Joulu tuli jo Polkkapossusta puhumattakaan

Voi Peter Tosh, Ave Maria, Paavi, Anne Sinnemäki ja Ari Vatanen, nyt lähti. Polkkapossu koki kuumia aaltoja uuden hienon ystävävänsä Poppamiehen seurassa. Nyt on pakko hihkua: meikäläinen on ensimmäinen, toinen, kolmas ja myyty!

Poppamies lähestyi minua pienen Polkkapossutukipaketin muodossa ja palkaksi siitä myin sieluni. Pieni hinta tuesta sanoi jalkapuoli kädettömälle, kun kainalokeppi otti Ritolat. Tukipakettiin kuului mm. sipsejä, sinappia, kastiketta ja vaikka mitä.



Ja mitä sipsejä? Voi superlatiivin synonyymi ja aka-kaverialiakset. Blair's Original Habanero Chips. Pakko myöntää kyynis-pessimistinen sipsimaailmankatsomukseni, mutta yleisesti ottaen sipsit on aika turhia. Vasta dippi saa ne maistumaan jos sekään. Mietiskelin ensin, mitäköhän kunttakintteä tällä kertaa minulle tyrkytetään, noita tulisia sipsejä kun on tavannut rekkalastillisen sylillisessä. Mutta Poppamiehen sanaan voi luottaa. Heitänpä tähän pikku lainauksen sivuilta: "aloittelijoiden kannattaa hiukan varovasti maistella, mutta kun makuun pääsee kiinni niin savuinen aromi yhdessä tajunnan räjäyttävän kuumuuden kera saa sinut koukkuun kerta toisensa jälkeen".



Seuraavassa tarkka kuvaus siitä, mitä näin, koin, kuulin, haistoin, maistoin menettäessäni Blair's habanerosipsineitsyyteni:

Mustapohjainen punaisia, keltaisia ja oransseja sävyjä kietova pussi oli edessäni. Tiesin valitsevani vaarallisen tien jo silloin kun mietin sen avaamista. Pian napani avasi sen puolestani. Jos napani olisi oikea napa, eikä mystinen suursyömäriolio, olisin saattanut pelästyä tapahtunutta sekä tulevaa napaan vetämistä. Mutta ei, olen jo karaistanut sikopaimennettava - en pelästy juuri mistään saati sitten pelkäisin. Tosissani. Empatian vuoksi ehkä. Voimakkaan painostava haju tunki kärsääni ja tunsin ensimmäiset viitteet Elysiumin kenttien kirkkaasta läsnäolosta. Edessäni oli jotain voimakasta muutenkin kuin lihasmassaltaan. Tällaiseen raa'an pehmeään läsnäoloon olin viimeksi törmännyt kerhossa, kun viisivuotiaana sain kyytiä ensirakkaudeltani. Hyvin kylmää. Mutta tässä oli jotain erilaista, helvetin kuumaa. Kuinka viettelevää, mutta kuitenkin niin julmaa kaikessa voimassaan.

Pelkkä tuoksu ei kuitenkaan riittänyt minulle, kuinka se olisi voinutkaan. Tunsin itseni ja otin yhden käteeni, mursin sen ja laitoin pienen pienen hippusen kielelleni. UAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Olin löytänyt kauan kadoksissa olleen kaksoisveljeni, joka synkkänä ja myrskyisenä syntymäyönä annettiin rikkaalle vahtimestarille kiitokseksi housusäilytyksestä. Kummalliset vanhemmat, mietin, mutta minun oli pakko saada lisää. Halusin sitä kuin mies tärkkelystä vain voi haluta. Hullussa adrenaliinipöllyssä otin loppupalan suuhuni ja annoin palaa. Ihan tajutonta. Tehokkaan tulista, mutta armollisen autuasta. Olin päässyt Faustiksi Faustin paikalle.

Pakko silti myöntää, että ensimmäiset sipsit meni tunnustellessa. Tulisuus oli niin voimakasta, että hetken kesti aistia muita makuja. Kun pahimmasta parhaimmasta päästiin yli, olinkin jo totaalisen koukussa. Tulisuuden ohella mukaan tuli juuri sopiva savun maku, joka oli viimeistään se viimeinen sinetti. Sipseistä tuli osa tajuntaani ja aloin kokea asioita niiden kautta. Liekö peyotella ollut asiaan jotain tekemistä, sen verran hämäräksi toiminta alkoi mennä. Lopetettuani syömisen, kieleni alkoi hauskasti kutista ja voi olla, että se jopa hieman puutui. Silmistäni vuosi vettä ja poskeni hehkuivat tulikuuman suomiauringon alla. Fysiologiani huusi nestettä, mutta tiesin, että ainoa oikea ratkaisu olisi uusi kourallinen sipsejä ja Janne Tulkin Sinisen taivaan sateenkaari. Tässä tapauksessa kourallinen muuttui kolmeksi ja Tulkki menetti merkityksensä. Kuka kaipaisi tulkkia, kun voi olla itse osa kokonaisuutta. Korvani tuntui pyörivän ja aloin jo hieman pelätä mahdollisia haittavaikutuksia. Seuraavaksi vasen silmäni alkoi nykiä ja olin varmasti aika hauskan näköinen euforisessa tuskassani. Tässä vaiheessa päätin lopettaa - vielä kun oli pieni tajunnanhippunen jäljellä. Kävin niin lähellä kuilua, että ystäväni saivat posttraumaattisia stressireaktioita. Tarjoan heille lohduksi habanerosipsejä.

Muita Poppamiehen tuotteita en ole vielä ehtinyt maistaa, mutta tulisen ystäviä kehotan ehdottomasti ostamaan kyseistä tuotetta.