23.1.2008

Jäkäläpää sanoo: aika suolaista touhua!

Henkihievärissä raahasin flunssaisen räkää, ektoplasmaa ja muita ruumiin eritteitä valuvan raatoni kauppaan ja ponnistin ylähyllyltä paketin Snellmanin paistovalmiita kotletteja. Anti olla sitten viimeinen kerta. Ei hyvää päivää Snellman! Onko laadunvalvonta pettänyt, vai onko ne pihvit ihan oikeesti niin suotanan suolaisia. Ja minä vielä pidän kyseisestä natriumkloridista. Hei haloo, kuuleeko perheyrityksen johto, porras tai jopa johtoporras? Piiskaa teille ja ankarasti. Toivottavasti ette pidä siitä.

Kokemus herätti mietteitä.

Noutaja alkaa riuhtoa nilkasta, jos päivässä vetää 200 g suolaa. Harmillista vaan, että se on niin hyvää. Jos sitä voi mausteena pitää, on se aivan ylivoimainen ykkönen. Olen kyllä huomannut, että kykenen vähentämään helposti käyttämäni suolan määrää. Jo kolmessa viikossa pystyn tottumaan vähäsuolaisempaan ruokaan: siis edellyttäen että ensin kärvistelen mielettömissä vieroitusoireissani hallusinoiden suolajärvistä ja -aavikoista.

Jokainen on varmaan kuullut urbaanilegendan, että runsas suola ei tee eetua terveenkään verenpaineelle. Ei se kyllä pelkkä legenda ole - joskus vaan hymyilyttää, kun ihmiset sitä hohkaavat ruokapöytäkeskusteluissaan. Se on vähän samanlaista perisuomalaista smooltookkia kuin sääkeskustelutkin. Seuraavan kerran kun törmäät ruokapöydässä suolakeskusteluun voit viedä sen uudelle tasolle ja kertoa, MIKSI suola ei tee hyvää verenpaineelle.

Pelkistettynä: ruokasuolan eli siis natriumkloridin natrium sitoo nestettä, jolloin verisuonet supistuvat ja veren on hankalampi kulkea. Hyvin pelkistettynä siis. Asiaa voi auttaa syömällä esimerkiksi hedelmiä, marjoja ja pähkinöitä, raaka-aineita jotka sisältävät runsaasti kaliumia. Se kun toimii natriumin eräänlaisena vastakappaleena. Suolaturvotukseen siis kilo parapähkinöitä, johan tulee helmi olo. Tai ei.

Miten suolaa sitten voisi vähentää? Yleensä ensimmäinen neuvo on unohtaa suola keitinvesistä, sillä sen lisääminen on vain tapa. Paskapuhetta sanon minä, uskokoon ken haluaa. Vaikkakin perunoihin se ei kuulemma edes imeydy, en kyllä ymmärrä miksei muka. Joku on taas huijannut. Keitinveteen lisätään suolaa myös sen takia, että perunat eivät halkeilisi: tällöin perunoiden osmoottinen paine on pienempi kuin keitinveden. Sama pätee muuten myös kananmunien keittämiseen. Mutta joka possukeittiössä keittelee esim. porkkanoita ilman suolaa, saa lähteä karmit paukkuen pihalle. Jos siis jää kiinni.

Paljon on myös melua yrteistä. Vähennä suolaa, lisää basilikaa, timjamia, oreganoa, meiramia, salviaa ja vaikka mitä. No ei se kyllä huono idea olekaan ja runsaaseen yrttien käyttöön pitäisi pyrkiä, vaikkei suolaa yrittäisi edes vähentää. Lipstikka on perusyrteistä tässä kontekstissa ehkä kaikkein jaloin. Otin sitä viime kesänä äidin yrttitarhasta muutaman pöheikön ja kuivasin. Käyttöä löytyy. Tietyllä määrällä lipstikkaa voi lähes korvata liemikuution. No nehän ne vasta suolapesäkkeitä ovatkin, mutta niin käteviä käyttää.

Minun kohdallani ehkä helpoin tapa vähentää suolaa on leipoa leipä itse. Sitä harrastelenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Toki laitan taikinaan suolaa ripauksen, mutta koitan saada makuja aikaan erilaisilla pähkinöillä, rouheilla ja siemenillä. Tietty myös yrteillä.

14 kommenttia:

  1. Tulipa kerran sellainen vastaan, että perheen suolan karttaminen johti siihen, etteivät lapset saaneet riittävästi natriumia.

    Minä vaihdoin muutamia vuosia sitten vallan Maldoniin, sillä kun on taipumus maistua paremmalta vähemmällä.

    VastaaPoista
  2. Juu ei sekään hyväksi oo. Kyllä suolaa tarvitaan siinä missä rasvaakin (lue:kuohukermaa). Maldonista en oo ikuna kuullutkaan. Mutta googletan.

    VastaaPoista
  3. Ääh, tyhmä minä. Oonhan kuullu... sitähän käytetään ravintoloissa sormisuolana.

    VastaaPoista
  4. Toinen suolan ystävä ilmoittautuu! Pikaisella laskemisella meidän kaapistamme löytyy neljää erilaista suolaa, myös sitä Maldonia. Hamstraisin mielelläni lisääkin, esim. ruususuola kuulostaa mielenkiintoiselta.
    Sellainen keino on vähentää suolankäyttöä, että murustelee ruokaan noria. En ole itse tuota harrastanut, kun siis tykkään ihan suolasuolasta. Mutta nori on noin muuten hyvää.

    VastaaPoista
  5. Noria. Ei pöllömpi idea, Matleena. Testaukseen.

    Ja siinä vaiheessa kun ostaa ruususuolaa, pitää tietysti ostaa myös intiaanisokeria. Jossain tv-ohjelmassa oli muuten juuri juttua erilaisista sokereista. Olikohan Kuningaskuluttaja, Mot vai 4400?! No joka tapauksessa oli mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  6. Heihei, Osaisitko antaa vinkkiä paahdetun valkosipulikastikkeen tekoon?

    Itse olen huomannut, että vähemmällä suolalla pääsee, kun ripottelee sen vasta ruaan päälle. Näin se maistuu voimakkaammin, eikä sitä tarvitse sohottaa liikaa...

    VastaaPoista
  7. Minäkin tykkään kyllä ihan suolasuolaisesta, mutta noriajatus on mielettömän hyvä! Tänks, Matleena. Taas. :-)

    VastaaPoista
  8. Sohvi, voisin osata, jos vähän tarkennat. Minkä kanssa haluaisit syödä sitä? Haluatko kermaisen version vai jotain ihan muuta?

    Jams, No siitä se varmaan tulikin.

    Muuli, "Noria, siis mitä noria?"

    VastaaPoista
  9. Possu, "Tässon ostari, meidän pitää jäädä!"

    VastaaPoista
  10. Korealainen suolattu nori se vasta hyvää onkin ;)

    VastaaPoista
  11. Meinasin sellaista kermaista versiota, mutta jouduin turvautumaan omaan mielikuvitukseen, kun lauantaina jo kokkailin :) Ohje olisi vaatinut vähän jalostusta, mutta kyllä sillä kastikkeella yhden pihvin alas sai.

    Toimisikohan nuo paahdetut valkosipulit jonkin sorttimentin punaviinikastikkeen kera?

    VastaaPoista
  12. Hmmm, miksipä ei toimisi. Toki äkkiä mietittynä, kermaisessa versiossa voisi ajatella toimivan paremmin. Mutta eihän punkku ja valkosipuli voi olla vihollisia.

    VastaaPoista