Ruokatrendit 2009 on listattu. Koska olen anatomian ihme eli paska laiskiainen yhdistettynä laiskaan paskiaiseen, kerron niistä vain kärkipään. Tai oikeastaan vain ensimmäisen, koska ei ole yhtään nälkäkään. Söin juuri karjalanpiirakan. Ja nyt on sitten maha ihan täysi. Jos se olisi ollut vain Pohjois-Karjalan piirakka, jaksaisin ehkä lätistä hetken kauemmin. Onneksi en syönyt Suur-Liperin piirakkaa: ei olisi varmaan edes nälkä lähtenyt.
1. sija: Lähiruoka
Se on turvallista vähän kuin aasin etumus, sanoisi tähän Hietamiehen Hese: juustohampurilainen kiitos. Tuttuakin se on ainakin siinä mielessä, että tuottaja on usein hyvin tiedossa. Tai jos ei ole, niin ainakin se on helppo todentaa. Vihersiepoille lähiruoka ei välttämättä ole pop, vaikka niin voisikin kuvitella. Se ei nimittäin olekaan niin ympäristöluomuystävällistä kuin moni taiteen ja viestinnän opiskelija voisi kuvitella. Jos ilmastonmuutoksesta on ihan oikeasti huolissaan, kannattaa miettiä, millä ja montako kiloa kerrallaan soijapapuja hakee. Eikä tehdä niinkuin allekirjoittanut ja käydä joka päivä soijaostoksilla pompöösien autoparaatien saattelemana. Päristellen iskulauseita suuntaan jos toiseenkin liittyen viljelytietotaitoon, maaperän otollisuuteen ja sääoloihin. Se, se on vasta elämää.
Ettei menisi tylsäksi, niin vähän jännitystä elämään. Tulin nimittäin uimasta ehkä noin 2 minuuttia ennen kuin sain kameran käteeni. Taitaa olla hmm. Portugalista ehkäpä vuodelta 2007...
1. sija: Lähiruoka
Se on turvallista vähän kuin aasin etumus, sanoisi tähän Hietamiehen Hese: juustohampurilainen kiitos. Tuttuakin se on ainakin siinä mielessä, että tuottaja on usein hyvin tiedossa. Tai jos ei ole, niin ainakin se on helppo todentaa. Vihersiepoille lähiruoka ei välttämättä ole pop, vaikka niin voisikin kuvitella. Se ei nimittäin olekaan niin ympäristöluomuystävällistä kuin moni taiteen ja viestinnän opiskelija voisi kuvitella. Jos ilmastonmuutoksesta on ihan oikeasti huolissaan, kannattaa miettiä, millä ja montako kiloa kerrallaan soijapapuja hakee. Eikä tehdä niinkuin allekirjoittanut ja käydä joka päivä soijaostoksilla pompöösien autoparaatien saattelemana. Päristellen iskulauseita suuntaan jos toiseenkin liittyen viljelytietotaitoon, maaperän otollisuuteen ja sääoloihin. Se, se on vasta elämää.
Ettei menisi tylsäksi, niin vähän jännitystä elämään. Tulin nimittäin uimasta ehkä noin 2 minuuttia ennen kuin sain kameran käteeni. Taitaa olla hmm. Portugalista ehkäpä vuodelta 2007...
Ettei vaan ollut sittenkin se Suur-Liperin piirakka, kun niin kiukkuisesti kirjoitat lähiruuasta ;ob
VastaaPoistaNo mutta... kun sanahelinän poistan tekstistäsi, niin täytyypä myöntää, että taidanpa olla melkoisen samaa mieltä *nimimerkillä-härkäpavun- löytänyt-ja-soijan-harkinnanvaraan-jättänyt*
Kiukkuisesti? Ei, kyllä olen lähiruoan puolestapuhuja!
VastaaPoista