29.11.2007

Lempeä vuohi on haastanut

Minulla on kaikki kunnia (ja ylivalta) julistaa marraskuun ruokahaastekisan voittajaksi Lettupannu, jossa kokkailevat Henna ja Santtu. Piirakan tuoksun lisäksi keittiössä saattaa joskus tulvia myös pysäyttävä pastakotiloiden tuoksu. Soijarouhekuninkuus irtosi nimittäin tällä kertaa ruoalla, jossa pastakotiloita täyteltiin rouheen lisäksi mm. tomaatilla, pinjoilla, basilikalla ja vuohella. Symppis ohje! Ääniä annettiin reilut 120, joista lettupariskunta napsi lähes puolet. Hyvänä kakkosena paikalle ponnahti Apinakeittiön ylintä päätäntävaltaa käyttelevä Ylimuuli makeillen.

Letuille siis lankeaa vitaalinen velvollisuus kutsua koolle joulukuun ruokahaastajat. Aihetta mietiskelemään kuin olis jo :D

Tässäpä vielä lopputulokset. Iso käsi onnea voittajille ja muille possumainen halaus.

Lempeän vuohen pastakotilot5846%

MonkeyFoodin makit2117%

Tex Mex -rullat76%

Pehmeä kasvispiirakka76%

Tomaatti-salvia-soijarouhekastike54%

Soijafalafel54%

Ohrainen porkkana-soijarouhelaatikko54%

Karibialainen soijarouhekastike54%

Kasviskeitto43%

Pitsakierteet32%

Soijapyörykät 32%

Chili sin carne22%

Örkkytaikina

Jos jotain hyvää on ruotsalaisilta opittu, niin sen on pakko olla korvapuustien tekeminen. Kanelsnäcka tai örfila miten vaan. Ja onhan meillä nuo hassut oululaisetkin, jotka mutustelevat örkkyjä. Heh, niin juuri, örkkyjä. Jättimäisiä korvapuusteja.



Joulutunnelmissa voisi periaatteessa kieritellä jotain ei-niin-perinteisiä puusteja. Tässä vähän täyteideoita sen ainaisen voi-kaneli-sokerin tilalle.

- viikunahillo
- rusinat
- kuivatut hedelmät
- mantelilastut
- murskatut pähkinät
- kookoshiutaleet
- omenasose
- appelsiinimarmeladi
- suklaa

Jos nyt kuitenkin päädyt tuttuun ja turvalliseen, niin perusohjetta seuraamaalla saat aikaiseksi maistuvan tuloksen. Possukeittiö valmisti näitä muutama päivä sitten ja polkka se kuulkaa soi niin iloisesti. Eikä aikaakaan kun saparo sojotti kohti kattoa, niin iloinen pieni porsas oli.


Korvapuustit (n. 16 kpl)

5 dl maitoa
1 tuorehiiva
1½ tl suolaa
reilu 2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 muna
15-16 dl vehnäjauhoja
150 g voita

väliin:

voita
kanelia
sokeria
(vaniljasokeria)

munaa voiteluun
raesokeria

Liota hiiva maitoon (kädenlämpöiseen) ja sekoita joukkoon suola, sokeri, kardemumma ja muna. Lisää jauhot hiljalleen aluksi kuitenkin reippaasti vatkaten. Vaivaa taikina hyvin. Lisää pehmeä voi alustamisen loppupuolella. Kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi. Vaivaa ilmakuplat pois ja kaulitse isoksi ohuehkoksi levyksi. Levitä levylle voita, kanelia ja sokeria makusi mukaan. Minun puolesta saa laittaa aikas runsaasti. Kääri rullalle ja leikkaa n. 4 sentin paloiksi. Korvapuusteja voi valmistaa oikeaoppisemminkin eli leikkaa rulla paloiksi niin, että leikkaat joka toisen viillon vinoon eri suuntaan kuin edellisen. Ja jokaisen palan keskeltä painetaan sormella niin, että muodostuu korvat. Anna puustien kohota jälleen. Voitele munalla ja ripottele raesokeria päälle. Paista 225 asteessa n. 10 minuuttia.

27.11.2007

Parahultainen pähkinä sopaksi

Jo jonkin aikaa on ollut mielessä niiden normaalijuttujen lisäksi parapähkinäkeitto. Ajattelin, että ensimmäinen versio voisi olla vähän tällainen kokeiluversio, jota voisi sitten lähteä hiljalleen jalostamaan. Eli napakan yksinkertaista ja nopeaa näin alkuun.

Maussa ei ollut mitään vikaa, aivan mainio alkukeitto pienissä määrin aterialle kuin aterialle. Jotain raikkautta siihen voisi lisätä. Ehkä seuraavaan versioon voisi kokeilla tumpata limellä maustettua vesikrassiöljyä. No sitä on tietty lähes aina kaapissa, mutta pahalainen ei juuri tällä kertaa. Mietyttää vielä, pitäisikö keittoon sittenkin jättää vähän sattumia. Ja mietityttää myös olisiko pitänyt panostaa vähän enemmän valokuvaamiseen :D sillä kuvat jää tällä kertaa julkaisematta. Ja juuri tänään pääsin toteamaan toimittajalle, että jutuissani on lähes aina valokuva mukana.


Parapähkinäkeitto - beetaversio

130 g parapähkinöitä
pieni sipuli
½ l kanalientä (esim ½ l vettä + kanaliemikuutio)
4 dl Gogreenin maidotonta kasvirasvasekoitetta
mustapippuria

annoksen päälle:
pestoöljyä
chiliöljyä

Paahda pähkinöitä kuivalla pannulla ja vedä ne blenderissä tasaiseksi. Pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää pähkinät pannulle. Lisää myös kanaliemi ja anna porista 5 minuuttia. Lisää gogreenit, rouhi joukkooon kevyesti mustapippuria ja anna porista taas 5 minuuttia. Tarkista suola. Poraa tasaiseksi sauvalla tai vaikka blenderissä. Heitin annoksen päälle vielä hieman pesto- ja chiliöljyä.

25.11.2007

Pimp my Wine


Erään ystäväni mielestä glögiin ei kuulu sotkea alkoholia. Tai jos sotketaan, siitä tulee hehkuviiniä. Ihan sama: toiset saavat juoda hehkuviiniä, glühweinia, glögiä, mulled winea, päärynäsmurffia, ihan mitä haluavat. Pääasia että on sopivan jouluista.

Tiv kyseli tässä joku aika sitten kommenteissaan, mitä voisi tehdä 5 litralle etikoitunutta punaviiniä. Helpoin tapa olisi ehkä kaataa se Tigrikseen ja toivottaa Bagdadiin hauskaa ramadania. Pohdiskelin asiaa myös erinäisten ihmisten kanssa: Altian tuotekehitysjohtajan, lämpimän keittiön ylijumalan ja parin viehkeän kulinaariopettajan. Kysymys oli aika paha ja mietittiin mm. lihan marinointia, salaatinkastiketta, kokoonkeittämistä ja sitten pakastamista jääpaloiksi. Paras ehdotus oli ehkä kuitenkin glögiin, johon keittäisi oikein vahvan pohjan mustaherukkamehusta ja perinteisistä glögimausteista. Siihen voisi koittaa sitten varovasti lisäillä etikoitunutta punkkua.

Asiaa enemmän mietittyäni huomasin, että tällähän on jopa historiallista pohjaa. Jo rennot roomalaiset nimittäin keksivät mitä kummallisempia mausteita viineihinsä. Ei sinänsä ihme, sillä kun viini oli valmistettu, se jätettiin köpöön saviruukkuun makaamaan. Muutaman ajan päästä maku ei ollut enää niin hemaiseva, joten sille piti tehdä jotain. Se muuttuu, minkä on pakko muuttua: mutatis mutandis -periaatetta soveltaen paikallisen viiniakatemian Xzibit Valeriukset pimppasivat viinejään viskomalla keitoksiinsa appelsiininkuorta, mastiksipihkaa, sahramia, taateleita, narduksen lehtiä ja lätkäliiga-karkkeja.

Miten vaan, hehkuviinit ja glögit keitellään yleisimmin punaviinistä. Ette varmaan olisi ikinä arvanneet, mutta yleisimmin kuuluu possukeittiön kirosanoihin, perkele. Poristellaan siis hehkuviini tällä kertaa valkoviinistä ja lisätään siihen jotain hauskaa eli verigreippiä.

Saatoin ehkä luvatakin jossain vaiheessa hehkuviinin reseptin, joten antaa palaa vaan!


Verigreippihehkuviini 4 annosta

½ dl Rainbown päärynä-rypälesekamehutiivistettä + 4 dl vettä (<-maksettu mainos?) ½ verigreipin mehu ½ dl sokeria 3 kanelitankoa 12 neilikkaa ripaus kardemummaa 5 dl valkoviiniä (loraus vodkaa)

Mittaa kattilaan muut aineet paitsi valkoviini ja vodka. Anna poreilla hiljalleen n. 40 minuuttia. Siis poreilla ei kiehua. Tutkaile makua ja etsi itsellesi sopiva kanelimäärä. Minä nimittäin heitin tässä vaiheessa vielä ripauksen jauhettua kanelia mukaan. Siivilöi. Lisää valkoviini ja vodka ja lämmitä kuumaksi, mutta älä anna enää kiehua. Tarkista sokeri, sillä oikea määrä on pitkälti riippuvainen myös valkoviinin makeusasteesta. Lasin pohjalle saa tiputella rusinoita, manteleita, rommimarinoituja kirsikoita, omenakuutioita tai vaikka apteekkisalmiakkia. Jos uskallat.

23.11.2007

Marraskuun ruokahaasteen osallistujat

Tänään alkkarimusalautasella La Factoria: Kukaan ei voi elää soijatta, sinä et edes katitta
------

On se vaan mielettömän upeeta nähdä, että tähänkin aiheeseen lähti näin paljon porukkaa mukaan. Pienen pieni pelko pehvalaisessa mietiskelin, että kaikki osallistujat yli yhden olisivat pelkkää plussaa. Ja plussaa tuli proppakaupalla. Siis aivan mielettömän kaunista. Polkkapossu on teistä kovin kovin ylpeä.

Marraskuun ruokahaasteen aiheena oli siis soijarouhe ja toteutuksen tuli olla kasvisruokaa. Mukaan lähti 12 kisaajaa ja tässä reseptit satunnaisessa järjestyksessä. Äänestysaika loppuu torstaina 29.11. klo 23.59. Voittaja julkistetaan 30.11.2007.

Äänestämällä päätät tulevaisuudesta! Eniten ääniä saanut nimittäin valitsee joulukuun aiheen. Ja äänestyspalikkahan löytyy tuosta vierestä. Toinen palikka katselee tässä juuri ruutua.

Osallistujat satunnaisessa järjestyksessä:

1. Kulttuureja sekoittelevan Susan Tex Mex -rullat
2. Lettupannun Hennan & Santun Lempeän vuohen pastakotilot
3. Vegekeittiön Kaverin ja Nuoren naisen Soijapyörykät
4. Keittokomeron Sohvin Soijafalafel
5. Pakkopullan Anjan Pehmeä kasvispiirakka
6. Uneliaan Annan Tomaatti-salvia-soijarouhekastike
7. Puolen Kilon Oliivian Chili sin carne
8. Apinakeittiön Ylimuulin MonkeyFoodin makit
9. Välispiikkaavan Kulinaarimurun Ohrainen porkkana-soijarouhelaatikko
10. Pastanjauhajien Rosmiksen Ja Pepan Karibialainen soijarouhekastike
11. Sitä sun tätä -keittiön Mihakon Pitsakierteet
12. Arleenan Sanomien Ennakkoluulottoman Idealistin Kasviskeitto

Anjovista kyllä kiitos eli hieman hienompi bolognalainen lihakasti

Alkumusiikkilautasella RBD:n Pukille ei soijaa (Santa no soy).
-----------

Joskus jauhelihakastikkeeseensa kaipailisi vähän uutta kikkailua. Kun nyt blogimaailmassakin on viime aikoina ahkerasti käytetty lihaa ja anjovista mm. vorschmackiin, taidankin nostaa tässä erään jo muinaisuudessa polkkaamani reseptin ilmoille. Valmistin nimittäin eilen mustatorvisieniragua, joka on kyllä jopa herkullisempaa kuin tyköistuvat pyöräilyhousut Ben Z:lla.

Blogikeittiöissä eletään myös soijarouheen aikaa. Tässäkin reseptissä jauhelihan voi mainiosti korvata rouheella ja hakea vielä puhakampaa potkua.



Mustatorvisieniragu pastalle

5 siivua pekonia pieniksi leikattuina
kourallinen kuivattuja mustiatorvisieniä (herkkusienetkin käy)
1 sipuli pieneksi pilkottuna
sokeria
1 valkosipulin kynsi pilkottuna
1 porkkana pieneksi kuutioituna
1 varsiselleri pieneksi kuutioituna
(1 prk herkkusieniä)
400 g sikanautajauhelihaa
tomaattipyreetä
1 prk tomaattimurskaa
6 anjovisfilettä pieniksi huitaistuina
2½ dl maitoa
2½ dl kuivaa valkoviiniä
oreganoa
3 dl lihalientä
muskottipähkinää
suolaa
pippuria
parmesaanijuustoa

1. Paista pekonipalat pannulla ja lisää liotetut sienet. Lisää rasvan joukkoon pieni ripaus sokeria. Lisää sipuli ja anna sen hieman karamelisoitua. Antaa mukavaa makua kastikkeelle.
2. Lisää porkkana ja varsiselleri ja paistele hetken aikaa. Lisää myös valkosipuli.
3. Lisää pannulle jauheliha ja paistele sitä hetken aikaa. Ruskista liha ihan kevyesti. Mausta se suolalla, pippurilla ja muskottipähkinällä.
4. Lisää tomaattipyree ja paistele sitä hetki.
5. Kaada keitokseen desi maitoa ja anna sen kiehua niin kauan, että lähes kaikki neste on haihtunut pannulta pois.
6. Kaada mukaan valkoviini ja tomaattimurska. Lisää anjovikset. Lisää myös kunnon satsi itsekuivattua oreganosilppua
7. Lisää lihaliemi ja sekoita kastiketta kunnolla.
8. Anna kastikkeen poreilla hiljalleen vähintään puolitoista tuntia. Saa poreilla vaikka kolmekin tuntia. Tarkista aina välillä, ettei neste ole loppunut.
9. Nyt kastikkeen pitäisi olla kohtalaisen paksua. Lisää siihen loput maidosta. Lisää myös parmesaanijuusto ja sekoita kunnolla.

Lisää suolaa tarvittaessa.


21.11.2007

Tähän ei tarvita banaanikoteloa

Banaani-piparminttu-suklaafondant
(5-6 annosta)

1 muna
1 dl sokeria

100 g voita
3/4 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
1 dl Mariannen piparminttunamirouhetta tai murskattuja marianneja
ripaus vaniliinisokeria
ripaus kardemummaa
muussattua banaania

*kännykkäkameralla
Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi ja yhdistä vehnäjauhot, kaakaojauhe, piparmintut, vaniliinisokeri ja kardemumma ja sekoita. Ota kuusi pientä annosvuokaa, voitele ne kevyesti ja laita ensin pohjalle hieman seosta, sitten vajaa ruokalusikallinen banaania ja päälle taas seosta. Paista uunissa 210 asteessa n. 10 minuuttia, tai siten että annos jää keskeltä mukavan juoksevaksi. Tarjoa lämpimänä vaniljajätskin kanssa.

20.11.2007

Juhlat juhlittu, nyt on haasteen aika

Ruokapolkkaajat kokoontuivat viikonloppuna Helsinkiin viettämään pikkujoulua. Kun kiihkeät ihmiset juhlivat, on ohjelmakin sen mukaista: kokkausta, hauskailua, ristikuulustelua, katujuoksua, syvältä kumpuavaa jauhantaa, oletettua rietasta pornoilua ja niin herkistävää yöllistä lumisadetta. Allekirjoittanut tosin saapui paikalle vähän myöhässä, sillä oli tilanteen pakosta tilattu esittämään maamme-laulua juuri ennen kuutta. Vaikka tulinkin vähän perästä päin, ehdin silti mukavasti lähes kaikkiin muihin ohjelmanumeroihin paitsi kokkaukseen. Liikutuksen hetken jouduin kokemaan, kun minulle ojennettiin Siv Cederingin nobelpalkittu bestseller Polis, polis, potatisgris ruokabloggaajien nimmareilla varustettuna. Sniif. Kiitos kaunis kaikille. Ja kiitos Hitti-Martalle ja erityisesti tietysti organisaattorigurulle Kulinaarimurulle.


Jos joku tuntee, että voisi kaivata viikonlopun jälkeen remonttia, niin väliin maksettu mainos. Tapasin nimittäin kaverini Helsingissä, joka takuulla tietää, mitä tekee.



Ja tosiaan: marraskuun ruokahaasteeseen osallistujien reseptit pitää olla minulla selvillä viimeistään perjantaina. Aiheenahan on paljon iloisia ilmeitä ja ylimääräisiä kiitoksia häikäilemättömästi kerännyt soijarouhe. Pekonillakaan ei saa fuskata tällä kertaa, sillä toteutuksen tulee olla kasvisruokaa.

Jälkkäriksi System of a down ja Violent pornography.

15.11.2007

Minttuöljyä ja sammakoita

Kuinka ollakaan edellisestä ohjeestani, jäi käyttämättä sitruunaa, inkivääriä ja minttua. Niistä sitten jotain eli risottoa. Olen niin innostunut arborioon (riisi) tällä hetkellä.

Risotosta tuli jokseenkin - hmm - mielenkiintoisen makuista. Meinasin jo ristiä sen libanonilaisen sammakkopaimenen risotoksi, mutta en tiedä, onko sammakkopaimenperinne siellä enää voimissaan.


Risotto maistui vinhalta, omaperäiseltä, libanonilaiselta sammakopaimenelta, maukkaalta, epäilyttävältä, herkulliselta, vastakohtaiselta, mutta ihan hauskalta. Minä kun pidän vähän kirpeimmistä mauista, niin minulle upposi erittäin hyvin. Jollekin muulle ei taatusti uppoaisi. Kokkeileminen on kivvaa.


Sitruuna-hasselpähkinärisotto, lohta ja minttuöljyä (2 annosta)

Risotto

rypsiöljyä
2 dl riisiä (arborio)
4 dl kanalientä
1 dl valkoviiniä
1 pieni sipuli pilkottuna
1 valkosipulinkynsi pilkottuna
pieni pala inkivääriä hienoksi pilkottuna
40 g hasselpähkinöitä kevyesti murskattuna
1/4 sitruunan mehu
broilerimaustetta


Lurauta kattilaan öljyä ja freesaa riisiä siinä hetki. Kaada sekaan puolet kanaliemestä ja lisäile hiljalleen lientä, kun neste alkaa loppua.

Paistele samalla kevyesti pannulla sipulia, valkosipulia ja inkivääriä. Lisää myös hasselpähkinä. Kaada joukkoon hetken päästä sitruunamehu ja anna olla niin kauan (ihan pikku hetki), että mehua ei ole juuri lainkaan jäljellä. Tyhjennä paistinpannun sisälto riisien joukkoon. Lisäile taas vanhan nesteen haihduttua kanalientä ja valkoviiniä niin kauan, että riisi on sopivan kypsää. Riisissä ei pitäisi olla enää nestettä nimeksikään. Nesteiden määrät ovat viitteellisiä, sillä niiden menekkiin vaikuttaa mm. kiehumisen voimakkuus ja dialyysinesteen sokeripitoisuus. (<- 400="" broilerimaustetta.="" g="" hihasta="" ja="" joukkoon="" l="" muutama="" sekoita="" span="" ss="" style="font-weight: bold;" turaus="" usko="" ved="" viel="" villi="">lohta
fileenä
(tuorejuustoa)
(rommia)

Jaa lohi kahteen annospalaan, ripottele päälle suolaa ja kypsennä uunissa 200 asteessa kymmenisen minuuttia. (Jos haluat, voit vaikka sekoittaa tuorejuustoon tujauksen rommia, leikata fileen siivuksi ja täyttää keon seoksella.)


Minttuöljy

kourallinen tuoretta minttua
½ dl oliiviöljyä
4 parapähkinää
ripaus mustapippuria
tujaus worcestershirea

suolaa maun mukaan

Sekoita ainekset ja aja blenderissä tasaiseksi. Lisää vasta lopuksi hiljalleen suola.

Intialainen sitruuna-inkiväärijuoma


Mihin juomaan haluaisitte reseptin?

VOV: 9%
Nimbu pani: 52%
Glühwein: 37%

Tulos on sinänsä mielenkiintoinen, että vain 98% äänestäneistä äänesti. Joku saattaisi epäillä minua vaalivilpistä, mieluitenhan olisin tehnyt VOV-italialaista keltuais-viinijuomaa. Vaan eipä tuo haittaa: nimbu pani on kyllä sangen mielenkiintoinen juoma, jota voisin hyvin nautiskella kuumana kesäpäivänä mökillä riippukeinussa. Olettaen, ettei olisi mojitoihin aineksia. Nimbu pani on myös siitä hauskaa, että se on luontaisesti alkoholitonta ;D Maku muistuttaa etäisesti etnoputiikeista ostettua ginger alea.


Nimbu pani - intialainen sitruuna-inkiväärijuoma
2-3 annosta laimentamattomana
4-5 annosta laimennettuna

5 dl vettä
1½ rkl inkivääriä raastettuna
1 dl sokeria
vajaan kahden sitruunan mehu
3 kokonaista mausteneilikkaa
pikkuriikkinen ripaus jeeraa
pikkuriikkinen ripaus mustapippuria
3 mintunoksaa

Pitkään lasiin:

jääpaloja
mintunlehtiä

Sekoita kaikki ainekset kattilaan, kiehauta, laske lämpöä ja anna hiljalleen poreilla 45-50 minuuttia. Siivilöi ja tarjoa jääpalojen ja mintunlehtien kanssa. Jälkimmäisiä saa olla runsaasti.

Lopputuloksena on mukavan vahva keitos. Ensin join sitä pelkillään puoli lasillista, sitten laimensin sen puolella lasilla vettä.

14.11.2007

Ravintolapako


Musiikkilautasella Ramin Djawadi.
--------------

Scientific American uutisoi, että erilaiset ruoat vaikuttavat erilailla kehon ja varsinkin aivojen toimintaan. Kun tarjoilija tuo laskun, saattaa jokin ruoka-aine hidastaa laskun loppusumman ymmärtämistä.

Kuinka yllättävä tulos. Jos olen vähävaraisena käynyt ravintolassa syömässä hanhenmaksapalleroilla ja viiriäisenmunilla täytettyä pallokalaa, ymmärrän ottaa jalat hyvin nopeasti alleni tarjoilijan silmän välttäessä. Näissä ruoka-aineissa on pakko olla jotain, mikä nopeuttaa aivojen toimintaa.

Kuinka ollakaan kalassa on juuri niitä omega-3-rasvahappoja, joita aivot tarvitsevat. Omega-3:n on todettu olevan hyväksi silmille: näkee paremmin pakoreittinsä ja pystyy väistämään keittiön kokkien käsissä tanssivat juuresveitset, jotka kyttäävät maksamattomien asiakkaiden kateenkorvia.

Viiriäisenmunissa on koliinia, joka parantaa reaktioaikaa ja pitää muistin virkeänä. Kummatkin hyvin tärkeitä siis: ensinnäkin auttaa muistamaan, että lähtötelineet pitää kiinnittää heti pöydän vasemmalle puolelle tarjoilijan havaitsemattomiin. Toiseksi ei tarvi tatuoida ihoon koko ravintolan ympäristön kattavaa ilmastointiputkien verkostoa. Riittää, kun painaa hyvin mieleensä. Tuollainen tatuointi olisi sitä paitsi älyttömän kallis ja ehkä myös hieman ylireagointia pelkkää ravintolapakoa ajatellen. Eräässä tutkimuksessa koliinin todettiin parantavan pitkänmatkan juoksijoiden kestävyyttä. Tähän kannattaakin panostaa kiinnijäämisen pelossa, sillä ravintoloiden tarjoilijat ovat masentavan kovakuntoisia: kiireellisinä päivinä he vetävät komeasti kymmenen kilometriä salissa. Kannattaa ehkä pyytää vielä ylimääräinen muna annokseen, sillä se ei kuitenkaan ole se kaikkein kallein juttu.

Hanhenmaksasta saa reippaasti A-vitamiinia. Se auttaa mm. luuston terveeseen rakentumiseen. Paon aikana on nimittäin ensiarvoisen tärkeää, että esimerkiksi nilkan luut, kiilaluu, veneluu ja telaluu eivät napsahtele poikki. Toisaalta liiallinen A-vitamiinin saanti saattaa aiheuttaa osteoporoosia. Hanhenmaksaa kannattaa silti pyytää tupla-annos, sillä A-vitamiinin liikasaannin toisena oireena on ruokahaluttomuus. Eipähän tarvi mennä heti seuraavana päivänä toiseen ravintolaan kiinnittämään lähtötelineitä.


13.11.2007

Kirjolohenmäti-smetanaruispalat

Less salmon semen, more finnish seamen. Mitäpä minä siihen vastaankaan sanomaan. Blinitkin olisivat kuulemma maistuneet, mutta blinejä ei ihan noin vaan valmisteta. Taikinan pitää antaa tekeytyä vähintään muutama tunti. Blinit korvattiin kylmästi perunalla ja mukaan lautaselle laitettiin sipulia, tilliä ja smetanaa. Suupalaksi tein vielä muutaman herkullisen ruisleipänapin. Niitä olisi voinut olla lisääkin, sillä ennen kuin olin ehtinyt ruokapöytään, oli Käytöskukan Suursyömäri tehnyt yllätysvierailun.


Mäti-smetanaruispalat

smetanaa
sipulia
tilliä
kirjolohenmätiä
sitruunamehua
pippuria
ruisleipää


Vatkaa smetana kovemmaksi, sekoita siihen kohtuullisen pieneksi pilkottu sipuli, hakattu tilli, mäti, pieni loraus sitruunamehua ja rouhaus mustapippuria myllystä. Sekoita. Ota stanssilla leivästä pyöreitä paloja, pidä stanssi paikoillaan ja täytä se seoksella.

12.11.2007

Vuohenjuusto-rosmariiniperunat

Vuohilla ei aina ole ollut järin hyvä maine. Roomalaisen mytologian fauneilla oli Johnny Deppin yläruumis ja vuohen jalat sorkkineen. Elämä oli riettailua, eikä niistä muutenkaan pidetty. Kristinusko tuli piirtämään ihmisten mieliin kuvan sarvipäisestä vuohisaatanasta, joka keskiajalla ilakoi noitien kanssa irvokkaissa noitasapateissaan.

Asterix ja Obelix -sarjakuvien isompi herrasmies oli niin tottunut seikkailuillaan juomaan villisian kyytipoikana vuohenmaitoa, että pienikin määrä olutta sai Obelixin umpitunnelliin. Sen jälkeen roomalaiset saivat kyytiä. Eipä paljon eroa suomalaisesta miehestä - sen siitä vuohenmaidon yltiöjuomisesta saa.

Muutun kohta itsekin vuoheksi, sen verran usein tässä perheessä maistellaan vuohenjuustoa. Onneksi en lehmäksi, sillä juon myös paljon maitoa. Vuohet ovat sitä paitsi lehmiä vähäruokaisempia ja selviävät karummissa olosuhteissa. Ainakin Tyrväällä, jonka vaakunassa on kohta vuohen tilalla minun kuvani. Jos tieto on väärä, olen totaalisesti tyrvää otsassa.

Vuohenjuustopostaukseni saavat siis jatkoa. Mm. näitä on tehty aikaisemmin:

vuohenjuustolla ja katkaravuilla täytettyä nieriää rommissa,
päärynä-paprikasalsaa ja grillattua vuohenjuustoa,
vuohenjuustokastiketta esim. hampurilaisille,
määkivän vuoristovuohen salaattia,
vuohenjuusto-pekoni-pastapaistosta,
omenaisia vuohenjuustoneliöitä,
vuohenjuustoisia hasselbackan perunoita,
makeaa vuohenjuustosalaattia,

Tällä kertaa valmistetaan lisäkeperunoita.

Vuohenjuusto-rosmariiniperunat

1 kg kiinteämaltoisia perunoita
150 g vuohenjuustoa paloiteltuna
tuoretta rosmariinia silputtuna
suolaa
mustapippuria
sipulijauhetta
1½ dl kermaa
1 dl kulutusmaitoa


Kuori ja viipaloi perunat. Lado spreijattuun/voideltuun vuokaan perunat, vuohenjuusto, rosmariini, suola ja pippuri. Sekoita. Kaada päälle nesteet. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 1-1½ tuntia riippuen vuokasi korkeudesta. Laita folio päälle lopuksi, jos näyttää, että alkaa kärtsätä.

Toinen vaihtoehto on esikeittää perunat ja sitten viipaloida. Muuten sama systeemi, mutta nestettä inun verran vähemmän ja uuniin n. 35-40 minuutiksi (tai nestettä sama määrä ja pikku ripaus maizenaa joukkoon).

8.11.2007

Parapähkinä on aivan ehjä vaa-aa-ain


Norsutyttö hyppää läpi renkahan
ja saa palkaksensa pähkinän
se voi vielä joskus juuttua renkaaseen
jos saa pähkinöitä enemmän
Noin Noitalinna huraa! mutta näin alkuruokalautasella Teslan Bust a Nut -levyltä kappale Games People Play.

----------------------

Niin se muuten onkin, ei pähkinät mitään kepeää tavaraa ole mutta hyviä kyllä. Siksipä niitä tulee kokeiltua mitä erilaisempia merkkejä ja laatuja, ja heiteltyä sitten muuten niin kepeisiin salaatteihin ja curryihin. Ja rusinoiden kanssa pähkinät ovat parhaimmillaan, uskokaa se.

Viimeksi testasin parapähkinöitä, jotka toin mukanani Maltalta. No yhtä paljon niitä siellä kasvaa kuin hippiäinen, mutta ei se mitään. Bolivian, Brasilian ja Perun suunnalta niitä enemmän löytää. Englanniksi nimi on brazil nut, mutta Yhdysvaltojen eteläosissa tunnetaan myös nimellä nigger toe eli afroamerikkalaisen Pekan varvas. Vaikka tuo nimi varmasti olisikin käyttökelpoinen täälläkin, käytetään siitä silti Turussa nimeä parapähkinä.

Parapähkinä yllätti, sillä se maistui maalta tai siis maaperältä. Juniorivuoteni palasivat elämättömästi mieleeni, kun tunsin tuon tutun listeerisen vesikranssin maun suussani. Juuri sama aromi kuin ruohon ja mullan yhdistelmällä, jota naapurin Murska-Markkula minulle aina syötti. Minua se ei toki haitannut, sillä tunsin tuolloin erittäin suurta henkistä ja fyysistä yhteenkuuluvuutta niin lampaiden kuin lehmienkin kanssa. Ei siitä sen enempää. Hyvä pähkinä!


Rucola-parapähkinäsalaatti

rucolaa
retiisiä
tomaattia
parapähkinöitä
rusinoita
balsamicoa
mustapippuria myllystä
sormisuolaa


Sekoita rucola, viipaloidut retiisit, lohkotut tomaatit, pähkinät ja rusinat. Lurauta päälle hieman balsamicoa ja oliiviöljyä ja mausta pippurilla ja suolalla.

Jos muuten pähkinät menee yksi yhteen rusinoiden kanssa, niin samaa voi sanoa rucolasta ja retiisistä. Jotkut makubodhisattvat väittävätkin rucolassa olevan vivahdus retiisin makua. Aika valaistunutta.

7.11.2007

Mickey Moose


Jäänköhän paljosta paitsi, kun minulla ei ole jousta, harppuunaa, rysää, ansaa, loukkua, ampuma-asetta eikä keihästä. En ole muutenkaan perehtynyt hiivintään saati sitten jäljittämiseen. Väijynnässä saattaisin olla ihan kohtalainen, mutta esimerkiksi peuran houkutteleminen saaliiksi lajikumppaniksi naamioituneena ei tulisi ikinä onnistumaan liiallisen kikatuksen takia. Saartamiseen minulla olisi hyvät valmiudet hervottomien lättäjalkojeni ja pitkien käsieni ansiosta, mutta hirvi saattaisi olla ihmeissään, jos ryhtyisin saartopuuhiin. Metsästäminen olisi tietysti vielä mahdollista haukkuvan, noutavan, pysäyttävän, karkottavan ja ajavan koiran avulla, mutta siihenkin taidan olla liian allerginen. Lintujen ääniä olen hemaisevan hyvä matkimaan, joten äänellä houkuttelu voisi toimia. Naurulokin ääni on ehdoton bravuurini, mutta lokkipata ei ole.

Toisin sanoen, en tiedä metsästämisestä yhtään mitään. Harrastus on täysin vieras ja aiheuttaa minussa lähinnä pelonsekaista kunnioitusta ja alkukantaisiin vaistoihin perustuvia reaktioita. Millaisia metsästäjät edes ovat? Stereotypia on ehkä joku maalla asuva isäntä, joka föhr-liivissään hiippailee metsikössä touho-pipo päässään. Hänen mielestään kaikki lehmiä, lampaita ja kanoja vähänkin häiritsevät lajit saisi ampua sukupuuttoon. Näiden äijien takia menneen talven lumia ovat mm. stellerinmerilehmä, kaspiantiikeri, pussisika, aavikkokenguru, maalaiskiainen, kirkupöllö, drontti, kääpiöallosaurus, tyrannosaurus rex, luolakarhu ja villamammutti.

Kiitokset siis Jyväskylän metsästäjälle mukavasta vasapaketista. Ekat satsit on jo väännetty ja liha oli mukavan mureaa. Mainittakoon vielä, ettei jyväskyläläinen metsästäjämies vastaa edellä esitettyä stereotypiaa. Eikä varmaan moni muukaan :D


Marinadi hirvipaistille

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
15 katajanmarjaa
tuoretta rosmariinia ja timjamia
4 dl punaviiniä
3/4 dl rypsiöljyä
reippaasti sormisuolaa
mustapippuria


Viipaloi sipulit ja murskaa katajanmarjat. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada tuplamuovipussiin marinadi. Poista hirvipaistista kalvot ja laita uimaan pussiin. Anna marinoitua jääkaapissa pari päivää välillä käännellen.

Paista hirveä150 asteessa, niin kauan kuin sisälämpömittaria näyttää 60 astetta. Tällöin liha on kauniin punaista. Anna vetäytyä ainakin kymmenen minuuttia ennen tarjoilua.

5.11.2007

Seitsemän kapriskastiketta



Intohimoisen ihanat lukijani äänestivät kokkailuni aiheeksi kapriskastikkeen kalalle. Sillikaviaari oli hyvänä kakkosena, mutta valitettavasti näkyvyyttä ei kakkosille ole luvassa. Paitsi edellisen äänestyksen munakoisopalleroille, joita lupasin jossain välissä rakentaa.

Jouduin siis miettimään, millaisen kaprissoosin valmistaisin. Vaihtoehtoja:

1) Bechamel- eli valkokastiketta voisi hyvin käyttää pohjana ja lisätä siihen vähän vaikka vähärasvaista kermaa, sitruunamehua ja murskattuja kapriksia.
2) Kermaviilistä saisi helpon ja nopean kastikkeen: ei tarvitsisi lisätä kuin kapriksia, sinappia, sokeria ja ehkä hiukan kaprislientä. Aurinkokuivattua tomaattiakin siihen voisi hieman silputa ja tilli nyt lähes aina sopisi kalan kanssa.
3) Voisi sen tehdä myös kalaliemeen. Pannulle voita ja jauhoja ilman ruskistamista, pakkasesta makoisaksi kokattua kalalientä, sekoitus tasaiseksi, suurustaminen varovasti ilman keittämistä keltuaisen ja valkoviinietikan sekoituksella. Ja mukaan taas murskattuja kapriksia.
4) Tosi helppoa olisi heittää vaan aineet blenderiin ja antaa mennä: tuoretta korianteria, limen mehua, vettä, maapähkinäöljyä, kapriksia, punaviinietikkaa, jalapenoa, mustapippuria, valkosipulia. Sitten maun tarkistus ja lisää suolaa, jos kaipaisi.
5) Entäs sitten valkoviinikastikkeella: Kattilaan hieman kalalientä, valkoviiniä ja laakerinlehti. Pikainen kiehautus ja mukaan kermaa ja ripaus fariinisokeria. Kiehautus ja suurustaminen maizenalla, taas kiehautus ja sekaan vielä kapriksia.
6) Miten olisi voinen siideri-kapriskastike? Edellisestä valkoviini korvataan siiderillä, mutta maizenalla suurustamisen jälkeen lisätään kunnon määrä voinokareita. Sitten kaprikset.

Mutta näin se toteutettiin. Tässä tuleekin samalla hyvää oppia majoneesin tekoon. Majoneesin voi nimittäin tehdä kahdella tavalla. Yleensähän resepteissä opetetaan tuo pelottavampi tapa, joka helpommin ja varmemmin tuottaa juoksettunutta kastiketta ja masentaa aloittelijaa. Eli kulhossa sekoitetaan pari keltuaista, sinappia ja suolaa ja sitten aletaan lisätä voimakkaasti sekoittaen ruokaöljyä. Lopuksi lisätään hieman vaikka viinietikkaa ja mausteaineita. Mutta voi sen tehdä toisellakin tavalla:


Silakkapihvejä,
kapriskastiketta ja katkarapu-persiljarisottoa


Kapriskastike (majoneesinen)

2 keitettyä kananmunan keltuaista
1 raaka keltuainen
1 tl kotisinappia
1 tl vettä
1 tl valkoviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä
1 tl murskattuja kapriksia
2 tl etikkakurkkuja kuutioituina
mustapippuria
hakattua tilliä
suolaa


Muusaa kananmunan keltuaiset tarkasti haarukalla. Voit jopa paseerata eli puristaa siivilän läpi, jos intoa riittää. Lisää raaka keltuainen ja sekoita hyvin. Lisää sinappi, vesi ja valkoviinietikka ja sekoita taas. Mittaa ihan himpun reilu desi rypsiöljyä ja kaada sitä hitaasti mukaan samalla voimakkaasti vatkaten. Mausta kastike kapriksilla, etikkakurkuilla, mustapippurilla ja tillillä. Lisää vielä suolaa, jos tarvitsee.


Silakkapihvit

Tällä kertaa ladoin silakkafileitä nahkapuoli alaspäin leivinpaperille, ripautin vähän suolaa, silppusin kaksi keitettyä valkuaista ja sekoitin ne persiljan kanssa. Laitoin jokaisen silakan päälle seosta ja viivan heinzin ketsuppia. Ja sitten kanneksi toinen filee tällä kertaa nahkapuoli ylöspäin. Sekoitin lautasella ruisjauhoja, korppujauhoja ja suolaa, pyöräytin silakkapihvit molemmilta puolilta seoksessa ja paistoin pannulla voissa n. 3-4 minuuttia puoli.


Katkarapu-persiljarisotto

reilu nokare voita
3 dl arborioriisiä (älä edes suunnitele tekeväsi tätä basmatista/jasminesta)
1 pieni sipuli/shalottisipuli silputtuna
5 dl kasvislientä
1½ dl valkoviiniä
kourallinen sulatettuja katkarapuja
persiljaa

Kuullottelin ensin sipulia ja riisiä voissa ja lisäsin sitten puolet kasvisliemestä. Kaadoin valkoviinin lopun kasvisliemen sekaan ja kaadoin sitä reilun desin erissä riisin joukkoon aina, kun vanha liemi alkoi loppua. Ihan lopuksi lisäsin vielä katkaravut ja reilusti persiljaa.

4.11.2007

Pig band -musiikkia

Sunnuntai on hyvä päivä nautiskella hengenruokaa. Tänään se tapahtui hyvin musiikillisissa merkeissä, mutta sekös polkkaavaa kärsäeläintä häiritsisi. Reseptikin sille löytyy.


Laktoositon ja gluteeniton soulfood

Klo 14.00 Trumpetin päivän konsertti Sibelius-museossa
Klo 16.00 Maaherran matinea Vanhalla raatihuoneella: Jazzia ja big band -musiikkia
Klo 18.00 Musavisa Bar Bristolissa
Klo 20.50 Saara Aalto Talent-showssa

Sekoita keskenään sinkki, b-trumpetti, alppitorvi ja kornetti. Hämmennä soppaa kuuntelemalla rentoa ja humoristista esitystä trumpetin historiasta. Anna universumin asteikolla virtuoosimaisen Juhani Liston maustaa soittamalla Yön kuningattaren aaria. Ole ihmeissäsi, miksi et ole ennen käynyt Sibelius-museossa. Tai hyvin vähän klassisissa konserteissa. Heiluta Juhanille, sillä hän soitti myös häissäsi.

Siirry Vanhalle raatihuoneelle tois puol tuomiokirkkoo. Nuuhki kattilaa ja totea makujen paljous. Ihmettele keittoasi, jossa tällä hetkellä huljuttelee n.20 ihmisen big band symppiksen johtajansa D\'l Puerto Carlosin johdolla. Heitä lusikkasi soppaan hyökkäämällä lavalle tauolla esittämällä kilpailevaa pig band -musiikkia. Nauti ylenpalttisesta suosiosta ja hyppää yleisön käsien varran. Lennä kaaressa pihalle.

Siirry taas reilun sadan metrin päähän ja tarkista hengenruokasi suola. Tällä kertaa sitä ei ole tarpeeksi, sillä Bristolin musavisa on tällä kertaa kohtuuttoman hankala. Parantele makua tiskillä lisäämällä gumbovaikutteita kaatamalla hiidenpataan tuopillinen mustaa kultaa eli kokista. Kun keitto on valmis ja ruoka nautittu palaa kotiin jälkkärille. Musiikkisunnuntaihin kuuluu vielä sopraanopoppari Saara Aallon uskomaton esiintyminen Talent-showssa. Possunkin piti kerrankin lopettaa levottomat jalat -syndroomainen polkkansa ja istahtaa hetkeksi paikalleen mykistymään.

Nyt on henki ravittu.


Kuvan linkitys: mikseri.net

3.11.2007

Villellä on rehevä puska

Ottawan maku on hapan ja aromi mieto, kun taas Heisan maku muistuttaa mesimarjaa. Muskokan pensas on matalampi kuin Ottawan, mutta Villen puska on rehevä ja siinä on pitkät ja vähäpiikkiset versot. Ville voisi joskus vähän siistiä puskaansa.

No nämä kaikkihan ovat vadelmalajikkeita. Onhan se itsestään selvää, että lajikkeita on useampia, harvoin sitä vaan tulee ajateltua. Kovin samalta ne kaikki noin nopeasti ajatellen tuntuu maistuvan. Keltaista vadelmaa en taidakaan olla testannut, vaikka muistan sellaisen joskus nähneeni.

Vadelman lehdissä on paljon C-vitamiinia, joten siitä vaan teetä keittelemään tai etanolia maustamaan. Vadelmassa oleva ellagihappo toimii syöpää aiheuttavien vapaiden happiradikaalien sitojana ja tuhoaa myös niitä. Vadelmassa on reilusti magnesiumia, mangaania, kalsiumia, fosforia ja matoja. Mato ei kyllä mielestäni ole enää vadelmassa vika vaan lähinnä ominaisuus.
-------
Tähän jälkkäriin löytyy ainekset yleensä kaapista. Marjoja voi vaihdella mielen ja mahdollisuuksien mukaan, pääasia että niitä on.



Marjapaistos

1 dl punaherukoita
1 dl mustaherukoita
1 dl vadelmia
2 dl mansikoita
½ dl sokeria

100 g voita
1 dl ruisjauhoja
2½ dl Nalle neljän viljan täysjyvähiutaleita
½ dl vehnäleseitä
1 dl ruokosokeria
kunnon ripaus kardemummaa

Survo punaherukat ja mustaherukat, ei niin tarkasti, rikki ja sekoita joukkoon vadelmat, mansikat ja sokeri. Voitele uunivuoka ja kaada marjat pohjalle. Sulata voi ja sekoita siihen ruisjauhot, hiutaleet, leseet, ruokosokeri ja kardemumma. Kaada marjamössön päälle ja levitä tasaisesti. Paista 180-asteessa n. 25 minuuttia. Tarjoa vaniljajätskin kanssa.

Ja muita mielenkiintoisia ohjeita, joissa vadelmaa:

Sinihomejuustopatee ja vadelmakastiketta
Grillattua kanaa ja vadelma-voikastiketta
Punaviini-vadelmasorbetti
Jordanialainen vadelmatahna