Myytit ovat kertomuksia jumalten ja sankarien teoista joskus aikojen alussa. Jostain syystä ne ovat kiehtovia: ehkä siksi että ylenpalttinen satuilu on hillittömän hauskaa. Ja perustellaanhan myyttien avulla asiat, joita maailmasta löytyy. Jos joku kiinnostuu enemmänkin, niin muinoin tenttimäni Antiikin myytit ja uskonnot tarjoaa hyvän lähdön. Antiikki ja Zeuksen toilailut on aina hyvä paikka aloittaa.
Vaan oli se Zeus kyllä härski jätkä. Ja uskomattoman kekseliäs. Vanha irstailija ihastui tavalliseen kuolevaiseen, muutti tämän jumalattareksi ja otti Olympokselle. Tytölle tuli niin kova ikävä kotiaan, että päätti käväistä heitä morjestamassa. Tästä Zeus, Mr Drama Queen, vihastui ja keksi aika omalaatuisen rangaistuksen. Muutanpa tytön latva-artisokaksi! Ei olisi heti tullut itselleni mieleen, aika erikoinen äijä. Kuvassa tyttö ennen artisokaksi muuttumista. Varsin leväperäistä käyttäytymistä.
Aika harvoin tulee latva-artisokkaa syötyä, maa-artisokkaa useamminkin. Yleensä ostan öljyyn säilöttyjä artisokan sydämiä. Niissä on hauska, hieman kirpeä maku. Eräs suosikkini on kääriä sydämen palan ympärille pekonisiivu ja ripotella päälle hieman ruokosokeria. Sitten uunissa rapsakaksi. Hauskaa pikkunaposteltavaa. Herkulta maistuvat myös artisokkacannellonit, joiden seurana tarjotaan sitruunalla maustettua valkokastiketta. Sitruuna ja artisokka onkin hyvä pariskunta.
Mutta voi sitä äyskäillä salaatteihinkin. Esimerkiksi fetasalaattiin.
Artisokka-fetasalaatti
purkitettuja artisokan sydämiä
fetaa
kirsikkatomaatteja
kurkkua
tammenlehväsalaattia
sipulin vartta
mustapippuria myllystä
ja päälle vielä pieni puristus sitruunan mehua
Vaan oli se Zeus kyllä härski jätkä. Ja uskomattoman kekseliäs. Vanha irstailija ihastui tavalliseen kuolevaiseen, muutti tämän jumalattareksi ja otti Olympokselle. Tytölle tuli niin kova ikävä kotiaan, että päätti käväistä heitä morjestamassa. Tästä Zeus, Mr Drama Queen, vihastui ja keksi aika omalaatuisen rangaistuksen. Muutanpa tytön latva-artisokaksi! Ei olisi heti tullut itselleni mieleen, aika erikoinen äijä. Kuvassa tyttö ennen artisokaksi muuttumista. Varsin leväperäistä käyttäytymistä.
Aika harvoin tulee latva-artisokkaa syötyä, maa-artisokkaa useamminkin. Yleensä ostan öljyyn säilöttyjä artisokan sydämiä. Niissä on hauska, hieman kirpeä maku. Eräs suosikkini on kääriä sydämen palan ympärille pekonisiivu ja ripotella päälle hieman ruokosokeria. Sitten uunissa rapsakaksi. Hauskaa pikkunaposteltavaa. Herkulta maistuvat myös artisokkacannellonit, joiden seurana tarjotaan sitruunalla maustettua valkokastiketta. Sitruuna ja artisokka onkin hyvä pariskunta.
Mutta voi sitä äyskäillä salaatteihinkin. Esimerkiksi fetasalaattiin.
Artisokka-fetasalaatti
purkitettuja artisokan sydämiä
fetaa
kirsikkatomaatteja
kurkkua
tammenlehväsalaattia
sipulin vartta
mustapippuria myllystä
ja päälle vielä pieni puristus sitruunan mehua
Vai että sydänsalaattia. :) Muistuu ihan mieleen sydänkeitto 90-luvulta: Olin yläseteharjoittelussa lastentarhassa, ja yhtenä päivänä ruokalistalla oli sydänkeittoa. Koko aamun odottelin kauhusta kankeana mitä tuleman piti (pieni kasvissyöjä asui sisälläni jo silloin), ja ihmettelin kun kaikki lapset olivat sisäelinkeitosta aivan tohkeissaan. No, keitto paljastuikin sitten hurmaavan vaaleanpunaiseksi punajuurisosekeitoksi..:D
VastaaPoistaHeh, meinasinkin nimetä tämän ensin sisäelinsalaatiksi!
VastaaPoistaMy kind of salad! :P
VastaaPoistaTykkään kovasti artisokan mausta, mutta harvemmin tulee käytettyä kyseistä raaka-ainetta. Tätä voiskin nyt sitten kokeilla.
Niin mikä ihme siinä muuten on, että artisokka meinaa unohtua hyllyyn. Ja siis varsinkin tuore latvaversio, joka on kyllä ihan hinkumiittisen hyvää.
VastaaPoista