Milloin: La 11-16, Su 12-16
Missä: Turku, Vähätori, Linnankatu 3
Paljonko: 17e
Kenelle: Laidasta laitaan
Millaisessa: Kauniimmassa kuin suvinen maa
Vähätorin reuna kerää katseita ja tyhjiä vatsoja, ohi kävellessä tulee väkisin mieleen, kuinka aivan sama näkymä voisi yhtä hyvin olla vaikka Nizzasta tai Napolista. Sillä positiivisella erotuksella, ettei täällä ole vielä sisäänheittäjiä. Eikä annoskuvia terassin sisäänkäynnillä, huh. Mutta paljon iloisia ihmisiä, puheensorinaa, herkullista ruokaa ja janoisille juomaa.
Ei ole pitkä aika, kun possukeittiö kävi illallistamassa Gustavossa. Melkein vieressä, aivan erilaisella konseptilla toimii Tiirikkala, joka kuvailee itseään anniskelukahvilaksi. Anniskelu- ja kahvilatoiminnan ja kuolaneritystä lisäävien kakkupalojen lisäksi Tiirikkalassa on myös hyvää ruokaa, joka on konstailematonta ja tuoreista raaka-aineista valmistettua. Pihvipaikka se ei ole, mutta burgerit, keitot ja salaatit ovat ihan huippuja. Miltä kuulostaa vuohenjuustosalaatti: Saloniemen chevreä, juureksia, pikkelöityä raparperia, mansikkaa, siemeniä, vadelmavinegrettiä, vihersalaattia, focacciaa?
Miljöö on hehkutettavan huima, paikka on rakennettu kahteen kerrokseen vanhan puutalon historiaa kunnioittaen. Aiemmin rakennuksessa toimi Artekin sisustusmyymälä. Sen voi vielä henkiä Tiirikkalan interiööristä. Suomalaisen muotoilun tuntijaa minusta ei saa, mutta Tiirikkalassa syödessä voi ainakin kuvitella istuvansa Alvarin suunnittelemalla penkillä hänen vaimonsa Ainon ideoiman valaisimen alla. Aaltoilevassa mielikuvituksessani Artekin mesenaatti Maire Gullichsen maksoi vielä brunssimme. Eikä paikka muutenkaan ole sijainniltaan pöllömpi Aurajoen kupeessa.
Ennen itse asiaa haluan vielä mainita, että Tiirikkalassa on ihan helvetin himpskatin hyvät cocktailit. Baarimestari Jari Kosunen on drinksujen Gandalf, tempuntekijä, joka ainakaan työaikanaan ei tavallisesti pukeudu valkoiseen viittaan ja siniseen suippohattuun. Jari kertoo, että heillä ihan tosissaan panostetaan cocktaileihin, Tiirikkala on edustanut menestyksekkäästi mm. Åbo Openissa, joka on turkulaisten baarimestarien drinkkikilpailu. Sain hieman makua innovatiivisuudesta, eteeni livutettiin mm. drinkki, jossa oli tilliakvaviittia ja hölskykurkkulientä. Jotain muutakin saatoin maistaa ja saatoin myös poistua iloisessa hiprakassa sulautuen välimerelliseen ravintolakutuun. Eiku katuun, hik. Niin ja on siellä hyvät oluetkin, painopiste lähialueiden pienpanimotuotteissa.
 |
| Possu ja Gandalf |
 |
| Sir Duke ja Proud Mary |
Mutta brunssille Tiirikkalaan siis mentiin. Aikana sunnuntai ja kello 13. Kosunen kertoo, että paikka saattaa hyvinkin olla täynnä tuohon aikaan, mutta tällä kertaa ei ollut isompaa tungosta. Tiedän, että brunssi on suosittu ja olen kuullut hyvää siitä. Yleensä Turussa on totuttu buffabrunssiin, tässä Tiirikkala tekee poikkeuksen: osan saa hakea itse ja osa tuodaan valmiina lautasella. Ei kannata miettiä, tuleeko tuosta täyteen. Vatsani halkesi Kupittaan jäähallin kohdalla, kun olin ottanut pyörimiseen tarvittavat ensivauhdit yläkerran terassilta ja horjahtanut rappusissa Proud Maryn innoittamana. 
Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä brunssiin. Henkilökunta oli rentoa ja kokit saivat perinteisesti osansa kysymyksistäni. Eivät tosin osanneet vastata, kasvaako auringonkukansiemenestä auringonkukka, jos kylvän sen tuohon Tiirikkalan eteen jokirantaan. En saanut kuitenkaan oletko hullu -katseita, toisin kuin lemmikkieläinkaupassa viime viikolla, kun siellä oli myynnissä linnunsiemeniä. Eivät suostuneet vastaamaan kysymykseeni, kauanko kylvämisestä kestää, että lintu lähtee lentämään. Ja jos laitan oikein taajaan siemenet, niin syntyykö siitä parviäly.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti