Voisin väittää, etten ole mikään suuren suuri valmiskiisselifanaatikko. Jos kiisseliä kuitenkin ostan, käännyn lähes poikkeuksetta Ekströmsin puoleen (Oho, kuulostipas makseltulta mainokselta :D). Siitä tulee jotenkin niin mukavan kotoisia mielikuvia. Kiisselistä tulee automaattisesti mummo mieleen ja nimi vääntää mummolan jollekin aurinkoiselle pikkupaikkakunnalle, jossa aurinko paistaa ja ikkunalaudoilla näkyy pelargonioita. Ihan kuin siinä Kari Kuuvan tangossa, jossa vanha pelargonia oli mummon akkunalla, jonka alla katulaulaja turhaan punoi lemmenpaulojaan. Onneksi en muista sanoja enempää, hukkuikohan vaari siinä joskus?
Ekströmsin kiisseleitä myy oikeasti Felix Abba. Ihan ymmärrettävää, ettei tuotteen nimi ole Felix Abbas mansikkakiisseli. Se niistä mummolanostalgisoinneista ja tervetuloa silli + israelkytkökset. Mutta lämpimien mielikuvien lisäksi myös maku on kohdallaan. Vai vaikuttaakohan siihen jotenkin assosiointini?!
Kiertynyt mono II
suklaakeksejä (tai jotain muita)
vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
Ekströmsin mansikkakiisseliä
Murskaa keksit vaikkapa huhmaressa mutta älä ihan muruiksi, Vaahdota vaniljakastike. Kokoa lasiin: alimpaan kerrokseen keksiä, päälle kastiketta, sitten kiisseliä ja sama uudestaan. Tämä on kiva ja helppo jälkkäri, sillä sen voi valmistaa pienellä vaivalla vaikka vieraita varten hyvissä ajoin odottamaan jääkaappiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti