Malta A, B, C, D

Ajattelin tarinoida tällä kertaa matkastani aakkosten mukaan, neljä kirjainta kerrallaan. Tiedän jo, että Å-kirjaimen kanssa tulee vaikeuksia, mutta ei se mitään. Ehkä hämään teitä jotenkin.

Minusta on mukava lukea matkakertomuksia, varsinkin jos olen itse matkustamassa samaan paikkaan. Voisin veikata, että painotus vie ruokaan ja juomaan, mutta aivoissani rönsyilee sen verran vilkkaasti, ettei tarvitse olla aikansa Nostredamus ennustaakseen, että muustakin turinoidaan.


Aljotta

Tätä jännää keittoa söin alkuruokana eräänä villin kuumana Bugibban iltana. Maku oli hauska, kirpeähkö ja iloinen, vähän niinkuin pöytäseuruekin. Minuun maku iski vieden jalat alta; monille se saa taatusti aikaan täyden tyrmäyksen, mutta ei aivan yhtä hyvässä mielessä.


2 sipulia pilkottuna
10 valkosipulinkynttä pilkottuna
4 rkl oliiviöljyä
5 tomaattia kuorittuna ja kuutioituna
2 oksaa minttua silputtuna
2 oksaa basilikaa silputtuna
2 laakerinlehteä
suolaa ja pippuria
2 l vettä
reilu vaalea kala ruodot poistettuna ja paloiteltuna
2½ dl keitettyä riisiä
Loraus sitruunan mehua

Kuullota sipuleita oliiviöljyssä niin kauan, että niistä tulee läpinäkyviä. Lisää valkosipulit ja paistele niitä hetki, mutta älä ruskista. Kaada sekaan tomaatit, minttu, basilika, laakerinlehdet, suola ja pippuri ja anna muhentua 5 minuuttia. Lisää vesi, kiehauta ja lisää kala ja keitetty riisi. Kala kypsyy hetkessä ja riisi onkin jo kypsää. Purista joukkoon vielä loraus sitruunan mehua.


Bussit


Jos jotain joutuu ällistelemäänpällistelemään Maltalla, niin sen on oltava maltalainen bussi. Siis aivan uskomattomia, sympaattisia kulkuvälineitä, joita ei todellakaan voi nimittää dösiksi tai nysseiksi. Bussit näyttävät olevan 60-luvulta tai ehkä jo ajalta ennen siitä; voi olla, että ne ovat jopa vanhempia kuin lukutaito. Maailmankaikkeuskin voisi olla kateellinen tuosta busseihin kumuloituvasta ajan vanhasta arvokkuudesta.

Ja ne kiiltävät ja ne todellakin kiiltävät. Auringon valossa kylpevä peili näyttäisi bussin rinnalla harmaalta kuin hiiri munkkikaavussa. Sellaisenkin tapasin, mutta siitä myöhemmin.

Bussiretkeily Maltalla on halpaa hupia: saarihan ei ole juuri Joensuuta isompi, mistä Joensuu saattaa toki olla hetkellisesti pahoillaan. Saaren päästä päähän pääsee reilulla eurolla, mikä ei lomamatkalla kovinkaan usein kaada finansseja. Bussissa matkustaminen taas saattaa kaataa ihmisiä tai hukata niitä erinäisiin paikkoihin. Kun ilma on yli 30 astetta ja varjoja saa etsiä, voi vain uskoa, ettei bussissakaan ihan kylmä ole. Seinässä kerrotaan bussissa olevan istumapaikkoja 42 ja seisomapaikkoja 12. Seisomassa ihmisiä saattaa kuitenkin olla hyvinkin reilut 40, mikä on erittäin hauskaa, sillä kuskit porhaltavat helteessä ovet auki. Ihmisiä sitten tippuilee oviaukoista sinne tänne ja sekös vasta naurattaakin. Onneksi nopeus on harvoin kova, joten ihmisiä loukkaantuu vain tilanteessa, jossa tippuu bussista perässä ajavan auton alle. Seisovat ihmiset myös pyörtyilevät kuumuudessa ja jos oikein hyvä onni käy, saattaa kaapata syyliinsä kaatuvan maltalaisettaren. Siinä ei auta muu kuin kosia viidentoista veljen, kukon ja vuohen ollessa vieressä tuima ilme kasvoillaan.

Bussikuskeille on kyllä pakko nostaa lippalakkia. Kadut ovat kapeita ja usein niillä ei edes mahdu menemään kahta autoa rinnakkain. Silti, kun kyseessä on bussikuski, mahtuu rinnakkain vaikka kaksi bussia. Uskomattomia heppuja. Järjestäen jokaisella kuskilla on peilinsä yläpuolella oma pyhäkkönsä, jossa on sitten kuvaa neitseellisestä Mariasta tai (bussionnettomuudessa) kuolleesta vaimosta, rukousnauhaa, wunderbaumeja, palavia kynttilöitä tai ihan mitä vaan, mikä pitää kuskin mielen virkeänä ja auton kadulla.

Parhaiten Maltan liikennettä ehkä kuvaa välimatka Bugibbasta pääkaupunkiin Vallettaan, joka on n. 15 kilometriä. Bussilla siihen menee aikaa hyvällä onnella 45 minuuttia.


Cisk

Paikallinen lager-olut ei ehkä ole ihan täydellistä, mutta kyllä siihenkin tottuu. Hieman kirpeähköä ja kummallista. Jos Suomessa haluaa valmistaa Ciskiä, kannattaa silputa morttelissa vetiseksi reilu kourallinen korianterin lehtiä ja heittää sitten mäski lillumaan johonkin peruspahaan Funlightiin. Maku on päivän päästä lähes autenttinen, etten sanoisi jopa pelottavan ortodoksinen. Tulos on väriltään hieman vihreämpi kuin originaali oranssinkeltainen versio, mutta kaunis vaahto laskee taatusti ihan yhtä nopeasti, jos sitä nyt missään vaiheessa itsevalmistettuun tuleekaan. Humalahakuisettomuutta kuvaa tylsähkö 4,2 %, mutta tylsyyden selittää luvun osalta se, että myös Palkansaajien tutkimuslaitos (PT) ennustaa Suomen tämän vuoden talouskasvuksi samaa lukua. Boring.

Hinta ei ole kyllä paha: paintti ciskiä maksoi käymissäni paikoissa 0,90€-2,5€. Huomattavasti parempi paikallinen olut on Skol. Sitä voisi verrata suomalaiseen peruslageriin.

Käänsin kuvan muuten säälin toivossa sivuttain. Juuri tuolta niskastani tuntuu tällä hetkellä hyvin nukutun lento-/bussimatkan jälkeen.


Dorka

Hotellimme vastaanottovirkailija, josta jätin palautelapullisen eli yhden A4:n valitusta. Kategorisoin valitukseni vielä kuuteen alakohtaan, jotta ei jäisi mitään epäselvää. Vai mitäs olette mieltä esimerkiksi tästä: joku soitti huoneestaan puhelimella respaan, eikä oikein ollut tyytyväinen huoneeseensa. Dorkan mielestä huoneessa ei ollut mitään vikaa ja lopetettuaan puhelun hän huusi puhelimeen perään vielä BITCH ja naureskeli meille vuoroaan odotteleville ihmisille omaa yltiöpäistä nerokkuuttaan.