Pottulastui

Näyttäisi siltä, että perunalastuohjeen metsästys vielä jatkuu. Luulin jo löytäneeni täydellisen, kun katselin Virosta ostamani kirjan reseptiä. Tulos oli kuitenkin semi. Ihan jees, muttei ylimääräistä torvisoittoa. Mahtaako asia vaan olla niin, että uppopaistaminen on ainoa oikea tapa tehdä perunlastut? Vai olisiko jollain hyvää uunilastuohjetta?

Joku vuosi sitten oli hirmuista hötkyntää terveettömistä perunalastuista. Ruotsalaistutkimus väitti, että perunalastut sisältäisivät vaarallisia määriä syöpää aiheuttavaa akryyliamidia. Tiedä sitten, mahtoiko asia vaikuttaa suomalaisten sipsikäyttäytymiseen. Ei ainakaan minun, ostan niin megaministi sipsejä. Jos joku ei kuitenkaan halua elää akryyliamidin pelossa, niin seuraavilla keinoilla voi vähentää paniikkiaan:

1) Osta sokerimittari ja valitse perunoita, joissa on sokeria enintään 0,3% massasta. Sokeripitoisuutta voi tarkastella myös paistotestillä. Yleensä tummemmaksi tulevassa perunassa on enemmän sokeria. Tai sitten paistoit sitä turhan kauan, pölhö.
2) Älä käytä pottuja, joita on säilytetty alle 6 asteen lämpötilassa. Tarkkaile siis perunan tietä heinähatulta vilttitossulle ja huolehdi, että lähikaupassasi ei ole liian kylmä. Tee sinne vaikka nuotio.
3) Pese perunaviipaleet lämpimässä vedessä, jotta edes osa sokerista huuhtoutuisi viemäristön vihaamaksi.
4) Kiellä perunassa olevia sokereita ja asparagiinia reagoimasta korkeisiin lämpötiloihin. Vaikkei se kyllä mitään autakaan.


Perunalastut

2 valkuaista
1 tl punaviinietikkaa
1/4 tl suolaa
pippuria
luraus öljyä
broilerimaustetta
3 perunaa

Vatkaa valkuaisia hetki haarukalla. Mausta etikalla, suolalla, pippurilla, öljyllä ja broilerimausteella. Kieritä kuoritut, viipaloidut, pestyt ja kuivatut perunat valkuaisseoksessa. Heitä perunat paperin päälle uunilevylle vieri viereen ja paista 200 asteisessa uunissa n. 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä, irrottele paperista, heitä kärähtäneet pois ja syö dipin kanssa. Tai vaikka banaaniketsupin.

Uusi lelu

Ei tarvinnut olla kauaa ilman kameraa. Tai ei pystynyt. Uusi Panasonic hyrrää kuin paraskin pirtelökone, tulos vain on hieman eri. Hyvä niin.

Seuraavaksi onkin vuorossa hauskat perunalastut. Sitä ennen koekuvia, kunhan testailin. Oikeastaan perunalastut piti olla vuorossa jo tänään, mutta keittiön innokas orava oli jo iloisesti keittänyt lastuihin varaamani pottuset iltaruoaksi.

**** = ivaa

Voi kakki, kamera hajos. Nyt ei naurata - ei kyllä itketäkään. Vaan milläs nyt otetaan ruokakuvat!? No ehkä jostain ilmaantuu ratkaisu kuin Bruce ja Evan ta****nlahjat. Kännykameralla ei paljon juhlita, jos lehtitarkkuuksiin pyritään. Tällä kertaa ruokakuvani on siitä hyvä esimerkki. Sitä ei nimittäin ole. Mutta ilman ikonia on jotenkin niin tylsää edes polkata, joten tässäpä leppoisa kuva.



Mutta miten olisi, jos maisteltaisiin taas Knorrin herkkukeittoja. Lätistä peräisin olevan loan kohteeksi joutuu tänään kurpitsa-maissikeitto aprikoosilla ja purjolla. Hienoltahan tuo kuulosti ja olin jo kaupassa ihan töpötissäni noin luovasta valmiskeitosta. Mielialani oli jopa kovin anteeksiantavainen vasitenkin silmälläpitäen Knorrin tekemiä aikaisempia vääryyksiä. Se siitä mielialasta. Ensimmäinen lusikallinen johdatti minut vanhaan kunnon kuraan, jota ei söisi edes sika säkissä, vaikka kuinka kultapossuksi sanottaisiin.

Mutta johonkinhan se keiton jäyste oli tungettava, miksei siis kivaan arkiruokaan, jota on mukava ottaa vaikka töihin evääksi.


Keiton pelko on paistoksen alku -pastapaistos

1 pussi putkipastaa
1 pussi Knorrin kurpitsa-maissikeittoainesta
300 g marinoituja kanasuikaleita
1 sipuli
2 valkosipulia
1 prk chilipapuja
½ tlk tomaattimurskaa
½ dl heinzin ketsuppia
½ basilikaruukkupöheikkö
150 g juustoraastetta (emmentaaaaalia)

Keitä pastat napakoiksi, valmista keitto pussin ohjeen mukaan ja paista kanaviipaleet kypsiksi pannulle. Lisää pannulle pilkotut sipulit ja paistele hetki. Lisää pavut tomaattimurska ja ketsuppi. Hauduttele hetki ja lisää riivityt basilikat. Sulata 2/3 juustoraasteesta keiton sekaan. Voitele vuoka ja sekoita huuhdellut pastat kanakastikkeen ja juustokeiton kanssa. Kaada päällimmäiseksi vielä reilu kerros juustoista keittoa ja loput juustosta. Paistele uunissa 200 asteessa 25 minuuttia tai niin kauan kuin päällinen on kauniin ruskean rapakka.

Tarjoa seurana etikkapunajuuria ja sombrerollinen sympatiaa.

--------------

Ei, en aio olla montaa päivää ilman kameraa. Huomenna takuukauppakeikka.

Dove il bagno?

Suoraan ovesta ja hallin päätyyn. Toivottavasti pasta ei ole niin pahaa, että kylpyhuonetta ihan heti tarvii. Juttelin nimittäin uuden italialaisen kaverini, Andrean, kanssa ja hän totesi, ettei Suomessa ole koskaan saanut oikein kunnollista pasta carbonaraa. Tässä kuitenkin testattavaa, vaikkei tuo mitään tästä ymmärräkään. Enkä oikein jaksa italiaksikaan kääntää - ihan kuin osaisinkaan.

Carbonaraa voi höystellä vähän millä haluaa, mutta muutamaa aineosaa ei voi jättää pois: possua, valkosipulia, kananmunaa, juustoa ja tietysti pastaa. Loppu kuuluu valinnaisaineisiin vähän kuin konekirjoituskin.



Salvia- pasta carbonara

(4 annosta)

400 g pastaa
170 g pekonia (tai pancettaa)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2-3 keltuaista
2 dl kolmen juuston ruokakermaa (Valion)
100 g pecorinoa
kuivattua salviaa
suolaa ja pippuria

Keitä pasta napakaksi eli al dente. Kuutioi pekonit ja käristä pannulla. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota pekonien joukossa. Sekoita kipossa keltuaiset, kerma, raastettu pecorino, salvia, suola ja pippuri. Älä ahnehdi salvian kanssa, sillä liika määrä pilaa ruoan ja sopiva määrä oikeuttaa sen olemassaolon. Heitin sitä ehkä n. 3 teelusikallista, mutta oman maun mukaan. Käytä pasta juoksevan veden alla ja sekoita sitten pastan joukkoon pekoni-sipuliseos. Kaada muna-kermaseos kattilaan ja sekoittaa kaikki ainekset. Munan ei ole tarkoitus hyytyä, vaan carbonaran tulisi olla sopivan mehukasta. Ripottele annoksen päälle vielä hilppunen raastettua pecorinoa - on se niin hyvää.

Kuten hyvä ystävänikin

Liekehtii, tähti kohtalon liekehtii. Olen löytänyt nimittäin ehdottoman tähtituotteen tai ainakin sanon niin. On parempi elää sponsoreiden toivossa kuin sponsoroida elävää toivoa. Hejja Rainbow, Ritchie Blackmore ja Rainbown suolatut cashew-pähkinät. Ukatsakaukatsakaukatsaka, ihan samaelin hyviä. Näitä voisi vetää kilon, samaan malliin kuin päivisin rauhoittavia.

Seuraava ateria on helppo ja varsinkin nopea. Kuten hyvä ystävänikin, mutta ei hänestä sen enempää. Mahtava iltapala duunisten jälkeen. Kuten hyvä ystävänikin, mutta ei hänestä sen enempää. Kerman saa muuten jättää poiskin ja heittää auramurut tortellinien päälle. Sitten vaatii ehkä lurautuksenturautuksen oliiviöljyä. Jos oliiviöljyä nyt voi sanan normaalissa merkityksessä turauttaa. Kuten hyvää ystäväänikin, mutta ei hänestä sen enempää.

Tortellineja ja cashew-avokadosalaattia
pinaatti-ricottatäytteisiä tortellineja

kermaa
auramurua

kourallinen rucolaa
1 avokado
1 appelsiini
pala vesimelonia
suolattuja cashew-pähkinöitä
suolaa
mustapippuria
balsamicoa
oliiviöljyä

Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan.

Pese kourallinen rucolaa. Halkaise avokado, poista kivi ja viipaloi. Fileoi appelsiini ja leikkaa hedelmälihat. Viipaloi vesimeloni. Kokoa lautaselle, mausta suolalla, pippurilla, balsamicolla ja oliiviöljyllä ja heitä päälle cashew-pähkinät.

Valmista kastike. Kiehauta kerma ja heitä auramurut sekaan. Anna sulaa ja heitä tortellinit joukkoon. Älä välitä vaikka ricotan maku peittyykin. Harvemmin sitä tortellineissa edes maistaa :D Ja turha tulla pikkusieluilemaan eli väittämään vastaan eli nihilisteilemään. Lisää lautaselle.

Karitsalle kastiketta

Pääsiäislampaalle löytyy allekirjoittaneen mokka-balsamicokastike täältä. Sinne siis. Nähdään St. Olavissa tai ei sitten.

Unelias salama

Pakko myöntää, että hieman hävettää. Ja vaikkei olisi edes pakko, myöntäisin silti. Kesti nimittäin hetki, kun pääsin testaamaan Uneliaan Kokin loistavaa salamahaastevastausta ja anteeksi siitä. Aiheeksihan annoin hänelle päärynän, juuston ja mustat oliivit. Niistä sitten sai kehitellä, mitä mieleen tuli... lue: päärynä-homejuusto-oliivileivän.

Ja testaajan kommentit leivästä: leipä aiheutti dilemman. Ohjeistuksessa sanottiin, että leipää saa maistaa vasta, kun se on vähän jäähtynyt ja maut päässyt tasaantumaan. Niinpä niin... kun ei ole 2 päivään syönyt muita kuin naavaisia tuohivirsuja, on vaikea olla maistamatta uunin tuoretta. Ensimmäisen kuuman siivullisen maistoin ilman voita. Oli hyvää, mutta ei vielä säväyttänyt. Toisen vedin voin kanssa, mikä ei lienee ollut alkuperäisen ohjeistajan tarkoitus, mutta nyt jo säväytti. Heitin saman tien toisen siipaleen voin kanssa. Siinä sitten ihmettelin, miten leipä tulisi syödä paitsi suulla ja pureskellen. Tulin siihen tulokseen, että tämän on pakko olla parhaimmillaan ehkä jonkun messevän keiton tai mukavan kermaviilikastikkeen kanssa. Siis sehän oli vain mututuntumaa, ei testattua. Sitten leipä jo pääsikin jäähtymään ja nappasin taas siivullisen.. niin totta kuin päässäni on vähintään yksi korva: näin leipä on parhaimmillaan. Pelkillään ilman voita. Paitsi että jonkun kivan cashewpähkinäisen salaatin kanssa ehkä vieläkin parempaa.

Ehdottomasti siis hyvää työtä Koneliaalta "Rollaattori" Ukilta. Kiitos ja kumarrus.

Päärynä-homejuusto-oliivileipä

vehnäleipätaikina talon tyyliin (nestettä 2,5-3 dl, vehnäjauhojen seassa hieman kaurahiutaleita)
1/2 pkt (75g) Blå Castello- juustoa (puolikas on vähän, voi laittaa vaikka koko paketin)
1 päärynä
10 mustaa oliivia (Myönnetään, käytin tummia kalamata-oliiveja koska niitä oli jääkaapissa ja koska ne maistuvat hyvältä. Kannattaa käyttää samantien vaikka 20.)
oliiviöljyä, merisuolaa

*Valmista leipätaikina. Jaa kohonnut taikina kolmeen osaan.
*Kaulitse ensimmäinen osa ohuehkoksi, noin pizzapohjan kokoiseksi ympyräksi. Laita se leivinpaperoidulle uunipellille. Sirottele leipäpohjan päälle homejuusto nokareina.
*Kaulitse toinen osa samankokoiseksi ympyräksi. Aseta se homejuustokerroksen päälle. Leikkaa päärynä ohuiksi siivuiksi ja asettele siivut tasaisesti leivän päälle.
*Kaulitse kolmas osa samankokoiseksi ympyräksi. Leikkaa oliivit puolikkaiksi ja asettele ne leivän pinnalle.
*Anna leivän kohota n. tunnin ajan. Sudi pinnalle sitten hieman oliiviöljyä ja ripottele vielä merisuolaa makusi mukaan.
*Paista 225°C:ssa uunin keskitasolla 25-30min. Nauti jäähtyneenä, kun maut ovat ehtineet tasaantua.

Olen ollut ihan että hei lol

Alkuruokalautasella svenskatalandebättrefolk eli Lillasyster ja Kräkas.
-------------------

Nimimerkki Kariniemen kanatar kyseli takuuvarmaa suklaakakun ohjetta. Ei saisi olla liikaa vaivaa ja jonka osaisi tehdä vaikka ajankohtaiskäsikin. Hieman ihmettelin kysymyksen vokaabularia, mutta tiukalla aivorutistuksella päättelin ajankohtaiskäden tarkoittavan hieman pajumpaa pääsiäiskättä. Tai sitten olen teillä tietämättömillä. Mutta siitä lähtien olen ollut ihan että hei lol.

Ei siankärsämö liikoja tuhissut, kun 10-sorkkajärjestelmä jo jatsaili juuri kiillotetulla nappulalaudallani. Näppikseni alkoi elää kuin uutta kevättä näppäiltyani sille sanat Sirkka Sumuvalon suklaakakku. Levotonta: nythän puhutaan animistisesta näppiksestä.

Ja toiseen asiaan. Hei kovin rakas pikkuveljeni: ei sille mitään voi, vaikka saitkin mokattua tämän kakun ja suklaat valui ympäri uunin pohjaa. Ja hauskaa, että uuni on vielä vuodenkin jälkeen täynnä samaa suklaamönjää, etkä voi siis paljon nuketella. Mutta kyllä se tyttö ihan varmasti osasi arvostaa yritystäsi :D

Olisin voinut tietysti suositella sacheriakin. Sehän on aivan loistavaa tavaraa. Mutta ehkä se ei ole ihan pääsiäiskäsimateriaalia. Vaikkakin ruoanlaitossa on se hyvä puoli, että hyvää ohjetta seuraamalla on useimmiten kohtalaisen helppoa päästä toivottuun lopputulokseen. Mutta annetaanpa nostetta ohjeelle, joka löytyy jo aikaisemmin sivuiltani. Sen verran kakku on jalostunut, että olen saattanut lisätä siihen suolapähkinöitä tai/ja isohkoja keksimuruja. Niinpä siitä on tullut snickers-keksikakku. Mutta se perusohje:

Sirkka Sumuvalon suklaakakku

1 dl espressoa tai jotain vahvempaa kahvia
250 g tummaa suklaata
2 dl sokeria
250 g voita
4 kananmunaa

Kaada kahvi astiaan, jossa sulatat suklaan. Ja suklaan laitat hieman pienempiin osiin ja sulatat vesihauteessa. Kun suklaa on sulanut, lisää vuorottelen sokeria ja voita ja sekoittele samalla. Ota astia pois vesihauteesta, anna hieman jäähtyä ja lisää joukkoon 4 kevyesti vatkattua kananmunaa. Sekoita hyvin. Kaada irtopohjavuokaan, jonka pohjan olet päällystänyt leivinpaperilla. Paista uunissa 175 asteessa 35 minuuttia. Kakku kohoaa uunissa, mutta läsähtää, kun otat pois. Niin pitääkin. Anna kakun olla jääkaapissa vähintään puoli päivää ennen korkkaamista.

Tarjoa vaikka kermavaahdon, vaniljajäden ja ehdottomasti jonkin kivan marjakastikkeen kanssa.

Nyt kyllä suosittelisin tälle vadelmakastiketta, mutta jossain vaiheessa myös mustaviinimarjakastike oli aika pop goes my heart -tavaraa.

On se misu pääsiäisenäkin misu

Tänään tapahtui hauskoja. Bongasin hyvin menestyneen haastekakkuni erään syöttämön lasivitriinistä. Kysäisinpä vielä tarjoilijalta, mitä teos piti sisällään ja jep jep, sama tyyppi siellä möllötteli. Onhan se hauskaa. Tarjoilija kun kehui sitä tosi herkulliseksi. Mutta asiaan.

Seuraava ohje on keekoiltu suoraan Pirkalta. Laitettakoon nyt tänne, kun sen verran hyvin napsui polkkapöydällisen suukuissa. Laukku-/kengäkuningatar laittoi vispilää toisen eteen anopin synttärin kunniaksi.

Pashatiramisu

(12 annosta, à 130 g)

Ainekset:

4	kananmunaa
1 1/2 dl	sokeria
1 dl	vehnäjauhoja
1 dl	perunajauhoja
1 tl	leivinjauhetta
Kostutukseen:
1 dl	vahvaa kahvia
1 dl	appelsiininmehua
Täyte:
2	kananmunaa
3/4 dl	sokeria
2 dl	kuohukermaa
1 tlk (250 g)	rahkaa
2 tl	appelsiinin raastettua kuorta
1/2 ps (à 200 g)	Pirkka-suklaarusinoita
1/2 dl	mantelirouhetta
Koristeeksi:
1 tlk (410 g)	Pirkka-persikkaviipaleita
1/2 ps (à 200 g)	Pirkka-suklaarusinoita
1	appelsiini

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut vehnä- ja perunajauhot sekä leivinjauhe siivilän läpi muna-sokerivaahtoon. Levitä taikina voidellun leivinpaperin päälle uunipannulle. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla 7-8 minuuttia.
2. Valmista täyte. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma.Sekoita muna-sokerivaahto rahkan joukkoon. Mausta appelsiininkuorella, hienonnetuilla suklaarusinoilla ja mantelirouheella. Lisää lopuksi kermavaahto.
3. Irrota torttupohja leivinpaperista ja leikkaa kahtia. Nosta toinen levyistä tarjoiluvadille ja lisää puolet kahvi-appelsiinseoksesta kostutukseksi.
4. Levitä puolet täytteestä torttupohjalle. Nosta päälle toinen levy ja kostuta sekin kahviseoksella. Levitä päälle loput täytteestä. Anna maustua kylmässä muutama tunti. Koristele juuri ennen tarjoilua persikoilla, suklaarusinoilla ja appelsiiniviipaleilla.

Best penguin is digested penguin

Tulen saamaan taatusti hirveät määrät lokaa niskaani seuraavan tunnustuksen takia: minulla on nimittäin pakastimessani pingviiniä. En ole vielä päättänyt, mitä kokkaisin siitä - toisaalta... lintu kuin lintu. Sitä paitsi Eteläisellä jäämerellä asustelevan ystäväni mukaan best penguin is digested penguin. Nähtäväksi jää, olenko samaa mieltä.

Hieman jo suunnittelin heittäväni pingviinin painekeittimeen vajaaksi tunniksi erinäisten porkkanoita muistuttavien kasvisten kanssa. Mukaan kunnolla yrttejä, katajanmarjoja ja valkosipulia. No ei minulla ole painekeitintäkään, joten unohdetaan. Toinen vaihtoehtoni olisi keittää pingviini kypsäksi vedenkeittimessä tai hierovassa jalkakylvyssä. Varsinkin jälkimmäisestä saa hillittömän hyvän tuloksen, kun stressiliha moukaroituu rentouttavassa vesiporeessa. Tai sitten teen mustakalalla täytettyä pingviiniä. Asia on toteutukseltaan helppo ja halpa, sillä eräs pinkkujen tärkeimmistä ravintolähteistä on juuri mustekalat.

Ja vielä ihmettelen, miksi pakastimeni pursuilee kuin mustapää teinivuosinaan. Onneksi kyseessä ei ole sentään keisaripingviini vaan enemmänkin taide- ja viestintäopiskelijoiden suosiossa oleva myssypingviini. Se ei ole niin iso.

Tai jos ihan totta puhutaan, niin kyseessä on tamperelaisesta Iloinen keittiö -liikkeestä ostettu jääpalamuotti, jossa on pingviinikuvioita. Loistava kauppa muuten ja iloista palvelua. Rengasmuottikin tilattu, pian alkaa stanssi.

Mustia juuria, maisia pähkinöitä ja porttoisia belloja

Ei homma ihan putkeen mennyt. Jo toista kertaa yritin käydä Stokkalta hakemassa maniokkia ja jo toista kertaa minulle myytiin eioota. Lupasinhan nimittäin joskus ajat sitten tehdä paistettua maniokkia ja maapähkinäkastiketta. No ostin sitten mustajuuria, josta ajattelin soveltaa jotain höpöhöpöä. Ja kaikkea muutakin särvintä, josta järjestin yhden miehen kokkisodan. Osallistujien vähyydestä johtuen, selviydyin tällä kertaa voittajaksi.

Kotiin päästyäni päätin sittenkin tehdä maapähkinäkastiketta, tosin hyvin yksinkertaisen ja pikaisen kokeiluversion. Kyllähän tuokin maistui. Ehkä alkuperäiseen ideaan verrattuna vähän tylsä, mutta toimi kuitenkin. En paljasta silti alkuideaa, paitsi että siihen olisi tullut tomaattipyreetä, soijakastiketta, ranskankermaa, maapähkinälevitettä ja jotain muita for-my-eyes-only-ingredienttejä. Kokonaisuus oli silti näinkin tip ja top. Vaikka onkin raskasta matskua. Suosittelen ehdottomasti olemaan unohtamatta grillattua ananasta, jolla on kuu-ukkelimaisesti keventävä funktio.

Paistettuja mustajuuria ja maapähkinäkastiketta,
gratinoitu portobello, grillattua ananasta

2 isoa portobello-sientä
170 g pekonia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ paprika
persiljaa
juustoraastetta
2 ananasrengasta

Kuutioi pekoni ja käristä pannulla. Pilko sipuli, valkosipuli ja paprika ja paistele pannulla, johon voit lisätä hieman öljyä. Sienistä ei tietenkään tarvi poistaa jalkoja tässä vaiheessa, sillä olit järkevä jo sienihyllyllä ja poistit jalat jo siellä (En toki tee teen itse näin). Valele sienet reilusti oliiviöljyllä ja täytä helttapuoli paistamallasi massalla. Hakkaa massan päälle persiljaa. Raasta päälle juustoa ja gratinoi uunissa (tai grillivastusten alla) muutama minuutti. Laita samalle pellille pari ananasrengasta.

400 g mustajuuria
voita
sitruunamehua

Kuori mustajuuret, leikkaa poikki ja heitä sitä mukaan sitruunalla lorautettuun veteen (ettei tummu). Keitä n. 8 minuuttia. Heitä rasvaa pannulle ja paista kaunis väri mustajuurien pintaan.

1 dl kermaa
1 dl vettä
1½-2 rkl maapähkinälevitettä
ripaus sokeria
currya
suolaa
nokare voita

Sekoita kerma, vesi, maapähkinälevite ja sokeri. Kiehauta. Lisää curry, suola ja nokare voita. Tarvittaessa lisää vettä, sillä kastike paksuuntuu helposti. Ja makuja saa heittää oman maun mukaan. Snickersiltä tämä kuitenkin vahvasti maistuu.

Kokoa annos. Lautaselle pieni lätäkkö kastiketta, sen päälle mustajuuria ristikkäin, vinottain ja ihan miten vaan. Sitten sieni ja sienen päälle ananas. Hey, hoy, lets gehen.

Huh, melkein hävettää - tonnikalalasagne

Joskus ajat sitten, aika tarkkaan kaksi vuotta ögou, kirjoittelin Possuun nopean katsauksen keittiöiden villeistä ja kohtalaisen rasvaisista slangisanoista. Pitänee nostaa aihe välillä esiin, sillä possu-uunissa valmistui tänään herkullinen tonnarilasse, putkimiehen yrjön sivistynyt velipuoli. Alustukseksi vähän kertausta:

ceecee = coca-cola
hieromasauva, pamela, riemusauva = sauvasekoitin
häpyheinä = persilja
joukkohauta = silakkalaatikko
lasse = lasagne
aseet = ruokailuvälineet
mesu = keittiömestari
neekerintussu = pata-pata hankaustyyny
esko = tarjoiluvati, jossa on kahvat
piisi = hella
antti = entrecote
pikkuhousunsuoja = kahvikupin aluspaperi
haulisoppa, kuulakeitto, kontaktisoppa = hernekeitto
ruuhkaleevi = iso lasta
sattari = chateaubriand
putkimiehen yrjö = makaronilaatikko
huora = nuolija
raiskattu juusto = juustoraaste
smegma = smetana
spyde = pyttipannu
metsuri = metsästäjänleike
pitkä hyvä = kurkku


Tonnarilasseen tarvitset

lasselevyjä
2 prk tonnaria
2 prk tomaattimurskaa
4 dl valkokastiketta, johon on raastettu puolikas pitkää hyvää
1½ zibulaa pilkottuna ja kuullotettuna
tomaattiviipaleita
kuivattua häpyheinää
kuivattua tilliä
raiskattua juustoa
suolaa
muskottia

Poraa tomaattimurska pamelalla ja sekoita raiskattu juusto valkokastikkeeseen. Kokoa lasse kerroksittain aloittaen kastikkeesta ja lopettaen tomaattiviipaleiden päälle tulevaan kastikkeeseen. Mausteita ja yrttejä saa heitellä vähän sinne tänne. Paista 200 asteessa 40 minuuttia.

Poistu piisin äärestä, ota aseet käteen, kumarra mesulle eli itsellesi ja kaada juomaksi ceeceetä. Kauho esko täyteteen ruuhkaleevillä ja nuole loput huoralla. Syö ja vedä uunivuoka puhtaaksi neekerintussulla.

Paha keisari syö kaikilta pään

Hauskan kuvan Wirallinen kirjeenvaihtaja nappasi Possusta Aurajoen rannalla pyöräyttämällä kameraa juuri kuvaushetkellä. Taas sama takki päällä. Jotenkin vaan kyseinen hemmo näyttää enemmän Darth Vaderilta tai Keisarilta. Palpatine of Naboo. Palpatine ottikin hetkellisesti vallan sapeloituani korkin pois formulavoittajienkin suihkuttelemasta Mummista.

Aurajoelta voi jatkaa matkaa vaikka mainioon Viinille-ravintolaan: paikka on lämmin, pieni, kotoisa, lempeä ja viihtyisä. Sinne tulen menemään uudestaankin maistelemaan voimakkaita juustoja ja joviaaleja viinejä. Raatimme oli vähintäänkin arvovaltaisella tuulella päädyttyään pruuviin, joka koostui neljän eri maan syrah-rypäleistä. Marokko jäi sopivasti kitalakeen kiinni, Boliviassa oli luonnetta ja mukavaa mausteisuutta, Australiasta tuli marjamehua kuten myös Etelä-Afrikasta sillä erotuksella, että jälkimmäiseen oli heitetty muutama rouhaisu mustapippuria mukaan. Sanastostamme löytyi mm. eloisa, rehellinen, tyypillinen, Alf, marjaisa, mykkä, kampela, banaanikotelo, meikä-tuunaa-makkarakotelon, raikas, polttava. Mukavaa maistelua. Terveiset ja kiitokset paikkansa oloiselle pitäjälle. I'll be back.

Eikä viinille muuten tyhjällä mahalla sovi mennä. Jos ei siis aio syödä kera mitään. Pohjustusta tehtiin toisella tavalla mukavan paikan hampurilaisbuffetissa. Laukku täyteen kuin olisi jo, ja sen jälkeen taattu paha olo. Kerrankos sitä. Kortteliravintola Kertussa on tunnelmaa, vaikkei sillä Goodyearin tähtiä olekaan. Paikan spessu on epäilemättä jallupullat. Niistä puhutaan paljon.

Nuski nuski nuski nuski nuski nuski nuski

Tuummm, phuum, pam. Äh, ei pam kuulosta yhtään pamahdukselta. Käteen meni tämäkin mielikuvan hiilaripommista. Mutta arvatkaas silti, mikä on mielettömän hieno yhdistelmä?! No hei, ehkä lakritsi ja kinuski. Tai oikeastaan lakritsijäätelö ja kinuskikastike. Jälkimmäinen saa olla vielä vaikka hiukan lämmintä, ensimmäinen mielellään ei. Antaa mennä.

Jos joku ei vielä osaa tehdä kinuskia, niin tällä ohjeella onnistut pomminvarmasti. Tummm, phuum, öö pam.

Kinuskikastike

1,5 dl kuohukermaa
0,75 dl sokeria
0,5 dl siirappia
reilu nokare voita

Mittaa kattilaan kerma, sokeri ja siirappi ja keittele n.10-15 minuuttia eli sen aikaa, kun kastike alkaa hiljalleen suurustua. Välillä saa hämmennelläkin, se on jopa toivottavaa. Mitä kauemmin keität, sitä toffeempaa valmistat :D Lisää lopuksi voi.

Ohut lintu is online

Kähvelsin pellolta mukaani raa'an mangon ja huuli pyöreänä kuin Mister Nahkiaiskisan voittaja konsanaan, pähkäilin, mitä mangostani tekisin. Olisi sen voinyt jättää pöydälle kypsymäänkin, mutta ajattelin antaa sille pehmeyttä keittämällä valkoviinissä kymmenen minuuttia. No nälkähän siinä tuli, kun en ollut varttiin syönyt mitään, joten laitoin spaguveden kiehumaan ja heitin harvinaisesta ohutbroilerilintulajikkeesta tehdyt ohuet broiskufileet hellalle. Homma oli niin sotkuista, että päätin ottaa välikappaleeksi paistinpannun.

Kun nyt mangokin oli jo tulessa, tuumailin, miksenpä valmistaisi samantein jotain kastiketta. Hansikkaaseeni puristautui vaihtelun vuoksi sitruuna, kermaa, sinappia ja erinäisiä kuivattuja yrttejä. Kaipa niistäkin jokin kastike irtoaisi.

Tällainen siitä sitten syntyi. Kissan makuun oli vähän turhan kirpeää, minä söin hymyhuulin (luomu)viljellen ruokaan kohdistuvia ylistyssuperlatiiveja. Ilman toista polvisukkaani tietysti: johan sanontakin toteaa, että yksi kirpeä kielellä on polveton makea sukattomalla.



Mango-sitruunakastiketta, broiskufileitä ja spagettia

spagettia
broiskufileitä

1,5 + 0,5 dl valkoviiniä
1 raa'ahko mango
½ kanaliemikuutio
2 dl kuohukermaa
inkivääriä
1 tl Aurasinappia
½ rkl fariinisokeria
curryjauhetta
timjamia
½ rkl sitruunamehua
suolaa
raastettua parmesaania

Keitä pasta al dente ja broiskut kypsiksi.

Mittaa kattilaan 1,5 dl valkoviiniä, paloittele kuorittu mango siihen ja lisää kanaliemikuutio. Keittele niin kauan, että valkoviini lähes loppuu. Lisää ½ dl valkoviiniä, kiehauta ja poraa sauvalla tasaiseksi. Lisää kuohukerma sekä ripaus kuivattua inkivääriä. Poraa taas, jotta varmasti tulee tasainen kasti. Lisää sinappi, fariinisokeri, curryjauhe ja timjami ja kiehauta. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Tarkista suola.

Kaada lautaselle spagetin päälle hillitysti kastiketta, ettei käy kirpeästi kalpaten. Sekoita hyvin, heitä joukkoon kanafilee ja runsaasti parmesaania.

Shake, rattle and roll

Voihan keko. Nyt vasta tajusin, että Jamien Flavour Shaker muistuttaa erehdyttävästi maatuskaa. Siis sitä venäläistä puupalikkaäitiä, jonka sisään on brutaalista tungettu lisää puupalikkaäitejä. Jotain outoa Jamien äitisuhteessa on takana.

No niin, pitipä vaan kysymäni, josko jollain muulla olisi Flavour Shaker. Ja jos olisi, niin olisiko jotain hauskoja juttuja sillä tehtäväksi? Täytyy myöntää, että omani käyttö on jäänyt vielä aikas marginaaliseksi. Siinä se on möllötellyt pöydän kulmalla välillä minulle flirttailen; en ole täysin antautunut, vaikka tässä suhteessa olenkin kakun rauha. Koeajo on toki tehty, sillä väänsin Flavour Shakerin specialpestoa. No pestoltahan se tietty maistuikin, mitä muuta olisi voinut olettaa. Ja koska olen tällä hetkellä täpötissäni rosépippurista, piti sitäkin viskata sekaan.

Rosépippuri-aurinkopesto

muutama rosépippuri
sormisuolaa
1 rkl pinjansiemeniä
½ valkosipulinkynsi
muutama aurinkokuivattu tomaatti pienennettynä
oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
raastettua parmesaania

Heitä sheikkeriin rosepippurit, suola, pinjansiemenet, valkosipuli ja pikku tippa öljyä. Sheikkaile 20 sekuntia. Lisää aurinkotomaatit, basilikat ja loraus öljyä. Ravistele sen aikaa, että aineksista muodostuu vihreä tahna. Siirrä se pieneen kippoon, lisää parmesaaniraaste ja niin paljon öljyä, että tahna oikeasti alkaa muistuttaa pestoa.

Pesto toimii erityisen hyvin pastan kanssa, mutta esim. bruschettan päällä se on hyvää kuin Polka Porco keväisin. No enpä ala selostaa enempää käyttötapoja, vetäisenpä tähän muutaman linkin, mihin minä olen sitä käytellyt.

Pasta Greco
Etana-pesto-pekonipasta
Pinjansiemen-pestoleipä
Pesto-raejuustotäytteiset muulirullat
Pennepastaa ja anjovis-tomaattikastiketta
Nauriskala

Emännän knöltsykkäläiset

Lihapullakoita voi valmistaa mukavasti joko paistamalla tai uunissa. Ihan kokeilun vuoksi niitä voi tehdä myös keittämällä tai jos oikein innostuu niin tuplakeittämällä.

Tavoitteena on valmistaa rustiikkista ruokaa, jollaista voisit kuvitella saavasi vaikka toscanalaiselta maalaisemännältä. Jos sitäkään. Jeeraa hän tuskin laittaisi, mutta kun sinä kauniisti pyytäisit, silmät räpsyisivät ja hella serenoisi veikeän italialaisittain resonoiden.



Rustiikkiset räpsytiräpsytiknöltsykät

350 g jauhettua broiskua
1 kananmuna
½ dl kauraleseitä
1 pieni ihan pieneksi pilkottu sipuli
ripaus kirveliä
ripaus basilikaa
ripaus jeeraa
iso ripaus suolaa
murskattua rosepippuria

tomaattimurskaa
vettä
suolaa
pippuria
basilikaa
sokeria
valkosipulia

pastaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja pyöritä taikinaa vielä hurjasti kädelläsi ihan kuin kätesi olisi vatkaimen koukku. Taikina saisi nimittäin hiukan kiinteytyä tai siis mennä möhnämäiseksi. Laita vesi kiehumaan ja tiputtele veteen kahden lusikan avulla (jotka kastat välillä kiehuvaan veteen) epämääräisiä knöllipaloja. Keitä n. 5-6 minuuttia.

Laita sillä aikaa toiseen kattilaan tai pannulle purkki tomaattimurskaa, 1½ dl vettä, suolaa, pippuria, basilikaa, sokeria ja valkosipulimurskaa. Anna kiehua hetki. Sihtaa broiskuknölleistä vedet pois ja heitä knöltsykkäläiset tomaattikastikkeen joukkoon. Poreiluta broiskut varmasti kypsiksi. Tarkista maku ja tarjoa valitsemasi pastan kanssa.

Ei mikään cleansing mousse

Tätä loistavaa moussea tarjoilee videosivusto I'm Cooked. Ruokabloggaajien tietoisuuteen sen terapoi ansiokkaasti Monkeyfoodin pöristelijä Ylimuuli ja sen jälkeen sitä on tehty monessakin blogissa.

Mutta kuinkas muutenkaan, minun oli pakko ihan pikkusen tuunata sitä. Koska rakenne on maun ohella nautinnon A ja O, lisäsin pari kananmunaa joukkoon. Toisesta keltuaiset ja toisesta valkuaiset. Ei kun eihän se noin voikaan mennä. Mutta vatkatuista valkuaisista saatiin vähän lisää kuohkeutta rakenteeseen, vaikka avokado on jo ennestäänkin silkkaa samettia. Veikkaisin, että annoksesta saisi ihan täydellisen, heittämällä moussen vielä tunniksi pakkaseen, mutta siihen ei tällä kertaa tahtotila riittänyt.

Avokadohässäkän kanssa erityisen hyvältä maistui kirpeä mutta makea punaviinimarjakastike. Sitä ennen iski kuitenkin retrokuvaaja mousseen kiinni.



Avokado-kaakaomousse och punaherukka-
neilikkakastike

2 avokadoa
1,2 dl lämmintä vettä
1,2 dl kaakaojauhetta
1 tl vaniljaesanssia
1 tl kanelia
0,5 rkl sitruunamehua
5-6 rlk sokeria
2 keltuaista
2 valkuaista

Kastike:

punaherukoita
vettä
mausteneilikoita
sokeria

Poista avokadoista kivet ja lusikoi hedelmäliha irti. Laita ainekset keltuaisia ja valkuaisia lukuun ottamatta blenderiin ja pyöräytä tasaiseksi. Lisää keltuaiset ja pyöräytä taas. Vatkaa valkuaiset ei-ihan-kovaksi-vaahdoksi ja kääntelee tasaisesti muun massan joukkoon. Heitä möyhötys kaappiin pariksi tunniksi.

Laita punaviinimarjat kattilaan, joukkoon hieman vettä ja muutama mausteneilikka. Kiehauta ja lisää sokeria makusi mukaan. Poista neilikat, painele keitos siivilän läpi, anna jäähtyä ja maistele kastiketta moussen kanssa.

Konelias Ukki salamoikoon

Salamahaaste

Haastettu: Anna eli Unelias kokki

Haastaja: Pienen pieni porsas

Deadline: 24.2.2008

Valmista mikä tahansa ruoka tai ateriakokonaisuus*, joka sisältää seuraavia kolmea raaka-ainetta

• päärynä
  
• juusto
• mustat oliivit
  

Ilmoita haastajalle, kun olet valmistanut ruoan. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin on suotavaa pistää. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

*tarkennuksia: ateriakokonaisuus ei tarkoita esim. alku- ja pääruokaa, vaan ainesten tulee esiintyä samalla lautasella.

Kun haastaja on suoriutunut tehtävästään, on hänellä oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamalleen blogikokille. Ennen haastamista haastaja tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä.

Tarkoitus on, että haastaja valikoi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisi jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisi oppia käyttämään. Haastajan tulee perehtyä haastamaansa blogiin riittävästi, jottei valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, haastaja voi vaihtaa tuotteet.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujilta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Jautaa isolla jiillä

Jos joku ajatteli, että punajuuri-rusina-jalapenopitsa oli himppusen yliampuvaa, niin hän oli täysin väärässä. Se oli vasta hillitty alkusoitto sille, mitä seuraavaksi tapahtui.
---------------

Kävin pikkupoikana Suomenlinnassa, kun siellä kuvattiin elokuvaa. Minut ikuistettiin valokuvaan, jossa nökötin julman miekkakätisen soturin rinnalla. Näyttelijäparka sai kenkää, kun meikäläinen näytti jo silloin piirun verran pelottavammalta. Elokuva oli tietysti Rauta-aika.

Sorsanpaistaja vilautti minulle mahdollisuutta osallistua salamahaasteeseen ja siihenhän lähdin empimättä mukaan. En kyllä ollut salamaa nopeampi, kuten viidakossa asuva ystäväni olisi sanonnan mukaan ollut, mutta tällä kertaa minulla ei ollutkaan Mustis-asua päällä. Tai oli mutta arkivaatteiden alla.

Aiheeksi Rikinkäristäjä oli valinnut minulle rautapitoisen ruoan. Haaste tuli ihan oikeaan osoitteeseen, sillä allekirjoittanut on itseään sen kummemmin väheksymättä aika rautainen reino. Rivien välistä luin, että maksa olisi toivelistalla joten siitä sitten. Ihan lähtökohtaisesti. Pinaattikin oli jo muiden asioiden ohessa mielessä, mutta sitten päädyin basilikaan. Siinä kun on jautaa jyrsijän lailla. Ja pinaatin rautapitoisuushan on vain urbaanilegenda - enkä ilennyt tehdä haluan-olla-rautaruokaa. Tässä siis hengentuotokseni. Hyvää oli, ystävänpäivätärkin otti santsilautasellinen.



Maksa-basilikapyttipannu ja
puolukka-smetanakastiketta

rypsiöljyä
keitettyjä perunoita pieneksi kuutioituna
maksaa samaan kokoon kuutioituna (kalvot pois)
sipulia pilkottuna
tuoretta basilikaa silputtuna
kananmunia
1 prk smetanaa
2½ rkl puolukkahilloa
kirsikkatomaatteja halkaistuna
suolaa
valkopippuria
paprikajauhetta

Kuullota sipuleita hetki öljyssä, lisää perunat ja mausta reilulla suolalla, ripauksella valkopippuria ja paprikajauheella. Paista maksa omalla pannullaan hyvin pikaisesti. Lisää smetanaan puolukkahillo ja sekoita. Aloita kananmunien paistaminen.

Kokoa annos: aseta keskelle lautasta stanssi (rengasmuotti), jos ei ole, voi sellaisen leikata vaikka tomaattimurskapurkista. Painele pohjalle tiiviisti kerros peruna-sipuliseosta, sitten maksakuutioita, basilikaa, puolukka-smetanakastiketta ja taas perunoita. Vedä stanssi varovasti pois ja aseta annoksen päälle toiselta puolelta paistettu kananmuna ja pari lehteä basilikaa. Lautaselle voi laittaa koristeeksi kirsikkatomaatteja. Smetanaa kannattaa laittaa ihan kunnolla, niin siitä saa oivan kastikkeen. Miten ihanasti se sulaakaan kuuman kasan reunoja pitkin. Jos vain olet onnistunut pitämään ainekset lämpiminä.

----------

Vetäydynpä nyt miettimään seuraavaa salamahaasteen uhria ja aineksia. Lupaan julkistaa kohteen viimeistään sunnuntaina.