Huh hah hei ja nieriää rommissa

Tällä viikolla olen maistellut neljänä päivänä kalaa: silakkaa, merikrottia, siikaa, turskaa, haukea, nieriää, kuhaa, lohta, madetta. Alkaa olla taas kalakiintiö täynnä. Kuukauden päästä lähden viikoksi Tunisiaan, syön pelkkää lammasta ja sanon bää. Kala on kyllä terveellistä ainakin kohtuudella syötynä. Kalarasvan omega-3-rasvahapot suojaavat sydäntä mm. kuolemaan johtavilta rytmihäiriöiltä. Pahalainen vaan, että kaloihin kertyy orgaanista elohopeaa ympäristön saastumisen seurauksena. Sisävesien kaloista pahimpiin kuuluu hauki, jota ei suositella syötäväksi yli puolta kiloa viikossa. Elohopea kertyy ravintoketjun yläpäähän ja siis tässä tapauksessa petokaloihin eli haukeen. Hauki ei kyllä kuulosta kovin vaaralliselta kalalta: väkisin muistuu mieleen Ultra Bran laulama hauki-kappale, joka saa väkisinkin hyvälle mielelle.

Hauki on iloinen kala
sen pää on suuri ja litteä
hauki suhisee kaislikossa
ravun ja sammakon lailla
hämäränvihreää
koko ajan iso pää
Ei elohopea silti ole aina ollut pelkkää pahaa. Suomalaisessa kansanparannuksessa siihen on liitetty maagisia ominaisuuksia. Heinävedellä uskottiin, että tytöt saavat kauniit kasvot, kun pesevät kasvonsa lähdevedellä, johon oli lisätty pisarallinen elohopeaa. Sen jälkeen vesi piti viskata talon pohjoisen puoleiseen seinään. Pitäisiköhän itsekin hieroa hauella naamaa ja toivoa salaa. Saamelaiset uskoivat, että kaihi ja huononäköisyys helpottavat nauttimalla elohopeaa sisäisesti. Pelottavaa. Kupan peruslääkityksenä oli noin 400 vuoden ajan harmaasalva, jota valmistettiin hiertämällä rasvaan noin kolmasosa painosta metallista elohopeaa. Tuota ohjetta en tarvi.

Toivotaan, että elohopea ei ihan heti vie minua manalan lautturin, Kharonin, juttusille. No tuskinpa. Mitähän kaikkia tauteja muuten voi saada Tunisian lampaasta? Ainakin sikaruton aiheuttamaa pestivirusta on löydetty, joka on sinänsä aika huolestuttavaa Polkkapossu-nimisille mönkiäisille. Palaankohan takaisin Suomeen hulluna tunisialaisena lampaana. Ei aavistustakaan. Grii.

Tosiaan paljon tuli valmistettua kalaa ja tässä parhaat ahdit. Ihan ylivoimaiseksi helmeksi muodostui vahingossa syntynyt romminieriä. Ruoka, joka saisi imaaminkin juomaan rommia ja huutamaan nieriän- nimeen. Nieriä eli rautu on aivan superhehkutettava lohikala, joka uiskentelee Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa Vuoksen vesistössä. Keski-Euroopassa se kämppäilee vuoristojärvissä. Nonniin. Kokkikitaristiystäväni J. Dawsonin kanssa saimme käsiimme muutaman nieriän ja kasan siikafileitä. Nieriästä valmistimme ensin "punaviinilohta", joka oli aivan maistuvaa. Jäljelle jäi pari nieriäfilettä ja mitä-kaapista-löytyy-katsauksen jälkeen päätimme antaa nieriällä vähän potkua vuohenjuustolla. Eli näitä tarvit:


Nieriää rommissa

2 nieriäfilettä (tai lohta)
vähän katkarapuja
pala vuohenjuustoa
tilliä
suolaa
pisara sitruunamehua
(valkopippuria)
punaviiniä
kermaa
rommia

Mausta nieriäfilukka suolalla ja ihan ripauksella sitruunamehua. Laita nieriäfileen päälle hieman katkarapuja ja vuohenjuustoa. Liikaa ei saa laittaa, jotta pystyy käärimään fileen rullalle - mutta mitä enemmän saa vuohenjuustoa sisään, sitä parempaa tulee. Allekirjoittanuthan on siis harkinnut vievänsä vuohenjuuston alttarille jonain päivänä. Eli siis kääri file rullalle ja laita kiinni joko hammas- tai varrastikulla. Ruokaspreijaa tai voitele vuoka ja aseta käärö siihen. Kaada vuokaan kääröä nuollen hieman enemmän kermaa, hieman vähemmän punaviiniä ja todella vähän rommia. Nestettä voi maustaa hieman suolalla, jos siltä tuntuu. Paista 180 asteisessa uunissa kypsäksi. Koristele tillillä. Nostele kastiketta käärön päälle ja muista pureskella rauhallisesti.


Punajuuriliemessä kypsennettyä siikaa

Siiastakin tuli mehukasta. Dawsonin kanssa heitimme nahalliset fileet pakkiin, maustoimme ne suolalla ja pippurilla. Kaadoimme päälle juuri keitettyä kalalientä ja hieman punajuuripurkista lientä. Ripaus sokeria ja vielä tilliä ja uuniin kypsymään. Piti saada helposti ja nopeasti hyvää.