Kalarunoja ja muutama haukiresepti

Kala on aina kiehtonut suomalaisia. Kansanperinteessä on useita kaloihin liittyviä lauluja, runoja, loitsuja ja räpäytyksiä. Lohessa manifestoituu miehinen voima, kun taas siikaan on liittynyt jotain naisellista. Siikaa on käytetty jopa naisen hellittelynimenä. Oi, kuinka romanttista. Siian innoittamana riimittelin pienen kalevalamittaisen säkeen.

Sinä ihana siikani

lempikalani leppoisa

tarjoo turso turpeana

mätipussia helistä.

Lahna on ollut haukkumasana moraaliltaan löyhälle naiselle. Lahnaa on kutsuttu kutukalaksi. Kalassa käymistä on pidetty kiertoilmauksena satunnaisille lemmenseikkailuille.

Anna Antti Ahvenia

Ahven on Suomen yleisin kala ja samalla kansalliskalamme. Mitään kovin maagista siihen ei kuitenkaan ole liittynyt, onhan sen saaminen ollut kovin tavallista. Itse opin jo pikkupoikana sylkäistä matoon ja heittää loitsun perään:

Anna Antti ahvenia,

Pekka pieniä kaloja.

Kantelettaressa Väinämöinen heittää ilmoille ruokatabun: ahvenen alainen puoli eli mäti ei tämän mukaan olisi kelvollista syötävää. Mitä tuokin tiesi, tietäjä Ian I. Quinen.

Ei sinun pitäisi syöä
ei sinun, ei muienkana,
siian suolta, hauin vuolta,
ahvene alaista puolta,
kuujasen kutumätiä.

Hauen laulu 

Aivan erityistä symboliikkaa on liitetty haukeen. Ehkä siksikin, että hieman suurempi hauki on aikas pedon näköinen. Toisaalta hauki on aina ollut kohtalaisen helppo saalis ja sitä on syöty paljon. Veenkoiraa on pelätty ja kunnioitettu, siihen on liitetty ahneutta ja kuolemaa, mutta myös iso kasa sato-onnea.

Väinämöisen kantele oli tehty hauen leukaluusta. Ei ihme, suuremman kyrmykkään leuka on avattuna ihan kunnioitusta herättävän näköinen. Hauki on ainoa kala, jonka kalevalamittainen syntyhistoria tunnetaan. Runon mukaan hauki on muiden sankarien tapaan laskeutunut maahan taivaasta.

Aaro Hellaakoski on kirjoittanut voimakkaan runon Hauen laulu. Se on herättänyt vaikka mitä tulkintoja ja analyysejä, mutta on säilyttänyt arvoituksellisuutensa. Joku näkee runossa omaelämäkerrallista tilitystä, toinen taas salaista ironisointia. Kirjallisuudentutkija-runoilija Unto Kupiaisen mielestä Hauen laulussa huipentuu Hellaakosken omakuva ja se merkitsee "yksilöllistä yhteenvetoa ja miehuuden kutsumuslaulun huipentumaa".

Hauen laulu

Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan

kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen

lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman

kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan

niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.

Ja mikä ikinä onkaan tuo punainen käpy, jota hauki nousi kuusen latvukseen puremaan. Runon tulkitseminen, kuten kaiken taiteen yleensäkin, jää jokaisen subjektiiviseksi kokemukseksi. Mutta ehkä se inspiroi taikomaan jotain hienoja kesäisiä haukireseptejä. Hauki on ehdottomasti eräs lempparikalojani, varsinkin sen jälkeen kun opettelin fileoimaan sen ruodottomaksi.  

Inspiroidu siis näistä:

Paremmat haukipuikot 

Valkoviinissä keitetyt paneroidut haukipullat 

Täytetty hauki ja piparjuurikastike 

Paras uunihauki (yksi luetuimmista Polkkapossun resepteistä)