat täysin virheellisiä, toiset ovat ihan perseestä, monia juo mielellään humaltuakseen ja joitain nautiskelee jopa muutenkin suurella ilolla. Sitten olisi tietysti otettava huomioon myös, juodaanko neste ruuan kanssa ja minkä tietyn ruuan kanssa. Tähän puoleen ei nyt kuitenkaan panosteta sen enempää. Siitä ehkä voisi myöhemmin harkita jotain omaa jutusteluansa. En keskity myöskään viinin ominaisuuksiin sen enempää. Unohdetaan kukkeudet, kypsät sitruksisuudet, etelärinteellä tuulen alla kasvaneet rypäleet, sokerit ja ihan kaikki. Tehdään tästä sellainen viinisuositusten karvalakkiversio, jossa keskitytään olennaiseen hyvin yksinkertaisesti. Jos minulla on viinistä jotain muuta sanottavaa, kuin että se kannattaa ostaa, ilmoitan kyllä.

No mutta kuitenkin, päätin julkaista kolmiosaisen juttusarjan halpaviineistä, joita ihan oikeasti voi ja kannattaa juoda. Jokaiseen osaan tuon neljä viinisuositusta. Juttusarjaan ovat vaikuttaneet omat mieltymykseni sekä asiaan liittyen varta vasten käymäni keskustelut alan ammattilaisten kanssa. Näihin lukeutuvat pari Alkon myyjää ja myymäläpäällikköä, muutama ravintoloitsija, pari itseoppinutta viinigurua ja yksi viinimestarikouluttaja. Kiitos teille kaikille. 

Kaikki valitsemistani viineistä eivät ole ihan tosta vaan suit sait sukkelaan saatavissa kaikkien Alkojen hyllyistä, mutta nykyäänhän sillä ei ole hirveästi merkitystä, sillä Alkon verkkokaupasta voi tilata haluamansa tuotteet lähimyymälään muutaman päivän varoajalla.


Laudum Nature Barrica, 7,98€




Erittäin halpa luomuviiniksi eikä maussakaan ole moitittavaa, päinvastoin. Ehdottomasti hyvä valinta juustotarjottimen kanssa, kevyet tanniinit ja muutenkin kepeä, ei kuitenkaan marjamehua. Tätä kannattaa testata myös mediumiksi paistettujen lihojen kanssa, ei mene vikaan. Tai lajitelma tapaksia ja takkatulta. Alicanten viinialueelta joka muutama vuosi nosti hieman profiiliaan. 


Canapi Shiraz, 7,98€




Toinen hieman päätään nostanut viinialue on Sisilia. Kummisetä-trilogia pyörimään, spagettia ja tomaattista lihapullakastiketta, lasiin canapia tai voi juoda suoraan pullostakin. Trilogia on sen verran pitkä, että tätä kannattaa varata useampi pullo. Canapi taisi jonain lähivuonna saada kunniamaininnan Vuoden viinit -arvostelijaraadilta alle 10€ viinit -luokassa. 


Quinta Da Espiga, 7,49€




Tämä on lähes klassikko. Hinta ja laatu eivät kohtaa, Quinta on ehdottomasti hintaansa nähden parempaa. Oma suosikkiviinini tässä hintaluokassa. Portugalista tulee muutenkin huokeita mutta ehdottomasti juotavia kyykkyviinejä. Kannattaa antaa hengittää hyvä aika ennen nauttimista, viinistä avautuu ihan uusi maailma. Alkon toinen Quinta (das Setencostas) on myös huippukamaa, sitäkin kannattaa maistaa, kympin kauppa. Joskus alahyllyn viinit eivät kelpaa muuhun kuin marinointiin ja sangriaan, niihin tarkoituksiin kannattaa ostaa jotain ihan muuta. Opas voi johdattaa sinut perille, tosin sen kanssa suosittelen myös jotain cola-juomaa.


Riunite Il Fojonco Lambrusco, 7,98€ 




Hauska tuttavuus ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Harvassa ovat pirskahtelevat punaviinit, ainakin tämän hintaluokan. Kupliva punaviini tosin kuulostaa yhtä häiriintyneeltä kuin märkä lammaskoira bikineissä uimarannalla. Kuvittelitko sen, pervo? Vaikka tämä onkin punaviini, niin kannattaa jäähdyttää ihan kunnolla. Fojonco toimii yleensä heillekin, joille punaviini ei välttämättä maistu. Muutama vuosi sitten itse tykästyin tähän oikein kunnolla, viime aikoina on jäänyt taka-alalle. Mutta miksei, makeahkoa marjamehua kuplien kanssa, petollista kyllä. 


Halpisviinit osa I: Kuohuvat alle 9€
Halpisviinit osa II: Valkoviinit alle 8€


26.9.2017

Tuorepuuro

Puuro on mukavaa vaihtelua aamupalalla leivän sijaan. Eikä puuron tarvi olla aina ihan peinteistäkään, myös tällainen ns. raakapuuro on aika hieno juttu. Olennainen osa tässä tuorepuurossa on, mitä siihen laittaa päälle. Meillä suosikkeja ovat banaaani, mansikka, vadelma, mustikka, mustaherukka ja lähes aina hunaja tai jokin hunajatuote. Kuvassa raita varsinaissuomalaista sitruunaista hunajaa.


Tuorepuuron perusohje


1 rkl chian siemeniä
2 rkl kaurahiutaleita
2 tl mustikkaista spelttikuitulisää
1,75 dl manteli- tai kaurajuomaa
Tee valmiiksi edellisiltana. Sekoita kunnolla. Puuro turpoaa kiinteämmäksi, mitä kauemmin se lepää jääkaapissa. Ja marjojaja + hunjajaa sitten seuraksi.

21.9.2017

Raxissa vegeilemässäkin

Kun Rax joskus aikoinaan tuli Suomeen, olin haltioitunut: paikka jossa saa heti uuden pizzapalan tilalle, kun vanha loppuu. Paikka jossa limpparia ei tarvi pihistellä, vaan sitäkin kasvaa puissa. Tämä oli joskus 90-luvun puolivälissä, muistan sen hyvin, kun saatettiin luentojen jälkeen istua ravintolassa pidemmänkin aikaa MTG-korttipeliä pelaten.  Eikä henkilökunnallakaan jostain syystä ollut mitään kiirettä ajaa meitä pois.


Olen selvästi kasvanut ulos tuosta konseptista.

Mutta kuulin, että Rax on panostanut myös vegepuoleen, joten päätin tehdä rohkean piipahduksen ravintolaan. Ei siinä oikeasti ollut juuri mitään vikaa, aika on vaan minulla ajanut Raxin ohi, vai miten päin se nyt meni.

En ole vuosiin käynyt kyseisessä ravintolassa, joten olihan se aika hauskaakin tehdä visiitti. Muistan oikeastaan vain pizzat, limpsat ja lasagnen, ei aavistustakaan, mitä muita ruokia silloin joskus myös tarjottiin. Mutta olen kyllä aivan varma, ettei kasvispuoli ollut näin hyvä. Nyt on pakko todeta, että olin erittäin positiivisesti yllättynyt Raxin salaattipöydästä. Erittäin monipuolinen tarjonta, hyvin laitettu esiin ja kerrottu, mitä missäkin oli. Parasta antia minulle koko reissulle.


Jos vegeilynäkökulmasta katsoo asiaa tarkemmin, niin peruspizzojen tilalle oli valikoimiin tullut myös oumph- ja falafelpizzat.  Valitettavasti toista ei kyseisenä päivänä ollut saatavilla, en tiedä, onko se sitten vain viikonloppuisin peruskamaa. Mutta mikäli olisin täysin kasvissyöjä, olisin kyllä ollut asiasta hieman harmissani. Sekasyöjille kuitenkin oli tarjolla 5-6 erilaista pizzaa. Mutta falafelpizza oli kyllä hyvää. Siinä oli myös maissia ja jotain, oikein maukasta. Lämpimällä puolella oli kasvistelijalle myös sipulirenkaita, maissia ja nugetteja. Nugetit oli ihan ok ja salaattipöydästä haetuilla sooseilla sai tästä tehtyä oikein kivan palan. Siinä lämpimät sitten olikin. Sekasyöjänä otin vielä pakollisen palan lasagnea, iso virhe. Nyt oikeasti Rax, kehottaisin tarkastamaan lasagnen reseptiikkaa. Lasse ei ollut tosiaankaan hyvää, en ymmärrä, miten sen on pystynyt sössimään noin pahasti. Ihan karseeta. Kuten aluksi totesin, ei Raxin ruuissa ollut juuri mitään vikaa, TÄMÄ OLI se juuri. Jälkkäripuolella oli myös vegaaneille tarjolla jäätelöä, jota sai itse pyytäää erikseen henkilökunnalta. Myös strösseleissä oli jotain vegehäsläilyä, pisteet siitä. Ja taisi siellä olla joku vegaaninen kakkupalakin, joka oli kyllä ihan hyvänmakuista.


Niin ja tuo Take away –juttu vaikuttaa kivalta idealta. Rax Buffet Box 6,95€: ”Kokoa mieleisesi annos salaattipöydästä, pizzoista sekä lämpimästä ruoasta take away -laatikkoon. Hintaan sisältyy myös virvoitusjuoma automaatista (0,33 l)”.


Mutta tosiaan, ei Rax ole ehkä enää minun paikkani. 8-vuotias poikani olisi ihan takuulla tykännyt siitä ja ymmärrän hyvin, että lasten kanssa sinne on helppo ja mukava tulla. Eikä punaiset halvat muovituolitkaan varsinaisesti sykähdytä, muttei niiden tietysti ole tuossa konseptissa tarkoituskaan.  Ihan kivaa, mutta tehkää jotain lasagnelle. Ja kiva kun kasvissyöjiäkin on huomioitu!


19.9.2017

Hunajaisen herkullista ruuanlaittoa

Turun ruokamessut järjestetään 6.-8.10.2017 Turun messukeskuksessa ja siellä on mukana myös Varsinais-Suomen Mehiläishoitajat ry. Luvassa on ainakin hunajan ja raejuuston yhdistelmää,  Antti Vahteran hunaja-suklaamoussea ja muuta mukavaa.  Tänä vuonna on juhlavuosi, Suomen Mehiläishoitajain Liitto täyttää 100 vuotta.  Vuosi huipentuu marraskuussa pidettävään juhlaan. Jokin toinenkin iso satavuotisjuhla taitaa olla juuri tulossa. Kuinka hienoa!

Juteltiin kavereideni kanssa hunajasta ja mitä siitä tulee mieleen. Kyselin myös, moniko käyttää sitä ruuanlaitossa makeuttajana tai maustajana. Vaikka hunaja onkin kaikessa hienoudessaan aivan loistava tuote, pitää hunajan suurkuluttajanakin muistaa, että sokeria se on hunajakin ja energiaa paukkuu. Mutta koska hunaja aistitaan valkoista sokeria 1,3 kertaa makeampana, hunajaa riittää myös pienempi määrä. Jos ohjeessa on sanottu vaikka yksi desi  valkoista sokeria, olen korvannut sen n. 0,5-0,75 desillä hunajaa.

Ehkä parhain terveyteen ja hunajaan liittyvä kokemus itselläni on yskän hoidossa. Samasta vihjaisee myös käypä hoito -suositukset. Yskänlääkkeistä en saa oikein mitään apua, mutta kun laitan kuppiin reilusti hunajaa ja hiukan muita aineksia (ks. resepti alla), niin yskä helpottuu lähes välittömästi. Mikäli haluat koittaa tätä lapsesi akuuttiin yskään, muista, että hunajaa saa antaa vain yli 1-vuotiaille. Olenkin jo aiemmin blogittanut tämän juoman parannuksena mm. miesflunssaan, hehheh, mutta laitan ohjeen tähän vielä uudestaan. Hunaja on mahtava luonnon raaka-aine lähes missä vaan ruuanlaitossa. Yskänkarkottajan lisäksi laitan tähän nautittavaksenne muutaman muunkin hunajaisen herkullisen reseptin.



Yskänkarkottaja

pätkä inkivääriä
pätkä kurkumaa 

luomusitruuna
mintunlehtiä
reilusti varsinaissuomalaista hunajaa

Jauha morttelissa pätkä inkivääriä, kurkumaa, puolikkaan sitruunan hedelmäliha ja mintunlehdet töhnäksi. Raasta myös pestyn sitruunan kuori. Jos omistat haudutuspannun, laita töhnä siivilään ja kaada pannu täyteen vettä. Onnistuu ihan myös teemukissa, neste pitää vaan siivilöidä. Lisää hautuneeseen juomaan reilusti hunajaa.



Hunaja-raparperimehu

6 raparperinvartta (n. 40 senttisiä)
350 g varsinaissuomalaista hunajaa
0,5 dl sitruunamehua
2 l vettä

Pilko raparperit. Lisää joukkoon sitruunamehu ja juuri kiehautettu vesi. Lisää hunaja ja sekoittele hyvin, niin että hunaja sulaa joukkoon. Säilytä viileässä ja sihtaa raparperit pois seuraavana päivänä. Mikäli haluat makeampaa, voit lisätä hunajaa kiehauttamalla mehun tässä vaiheessa. Tai laimenna tarvittaessa vedellä, mikäli koet liian makeaksi. Myös kivennäisvesi toimii hyvin juoman kanssa.



Hunaja-inkiväärimarinoidut broilerin siivet ja piparjuuridippi

2 rkl hunajaa
3 rkl soijaa
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl vettä
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria

broilerin siipiä 

1,5-2 rkl raastettua piparjuurta
2 dl maustamatonta jugurttia
2 viipaletta suolakurkkua ihan pieniksi kuutioiksi pilkottuina 
(loraus suolakurkku-/etikkakurkkulientä)


Sekoita marinadin ainekset. Kaada pussiin ja kääntele siipiä siinä. Anna marinoitua vähintään kolme tuntia. Paista leivinpaperin päällä uunipellillä 200-asteisessa uunissa.  Tarjoa piparjuuridipin kanssa. Itse laitoin vielä aveciksi uuniin perunaveneitä ja sekoitin niitä varten toisen dipin, johon tuli ainoastaan jugua ja sweet chili –kastiketta.


Paahdetut viikunat, pähkinöitä, hunajaa ja jugurttia

4 viikunaa
jotain pähkinöitä, esim. cashew, saksanpähkinä tms.
raastettua appelsiinin kuorta
kardemummaa
maustamatonta jugurttia
varsinaissuomalaista juoksevaa hunajaa

Murskaa pähkinät ja paahda ihan pikaisesti pannulla pienessä määrässä rypsiöljyä ja mausta suolalla. Leikkaa viikunoiden päälle ristikkäisviilto ja levitä hieman. Täytä viilto pähkinöillä, pienellä määrällä pestyä appelsiininkuorta (oranssia osaa) ja muutamalla kardemummamurulla. Paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Tarjoa lämpimänä kylmän jugurtin kanssa ja lorauta päälle reilusti juoksevaa hunajaa. Tiesithän, että viikunan voi syödä ihan kokonaan siis kuoret myös.






11.9.2017

Halpisviinit osa II: valkoviinit alle 8€

Kyykkyviinisuositukseni jatkuu, tänään vuorossa valkoiset juotavat alle 8€. Kuohuvat käytiin läpi täällä. Alustuksena vielä sama, mitä jo viime kerralla sanoin:

"Hyvin usein toistuu kysymys, mikä olisi sellainen hyvä perusviini, joka ei olisi turhan kallis mutta kuitenkin ihan juotavaa. Viinit ovat aina makuasioita, mutta voitanee kuitenkin todeta, että jotkin viinit ovat täysin virheellisiä, toiset ovat ihan perseestä, monia juo mielellään humaltuakseen ja joitain nautiskelee jopa muutenkin suurella ilolla. Sitten olisi tietysti otettava huomioon myös, juodaanko neste ruuan kanssa ja minkä tietyn ruuan kanssa. Tähän puoleen ei nyt kuitenkaan panosteta sen enempää. Siitä ehkä voisi myöhemmin harkita jotain omaa jutusteluansa. En keskity myöskään viinin ominaisuuksiin sen enempää. Unohdetaan kukkeudet, kypsät sitruksisuudet, etelärinteellä tuulen alla kasvaneet rypäleet, sokerit ja ihan kaikki. Tehdään tästä sellainen viinisuositusten karvalakkiversio, jossa keskitytään olennaiseen hyvin yksinkertaisesti. Jos minulla on viinistä jotain muuta sanottavaa kuin että se kannattaa ostaa, ilmoitan kyllä."


St Stephans Crown Grüner Veltliner 2016, 7,20€



Harvemmin Alkosta löytää tällä hinnalla kyseistä rypälettä. Mainion raikas kesäjuoma Unkarista. Tässä on mukavasti ina raparperin makua, sopii minulle, rakkauteni raparperiin on kyltymätön.


Douglas Green Chenin Blanc 2017, 6,99€




Douglas Green on suosikkini parin vuoden takaa. Hinta on vieläkin hiuksen alle 7 euroa. Tässä muistelu ensitapaamiselta ehkä vuodelta 2015.


Isoin ongelma tämän viinin kohdalla on muistaa nimi. Saatuani vihjeen viinistä etsin aikani Etelä-Afrikan valkoviinihyllystä, silmät ei nähneet, mutta sydän ymmärsi mennä kysymään myyjältä. Näin homma eteni:

Possu: Hei, etsin Gordon MacKenzie -valkoviiniä, en löytänyt E-Afrikan hyllystä, pystytkö auttamaan?
Myyjätär: Hmm, ei tule heti mieleen, mutta mennäänpä katsomaan. Millaisesta viinistä on kyse?
Possu: Valkoisesta ja hinta alle 7€.
Myyjätär: Jaa-a. Uutuushyllyssä meillä on joku tuollainen, mutta nimi ei vastaa. Tässä. Douglas Green, rypäle Chenin Blanc.
Possu: Mahtavaa, juuri tuota tarkoitin. Huh, hiukan muistin väärin, mutta annettanee anteeksi.
Myyjätär: Annan. Hei, satutko harrastamaan vesivärimaalausta, mainitsemasi Gordon on siellä iso nimi. Ehkä sait sieltä jonkin muistijäljen?
Polkkapossu: No en voi sanoa harrastavani. Kallioon maalasin juuri poikani kanssa koiran, teos näytti ehkä enemmän strutsilta. Ja hiilellä piirsin intiaanin, mutta se muistutti kuulemma enemmän Tommi Läntistä. Että näin.
Myyjätär: Naurua.
Possu: Hymyilyä. Paljon kiitoksia avusta.
Myyjätär: Kiitos ja hei.


Gazela Vinho Verde, 7,89€




Sen minkä alkoholiprosentista menettää, sen mausta löytää. Paskat toi mitään paikkansa pidä, mutta kunhan veistelin. Gazela on hennosti pirskahteleva matala-alkoholinen vinho verde. Vihreän viinin valmistus on lain nojalla rajoitettu Luoteis-Portugaliin. Tätä joisin mieluiten kuumana kesäpäivänä, mutta jos soitat ovikelloani esimerkiksi heti kyseisen tuotteen kanssa, olen valmis tinkimään äskeisestä.


Santa Rita 120 Chardonnay 2016, 7,98€



Viini on kunnianosoitus 120 patriootille, jotka auttoivat Chilen itsenäisyyteen. Valitse tämä siis juomaksi, kun tunnet välitöntä tarvetta kunnioittaa heitä. Minäkin kunnioitan mielelläni, eli jos ovikelloni soi jälleen ja olet Santa Ritan kanssa passissa, voidaan kunnioittaa porukalla.