28.12.2008

Keksin vaahdon


Heipä hei, hyvää iltaa. Joki oli taas eilen kaunis.

Mahdottoman vähätöinen ja maistuva jälkkäri syntyy aprikooseista. Jos herkusta haluaa salonkikelpoisemman, esimerkiksi 31.12. kemuihin, voi keittoveden korvata konjakilla tai jollain sopivalla jälkkäriviinillä. Jos kemuista haluaa salonkikelpoisemmat, voi kutsua minut mukaan. Jos minusta haluaa salonkikelpoisemman, kannattaa miettiä kutsua uudestaan.


Aprikoosi-kaurakeksivaahto
(7 annosta)

1 pss aprikooseja
vettä
2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100 g maustamatonta tuorejuustoa
3½ rkl omena(-aprikoosi)hilloa
14 kaurakeksiä

Keitä aprikooseja vajaa 10 minuuttia pienessä määrässä vettä, niin että ne pehmenevät. Jäähdytä. Vatkaa vaniljakastike löysäksi vaahdoksi ja sekoita hyvin joukkoon tuorejuusto.

Tee annokset kulhoihin. Laita jokaisen kulhon pohjalle hieman vaahtoa ja 1 keksi murusteltuna 5-6 osaan. Päälle puoli ruokalusikallista omenahilloa. Lisää vaahtoa, puolitettuja aprikooseja ja vielä kokonainen keksi. Vaikka pystyyn.

27.12.2008

27. 12. syödään pastaa


Norjalaisessa muinaistarustossa ukkosenjumala Thor lähetti herneet ihmisille rangaistuksena niskuroinnista. Lohikäärmeiden piti lennättää herneet täyttämään ihmisten vesikaivot, mutta muutamia tippui kömpelöiltä otuksilta maahan. Ihmiset saivat uuden kasvin. Jotta Thor ei olisi niin vihainen, ihmiset omistivat kasvin hänelle ja söivät sitä vain torstaisin Thorin nimikkopäivänä. Mietin tässä vain juuri, miksi ravintoloissa tarjotaan torstaisin lounaalla hernesoppaa.

Herne on eräs maailman vanhimmista viljelykasveista, sitä on kasvatettu ehkä jo 10 000 vuotta. Geneetisen kodin on ajateltu olevan jossain Afganistanin liepeillä, alkuherne on kuitenkin jo kuollut ajat sitten sukupuuttoon.

Huolimatta herneiden aiheuttamista epämääräisistä alapään turahduksista, herneet ovat suurta herkkuani. Jos ilmavaivoja haluaa karsia, voi ruokaa maustaa kyntelillä, sillä kun on väänteitä helpottava vaikutus. Vielä en ole sortunut maustamaan herneruokiani cuplatonilla tai disflatylilla, mutta sekin aika ehkä tulee.

Minä pidän herneistä erityisesti risotoissa ja pastoissa. Sitä paitsi niistä tulee mukava värikin. Maassa maan tavalla.
  • Ruotsi: Ärtsoppa. Tuo kumma ruoka on laittanut koko kansan ihan sekaisin. Jos ruotsalainen haluaa juhlia, tekee hän Ärtsoppaa med fläsk.
  • Kreikka: Arakas. Makoisa lihamuhennos, jossa herneet keskustelevat perunoiden kanssa.
  • Intia: Aloo gobhi matar. Ihanien mausteiden kanssa keitettyjä perunoita, kukkakaalia ja herneitä.
  • Etiopia: Shiro wat. Muistuttaa erehdyttävästi hernekeittoa, mutta mausteina käytetään reilulla kädellä valkosipulia ja inkivääriä.
  • Kosherpoppoo: Herneitä, herkkusieniä ja tilliä. Herneet ja herkkusienet ovat klassinen parivaljakko. Herkkusienten maku on mukavan mieto, eikä jätä herneitä varjoonsa.
Turku:

Savusiika-hernepasta

penneä
punaista pestoa
savusiikaa
herneitä
oliiviöljyä
sitruunamehua
smetanaa
old amsterdamia (juusto)
suolaa
mustapippuria


Keitä penne-pastat sopivan kypsiksi. Huuhtele, valuta ja sekoita punaisen peston kanssa. Nypi siika ruodottomaksi ja heitä sekaan loput ainekset. Määriä en edes viitsinyt merkkailla, kun näitä nyt voi heitellä mielensä mukaan. Oliiviöljyä saa kuitenkin olla runsaasti, pussilliseen penneä laitoin n. puolikkaan pienestä smetanapurkista, juustoa vuoleskelin muutaman vuolloksen.
_______

Nämä ruoka-aineethan ovat jouluista jäämistöä. Monesti kolmen päivän joulusyömisen jälkeen seuraava ateria on pastaa.

25.12.2008

Herttuan liemi


No niin. Jotain lupaavasti levotonta on lupa kehitellä aina jouluksi. Jotain sellaista, jota ei ole ikinä nähnyt saati sitten maistanut. Taannoin käivänöin läpi artikkelia, jossa kerrottiin skottien juomakulttuurista. Viskiä, viskiä, olutta, jaffaa, viskiä ja vielä viskiä. Kerrottiin myös hauskasta viskipohjaisesta juomasekoituksesta, johon tuli kaurahiutaleita, vettä ja hunajaa. Määristä ei ollut isompia mainintoja, joten ajattelin, että huitaisenpa hatusta, maistelen väsäystäni ja sitten kaivan reseptin.

Ja näin valmistui...


Atholl Brose

2 rkl kaurahiutaleita
vettä (ehkä n. 1½ rkl)
½ rkl hunajaa
2½ dl viskiä

Sekoita kaurahiutaleiden sekaan vettä siten, että hiutaleet turpoavat tahnaksi. Anna imeytyä puoli tuntia. Painele seoksesta nesteet lusikalla hieroen siivilän läpi ja heitä kaurat pois. Sekoita kauranesteeseen hunaja ja kaada viski mukaan. Anna tekeytyä päivä.

Ei ole aavistustakaan, pitäisikö juoma nasuttaa kylmänä, kuumana, hiilikaivoksessa, huhuillen vai istuen päivänkakkaralla. Minä heitin nesteen kylmästi jääkaappiin viilenemään ja menin itse perässä.
___________

Ja näin, nyt on maistettu ja juomasta tuli hauska. Oikea reseptikin on kaivettu esiin ja eipä tuossa näköjään isoja eroja ollut. Viskin määrästä ei ole vieläkään aavistusta, muttei anneta kiusata. Juomasta tuli yllättävän kermainen puristetun kauran ansiosta. Seuraavalla kerralla jalostan rikkomalla joukkoon raa'an keltuaisen. Pian menen ovelle kukkumaan.

___________

Nyt kun juon toista lasillista, on pakko tulla huutelemaan, että tää on HELMIHYVÄÄ!

24.12.2008

Raskaan ruokailun jälkeinen joulukevennys



- Eilen illalla minut oli kutsuttu viettämään kaveriporukassa iltaa. Lupasin vaimolleni, että olen takaisin puoleenyöhön mennessä.

- No, tunnit kuluivat ja kalja meni alas liiankin hyvin. Kolmelta aamuyöstä, kännissä kuin käki, suuntasin kotiin päin. Juuri kun pääsin ovesta sisään niin eteisen käkikello kukkui kolmesti. Tajusin nopeasti, että vaimo varmaan heräsi, joten keksin nerokkaana äijänä kukkua yhdeksän kertaa lisää.

- Olin oikein ylpeä itsestäni, kun keksin niin nerokkaan ajatuksen ja vielä aivan tukka täynnä. Mahdollinen yhteenotto oli näin vältetty.

- Seuraavana aamuna vaimoni tiedusteli kotiintuloaikaani. Kerroin hänelle, että tulin kahdeltatoista, eikä vaimoni vaikuttanut lainkaan epäilevältä. Voi noita naisia.

Vaimo kertoi seuraavaa:

- Tiedätkö missä myydään käkikelloja? Me tarvitsemme uuden."

- Viimeyönä se kukkui kolmesti. Sen jälkeen se sanoi että 'voi v*t*u' ja kukkui kuusi kertaa lisää. Sitten se selvitti kurkkuaan ja kukkui sen jälkeen kolme kertaa lisää, kikatti ja lopuksi pieraisi.

22.12.2008

Haluaako joku varata tanssin?

Kannat Kattoon blogin Rauna haluaisi tietää, mitä soittaisin

1) juhlien aloittamiseen
2) tanssimiseen
3) kaulailuun
4) keskustelun taustalle
5) vikaksi biisiksi

juhlissani? Mietin hetken kysymystä, kunnes päätin sen olevan mahdoton. Ensin pitäisi selvästi määritellä porukka, joka juhliin saapuu. Otankin tässä vaiheessa vapauden muuttaa meemiä ja päätän, että kekkereissäni on ruokabloggaajia, tuttuja ja tuntemattomia. Kyllä nekin juhlat vielä Turkuun järjestetään.


1) Kekkerit käyntiin ja kannat kattoon: Good Charlotten I just wanna live.

2) Tanssimiseen Beastie Boysin Intergalactic, Pipettesin Your kisses are wasted on me. Ei bileitä ilman Rick Astleya eikä Killersin Mr Brightsidea.

3) Kaulailla voisin vaikka Pimpin ja Sarah McLahlanin Ice Creamin tahdissa. Nopeammin voisin kaulailla Molokon Time is nown tahdissa. Se on kuitenkin maailmanhistorian hienoin kappale - saa karvani pystyyyn, vaikka kuinka olisi seivattu (<- salaperäinen kalan ja marjan risteytys).

4) Keskustelun taustalle voisi heitellä vähän vaikka mitä, mutta ainakin sieltä löytyisi Matisyahun King without a crown, Phoenixin Long distance call. Portisheadin Glory box on vaikea ohittaa ja varmaan Coldplayn uusinta voisin soitella. Erikoisnumerona soittaisin Kaima-Matti Loirin Itkevän huilun, jossa hän kertoo laulun lopussa kauniisti: "Soi soiseli lahjojaan jaanut, mä kaikille huilua näytin." VAT?

5) Vimppa viisu. Valinta on yksinkertaisen helppo: Brigitten ja Sergen heittämä Je t'aime. Biisihän on kaikkien loppubiisien äiti, pikkuserkku ja napalanko.

Ja nyt pitäisi sitten haastaa jotain porukkaa. Haastan mukaan Nor-Dean, Neither-Jamesin ja Osuuspankin 50o eurolla per laaki. Rahat voi laittaa tililleni.

19.12.2008

Savuinen avokado-mangopasta


Hieman leveämpi kuin fettuccini, kevyesti kapeampi kuin pappardelle. Rakenteeltaan kuohkean huokoinen mutta ei kuitenkaan löysän tylsä. Imee sopivasti makuja, muttei kuitenkaan huku niihin.

Tagliatellen keksijäksi mainitaan Maestro Zafirano Bentivoglion kylästä. Kaveri meni häissä ruokaa tehdessään niin pahasti sekaisin morsiamen hiuksista, että halusi kehittää jotain taivaanviljaista, joka hapsia muistuttaisi. Tuloksena ohutsuoruvainen tagliatelli, jonka 522-vuotisjuhlaa vietän Aurajoen rannalla järjestettävässä kahden miehen paraatissa ensi vuonna.

Rakenteensa vuoksi tagliatellen väitetään olevan otollista temmellyskenttää hieman tanakammille kastikkeille, joissa lihana pomppii jänisläinen, lehmikäs tai vaikka possulainen. Eipä tuo kuitenkaan välttämätöntä ole. Kyllä tagliatellea voi syödä vaikka ihan ilman kastiakin.

Tällä kertaa jätin itsekin kastikepuolen selkäni taakse ja keskityin muihin tagliatellen kumppaneihin.


Savuinen avokado-mangopasta

tagliatellea al dente
1 avokado
(sitruunamehua)
100 g savupalvattua hirveä
1 mango
3 rkl punaista pestoa
1 rkl oliiviöljyä
½ valkosipulinkynsi
rosmariinia
raastettua parmesaanijuustoa

Keitä pasta sopivan kypsäksi. Kuori avokado, leikkaa siivuiksi ja kaada siivujen päälle hieman sitruunamehua tummumisen estämiseksi. Leikkaa hirvi ohuiksi kapeiksi levyiksi. Kuori mango ja leikkaa kapeiksi lohkoiksi. Paista avokadoja hetki pannulla ja lisää hirvi. Paista myös mangot pehmeiksi mutta ei mössöksi, ehkä eri pannulla jos avokadojen ja hirvien joukossa on liian vähän tilaa. Sekoita pestoon oliiviöljyä ja purista joukkoon valkosipulinkynsi ja ripauta joukkoon kevyesti rosmariinia. Kaada pastan joukkoon ja lisää myös avokado ja hirvi. Sekoita hyvin. Laita annoksen päälle muutama mangoviipale ja vielä raskaalla kädellä parmesaanijuustoa.

17.12.2008

Pignapping

Tämän hetken hittiresepti on Malwarebyte's antimalware. Kävi nimittäin ilmi, että nettiselaimeni oli kaapattu ja hakutuloksiani ohjailtiin uudelleen aivan kummallisille sivustoille. Googlettelin asiaa ja huomasin, että sitä on tällä hetkellä hyvinkin paljon liikkeellä. En ole vielä selvittänyt, mitä kaikkea se on minulle/koneelleni aiheuttanut, mutta tuskin mitään hyvää kuitenkaan. Firefox käyttäytyi kummallisesti ja google-hauissani pari ensimmäistä tulosta veivät minut aina sivuille, joista sain varoituksen mahdollisina uhkasivuina.

Malwarebytesin ohjelman ohella haitta on poistettavissa myös Combofixilla. Sitä en kuitenkaan suosittele käyttämään, mikäli asiasta ei ole parempaa ymmärrystä. F-secure ja AVG eivät löytäneet skannauksessa mitään asiaan liittyviä ongelmia, eivät myöskään Lavasoftin Adaware, Xoftspy, Spysptot tai Spyware Terminator. En nyt sitten muista oliko Malwaren ohjelma software, shareware vai freeware, vai jouduinko kenties hmmm...laillistamaan sen toiminnan muilla hieman kyseenalaisilla keinoilla. Olenhan kiero kuin saparo parhaimmillaan.

Toivottavasti tästä on jollekin apua.

14.12.2008

Tuijotuskisa kuolleiden kalojen kanssa


Olen makrillirutinisti: lähes aina kun ostan sitä, ostan pippurimakrillia. No mikäs siinä, se maistuu. Tajuntaa voi ja pitääkin joskus kultivoida savumakrillilla. Vaan olisi kiva nähdä kalatiskeissä joskus ihan tuorettakin tavaraa. Pippuri ja savustus kun taatusti peittävät makrillin omat maut. Pahus, nyt vasta ymmärsin, että olen täysin tietämätön sen omasta mausta. Ehkä en ole vain ollut tarpeeksi tarkkaavainen, nyt alan tuijotuskisan kalatiskien kanssa.


Savumakrillitahna
600 g savumakrillia
2 keitettyä kananmunaa
voita
(suolaa)
tilliä

Poista makrillista ruodot. Muusaa kananmunat haarukalla. Hakkaa tilli, sekoita kala, munat, voi ja suola. Muokkaa palloiksi ja pyörittele tillissä. Laita jääkaappiin. Tarjoa joulupöydässä mukavana pikku lisukkeena tai vaikka karjalanpiirakan päällä.

12.12.2008

Tavataan pimeällä kujalla!

Olenkohan ikinä hehkutellut kirveliä!? Se on monen vuoden takaisen reseptini tärkein ainesosa, jos jätetään kaikki muut ainekset pois. Joka tapauksessa se on eräs lempiyrteistäni. Suomessa harmillisen vähän käytetty, en tiedä miksi.

Sen lehdet muistuttavat hieman porkkanan vihreitä osia tai persiljaa. Ne tuoksuvat kevyesti anikselta ja lämmöltä. Miten niin lämmöltä? Nuuhkaisepa kerran lehtiä, vedä syvään sieraimeen ja huomaa, kuinka lämpöaistimukset rävähtää tuulilasiin.

Kirvelistä muuten sanotaan, että se on ihan turha yrtti kuivattuna. Paskapuhetta! Tavataan pimeällä kujalla.



Kirvelillä tilkitty vuohenjuustopaistos

400 g jauhelihaa
8 suurehkoa perunaa
3 porkkanaa
3 ryvässipulia
3 valkosipulinkynttä
3 dl kermaa
1 dl kanalientä
1 kananmuna
pötkyläinen President-vuohenjuustoa
kirveliä
suolaa
pippuria

Kuori ja pilko sipulit ja freesaa pannulla. Lisää jauheliha ja paista. Kuori perunat ja viipaloi ne, kuori porkkanat ja leikkaa tikuiksi. Sekoita kerma, kanaliemi ja munat. Voitele vuoka ja kokoa kerroksittain perunaa, jauhelihaa, vuohenjuustoa, mausteita, porkkanaa, perunaa, jauhelihaa... Päällimmäiseksi vielä vuohenjuustoa ja sitten kerma-liemiseos. Paista 200-asteisessa uunissa ensin puoli tuntia, laita folio päälle ja paista vielä puolisentoista tuntia.

Tarjoa seuraksi mustaherukkahyytelöä. Riisu varusteesi.



10.12.2008

Piparipaneroitua briejuustoa, mustikkakastiketta ja kermavaahtoa


Jostain syystä piparkakku on viime aikoina ollut hitti hakusanana ja kävijöitä on eksynyt hurjasti eräälle sivulleni. Viime vuoden joulukuussa bloggasin piparipaneroidun briejuuston reseptin ja jos ei sitä vahingossa eksy katselemaan, niin laitanpa linkin vielä tähän. Kyseessä on hieman erilainen jouluruoka: takeet annan maistuvuudesta.

8.12.2008

Maagisia rasvoja


En osaa ennustaa sisäelimistä, enkä muutenkan hallitse muinaispersialaista magiikkaa. Tämän päiväisen perusteella olen silti lähes varma siitä, että olen mahtava maagi. Valmistin nimittäin juuri banaanimössöä, joka ei ole banaania nähnytkään, S. Wonderin sukulaissielu kun on.

Riipaisin korkeaan kuppiin aineksia, joista päätin valmistaa ihanan raikkaan dipin. Sitä voisi sitten homostella porkkanan, paprikan ja vaikka minkä kanssa iltapalana. Tai vaikka aamulla leivän päällä. Siitä tulikin jubileemaisen jouhevaa tavaraa, jonka makuun olen enemmän kuin tyytyväinen. Mikä parasta, tahnasta löytyy kasapäin hyviä rasvoja.


Banaanilta maistuva avokado-omenatahna


½ avokado
1 omena
½ limen mehu
1½ rkl kuorittuja pistaasipähkinöitä (suolattomia)
suolaa
inu valkopippuria

Halkaise avokado, poista kivi ja kuori. Poista omenasta siemenkota ja kuori. Laita kaikki aineet kulhoon ja aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Toimii porkkanan, paprikan, nachojen, leivän ja Anita Hirvosen kanssa.


7.12.2008

Che Guava Ra


Se ei ehkä tuoksu kaikkein parhaalta, sillä haju muistuttaa eittämättä oksennusta. Yleensä asiaa kaunistellaan kertomalla guavan tuoksuvan voimakkaalta. Yleisesti ottaen on kuitenkin ehkä niin, että jos joku kertoo minun tuoksuvan voimakkaalta, tulkitsen pesun olevan paikallaan. Paitsi jos nainen sanoo näin, hän varmasti tarkoittaa säkenöivää alfaurouttani ja otan sen tietysti kohteliaisuutena.

Jos jääkaapissasi on hieman jostain raolleen jäävä mehukannu, en todellakaan suosittele guavaa säilytettävän sen vieressä. Muutenkin sanotaan, että guavaa ei pitäisi säilyttää jääkaapissa, mutta kuitenkin +5-10 asteen lämpötilassa. Tilasinkin Venezuelasta tätä tarkoitusta varten suunnitellun kylmäkaapin. Kerrostaloissa kun harvemmin on muuta tuohon lämpötilahaitariin menevää säilytystilaa. Guava reagoi herkästi etyleeniin, kuten monet muutkin syötävät. Etyleenin vaikutuksesta hedelmät kypsyvät nopeammin ja varsinkin vihreät osat kellastuvat nopeasti. Taidanpa listata tähän muutaman raivoisan etyleenin tuottajan:
  • aprikoosi
  • avokado
  • banaani
  • luumu
  • mango
  • omena
  • persikka
  • päärynä
  • tomaatti

Olin oikeastaan suunnitellut tekeväni guavamarmeladia, se on tajuttoman hyvää. Yhdistettynä erilaisiin juustoihin ja suolakeksiin siitä saa ehdottomasti parhaat puolet esiin. Joskus olen laittanut guavaa ankkakastikkeeseen, siihen se meni myös aika mukavasti. Varmaan sopisi myös munuaisiin, sillä niistä oksentaa jo ihan noin lähtökohtaisesti muutenkin. Citymarket näytti kuitenkin parhaat puolensa, kun kävin Chef Rautaneitsyeen kanssa lastentarvikeostoksilla: guavahyytelö (=marmeladi) jökötti hyllyssä odottavana kuin... Tapio Rautavaara. Mukaan vielä erilaisia juustoja ja kaikki olisi hyvin. Kokeilussa mm. leipäjuusto ja salaneuvoksen gouda, hyvin toimi.



Guava-juustokeksit

suolakeksejä
guavamarmeladia
erilaisia juustoja

4.12.2008

Elämysmatka Mordvaan


Mordvalainen sosekeitto

1½-2 l kasvislientä
8 keskikokoista perunaa
1 iso sipuli
4 porkkanaa
1 tomaatti
4 etikkapunajuurta
10 paprikalla täytettyä oliivia
50 g voita
100 g smetanaa
(suolaa)
valkopippuria ripaus
oreganoa
muskottipähkinää
(sokeria)

Kuori perunat, sipuli ja porkkanat ja laita kiehumaan kasvisliemeen. Heitä sekaan myös tomaatti. Lisää 20 minuutin kuluttua punajuuret ja oliivit. Keitä kaikki ainekset kypsiksi ja poraa sauvalla sileäksi. Lisää voi ja smetana ja poraa taas. Tarkista vielä suola ja mausta valkopippurilla, oreganolla ja muskottipähkinällä. Saattaa vaatia myös kevyesti sokeria.

Sosekeitothan on loistavia, sillä ylijäämästä voi tuunata pienellä vaivalla rieskoja.


Polkkapossu-Mordvaseuran soserieskat

5 dl sosekeittoa
1 kananmuna
n. 2½ dl vehnäjauhoja


Sekoita hyvin. Nosta lusikalla leivinpaperille reilun kokoisisa knöllejä ja tasoita vajaan puolen sentin paksuisiksi. Paista 200-asteiesessa uunissa n. 10-15 minuuttia. Rieskat voit kääriä vaikka rulliksi ja heitellä sisään, mitä kaapista löytyy.

3.12.2008

Jehna mitä kauraa!

Pitkään olen unelmoinut sitruunatahnasta (lemon curd), se kun on kengännumeroanikin suurempi juttu. Pyörittelin hetken naurettavan vakavamielisiä ajatuksia siitä, mitä kylkiäisenä tehtäisiin. Jotain hyvin helppoa ja vähän työllistävää.

Kaurakeksejä. No pentele, kaurakeksejä. Taikinan tekoon menee 2 minuuttia, eikä paistaminenkaan kauaa vie. Ja mikä parasta en ole ennen tehnyt/havainnut täytettyjä kaurakeksejä. En oikein muista, mitä heitin kaurakeksireseptiin, mutta niitä on netti pullollaan. Luulisin sulatettua margariinia, kaurahiutaleita, sokeria, tipan vaniljaesanssia, 1 rkl maitoa. Vehnäjauhoja en muistaakseni laittanut ja tuskin munaakaan. Haluan nimittäin keksini rapeina ja muna ei edesauta rapeutta. Höttöjauhot taas jätin ihan mielenkiinnosta pois. Mutta googlettakaa jostain hyvä ohje.

Ongelmaksi tulee vaan pian se, että sitruunatahnahan valuu huokoisten kaurakeksien väleistä pois. Hmm...jos sulattaisi hieman suklaata joukkoon, se kovettuisi kivasti täytteeksi!


Näin homma siis etenee:


Lemon curdilla ja suklaalla täytetyt kaurakeksit

Tee kaurakeksitaikina, levitä se pellille levyksi (se sitten leviää), paista hetki, leikkaa tummuneet reunat pois ja anna kovettua.

Sitten täyte eli lemon curd so. sitruunatahna ja suklaa

3 keltuaista
1 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori
1 sitruunan mehu

12 suklaakonvehtia (70% Fazer)

Erottele munista keltuaiset ja sekoita sokerin kanssa. Kypsennä hiljalleen vesihauteessa vatkaten, kunnes seos muuttuu vaalean samettiseksi ja kuohkeaksi. Keltuainen kypsyy n. 70 asteessa, joten ole varovainen, ettet päästä seosta kokkeliksi. Lisää sitruunan kuori sekä mehu hiljaa sekoitellen.

Tässä vaiheessa voi joko heittää sekaan suklaakonvehdit ja jatkaa täytteen tekoa, tai ottaa varman päälle ja laittaa sitruunatahna-astian kylmään veteen ja jäähdyttää pikaisesti. Joka tapauksessa suklaapalat laitetaan itse valitsemassasi vaiheessa mukaan ja sulatetaan vesihauteessa. Varovasti.

Leikkaa kaurakeksilevy puoliksi ja levitä toiselle levylle täyte. Täytettä ei tarvi olla paksua kerrosta, jotta kaurakin vielä maistuu. Käännä toinen levy täytteen päälle. Leikkaa haluamasi muotoisiksi paloiksi. Laita jääkaappiin kovettumaan.

2.12.2008

Kiitos ymmärryksestä: Ylioppilasruusukaali


Meissä jokaisessa vaanii sisäinen ruusukaalirakastaja, se vain etsii sopivaa tilaisuutta tullakseen ulkolehdistään ulos. Osa onkin jo päästänyt auervaaransa julkisuuteen: Unelias kokki ruokki pastaansa ruusukaalilla ja vuohenjuustolla, Kulinaarimuru antoi ruusukaaleille paahteista sweet lovingia ja heitti joukkoon tahinia, Ituhippi palvoi seitania laittamalla aveciksi ruusukaalia, savoykaalia ja aurinkokuivattuja tomaatteja, Oulun jauhantakeittiössä paistettiin lammasta ja lisukkeeksi väännettiin ruusukaalia, siinä onkin oiva pariskunta.

On sitä joskus ylioppilaaksi pääsyn aikoihin itsekin blogattu ruusukaalista, brysseli höystettynä pekonilla ja pekaanipähkinöillä.

Nyt kuitenkin ruusukaalia laitettiin pastan seuraksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan carbonara on loistava ruokalaji. Se on yksi niistä harvoista pastaruoista, joita en kastele joulun värisellä imeläkastikkeella. Ketsupin käyttö pitäisikin lailla kieltää, en varmasti muuten pääse ikinä eroon siitä. Khatistakin oli huomattavasti helpompi luopua. Waad ku mahadsan tahay wax fahamkaada. Kiitos ymmärryksestä.


Ruusukaali-kalkkunacarbonara

pastaa (esim. penne)
10 halkaistua esikeitettyä pakasteruusukaalia
muutama sokeriherne
1 sipuli pilkottuna
150 g kalkkunaleikkelettä pilkottuna
1 dl kermaa
2 keltuaista
raastettua pecorinoa tai parmesaanilastuja
mustapippuria myllystä
(suolaa)

Keitä pasta al dente ja lisää loppuvaiheessa keitinveteen ruusukaalit ja sokeriherneet. Freesaa sipulia hetki öljyssä isolla paistinpannulla ja lisää kalkkunat. Sekoita kerma ja keltuaiset kipossa. Kaada pastasta vesi pois ja lisää vihreine osineen pannulle sipulin ja kalkkunan sekaan. Kaada sekaa kerma-keltuaissekoitus. Tämän on tarkoitus jäädä kermaiseksi kastikkeeksi ei rakeiseksi keltuaiskokkeliksi. Hetken sitä voi kuitenkin pyöritellä pannulla. Nakkaa joukkoon juusto ja rouhaise muutama kiepautus myllyllä.

17.11.2008

Joulu tuli jo Polkkapossusta puhumattakaan

Voi Peter Tosh, Ave Maria, Paavi, Anne Sinnemäki ja Ari Vatanen, nyt lähti. Polkkapossu koki kuumia aaltoja uuden hienon ystävävänsä Poppamiehen seurassa. Nyt on pakko hihkua: meikäläinen on ensimmäinen, toinen, kolmas ja myyty!

Poppamies lähestyi minua pienen Polkkapossutukipaketin muodossa ja palkaksi siitä myin sieluni. Pieni hinta tuesta sanoi jalkapuoli kädettömälle, kun kainalokeppi otti Ritolat. Tukipakettiin kuului mm. sipsejä, sinappia, kastiketta ja vaikka mitä.



Ja mitä sipsejä? Voi superlatiivin synonyymi ja aka-kaverialiakset. Blair's Original Habanero Chips. Pakko myöntää kyynis-pessimistinen sipsimaailmankatsomukseni, mutta yleisesti ottaen sipsit on aika turhia. Vasta dippi saa ne maistumaan jos sekään. Mietiskelin ensin, mitäköhän kunttakintteä tällä kertaa minulle tyrkytetään, noita tulisia sipsejä kun on tavannut rekkalastillisen sylillisessä. Mutta Poppamiehen sanaan voi luottaa. Heitänpä tähän pikku lainauksen sivuilta: "aloittelijoiden kannattaa hiukan varovasti maistella, mutta kun makuun pääsee kiinni niin savuinen aromi yhdessä tajunnan räjäyttävän kuumuuden kera saa sinut koukkuun kerta toisensa jälkeen".



Seuraavassa tarkka kuvaus siitä, mitä näin, koin, kuulin, haistoin, maistoin menettäessäni Blair's habanerosipsineitsyyteni:

Mustapohjainen punaisia, keltaisia ja oransseja sävyjä kietova pussi oli edessäni. Tiesin valitsevani vaarallisen tien jo silloin kun mietin sen avaamista. Pian napani avasi sen puolestani. Jos napani olisi oikea napa, eikä mystinen suursyömäriolio, olisin saattanut pelästyä tapahtunutta sekä tulevaa napaan vetämistä. Mutta ei, olen jo karaistanut sikopaimennettava - en pelästy juuri mistään saati sitten pelkäisin. Tosissani. Empatian vuoksi ehkä. Voimakkaan painostava haju tunki kärsääni ja tunsin ensimmäiset viitteet Elysiumin kenttien kirkkaasta läsnäolosta. Edessäni oli jotain voimakasta muutenkin kuin lihasmassaltaan. Tällaiseen raa'an pehmeään läsnäoloon olin viimeksi törmännyt kerhossa, kun viisivuotiaana sain kyytiä ensirakkaudeltani. Hyvin kylmää. Mutta tässä oli jotain erilaista, helvetin kuumaa. Kuinka viettelevää, mutta kuitenkin niin julmaa kaikessa voimassaan.

Pelkkä tuoksu ei kuitenkaan riittänyt minulle, kuinka se olisi voinutkaan. Tunsin itseni ja otin yhden käteeni, mursin sen ja laitoin pienen pienen hippusen kielelleni. UAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Olin löytänyt kauan kadoksissa olleen kaksoisveljeni, joka synkkänä ja myrskyisenä syntymäyönä annettiin rikkaalle vahtimestarille kiitokseksi housusäilytyksestä. Kummalliset vanhemmat, mietin, mutta minun oli pakko saada lisää. Halusin sitä kuin mies tärkkelystä vain voi haluta. Hullussa adrenaliinipöllyssä otin loppupalan suuhuni ja annoin palaa. Ihan tajutonta. Tehokkaan tulista, mutta armollisen autuasta. Olin päässyt Faustiksi Faustin paikalle.

Pakko silti myöntää, että ensimmäiset sipsit meni tunnustellessa. Tulisuus oli niin voimakasta, että hetken kesti aistia muita makuja. Kun pahimmasta parhaimmasta päästiin yli, olinkin jo totaalisen koukussa. Tulisuuden ohella mukaan tuli juuri sopiva savun maku, joka oli viimeistään se viimeinen sinetti. Sipseistä tuli osa tajuntaani ja aloin kokea asioita niiden kautta. Liekö peyotella ollut asiaan jotain tekemistä, sen verran hämäräksi toiminta alkoi mennä. Lopetettuani syömisen, kieleni alkoi hauskasti kutista ja voi olla, että se jopa hieman puutui. Silmistäni vuosi vettä ja poskeni hehkuivat tulikuuman suomiauringon alla. Fysiologiani huusi nestettä, mutta tiesin, että ainoa oikea ratkaisu olisi uusi kourallinen sipsejä ja Janne Tulkin Sinisen taivaan sateenkaari. Tässä tapauksessa kourallinen muuttui kolmeksi ja Tulkki menetti merkityksensä. Kuka kaipaisi tulkkia, kun voi olla itse osa kokonaisuutta. Korvani tuntui pyörivän ja aloin jo hieman pelätä mahdollisia haittavaikutuksia. Seuraavaksi vasen silmäni alkoi nykiä ja olin varmasti aika hauskan näköinen euforisessa tuskassani. Tässä vaiheessa päätin lopettaa - vielä kun oli pieni tajunnanhippunen jäljellä. Kävin niin lähellä kuilua, että ystäväni saivat posttraumaattisia stressireaktioita. Tarjoan heille lohduksi habanerosipsejä.

Muita Poppamiehen tuotteita en ole vielä ehtinyt maistaa, mutta tulisen ystäviä kehotan ehdottomasti ostamaan kyseistä tuotetta.

13.11.2008

Mitä täytteeksi kääretorttuun - arvonta?


Kaikkien vastanneiden kesken arvon 20.11. en mitään, enkä julkaise tuloksia, mutta lähetän sen jälkeen arpajaisvoiton tasapuolisesti jaettuna kaikille Salaisille Leivontaystävilleni. Huh.
-------

Ei ole mitään syytä väheksyä kääretorttuja tai niiden tekijöitä. Vaikka olenkin enemmän suolaisen hyvän ystävä, valmistuu possukeittiössäkin joskus leivonnaisia. Eri asia on, kuka ne tekee, mutta valmistuu kuitenkin.

Mutta mitä täytteeksi? Kaksi asiaa, jotka puistattavat rullapiirakoissa, on inhokkijärjestyksessä kreemit ja äkkimakeat. Myönnän hänelle antipossunobelin, joka menee yhdistämään nämä. Mutta jos saat nämä toimimaan suussani, olet ehdoton keittotaidon Brillant-Savarin ja ehkä jopa suurintakin Bocusea suurempi. Ehkä jossain toisessa todellisuudessa.

Kun nyt tulin maininneeksi täytteistä, niin ehkä pari anekdoottia myös pohjasta. Yleensähän en ole höttöjen ystävä. Mutta kääretorttuihin höttö iskee kuin Nastis parhaimmillaan. Pohja ei mielestäni saa olla liian rapea, halkeileva. Ei höttö saa olla liioiteltuakaan, paitsi jos se on miehen tekemä. Meillä kun liioittelu on geeneissä. Joskus tulee jopa hätävarjeltua liioittelua.

Valiolla on ainakin mukavan kuohkea pohja, jonka kopsasin suoraan tähän. Pensselit heilumaan.


Pohja:

4 munaa
1,5 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

1,5 dl mansikoita
1,5 dl kermaa
1 dl rahkaa
sokeria maun mukaan


Vatkaa munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet. Lisää ne siivilän läpi vaahtoon puuhaarukalla sekoittaen. Levitä taikina voidellulla leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Paista 225 asteessa uunin keskiosassa n. 7 min. Kumoa pohja sokerilla sirotetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Survaise mansikat nopeasti sauvasekoittimilla, sattumia pitää jäädä. Vatkaa kerma ja sekoita täytteen aineet. Levitä täyte pohjalle ja kääri rullalle leivinpaperin avulla.
--------------
Ai niin. Ehdotan käymään sivuilla Yearbookyourself. Tässä meikäläinen vuonna 1976. Taisin herättää naapurit naurullani.

10.11.2008

Miten valmistetaan täydellistä kaalipataa?

Kun nyt olen aloittanut tämän sarjan, niin annetaan sille jatkoa. Eli miten valmistaa kunnon...

Aikaisemminhan on käyty perusteellisesti läpi muutama perusjuttu, viime aikoina mm. risotto ja makaronilaatikko. Jos hyvin käy, saan tällä jutulla jonkun tekemään kaalipataa. Makaronilaatikon kohdalla palaute oli nimittäin mahtavaa. Kävin moikkaamassa baaritiskin toisella puolella työskentelevää kaveriani, joka minut nähtyään otti jääkaapista eväsboksin ja pyysi arvaamaan, mitä se piti sisällään. No en arvannut, mutta makaronilaatikkoa oli syntynyt erään jutun innotuksella. Erinomaisen hyvää työtä Chef Maksa-Allas. Toinen kaverini tunnusti, ettei aikaisemmin ollut ollut erityinen risoton ystävä. En minäkään ennen kuin opin valmistamaan sitä.

Mutta entäs se paras kaalipata sitten?


Perusjutut. Valkokaali, porkkana, sipuli, valkosipuli. Koska kyseessä on kuitenkin kaalipata, olisi varsin suotavaa, että ruoassa käytettäisiin kaalia. Valkokaali on ainoa oikea. Porkkana on ehdoton lisä ja sipulia ei sovi unohtaa. Valkosipulin kanssa pitää olla varovainen, ettei se maistu liikaa. Lähtökohtana on freesata pilkottuja kasviksia hetki voissa ja kenties hommata niihin kevyesti ruskettunut pintakin. Siitä kaikki alkaa. Eri asia sitten on, kuinka pieniksi kasvikset kuuluu pilkkoa...

Jauheliha. Lampaasta jauhettu liha on ylivoimaista. Olette varmaan kuulleet lammaskaalista. Aivan ehdoton ruokalaji, joka aina yllättää. Ihan kuin hyvä kirja, jonka voi lukea uudestaan ihan kuin ei olisi sitä ennen nähnytkään. Lampaan voi tietty korvata sialla ja naudalla, tai jos haluaa heittäytyä oikein hulppeaksi, voi lihan korvata soijarouheella. Tai rantapalloilla ja kumiankoilla. Jauheliha kannattaa ruskistaa pannulla ja sen voi maustaa kevyesti suolalla ja pippurilla. Ja ehdottomasti kunnon roiskaisulla Dijonia.

Riisi. Tähän en ole löytänyt vielä varmaa suosikkiani, mutta tällä hetkellä joku simppeli puuroriisi tuntuu parhaalta. Kaalipadan ei tarvitse olla steriiliä sairaalatavaraa, jossa jokainen aines erottuu omaksi kokonaisuudekseen. Hieman möhevä riisi kokoaa eri osaset kivasti yhteen. Riisin voi korvata myös ohrasuurimoilla. Se ei ole suuri synti.

Mausteet. Jos meiramin unohtaa, voi hypätä Tenoon. Yhtä kylmää kyytiä tulee saamaan. Ilman meiramia kaalipata on turhaa kuin Rudolf-kulta ilman punaista nenäänsä. Viime aikoina olen ymmärtänyt, että jauhettu neilikka kaalipadassa saa sukkani pyörimään jaloissa. Se herättääkin ihmetystä isälläni, joka silloin tällöin lainailee sukkiani. Ainakin hän tietää, milloin poika syö kaalipataa. Tapahtuma jaksaa aina naurattaa äitiäni. Kunnon liemi on tietysi myös kaalipadan perusta. Saa sen korvata vedellä ja liemikuutioillakin, sillä itsekin tulin, näin ja tein näin. Liemi saa määrällisesti lähes peittää muut ainekset.

Hapot. Kuten monissa muissakin ruoissa, tässäkin sopiva loraus väkiviinietikkaa tekee myrskyn rauhansilmään. Kuten ennenkin olen sanonut, etikka antaa luonteelle sopivan lorauksen särmää.

Makeus. Siirappi. Kaalipata kaipaa makeutta kuin possu joulunjälkeistä elämää ja perinteinen tumma siirappi on siihen osuva ratkaisu. Hätärinä mainio on balsamicosiirappi, jota allekirjoittanut joutui käyttämään. Siirappi otti hatkat muuttopuuhissa kuten niin monet muutkin kuivakaappini helmet. Balsamicosiirapin lisäksi viljelin joukkoon vielä muutaman murusen ruokokidesokeria.

Avec. Puolukkasurvos/puolukkahillo, ruisleipä, maito. Eivät kaipaa selittelyjä.

Liedellä. Pitkä ja hidas hauduttelu. Kaalipata ei todellakaan valmistu alle puolessatoista tunnissa.

Mitähän unohtui? Periaatteessa ei mitään, mutta pataa voi jalostaa heittämällä mukaan esimerkiksi smetanaa, pekonia ja hapankaalia. Siitä ehkä myöhemmin, jos vielä joskus jaksan tänne kirjoittaa.

9.11.2008

Uneksin jo paistellessani



Hasselpähkinä-suklaahippukeksit
(aika monta keksiä)


11 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
3 tl ruokasoodaa
1,5 tl suolaa
500 g margariinia
2 dl sokeria
2,5 dl ruokosokeria
4 tl vaniljasokeria
4 munaa
200 g tummaa suklaata
200 g vadelma-karpalosuklaata
1 dl hasselpähkinärouhetta

Sekoita jauhot, kaakao, sooda ja suola. Sulata margariini, anna hieman jäähtyä ja sekoita joukkoon sokerit ja munat yksitellen vatkaten. Lisää jauhoseos siivilän läpi. Rouhi suklaat ja lisää hasselpähkinöiden kanssa taikinaan. Ota lusikalla taikinasta knöllejä leivinpaperille ja anna hieman levitä. Paista 175-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Julkinen eläin

Im sorry!


Kohde: My gayest friend

Aika: Week ago.

Syy: Jostain kumman syystä sain muutaman sihijuoman nautittuani päähän, että entrecote on naudan niskaa. Heh. Aikamoista. Olin kuitenkin jalomielinen ja päätin olla lyömättä asiasta vetoa, enhän halunnut viedä kaveriltani 80 euroa. Kovasti hän olisi kuitenkin halunnut vedon lyödä. Hyvityksenä tästä lupasin kuitenkin tunnustaa julkisesti tyhmyyteni.

6.11.2008

Ihan kuin en ikinä laittaisi takkiani selkänojalle!

Kenenkään on turha tyrkyttää minulle kuminaleipää, en syö sitä. Mielestäni jokaisessa leivässä, jota leipätiskeillä myydään, pitäisi olla isoilla kirjaimilla merkittynä "ÄLÄ OSTA TÄTÄ, SISÄLTÄÄ KUMINAA". Se ei vaan kuulu leipään, yrittäkää ymmärtää.

Muuten kumina kyllä maistuu. Varsinkin kaaliruoissa, erityisesti padoissa, se jopa herättää ihannoivaa kunnioitusta. Ai miten jotkin ainekset voivatkin osua yksiin. Joskus aikoinaan keittiöharjoittelupaikkani kunnioitettu keittiömestari Harry Sillilän Paroni Finland kutsui minut lieden ääreen ja näytti muhivaa keitostaan. "Tiedätkös Possu, mikä mauste tekee gulassista gulassin?" No enpä tiennyt, mutta siitä lähtien olen sen aina muistanut. Joka siis väittää tehneensä gulassia, eikä ole siihen kuminaa laittanut, ei ole gulassia nähnytkään. Paronia on nimittäin uskominen. Vaikkakin tuppasi tuo myös leipään kuminaa laittamaan, mutta en minäkään voi ihan kaikkea omaksua.

Ja maustetaanhan tuolla myös viinaa. Onhan niitä kaikenlaisia kumina-aperitiivejä yritetty tyrkyttää, mutta olen yleensä kaatanut ne huomaamattomasti vieressäni istuvan mieshenkilön takintaskuun. Mitäs on moukka ja ottaa ravintolan pöytään selkänojalle takkinsa. Ihan niinkuin se ikinä tilaisi mitään tai muutenkaan nauttisi seurasta! Hiton Mauri.


Seuraavaan keitokseen kuuluu myös kumina. Joku jo epäili, olenko mahdollisesti sekoittanut meidän kotokuminamme jeeraan, mutta en ole. Kyllä curryyn voi suomenkuminaakin laittaa, vaikka kuinka mauritiuslainen resepti olisikin. Laitanhan minäkin karjalanpiirakoihin välillä täytteeksi perunaa, eikä peruna kyllä loppupeleissä ihan Karjalasta ole kotoisin. Toisin kuin Aira Samulin, jota en myöskään leivälleni laittaisi.



Katkarapucurry (Mauritius) (3–4 annosta)

2 cm inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianteria
1 tl kuminaa
1 tl chilijauhetta
½ rkl kurkumaa
1 sipuli
öljyä
1 prk tomaattimurskaa
2 dl vettä
½ rkl sokeria
½ sitruunan kuori raastettuna
1 kanelitanko
200 g katkarapuja
reilusti suolaa
kourallinen korianteria



Raasta inkivääri ja murskaa valkosipulit. Sekoita kulhossa korianterin, kuminan, chilijauheen ja kurkuman kanssa. Pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää hieman öljyä, kaada pannulle mausteseos ja freesaile pari minuuttia. Lisää tomaattimurska, vesi, sokeri, pestyn sitruunan kuori ja kanelitanko. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia. Lisää katkaravut, mutta älä keitä enää. Lisää suolaa makusi mukaan. Ripottele päälle hienonnettua korianteria ja tarjoa riisin kanssa.

4.11.2008

Juomaa ja sirkushuiveja

Jokainen saa ihan itse päättää, lähteekö Venezuelaan maistelemaan autenttista Tisanaa. Suomen Venezuelan suurlähetystö antoi 23.9.2008 tiedotteen, mitä kaikkea hauskaa Venezuela matkustajalle tarjoaa. Kiteytettynä seuraavia huveja:
  • kaappauksia
  • poliisien tekemiä ryöstöjä
  • merirosvoryöstöjä
  • huumekauppaa
  • liikennekaaosta
  • huonokuntoisia liikennevälineitä
  • tulenarkoja mielenosoituksia
  • maanjäristyksiä
  • rankkasateita
  • maanvyörymiä
  • villejä meduusoja
  • denguekuumetta
  • keltakuumetta
  • malariaa
  • erinäisiä hepatiitteja
Eli ei nyt oikeasti mitään vaarallisuuksia, mitkä esimerkiksi 2. linjalla eivät olisi arkipäivää. Vaikka alue onkin hieman rauhoittunut poismuuttajien ansiosta.


Tisana

3/4 l kuivaa kuohuviiniä esim. cavaa
1 l passionhedelmämehua
2½ dl kivennäisvettä
3/4 dl sokeria
sitruuna
appelsiini
karambola


Mittaa maljaan kuohuviini, hedelmämehu, kivennäisvesi ja sokeri. Sekoita hyvin ja lisää ohueksi viipaloidut appelsiini ja sitruuna. Anna makujen tasaantua jääkaapissa vähintään tunti. Koristele karambolasiivuilla.

2.11.2008

Kummitus?


Noin. Nyt alkaa näyttää kodilta. Tervetuloa poikkeamaan, keitän kahvit. Ei vaan... olen siitä surkea kokkailija, etten juo kahvia, joten en siis osaa keittääkään sitä. Mutta silti saa tulla.

Äsken tapahtui vähintäänkin outoja. Tanssahtelin rannassa ja napsin tapani mukaan epämääräisiä kuvia. On vaikea ymmärtää, mikä seuraavaan kuvaan tullut hahmo on, mutta minulla ainakin nousee karvat pystyyn. Siis mitä hittoa?

31.10.2008

Kuin poskipääni ollessani surullinen

Pimeällä keskiajalla munkit hoitivat ihmisiä suolaluolissa, joissa hienonnetusta suolakivestä tullut pöly sekoittui hengitettyyn ilmaan. Hoito tehosi mm. atooppiseen ihoon. Jossain vaiheessa lamppu välähti ja ymmärrettiin, että suolakaivosten työntekijät kärsivät muita harvemmin hengityselinsairauksista. Tämän välähdyksen ansiosta keskiaika muuttui valoisaksi ja kaikki halusivat väen väkisin suolakaivoksiin töihin. Kyllä siellä varmasti oli mukavaa.

Ihan noin lähtökohtaisesti: suola on hyvää. En urputa liiasta käytöstä, sillä itse käytän kohtuuttomasti. Syön juuri niitä asioita, mitkä tässä mielessä saisi unohtaa. Mutta vältä sinä ainakin näitä herkkuja:
  • fetaa
  • säilöttyjä oliiveja
  • aurinkokuivattuja tomaatteja
  • suolakurkkuja
  • ryppyperunoita
Oho, katsos vain ryppyperunatkin pääsi mukaan. Tuo Kanariansaarten loiriakin veskumpi perinneruoka. Maistelun jälkeen jano pääsee yllättämään, mutta jano sammuu tietysti muutamalla oluella. Asiasta seuraa hieno yhtälö, joka kertoo, että suola lihottaa. Hyvin simppeliä näennäislogiikkaa.

En taatusti olisi ryppyperunafani ilman hyviä kastikkeita. Yksinäinen ryppyperuna maistuu yhtä onnettomalta kuin poskipääni ollessani surullinen. Mojoa kehiin.



Papas arrugadas con mojo –
Ryppyperunat ja mojokastike

800 g perunoita (kiinteitä)
vettä
2½ dl merisuolaa

Pese perunat hyvin. Laita vettä kattilaan ja lisää suola, kun vesi kiehuu. Vettä saa olla niin paljon, että perunat juuri ja juuri peittyvät. Keitä kypsiksi. Kaada vesi pois ja laita kattila uudestaan levylle. Pyörittele perunoita, kunnes kaikki kosteus haihtuu niistä. Nyt perunat alkavat hiljalleen rypistyä. Syö kuorineen mojon kanssa. Ryppyperunat maistuvat erityisen hyviltä rasvaisen pihvin kanssa, mutta ne voidaan tarjota ihan itsenäisenä naposteltavanakin.

1 tomaatti
3 valkosipulinkynttä kuorittuna
1 rkl valkoviinietikkaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus chiliä
ripaus mustapippuria
1 tl korianteria
1–1½ rkl sokeria
1½ dl oliiviöljyä

Tee tomaattiin ristiviilto ja kasta se muutamaksi sekunniksi kiehuvaan veteen. Poista kuoret ja kanta. Laita tehosekoittimeen valkosipulien, valkoviinietikan, sitruunamehun, chilin, korianterin ja sokerin kanssa. Aja tasaiseksi. Lisää oliiviöljy ohuena nauhana tehosekoittimen käydessä. Kastike ei kaipaa välttämättä suolaa, sillä perunat ovat suolaisia. Mojon voi kaataa joko perunoiden päälle tai sen voi tarjota erikseen kiposta.

28.10.2008

Dios, patria, libertad

Finnmatkojen asiakaspaperiin, Loma-lehteen, kehittelin muutaman ruokaohjeen eri puolilta maailmaa. Toimituksen luvalla reseptit julkaistaan myös Polkkapossussa, mikäs sen mukavampaa. Saa niitä lukea lentokoneessakin, jos sellaiseen lähitulevaisuudessa pääsee.

Dominikaanisen tasavallan lihapyörykät ovat taatusti erilaisia kuin meillä Suomessa syötävät ruotsalaiset lihapullat. Jumalaisia, isänmaallisia ja vapaita! Bulgurisuurimoista saa hyvät elämät ja pullan uppopaistaminenkin on aika vinkeää. Tätä ohjetta kannattaa testata. Jopa Kenkä- ja laukkuyhtiön operatiivinen johtaja Mahatar piti näistä. Väitti muuten heittäneensä muutossa ison kasan kenkiä ja laukkuja roskiin - epäilen vahvasti.




Bulguriset lihapyörykät (3-4 annosta)

1 dl bulgurisuurimoita
400 g naudanjauhelihaa
1 rkl tomaattisosetta
2 rkl vettä
½ punasipuli
½ paprika
muutama lehti basilikaa
½ dl rusinoita
suolaa
mustapippuria
5 dl öljyä

Laita bulgurisuurimot kulhoon, lisää vettä niin, että suurimot peittyvät. Anna seistä yön yli. Jaa jauheliha kahteen osaan: 1/3 ja toiseen 2/3. Mittaa pannulle tomaattisose ja pari ruokalusikallista vettä. Lisää 1/3 jauhelihaa ja anna sen kypsyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Pilko sipuli ja paprika pieniksi kuutioiksi. Sekoita kulhossa loput jauhelihasta, sipuli- ja paprikakuutiot, hienonnettu basilika, bulgurit ja rusinat. Mausta suolalla ja pippurilla. Ota kämmeneen pari ruokalusikallista bulguri-jauhelihaseosta, muovaile palloksi ja litistä vähän. Tee syvennys, täytä se kypsällä jauhelihalla ja muovaile kiinni. Uppopaista rypsiöljyssä. Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

25.10.2008

R.I.P.

Hei hei uusi elinympäristö!

Tiedän. Muuttaminen on rankkaa. Jos hyviä puolia haetaan, kohde on kivalla paikalla: 39 sekunnin päässä oleva Aurajoki on kuitekin parasta Turussa ja sen rannalla käyskentely vielä parempaa. Mutta miksi kirjoittaa tällaista ruokablogiin?! Ei aavistustakaan. Muuttomiehet saapuvat noin 10 tunnin päästä ja silloin kaikki on valmista poiskannetavaksi.

Hei hei hyvin palvellut keittiöni. Jos osaisin kirjoittaa sinulle muistopuheen, en kirjottaisi. Olit liian hyvä ystävä, vaikkakin olisit voinut edes joskus laittaa tavarasi niille kuuluville paikoille ja ehkä edes kerran viikossa pestä käyttämäsi astiat. Muistelen sinua silti lämmöllä, sillä lämpöä lietesi antoi. Ainakin kutosella, jos ei jopa pienemmälläkin. Et turhaan pihistellyt, vaikka välillä käämisi poltitkin.

22.10.2008

1+1=3

Meikäläinen tunnustautuu holistiksi. Etuliitteitä voi keksiä erilaisia, mutta jos ne unohdetaan, olen yhä edelleen holisti. Holismi on käsitteenä ruoanlaiton lähtökohta: kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Asiaa voi valaista vaikka esimerkillä: raaka makaroni on aikamoista kuraa ihan tuosta vaan syötynä, mutta kun siihen lisää vaikka yksi pieni komponentti eli vesi ja makaronin keittäminen siinä, niin johan alkaa säkenöidä. Sofistikoituneemmat lukijani ymmärtävät ehkä paremmin ajatuksen, että kokonaisuuteen syntyy ns. emergenttejä ominaisuuksia, joita ei esiinny yhdessäkään sen osassa sinänsä yksin.

Voidaan kuitenkin unohtaa edellisen kappaleen liiallinen lätistely, sillä tämä ruoka valmistuu melkein kuin itsestään ilman suurempia ambitioita. Eikä tarvi edes olla holisti. Vaikka tämä ruoka onkin hyvin holistinen juttu: niin hyvin raaka-aineet auttavat toisiaan. Eikä aikakaan huimaa korvien taustoja; ruoka on valmista pastojen kypsyttyä.

Kuten aikaisemminkin olen sanonut, niin kannattaa panostaa kastikkeisiin. Ei niiden tekemistä ainakaan kannata pelätä. Toinen asia, mitä olen sanonut, on, että kuohuviiniä kannattaa juoda säännöllisesti: ensinnäkin se on järkevästi ostettuna hyvää ja toiseksi järkevästi nautittuna vielä parempaa. Jos käy todella hyvä tuuri, sitä saattaa jäädä pohjat ja mihinkäs muuhun se käytettäisiin kuin kastikkeeseen. Ah mikä ikiliikkuja.



Pastaa ja kuohuviini-kylmäsavulohikastiketta

pastaa esim. penneä

1 laakerinlehti
3/4 dl kuohuviiniä
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
tosi kevyesti valkopippuria
hipahdus fariinisokeria
voita
maizenaa
muutama siivu kylmäsavulohta
kuivattua tilliä
herneitä
parmesaania

Keitä pasta aldente.

Runttaa kattilaan laakerinlehti, viini ja liemikuutio. Keitä 3 minuuttia. Lisää kerma ja mausteet. Kiehauta. Lisää nokare voita ja suurusta maizenalla. Surauta mukaan kevyesti pienityt kylmäsavulohiviipaleet ja anna kypsyä pari minuuttia. Kruunaa tillillä, herneillä ja parmesaanilla.
Sekoita pastan joukkoon.


19.10.2008

Suppilo-vasaloora

Olen kohta kaksi viikkoa, lähes taukoamatta, huitonut nasukkaani sieniä ja hirveä. Alkaa riittää hiljalleen, ihan pieni siivu on vauvahirveä vielä jäljellä. On se vaan ihmeellistä kuinka mureaa pieni ja söpö vasa voi olla. Vaikka kyseessä oli kunnon möhkäle ulkopaistia, veti se helposti vertoja sisäfilukalle. Ihan testimielessä leikkasin pienen biitin pihviksi ja nakkasin pannulle. Olin jo suunnitellut keitteleväni lihaa muutaman tunnin rustiikkisten kasvien kanssa ja tekeväni murean padan, mutta eipä tarvinnut. Paistoa minuutti per puoli ja tuloksena ihana verinen mediummiinus. Iso kiitos Jyväskylään tästäkin ateriasta.

Pala toki oli niin iso, ettei sitä kaikkea jaksanut pihveinä syödä. Osasta siis makaronilaatikkoa. Taidankin copy-pastettaa tähän vuoden takaisen postaukseni siitä, mitä makaronilaatikossa pitää olla. Siis tyyliin: "Miten tehdä täydellinen makaronilaatikko?" Ja siitä kun korvaa jauhelihan pienillä hirvibiiteillä ja lisää joukkoon suppiloita saa aikaan mukavan syksyisen aterian.


-----
Makaronilaatikko

Minun makaronilaatikkoon kuuluu muutama pakollinen juttu:

1. Munamaito. Se on kaiken alfa ja omega, alku ja loppu. Munamaito on juuri se mikä tekee makaronilaatikosta makaronilaatikkoa. Monet korvaavat sen lihaliemellä ja sulatejuustolla. Sillä ei kuitenkaan saada aikaan oikeaa rakennetta. Makaronien pitää nivoutua yhteen valkoisella siteellä. Kauneimmillaan makaronilaatikko onkin juuri niiltä paloiltaan, jotka ovat vuoan reunoissa kiinni. Niistä ilmenee koko tämän jumalaisen ruoan syvin olemus, kaiken kattava nivoutuminen yhteen.

2. Jauheliha. Sika-nautaa sen olla pitää, se on tähän tarkoitukseen ehdottomasti maukkainta.

3. Kotisinappi. Ruittaus väkevän makeaa sinappia antaa maukkaalle sika-naudalle menoa ja meininkiä. Saa ruitata vähän enemmänkin, jos persus vaan kestää.

4. Makaroni. Keitetään lähes al dente ja sitten vuokaan. Ennen oli tapana laittaa keittämättömänä lillumaan munamaidon sekaan, jolloin tuloksena oli todennäköisesti liian kypsä makaroni. Ei sinänsä jotkut tykkää ylikypsistä makaroneista, kaikki kunnia heille. Tärkeä on kuitenkin nesteen määrä: liikaa nestettä -> liian kauan uunissa -> liian löysät makaronit. Kovaa ja rapeaa pintaa on myös vaikea saada keittämättömien kanssa.

5. Mausteet. Maustepippuri ja muskottipähkinä = must. Etymologisesti maustepippuri-sanan alkumuoto on mustpippuri, mutta sekaannusten välttämiseksi kielikeskus ehdotti aikanaan maustepippuria. Lisäksi tietysti suolaa. Maustamista voi jatkaa mm. valkopippurilla, oreganolla ja paprikajauheella.

6. Juusto. Ehdottomasti jotain hivenen voimakkaampaa juustoraastetta vuokaan päällimmäiseksi.

7. Sipuli. Sitä pitää olla paljon. Tuo nyt pätee lähes ruokaan kuin ruokaan kuten esimerkiksi tyrnimarjakiisseliin ja valkosipulijääteehen.

8. Punajuuri. Pakollinen lisuke makaronilaatikon kanssa.

9. Heinzin ketsuppi.

10. Puolukkahillo. Vähän kuin mustamakkaraan, tähänkin puolukkahillo sopii kuin otsatukka
pienelle possulle.


Siinä resepti sitten lähes olikin. Vuoka uuniin 190 asteeseen 40 minuutiksi ja vetäytymään vähintään 10 minuutiksi.


16.10.2008

P.Ossu testaa Minipimpparin




Braunilla ei ehkä tunneta Polkkaavaa Possua kovinkaan hyvin, sen verran riskipeliä on lähettää jokin laite tänne arvoitavaksi. Mielelläni toki testailen vehkeitä ja otan vastaan tuoteuutuuksia, mutta pelkkä ilmainen tuote ei saa minua kirjoittamaan asiasta kauniisti. Mutta jos minulta saa hyvän arvion, niin se on tietysti erittäin loistavaa mainosta. Eri asia on sitten Vanhan Jäkäläpään natinat: ei ole enää kellään kivaa. Rohkeasti vain paketteja Turun suuntaan.

Mutta nythän meillä on oikein mukavaa. Braun lähetti tosiaan testattavaksi MR 6550 M FP-HC:n. Kuvassa BC-HC. Olisin voinut ottaa vastaan myös R2-D2:n, C-3PO:n tai Leia Organan. Ne eivät ilmeisesti kuuluneet tuoteperheeseen. Lyhyemmältä nimeltään vehje on Multiquick Minipimer, mutta toki laite kuulostaa kehittyneemmältä, kun siinä on paljon numeroita ja kirjaimia. Se on varmasti aika loppuun hiottu kehitysversio. Tuttavallisemmalta nimeltään laite olkoon Minipimppari, sehän on loppupeleissä jutun juoni.

Kyseessä on oikeastaan sauvasekoitin, johon on ympätty mukaan laajennusosia. Idea on mielestäni oikein loistava. Sekoittimeen voi kiinnittää vispilää, silppuria, vatkainta, väännintä, käännintä, röyhistäjää, möyhistäjää, jauhajaa, kauhojaa ja vaikka mitä. Paketissa on mukana viisi vaihtoterää. Meikäläisellä meni kyllä hetki, kun sain terän paikalleen - en ole ehkä oikein parhaimmillani näissä jutuissa. Mutta jos kysytte vaikka todisteita esim. Mustanaamion, jumalan tai ei-olevaisen olemassaolosta, voin viskata parilla ajatuksella. No ei se terän paikalleen laittaminen siis oikeasta ollut vaikeaa - vaati vain pienen hokasun ja sen jälkeen terä vaihtuikin jo lähes lennossa. Neljä terää testasin ja muihin olin oikein tyytyväinen, mutta yksi kaipaa vielä kehittämistä. Ja se oli tietysti se kaikkein tärkein. Ohjekirjassa nimittäin luki, että eräällä terällä saa väännettyä juliennesuikaleta. AH JAAG. Olin vähintäänkin töpötissäni tästä, mutta turhaan: juliennet eivät olleet julienneja nähneetkään. Ei se nyt vaan oikeesti toiminut. Muissa terissä ei ollut valittamista, kaikki toimi muuten oikein kivasti.



No mitäs muuta. Erittäin hyvä juttu monitoimikoneessa on pieni astia. Siis on siinä isompikin astia, mutta se pieni on tiettyihin juttuihin käytännöllinen. Jauhantakeittiökin oli saanut koneen arvoitavaksi ja olen kyllä täysin samaa mieltä Rosmiksen ja Pepan kanssa: isossa kulhossa kun yrität vääntää pienempiä määriä jotain kastiketta esim. pestoa, joutuu kastikkee lähinnä kaapimaan nuolijalla seiniltä. Pieniä mössöjä varten minulla onkin omassa keittiössäni ollut erillinen vempain, josta en kyllä vieläkään luovu, sen verran yhteenkasvettuja kun ollaan.

Vaikka olenkin suuremman luokan elostelija ja haen esteettisiä elämyksiä myös visuaalisten kokemusten kautta, en ensimmäisenä katso ulkonäköön. Mutta Multiquick ihastutti heti. Sopivan simppeli mutta rehellisesti kaunis. Ja mikä parasta sauvakin sopi käteen kuin valettu hansikas, miten ikinä sellainen sitten sopiikaan käteen. Siis todella hyvin.

Monitoimikoneissa on silti ongelmansa. Jos keittiösi ei ole tarpeeksi suuri, tällaiset koneet hautautuvat NIIIIIIIIN kaapinpohjalle. Sinne leipäkoneen, limpsakoneen, vohveliraudan, fonduesetin ja muiden hyödyllisten laitteiden pinon jatkeeksi. Mutta jos kone saa rauhassa majailla pöydällä, tulee sitä takuulla käytettyä.

Kaiken kaikkiaan Multiquick on jeeslaite. En tarkoita tyyliin ihan jees, vaan paljon siitä parempi. Asiakashintakaan ei käsittääkseni ole mikään mahdoton. Julienne tuotti pienin pettymyksen, mutta se ei toki pilaa tuotetta. Voisin hyvinkin ostaa itse kyseisen vemputtimen. Siis vielä koekäytön jälkeenkin. Se on jo paljon sanottu.

13.10.2008

Tasan ei käy nallekarkit!

Kardemumma on jalo kasvi tai siis mauste tai siis maustekasvi. Pidän siitä ihan älyttömästi ja heittelenkin sitä välillä, mihin sattuu, mihin ei edes satu tai johonkin muuhun muuten vaan hassuun paikkaan. No, joillekin hassua, joillekin ei: kardemummaa käytetään kuitenkin paljon muuallakin kuin Pohjoismaissa pullataikinassa. Intialaiseen ruokaan olen heikkona kuin pystyynjäätynyt hyttynen korkean C:n oopperaharjoituksissa, intialaisessahan käytetään paljon mummaa.

Sahrami ja vanilja ovat kalliita mausteita, kardemumma tulee hyvänä kolmosena niiden jälkeen. Kalleuden saa aikaan käsittääkseni poimimismeneltelmä eli käsipelillä vaan. Saman kasvin palot kypsyvät eri aikaan, joten ei kai sitten ole paljon vaihtoehtoja.

Seuraava ohje on repäisty joskus jostain, milloin, miksi, en tiedä mistä. Enkä tiedä, paljonko se on muuttunut matkalla, kuinka pitkä matka on ollut ja onko se mennyt mukavasti. Mutta saaplarin herkullista vaan on. Koska tätä mielettömän hyvää hässäkkää on kaapissani reilusti yli kotitarpeiksi, voinpa vaan todeta jakkejäyhämäisesti, että tasan ei käy nallekarkit!



Kardemummaiset porkkana-ananasleivokset

2½ dl sokeria
5 munaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa
2½ tl kanelia
3 tl leivinjauhetta
225 g voita sulatettuna
2 prk ananasmurskaa valutettuna
4 porkkanaa raastettuna

kuorrutukseen:

75 g voita
4 rkl ananasmehua
5 dl tomusokeria
mantelirouhetta

Vaahdota sokeri ja munat. Sekoita jauhot, mumma, kaneli ja leivinjauhe ja sekoita murskan ja raasteen kanssa vaahtoon. Koita sekoittaa mahdollisimman vähän. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla ja levitä taikina sille. Paista vajaa 25 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Kun taikina on jäähtynyt, aloita kuorrutuksen valmistaminen. Sekoita sulatetun voin sekaan ananasmehu ja tomusokeri. Levitä kuorrute taikinan päälle ja visko pinnalle mantelirouhetta.

11.10.2008

Peace Mara-dude! Respect.

Sinun kunniaksesi mätileipiä.


Mätileivät

100 g majoneesia
250 g katkarapuja pilkottuna
1 tl dijonia
sipulia pilkottuna
loraus sitruunamehua
tilliä hakattuna
mustapippuria rouhittuna
paahtoleipää
mätiä

Sekoita majo, ravut, dijon, sipuli, mehu, tilli ja pippuri. Kokoa paahdetun leivän päälle ja lusikoi päälle mätiä.

6.10.2008

Idea alkuruoaksi: paistettua kurkkua ja suppiloita

Suomalaisissa keittiöissä kurkku käy kohtalaisen harvoin pannun kautta. Kurkku on stereotypisesti jotain raikasta, jota laitetaan salaatteihin ja hunsvautetaan leivän päälle. Mutta eihän sen tarvi näin olla. Ei varsinkaan jos katsotaan vähän suominokkaa pidemmälle.

Hyvin pikaisen Wirallisen kirjeenvaihtajan kanssa tehdyn After work- sieniretken tuloksista väänsin pari iltapalaleipää. Kävisi oikein hienosti vaikka vähän paremmankin ruokailun alkupaloiksi. Olisin laittanut vielä annosten päälle ihan pikku knöllin kevyesti vatkattua smetanaa, joka olisi ihanasti sulanut täytteen päälle, mutta sepä ei tänään tullut Possun kaapista ulos.


Paistetulla kurkulla ja suppilovahveroilla katetut leipäset

voita
puolikas valkosipulinkynsi
5 cm pala kurkkua
pieni kourallinen suppilovahveroita
2 viipaletta Perheleipureiden Ruisvarrasta (mahtava ruisleipä by the way)
2 tl vihreää pestoa
(smetanaa)

Silppua valkosipuli pieneksi, halkaise kurkku ja kaavi pikkulusikalla siemenet pois. Halkaise toinen puolikas vielä puoliksi ja sen jälkeen viipaloi kurkut pieniksi paloiksi. Paista valkosipulia ja kurkkuviipaleita hetki voissa pannulla. Lisää suppilot ja paista taas hetki. Kaada täyte lautaselle ja pyöräytä leivätkin pannun kautta, jotta nekin imevät vähän makurasvaa. Sivele pintaan kevyesti pestoa ja lisää sieni-kurkkuhäsä. Veikkaisin tosiaan, että pikku knölli smetanaa ei olisi tässä laisin pahaa.

5.10.2008

Heitetään biittii ja messutaan

En ole kovinkaan uskonnollinen, vaikka tuollaiset asiat kiinnostavatkin. Lähinnä kuitenkin tutkijan näkökulmasta. Eilen jyräytin ja paukahdin messuamaan paikkaan, joka oli selvästi profaanin vastakohta. En tiedä monelleko tällainen messuaminen on tuttua, mutta virallisesti se muodostuu muutamasta selkeästi toisistaan erotetusta osasta.

Ensimmäinen osa on Introitus. Sen aikana toimija astuu sisään messutilaan ja lähestyy kaikkein pyhintä eli juustotarjottimia. Introitukseen voi sisältyä katkelma vaikka psalmeista tai jostain Vanhan Testamentin apokryfikirjasta. Tällä kertaa otteeksi luettiin pätkä Salomonin viisauksia ja hienosti kaveri juustoa ylistikin. Kyllä kuningas tietää.

Sillä se on ihanampi kuin aurinko, ylempi kuin yksikään tähtisikermä. Jos sitä valoon verrataan, havaitaan se jalommaksi.

Sen jälkeen luettiin vielä pätkä Kansallisesta ostetusta viisauden kirjasta "Tapakset":

Pyörittele juustopaloja jauhoissa kauttaaltaan ja kasta ne sitten munaan. Erittäin hieno elämänohje sekin, olen pyrkinyt noudattamaan sitä napisematta.

Messuamisen toinen osa on Sanan liturgia, jou biittii, jossa heitetään läppää eli epistolaa ja riimitellään antifioneja. Halleluja-jaksossa kiitetään Jahia eli kaikentietävää juustogurua. Jah on lyhenne sanasta JHWH (jahve), Juustomestarien Hallitseva Wanha Heramies. Hänellä kaikki kunnia kuuluu. Evankeliumi painottui kertomaan ilosanomaa Juustoportista ja tämän hienon firman valmistamasta vuohen gruyérestä, joka on tehty kaikkien ihmisten iloksi.

Kaiken paasaamisen jälkeen päästään kaikkein tärkeimpään osaan eli Eukaristiaan. Tässä vaiheessa materia ottaa voiton sanoista ja ruumiillinen puoli manifestoituu erilaisina mielettöminä maistiaispaloina. Eukaristian aloittaa offertorium, jonka aikana messuavilta vierailta kerätään kolehti. Ei kaikkia maistiaisia sentään pyhällä hengellä kustanneta. Jotkut onnekkaat ovat saattaneet saada Jahin alaisilta ilmaislippuja, onni heille suotakoon. Mielettömän ensimmäisen maistiaispalan jälkeen kajautetaan ilmoille joiku, jossa hurmiomessuajat ylistävät Juustoportin pääjahia:

Pyhä, pyhä, pyhä On herra Juustoportti Täynnä maha ja aistit sinun kunniaasi Juustoportin Jahi korkeuksissa.

Tämän jälkeen tulee canon, joka ei suinkaan ole kopiokone, vaan täydellisen juuston pyhitysrukous. Jos pyhittäminen onnistuu ja juusto maistuu edelleen hyvältä, otetaan vielä ässänä hihasta Agnus dei eli jumalan karitsa. Tämän kertainen seisova messupöytä ei ollut karitsaa nähnytkään, sen verran kuraa oli ruoat kuulemma olleet. No eipä siinä karitsaa kyllä pitänyt ollakaan.


Mitä tästä opimme?

Turun ruokamessujen teemaksi oli valittu juustot, mistä allekirjoittanut ei ollut lainkaan pahoillaan. Juustopaloja tunki sisään lähes jokaisesta kuviteltavissa olevasta ruumiin aukosta, mikä tietty oli osittain hämmentävää. Opin myös sen, että kyseisille messuille kannattaa mennä ajoissa. Jonottaminen on tylsää, turhauttavaa, kuivaa, pitkästyttävää, yksitoikkoista, ankeaa ja ennen kaikkea epäedullista. Paitsi jos jonottaminen on hauskaa. Siksi en jonottanutkaan, vaan olin jo aamupalaa syömättömänä hyvissä ajoin ennen kymmentä messuportin takana. Kirjamessutkin bongasin pikaisesti, mutta eipä sieltä oikeastaan mitään ihmeellisyyksiä tarttunut.

Mitä muuta opimme?

Sen kaikkein tärkeimmän eli Juustoportin vuohen gruyére on tajuton tuote. On silkkaa mohomaisuutta, mikäli siihen ei tutustu paremmin. En ole pitkään aikaan innostunut mistään juustosta näin paljoa ja se on kuulkaas ihan tosi juttu.

Nyt olen kuitenkin saanut hetkeksi juustoista tarpeekseni kuten ehkä tekin.


3.10.2008

Kiisseli a la Abbas

Voisin väittää, etten ole mikään suuren suuri valmiskiisselifanaatikko. Jos kiisseliä kuitenkin ostan, käännyn lähes poikkeuksetta Ekströmsin puoleen (Oho, kuulostipas makseltulta mainokselta :D). Siitä tulee jotenkin niin mukavan kotoisia mielikuvia. Kiisselistä tulee automaattisesti mummo mieleen ja nimi vääntää mummolan jollekin aurinkoiselle pikkupaikkakunnalle, jossa aurinko paistaa ja ikkunalaudoilla näkyy pelargonioita. Ihan kuin siinä Kari Kuuvan tangossa, jossa vanha pelargonia oli mummon akkunalla, jonka alla katulaulaja turhaan punoi lemmenpaulojaan. Onneksi en muista sanoja enempää, hukkuikohan vaari siinä joskus?

Ekströmsin kiisseleitä myy oikeasti Felix Abba. Ihan ymmärrettävää, ettei tuotteen nimi ole Felix Abbas mansikkakiisseli. Se niistä mummolanostalgisoinneista ja tervetuloa silli + israelkytkökset. Mutta lämpimien mielikuvien lisäksi myös maku on kohdallaan. Vai vaikuttaakohan siihen jotenkin assosiointini?!


Kiertynyt mono II

suklaakeksejä (tai jotain muita)
vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Ekströmsin mansikkakiisseliä

Murskaa keksit vaikkapa huhmaressa mutta älä ihan muruiksi, Vaahdota vaniljakastike. Kokoa lasiin: alimpaan kerrokseen keksiä, päälle kastiketta, sitten kiisseliä ja sama uudestaan. Tämä on kiva ja helppo jälkkäri, sillä sen voi valmistaa pienellä vaivalla vaikka vieraita varten hyvissä ajoin odottamaan jääkaappiin.

30.9.2008

It's a date!

Mitä tulee mieleen taateleista?

- Lähi-Itä
- hunaja
- Arafat
- mehukas
- kuiva
- kuivempi
- Celine Dion
- sandaalit
- veteli
- kalkkuna
- kalkkunafilee
- juustot
- kalkkunafileen täyttäminen
- hiirien kapina

Arlan Esrom ambassadeur on juusto, joka haisee samalta kuin reinoni työpäivän jälkeen. Siis mukavasti märältä ja kevyen raskaasti sukkahieltä. Ideahan on selvä: mitä pahemmalta haiseva juusto sen parempi maku. Luultavasti ei päde sukkiini. No tämä Arlan Esrom on tavallisen kälviäisen makuun ehkä hieman voimakasta, mutta monet meistä palvovat voimakkaita asioita. Voihan pahna, kyllä se ainakin näin nuhanenäiselle maistui, hintsumpi maku olisi varmaan jäänyt sieraimiini pesiytyneisiin nenäliinariekaleisiin.

Ja juustojen kanssahan sopii taateli, eikös. Usein ainakin juustolautasella näkee viinirypäleitä, taateleita, suolakeksejä ja DADAA, juustoja. Oikeastaan tarkoituksenani oli tehdä pikaiseksi illalliseksi noista kaikista + kalkkunafileistä jotain sapuskaa, mutta enpä enää jaksanut, kun pitää vielä harrastaa muutakin kirjoittamista. Alkuperäinen bussissa saamani ahaa-elämys oli tehdä taatelilla ja juustolla täyttejyjä kalkkunafileitä, jotka olisi paneroitu suolakeksimuruilla ja siihen vielä seuraksi jotain kummallista viinirypälekastiketta. No, sen lisäksi, että tänään on muutakin tekemistä, unohdin kaupasta viinirypäleet ja suolakeksitkin oli päässyt loppumaan. Sain/jouduin siis jättämään pari ideaa pöytälaatikkoon, mutta voi olla, että se oli ihan hyväksi. Tämä nimittäin oli aikas makoisaa, nopeaa ja helppoakin vielä.


Taateli-juustotäytteiset kalkkunafileet

4 kalkkunafileetä (marionoitua)
2 taatelia, joista kivi/siemen poistettu
4 puolen sentin paksuista kankea Esromia

Paista fileet pikaisesti pannulla. Leikkaa jokaiseen tasku ja täytä se puolikkaalla taatelilla ja palalla Esrom-juustoa. Oikeastaan juusto kannattaa laita ensin ja taateli sitten, niin juusto ei pääse löystyttyään pakenemaan reikäsestä taskusta. Paista uunissa kypsäksi, älä kuitenkaan ylikypsäksi. Eikä sitten muuta kuin seuraksi oliiviöljytettyä salaattia ja riisiä. Ja maitoa.

28.9.2008

Saint-Nectarine

Sovitaan, että Saint-Nectarine-juusto tehdään onnellisen lehmän maidosta. Herää kysymys, miksi lehmä on onnellinen. No koska lehmä on ranskalainen. Onhan yleisesti hyväksytty tosiasia, että ranskalaiset kuvittelevat muiden haluavan olla heidän laisiaan. Niin myös nämä lehmät ja siitäkös vasta onni seuraa. Eikä asuinpaikassakaan ole mitään vikaa. Kyseiset lehmät asuvat n. kilometrin korkeudella vuorilla, joilla ruoho on vihreää, tervettä ja puhdasta. Korvanipukat koskettelevat pilviä, kun sorkat tanssivat Auvergnen rinteillä ja suu juo raikasta vuoristopurovettä. Sinänsä tämä lehmä on harvinainen ranskalainen, se juo vettä. Ranskalaisethan perinteisesti siirtyvät imetysvaiheen jälkeen suoraan viineihin. Veden litkiminen on sitten täyttä elostelua ja parempi lehmä -mentaliteettia.

Uusi ystäväni on ihanan rasvainen maalaisjuusto, joka sulaa jo kielen kärjessä. Miten lie täällä Suomessa asiat onkaan, syödäänkö paströroidusta vai pastöroimattomasta maidosta tehtyä Saint-Nectarinea. Eron pitäisi kuulemma olla kuin yöllä ja päivällä, joten säkäpeliksi menee, kun tämän juuston valitsee.

Samalla kun juusto sulaa suussa, se päästää itsestään kevyesti hapokkaan maun, joka täydentyy pähkinäiseksi, suolaiseksi ja pehmeäksi. Jälkimaku on hassua kyllä maitoinen. Ehkä vähän kupariin posahtava. Miksiköhän siitä tuli myös heinä mieleen? Viiniseuraksi menee Beaujolais. Ja meikäläinen on sinänsä vähän kumma tyyppi, että puolipehmeiden juustojen seuraksi on silloin tällöin pakko tumpata boysenmarjahilloa. Siinä taas varsinainen cocktail.


Jos olisin sinun housuissasi, maistaisin!


Jos tähän ei jää kiinni...

...niin mihin sitten?

http://www.ilmailu.org/moniajo.htm

26.9.2008

The Octacon

Aivan kammottava homma muuten: etsiskelin juuri vanhan hyvän ystäväni Chuck Norrisin nykyistä olinpaikkaa, mutta tuloksetta. Laitoin googleen hakusanaksi "find Chuck Norris" ja painoin nappia "Kokeilen onneani". Vaan kuinkas kävikään...

Karvat nousi kananlihalle ja alkoi hirvittää.


Koskenlaskijan hirviseljanka

n. 900 g hirven luista soppalihaa
vettä niin paljon, että liha peittyy
balsamicoa luraus
worcestershirea luraus
soijakastiketta luraus
kanelitanko
piparkakkumaustetta ripaus
kardemummaa ripaus
katajamarjoja muutama
merisuolaa sopivasti

Nakkaa ainekset kattilaan ja keittele hiljalleen n. 3 tuntia. Siivilöi liemi, jäähdytä ja riivi liha luista.

3 l nestettä (1,5 l vettä + 1,5 l keitinlientä)
3 porkkanaa
1 bataatti
6 perunaa
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 palsternakka
1 kanaliemikuutio
meiramia
mustapippuria
1 pkt mustaa koskenlaskijaa
(suolaa)

Mittaa kattilaan neste ja lisää kuoritut ja paloitellut porkkanat, bataatti, peruna, sipulit, valkosipulit ja palsternakka. Keittele kunnolla kypsäksi, lisää kanaliemikuutio ja muut mausteet. Sulata joukkoon koskenlaskija ja poraa sauvasekottimella samettiseksi. Lisää hirvipalat ja suolaa tarvittaessa.

22.9.2008

Tää on niin tätä!!!

Nyt on appelsiinikausi parhaimmillaan tai ainakin omena. Appelsiinit ovat makean värisiä ja loistavat kuin Naantalin kylpylä. Maastoutuvat siimevästi vaahteralehtien keltaisuuteen ja kuiskaavat korvaani perhosia. Kuulossani voi olla vikaa. Mikä on se mieletön tuoksu, joka kantautuu nokkaani, kun sitrushedelmän kuori rikkoutuu. Tuoksu tuo mieleeni Kiss Kiss -karkkien ja kalakukon villin sekoituksen, mutta hajuaistissanikin voi olla vikaa. Kaikkia tuo viehkeä aromi ei tietenkään hotsita, allergioita kun meinaa pukata. Suomalaisten kuulakausi oli muuten surkea, ei paljon pukkailtu. En muista, kuinka paljon, mutta ei paljon.

Vaikka vikoja onkin, niin vielä viallisemmaksi menee. Kuka tykkää appelsiininkuorista? Ainakin moni sisilialainen lukijani, joilta ohje on peräisin. Jottei juttu jäisi ihan vieraaksi heillekään, niin laitetaan nyt ensin se tähän senegaliksi.


Caramellizonardi buccia d'arancia

2 arancios
6 dl di zucchero


Lavare le arance molto bene nel piatto di detersivi e un pennello e risciacquare bene. Tagliare la parte superiore e inferiore tagliate. Fileore buccia del frutto tagli di carne e la pelle superficie dall'alto verso il basso. Premere le arance attentamente tutte le succo estratto. Tagliare la buccia di un mezzo cent soirere larghezze. Inoltre, il guscio bianco-sezione deve superare l'amarezza di distanza. Ryöppere gusci tre volte in acqua bollente ogni volta 3 minuti cambia acque. Versare il spremere del succo d'arancia in un altro tegame, e fate bollire. Più lentamente si fondono in 5 ½ dl zucchero succo rifiuti. Altre los suicaleros cuoridoles e boilore 15-20 minuti. Prendete suicaleros fuori del buco liemesto secchio e inserire un piatto a raffreddare. Versare il fine di zucchero papere de pane e roundare rivestite con suicaleros candito.

Ja sitten koreaksi:


Karamellisoidut appelsiininkuoret

2 appelsiinia
6 dl sokeria


Pese appelsiinit erittäin hyvin astianpesuaineella ja harjalla ja huuhtele hyvin. Leikkaa ylä- ja alapäästä viipale pois. Fileoi kuoret leikaten hedelmälihan ja kuoren pintaa pitkin ylhäältä alaspäin. Purista appelsiineista tarkasti kaikki mehu talteen. Leikkaa kuoret n. puolen sentin levyisiksi soiroiksi. Seuraavaksi kuoren valkoisesta osasta pitäisi saada liika karvaus pois. Ryöppää kuoret kolmeen kertaan kiehuvassa vedessä joka kerta 3 minuuttia aina vedet vaihtaen. Kaada puristamasi appelsiinimehu toiseen kattilaan ja kiehauta. Lisää hiljalleen sulatellen 5½ dl sokeria mehun joukkoon. Lisää kuorisuikaleet ja keittele 15-20 minuuttia. Ota suikaleet pois liemestä reikäkauhalla ja laita jäähtymään lautaselle. Kaada loppu sokeri leivinpaperin päälle ja pyörittele tahmaiset suikaleet sokerissa.

18.9.2008

Vanha pangasiuspää natisee

Jos joskus olen puhunut pangasiuksen puolesta, olen varmaan ollut kevyessä pasuunassa tai muuten vaan syyntakeettomassa mielentilassa. Pangasius on siis etupäässä Vietnamista tuleva makean veden vaalea kala, jota usein näkee verrattavan kuhaan. Mukava eväkäs sinänsä, että kalatiskiin päätyvistä paloista ei löydy ruodon ruotoa.

Mutta että verrataan kuhaan?!?!?! Mitä helvettiä? Vaikka moni keittiömestari olisikin jäänyt pangasiuskoukkuun, niin haistatan huilut, katkon ne ja tungen yhtä mustaan paikkaan kuin se paikka, josta pahin haistamani huilu on tullut. Pangasius on totaalisen syvältä ja ainoa positiviinen asia ruodottomuuden ohella on hinta. Tosin kuhafileestäkin saa ruodot pois viidessä sekunnissa, joten se pangasiuksen toisesta valtista.

Asia on kaivertanut meikäläistä jo sen verran pitkään, että päätin tehdä tänään pientä empiiristä komparatiivista kenttätutkimusta kvalitatiivisin metodein. Parasta tässä lähestymistavassa on, että alkuun minulla voi olla joku hauska hypoteesi, kuten että pangasius on paskaa. Hypoteesi on kuitenkin mukautuva ja jos tulen toiseen tulokseen, voinkin päättää, että pangasius onkin hyvää. Tai ehkä tässä tutkimuksessa maksimissaan hyvää paskaa. Erittäin tärkeää on, että tutkija pääsee mahdollisimman lähelle tutkimuskohdettaan eli kuhaa ja paskaa ja hänellä on siihen/niihin kontakti. En nähnyt asiaa juurikaan ongelmalliseksi, vaikka kontakti jäikin hyvin platoniselle jyrkänteelle.

Päätin siis heittää uuniin kaksi kalaa samalla ohjeella - koska olette niin fiksuja, arvasittekin jo varmaan, että sinnehän meni kuha ja pangasius.

Lopputulos oli aivan mieletön yllätys ja olenkin ihan töpötissäni: kuha oli nimittäin sarvipaholaismaisen hyvää ja pangasius maistui totaaliselta paskalta. Aika yllättävää tosiaan. Harvemmin muuten jää kala syömättä, mutta tällä palasella voin pyyhkiä pahalta haisevan naapurini kainalot, tulee siitäkin sentään jotain uusia tuoksuja hissiin.

Mutta kuten sanottua, kuha oli hyvää, joten tällä ohjeella tekemään. Valmista n. 20 minuutissa ja siinäkin aktiivista tekoaikaa muutama minuutti.



Pesto-katkaraputäytteiset kuharullat

2 kuhafileetä
lusikallinen pestoa
isompi lusikallinen majoneesia
pienempi lusikallinen raastettua parmesaania
katkarapuja
rucolaa
oliiviöljyä

Knyllaa uuni kuumenemaan 190 astetta. Sekoita pesto, majo, parmis ja sulatetut ravut. Levitä fileen päälle, rullaa ja kiinnitä cocktailtikulla. Heitä uuniin n. 13 minuutiksi. Kaada käteen oliiviöljyä, hiero käsiä yhteen, ota tassuusi reilusti rucolaa ja pyöritä palloksi. Tarjoa kalan kanssa. Peruna-palsternakkamuusikaan ei tee pahaa, mutta sitten voit unohtaa 20 minuutin valmistusajan.

Ja jos joku haluaa tosi hyvän kastikkeen tähän, niin suosittelen voista siiderikastiketta. Nostanpa senkin nyt vaikka tähän messiin vanhasta postauksesta.


Voinen siiderikastike

1 dl kuivaa omenasiideriä
½ kanaliemikuutio
2 dl kermaa
1/3 sitruunan mehu
ripaus sokeria
maizenaa
50 g voita vähintään
(suolaa)

Mittaa kattilaan siideri ja lisää liemikuutio. Kiehauta. Lisää kerma ja kiehauta taas. Purista sitruunan mehu ja ripauta mukaan hieman sokeria. Suurusta maizenalla ja lisää voi. Tarkista suola.