Puolukka-omenapiirakka - rise from the dust

Omenapuut tuottavat tällä hetkellä satoa enemmän kuin tarpeeksi, puolukoilla ei mene ihan yhtä hyvin. Joka tapauksessa nyt on molemmilla sesonki ja sen kunniaksi erään suosikkiohjeeni nostatus. Tätä on toteutettu moneen kertaan, tulos on vaan kertakaikkiaan niin mahtava. Rehellisen kostean piirakan kruunaa mukavasti murusteltu päällinen.

Alkuperäinen ohje on täällä, se on postattu vuosi sitten. 

 Piirakkaa lipoessa ylläreitä musiikkilautasella:

Paahdettu valkosipulikeitto - Uuh

Käsittämätöntä, kuinka mahtavaksi valkosipulin maku jalostuu, kun sitä ruoskii hetken uunissa. Ei sinänsä, vedän valkosipulia muutenkin kuin pieni poni. Sopii erityisen hyvin soseutettuun kasviskeittoon. Siis poni.


Paahdettu valkosipulikeitto (4-5 alkuruoka-annosta)

1 kokonainen valkosipuli (siis ei 1 kynsi)
1 sipuli
5 cm purjoa
puolikas kukkakaali
puolikas kesäkurpitsa
7,5 dl kasvislientä (tai vettä ja 1,5 liemikuutiota)
2 dl kaurajuomaa (Oatley)
70 g voita
persiljaa

Halkaise valkosipuli vaakasuunnassa, laita puoliskot folioon, kippaa oliiviöljyä päälle ja kääri nyytiksi. Paahda 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Valkosipulia ei tarvi tässä kuoria. Pilko sipuli ja purjo ja freesaa niitä hetki kattilassa öljyssä. Ota kukkakaali nupuiksi, kuori kesäkurpitsa ja lohko. Heita kattilaan ja lisää kasvisliemi. Liemen määrän ei tarvi olla juuri tuo 7,5 dl, sitä pitäisi olla niin paljon, että vihannekset juuri ja juuri peittyvät. Keitä niin kauan, että kaikki kypsyvät. Purista kypsät valkosipulinkynnet sekaan, lisää myös kaurajuoma ja voi. Aja sauvasekottimella sametintasaiseksi. Tarkista maku. Itse heitin tässä vaiheessa vielä puolikkaan liemikuution ja rohauksen pippuria myllystä. Annoksen päälle sitten hieman persiljaa. Tarjoile vuohenjuusto-pestobruschettojen kanssa.

Sieniruokaideoita

Kun nyt kerran syksyssä mennään, niin keräsin tähän muutaman blogistani löytyvän sieniruokaohjeen. Jossain on käytetty suomalaisia metsäsieniä, jossain portobelloja, jossain herkkusieniä. Ei pidä kangistua eikä varsinkaan näihin, ohjeessa käytetyn sienilajin voi aina korvata jollain toisella itöemällä.

Ja kommenttilootaan saa ilolla tiputella ideoita lieteni ratoksi. 

• Pitsa. Ei ihan perussettiä, käytetty mm. neljää eri sienilajia ja juustohöylättyä porkkanaa.

• Gratinoidut portobellot. Vuohenjuustoa ja hunajaa.

•  Mustapavuilla, sienillä ja chilillä täytetyt tomaatit ja fetaa. Uuh.

• Lasagne. Pinaattia ja suppilovahveroita. Kuiva kuva, herkkuruoka.

• Keltavahverokeitto. Soseeksi vedetty vihanneskeitto, joka höystetty sienillä ja koskenlaskijalla. 

• Porkkanoita ja sieniä. Uuden sadon porkkanaa uitettuna rakuunassa ja etikassa, seurana kantarellikastiketta. 

• Paistettuja mustajuuria, maapähkinäkastiketta, gratinoitua sientä ja grillattua ananasta. 

• Pinjansiemeniä ja sieniä pastassa. 

• Hieman hienompi bolognalainen kastike. Eli mustatorvisieniragu pastalla. Mukana myös anjovista, parmesaania, valkoviiniä ja selleriä. 

• Korvasienikeitto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja pekonilla. 

• Sienitahna. Kangasroukuja, tuorejuustoa, persiljaa. 

• Tatticappuccino. Uuh ja aah.

• Risotto. Torvisieniä, arborio-riisiä, vermouttia tai valkkaria, valkosipulia, parmesaania, katkarapuja.

• Täytetty hirven pyöröpaisti. Lihaa, savupekonia, kantarellejä, mustapekka-juustoa.

• Ahvenfileitä, paistettuja keltavahveroita, rieslingkastia ja juuresspydäriä.

• Täytetty kesäkurpitsa. Mustatorvisieniä, jättikatkaravunpyrstöjä, purjoa.  

Kangasrouskutahna

Tattiaika tuntuu olevan ainakin Lounais-Suomessa toistaiseksi ohi ja syyssienet ovat taas kuninkaita. Metsä täyttyy rouskuista ja etenkin kangasrouskuista. Ne on suhteellisen helppo tunnistaa: lakki on kaunis piparkakun värinen, jalka lähes samaa sävyä mutta hieman vaaleampi ja ontto. Maku on pippurinen, ruotsiksi nimi onkin pepparriska. Englanniksi rouskut tunnetaan nimellä milk cap, mikä johtuu maitiaisnesteen valkoisesta väristä. Kangasrouskun saattaa joskus sekoittaa kevyesti myrkylliseen lakritsirouskuun, mutta hänellä maitiaisneste on kirkasta.

Joka tapauksessa suosittelen keräämään kangasrouskuja. Pienellä käsittelyllä niistä tulee ihan erinomaisia ruokasieniä ja vain mielikuvituksettomuus on rajana, mihin niitä voi käyttää. Monestihan rouskuja säilötään suolaan ja tehdään sienisalaattia. Tässä hieman jalostettu versio, jota voi natustella esimerkiksi uuniperunan täytteenä, rahkalettujen kanssa, sieniwrappissa tai vaikka tahnana leivällä. Jälkimmäisin on minun mielitiettyni.

Otetaan tähän vielä pikaisesti perusohjeistus kangasrouskun ryöppäämiseen. Keitä rouskuja reilussa vedessä n. 5-7 minuuttia. Kaada vesi pois, huuhtele kylmän veden alla ja keitä uudessa vedessä taas 5-7 minuuttia. Vesi pois, huuhtelu, valmista.

Kangasrouskutahna

2 dl kangasrouskuhakkelusta (sienet ryöpättyinä ja hakattuina pieniksi)

200 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa

½ pieni sipuli pilkottuna

½ dl persiljaa hakattuna

1 kynsi valkosipulia murskattuna

suolaa

valkopippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Tahna saa olla suolaista, mutta sitä tietty maun mukaan. Maistuu erityisen hyvältä jälkiuunileivän päällä. 

 

Erinomainen haukiresepti!

Tämä on aivan huippua, siis tosiaankin. Enempää hehkuttamatta kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Moni väistelee haukea, aivan turhaan. Luulenpa, että hauen vieroksuntaan on syynä enemmänkin laiskuus kuin maku.  Me ruodottomaan kalaan tykästyneet pehmeitä silkkipintojakin kumartavat herkkupeput emme ole tottuneet siihen, että kala tulee luineen pöytään. Tai siis oikeastaan te, mutten haluaa olla v-mäinen lukijoille.

Tämä resepti on legendan mukaan lähtenyt aikoinaan liikkelle Sylvi Saloselta. En tiedä, mistä hanurista Sylppä tämän ruittasi, mutta minulle tämä päätyi Valamon luostarissakin välillä vaikuttaneen kuuluisan ikonimaalarin Maya Rublevin kautta. Kyseinen henkilö painotti, että pitää sitten ehdottomasti käyttää etikkakurkkuja. Annoin painotukselle ensin piut ja varmuudeksi vielä paut + kinnasviittauksen ja käytin suolakurkkuja, hähää. Ihan vaan siitä syystä, että olin ehdottoman varma, että juuri niitä minun piti käyttää. En muutenkaan osaa sanoa, paljonko resepti on muuttunut Sylviltä lähdettyään - taisipa muuttua taas, mutta on ihan poskettoman hyvää, toisin kuin esimerkiksi pitkään haudutettu possun poski. Ainakin kaprikset lisäsin alkuperäiseen verrattuna.

Kuva: Possu ja Possun poika Aurajoella

Paras uunihauki (4 annosta)

  

700 g haukea fileinä

vehnäjauhoja

ruisjauhoja

suolaa

valkopippuria

voita

1 isohko suolakurkku

3 dl rasvaista kermaa (40%) + 3 dl maitoa

tilliä

kapriksia

Leikkaa fileet n. 10 palaksi. Tee jauhoista, suolasta ja pippurista seos ja kääntele haukipalat huolellisesti siinä. Seoksen mittasuhteet: ei aavistustakaan, mutta vehnäjauhoja eniten, hieman ruisjauhoja, vielä vähemmän suolaa ja vähiten valkopippuria. Paista leivitetyt fileet pannulla pikaisesti voissa niin, että fileisiin tulee kaunis väri. Voitele uunivuoka. Asettele fileet pohjalle ja niiden päälle pikkurillinpään kokoisiksi kuutioiksi vedetty suolakurkku. Kaada päälle sekoitettu kerma-maito ja reippaasti tilliä. Nestettä pitäisi olla siten, että kala lähes peittyy. Päälle voi heittää vielä muutaman palan voita. Hauki on vähärasvainen kala, joten käytä sitten sitä rasvaista kermaa. Nuketa 200 asteisessa uunissa 30 minuuttia, laske sitten lämpötila 150 asteeseen ja siinä vielä 15 minuuttia. Ota pois uunista ja laita folion alle odottamaan. Paistoaika kuulostaa pitkältä, mutta näin kalasts tulee mukavan pehmeää. Ja perunoiden kanssa sitten suuhun.

Mitä tehdä ylimääräiselle riisille?

Yksinkertaisin ja kaikkein käytetyin metodi epäilemättä on heittäminen roskiin. Mutta jos olisi vaihtoehto...

Kaikkihan lähtee siitä, että olen susipaska riisinkeittäjä. Suden puolesta olen tässä yhteydessä erittäinkin pahoillani. Osaan toki keittää riisiä, mutta määrien kanssa olen yhtä pihalla kuin postimies ennen ulko-oven avaamista ulkoa sisälle tullessa. Tästä voinee päätellä, että kuvittelen postimiehen tulon kerrostaloon. Riisiä tulee siis poikkeuksetta liikaa, se on kai sitä periaatteellista kerskakulutusta ja  taiteilijanelämää. Liikaa, vain vähän liikaa on riittävä annoksein, liikaa vain vähän liikaa mä sieniä napostelen. (Jos klikkasit edellistä linkkiä, niin ei - en ole napostellut kyseisiä)

Eli siis palatakseni vielä kevyesti sumussa olevan peruskysymyksen äärelle: mitä tehdä ylimääräiselle riisille, kun sitä nyt vaan hyvinkin usein tulee tehtyä liikaa?

No tässä yksi suosikeistani. Tällä kertaa söin riisikroketit paistetun kaalin kanssa, mutta oikein hyvältä maistuvat myös pottumuussin ja puolukkasurvoksen kanssa.

 

Riisikroketit, paistettua kaalia ja porkkanaa, 

thai chilikastiketta

3 dl keitettyä riisiä

1 pieni sipuli

1 iso valkosipulinkynsi

1 kananmuna

persiljaa

currya

suolaa

rypsiöljyä

2 cm pätkä inkivääriä

valkokaalia

porkkanaa

soijakastiketta

thai chilikastiketta

Sekoita riisin joukkoon pilkotut ja freesatut sipulit. Lisää myös kananmuna, silputtu persilja sekä epämääräinen määrä currya ja suolaa. Muitakin lempimausteita saa viskoa mielinmäärin. Sekoita hyvin. Lämmitä Ikean paistinpannua liedelläsi asteikolla neljä ja heitä kehiin öljy. Muotoile hieman kostutetuilla käsillä n. 4-5 pihviä ja paistele muutama minuutti per puoli kullanruskeiksi.

Pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi ja heitä toiselle pannulle öljyyn muhimaan. Pilko myös valkokaali ja lisää joukkoon. Kuori porkkana ja vetele kuorimaveitsellä pitkittäisiä lastuja. Ja nämä myös sekaan. Muhistele hetki ja kippaa kevyt loraus soijaa joukkoon. Kaali saa jäädä semisti napakaksi, mutta malta nyt silti vähän paistella.

Tarjoa riisikroketit hapanimelän thaisoosin kanssa.

Neljä sientä ja porkkana

En ala tässä sen kummemmin opettaa pitsantekoa. Tämä kirjoitus toimikoon lähinnä täytepuoleisena virikkeenä. Silti pikainen muistutus pohjasta ja soosista, ne kuitenkin määrittelevät ison osan lopputuloksesta.

Pohjan pitää olla sopivan ohut ja sopivan rapea. Ohjeita netti on pullollaan, joten sieltä vaan etsimään. Hyvään lopputulokseen pääsee ilman leivinuunia ja pitsakiveäkin, mutta ei niistäkään haittaa ole. Kotiuunissa  palkinnon saa valmistamalla pitsa leivinpaperille ja lämmittämällä uunipelti ennen leivinpaperin sille laskua todella kuumaksi.  

Kastike. M-mmmmm. Näen Homerin kuolaamassa donitsin perään. Sitä samaa hyvä kastike edustaa minulle. Näitäkin ohjeita löytyy sieltä täältä. Tärkeää on jaksaa keitellä tarpeeksi kauan ja antaa makujen muhia. Hyvä peruskastike syntyy lisäämällä tomaattimurskan sekaan muutama aurinkokuivattu tomaatti, pitsayrttejä, sokeria, suolaa, pippuria, hieman tomaattipyrettä ja kevyesti balsamiviinietikkaa. Pari anjovispalaakaan ei ole pahitteeksi, tällöin suolasta voi tinkiä. Rauhallinen keittely ja pikainen surraus sauvalla. Siinä. 

No mutta. Monelle kotona tehty pitsa tarkoittaa sitä perinteistä jauhelihahösselöä, joka toki on joskus erinomaista. Ehdotan kuitenkin heittäytymään välillä sesongin vietäväksi. Nyt saa hyviä sieniä, porkkanoita, sipulia, kesäkurpitsaa, punajuuria ja vaikka mitä. Kaikki nämä sopivat pitsaan kuin ilmavat kiharat meikäläiselle. 

Neljän sienen sadonkorjuupitsa

pitsapohja

kastiketta

herkkutatteja

kangastatteja

haperoita

orakkaita

porkkana

sipuli

oliiveja (omasta puusta tietty ei tietenkään)

juustoa

rucolaa 

basilikaa

Ei siis enempää pohjan tai kastikkeen valmistamisesta. Mutta täytteet. Pilko sienet reiluiksi mutta ohuiksi siivuiksi. Vedä porkkana kuorimaveitsellä pitkiksi suikaleiksi ja freesaa pikaisesti pannulla. Freesaa myös siivuiksi vedetty sipuli. Täytteet pitsalle ja go. Uunista pois ja päälle basilikaa ja/tai rucolaa.

Rangina Hathi - Värikäs elefantti

Uuh - se tuoksu, jonka pannulla öljyssä muhineet jauheet saivat juuri aikaan Polkkapossun pienessä kutukeittiössä. Jeeraa, kuminaa, kardemummaa, korianteria, neilikkaa, kanelia.

Tämä ape ei varsinaisesti ole mikään Intian kansallisruoka, apinasta puhumattakaan. Itse tunnen tuon nimellä Rangina Hathi, joka suoraan suomennettuna tarkoittaa värikästä elefanttia. Olen hieman muokannut aineksia aikojen saatossa ja ainakin tänään olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Nyt on aika värikäs olo.

Rangina Hathi - Kasviselefantti

3 rkl rypsiöljyä
1 tl jeeraa
1 tl kuminaa
½ tl kanelia
½ tl kardemummaa
½ tl neilikkaa
1 tl korianteria
4 valkosipulinkynttä
1 sipuli1 chili
1 peruna
1 suippopaprika
4 tomaattia
pähkinöitä (cashew, para, maa)rusinoita
2 dl vettä
½ dl punaisia linssejä
suolaa
jugurttia
tuoretta minttua

Lämmitä öljy pannulla ja freesaa jeeraa, kuminaa, kanelia, kardemummaa, neilikkaa ja korianteria siinä pari minuuttia. Määrät ovat viitteellisiä, niitä voi lisäillä maun mukaan. Lisää pieniksi kuutioiksi pilkotut valkosipuli, sipuli, chili ja peruna. Pyörittele hetki. Lisää suikaloitu paprika, kuutioitu tomaatti, pähkinät ja rusinat. Paista taas hetki ja lisää vesi ja suola. Lisää muutaman minuutin päästä linssit ja anna muhia niin kauan, että linssit kypsyy. Lisää vettä tarvittaessa. Tarkista maut.

Tarjoile riisin kanssa. Annoksen päällä maistuu pieni pläjäys maustamatonta jugua ja minttua.

Törkyhyvää kesäkurpitsakakkua, makeaa jep

On se tietysti vähän kieroutunutta tehdä makea kakku käyttäen raaka-aineina mm. kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua. Mutta jos leipuri on kierompi kuin käyrätorvi, niin mitä on lupa odottaa. Näillä mennään siis. 

Tuloksena oli tosi herkullinen ja pehmeän kostea kakku, jota ei kauaa kaapissa säilytetty. Tässä ei edes suurempia leipurinlahjoa kaivattu. Parhaimmillaan kaakku toki olisi vasta toisena tai kolmantena päivänä, mutta en kyseiseen suoritukseen taaskaan kyennyt.

Kesäkurpitsakakku

½ dl vettä (lämmintä jotta hunaja sulaa)

1 dl hunajaa

½ dl rypsiöljyä

½ dl sulatettua voita

1 dl raastettua avomaankurkkua

2½ dl raastettua kesäkurpitsaa

1 tl kanelia

2 tl kardemummaa

ripaus suolaa

3 dl vehnäjauhoja

½ tl ruokasoodaa

½ tl leivinjauhetta

Päälle:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3/4 dl tomusokeria

3/4 dl appelsiinimehua

hasselpähkinärouhetta

Sekoita vesi, hunaja, öljy, voi, kurkku, kurpitsa, kaneli, kardemumma ja suola. Kurkun ja kesäkurpitsan olet raastanut karkealla terällä, etkä ole puristanut nesteitä pois. Sekoita toisessa kipossa jauhot, sooda ja leivinjauhe. Yhdistä tuotokset tasaiseksi massaksi ja laita voideltuun irtopohjavuokaan. Paista uunissa 190 asteessa 35 minuuttia.

Kun kakku on viilentynyt, sekoita tuorejuustoa, tomusokeri ja appelsiinimehu. Levitä tasaisella lastalla kakun päälle ja nakkele rouhetta ympäriämpäri. Anna odottaa jääkaapissa mielellään vähintään päivä. 

Miten muna oikeasti kuoritaan!

Jos joku ei vielä osaa kuoria munaa.

1. Keitä munat.
2. Ota molemmista päistä pala kuoresta pois.
3. Puhalla voimakkaasti toisesta päästä sisään.
4. Kuori halkeaa.
5. Muna saattaa lentää, ota koppi.

Näitä ei ole kopioitu lastenkirjasta

Jahans, välillä nauriita parin haukipäivän jälkeen. Nehän on tietty molemmat petokaloja. Päivän mökkimenun tein teemalla Kyllä tuota ennemmin syö kuin turpaansa ottaa. Pihvit oli ok, majo perussettiä, perunasalaatti aina niin hyvää.

Tai oikeestaan oli nää kaikki aikas hyviä.

Nauris(-peruna)pihvit
Valkosipulimajoneesi
Peruna-retiisisalaatti

Valkosipulimajoneesia tein siksi, että nauris on kuitenkin kevyesti karvas, jolloin valkosipulinen majo toimii unohduslääkkeenä. Kuvassa muuten Ikean pannu, jota en voi vieläkään olla liikaa ylistämättä.

 Nauris(-peruna)pihvit

2 keskikokoista naurista
5 keskikokoista perunaa
1 pieni punasipuli
1 muna
1 1/4 dl vehnäjauhoja
½ nyrkillistä persiljaa
suolaa
pippuria

Nauriin ja perunan suhde pitäisi olla sellainen, että perunaa olisi ihan inun verran enemmän. Kuori ja kuutioi nauriit ja perunat. Keitä kypsiksi ja kaada vesi pois. Survo karkeasti haarukalla. Lisää massaan hienoksi pilkottu sipuli, muna, jauhot, persilja ja suola. Sekoita hyvin ja tarkista maku. Heitä öljyä reilu kerros pannulle. Ota parin ruokalusikallisen keko massaa pannulle ja painele lusikan toisella puolella tasaiseksi. Paistele hiljalleen keskilämmöllä molemmin puolin kullanruskeiksi. Jos haluat helpommin koossa pysyviä lisää munaa ja jauhoja, mitä en kylläkään suosittele.

Valkosipulimajoneesi

1 keltuainen
½ rkl etikkaa
luraus kotisinappia
suolaa
ruokaöljyä (n. 1,5-2dl)
1 valkosipulinkynsi

Sekoita keltuainen, etikka, sinappi ja suola hyvin kierrevispaimella. Lisää muutama tippa ruokaöljyä ja vispaa hetki. Ala lisätä öljyä joukkoon nauhana koko ajan vispaten. Kuori valkosipuli, murskaa pinta ja pilko kuutioiksi. Sekoita majon joukkoon.

Peruna-retiisisalaatti

7 keskikokoista (uutta)perunaa
4 retiisiä
pieni punasipuli
10 hernepalkoa
pala keskivahvaa chiliä
puoli nyrkillistä tilliä
oliiviöljyä
pippuria
kallen mätitahnaa

Keitä  perunat kypsiksi, jäähdytä ja leikkaa neljään osaan, Siivuta retiisit, leikkaa punasipuli ensin halki ja sitten puolikuisiksi siivuiksi. Ota herneet paloista. Pilko chili ja tilli. Sekoita kaikki edellä mainitut varovasti. Lisää reilu loraus oliiviöljyä, kunnolla pippuria ja ruuttaus kallen mätitahnaa. Sekoita taas. Lisää tarvittaessa suolaa.

Kärrynpyörillä maustettu lettukakku

Iloisin silmin seurailin, kuinka Jamie valmisti lasten kanssa lettukakkua. Keppihyppelyn ja sotkemisen riemua, naurunremakkaa, aitoa iloa. Mukavaa katseltavaa.

Myös Vihtakarin kesäkeittiö velmuili naurulla kostuneilla silmillä, hymyhuulilla ja kärrynpyörillä maustetun lettukakun. Olo oli vähän kuin lastenkutsuilla. Lettuja päällekäin, väliin mitä lystää ja hei hou lets go. Jotain meni housuille, jotain paidalle, jotain jopa nöyhdän seuraksi napakuoppaan. Ei haittaa, antaa mennä vaan. Kaikki kelpaa täytteeksi.

Huomaa vielä tämä: lettukakku on lettuja keveämpi vaihtoehto, jos nyt jollain haluaa lohduttautua. Ihan vaan siitä syystä, että normaalisti lettukesteissä, menee n. 3-4 lettua per lätty, tässä riittää n. 1 lätty per lettu. Hyviä täytteitä ovat myös banaanit, mansikat, vadelmat, suklaamousse, raparperitahna, lemon curd, erilaiset hillot, nektariinit, kiivit. Lue: ihan mikä vaan, mitä kakkuihin muutenkin laitetaan.

Kuningatarlettukakku (6 annosta)

5-6 lettua (peruslettutaikina, johon on lisätty hyvät määrät leseitä ja erilaisia hiutaleita)
2 dl vispikermaa
200 g vaniljalla maustettua rahkaa
mustikoita
kuningatarhilloa
lakkahilloa

Paista letut ja anna jäähtyä. Vatkaa kerma ja sekoita se rahkan kanssa. Laita lautaselle yksi lettu, päällystä se mieleiselläsi raaka-aineella, heitä toinen lettu päälle ja sama juttu. Päällimmäiseen kerrokseen vihtakeittiö taikoi ehkä naapurisaaren lakkasuolta vielä koristeeksi lakkahilloa. Huh. Järjettömän hyvää. Täytteet kannattaa tietty tehdä mahdollisimman tasaisiksi ihan reunoille asti, muuten reuna kellahtaa kuin Costa Concordia consanaan.

Ja sitten leikkaus mahdollisimman terävällä veitsellä. Syödään heti.

Jäätävän hyvää - Frozen strawberry youghurt

Iltaisena mielitekona oli jotain suhtkevyttä herkkua, joten surruttelin jäätelökoneella herkullisen massan. Ja koska sesonkiaikaan mansikkaa pitää syödä vähintään kaksi kertaa päivässä ja jäätelöä vähintään kerran, mikäpä olisikaan voinut olla osuvampaa kuin turkkilaisesta jugurtista ja mansikoista väännetty jäde. Resepti on helppo, siinä ei ole kuin neljä raaka-ainetta. Valmistaminen onnistuu parhaiten jäätelökoneella: suosittelen, että käytät kaikki mahdolliset tekosyyt satsataksesi siihen. Omalla kompressorilla varusteltu kone on ainoa oikea ratkaisu, toki hieman hintavampi.

Jugurttiin tehty jäätelö on kermaan verrattuna hyvinkin kevyttä. Rakenne on kuitenkin mahtava, eikä edes paatunut kermajäätelön ystävä tunnista eroa. Turkkilainen jugurtti on kuitenkin sen verran rasvaista, ettei tulos ole mitenkään kidemäinen, kuten ehkä voisi ajatella. Sokeria tähänkin toki tulee, senkin voi korvata hunajalla. Tällä kertaa kuitenkin sokeria.

Tästä tuli ihan älyttömän hyvää. Jätskihetkenä kuulin vierestäni pieniä ilonkiljahduksia ja mmmmm-ääniä. Havaitsin myös riemuisasta ja verraten kaninloikkamaisesta hypähdyksestä aiheutuneen tömähdyksen, joka päättyi hymykuoppamaisiin suupieliin. Muutama ilmapallokin taisi pamahtaa - tunnelma oli kuin lasten lettukesteillä.

Frozen strawberry youghurt

350 g turkkilaista jugurttia

0,75 dl sokeria (lisää sokerin määrää, jos mansikkasi eivät ole makeita)

2 tl vanilliinisokeria

2,5 dl mansikoita soseena

Mausta jugurtti sokerilla ja sekoita hyvin. Aja jäätelökoneessa massaa n. 30 minuuttia ja lisää mansikkahöhhö. Aja vielä n. 5 minuuttia. Tarjoile heti, tämä ei odota sulamatta pöydässä.

Raparperitahna

Koska sitruunatahna (lemon curd) on yksi lemppareistani, päätin että raparperitahnasta on myös tuleva sellainen. Sitruunatahna valmistuu yksinkertaisimmillaan sitruunoista, keltuaisista ja sokerista - samalla idealla ajattelin vääntää raparperitahnan. En tietenkään malttanut pysyä ihan perusteissa, joten lisäsin hospodaan vähän kanelia, kardemummaa ja inkivääriä. 

Kokeilu onnistui paremmin kuin sata jänistä ja maku oli järjettömän hyvä. Koostumuksesta tuli tahnaisen moussemainen, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan tai ei tarkoita. Aloin jo suunnitella raparperitahnan sekoittamista suklaamousseen, veikkaisinpa, että maistuisi itse kullekin ja mullekin. 

Tein tosiaan ihan pikkuannoksen kokeilumielessä. Sen minkä maltoin olla tunkematta suoraan astiasta lusikalla pohjattomaan kitaani, laitoin maustamattoman jugurtin päälle mansikoiden seuraksi. Voihan vattu ja perse mitä herkkua, ihan järjetöntä. Morot, sanoi komiat porot toisilleen, taju lähti.

Ounastelisin, että raparperitahnaa voi käyttää esim. tuc-keksin ja homehtuneen valkojuuston kaverina, kakussa, kääretortussa, croissantissa/paahtoleivällä, kermavaahdon maustamiseen, lettujen kanssa, suksivoiteena.

Ja jos joku kysyy, mikä mitta on ripaus tai loraus, tulen käymään. Näiden kanssa ei ole turhan tarkkaa. Sokeriakin voi lisäillä maun mukaan, itselläni saattoi lorahtaa yli desikin, oli sen verran kirpakat rapsukat.

Raparperitahna (pikku annos)

n. 4 dl raparperia pilkottuna

pikku loraus vettä

reilu ripaus kanelia

hieman kardemummaa

ripaus inkivääriä

2 keltuaista

1 dl sokeria

ripaus vaniljasokeria

Lataa kattilan pohjalle pieni liraus vettä ja keitä raparperit mönjäksi. Älä laita liikaa vettä, sitä ei tarvita. Lisää mausteet. Surraa raparperit tasaiseksi sauvalla. Vatkaa keltuaiset ja sokeri hyvin. Kypsennä seosta hetki vesihauteessa koko ajan kevyesti vispaten. Älä valmista munakokkelia, keltuainen alkaa saostua n. 65 asteessa ja hyytyy kokonaan 70 asteessa. Lisää sitten raparperimassa ja jatka kevyttä vatkausta. Lisää loppupuolella vaniljasokeri. Veikkaisin, että tuossa meni n. 10 minuuttia. Mikäli haluat curdistasi punaisempaa, älä kuori rapsukoita.

Kuudes kuolemansyönti = Ruokakirjojen lukemisesta aihetuva mässäily

Mahalaukussa ja suolistossa olevat pienet ilmataskut työntyilevät milloin mihinkin suolipoukamaan, kun ruoansulatuselimistö tekee rytmisiä supisteluliikkeitään. Kirjan lukuhetkellä tuo ääni voimistuu, sillä jopa ruoansulatuselimistö hämääntyy luulemaan kanaviaan ontoiksi ja tyhjiksi pienten ihanien herkkujen toivossa. Suolen liikkeet eivät toki tyhjänäkään lopu, vaan ne muistuttavat hämättyinäkin herkkujen tarpeesta. On pakko mässäillä ja erkaantua hetkellisesti jumalasta. Heittäytyä paheelliseksi ja harrastaa tietoisesti kuolemansyntiä, joka ei tosin apokalyptisella asteikolla ole kuin vasta kuudenneksi vakavin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaikki muut kuolemansynnit ensijaisesti johtuvat ylensyönnistä. 

Ruokakirjojen lukemisesta aiheutuu poikkeuksetta pieniä ongelmia: tulee mahdoton mieliteko valmistaa jotain ja pomminvarmasti ainakin pahuksenmoinen nälkä. Tämäkään kirja ei aiheuttanut poikkeusta. Kesälukemisenani oli eilen Leon E. Soniat Juniorin kirjoittama La Bouche Creole (kreolisuu), tästä tosin ruotsinkielinen versio Att laga kreolskt - ett matäventyr. Suomennettuna sitä ei liene edes olemassa. Ruotsinkielinen 316 sivua. 

Kirja on enemmän kuin pelkkä kokoelma kreolireseptejä. Se on tarina pojasta/miehestä, joka varttuu New Orleansissa seuraillen Memeren (isoäiti) kokkailuja ja torikäyntejä. Tarina huokuu värejä, tuoksuja, makuja, neworlealaismusiikkia, perinteitä ja ennen kaikkea rakkautta ruokaan ja sen tekemiseen. Kirjassa maistuu paprika, sipuli, selleri, laakerinlehti, neilikka, basilika, timjami ja tabasco. Luulin jo äsken haistavani nuo, mutta joku avasikin jääkaapin ja sieltä tulvi eilisen katkarapu-maissigumbon tuoksut nokkaani. Ah ja voih, parhautta.

Leon E. Soniat tuli tunnetuksi huippukreolikokkina. Hän kirjoitti useita aiheeseen liityviä kolumneja, järjesti kokkauskursseja, teki ruokakirjoja, esiintyi televisio-ohjelmissa jne. Soniat tukehtui ennenaikaisesti kilpikonnakeittoonsa vuonna 1981. 

Suosittelen ehdottomasti kyseistä opusta, sitä oli ilo lukea. Oli ilo on muuten palindromi kuten myös tissit, tosi isot tissit. 

Kirjassa on ainakin miljoona reseptiä mm. nämä: appelsiiniglaseeratut porsaankyljykset, gumbo merenelävistä ja okrasta, kreolilasagne, kurpitsa-pekaanipiirakka, grand marnier -kohokas, kana ranskankermakastikkeessa, järjettömän kiinnostava sipulikeitto.

Kirsikkatomaatti-pestopasta

Mökillähän ei tarvi aina grillata. Ihan kuten aina ei tarvi muistaa, mikä naurattaa, kunhan on hauskaa. No, mökillä en edes ole, mutta silti naurattaa. Mikä on tämän tarinan opetus? Tuskin on kauniimpaa tekoa kuin nauraa silloin, kun ei edes muista, miksei juuri sillä hetkellä naurata tai muuten vaan grillaa.

Valmistusaika n.13 minuuttia, mikäli käyttää valmispestoa ja vajaa 20 minuuttia, jos tekee peston itse. Kyseessä on eräs pitkäaikainen suosikkini, jota hoitelen keskimäärin kerran kuukaudessa. Ei paljon pasta helpommaksi voi mennä. Kuten ei sekään, jota vetelen enemmän kuin kerran kuussa, mutta siitä suosikista joskus myöhemmin.

Kirsikkatomaatti-pestopasta
(3 annosta)

400 g spagettia
18 kirsikkatomaattia
4 valkosipulinkynttä
2-3 rkl pestoa
2-3 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
parmesaania

Laita pastavesi kiehumaan. Halkaise kirsikkatomaatit astiaan, johon lisäät pilkotut valkosipulit, peston ja oliiviöljyn. Sekoita hyvin ja laita kippo jääkaappiin. Lisää spagetit keitinveteen, reilusti suolaa ja keitä paketin ohjeen mukaan. Kaada kuuma vesi pois ja kääntele tomaatti-pestohässeli sekaan. Lisää öljyä ja pestoa oman tarpeen mukaan. Lisää annokseen vielä mustapippuria myllystä ja parmesaania.

Kuin kaksi hernettä

                                    Voikukka                                                                                      Pörröpää

                              Chuck Norris                                                            Vincent van Gogh

                                   Pölyhuisku                                                               Robert Pattinson

                                   Lady Gaga                                                             Liisa Ihmemaassa

                                 Fred Astaire                                                                      Verreaux's Sifaka   

                         Boss Nass                                                                Kalervo Kummola

                 Dimitri Sostakovits                                                                    Harry Potter

                                      Paavi                                                                           Kauluslisko

                                  Davy Jones                                                           Leonardo da Vinci

                          Julia Roberts                                                                 Afganistanin vinttikoira

                               Gollum                                                                               Lindsey Lohan

Viime postauksessa heitin ilmoille kukkakaalilisukkeen, seuraava lisuke jälleen sesonkituotteesta eli herneistä. Tai kuten täällä sanotaan, herneheet. Jos saan pussillisen palkoherneitä, ei suustani löydy off-asentoa. Ei väliä onko kyseessä litran vai kuuden litran pussi, kaikki menee. Ymmärsitte jo varmaan, että herneet ovat suurta herkkuani ja vatsakivut hernekesän jokapäiväinen ystävä.

Vaan ei se haittaa. Joka tapauksessa tuoreherneistä kannattaa ja pitää valmistaa ruokaa. Ihan hittejä ne ovat esimerkiksi risotossa. Mutta herkulta ne maistuvat tässäkin:

Minttuiset valkosipuliherneet

voita
3 dl herneitä
2 valkosipulinkynttä
parmesaania
mintunlehtiä

Sulata kunnon nokare voita pannulla. Lisää herneet ja freesaile kolmisen minuuttia. Lisää pilkotut kynnet ja freesaile taas pari minuuttia. Älä paista herneitä ihan kypsiksi, sillä et halua niistä pehmeän jauhoisia. Kaada kippoon ja sekoita joukkoon raastettua parmesaania ja mintunlehtiä.  Natusta esim. grilliruokien kanssa. Voidaan tarjota kylmänä tai lämpimänä.

Lisukkeitahan on aina vaikea keksiä - muka

Hyvää oliiviöljyä, tuoreita vihanneksia, sitruunaa, valkosipulia ja tuoreita yrttejä. Eihän kuulosta pahalta? Tämä toimii esimerkiksi grilliruokien lisukkeenä, tai jos haluaa jatkaa, niin tämän voi syödä vaikka ihan itsenäisenä salaattinakin lisäämällä vaikka kuskusia. Lämpötilallakaan ei ole niin väliä, voi natustaa kuumana, kylmänä, helteellä, pakkasella tai sateella. Mutta kesäinen lisukehan tämä on kuten kuvasta voi päätellä.

Itselläni pöydässä oli: uusiipotui, graavattuu lohta, tätä ja Askondin hapanlimppuu.


Sitruunainen kukkakaali-porkkanapaahdos

oliiviöljyä
1 kukkakaali
2 porkkanaa
1 sitruunan kuori
suolaa
pippuria
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
oreganoa
persiljaa
minttua
basilikaa

Revi kukkakaali nupuiksi ja viipaloi porkkana ohuiksi siivuiksi. Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa. Laita kukkakaalit ja porkkanat uunivuokaan, kääntele ne reilussa määrässä oliiviöljyä, heitä joukkoon kuori ja mausta suolalla ja pippurilla. Paista 170 asteessa 20 minuuttia, kääntele hieman, paista taas 10 minuuttia ja lisää pilkotut kynnet, sitruunan mehu ja ripaus ruokosokeria. Paista viitisen minuuttia, ota uunista pois ja sekoita joukkoon tuoreita yrttejä.

Un mojito, tack så nyckel!

Kuubalainen kansanlaulu kertoo mittumaarin olevan täydellinen, kun aurinko paistaa, pieni tuiverrus tuulettaa, kädessä on mojito ja pömpelissä savustuu lohi. Se menee jotenkin näin: Verano es perfecto cuando el sol brilla, el viento sopla, tienes un mojito en la mano y se fuma salmón en el cuadro. Olen lähes samaa mieltä, itse ennemmin joisin tuon mojiton, kuin ihmettelisin sitä vain kädessäni. Ja niin toki teinkin.

Mojitoja oli tekemässä salolaisen ravintola-Tivolin ravintolapäällikkö Kalle G. joka kaikessa kauneudessaan on vähintäänkin useamman trinksukilpailun voittaja. Eikä ihme, ei paremmista mojitoista väliä. Alla olevassa kuvassa on muuten ns. lärvilaituri. Joskus 90-luvulla hittinä oli lärvilauta, jossa snapseja heitettiin laudan päälle ja niitä sitten kiskottiin huiviin kaksin käsin ja balalaika soi. Saaristossa sama juttu tunnetaan nimellä lärvilaituri, juomat ovat muuttuneet pitkiksi ja Jari Sillanpää soi. Ja näin syntyi Kallen mojitot:

Mojito

 4 cl vaaleaa rommia
10 cl soodaa
2 tl hienoa sokeria
2-3 lohkoa limeä
muutama mintunlehti
jäämurskaa

Laita lasiin parit limelohkot ja sokeri ja murskaa puusurvimella. Hiero minttuja kämmentesi välissä kevyesti niin, että solut alkavat kevyesti hajoilla ja aromit täyttävät ilman. Viskaa lasiin. Kaada päälle jäämurska, bacardi ja sooda. Nostele lusikalla vihreät kevyesti kauhoen pinnalle. Anna auringon paistaa ja käen kukkua.

Aprikoosi-mustikkapiirakka

Mestari Kongin eli Kungfutsen kerrotaan istuskelleen aprikoosipuun alla, kun sopivasti kypsynyt aprikoosi tipahti hänen varhaismaohattuunsa. Hän päätteli tällöin, että onni esiintyy monissa muodoissa, varsinkin aprikoosi-mustikkapiirakan muodossa. Todisteena tästä Kungfutsella on nykyään noin 200 miljoonaa seuraaja, joiden päätavoitteena on tehdä toiselle niin hyvää aprikoosi-mustikkapiirakkaa kuin toivoisi itselleenkin tehtävän.

Aprikoosi-mustikkapiirakka

1 piirakkapohja
4 rkl aprikoosimarmeladia
3-4 dl pensasmustikoita
1 tölkki säilykeaprikooseja
1 kermaviili
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 tl kanelia
ripaus vaniljasokeria

Painele piirakkapohja vuokaan. Levitä pohjan päälle marmeladi tasaiseksi kerrokseksi ja sen päälle mustikat. Leikkaa aprikoosit haluamaasi muotoon ja asettele mustikoiden päälle. Sekoita loput aineet keskenään ja kaada mustikoiden ja aprikoosien päälle. Paista 175 asteessa kypsäksi. Tarjoa vaniljakastin kanssa.