Sovitaan, että Saint-Nectarine-juusto tehdään onnellisen lehmän maidosta. Herää kysymys, miksi lehmä on onnellinen. No koska lehmä on ranskalainen. Onhan yleisesti hyväksytty tosiasia, että ranskalaiset kuvittelevat muiden haluavan olla heidän laisiaan. Niin myös nämä lehmät ja siitäkös vasta onni seuraa. Eikä asuinpaikassakaan ole mitään vikaa. Kyseiset lehmät asuvat n. kilometrin korkeudella vuorilla, joilla ruoho on vihreää, tervettä ja puhdasta. Korvanipukat koskettelevat pilviä, kun sorkat tanssivat Auvergnen rinteillä ja suu juo raikasta vuoristopurovettä. Sinänsä tämä lehmä on harvinainen ranskalainen, se juo vettä. Ranskalaisethan perinteisesti siirtyvät imetysvaiheen jälkeen suoraan viineihin. Veden litkiminen on sitten täyttä elostelua ja parempi lehmä -mentaliteettia.Uusi ystäväni on ihanan rasvainen maalaisjuusto, joka sulaa jo kielen kärjessä. Miten lie täällä Suomessa asiat onkaan, syödäänkö paströroidusta vai pastöroimattomasta maidosta tehtyä Saint-Nectarinea. Eron pitäisi kuulemma olla kuin yöllä ja päivällä, joten säkäpeliksi menee, kun tämän juuston valitsee.
Samalla kun juusto sulaa suussa, se päästää itsestään kevyesti hapokkaan maun, joka täydentyy pähkinäiseksi, suolaiseksi ja pehmeäksi. Jälkimaku on hassua kyllä maitoinen. Ehkä vähän kupariin posahtava. Miksiköhän siitä tuli myös heinä mieleen? Viiniseuraksi menee Beaujolais. Ja meikäläinen on sinänsä vähän kumma tyyppi, että puolipehmeiden juustojen seuraksi on silloin tällöin pakko tumpata boysenmarjahilloa. Siinä taas varsinainen cocktail.
Jos olisin sinun housuissasi, maistaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti