Miten valmistetaan täydellistä kaalipataa?

Kun nyt olen aloittanut tämän sarjan, niin annetaan sille jatkoa. Eli miten valmistaa kunnon...

Aikaisemminhan on käyty perusteellisesti läpi muutama perusjuttu, viime aikoina mm. risotto ja makaronilaatikko. Jos hyvin käy, saan tällä jutulla jonkun tekemään kaalipataa. Makaronilaatikon kohdalla palaute oli nimittäin mahtavaa. Kävin moikkaamassa baaritiskin toisella puolella työskentelevää kaveriani, joka minut nähtyään otti jääkaapista eväsboksin ja pyysi arvaamaan, mitä se piti sisällään. No en arvannut, mutta makaronilaatikkoa oli syntynyt erään jutun innotuksella. Erinomaisen hyvää työtä Chef Maksa-Allas. Toinen kaverini tunnusti, ettei aikaisemmin ollut ollut erityinen risoton ystävä. En minäkään ennen kuin opin valmistamaan sitä.

Mutta entäs se paras kaalipata sitten?


Perusjutut. Valkokaali, porkkana, sipuli, valkosipuli. Koska kyseessä on kuitenkin kaalipata, olisi varsin suotavaa, että ruoassa käytettäisiin kaalia. Valkokaali on ainoa oikea. Porkkana on ehdoton lisä ja sipulia ei sovi unohtaa. Valkosipulin kanssa pitää olla varovainen, ettei se maistu liikaa. Lähtökohtana on freesata pilkottuja kasviksia hetki voissa ja kenties hommata niihin kevyesti ruskettunut pintakin. Siitä kaikki alkaa. Eri asia sitten on, kuinka pieniksi kasvikset kuuluu pilkkoa...

Jauheliha. Lampaasta jauhettu liha on ylivoimaista. Olette varmaan kuulleet lammaskaalista. Aivan ehdoton ruokalaji, joka aina yllättää. Ihan kuin hyvä kirja, jonka voi lukea uudestaan ihan kuin ei olisi sitä ennen nähnytkään. Lampaan voi tietty korvata sialla ja naudalla, tai jos haluaa heittäytyä oikein hulppeaksi, voi lihan korvata soijarouheella. Tai rantapalloilla ja kumiankoilla. Jauheliha kannattaa ruskistaa pannulla ja sen voi maustaa kevyesti suolalla ja pippurilla. Ja ehdottomasti kunnon roiskaisulla Dijonia.

Riisi. Tähän en ole löytänyt vielä varmaa suosikkiani, mutta tällä hetkellä joku simppeli puuroriisi tuntuu parhaalta. Kaalipadan ei tarvitse olla steriiliä sairaalatavaraa, jossa jokainen aines erottuu omaksi kokonaisuudekseen. Hieman möhevä riisi kokoaa eri osaset kivasti yhteen. Riisin voi korvata myös ohrasuurimoilla. Se ei ole suuri synti.

Mausteet. Jos meiramin unohtaa, voi hypätä Tenoon. Yhtä kylmää kyytiä tulee saamaan. Ilman meiramia kaalipata on turhaa kuin Rudolf-kulta ilman punaista nenäänsä. Viime aikoina olen ymmärtänyt, että jauhettu neilikka kaalipadassa saa sukkani pyörimään jaloissa. Se herättääkin ihmetystä isälläni, joka silloin tällöin lainailee sukkiani. Ainakin hän tietää, milloin poika syö kaalipataa. Tapahtuma jaksaa aina naurattaa äitiäni. Kunnon liemi on tietysi myös kaalipadan perusta. Saa sen korvata vedellä ja liemikuutioillakin, sillä itsekin tulin, näin ja tein näin. Liemi saa määrällisesti lähes peittää muut ainekset.

Hapot. Kuten monissa muissakin ruoissa, tässäkin sopiva loraus väkiviinietikkaa tekee myrskyn rauhansilmään. Kuten ennenkin olen sanonut, etikka antaa luonteelle sopivan lorauksen särmää.

Makeus. Siirappi. Kaalipata kaipaa makeutta kuin possu joulunjälkeistä elämää ja perinteinen tumma siirappi on siihen osuva ratkaisu. Hätärinä mainio on balsamicosiirappi, jota allekirjoittanut joutui käyttämään. Siirappi otti hatkat muuttopuuhissa kuten niin monet muutkin kuivakaappini helmet. Balsamicosiirapin lisäksi viljelin joukkoon vielä muutaman murusen ruokokidesokeria.

Avec. Puolukkasurvos/puolukkahillo, ruisleipä, maito. Eivät kaipaa selittelyjä.

Liedellä. Pitkä ja hidas hauduttelu. Kaalipata ei todellakaan valmistu alle puolessatoista tunnissa.

Mitähän unohtui? Periaatteessa ei mitään, mutta pataa voi jalostaa heittämällä mukaan esimerkiksi smetanaa, pekonia ja hapankaalia. Siitä ehkä myöhemmin, jos vielä joskus jaksan tänne kirjoittaa.