25.10.2009

Salamoita Hannun tapaan: smetanainen hirviburgundi


Alkupalaksi: Kullannuppu

Kun koleat ilmat saapuvat, alkaa Possukin kaivata lämpöä. Muiden asioiden ohella Possulle lämpöä tulvii pitkään haudutetusta padasta, jossa punaviinissä keitetyt hitaasti kypsytetyt lihat muuttuvat mureiksi, lähes kielellä sulaviksi samettipaloiksi. Sametillehan on tunnusomaista paksuus olematta kuitenkaan jäykkää, ja kuten tiedetään samettiverhot parantavat huoneen akustiikkaa. Aaahaaaa, siis tämän vuoksi romaninaiset käyttävät samettihametta. Leikki sikseen, ei täällä mitään uskalla sanoa, pataan tulee ja syyte heilahtaa, vaikkei mitään tarkoittaisikaan.

Padasta tulikin mieleeni, että juuri meidän marsuilevien maalaisjunttien pöydästä ne parhaat padatkin ovat lähteneet: me teemme rakkaudella ruokaa ja jaksamme muhia. Ja rakkaudella tehdystä ruoasta taas tuli mieleeni, että minulla on aivan mahtava keittokirjaidea. Voin nähdä valmiin laitoksen jo listojen ykkösenä ja olen täysin vakuuttunut siitä, että kirjasta tulisi myös kansainvälinen juuriselleri. No palataan siihen myöhemmin, kirjakustantajat saa ottaa yhteyttä. Kustantajalta vaaditaan kyllä pientä pilkettä silmäkulmaan, sillä kirjan tekeminenkin vaatii yhden kappaleen silmämunan uhraamista, mikäli tulevaa huippudiplomaattia on uskominen.

Mutta palataanpa asiaan. On pitkään haluttanut saada jotain pataan pantavaa, mikä voi tietysti noin äkkisältään kuulostaa hivenen epäilyttävältä. Vielä epäilyttävämmältä kuulostaa pataan laitettavaa. Entä pataan paalutettavaa. No, tämähän on oikeastaan asennekysymys. Joka tapauksessa löysin pataan pantavaa omasta pakkasesta. Joidenkin mielestä tämäkin on varmaan kummallista, mutta itse pidän sitä täysin luonnollisena, enkä näe asiassa mitään ristiriitaa.

Siellä oli pala sonnia, tuota kaunista hirvipetoa, metsien jaloa peuraa, aikamme Moose Vapitia. Miten kaunista. Tekisi lähes mieleni kuunnella Louis Armstrongin laulamana Wonderful world. Vielä hienompaa olisi kuulla saman kaverin laulamana Rotunainen. Se olisi yllättävää.

Se jorinasta nyt ruokin teidät. Sitä paitsi ruokin tänään populaation yhdellä kalalla ja puolikkaalla leivällä. Mitä jeesustelua?! Tyyppi teki samat 2 kalalla ja 5 leivällä, herätti MC Lasaruksen kuolleista ja käveli veden pinnalla. Vanhojen tilastojen mukaan Gennesaretissa elettiin poikkeuksellisen kylmää aikaa: pintahan oli jäässä ja kaverilla muoviluistimet jalassa.

Huh, tajusin edellisestä johtuen saavani rasismisyytteen lisäksi salamoita Hannun tapaan. Ei hyvä. Siis kaksi kuvaa, jotka kääntävät taas huomion toisaalle.



Smetanainen hirviburgundi

800 g hirven ulkopaistia kalvot putsattuna ja hirvi paloiteltuna
voita
pullo punaviiniä
saman verran lihalientä
3 porkkanaa
iso kourallinen pieniä sipuleita
7 kynttä valkosipulia
puolikas suolakurkku pilkottuna
15 murskattua katajanmarjaa
rosmariinia
1 rkl dijonia
½ dl puolukoita
2 dl smetanaa

Sulata rasva padassa ja paista hirvipaloja hetki siinä. Lisää punaviini ja kiehuttele hiljakseen miedolla lämmöllä tunti. Lisää tarpeen mukaan lihalientä. Heitä sekaan paloitellut porkkanat ja kokonaiset sipulit, suolakurkku, katajanmarjat, rosmariini ja dijon. Anna kiehuilla taas vähintään puolisen tuntia ja nakkaa joukkoon puolukat. Nesteen pitäisi olla nyt siinä muodossa, että pata ei olisi enää täysin juoksevaa, vaan jo kevyesti suurustuneena kokoon keiittynyttä. Lisää smetana ja tarjoa perunoiden, etikkapunajuurten ja mustaherukkahyytelön kanssa.

19.10.2009

Ehdotuksia otetaan vastaan

Kaikkien kaneettien enona jo suuren urheilujuhlan tuntuessa totean antiplatonisesti, että kastikkeen levittäminen kuuluu ehdottomasti elämän pieniin isoihin iloihin.

Vihreä salaatti on ihan pelkilläänsäkin hyvää, mutta haluan useimmiten tipotella sen päälle pienen lorauksen jotain nestettä. Kastikkeeksi sopii oivasti ihan vaikka oliiviöljy, punaviinietikka, balsamicosiirappi tai nopea kermaviilikastike. Tai jos haluaa öljyynsä sienen makua, voi sitä lisätä siihen itse, kuten minä tein.

Tällä kertaa hain sienen makua pienistä rouskulakeista ja vielä pienemmistä rouskuista. Mm. sikurirousku on mahtava tähän tarkoitukseen, tosin kyllä moneen muuhunkin. Aivan turhan aliarvostettu rousku, jonka voi heittää pannulle ihan ilman ryöppäämistäkin. Ja se maistuukin mahmolta. Rouskuaika tosin meni jo, kuva taitaa olla hieman aikaisemmalta syksyltä. Rouskuöljyä tehdessäni en paista sieniä, enkä ryöppää niitä. Heitän vain suoraan öljyn joukkoon ja jätän öljyn maustumaan.


Mutta voi sen tehdä erilaillakin, esim. suppilovahveroista. Niistäkin jää öljyyn oikein mukava maku.


Köyhän miehen tryffeliöljy

1,5 dl rypsiöljyä
suppilovahveroita
timjamia
suolaa
1 tl sokeria
muutama muru murskattua valkosipulinkynttä

Paista suppiloita niin kauan pannulla, että vesi on haihtunut. Kuumenna öljy kattilassa reiluun 60 asteeseen. Laita suppilovahverot pieneen purkkiin, kaada öljy ja muut ainekset päälle ja anna maun tarttua muutama päivä jääkaapissa.

Älkää kysykö, kauanko säilyy: ei kiinnosta, enkä tiedä.

Kysykää ennemmin, mihin sitä voi käyttää. Tässä minun heittojani:
  • salaattiin
  • paahdetun leivän pohjavoiteluun
  • pihvin paistamiseen
  • risottoon
  • lohicarpaccioon
  • perunamuusiin
  • kermaiseen maa-artisokkakeittoon
  • rucola-parmesaanispagettiin
Onko jollain muita ehdotuksia allekirjoittaneelle?

12.10.2009

Kyyhkynen ja kyykäärme (ja villasukka)



Suomalaisessa kirjakaupassa on tällä hetkellä laatukirjoja halvalla. Suosittelen esimerkiksi tätä opusta: Pohjolan herkut -kirjassa käydään nimensä mukaisesti pohjoismaisia ruokia ristiin rastiin. Hienot valokuvat seirenöivät lukijan istumaan Odinin, Tapion, Freijan, Midgårdin käärmeen, Ahdin ja muiden taivaankannen takojien pöytiin. Tiiliskiveä myydään yleisesti netissä 80€-90€:n hintaan, Suomalaisessa hinta on 15€. Tiiliskiveä saa netistä kyllä ihan neliömetreittäinkin, esimerkiksi vaaleaa pekingin kidettä myy netrauta.fi hintaan 67.50€/m2. Lukukokemus voi olla vähän niin ja näin, jos ei anna mielikuvituksensa laukata kuin kynsilaukan juhlakansan hurratessa.



Kirjaa hetken tarkasteltuani, alkoi olkapäät naksahdella ja päänikin pyöri vähintään 360 astetta kuin viherlehtopöllöllä ikään. Siis Tapiolaan. Siellä tanssahtelin mm. kyykäärmeen, Kyyn ja Käärmeen ihanan kaverin, sammakon, oravien, golffaajien, sepelkyyhkyjen, tikkojen ja monien muiden ystävieni kanssa. Suppilovahveroitakin kertyi jokunen muoviseen pussiini. Toisten pussien eteen laitoin lainasta villasukan.



Ja koska tämä on ruokablogi päätin napata kirjasta randomgeneraattorilla ohjeen, joka sormeeni ensipläräyksellä osui. Maun pystyy kuvittelemaan.


Leipäjuustoa ja lakkoja

250 g leipäjuustoa
4 dl kuohukermaa
0,5 dl hienoa sokeria
3 tl kanelia

Kiehauta kerma, sokeri ja kaneli paisinpannulla. Lisää juusto ja anna kiehua muutama minuutti. Kaada seos uuninkestävään astiaan. Paahda ruokaa grillivastusten loimussa kunnes kerma kuplii ja pinta alkaa ruskistua. Lisää lakat ja tarjoa.

1.10.2009

Miesbussikuskin kuukautiset herättivät keskustelua

Huomasin taas kerran itsestäni, että olen kova junailemaan. Asioitakin mutta ennen kaikkea matkustamista. Kyllähän juna nimittäin bussin voittaa.

Tausta: työreissu Lahteen
Aika: herätys pe-aamuna klo 0450, Lahteen ja sieltä poistuminen iltabussilla
Paluumatkan kesto: 3½ tuntia
Kyrpiintyminen: otsassa kasvoi uloke

Possu: (ajattelee) Ihana päästä bussiin, jos vaikka saisi ton takimmaisen penkkirivin, jossa vois kunnolla heittää pitkälleen ja koisahtaa. No voi paska, joku tyttö otti sen, pitää toivoa, että se ei tuu Turkuun asti.

Noin tunnin ajomatkan jälkeen takapenkillä kuorsannut tyttö jää pois ja Possu ottaa tilan haltuun. Ah, kengät pois jalasta, jalat pitkälleen, puvun takki mäkeen ja unta kalloon. Hetken kuluttua...

Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Anteeks mitä?
Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Mahtaako ne kuitenkaan haitata, kun oon kiltisti ottanu kengätkin pois.
Kuski: Jalat pois penkiltä!
Possu: Jaaha, jaaha, no otan kyllä. Asian vois ilmaista ehkä vähän ystävällisemminkin. Et sit viittinyt tulla kuitenkaan mesomaan sille kiltille tytölle, joka tässä makaili mua ennen...
Kuski: Saan valittaa kenelle haluan.
Possu: Tietty, asiakaspalvelussa jokainen on aina hyvä jollain osa-alueella.


No niin, nyt jalat on pois penkiltä ja Possu on siirtynyt istuvaan asentoon.

Kuski: Kengät jalkaan!
Possu: Häääääääh?????
Kuski: Kengät jalkaan nyt!
Possu: Ei mun sukat ees haise, tai sitten arvon herralla on tosi tarkka hajuaisti. Jos makuaisti on yhtä hyvä, suosittelisin ruokamaistajan paikkaa.
Kuski: Nyt perkele ne kengät jalkaan.
Possu: No niin, olihan siellä muutakin sanavarastoa kuin jalat pois penkiltä ja kengät jalkaan. Kaveri osaa hienosti sanoa perkelekin. Voit olla varma, etten laita kenkiä jalkaan. Tai siinä vaiheessa voin harkita asiaa, kun oot menny muut matkustajat läpi ja käskenyt kaikkia muitakin laittamaan kengät jalkaan. Mitäs sanot?
Kuski: Nyt lähdet ulos täältä.
Possu: Nyt saatana se olet tasan sinä joka lähtee ulos täältä. Mees nyt ajamaan tää bussi sinne Turkuun, ettei ala oikeesti vituttaa.
Kuski: mmmm...hmmmm....ööööö....murinaa...ärinää...sapen kiehumista.... No antaa olla nyt sit tällä kertaa. Mut oli sit viimeinen kerta.
Possu: Oli tosiaankin. Voi olla, että sullakin oli viimeiset kuukautiset joiden aikana ajat.

Koska kuski oli niin kiltti, päätin vielä valmistaa takapenkillä hänelle herkullista lasagnea. Minullahan on aina retkikeitin mukana. Lasseaineet sain Riihimäen linja-autoaseman ärrältä ja sienet hain pikavuoropysäkiltä Järvelästä. Koskaan ei voi olla liian kiltti. Jo oltiinkin ystäviä ja poistuin bussista kuin laukussa leipää ja piimää vaan -mies koskaan voi: kun sanon näkemiin kiitos, hän sanoo fak jyy tyy.

Miksiköhän joudun näihin tilanteisiin?!



Pinaatti-suppilovahverolasagne

voita
2 isoa kourallista suppilovahveroita
1 iso sipuli
2 pussia pakastepinaattia
½ dl valkoviiniä
3/4 litraa kulutusmaitoa
2½ dl juustoraastetta
maizenaa suurustamiseen
suolaa
mustapippuria
muskottia
rakuunaa
lasagnelevyjä
puolukkasurvosta

Freesaa sieniä hetki rasvassa, lisää pilkottu sipuli ja anna sen kuullottua. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää ½ dl valkoviiniä ja kun se on lämmennyt, lisää pinaatti. Kun pinaatti on sulanut, kaada joukkoon kulutusmaito. Anna muhia hetki. Sulata sekaan juustoraaste ja suurusta sitten kastike kohtalaisen paksuksi maitotilkkaan sekoitetulla maizenalla. Mausta suolalla, pippurilla, muskotilla ja rakuunalla.

Voitele uunivuoka ja kaada pohjalle kerros kastiketta, täytä seuraava kerros lasagnelevyillä, sitten taas kastiketta, lasselevyjä, kastiketta jne. kuitenkin siten että päällimmäiseksi kastiketta. Paista 200-asteisessa uunissa 35-40 minuuttia.

Nauti sokeroidun puolukkasurvoksen kanssa. Jos et, niin älä edes tee tätä.