Kanssasi liman nylkeminen on ihanaa

Niitä löytyy varsinkin elo-syyskuussa, mutta joskus vielä lokakuussakin. Niiden mielestä on hauska elää ryhmissä ja levittää limaa kaikkeen, mikä niitä uskaltaa lähestyä. Ne pitävät vaaleanharmahtavaa violettia lätsää, joka ei varsinaisesti ole mikään merkkivaate. Jalassa niillä on aina valkoiset housut, eivätkä ne silti kuulu mihinkään poikabändiin, eivätkä ole myöskään raviohjastajia. Housun puntti on selkeästi keltainen ellei jopa sitruunainen. Keltaisen tyvensä ohella ne tunnistaa helpoiten limasta. Varsinkin pienemmät ovat täysin liman peitossa ja niiden kanssa heilastelu ei ole aina niin rentouttavaa. Isommat ovat jo kasvaneet ulos limaisuudestaan, vaikka kyllä sitä silti löytyy.

Mutta jotain oikein hyvää niissä on. Ne eivät ole ylimielisiä leuhkoja kusipäitä, moraalisia mustekaloja ja naisia mielisteleviä totaaliääliöitä. Niiden kanssa tulee oikein hyvin toimeen, kun osaa vaan käsitellä niitä kunnolla. Ja jos ei muu auta, voi niitä puukottaa. Silloin ne menevät hieman laikukkaiksi, mutta kukapa ei veitsestä menisi. Ja mikä parasta, ne maistuvat hyvältä.


Sunnuntainen sienireissu ei ollut kovin tuottoisa. Tosin metsässä on mukava köpötellä, nuuhkia sammalikkoa ja odottaa saavuttaako tihkusade kuusen oksien alla piilossa olevan murisijan. Löysin muutaman kantarellin, matoisia tatteja ja hieman enemmän limanuljaskoja. Siis mielettömän hienoa, lempisieniäni. Ehkä juuri sen takia, että niitä on helppo löytää ja tuntuu, että ihmiset eivät ole kovinkaan mieltyneitä niihin, eivätkä varmaan kovin monet niitä tunnistakaan. Limakerroksen poistaminen sucks, mutta ei se niin kovin iso vaiva ole.

Puolukoitakin napsin muutaman sieltä täältä, jos vaikka päivänä jonain jotain kivaa niistä kehittelisi. Viime aikoina kun ei ole niin hirmuisesti ehtinyt kummallisuuksia kehitellä.

Tänään syötiin uunipossua, valkoviini-rakuuna-limanuljaskakastiketta ja porkkana-perunamuusia. Kyseinen sienikastike ei välttämättä kuulosta kovin herkulliselta, mutta ei kyllä läskisoosikaan, joka iskee kuin hatsa laivaan.


Valkoviini-rakuuna-limanuljaskakastike

½ rkl voita
2 pientä sipulia
5 dl pilkottuja limanuljaskoja
1 dl valkoviiniä
3 dl jotain kermaa
suolaa
pippuria
rakuunaa



Paista pilkottuja sipuleita hetki voissa pannulla. Lisää sienet ja paistele tovi. Lisää valkoviini ja anna kiehua kevyesti 5 minuuttia. Lisää kerma ja anna muhia hiljaisella tulella jonkin aikaa, siten että kermaa menee vähän kasaan. Mausta suolalla, pippurilla ja rakuunalla.