Tämän kesän vaatimaton tavoitteeni on ollut maistella vain sellaisia jäätelöitä, joita en ole ikinä testannut. No sen verran paljon olen tykännyt esim. Classicin tummasuklaa-karpalosta ja Kingis-mintusta, että niihin olen sortunut kahdesti.
Vaan aloinpa oikein mietiskellä, mikä jäätelöstä tekee hyvää ja miten joku jäätelöpaketti eroaa toisesta eri tekijän tekemästä vastaavasta mausta. Tällä hetkellä suolaisen, kylmän ja makean yhdistelmä maistuu suussani erityisen hyvältä.
Seuraavan kerran kun syöt jäätelöä, pohdi näitä asioita.
Mitä aineosaluettelo kertoo?
Aidot raaka-aineet kunniaan. Vai pidätkö enemmän esansseista. Sisältääkö mansikkajätskisi aitoa mansikkaa, vai onko mukana vain keinotekoista makua nimeksi. Entä vaniljajäätelö? Tässä jäätelö punnitaan: onko raaskittu ripauttaa Madagaskarin aitoa vaniljaa, vai millä jäätelö on saatu vaniljaiseksi? Suklaajädeä syödessä voi miettiä, onko mukana aitoa suklaata, vai pelkkää sanahelinää kaakaojauheesta. Ja hei, vaikka vihreä smurffi on päärynäistä ja väri on vihreä, niin päärynäjäätelö ei ole luonnostaan vihreää vaan vaaleaa. Vihreyden ovat saaneet keinotekoiset väriaineet aikaan.
Paino
Tässä on superkusetuksen paikka. Oletko ikinä ihmetellyt, miksi toinen litran jäätelöpurkki painaa selvästi vähemmän kuin jokin toinen litran jäätelöpurkki. Menehän hetkiksi puntaroimaan jäätelöpurkkeja, niin löydät selkeitä eroja.
Jutun juoni on se, että kun myydään litraa, myydään tilavuutta. Paino on se, mikä ratkaisee, välillä olet saattanut ostaa ilmaa. Aidoista raaka-aineista tehdyt jäätelöt pääsääntöisesti myös painavat enemmän, tällöin litraan mahtuu enemmän makua. Ole tietoinen, sinua on varoitettu!
Kotimaiset marjat
Olemme todella onnekaita täällä Suomessa, kun meillä on niin upeat marjamaastot. Suomalainen marja on puhdasta ja terveellistä. Kaikkialla näin ei ole. Söisninkö Puolassa valmistettu puolalaisista vadelmista tehtyä vadelmajäätelöä? No söisin, koska olen niin perso jäätelölle. Mutta jos en antaisi alapääni päättää, niin en söisi.
Kokonaisuus
Laadukas jäätelö on tarkkaan vaalittu ja harkittu kokonaisuus. Rakenteen pitää olla pehmeä eikä hileinen. Maun pitää olla tasapainoinen ja vastata jäätelön kuvausta. Jos tuutissa lukee mansikkajäätelö, on helvetin karua, että joskus saa paskaa vaniljaa, jonka päällä on pieni mansikkainen hillosilmä. Ei se ole mansikkajäätelöä. Se on kusetusta.
Myös kinuskin kanssa tulee välillä pettymys. Ja minulle se on todella suuri, sillä rakastan kinuskia. Joskus tuo jumalainen kastike kerta kaikkiaan hukkuu jäätelöön ja se on ihan syvältä. Se on katastrofi. Ja jälleen kusetusta. Kinuskin pitää näkyä, tuntua ja maistua. Sen pitää sotkea niin, että syömäri tiedostaa syöneensä kinuskia ja naapurikin joutuu kysymään, mitä sinulla on viiksessäsi. Entä toisessa?
Silmät kiinni ja suu auki
Mistä tämä sanonta lähtee? Ei suinkaan siitä, että lapselle yritetään väkipakolla tunkea jotain eltaantunutta pilttistä, silmät kiinni hän ei sitä näe. Tämä lähtee siitä, että kun silmät laittaa kiinni, makuelämys muuttuu. Syödessämme näkömuisti palauttaa jo pienen määrän makuhistoriapankista tietoisuuteen ja antaa olettaa ruuan maistuvan jo joltain tietyltä. Silmät kiinni tuo jää tapahtumatta. Testaahan huviksesi. Jäätelömaailmakin menee samalla ihan uusiksi.
Tai siis voi olla, että puhuin äsken ihan kakkulia, mutta voisi näkömuistin palauttaminen olla ihan tottakin. Älkää käyttäkö tätä (tälläkään kertaa) lähteenä rakkaat Rauman lukiolaiset, kiitos.
Ja sitten on tietysti meitsin tekemät kylmät asiat
Sanomattakin on selvää, että ne edustavat parhautta. En siis sano. Testaa kuitenkin:
- Kuusenkerkkäfrozen
- Kaura-hunajajäätelö (respeptikilpailun voittaja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti