Turkkilainen kalajuttu

Joskus kuviteltiin, että aprikoosin alkukoti olisi Armeniassa, tuossa Jerevanin kabukiteattereiden luvatussa maassa. Tieteellinen nimi lanseerattiin väärän tiedon mukaan, joten aprikoosista tuli Prunus armeniaca eli Armenian luumu. Väärässä oltiin: kun Armeniassa vasta keksittiin vappunaamarit ja sähkökärpäslätkät, kiinalaiset olivat jo vuosituhannet viljelleet aprikoosia. On ne vaan niin... kiinalaisia.

Muinaisenglantilainen unikirja vuodelta 1974 "Dreams and they piggly dancing explanations" kertoo, että kun näet unta aprikoosista, unelmoit onnesta. Kukapa ei? Paitsi Freud, joka nähdessään unta onnesta, unelmoikin aprikoosista. Turkkilaisilla taas on huippuhyviin asioihin liittyvä sanonta bundan iyisi Sam'da kayisi eli maailmassa on vain yksi tätä parempi asia ja se on Damaskoksen aprikoosi. Ja turkkilaiset sentään tietävät. Nimittäin, reilatessani Ranskaa joskus teininä ristiin rastiin, tutustuin Montpellierissa turkkilaiseen sivuvirkaiseen sivukirjaston hoitajattareen, jonka tärkein teesi koski masturbaatiota: mitä väärää siinä voi olla, että harrastaa seksiä itselle erittäin rakkaan ihmisen kanssa (mopo -> kädet -> häpeä -> miu).

Pistetään siis omena-aprikoosisoseeksi. Tai hilloksi, miten vaan. Turkkilaisen hyvää siitä ainakin tuli ja huomenaamuna ladon sitä aamiaiskulhooni maidon ja myslin seuraksi.


Omena-aprikoosihillo

reilu puolitoista kiloa omenoita (valkeakuulas)
200 g kuivattuja aprikooseja
3 dl vettä
2,5 tl vaniljaesanssia
n. 4 dl sokeria

Poista omenoista kodat ja pilko neljään osaan. Ei tarvi kuoria. Huuhtele aprikoosit ja pilko pienemmiksi paloiksi. Keitä kattilassa kaikkia aineksia yhdessä miedolla lämmöllä noin tunti. Soseuta sauvasekoittimella.