19.2.2019

Luomu on uusi musta – maineelliset viestit sinkoilevat luomuruokaa kulutettaessa

Luomuruokaa ympäröi huomattavan vahva mainesymboliikka, ilmenee Vaasan yliopiston uudesta väitöstutkimuksesta.  Luomun suosijoihin liitetään sosiaalisesti arvostettuja ominaisuuksia kuten hienostuneisuutta, varakkuutta ja epäitsekkyyttä. Markkinoinnin alalta väittelevän KTM Petteri Puskan mukaan luomu vaikuttaisikin olevan ”uusi musta” – tätä havaintoa markkinoijien, kauppiaiden ja yhteiskunnallisten toimijoiden ei kannattaisi sivuuttaa.
Kuluttajat usein kertovat suosivansa luomuruokaa maukkauden, terveellisyyden ja eettisten seikkojen vuoksi. Epäily siitä, että tämä ei olisikaan aivan koko totuus, sai Petteri Puskan tekemään aiheesta väitöskirjan.
– Huomasin, että ihmiset tuntuivat jotenkin kovaäänisesti tuovan esiin luomun suosimistaan. Se aina särähti vähän korvaan, ja sai miettimään, miksi näin toimitaan, perjantaina Seinäjoella väittelevä Puska valottaa syitä väitöstutkimuksen aloittamiseen.
Petteri Puskan väitöskirja tarkastetaan ensi perjantaina, kuvaaja: Nina Harjunpää

Vaasan yliopistoon tehdyssä väitöstutkimuksessa tutkittiin luomukuluttamisen maineellista signaaliarvoa ja mainesymboliikkaa useista eri näkökulmista ja eri menetelmiä käyttäen.  Nämä iittyivät esimerkiksi tuotevalintojen tekemiseen, ruokanäytteiden miellyttävyyden arviointiin ja kuluttajamielikuviin.
Tutkimuksessa aktivoitiin koehenkilöiden statusmotiivit siten, että tutkittavat eivät sitä itse tiedostaneet. Aktivoinnin jälkeen he alkoivat suosia valinnoissaan enemmän luomuvaihtoehtoja. Vaikutukset eivät rajoittuneet vain tuotevalintoihin. Kun tutkimuskohteille oli uskoteltu, että heitä tarkkaillaan, luomuna tarjottu ruokanäyte jopa maistui paremmalta.
Huomionarvoista tässä on se, että ruokanäyte ei todellisuudessa ollut edes luomua vaan ihan perinteisin menetelmin tuotettua. Ruoan kuluttajat vaikuttaisivat siis kääntyvän herkästi vihreiksi, kun maine on pelissä, Puska sanoo.
Puskan mukaan luomuun kytkeytyvästä mainesymboliikasta saattaa olla apua yritettäessä kasvattaa luomutuotteiden menekkiä.
Statusvihjeiden korostaminen luomun myyntiympäristöissä ja näkyvämmät myyntipaikat saattaisi olla kokeilemisen arvoinen ensiaskel sellaisissa toimissa, Puska ehdottaa.
Hänen mukaansa maineellisia vaikuttimia ei tule unohtaa markkinoitaessa kestäviä tuotteita yleisemminkin - esimerkiksi sähköautoja.
Kuvituskuva, lähde: Pixabay


Luomua suosimalla voit saada kunnioitusta osaksesi – tai sitten et

Luomukulutuksen maineellinen signaaliarvo ei kuitenkaan ole samanlaista kaikkialla. Tähän huomioon liittyy Puskan mukaan eräs väitöksen mielenkiintoisimmista löydöksistä.
- Pääkaupunkiseudulla miesvastaajien keskuudessa toteutetussa tutkimuksessa luomufanilta vaikuttanutta miestä yhtäältä kunnioitettiin ja toisaalta jopa kohdeltiin suotuisasti, kun taas Etelä-Pohjanmaan maaseudulla toteutetussa identtisessä tutkimuksessa tulokset olivat käytännössä päinvastaiset – ei kunnioitettu, eikä kohdeltu suotuisasti, naurahtaa keskeltä Etelä-Pohjanmaata eli Seinäjoelta kotoisin oleva Puska.
Tämä nostaa esiin kohderyhmäajattelun tärkeyden. Luomua ei ehkä kannata markkinoida samoin argumentein kaikille ja kaikkialla.
Yleisellä tasolla luomun suosijoihin liitettiin kuitenkin monia sosiaalisesti arvostettuja piirteitä, kuten hienostuneisuutta, varakkuutta ja epäitsekkyyttä, hän toteaa.
Mistä luomun statusarvossa sitten mahtaa olla kyse?
- Kestävinä ja hintavina vaihtoehtoina luomun suosiminen saattaa tarjota kuluttajille paikan signaloida muille epäitsekkäästä luonteenlaadustaan sekä taloudellisista resursseistaan – samaan tapaanhan ympäristöystävällisten, huomiota herättävien ja suhteellisen hintavien hybridiautojen tärkeimpien ostosyiden on osoitettu olevan maineellisia, Puska huomauttaa.

Ilmiö on paljon luomua laajempi

Puskan mukaan ilmiö ei koske vain luomua. Ihmiset ovat läpi aikakausien halunneet näyttäytyä mahdollisimman epäitsekkäinä.
Viimeaikaisissa some-keskusteluissa on useasti tullut vastaan termi hyvesignalointi: maahanmuuttoa puolustaneiden ihmisten tai vaikkapa feminismiä tukevien miesten todellisia motiiveja on kyseenalaistettu vastapuolen toimesta, hän lisää.
Puskan mukaan ihmisellä on syvälle juurtunut taipumus – ja monesti vieläpä tiedostamattomasti vaikuttava – pyrkiä saamaan kunnioitusta muilta, ja (näennäisen) pyyteettömät teot ovat siihen eräs väylä.
- Pohjoismaat saattavat olla otollinen ympäristö tällaiselle ”prososiaaliselle statussignaloinnille”, sillä täällä materialistinen pröystäily ei välttämättä ole samalla tavalla arvostettua kuin se joissain toisissa kulttuureissa ehkä on.  Muiden hyväksi toimiminen saattaa olla se kaikkein tehokkain keino saada kunnioitusta, Puska toteaa.
Väitöskirja on syntynyt osana poikkitieteellistä MainGreen-konsortiohanketta, jossa Puska työskenteli tutkijana. Väitöksen muodostavat artikkelit on julkaistu AppetitePsychology & Marketing ja Journal of Food Products Marketing -tiedelehdissä.

Lisätiedot:

Puska Petteri (2019). Organic is the new black: Sending and interpreting reputational signals in the context of organic food choices. Acta Wasaensia 415. Väitöskirja. University of Vaasa. Vaasan yliopisto.

18.2.2019

Valloittavat vegeburgerit

En kyllä yhtään mieltäni pahoittanut, kun Valloittavat vegeburgerit -kirja saapui hentoihin hyppysiini. Osa blogini lukijoista on saattanut havaitakin, että silloin tällöin Possu valmistaa kasvispihvejä missionaan löytää se täydellinen. Monta hyvää olen jo valmistanut, mutta The One on vielä hakusessa.

Nina Olssonin Valloittavat vegeburgerit -kirja toimikoon oppaanani tällä täydellisen vegepihvin etsimisretkellä.


Kirjassa esitellään kaikenlaista vegepurilaisiin liittyvää. Useita erilaisia pihvejä, kastikkeita, tahnoja, pestoja, lisukkeita ja sämpylöitä. Ohjeista tarjotaan usein myös vegaaninen vaihtoehto, jotkin ovat jo suoraan vegaaneille sopivia. Esimerkkinä vaikkapa rawmesan, jonka tarkoituksena on olla jotain parmesaaniin vivahtavaa. Monien käyttämä raastettu manteli toimii yleensä oikein hyvin pastan päällä, mutta pystyn kyllä maistamaan pinjasiemenistä, ravintohiivasta ja valkosipulista valmistetun rawmesanin toimivuuden.

Burgereista mm. sahrami-freekeh-burgeri, grillattu munakoiso-nuudeliburgeri ja tryffelinmakuinen burgereiden kuningatar saavat huomioni. Sitten on vielä kaikki nuo ohjeet pikkelöityyn inkivääriin, kimchiin, muhammaraan, limetti-zhugiin ja vaikka mihin hauskaan. Erittäin mielenkiintoinen opus.

Kirja etenee Euroopan pohjois- ja eteläosien kautta Lähi-Itään ja Afrikkaan, josta matka jatkuu Aasiaan ja tietty myös Amerikkaan. Maantieteellisesti etenevä esitystapa miellyttää itseäni paljonkin, matka pysyy mielenkiintoisena ja yllätyksiäkin tulee tasaisen epätasaisesti. Vai maistuisiko vegaaninen fetatahna, nyt sellainenkin on näköjään olemassa?!


Nimeke: Valloittavat vegeburgerit – Meheviä kasvispihvejä, sämpylöitä, kastkkeita ja suussasulavia lisukkeita
Tekijä: Olsson, Nina
Kustantaja: Kirjapaja
Sivut: n. 160
ISBN: 978-952-354-008-8
Ilmestyminen: 3/2019

Arvostelukappale saatu kustantajalta.

17.2.2019

Tagliatellea ja saksanpähkinä-persiljapestoa

Uuh, aah ja miu. Heti suosikkipastojeni joukkoon. Aivan mahtava pähkinäinen meininki, joka lämmittää kuin kasa karvahattuja kasvoilla.


Tämä italialainen ruoka tulee Campanian pääkaupungista Napolista, jossa saksanpähkinälle on annettu kunnia, joka sille kuuluu. Resepti on italialaiseen tapaan jälleen hyvinkin yksinkertainen, eikä ainesosia ole liikaa. Pastaksi kannattaa valita jokin hieman leveämpi nauha, jossa on hyvin tarttumapintaa kastikkeelle, esimerkiksi pappardelle tai tagliatelle. Ensimmäinen olisi ehkä ihanteellinen, mutten sellaista jaksanut alkaa väsäämään, ja tagliatellea sattui olemaan valmiiksi kaapissa.

Saksanpähkinköistä pasta saa mukavan maun, kunhan et valitse vanhoja eltaantuneen karvaita yksilöitä. Pähkinöistä pastaan tulee myös reilusti hyviä rasvoja ja rakennetta. Joskus olen lisäillyt pastoihini saksanpähkinäöljyä, sekin on aikas herkkua.

Taste.comissa tutustuin johonkin saksanpähkinäisen pastan ohjeeseen. Mennään siis sillä innoituksella. Periaatteessahan tässä tehdään saksanpähkinä-persiljapesto, jota jatketaan hiukan kermalla. Ei mikään laiduttajan pasta.


Tagliatellea ja saksanpähkinä-persiljapestoa

150 g saksanpähkinöitä
2–3 valkosipulinkynttä
30 g sulatettua voita
nyrkillinen persiljaa
0,5 dl raastettua parmesaania
1 dl oliiviöljyä
0,5 dl kermaa
0,5 dl pastan keitinvettä
suolaa ja mustapippuria

350 g tagliatellea (tai pappardellea)
sitruunamehua

Paahda pähkinöitä paistinpannulla 3–4 minuuttia välillä käännellen. Älä päästä palamaan, hieman saa tulla väriä. Pilko valkosipulit ja hakkaa persilja. Laita voi, valkosipulit, persilja, parmesaani ja 4/5 pähkinöistä kulhoon ja pyöräytä sauvasekoittimella. Ala lisätä hiljalleen oliiviöljyä, näin valmistuu pesto. Kaada kattilaan kerma, keitinvesi sekä juuri valmistamasti pestotahna ja anna kiehahtaa. Mausta reilulla suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta ohjeen mukaan, valuta ja laita takaisin kattilaan. Sekoita saksanpähkinätahna mukaan. Kokoa kahdelle lautaselle ja laita annosten päälle loput pähkinät kevyesti rouhittuina ja persiljaa. Päälle voi puristaa vielä hieman sitruunasta mehua.



14.2.2019

Rahkainen kasvislasagne ja täsmäviini

Tämä on hieman erilainen lasagne. Jo pelkästään sen vuoksi, että perinteinen juustokastike on korvattu rahkan ja sitruunamehun sekoituksella. Tästä tietysti seuraa se, että ohje soveltuu hieman happamamman ruuan ystävälle. Kuten siis esimerkiksi meikäläiselle, joka rakastaa sitruunaa. 

Alkuperäinen ohje on nähtävissä sivustolla www.rosaviinijaruoka.fi. Hieman tein alkuperäiseen muutoksia, sillä kaipasin inan enemmän nestettä ja hitusen myös makeutta hapanta tasapainottamaan. Ja lisää basilikaa. Tiputin myös alkuperäisen reseptin paistoaikaa 10 minuutilla. Muuten olen julkeasti copypastettanut alkuperäistä ohjetta tähän.


Rahkainen kasvislasagne

Tomaattikastike:

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 tlk tomaattimurskaa (400 g)
1,5 dl vettä
1,5 tl sokeria
1,5 tl suolaa
1,5 tl jauhettua chiliä
0,5 tl mustapippuria

Muut täytteet:

2 paprikaa

1 munakoiso
oliiviöljyä
1 tl suolaa

200 g herkkusieniä

1 tl rosmariinia
1/2 tl mustapippuria
250 g rahkaa
puolikas sitruuna
puolikas ruukku basilikaa

lasagnelevyjä
150 g juustoraastetta


Kuumenna uuni 250 asteeseen. 

Valmista tomaattikastike. Pilko sipulit ja freesaa hetki oliiviöljyssä. Lisää tomaattimurska, vesi ja mausteet ja anna kiehahdella hiljalleen 30 minuttia välillä sekoitellen. 
Pilko paprikat neljään lohkoon, poista siemenet ja kanta ja laita uunipellille ja uuniin noin vartiksi tai niin kauaksi, että kuoret alkavat hiljalleen saada mustia läikkiä. Poista kuoret ja viipaloi hieman pienemmiksi. 
Leikkaa munakoiso pitkittäissuunnassa puoliksi ja sitten ohuiksi siivuiksi. Laita kippoon 1 rkl oliiviöljyä ja 0,5 tl suolaa ja pyörittele viipaleet siinä. Jätä maustumaan. 
Leikkaa sienet viipaleiksi. Kuumenna pannu, lisää öljy ja paista sienet ruskeiksi. Mausta rosmariinilla, suolalla ja mustapippurilla. 
Lusikoi rahka kulhoon. Raasta sitruunan keltainen kuori joukkoon ja purista myös puolikkaan sitruunan mehu ja sekoita. Hienonna basilika ja lisää se rahkaan.
Kokoa lasagne. Levitä lasagnevuoan pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta ja aseta sen päälle kerros lasagnelevyjä. Laita levyille rahkaseosta, lado päälle kasviksia ja sieniä ja välillä juustoraastetta. Jatka kerrosten kasaamista. Jätä rahkaseos ylimmäksi kerrokseksi. Ripottele sille vielä lopuksi juustoraaste.
Paista lasagnea 200-asteisessa uunissa noin 3540 minuuttia. Peitä foliolla, jos pinta uhkaa tummua liikaa.
Juomaksi täsmäviini eli portugalilainen 2u Duas Uvas, joka on hinta-laatusuhteeltaan löytö: 7,98€. Kirsikkahilloinen, kevyen suklainen, hennon tamminen. Eli siis kepeää makeutta vastapainoksi ruuan pirteälle happamuudelle. 


Kirjoitus on tehty yhteistyössä Cisa Drinks Oy:n kanssa. 

3.2.2019

Taco bowl ja kuinka valmistat soijarouheen maukkaaksi

Erilaiset kulhojutut ovat olleet jo vähän aikaa ilmiö; tätä meitsin tuotosta voisi ihan hyvin kutsua myös lautaseksi. Mutta koska menen kaikessa hiustyyliä ja pukeutumista myöten muodin mukana, olkoon tämä nyt bowl. 

Moni tuskailee soijarouheen kanssa. Miten siitä ihan oikeasti saa maistuvaa?! Helposti. Tässä olevalla ohjeella et mene vikaan, joten paina tämä myös mieleesi. 




Taco bowl (vege)

soijarouhetta
keltasipuli
valkosipulinkynsi
pico de galloa
guacamolea
maustamatonta jugurttia
salaattia
isoja tortilloja

Soijarouhe

3 dl tummaa soijarouhetta
3 rkl oliiviöljyä
2,5 dl kasvislientä
2 rkl soijakastiketta
juustokuminaa
(savu)paprikajauhetta
oreganoa
suolaa
pippuria

Pyörittele soijarouhetta hetki öljyssä pannnulla, lisää kasvisliemi ja anna sen imeytyä rouheeseen. Mausta soijakastikkeella, juustokuminalla, savupaprikajauheella, oreganolla, suolalla ja pippurilla. Muista, että soija on jo valmiiksi suolaista. 


Lisää sekaan jo valmiiksi paistamasi keltasipuli ja valkosipuli. 



Pico de Gallo

muutama kypsä tomaatti tai hieman enemmän kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
tuoretta chiliä
½ limetin mehu
reilusti korianteria tai lehtipersiljaa
suolaa

Pilko tomaatit, sipuli, valkosipulit ja chili. Purista sekaan limetin mehu ja lisää myös hakattu korianteri. Lisää vasta juuri ruokailua ennen suola. 


Guacamole

2 avokadoa
puolikas keltasipuli
2 kynttä valkosipulia 
1 rkl limen mehua
1 tomaatin liha (eli sisäkalut poistettu lusikalla)
(tabascoa)
suolaa

Muussaa avokadoliha haarukalla. Lisää pilkotut sipulit, limehu, tomaatti, muutama tippa tabascoa ja vähän suolaa. 

Tortillat

Paloittele isot tortillat neljään osaan ja paista pannulla hetki, näin saat niihin hieman ryhtiä. 






1.2.2019

Mitä jäi käteen Grüne Woche -messuilta Berliinistä?

Suomalainen ruoka haki vientiinsä uutta nostetta Berliinin kansainvälisillä Grüne Woche -messuilla 18.–27.1.2019. Kyseinen tapahtuma on maailman suurin vuosittainen ruoka-alan, elintarvikkeiden sekä maatalous- ja puutarha-alan messutapahtuma. Suomi oli tänä vuonna messujen pääkumppanimaa teemalla Aus Der Wildnis (Villistä luonnosta). 


Suomen omasta messuhallista päävastuun kantoi Maa- ja metsätaloustuottajain keskusjärjestö MTK. MTK:n lausuttuna tavoitteena yhteistyölle oli, että elintarvike- ja puutuotevientiin satsaavien suomalaisyritysten asemat Saksan markkinoilla paranevat ja matkailu eri puolille Suomea kasvaa. Myös painetta uusille avauksille on, sillä MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan mukaan ilman kannattavaa ruokavientiä koko ruuantuotannollamme on edessä taantuma. Suomen kotimarkkinoiden varaan kun ei nykyisellä tuottajahintarakenteella voi elintarviketeollisuus tulevaisuuttaan rakentaa.

Messujen aikana yli 80 suomalaista yritystä toi tuotteensa ja palvelunsa näkyvästi Grüne Wochelle. Koska tämä Polkkapossu-blogi on vahvasti turkulainen, niin todettakoon, että myös Lounais-Suomi oli vahvasti esillä Lounais-Suomen yhteisosastolla, jonka toteutuksesta vastasivat Varsinais-Suomen MTK sekä Loura-kaupungit Turku, Uusikaupunki, Rauma ja Pori. Tuotteitaan ja palveluitaan markkinoivat muun muassa Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Leipomo Rostén, Palmusto ja Munax. 

Suomen teemana oli Villistä luonnosta. Kuvassa metsän villit alkuperäisasukit vaanimassa mustikkariistaa.


Birkkalan speltillä on vientiä

Mukana messuilla oli ensimmäistä kertaa aivan mainio Birkkalan tila, joka on voittanut spelttituotteillaan useita palkintojakin. Ja jos minusta olisi kiinni, voittaisi lisää. Esimerkiksi spelttihelmistä saa tehtyä vaikka mitä hauskaa ja spelttimannasta tulee ehkä jopa universumin maistuvin mannapuuro. Allekirjoittanut on käyttänyt spelttiä lisäksi mm. piirakoihin, pizzoihin, erilaisiin leipiin, lettutaikinaan, joulupuuroon, salaatteihin jne. You name it!

Tilan isäntä, Simo Larmo, oli messujen loputtua onnellinen mutta väsynyt. Silti jaksoi vielä vaihtaa muutaman sanan kanssani.

- Käteen jäi hyvä maku. Birkkala-brändi toimii myös Saksan markkinoilla ja tuotteille on selvä kysyntä. Meille tuli myös muutama liidi, joiden kautta nyt olisi mahdollista päästä parempaan jakeluun Saksassa. Tämä oli meille ensimmäinen ulkomaan messu ja tältä pohjalta on hyvä jatkaa mihin tahansa toiseen messutapahtumaan, kertoo Larmo.

- Nyt Birkkalan tuotteita on saatavilla myös Berliinissä Kaufhaus des Westens -tavaratalossa, joka on Lontoon Harrodsin jälkeen Euroopan suurin tavaratalo. Tuotteita on tulossa mahdollisesti muutamaan muuhunkin elintarvikekauppaan Saksassa. Toiveita on laajentaa myös Aasian markkinoille. 

Larmo epäilee, että pohjoiset kasvuolosuhteet tuovat pienen lisäedun speltin makuun. 

- Messuilla tuli aika selkeä viesti tuotteistamme: niissä on äärimmäisen hyvä maku! Toki Saksassa on paljon paikallista tuotantoa, mutta siltikin pystymme erottautumaan. Birkkalassa tehdään tuotteet omalla myllyllä hieman omaan tyyliin. Näillä messuilla maistui saksalaisille eniten mannaspelttijauhoista sekä spelttihiutaleista tehdyt puurot. Myös spelttihelmet olivat heidän suuhunsa todella kiinnostava tuote, Larmo kertoo.

Birkkalan tilan kojulla kävi kuhina, kun messuvieraat ihastelivat spelttipuuroja. Kuva: Simo Larmo.

Kyselin vielä Simolta, josko jotain jäi hampaankoloon, tai jäikö omaa suoritusta ajatellen ehkä jotain parannettavaa.

- No ehkä se, että otetaan huomattavasti enemmän myytävää varastoa mukaan, jos samaisille messuille mennään. Nyt loppui ihan kesken, Larmo naurahtaa. 


Polkkapossussa on maisteltu spelttiä ennenkin:


Ruis-spelttileipäset.