17.1.2019

Venäläiset blinit

Blinit ovat mahtavaa syötävää juuri tähän aikaan vuodesta. Jos hyvin kävi, joulusta saattoi jäädä sopiva kipollinen mätiä ja muutama ehkä jo vähän väsähtänyt savukala pakkaseen. Turha niitä on kauempaa syväjäädyttää, ei ne siitä enää uimaan lähde, vaikka kryoniikka kuinka ottaisi huimia harppauksia.

Oikeastaan ne paksuhkot möhkylät, joita suomessa on totuttu syömään blineinä, eivät ole blinejä nähneetkään. Tai ainakaan venäläisiä blinejä. Jos viet venäläisen bliniannokselle suomalaiseen ravintolaan hän luultavasti toteaa suomalaisten blinien muistuttavan kovin paljon oladeja (Оладьи), joita heilläkin toki syödään. Venäläiset blinit näyttävät hyvin paljon meidän lätyiltä ja jos vaikka pikaisesti laitat googleen hakuun russian blin, saat erittäin usein juuri sen ohjeen, jolla todennäköisesti paistaisit lättyjä.

Ettei pettymys olisi liian suuri, tarjoillaan alkuruokalautasella Alsua, Tatarstanin viehkeää kansantaiteilijaa, joka ei jätä kylmäksi.


Mutta ihan sama. Rakkaalla taikinalla on monta nimeä. Minä pidän kyllä sekä oladeista että venäläisistä blineistä, tällä kertaa tuli paistettua venäläisiä blinejä eli lättyjä. Suomalaisiin lättyihin voi pientä eroa tehdä vaikkapa lisäämällä taikinaan tattarijauhoja, keltuaisia, vatkattua valkuaisvaahtoa tai vaikka pilseneriä. Possukeittiön kompromissi oli tänään hiukan hiivaa taikinaan ja jauhot puoliksi spelttiä ja tattaria. Nesteen voi tehdä vaikka puoliksi maidosta ja vedestä, vedellä tulee hieman kuohkeampaa, mutta maitoversio on helpompi käsitellä. Bliniemännän mittana voi pitää hiivalla kohotetusta taikinasta tehtyjä mahdollisimman ohuita läpysköjä. Voisulalla voi hieman sutia lättyjä paistamisen aikana, varsinkin tattari pitää siitä.


Venäläiset blinit

5 dl maitoa
7 g kuivahiivaa
1 tl sokeria
2 keltuaista
2 dl ydinspelttijauhoja
2 dl tattarijauhoja
2 valkuaista

Sekoita hiiva hyvin hieman kättä lämpöisempään veteen. Lisää sokeri hiivan ravinteeksi. Erottele  keltuaiset ja sekoita taikinaan. Lisää myös jauhot ja jätä muhimaan kolmeksi tunniksi huoneenlämpöön. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja kääntele varovasti taikinaan. Paista kuumalla pannulla voissa pikaisesti molemmin puolin.

Täytteeksi sopivat esim. kirjolohenmäti, suolakurkku, suolasienet, smetana, punasipuli, tilli ja savusilakka. Kuten meillä tänään.

15.1.2019

Pian ravintoloiden pitää ilmoittaa lihan alkuperä


Vastuullisten valintojen tekemisen on oltava niin helppoa. että kainompikin kaveri voi ilman kysymistä valita, mitä suuhunsa laittaa. Kuluttajalla on oikeus kysymättäkin tietää ruuan alkuperä myös ravintolassa, toteaa ministeri Jari Leppä.


Lihan alkuperämään tulee näkyä ravintoloissa toukokuun alusta alkaen. Tällä halutaan edistää kuluttajan edellytyksiä tehdä tietoisia ja vastuullisia valintoja ravintoloissa. Asetus astuu voimaan toukokuun 2019 alussa. Euroopan komissio ei vastusta Suomen asetusehdotusta, joka velvoittaa ravintoloita ilmoittamaan näkyvästi lihan alkuperämaan tarjoilupaikoissa. 
Suomi lähetti kesäkuussa 2018 komissiolle ehdotuksen asetuksesta, joka velvoittaisi ravintoloita ilmoittamaan näkyvästi kalan ja lihan alkuperämaan tarjoilupaikoissa. Merkittävä osa Suomeen tuotavasta lihasta päätyy juuri ravintoloihin ja muihin tarjoilupaikkoihin. Alkuperämerkintöjen vahvistaminen sisältyy Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmaan.
Vaatimus koskee naudan, sian, lampaan ja vuohen sekä siipikarjanlihaa. Näille lihalajeille on EU-lainsäädännössä harmonisoidut alkuperämerkintävaatimukset, kun niitä myydään pakattuna. Alkuperämerkintävaatimus koskee myös aterian ainesosana käytettyä tuoretta jauhelihaa.
    Sika, jolla (alku)perästä suuhun tungettu kanki. Kuva: VESA LEHTO
Asetus ei koske puolivalmisteiden eikä riistan alkuperää

Asetus koskee aterian raaka-aineena käytettyä tuoretta, jäähdytettyä ja jäädytettyä lihaa. Asetus ei koske aterian raaka-aineena käytettyjä raakaliha- tai lihavalmisteita. Jos ravintolassa esimerkiksi valmistetaan jauhelihapihvit tuoreesta jauhelihasta, lihan alkuperämaa täytyy ilmoittaa. Jos sen sijaan jauhelihapihvit tulevat raakana ravintolaan, jossa ne paistetaan tai pihvit tulevat ravintolaan kypsinä, jossa ne lämmitetään, pihvien raaka-aineena käytetyn lihan alkuperämaata ei tarvitse ilmoittaa. 
Asetus ei myöskään koske poron, riistan ja hevosen lihaa. Näille lihalajeille ei ole harmonisoituja alkuperämerkintävaatimuksia.
Suomalaiset kuluttajat yhdistävät lihan ja kalan alkuperän tuotteiden laatuun

Suomi jatkaa EU-tason vaikuttamista alkuperämerkintävelvoitteen laajentamiseksi myös kalaan, muihin lihalajeihin sekä lihajalosteisiin. Tarjoilupaikkoja kannustetaan ilmoittamaan aterioiden raaka-aineena käytetyn lihan ja kalan alkuerämaa kuluttajalle, vaikka lainsäädäntö ei sitä edellytä. 
- Ravintoloiden kannattaa samassa yhteydessä ottaa kaikenlaisen lihan ja kalan alkuperän kirjallinen ilmoittaminen osaksi jokapäiväistä toimintaa. Tällöin rajaus tuoreen lihan tai jalosteiden välillä ei aiheuta ylimääräistä työtä ravintoloiden arjessa. Kuluttajat arvostavat korkealle läpinäkyvyyttä vastuullisuuden kulmakivenä. Alkuperämerkinnöistä laajasti kertovat ravintolat erottuvat markkinassa edukseen, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä toteaa.
Suomi on esittänyt, että alkuperämerkinnöistä tulisi ylipäänsä säätää ensisijaisesti EU-lainsäädännössä. Koska alkuperämerkintöjä koskevaa EU-lainsäädäntöä ei kuitenkaan ole kehitetty toivotussa aikataulussa, on alkuperätietoa pyritty lisäämään kansallisilla asetuksilla.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Toisin sanoen siis esimerkiksi esipaistetun Turkista tulleen kebablihan tai esipaistetun Kiinasta tulleen kanafilesuikaleen alkuperää ei tarvi kertoa, koska asetus ei koske puolivalmisteita tai esikypsytettyjä ravintolaan tulevia pihvejä. Einesten lihoistakaan ravintoloilla ei ole kertomisvelvollisuutta. Asetuksen kohdistaminen tuntuu siis hieman suppealta tai ainakin erikoiselta, eikä kohtele ravintoloita tasapuolisesti. 
On hyvä, että asiakkaalla on mahdollisuus saada tietous tuotteen alkuperästä. Lähiruoka on tullut jäädäkseen ja monille ravintoloille tuotteen alkuperä on jo myyntivaltti. Kirjallinen ilmoittaminen kuulostaa kuitenkin aika kankealta, voisiko tässä olla jotain muuta reittiä?! En tosin täysin tiedä, mitä tuo kirjallinen ilmoittaminen ihan täysin tarkoittaa. Kelpaako esimerkiksi raapustus vaikkapa ravintolan liitutaululle? Viimeksi kun tarkistin, myös tämä oli kirjallista. 
Allergeenien kohdalla riittää suullinen ilmoittaminen asiakkaan niitä kysyessä. Ravintolatoiminta on välillä hyvinkin hektistä ja tilauksia voi tulla paljonkin lyhyellä varoitusajalla. Kokoustarjoilupyyntö voi tulla ohi listojen ja erityistoivomuksineen kovin tiukalla aikataululla ja esimerkiksi tällaiseen reagoiminen kirjallisin dokumentein kuulostaa kovalta, varsinkin kun vuoroja painetaan minimihenkilömäärin. 
Mitenköhän kotiovelle tuotava ravintolaruoka, koulujen keittiöt, työpaikkaruokalat, kotihoidon kautta tuotava ruoka, ruokafestarit, mahtaako niissä olla samat velvoitteet? Tuli vaan mieleen, tähän varmaankin saadaan pian selvyys. 
Tiedän, että tämä tulee herättämään ylimääräistä kiroilua keittiöissä. Alkuperätietoja koitetaan etsiä pakkauksista, jos nyt sellaisia pystytään jostain löytämään. Elintarvikeketju voi olla yllättävänkin pitkä ja alkuperäinen pakkaus jo jossain aivan muualla.  
Kannatan toki tätä alkuperästä saatavaa tietoutta, mutta ehkä tässä olisi vielä mietittävää. 
Ei tämä tietenkään ylivoimaista ole ja tällä voidaan ravintoloita ohjata myös ostamaan suomalaista lihaa. Suomessa antibioottien käyttö on verrattain vähäistä, ympäristövaatimukset tiukempia ja eläinten olosuhteet paremmat kuin monissa muissa maissa. 
Toisaalta lihaisien raatojen pureskelu voitaisiin lopettaa vaikka ihan kokonaankin.

7.1.2019

Kylmäsavutofu-riisinuudelikeitto (gluteeniton, 10 minuutissa valmis)

Vaikka ravintoarvot ovatkin ihan pyrstöstä, nuudelit ovat loistavaa pikaruokaa. Ketään ei vahingoita muutama paketillinen silloin tällöin, kunhan ei ota päivittäin tavaksi. Samaa pätee muihinkin terveysruokiin kuten hampurilaisiin, pizzoihin, jädeen... u got the point?!



Tämä resepti on todella yksinkertainen, valmistusaika on n. 10 minuuttia. Aivan luottokalustoani, jos haluan jotain todella hyvää salamana, enkä jaksa lähteä VG Wokkiin. Maku on hieno ja tuntuu yllättävänkin autenttiselta, Jalotofun kylmäsavu on upea tuote ja on tässä ruuassa must. Pääsiäiskätisyydestäkään ei ole haittaa. Tykkään käyttäää juurikin tuota Maman vihanneksenmakuista riisinuudelia, montaa erilaista olen testannut. Mukana olevista maustepusseista tulee myös aika mukava tulisuus.


Pikanuudelimaailmassa kannattaa hieman katsoa, mitä suuhunsa laittaa ja missä yhteydessä. Nuudelit eivät ole mitään varsinaista terveysruokaa ravintoarvojensa puolesta. Pikanuudeliannokset ovat usein myös todella suolaisia, niissä on riideltyä natriumglutamaattia ja epätietoisuutta herättäviä lisäaineita. Jo pelkästään rasvamäärät vaihtelevat ihan hullusti, pahimmillaan nuudelipussin kylki huutaa yli 20% rasvaa, joka on nuudeliksi aika hurja lukema. Kalorimääärät on merkitty usein kuivamäärinä, joka hämää kokematonta natustelijaa. 

Ravintoarvojen jälkeen kannattaa miettiä käyttötarkoitusta. Viidakko on laaja: vermiselliä, lasinuudelia, riisinuudelia, sobaa, hiratakia, udonia, ramenia ja vaikka mitä. Peruslähtökohta nuudelikeittiömetsuruudessa on, että nuudeli kypsyy nopeasti. Joitakin nuudeleita ei kannata keittää lainkaan, niille riittää liotus kuumassa vedessä. Kannattaa aina tarkistaa kypsennysaika, useimmiten se on hyvinkin lyhyt. 

En ala tässä käymään erilaisia nuudelityyppejä läpi tai sitä, mihin ruokiin ne parhaiten sopivat. Tässä reseptissä on käytetty riisinuudeleita. Ne ovat lähes läpinäkyviä ja mielestäni parhaimmillaan keitoissa. Riisinuudeleille riittää muutaman minuutin liotus tulikuumassa vedessä.


Kylmäsavutofu-nuudelikeitto (1 annos)

1 pkt riisinuudeleita (Maman vihannes)
4 dl vettä 
1 herkkusieni
1/4 pakettia Jalotofun kylmsäsavua
persiljaa tai korianteria tai ei kumpaakaan
(retiisi siivutettuna)

Avaa riisinuudelipaketti ja laita nuudelit korkeareunaiselle lautaselle. Avaa paketin mukana tulleet maustepussit ja heitä sisällöt mukaan lautaselle. Keitä vesi vedenkeittimessä ja kaada n. 3,54 dl nuudeleiden päälle siten, että nuudelit peittyvät. Anna kypsyä esim. mikrokuvun tai lautasen alla n. 3 minuuttia kerran välillä sekoittaen. Viipaloi herkkusieni ja paista pikaisesti pannulla, lisää keittoon. Leikkaa tofu kuutioiksi, kuivaa hyvin parin talouspaperipalan välissä ja paista rasvassa pikaisesti pannulla pintaan kaunis väri. Lisää sitten keittoon. Mitään muita mausteita et ruokaan tarvi kuin nuo mukana tulevat maustepussit. Persiljasta tai korianterista ei tietenkään ole haittaa, mutta eivät ole välttämättömiä. Retiisiä laitan yleensä, nyt unohdin vihanneslokeron pohjalle, 


6.1.2019

EATFinland Helsinki 2019



Kaksitoista Helsingin huippuravintolaa kutsuu maistelemaan herkkujaan. Näyttämällä EATFinland Helsinki 2019 -kirjaa saa yhden pääruuan ilmaiseksi jokaisessa EATFinland-ravintolassa aterialla, kun vähintään kaksi henkilöä tilaa pääruuan. Mukana olevia ravintoloita ovat: BISTRO O MAT, FABRIK, FISKEN PÅ DISKEN, GASTRO CAFE KALLIO, GROTESK, JURA, KUNGFU KITCHEN, NATURA, NOKKA, RIVOLI, ROSTER ja WERNER.

Kirjan hinta on 38 euroa. Painos on rajattu, omani sisäkannessa olevan tekstin perusteella päättelen viileän poirotmaisesti painoksen olevan 4000 kappaletta. Kannattaa hommata opus nopeasti, sillä todellinen kulinaristi ei valuta kuolaansa turhan pitkään.



Possukeittiö teki pikaisen pyörähdyksen Rivoliin ja simpukkatuskissaan tilasi kaksi annosta merimiehen simpukoita eli moules mariniere. Mukaan kuuluivat myös ranskikset ja majoneesit. Todella reilu satsi, mahtavat maut ja ihan järjettömän hyvä liemi. Todellakin, pointsit keittiöön! 



Ranskasta vaikutteensa ottava Rivoli on legendaarisen Ragni Rissasen luomus. Rissanen toimi uudisraivaajana 60-luvun alussa tuodessaan tarjolle hummereita, ostereita, mustekaloja ja simpukoita. Myös Helsingin ensimmäinen pizzeria (1970) on Rissasen käsialaa, konsepti tunnetaan nykyään nimellä Rivoletto.  

Rivoli sijaitsee osoitteessa Albertinkatu 38. Jos et kuitenkaan jaksa sinne asti lähteä, Polkkapossu opastaa sinua mano o mano ilman taistelua valmistamaan hemmetin herkullisen simpukkaruuan



4.1.2019

Porkkala nopeammin



Savugraavattu porkkana eli porkkala on upea keksintö. Pakko ihmetellä jopa hieman kateellisena, kuinka kekseliäs kehittelijä onkaan ollut. Alkuperäinen ohje on peräisin Olives for dinner -blogista.

Paitsi että porkkalaa on ihan älytöntä tehdä alkuperäisen ohjeen mukaan, jossa porkkanaa pitäisi nukettaa suolakuoressa tai -pedissä tunti uunissa.

Porkkala nopeammin

4 porkkanaa
1 l vettä
0,8 dl karkeaa merisuolaa
2 rkl rypsiöljyä
2 tl omenaviinietikkaa
2 tl savuaromia (esim. Poppamies)

Samaan tulokseen kuin alkuperäisessä reseptissä pääsee vetämällä raa'at porkkanat kuorimaveitsellä lastuiksi, joita keitetään suolavedessä (1 litra vettä / 0,8 dl karkeaa merisuolaa) n. 3 minuuttia. Hiukan nopeampi homma kuin alkuperäinen. Keittämisen jälkeen siivut pariksi minuutiksi reikäkauhalla nostellen keittiöpyyhkeen sisään, varovainen taputtelu kuiviksi ja sitten levitys leivinpaperin päälle. Rypsiöljystä, omenaviinietikasta ja savuaromista seos, jolla porkkanat suditaan kerroksittain kannelliseen rasiaan. Tilliä voi heitellä jo tässä vaiheessa väleihin. Ja sitten odotellaan päivä ehkä parikin.



Keksintö ei ole suinkaan minun, vaan satuin näkemään aiheeseen liittyvää jutustelua jossain keskustelupalstalla.