29.12.2013

Miten tehdään täydellistä coleslawta?

Ei mitenkään. Coleslaw on nimittäin herkkua, jota pitää muokata vallitsevan mielialan mukaan. Välillä hieman enemmän sitruuna, joskus ilman omenaa, toisinaan porkkana raastettuna, useimmiten dijonia mukana, harvoin pari anjovista.

On toki pari perusjuttua, jotka pätee ilman poikkeuksia.

1. Kun kaali on suikaloitu, padotut tuskat puretaan nuijimalla suikaleita puunuijalla. Arvokas, mutta tietysti toissijainen, tavoite on saada kaalissa mehut liikkeelle. 
2. Majoneesi ei saa olla kevytversiota, mutta majoa voi ja pitääkin jatkaa jugurtilla tai kermaviilillä.

Siinä ne sitten olikin. Tässä ehkä yleisimmin käyttämäni resepti. Pommihyvää, kaikki tykkää, mummot vaareja enemmän. Määrät nyt ei ole oikeesti ihan noin tarkkoja, antaa palaa vaan fiiliksen ja maistelun mukaan. Jos haluat hifistellä ja jos on enemmän aikaa, voit keittää kaalille liemen vedestä (5 osaa) ja etikasta (1 osa) ja heittää siihen ripauksen sokeria. Liemi sitten suikaleiden sekaan ja marinointi yön yli jääkaapissa. Seuraavana päivänä siivilöi liemi pois. Mutta unohdetaan se nyt. Parhaalta coleslaw maistuu ylivoimaisten kasvishampurilaisten kanssa. 



Coleslaw

350-400 g valkokaalia
1 porkkana
1 omena

Suikaloi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi ja nuiji niitä hetki puunuijalla. Raasta joukkoon porkkana ja omena karkealla terällä. Valmista seuraavaksi kastike sekoittamalla seuraavat aineet.

3/4 dl majoneesia
½ dl maustamatonta jugurttia
½ tl suolaa
½ tl valkopippuria
½ rkl sokeria
1 rkl dijonia (karkeaa)
1 rkl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua

Sekoita kastike kaalin, porkkanan ja omenan kanssa. Anna maustua jääkaapissa vähintään pari tuntia.

13.12.2013

Mangaanin puutos - mikä ihana tekosyy aamupalapannareille ja vaahterasiirapille

Kyllä - vaahterasiirappi sisältää hyvän satsin mangaania, jota elimistö käyttää entsyymien aktivaattorina mm. energia-, valkuaisaine- ja kolesteroliaineenvaihdunnassa. Mangaanin puutostiloja harvoin havaitaan, sillä elimistön mangaanipitoisuuden säätely on hyvin tarkkaa. Jos kuitenkin esiintyy pahoinvointia, oksentelua, ihon halkeilua, korkeaa verensokeria, matalaa kolesterolia tai/ja huimausta, on puutostila mahdollinen.

Aivan - amerikkalaiset aamupalapannarit, banaania ja vaahterasiirappia. Voiko päivä enää paremmin alkaa.

Siispä - haarukassa mangaanin yliannostus ja läjä pannareita. Keskimääräinen päivittäissaanti ruuasta n. 2-3 milligrammaa ja tuon kun kertoo kymmenellä, niin eiköhän se siitä. Tavoitteena vaahterasiirapin kautta saavutettavissa oleva mangaanihulluus, jonka oireina hallusinaatiot, väkivaltainen käyttäytyminen, ärtyneisyys ja omni(lue: im-)potenssifantasiat. 

Tämä todella simppeli ohje on napattu joskus Me Naiset -lehden verkkosivuilta. Ehkä jotain määriä on hieman muuteltukin, yritin löytää alkuperäisen, mutta ei. Ohje on varsin hyväksi todettu, eikä muita enää suoda, kuulu, saa, pidä, suvaita, käyttää. Aamupalapannari on nimenä sinänsä harhaanjohtava, että kyse on vaan paksummista pikkuplätyistä.



 Amerikkalaiset aamupalapannarit (tarjoa banaaniviipaleiden ja vaahterasiirapin kanssa)

3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
2 rkl voisulaa
2,75 dl maitoa
1 kananmuna

Sekoita neljä ensimmäistä keskenään ja sekoita kolme viimeistä keskenään. Yhdistä. Annostele pannulle n. 3 kpl kerrallaan (esim. kauhalla) ja paista miedolla keskilämmöllä molemmin puoli kullanruskeiksi. Älä laita liikaa taikinaa, sillä massa ei jaksa tällöin kypsyä.


4.12.2013

Pari punaviinisuositusta: alle 10€

Ruuanlaittoon kuuluu ehdottomasti viini, joskus jopa lisään sitä ruokaan. Tässä pari huokean punaista vinkkiä ratoksi. 


Faustino VII, 2011, Tempranillo, Espanja, 8,98€.

 
Voitti kultaa Vuoden Viinit -2013 sarjassa Euroopan punaviinit alle 10€. Tämä täyteläinen viini tulee

Espanjasta Rioja Alavesan alueelta. Faustinon pullot tunnistaa Esa Pakarisen näköisistä etikettimaalauksista, jotka ainakin edestäpäin näyttävät ajoittain arvokkailta. Jos tässä jotain kaunista Esasta pitäisi sanoa, niin oli ehkä parhaimmillaan takaapäin, mutta en nyt kuitenkaan sano. Tapaspöydän loistava yleisviini. Sopii hyvin myös lihojen kanssa tai lihojen seassa esim. burgundinpadassa. Tarjoilulämpötilasuositus 18 C eli jäähdytys jääkaapissa n. 30 minuuttia.

Tuoksu:       Hennosti suklaata, vaniljaa ja savua, makean mausteinen
Maku:          Kevyesti mausteinen ja miedosti tanniininen, hapokas, viikunaa, karpaloa
Alkoholia:    13 %
Hapot:          5,7 g/l

Kuva: Alko




Salice Salentino Nero Riserva, 2009, Italia, Negroamaro, Malvasia Nero, 8,49€

Ei ole Italian Akilleen kantapää vaikka tuleekin saapaskorosta Apuliasta. Yksinkertaisuudessaan mutkaton valinta, tätä kannattaa pitää aina vähintään yksi pullo varastossa pahan päivän varalle. Houkutteleva hinta-laatusuhde. Viini on löytö, joka toimii parhaiten pitsan ja tomaattisten pastojen kanssa. Sopii myös kultaisen keskitien grillausviiniksi silloin, kun tarjolla on sekä punaista että vaaleaa lihaa. Tarjoilulämpötilasuositus 16 C eli jäähdytys jääkaapissa 60 min.


Tuoksu:       Mustikkaa, kevyttä paahteisuutta, marjaa.
Maku:          Pehmeät tanniinit, keskitäyteläinen, luumuinen.
Alkoholia:    13 %
Hapot:         5,6 g/l
Sokeria:      13 g/l

Kuva: Alko




3.12.2013

Jotain muuta leivälle - mustapaputahnaa vaikka?

Aina välillä olen pahasti, pahemmin, pahiten kyllästynyt leipään - tällä hetkellä en. Jotta maailmankaikkeus pysyisi tasapainossaan, olen tällä kertaa totaalikyllästynyt niihin tuotteisiin, joita olen yleensä tottunut laittamaan leivän päälle. Näitä ovat normisti juustot, leikkeleet ja tomaatti. No jälkimmäiseen en toki ole lain nuutunut, mutta olen silti päättänyt välillä unohtaa sen alle tulevat ja siirtyä itsetehtyihin levitteisiin. Hyviä pohjia ovat kermaviili, rahka, muussatut pavut tai vaikkapa ihan margariini, jonka sekaan sitten heitellään erinäisiä aineksia. Ihan loistava tahna tulee esim. sotkemalla margariinia, pienellä terällä raastettua porkkanaa ja persiljaa keskenään. Tai avokadoa, sitruunamehua, valkosipulia, mustapippuria, suolaa ja korianteria.

Ja entäs tämä sitten? Kuinka raikkaalta tämä papumongerrus tänä aamuna maistuikaan. Sekä ruisleivällä että vähän vaaleammalla. Ja kanssamatkustajaksi probioottikäsiteltyä kauraista Yosa Sporttia.


Mustapapulevite

170 g mustapapuja (kypsiä)
1 valkosipulinkynsi
3 cm pätkä purjoa
1 dl tuoretta persiljaa
1½-2 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

Aja kaikki sauvalla tai tehosekoittimella tasaiseksi. Käytä hyvää oliiviöljyä ja lisää suolaa maun mukaan, saa olla aika suolaista.

18.11.2013

Tapasmenu ostoslistoineen kuudelle

Suunnittelin kuudelle hengelle pikkujouluihin tapastelumenun. Ehkäpä se löytää paikkansa täältä, laitan mukaan vielä ostoslistankin, niin homma käy kohtuullisen helposti. Hirveetä kakkaa. Possuhyvää. Samaa mieltä oli myös Pro Keravan edustukselle langennut suklainen visailupalkintopukki. Tuossa se möllöttää palmuruukussa. Hinnat ovat viittellisiä, veikkaan silti, että aika lähelle mennään.



Kylmä mojokeitto (shottilasista)
2 tomaattia, 5 valkosipulinkynttä kuorittuna, 1 rkl valkoviinietikkaa, 1/2 sitruunan mehu, 2 chiliä, ripaus mustapippuria, 2 tl korianteria, 1½-2 rkl sokeria, 1½-2 dl oliiviöljyä, vettä laimennukseen. Kaikki blenderillä sekaisin ja tarjoillaan shottilaseista. Määrät heittoja, lisäilyä maun mukaan. Keittiö alkoi jo olla sen verran soosissa.  

Tomaatti-mozzarellabruschetta
Avokado-vuohenjuustobruschetta
Katkaravut pilpil
Chilinen ja valkosipulinen oliiviöljyliemi, jossa katkiksia. Dippaillaan leivällä. Googlella löytää hyvän ohjeistuksen.

Tuorejuustotäytteiset jalapenot
Puolita jalapenot pitkittäissuunnassa, kaavi siemenet pois ja täytä lusikalla.

Parmesaaniset munakoisoviipaleet
Vedä munakoiso n. ½ cm paksuiksi viipaleiksi. Itketä hetki suolalla. Heitä päälle hieman oliiviöljyä ja parmesaanimurua. Tarjottaessa myös persiljaa.

Paahdetut bataatit
Kuori, leikkaa paksuiksi tikuiksi, mausta suolalla ja pippurilla ja paahda uunissa. 

Paprika-manchegotikut
Paahda isoja paprikaviipaleita uunissa, kunnes alkaa tulla suuria mustia läiskiä. Anna jäähtyä ja poista nahka (ei ole pakko tehdä). Laita cocktailtikkuihin manchegoa siipale ja paprikaa siipalee.

Chorizoa ja persiljaa
Leikkaa chorizo vinottain n. 3½ cm paloiksi, paista pannulla ja heitä sekaan esim. persiljaa.

Paprikaista fetatsatsikia
Tee muuten ihan normaali tsatsiki, mutta murustele sekaan fetaa ja paahdettua paprikaa. 

Marinoidut oliivit
Marinoidut herkkusienet
Valmista näihin mieleisesi marinadit, pohjaksi esim. oliiviöljyä, sitruunamehua, yrttejä, hunajaa, jne. 

Papu-avokadosalsa
Avokado kuutioiksi, tomaattia kuutioiksi (keskusta lusikalla pois), kidneypapuja, suolaa, oliiviöljyä, pippuria, thaibasilikaa. 

Jälkkäriksi:
Viinirypäleitä, hunajamelonia, kiiviä ja kardemummasiirappia
Piparkakkua, glögimarinoitua viikunaa ja sinihomejuustoa
Ja rehellisyyden nimissä, hedelmät ja siirappi jäi meiltä syömättä, sillä emäntä oli tehnyt niin hyvää juustokakkua. Ei kyennyt.

Ostoslista:


Määrä Raaka-aine Hinta (yht.)
2 Isoa patonkia 5
6 Tomaatti 3
2 Avokado 2
3 Paprika 3
1 Mozzarella 2
1 plo Oliiviöljy 6
2 Valkosipuli 0,5
 1 pss Katkarapuja (isoja) 5
400g Chorizoa (ei siivutettua) 5
1 Persilja 1,5
Pala n. 150-200g Manchego 5
1 Cocktailtikkuja 1,5
 1 prk Vihreitä oliiveja  2
1 prk  Jalapenoja 2
1 Tuorejuusto (esim ruohosipuli) 2,5
1 kg Bataatti 3
1 Munakoiso 2
1 Kidneypapuja 1,5
1 Thaibasilika 2
1 rasia Herkkusieniä  3
3 Chili (keskivahva) 1
1 Sitruuna 1
1 Feta 2,5
1 Kurkku (pieni) 1
1 (500g) Maustamaton jugu partaäijä 2,5
2 Kiivi 2
½  Hunajameloni 2,5
rasia Viinirypäleitä 3
1 pss Kardemumma 1

Sokeria (1 dl)

piparkakkuja 3
1 sinihomejuusto 3


80€

Niin ja vielä glögi ja viikunat. Jos muutakin unohtui, niin improvisointia.

14.11.2013

Leipä yksinkertaisimmillaan

Kärsimys kaunistaa! Niinpä, tämä leipä on kärsinyt kovasti oltuaan ahtaassa padassa kuumassa uunissa. Kyllä, padassa. Mutta tuli siitä vaan niin kaunis, herkullinen ja kuinka helppo se olikaan tehdä.  Sitä ei edes vaivata.

Kyseinen ohje ei ole mikään uusi tuttavuus blogimaailmassa, mutta ajattelinpa silti kantaa korteni kasaan minäkin. Tein tämän nyt perusohjeella, se on helposti muunneltavissa. Pelkän vehnän sijaista siihen voi nakella grahamjauhoja, spelttiä, kaurahiutaleita tai vaikka sämpyläjauhoja. Mössötunnelmissa kuitenkin tällä kertaa. Ja tästähän ei kuori parane: uskomattoman rapsakkaa. Eikä tämän antimista jää tarjottavaa hävikkiviikollekaan. 



Vaivaamaton leipä

7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
2 tl suolaa
½ tl kuivahiivaa
3½ dl vettä

Sekoita vehnäjauhot, suola ja hiiva. Sekoita puukauhalla varovasti joukkoon reilusti kädenlämpöinen vesi. Elmukelmuta kippo tiiviisti ja anna taikinan nousta ja muhia huoneenlämmössä n. 12 tuntia. Vähempikin kuulemma riittää, mutta tämän tekee kätevästi, kun laittaa illalla tekeytymään ja aamulla paistaa. Jauhota pöytä reilulla kädellä ja kippaa taikina siihen. Pyörittele jauhoja taikinaan pikaisen varovasti ja elmukelmuta taikina taas, nyt löyhemmin. Anna seistä puoli tuntia. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen ja laita sinne lämpenemään joko saviruukku (jota olet liottanut) tai jokin muu kannellinen pata. Ota taikina kelmusta jauhota hieman ja jauhota myös padan pohja. Kippaa taikina pataan ja paista puoli tuntia. Jotta saisit leipään mukavan värin, ota kansi pois ja paista taas 15 minuuttia. Itse laskin lämpötilan 150 asteeseen muutama minuutti sen jälkeen, kun olin ottanut kannen pois päältä ja leipä oli saanut kauniin värin. 

11.11.2013

Pimp my pasta - eli miten parittaa kastike ja pasta

Pastapakettia avatessa ei ihan joka kerta tule mietittyä, minkä kastikkeen kanssa juuri tämä pastamuoto parhaiten sopisi. Siinä vaiheessa ei ehkä pitäisikään, homma kuitenkin toimii niin päin, että kastikkeen perusteella valitaan sopiva pasta. Huono paritus pilaa potentiaalisesti hyvän ruoan: otetaan vaikka esimerkiksi tuhti ja mausteinen makkarakastike. Rigatonin kanssa kyseinen pari aiheuttaa nostattavia kokemuksia, sillä rigatonin putkilomaisen tukeva muoto ja ulkopinnan uurteet jaksavat kantaa ja sitoa makkaran kastikkeineen hyvin. Jos vastaavasti käytössä olisi ohuen ohutta cappeli d'angeloa eli enkelinhiuspastaa, käteen menisi, noste olisi unelmaa ja pasta hukkuisi johonkin soosin syövereihin.

Jotta tällaista ei pääsisi tapahtumaan, niin suoritan pikaisen lätinän. Enemmänhän meillä on totuttu parittamaan viinejä ja ruokia, miksei myös oluita ja ruokia, pastojen ja kastikkeiden parittamisen kanssa on ollut hieman hiljaisempaa. Julistaudun siis hetkeksi parittajaksi ja vaihdan nimeni aliakseksi Pimping Pig. Alla oleva jaottelu ei ole missään muodossa virallinen.

Putkipastat. Esim. penne, rigatoni, ziti. Nämä ovat ehdottomia suosikkejani. Sopivat hyvin seuraksi tuhdeille ja paksuille kastikkeille, jotka piiloutuvat onttoihin putkiloihin. Monissa näistä on vielä uritettu pinta, jolloin yhä enemmän kastiketta tavoittaa tarttumapintaa. Sopii esimerkiksi pitkään muhineen ragun kanssa, mutta toimii myös salaateissa. Ei ihan kuraa laatikoissakaan.

Pitkät pyöreät pastat. Spagetti, capellini, vermicelli. Kukapa ei rakastaisi herkullista jauhelihakastiketta ja spagettia, onhan yhdistelmä valittu useampaan kertaan suomalaisten suosikkiruoaksi. Nämä pitkät ja pyöreät pastat kaipaavat seurakseen liukastetta ja toimivat esimerkiksi kastikkeiden kanssa, jotka pitävät sisällään reilusti oliiviöljyä tai tomaattia. Tällainen kastike peittää pastan sopivasti sitä kuitenkaan hukuttamatta. Capellinille täydellinen pari on hieman herkempi puttanesca. Jos pitkiin pastoihin sotkee vihanneksia, kannattaa ne leikata ennemmin pitkulaisiksi kuin kuutioiksi, jolloin ne sekoittuvat paremmin pastan joukkoon.


Lättänäpastat. Lasagne, pappardelle, linguine, fettucine, tagliatelle. Nämä ovat pastoja, jotka ovat jääneet jyrän alle - ne ovat ikäänkuin litistettyjä spagetteja. Lasagne on jo enemmänkin levy kuin nauha, mutta loput ovat nauhoja, leveys vaihtelee. Ideaalipari näille on tuhti kermainen kastike: jos nyt jotain mainitsisi, niin kuvasta tuli mieleen vaikka tagliatelle ja kermainen korvasienikastike. 

Muotopastat. Farfalle, fusille, orecchiette. Sopivat kevyempien kastikkeiden kanssa, menevät hyvin myös keittoihin ja salaatteihin, sillä ovat mukavan lyhyitä pituudeltaan. Ne kuitenkin toimivat myös hieman raskaampien kasvissoosien mukana, sillä muotoilu on monesti luonut tarttumapintaa. Huomoi aina koot, esimerkiksi pienen pieni minimakaroni ei jaksa kantaa kidneypapua, kun taas esimerkiksi canneloni saattaa tuntua hieman isohkolta tomaattikeittoon.  

Enää jäi noin 600 pastamuotoa mainitsematta.

Jälkkäriksi: 





6.11.2013

Polkkapossun herkkusämpylät

Joskus tykkäsin sämpylöistä, joissa oli paljon enemmän vehnäjauhoja - nykyään tulee lisättyä erilaisia leseitä, hiutaleita, siemeniä jne. Tästä ohjeesta on tullut aika vakio, toteutuu vähintään kerran kuukaudessa. Taikinassa on pari hauskaa jippoa: ensinnäkin siihen tulee pari kappaletta Raision Elovena 4 vilja-taateli -pikapuuropussia.  Toinen juju on tyrnijauhe. Aina välillä tulee tehtyä tyrnismootheja, joihin napsin pelkän mehun, jolloin yli jää kuoret ja siemenet. Nämä kuivatetaan lautasella tai voipaperin päällä ja lopuksi vedetään koneella jauheeksi.


Herkkusämpylät

4 dl vettä
1 dl piimää
1½ tl suolaa
2½-3 rkl siirappia
½ dl tyrnijauhetta
½ dl rusinoita
1 pussi kuivahiivaa
2 pussia Elovena 4 vilja-taateli -pikapuuroa
1 dl vehnäleseitä
3 dl vehnäjauhoja
8-10 dl sämpyläjauhoja
luraus rypsiöljyä
maitoa ja oliiviöljyä
unikonsiemeniä



  1. Lämmitä nesteet kuivahiivan vaatimalle lämmölle (42 astetta).
  2. Lisää hiiva osaan jauhoja ja sekoita nesteeseen. Lisäile rusinat ja loput kuiva-aineet herkästi vaivaten, taikina saa jäädä löysäksi, kunhan se juuri ja juuri irtoaa reunoista. Jauhoja voi lisätä sitten myöhemmin.
  3. Lisää loraus rypsäriä (puolitoista ruokalusikallista) ja vaivaa. 
  4. Anna taikinan nousta vedottomassa paikassa (esim. mikrossa) puoli tuntia.
  5. Lisää hieman jauhoja ja pyöritä sämpylöiksi . Kohota vielä 15 minuuttia pellillä.
  6. Voitele maidon ja oliiviöljyn seoksella ja hipsuttele päälle unikonsiemeniä.
  7. Paista 200-asteisessa uunissa kypsiksi.

31.10.2013

Hieman paremmat kasviskaalikääryleet

Lihattoman lokakuun siivittämänä kasviskaalikääryleohje. Osan nyyteistä voi pakastaa, ottaa marraskuun lopulla pakastimesta ja sotkea vaivalla viiksimarraskuun innoittamana kasvatetut jouhet kaaliin. Odottelen jo innolla seuraavaa turhaa kuukausiteemaa, lahjaton joulukuu? No ei, kyllä lihaton lokakuu oli erittäin hyvä. Ja kait viiksimarraskuukin ehkäisee muutaman tartunnan, kun pöpöt ei pääse pörröjen läpi hengityselimiin.

Pohjoiseen kääryleet tulivat todennäköisesti 1700-luvulla Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n mukana. Kaarle otti pahasti nokkiinsa Pultavan taistelussa ja pakeni sieltä 150 sotilaan kanssa osmanien valtakuntaan, jossa elikin hetken taas kaarleiksi. Venäjän-Turkin -sodan jälkeen vieraanvaraisuus loppui ja jehu palasi joukkoineen Ruotsiin. Taskussa oli muutama kaalikääryle sekä taito tehdä niitä. Kääryleen saapumisesta on toki muitakin teorioita, mutta ainakin pari asiaa puoltaa mainittua: ensinnäkin ruotsinkielinen sana kåldolmar tarkoittaa kaalikääryleitä. Dolma taas tulee turkinkielestä ja tarkoittaa vastaavaa. Toiseksi, Kaarlen hauta avattiin 1917 sekä Suomen itsenäistymisen kunniaksi että epäselvän kuoleman takia. On nimittäin kiistanalaista, tappoiko Kaarlen Fredrikshaldin taistelussa omien vai vihulaisen puolelta tullut ohimoon osunut luoti. Aiheen kannalta kuitenkin on tärkeämpää se, että Kaarlen asetakin taskusta löytyi 200 vuotta vanha jo hieman tuoksahtava kaalikääryle. Tai oikeastaan kaksi.

Mutta kuten todettua täytettyjä kaalinlehtiä tuntuu löytyvän vähän sieltä täältä. Alla muutamia joihin olen itse törmännyt. 

Sarma. Kroatia, Serbia. Tein joskus Matkalehteen ohjeen, jossa muokkasin sarmaperinteitä uuteen uskoon. Kaalit täytettiin mm. possulla, bulgurilla ja hapankaalilla. Sikahyvää. 

Kåldolmar. Ruotsi, Tanska. Ei käärylettä ilman puolukkahilloa, mikäs sen parempi. Ruotsalaisilla on muuten ihan oma päivänsä omistettu kaalikääryleille, 30.11. Ei lienee sattumaa, että tuo on myös Kaarle XII:n kuolinpäivä.

Golubtsy. Venäjä. Variaatioita on tietty monia, mutta yleisin ehkä kuitenkin lihapulla, joka on kääritty kaalinlehden sisään. Täytteenä usein myös riisiä ja sieniä. No kai siellä smetanaakin vedetään, prkle.

Sarmale. Romania. Todellista juhlaruokaa. Täytettyjä kaalilehtiä natustellaan jouluna, vuoden vaihtuessa, häissä, jouluna häissä, vuoden vaihtuessa häissä, vuoden vaihtuessa jouluna. Lisäarvo, josta näissä pidän, on riisin ja possun lisäksi täytteeseen tuleva kevyesti karamelisoitu sipuli. 

Chou farci. Ranska. Täytteenä mm. tuoremakkaraa ja ilmakuivattua kinkkua. Ei lehtopöllömpää. 



Kaalinlehteen käärittyä bulguria, suppilovahveroita ja karamellisoitua sipulia

Ja näin valmistui allekirjoittaneen kääröt. Aineksien määriä en tähän jaksa tarkemmin kirjoitella, niitä voi viskoa oman halun mukaan. Mutta tässä täyteaineet ideatasolla ja pieni ohjeistus. 

savoijinkaali / valkokaali / kaalikäärylekaali
bulguria
suppilovahveroita
porkkanaa 
karamellisoitua sipulia
meiramia
suolaa
valkopippuria
siirappia
voita
kermaa
kaalin keitinvettä
puolukkahilloa tai -survosta


Poista kaalista kanta ja kiehauta kaalia muutama minuutti poreilevassa kevytsuolatussa vedessä. Ota  lehdet yksitellen irti ja kuivaa liinalla. Ohenna paksuimmat lehtiruodit veitsellä käärimisen helpottamiseksi. Hakkaa pienet lehdet kääryleiden täytteeksi.

Valmista bulguri ohjeen mukaan. Paista suppilot pannulla. Veistele porkkana pieniksi kuutioiksi ja kypsennä vedessä. Karamellisoi sipuli: sulata pannulla n. 1 rkl voita ja 1 rkl fariinisokeria, lisää siivutetut sipulit ja paistele hetki. Lisää n. 1 rkl balsamietikkaa ja anna kevyesti kiehahtaa. Mausta vielä suolalla.

Yhdistä täyteaineet ja mausta meiramilla suolalla ja valkopippurilla. Laita lehdelle lehden koosta riippuen n. 1½-2 rkl täytettä ja kääri nyytiksi. Paista pikaisesti pannulla saumapuoli alaspäin. Nostele sitten kääryleet voideltuun uuni-vuokaan. Kaada vuokaan pieni annos keitinvettä, voit maustaa tämän esim. haluamallasi fondilla tai liemikuutiolla. Anna muhia 150 asteisessa uunisssa n. puolitoista tuntia. Valele kääryleitä liemellä, johon olet sekoittanut siirappia, sulatettua voita ja kermaa. Tarjoa puolukan kanssa.


21.10.2013

Musaa, suppiloita ja sushia

Alkuruokalautasella:









Sushien tekemistä ei kannata pelätä, harjoitus tekee uimamaisterin tässäkin lajissa. Ja jos on pelkoa peppusessa, apuvälineitäkin löytyy. Esimerkiksi tupperwarella on hyvä setti käsijatkeita, niitä on turha karsastaa. 



Oikeastaan tämän postauksen ideana on vinkata kaikille sienifanaatikoille, että sieniä voi käyttää susheissakin. Hyvin menee täytteeksi vaikka makirulliin tai nigirien päälle. Suppiskauden vielä vallitessa jokainen kaipaa uusia ideoita, allekirjoittaneella ainakin meni hetki ennen kuin aivot yhdistivät suppikset ja sushin. Nigireissä vahveroiden kyytipoikana oli purjosiivut ja makirullissa mm. avokado.




16.10.2013

Lukijan toive: Nellille neljän menu

Alkuvoimisteluksi:




Omien sanojensa mukaan kaikin puolin tumpelo Nelli K. lähetti minulle sähköpostia ja pyysi apua neljän ystävän illanvieton kolmen ruokalajin menua varten. Saatesanoiksi N mainitsee, että "aluksi voisi syödä jotain hauskaa kalaa, pääruoaksi kermaperunantapaista, jotain lihaa, kasvista ja hyvää kastiketta, jälkiruoaksi mitä vaan, mikä ei ole liian vaikeaa. Saa olla paljon kermaa".

Koska tunnen sielunkumppanuutta kaikkien muiden tumpeloiden kanssa, tässä Nellille ehdotus.

Alkuun:  Lohi-wasabirullat, hunajaa ja saksanpähkinöitä



200 g kylmäsavulohiviipaleita
100 g maustamatonta tuorejuustoa
pieni loraus kotisinappia
1 tl wasabia (tai maun mukaan)
½ dl silputtua tilliä
etikkakurkkua

jääsalaattia
saksanpähkinöitä
juoksevaan hunajaa

Laita pöydälle leivinpaperiarkki. Asettele kylmäsavulohiviipaleita sille kevyesti limittäin, niin että lohesta muodostuu suorakaiteen muotoinen matto. Sekoita tuorejuusto, sinappi, wasabi ja tilli. Levitä täyte lohen päälle tasaisesti. Leikkaa etikkakurkusta muutama kapea suiro ja laita jonoksi maton vasemmasta laidasta oikeaan. Kääri tuotos tiukaksi rullaksi leivinpaperin avulla, vähän kuin käärisit kääretortun. Laita pakkaseen kohmettumaan. Leikkaa ohuita viipaleita ja asettele lautaselle rapean salaatin, juoksevan hunajan ja saksanpähkinöiden kanssa.


Pääksi:   Broileria, vuohenjuustoperunoita, ruusukaalia ja maissi-valkosipulikastiketta



Valmista broiskut, vuohenjuusto(kerma)perunat ja ruusukaalit nettiohjeiden mukaan. En jaksa niitä kirjoitella, niitä kuitenkin löytyy. Ja sitten maissikastike:

2 shalottisipulia
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
1,5 dl kanalientä
340 g tlk makeaa maissia
1,5 dl kermaa
0,5 rkl juoksevaa hunajaa
inahdus valkopippuria
ripaus suolaa

Pilko sipulit ja valkosipulit ja freesaa öljyssä. Mittaa mukaan valkoviini ja anna kiehua hellästi 5 minuuttia. Lisää kanaliemi, maissi, kerma ja hunaja ja anna poreilla hiljaisella tulella reilu puoli tuntia. Poraa sauvasekoittimella todella tasaiseksi ja paseeraa kastike vielä siivilän läpi. Kaada takaisin kattilaan, lämmitä ja lisää hitunen valkopippuria (ja suolaa). 


Lopuksi: Lakritsijäätelöä ja kinuskikastiketta


Lakritsijäätelöä + kinuskikastike:

1,5 dl kuohukermaa
0,75 dl sokeria
0,5 dl siirappia
reilu nokare voita

Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja siirappi ja keittele n.10-15 minuuttia eli sen aikaa, kun kastike alkaa hiljalleen suurustua. Välillä saa hämmennelläkin, se on jopa toivottavaa. Mitä kauemmin keität, sitä toffeempaa valmistat :D Lisää lopuksi voi.

7.10.2013

Terästettyä suppilovahveropastaa

Alkoholi ei ratkaise ongelmia, mutta ei sitä tee v#&*u maitokaan. Samalla linjalle mennään tryffeliöljyn ja tryffeleiden kanssa.

Tryffelit nyt vaan sattuu olemaan ihan kohtalaisen kalliita ja niiden saatavuuskin tavallisen tarpojan näkökulmasta on vähän, mitä on. Kuin onnen kaupalla vanhempi herra Bartolini lähetti minulle omalla tilallaan Italian Umbriassa valmistettua tryffeliöljyä, joka kyllä antaa mukavan silauksen moneenkin ruokaan.

Tai miten sen nyt ottaa!? 90-luvulla kokilla kuin kokilla oli takataskussaan pullo tryffeliöljyä, jota hän välillä siemaili ja välillä lurautteli muroihinsa. Ei ollut kaikki inkkarit kanootissa. Enää kyseinen öljy ei ole niin muodissa ja monet kokit vannovat sen turhuuden nimeen. Joku ehti jopa heittää ilmoille legendaarisen lausahduksen, jonka sanomana oli, että tryffeliöljyn ja tryffelin vertaaminen on sama asia kuin vertaisi pikkuhousujen haistelua ja seksiä. Kukin tavallaan. En siis lähde vertaamaan, minä nimittäin pidän tryffeliöljystä. Enkä edes aloita keskustelua, sisältääkö öljy lainkaan tryffeliä jne.

Monilla nyt kuitenkin se pullo kaapissa on ja siellähän se seisoo useimmiten käyttämättömänä. No tässä vähän ideoita, mihin sitä kannattaa ujuttaa. Mutta vain hellällä kädellä, muuten ruoka menee pilalle.

  • Tryffeliöljyvinegretti. Tee mukava salaatti, jossa on yhtenä ainesosana herkkusienet. Tee kastike, johon tulee tryffeliöljyä, oliiviöljyä, sitruunamehua ja dijonia. 
  • Tryffelivoi. Sekoita voin joukkoon muutama tippa tryffeliöljyä, tee siitä siis ikäänkuin maustevoi. Sitä voi sitten lätkäistä esim. pihvin päälle, leivälle tai mikä parasta perunamuusiin.
  • Mozzarella, kirsikkatomaatit ja tryffeliöljy. Klassikko. 
  • Sienirisottoon, sienipastaan.
  • Ranskiksiin. Ihan helmi: ranskisten päälle suolaa, parmesaania ja inunen tryffeliöljyä.
  • Paahdetun kukkakaalin päälle. Uuh. 
  • Pitsaan TIETTY
  • Legendaarinen makupari kananmunan kanssa
Niin ja meikä viskasi sitä suppilopastaan, joka valmistui näin. Tässä ei kyllä ole mitään erikoista,  mutta laitetaan nyt kuitenkin näkyviin. Oikein hyvää tuli. Älkääkä edes kysykö, mitä järkeä on laittaa sienipastaan synteettistä sieniaromia. Jotkut asiat vaan on niin, vaikka mitään ei perusfilosofiani mukaan saakaan ottaa annettuna. Äh.



Suppilovahveropasta (3 annosta)

Tagliatelle-pastaa 15 kerää
voita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 kourallista suppilovahveroita
puolikas pieni paprika
8 aurinkokuivattua tomaattia (öljyssä)
1 dl ranskankermaa
suolaa ja pippuria
tryffeliöljyä muutama tippa
timjamia
persiljaa
parmesaania

Keitä pasta ohjeen mukaan. Paista suppiloista ylimääräiset nesteet pois, heitä suolaa ja pippuria ja ota sitten pois pannulta. Kuullota sipuleja hetki voissa. Kuutioi paprika pieniksi ja heitä sekaan, puolita aurinkotomaatit ja mukaan myös, paistele hetki. Lisää ranskankerma, muutama lusikallinen keitinvettä ja lorautus aurinkokuivatun öljyä. Tsekkaa suola ja pippuri kuntoon. Lisää pannulle pasta, tryffeliöljy, timjamia ja reilusti persiljaa. Kääntele hyvin. Loppusilaus parmesaanilla. Ai juu sienet unohtu. No nekin sinne sekaan sitten.

3.10.2013

Suppilovahvero-fetapiirakka. Piste.

Suppiloita näyttää olevan tänä syksynä runsain kauhoin, reseptiä jakoon siis. Tässä yksi lemmikeistäni.



Suppilovahvero-fetapiirakka

suolaisen piirakan pohja
3 kourallista suppilovahveroita
4 cm pätkä purjoa pilkottuna
100 g fetajuustoa kuutioina
2 dl ranskankermaa
130 g juustoraastetta
nyrkillinen persiljaa pilkottuna
1 kananmuna
mustapippuria
oreganoa
muutama kirsikkatomaatti puolitettuna
muutama aurinkokuivatttu tomaatti
pätkä kesäkurpitsaa

Paista suppiloita hetki pannulla ja lisää purjo. Painele piirakkapohja vuokaan. Lisää suppilot ja purjot. Heittele fetat seuraavaksi. Sekoita ranskankerma, juustoraaste, persiljaa, muna, pippuri ja oregano. Kaada 2/3 tasaisesti vuokaan. Seuraavaksi kirsikkatomaatit ja pienemmiksi vedetyt aurinkokuivatut. Leikkaa vielä kesäkurpitsasta muutama ohut siivu piirakan päälle ja sitten loput ranskankermatäytteestä. Uuni 200 asteeseen ja paistoaika alatasolla n. 35 minuuttia.

Suolaa tämä ei välttämättä kaipaa, kun on kerran fetaa ja juustoraastetta. Suppilot voit tietty maustaa suolalla. Ja natustamaan.


27.9.2013

Puolukka-omenapiirakka - rise from the dust

Omenapuut tuottavat tällä hetkellä satoa enemmän kuin tarpeeksi, puolukoilla ei mene ihan yhtä hyvin. Joka tapauksessa nyt on molemmilla sesonki ja sen kunniaksi erään suosikkiohjeeni nostatus. Tätä on toteutettu moneen kertaan, tulos on vaan kertakaikkiaan niin mahtava. Rehellisen kostean piirakan kruunaa mukavasti murusteltu päällinen.

Alkuperäinen ohje on täällä, se on postattu vuosi sitten. 




 Piirakkaa lipoessa ylläreitä musiikkilautasella:








17.9.2013

Paahdettu valkosipulikeitto - Uuh

Käsittämätöntä, kuinka mahtavaksi valkosipulin maku jalostuu, kun sitä ruoskii hetken uunissa. Ei sinänsä, vedän valkosipulia muutenkin kuin pieni poni. Sopii erityisen hyvin soseutettuun kasviskeittoon. Siis poni.


Paahdettu valkosipulikeitto (4-5 alkuruoka-annosta)

1 kokonainen valkosipuli (siis ei 1 kynsi)
1 sipuli
5 cm purjoa
puolikas kukkakaali
puolikas kesäkurpitsa
7,5 dl kasvislientä (tai vettä ja 1,5 liemikuutiota)
2 dl kaurajuomaa (Oatley)
70 g voita
persiljaa


Halkaise valkosipuli vaakasuunnassa, laita puoliskot folioon, kippaa oliiviöljyä päälle ja kääri nyytiksi. Paahda 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Valkosipulia ei tarvi tässä kuoria. Pilko sipuli ja purjo ja freesaa niitä hetki kattilassa öljyssä. Ota kukkakaali nupuiksi, kuori kesäkurpitsa ja lohko. Heita kattilaan ja lisää kasvisliemi. Liemen määrän ei tarvi olla juuri tuo 7,5 dl, sitä pitäisi olla niin paljon, että vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä niin kauan, että kaikki kypsyvät. Purista kypsät valkosipulinkynnet sekaan, lisää myös kaurajuoma ja voi. Aja sauvasekottimella sametintasaiseksi. Tarkista maku. Itse heitin tässä vaiheessa vielä puolikkaan liemikuution ja rohauksen pippuria myllystä. Annoksen päälle sitten hieman persiljaa. Tarjoile vuohenjuusto-pestobruschettojen kanssa.


16.9.2013

Sieniruokaideoita

Kun nyt kerran syksyssä mennään, niin keräsin tähän muutaman blogistani löytyvän sieniruokaohjeen. Jossain on käytetty suomalaisia metsäsieniä, jossain portobelloja, jossain herkkusieniä. Ei pidä kangistua eikä varsinkaan näihin, ohjeessa käytetyn sienilajin voi aina korvata jollain toisella itöemällä.

Ja kommenttilootaan saa ilolla tiputella ideoita lieteni ratoksi. 


  • Pitsa. Ei ihan perussettiä, käytetty mm. neljää eri sienilajia ja juustohöylättyä porkkanaa.

  • Lasagne. Pinaattia ja suppilovahveroita. Kuiva kuva, herkkuruoka.
  • Keltavahverokeitto. Soseeksi vedetty vihanneskeitto, joka höystetty sienillä ja koskenlaskijalla. 
  • Porkkanoita ja sieniä. Uuden sadon porkkanaa uitettuna rakuunassa ja etikassa, seurana kantarellikastiketta. 

  • Sienitahna. Kangasroukuja, tuorejuustoa, persiljaa. 
  • Risotto. Torvisieniä, arborio-riisiä, vermouttia tai valkkaria, valkosipulia, parmesaania, katkarapuja.

13.9.2013

Kangasrouskutahna



Tattiaika tuntuu olevan ainakin Lounais-Suomessa toistaiseksi ohi ja syyssienet ovat taas kuninkaita. Metsä täyttyy rouskuista ja etenkin kangasrouskuista. Ne on suhteellisen helppo tunnistaa: lakki on kaunis piparkakun värinen, jalka lähes samaa sävyä mutta hieman vaaleampi ja ontto. Maku on pippurinen, ruotsiksi nimi onkin pepparriska. Englanniksi rouskut tunnetaan nimellä milk cap, mikä johtuu maitiaisnesteen valkoisesta väristä. Kangasrouskun saattaa joskus sekoittaa kevyesti myrkylliseen lakritsirouskuun, mutta hänellä maitiaisneste on kirkasta.

Joka tapauksessa suosittelen keräämään kangasrouskuja. Pienellä käsittelyllä niistä tulee ihan erinomaisia ruokasieniä ja vain mielikuvituksettomuus on rajana, mihin niitä voi käyttää. Monestihan rouskuja säilötään suolaan ja tehdään sienisalaattia. Tässä hieman jalostettu versio, jota voi natustella esimerkiksi uuniperunan täytteenä, rahkalettujen kanssa, sieniwrappissa tai vaikka tahnana leivällä. Jälkimmäisin on minun mielitiettyni.

Otetaan tähän vielä pikaisesti perusohjeistus kangasrouskun ryöppäämiseen. Keitä rouskuja reilussa vedessä n. 5-7 minuuttia. Kaada vesi pois, huuhtele kylmän veden alla ja keitä uudessa vedessä taas 5-7 minuuttia. Vesi pois, huuhtelu, valmista.



Kangasrouskutahna

2 dl kangasrouskuhakkelusta (sienet ryöpättyinä ja hakattuina pieniksi)
200 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
½ pieni sipuli pilkottuna
½ dl persiljaa hakattuna
1 kynsi valkosipulia murskattuna
suolaa
valkopippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tahna saa olla suolaista, mutta sitä tietty maun mukaan. Maistuu erityisen hyvältä jälkiuunileivän päällä. 
 

4.9.2013

Erinomainen haukiresepti!

Tämä on aivan huippua, siis tosiaankin. Enempää hehkuttamatta kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Moni väistelee haukea, aivan turhaan. Luulenpa, että hauen vieroksuntaan on syynä enemmänkin laiskuus kuin maku.  Me ruodottomaan kalaan tykästyneet pehmeitä silkkipintojakin kumartavat herkkupeput emme ole tottuneet siihen, että kala tulee luineen pöytään. Tai siis oikeastaan te, mutten haluaa olla v-mäinen lukijoille.

Tämä resepti on legendan mukaan lähtenyt aikoinaan liikkelle Sylvi Saloselta. En tiedä, mistä hanurista Sylppä tämän ruittasi, mutta minulle tämä päätyi Valamon luostarissakin välillä vaikuttaneen kuuluisan ikonimaalarin Maya Rublevin kautta. Kyseinen henkilö painotti, että pitää sitten ehdottomasti käyttää etikkakurkkuja. Annoin painotukselle ensin piut ja varmuudeksi vielä paut + kinnasviittauksen ja käytin suolakurkkuja, hähää. Ihan vaan siitä syystä, että olin ehdottoman varma, että juuri niitä minun piti käyttää. En muutenkaan osaa sanoa, paljonko resepti on muuttunut Sylviltä lähdettyään - taisipa muuttua taas, mutta on ihan poskettoman hyvää, toisin kuin esimerkiksi pitkään haudutettu possun poski.

No kun ei ruoanlaittokaan niin tarkkaa ole, sanoi hammaslääkäri, kun iskuporakonettaan viritteli. Kuva linkitetty.


Paras uunihauki (4 annosta)
  
600-700g haukea fileenä
vehnäjauhoja
ruisjauhoja
suolaa
valkopippuria
voita
1 isohko suolakurkku
4 dl rasvaista kermaa (40%)
tilliä


Leikkaa filee n. 8 palaksi. Tee jauhoista, suolasta ja pippurista seos ja kääntele haukipalat huolellisesti siinä. Seoksen mittasuhteet: ei aavistustakaan, mutta vehnäjauhoja eniten, hieman ruisjauhoja, vielä vähemmän suolaa ja vähiten valkopippuria. Paista leivitetyt fileet pannulla pikaisesti voissa niin, että fileisiin tulee kaunis väri. Voitele uunivuoka. Asettele fileet pohjalle ja niiden päälle pikkurillinpään kokoisiksi kuutioiksi vedetty suolakurkku. Kaada päälle kerma ja reippaasti tilliä. Päälle voi heittää vielä muutaman palan voita. Hauki on rasvaton vähärasvainen kala, joten käytä sitten sitä rasvaista kermaa. Nuketa 210 asteisessa uunissa vajaa tunti, siten että kaloista tulee mukavan pehmeitä. Ja perunoiden kanssa sitten suuhun.

2.9.2013

Mitä tehdä ylimääräiselle riisille?

Yksinkertaisin ja kaikkein käytetyin metodi epäilemättä on heittäminen roskiin. Mutta jos olisi vaihtoehto...

Kaikkihan lähtee siitä, että olen susipaska riisinkeittäjä. Suden puolesta olen tässä yhteydessä erittäinkin pahoillani. Osaan toki keittää riisiä, mutta määrien kanssa olen yhtä pihalla kuin postimies ennen ulko-oven avaamista ulkoa sisälle tullessa. Tästä voinee päätellä, että kuvittelen postimiehen tulon kerrostaloon. Riisiä tulee siis poikkeuksetta liikaa, se on kai sitä periaatteellista kerskakulutusta ja  taiteilijanelämää. Liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annoksein, liikaa vain vähän liikaa mä sieniä napostelen. (Jos klikkasit edellistä linkkiä, niin ei - en ole napostellut kyseisiä)

Eli siis palatakseni vielä kevyesti sumussa olevan peruskysymyksen äärelle: mitä tehdä ylimääräiselle riisille, kun sitä nyt vaan hyvinkin usein tulee tehtyä liikaa?

No tässä yksi suosikeistani. Tällä kertaa söin riisikroketit paistetun kaalin kanssa, mutta oikein hyvältä maistuvat myös pottumuussin ja puolukkasurvoksen kanssa.



 
Riisikroketit, paistettua kaalia ja porkkanaa, 
thai chilikastiketta

3 dl keitettyä riisiä
1 pieni sipuli
1 iso valkosipulinkynsi
1 kananmuna
persiljaa
currya
suolaa
rypsiöljyä

2 cm pätkä inkivääriä
valkokaalia
porkkanaa
soijakastiketta

thai chilikastiketta

Sekoita riisin joukkoon pilkotut ja freesatut sipulit. Lisää myös kananmuna, silputtu persilja sekä epämääräinen määrä currya ja suolaa. Muitakin lempimausteita saa viskoa mielinmäärin. Sekoita hyvin. Lämmitä Ikean paistinpannua liedelläsi asteikolla neljä ja heitä kehiin öljy. Muotoile hieman kostutetuilla käsillä n. 4-5 pihviä ja paistele muutama minuutti per puoli kullanruskeiksi.

Pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi ja heitä toiselle pannulle öljyyn muhimaan. Pilko myös valkokaali ja lisää joukkoon. Kuori porkkana ja vetele kuorimaveitsellä pitkittäisiä lastuja. Ja nämä myös sekaan. Muhistele hetki ja kippaa kevyt loraus soijaa joukkoon. Kaali saa jäädä semisti napakaksi, mutta malta nyt silti vähän paistella.

Tarjoa riisikroketit hapanimelän thaisoosin kanssa.



29.8.2013

Neljä sientä ja porkkana


En ala tässä sen kummemmin opettaa pitsantekoa. Tämä kirjoitus toimikoon lähinnä täytepuoleisena virikkeenä. Silti pikainen muistutus pohjasta ja soosista, ne kuitenkin määrittelevät ison osan lopputuloksesta.

Pohjan pitää olla sopivan ohut ja sopivan rapea. Ohjeita netti on pullollaan, joten sieltä vaan etsimään. Hyvään lopputulokseen pääsee ilman leivinuunia ja pitsakiveäkin, mutta ei niistäkään haittaa ole. Kotiuunissa  palkinnon saa valmistamalla pitsa leivinpaperille ja lämmittämällä uunipelti ennen leivinpaperin sille laskua todella kuumaksi.  

Kastike. M-mmmmm. Näen Homerin kuolaamassa donitsin perään. Sitä samaa hyvä kastike edustaa minulle. Näitäkin ohjeita löytyy sieltä täältä. Tärkeää on jaksaa keitellä tarpeeksi kauan ja antaa makujen muhia. Hyvä peruskastike syntyy lisäämällä tomaattimurskan sekaan muutama aurinkokuivattu tomaatti, pitsayrttejä, sokeria, suolaa, pippuria, hieman tomaattipyrettä ja kevyesti balsamiviinietikkaa. Pari anjovispalaakaan ei ole pahitteeksi, tällöin suolasta voi tinkiä. Rauhallinen keittely ja pikainen surraus sauvalla. Siinä. 

No mutta. Monelle kotona tehty pitsa tarkoittaa sitä perinteistä jauhelihahösselöä, joka toki on joskus erinomaista. Ehdotan kuitenkin heittäytymään välillä sesongin vietäväksi. Nyt saa hyviä sieniä, porkkanoita, sipulia, kesäkurpitsaa, punajuuria ja vaikka mitä. Kaikki nämä sopivat pitsaan kuin ilmavat kiharat meikäläiselle. 



Neljän sienen sadonkorjuupitsa

pitsapohja
kastiketta
herkkutatteja
kangastatteja
haperoita
orakkaita
porkkana
sipuli
oliiveja (omasta puusta tietty ei tietenkään)
juustoa
rucolaa 
basilikaa


Ei siis enempää pohjan tai kastikkeen valmistamisesta. Mutta täytteet. Pilko sienet reiluiksi mutta ohuiksi siivuiksi. Vedä porkkana kuorimaveitsellä pitkiksi suikaleiksi ja freesaa pikaisesti pannulla. Freesaa myös siivuiksi vedetty sipuli. Täytteet pitsalle ja go. Uunista pois ja päälle basilikaa ja/tai rucolaa.


15.8.2013

Rangina Hathi - Värikäs elefantti

Uuh - se tuoksu, jonka pannulla öljyssä muhineet jauheet saivat juuri aikaan Polkkapossun pienessä kutukeittiössä. Jeeraa, kuminaa, kardemummaa, korianteria, neilikkaa, kanelia.

Tämä ape ei varsinaisesti ole mikään Intian kansallisruoka, apinasta puhumattakaan. Itse tunnen tuon nimellä Rangina Hathi, joka suoraan suomennettuna tarkoittaa värikästä elefanttia. Olen hieman muokannut aineksia aikojen saatossa ja ainakin tänään olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Nyt on aika värikäs olo.



Rangina Hathi - Kasviselefantti

3 rkl rypsiöljyä
1 tl jeeraa
1 tl kuminaa
½ tl kanelia
½ tl kardemummaa
½ tl neilikkaa
1 tl korianteria
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli1 chili
1 peruna
1 suippopaprika
4 tomaattia
pähkinöitä (cashew, para, maa)rusinoita
2 dl vettä
½ dl punaisia linssejä
suolaa
jugurttia
tuoretta minttua

Lämmitä öljy pannulla ja freesaa jeeraa, kuminaa, kanelia, kardemummaa, neilikkaa ja korianteria siinä pari minuuttia. Määrät ovat viitteellisiä, niitä voi lisäillä maun mukaan. Lisää pieniksi kuutioiksi pilkotut valkosipuli, sipuli, chili ja peruna. Pyörittele hetki. Lisää suikaloitu paprika, kuutioitu tomaatti, pähkinät ja rusinat. Paista taas hetki ja lisää vesi ja suola. Lisää muutaman minuutin päästä linssit ja anna muhia niin kauan, että linssit kypsyy. Lisää vettä tarvittaessa. Tarkista maut.

Tarjoile riisin kanssa. Annoksen päällä maistuu pieni pläjäys maustamatonta jugua ja minttua.

13.8.2013

Törkyhyvää kesäkurpitsakakkua, makeaa jep

On se tietysti vähän kieroutunutta tehdä makea kakku käyttäen raaka-aineina mm. kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua. Mutta jos leipuri on kierompi kuin käyrätorvi, niin mitä on lupa odottaa. Näillä mennään siis. 

Tuloksena oli tosi herkullinen ja pehmeän kostea kakku, jota ei kauaa kaapissa säilytetty. Tässä ei edes suurempia leipurinlahjoa kaivattu. Parhaimmillaan kaakku toki olisi vasta toisena tai kolmantena päivänä, mutta en kyseiseen suoritukseen taaskaan kyennyt.


Kesäkurpitsakakku

½ dl vettä (lämmintä jotta hunaja sulaa)
1 dl hunajaa
½ dl rypsiöljyä
½ dl sulatettua voita
1 dl raastettua avomaankurkkua
2½ dl raastettua kesäkurpitsaa
1 tl kanelia
2 tl kardemummaa
ripaus suolaa
3 dl vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
½ tl leivinjauhetta

Päälle:

200 g maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl tomusokeria
3/4 dl appelsiinimehua
hasselpähkinärouhetta

Sekoita vesi, hunaja, öljy, voi, kurkku, kurpitsa, kaneli, kardemumma ja suola. Kurkun ja kesäkurpitsan olet raastanut karkealla terällä, etkä ole puristanut nesteitä pois. Sekoita toisessa kipossa jauhot, sooda ja leivinjauhe. Yhdistä tuotokset tasaiseksi massaksi ja laita voideltuun irtopohjavuokaan. Paista uunissa 190 asteessa 35 minuuttia.

Kun kakku on viilentynyt, sekoita tuorejuustoa, tomusokeri ja appelsiinimehu. Levitä tasaisella lastalla kakun päälle ja nakkele rouhetta ympäriämpäri. Anna odottaa jääkaapissa mielellään vähintään päivä. 

1.8.2013

Miten muna oikeasti kuoritaan!

Jos joku ei vielä osaa kuoria munaa.

1. Keitä munat.
2. Ota molemmista päistä pala kuoresta pois.
3. Puhalla voimakkaasti toisesta päästä sisään.
4. Kuori halkeaa.
5. Muna saattaa lentää, ota koppi.


31.7.2013

Näitä ei ole kopioitu lastenkirjasta

Jahans, välillä nauriita parin haukipäivän jälkeen. Nehän on tietty molemmat petokaloja. Päivän mökkimenun tein teemalla Kyllä tuota ennemmin syö kuin turpaansa ottaa. Pihvit oli ok, majo perussettiä, perunasalaatti aina niin hyvää.

Tai oikeestaan oli nää kaikki aikas hyviä.

Nauris(-peruna)pihvit
Valkosipulimajoneesi
Peruna-retiisisalaatti

Valkosipulimajoneesia tein siksi, että nauris on kuitenkin kevyesti karvas, jolloin valkosipulinen majo toimii unohduslääkkeenä. Kuvassa muuten Ikean pannu, jota en voi vieläkään olla liikaa ylistämättä.




 Nauris(-peruna)pihvit

2 keskikokoista naurista
5 keskikokoista perunaa
1 pieni punasipuli
1 muna
1 1/4 dl vehnäjauhoja
½ nyrkillistä persiljaa
suolaa
pippuria

Nauriin ja perunan suhde pitäisi olla sellainen, että perunaa olisi ihan inun verran enemmän. Kuori ja kuutioi nauriit ja perunat. Keitä kypsiksi ja kaada vesi pois. Survo karkeasti haarukalla. Lisää massaan hienoksi pilkottu sipuli, muna, jauhot, persilja ja suola. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Heitä öljyä reilu kerros pannulle. Ota parin ruokalusikallisen keko massaa pannulle ja painele lusikan toisella puolella tasaiseksi. Paistele hiljalleen keskilämmöllä molemmin puolin kullanruskeiksi. Jos haluat helpommin koossa pysyviä lisää munaa ja jauhoja, mitä en kylläkään suosittele.

Valkosipulimajoneesi

1 keltuainen
½ rkl etikkaa
luraus kotisinappia
suolaa
ruokaöljyä (n. 1,5-2dl)
1 valkosipulinkynsi

Sekoita keltuainen, etikka, sinappi ja suola hyvin kierrevispaimella. Lisää muutama tippa ruokaöljyä ja vispaa hetki. Ala lisätä öljyä joukkoon nauhana koko ajan vispaten. Kuori valkosipuli, murskaa pinta ja pilko kuutioiksi. Sekoita majon joukkoon.

Peruna-retiisisalaatti

7 keskikokoista (uutta)perunaa
4 retiisiä
pieni punasipuli
10 hernepalkoa
pala keskivahvaa chiliä
puoli nyrkillistä tilliä
oliiviöljyä
pippuria
kallen mätitahnaa

Keitä  perunat kypsiksi, jäähdytä ja leikkaa neljään osaan, Siivuta retiisit, leikkaa punasipuli ensin halki ja sitten puolikuisiksi siivuiksi. Ota herneet paloista. Pilko chili ja tilli. Sekoita kaikki edellä mainitut varovasti. Lisää reilu loraus oliiviöljyä, kunnolla pippuria ja ruuttaus kallen mätitahnaa. Sekoita taas. Lisää tarvittaessa suolaa.



30.7.2013

Kärrynpyörillä maustettu lettukakku

Iloisin silmin seurailin, kuinka Jamie valmisti lasten kanssa lettukakkua. Keppihyppelyn ja sotkemisen riemua, naurunremakkaa, aitoa iloa. Mukavaa katseltavaa.

Myös Vihtakarin kesäkeittiö velmuili naurulla kostuneilla silmillä, hymyhuulilla ja kärrynpyörillä maustetun lettukakun. Olo oli vähän kuin lastenkutsuilla. Lettuja päällekäin, väliin mitä lystää ja hei hou lets go. Jotain meni housuille, jotain paidalle, jotain jopa nöyhdän seuraksi napakuoppaan. Ei haittaa, antaa mennä vaan. Kaikki kelpaa täytteeksi.

Huomaa vielä tämä: lettukakku on lettuja keveämpi vaihtoehto, jos nyt jollain haluaa lohduttautua. Ihan vaan siitä syystä, että normaalisti lettukesteissä, menee n. 3-4 lettua per lätty, tässä riittää n. 1 lätty per lettu. Hyviä täytteitä ovat myös banaanit, mansikat, vadelmat, suklaamousse, raparperitahna, lemon curd, erilaiset hillot, nektariinit, kiivit. Lue: ihan mikä vaan, mitä kakkuihin muutenkin laitetaan.




Kuningatarlettukakku (6 annosta)

5-6 lettua (peruslettutaikina, johon on lisätty hyvät määrät leseitä ja erilaisia hiutaleita)
2 dl vispikermaa
200 g vaniljalla maustettua rahkaa
mustikoita
kuningatarhilloa
lakkahilloa

Paista letut ja anna jäähtyä. Vatkaa kerma ja sekoita se rahkan kanssa. Laita lautaselle yksi lettu, päällystä se mieleiselläsi raaka-aineella, heitä toinen lettu päälle ja sama juttu. Päällimmäiseen kerrokseen vihtakeittiö taikoi ehkä naapurisaaren lakkasuolta vielä koristeeksi lakkahilloa. Huh. Järjettömän hyvää. Täytteet kannattaa tietty tehdä mahdollisimman tasaisiksi ihan reunoille asti, muuten reuna kellahtaa kuin Costa Concordia consanaan.

Ja sitten leikkaus mahdollisimman terävällä veitsellä. Syödään heti.

17.7.2013

Jäätävän hyvää - Frozen strawberry youghurt

Iltaisena mielitekona oli jotain suhtkevyttä herkkua, joten surruttelin jäätelökoneella herkullisen massan. Ja koska sesonkiaikaan mansikkaa pitää syödä vähintään kaksi kertaa päivässä ja jäätelöä vähintään kerran, mikäpä olisikaan voinut olla osuvampaa kuin turkkilaisesta jugurtista ja mansikoista väännetty jäde. Resepti on helppo, siinä ei ole kuin neljä raaka-ainetta. Valmistaminen onnistuu parhaiten jäätelökoneella: suosittelen, että käytät kaikki mahdolliset tekosyyt satsataksesi siihen. Omalla kompressorilla varusteltu kone on ainoa oikea ratkaisu, toki hieman hintavampi.

Jugurttiin tehty jäätelö on kermaan verrattuna hyvinkin kevyttä. Rakenne on kuitenkin mahtava, eikä edes paatunut kermajäätelön ystävä tunnista eroa. Turkkilainen jugurtti on kuitenkin sen verran rasvaista, ettei tulos ole mitenkään kidemäinen, kuten ehkä voisi ajatella. Sokeria tähänkin toki tulee, senkin voi korvata hunajalla. Tällä kertaa kuitenkin sokeria.

Tästä tuli ihan älyttömän hyvää. Jätskihetkenä kuulin vierestäni pieniä ilonkiljahduksia ja mmmmm-ääniä. Havaitsin myös riemuisasta ja verraten kaninloikkamaisesta hypähdyksestä aiheutuneen tömähdyksen, joka päättyi hymykuoppamaisiin suupieliin. Muutama ilmapallokin taisi pamahtaa - tunnelma oli kuin lasten lettukesteillä.



Frozen strawberry youghurt

350 g turkkilaista jugurttia
0,75 dl sokeria (lisää sokerin määrää, jos mansikkasi eivät ole makeita)
2 tl vanilliinisokeria
2,5 dl mansikoita soseena

Mausta jugurtti sokerilla ja sekoita hyvin. Aja jäätelökoneessa massaa n. 30 minuuttia ja lisää mansikkahöhhö. Aja vielä n. 5 minuuttia. Tarjoile heti, tämä ei odota sulamatta pöydässä.

16.7.2013

Raparperitahna

Koska sitruunatahna (lemon curd) on yksi lemppareistani, päätin että raparperitahnasta on myös tuleva sellainen. Sitruunatahna valmistuu yksinkertaisimmillaan sitruunoista, keltuaisista ja sokerista - samalla idealla ajattelin vääntää raparperitahnan. En tietenkään malttanut pysyä ihan perusteissa, joten lisäsin hospodaan vähän kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. 

Kokeilu onnistui paremmin kuin sata jänistä ja maku oli järjettömän hyvä. Koostumuksesta tuli tahnaisen moussemainen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan tai ei tarkoita. Aloin jo suunnitella raparperitahnan sekoittamista suklaamousseen, veikkaisinpa, että maistuisi itse kullekin ja mullekin. 

Tein tosiaan ihan pikkuannoksen kokeilumielessä. Sen minkä maltoin olla tunkematta suoraan astiasta lusikalla pohjattomaan kitaani, laitoin maustamattoman jugurtin päälle mansikoiden seuraksi. Voihan vattu ja perse mitä herkkua, ihan järjetöntä. Morot, sanoi komiat porot toisilleen, taju lähti.

Ounastelisin, että raparperitahnaa voi käyttää esim. tuc-keksin ja homehtuneen valkojuuston kaverina, kakussa, kääretortussa, croissantissa/paahtoleivällä, kermavaahdon maustamiseen, lettujen kanssa, suksivoiteena.

Ja jos joku kysyy, mikä mitta on ripaus tai loraus, tulen käymään. Näiden kanssa ei ole turhan tarkkaa. Sokeriakin voi lisäillä maun mukaan, itselläni saattoi lorahtaa yli desikin, oli sen verran kirpakat rapsukat.



Raparperitahna (pikku annos)

n. 4 dl raparperia pilkottuna
pikku loraus vettä
reilu ripaus kanelia
hieman kardemummaa
ripaus inkivääriä
2 keltuaista
1 dl sokeria

Lataa kattilan pohjalle pieni liraus vettä ja keitä raparperit mönjäksi. Älä laita liikaa vettä, sitä ei tarvita. Lisää mausteet. Surraa raparperit tasaiseksi sauvalla. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyvin. Kypsennä seosta hetki vesihauteessa koko ajan kevyesti vispaten. Älä valmista munakokkelia, keltuainen alkaa saostua n. 65 asteessa ja hyytyy kokonaan 70 asteessa. Lisää sitten raparperimassa ja jatka kevyttä vatkausta. Lisää loppupuolella vaniljasokeri. Veikkaisin, että tuossa meni n. 10 minuuttia. Mikäli haluat curdistasi punaisempaa, älä kuori rapsukoita.


13.7.2013

Kuudes kuolemansyönti = Ruokakirjojen lukemisesta aihetuva mässäily

Mahalaukussa ja suolistossa olevat pienet ilmataskut työntyilevät milloin mihinkin suolipoukamaan, kun ruoansulatuselimistö tekee rytmisiä supisteluliikkeitään. Kirjan lukuhetkellä tuo ääni voimistuu, sillä jopa ruoansulatuselimistö hämääntyy luulemaan kanaviaan ontoiksi ja tyhjiksi pienten ihanien herkkujen toivossa. Suolen liikkeet eivät toki tyhjänäkään lopu, vaan ne muistuttavat hämättyinäkin herkkujen tarpeesta. On pakko mässäillä ja erkaantua hetkellisesti jumalasta. Heittäytyä paheelliseksi ja harrastaa tietoisesti kuolemansyntiä, joka ei tosin apokalyptisella asteikolla ole kuin vasta kuudenneksi vakavin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikki muut kuolemansynnit ensijaisesti johtuvat ylensyönnistä. 

Ruokakirjojen lukemisesta aiheutuu poikkeuksetta pieniä ongelmia: tulee mahdoton mieliteko valmistaa jotain ja pomminvarmasti ainakin pahuksenmoinen nälkä. Tämäkään kirja ei aiheuttanut poikkeusta. Kesälukemisenani oli eilen Leon E. Soniat Juniorin kirjoittama La Bouche Creole (kreolisuu), tästä tosin ruotsinkielinen versio Att laga kreolskt - ett matäventyr. Suomennettuna sitä ei liene edes olemassa. Ruotsinkielinen 316 sivua. 



Kirja on enemmän kuin pelkkä kokoelma kreolireseptejä. Se on tarina pojasta/miehestä, joka varttuu New Orleansissa seuraillen Memeren (isoäiti) kokkailuja ja torikäyntejä. Tarina huokuu värejä, tuoksuja, makuja, neworlealaismusiikkia, perinteitä ja ennen kaikkea rakkautta ruokaan ja sen tekemiseen. Kirjassa maistuu paprika, sipuli, selleri, laakerinlehti, neilikka, basilika, timjami ja tabasco. Luulin jo äsken haistavani nuo, mutta joku avasikin jääkaapin ja sieltä tulvi eilisen katkarapu-maissigumbon tuoksut nokkaani. Ah ja voih, parhautta.

Leon E. Soniat tuli tunnetuksi huippukreolikokkina. Hän kirjoitti useita aiheeseen liityviä kolumneja, järjesti kokkauskursseja, teki ruokakirjoja, esiintyi televisio-ohjelmissa jne. Soniat tukehtui ennenaikaisesti kilpikonnakeittoonsa vuonna 1981. 

Suosittelen ehdottomasti kyseistä opusta, sitä oli ilo lukea. Oli ilo on muuten palindromi kuten myös tissit, tosi isot tissit. 

Kirjassa on ainakin miljoona reseptiä mm. nämä: appelsiiniglaseeratut porsaankyljykset, gumbo merenelävistä ja okrasta, kreolilasagne, kurpitsa-pekaanipiirakka, grand marnier -kohokas, kana ranskankermakastikkeessa, järjettömän kiinnostava sipulikeitto.