Laatupuukko

Silloin tällöin tulee sähköpostiini kysymyksiä liittyen veitsiin. Mikä olisi hyvä perusveitsi ja paljollako sellaisen saa? Entäs veitsen teroittaminen, kannattaako viedä teroitettavaksi vai pitäisikö ostaa puikko? Saako puikolla oikeasti jotain näkyvää aikaan? On ihan mukavaa, että postiini tipahtelee tällaisia kysymyksiä, vaikka en mistään mitään tiedäkään. Hyvä että luottamusta silti löytyy. No ajattelinpa kuitenkin nostaa hännän pöydälle, jos asiasta vaikka saisi jotain keskustelua aikaan ja muidenkin kokemuksia esiin. Tässä bloggauksessa kerron vähän veitsen valitsemisesta.

Asiahan on nimittäin niin, että hyvä perusveitsi on kokille yhtä tärkeä kuin uimataito kampelalle. Joskus aikoinaan olin hyvin tyytyväinen mummoltani joululahjaksi saamaan fiskarsin yleisveitseen. Sillä pärjäilin monta vuotta, kun en tiennyt paremmasta. Tiedon tultua, annoin fiskarsille palkanalennuksen, minkä seurauksena hän poistui dramaattisesti keittiöstäni. Ei ole enää kuulemma tulossa takaisin, minkä kanssa minun pitää vaan yrittää elää. Ehkä suoriudun. Otin tilalle toisen terävän naisen, joka toivottavasti viihtyy kanssani hieman pitempään.

Jos veitsikaupoille lähtee, kannattaa ottaa veitsi reilusti käteen ja tunnustella sitä. Jos kehtaisin, ottaisin kauppaan mukaan tomaatin ja leikkelisin sitä hetken. En kehtaa. Tärkeä on ensikosketus kahvan kanssa. Kohteliasta onkin sanoa ensikosketuksen aikana "Hyvää päivää herra Victorinox... Hauska tavata neiti Mundial". Tämä liittyy maailmankatsomukseni, johon kuuluu ns. veitsianimistinen fiilistely.

Jotkut veitset vaan tuntuvat hyville ilmaan mitään syytä, toisten käyttöön liittyy selkeitä fyysisiä rajoitteita. Otetaan esimerkki rajoitteesta logiikan kautta.

Premissi 1: Ihmisellä, joka pystyy pitelemään koripalloa kourassaan kolmella
sormella, on suuri käsi.
Premissi 2: Minä pystyn pitelemään koripalloa kolmella sormella.
Premissi 3: Japanilaistyylisissä veitsissä on pienet kahvat, jotka eivät sovellu
ihmisille, joilla on suuri käsi.
--------------------------------------------------------------
Johtopäätös: Japanilaistyyliset veitset eivät sovellu minulle.

Japsiveitsissä on kyllä omat hyvät puolensa. Mutta tosiaan, niissä on vähän turhan pienet kahvat. Itse käytän eniten victorinoxin kokkiveistä, joka on käteen mukavan tukeva mutta silti tasapainoinen. Kahva on kalustettu palisanteripuulla, kuten Suomen eduskunnan istuntosalikin. Se tekee veitsestä tosin vasta muodollisesti pätevän.

Japsiveitsien teräs on yleensä kovempaa kuin eurooppalaisten, sillä se on taottu useaan kertaan kääntämällä ja kaulimalla. Tämän vuoksi ne pitävätkin terävyytensä eurooppalaisia pidempään. Toisaalta, jos japsiveitsen tiputtaa tai sitä menee hiomaan väärällä työkalulla, saattaa terä murtua yllättävänkin helposti. Hyvän veitsen tunnusmerkki on myös taottu terä, minkä tunnistaa siitä, että veitsi ja kahva ovat samaa metallikappaletta eli kahvan juuressa ei ole ylimääräistä saumaa.

Hinnoista sen verran, että victorinoxin kokkiveitsi maksaa 30€. Ja tuo on halpa ja hyvä. Muutaman kympin lisääkin voi hyvästä veitsestä maksaa, sillä hyvä veitsi kuitenkin säilyy oikealla hoidolla vuosia. Ja varsinkin kotikäytössä elinikä on lähes ikuinen. Tai sitten liioittelen taas. Mundialin kokkiveitsen hinta on reilu 50€, Zwillingin 70-80€, Lion Sabatier 80€, Globalin reilu 100 euroa.

Olettekin jo varmaan ymmärtäneet, että en pysty sanomaan, mikä olisi hyvä kokkiveitsi. Kyse on jokaiselle omakohtaisesta kokemuksesta. Ensiavussa käytetään kolmen k:n tekniikkaa, millä en suinkaan tarkoita Mari Koota ja hänen sisaruksiaan. Veitsen valinnassa tärkeintä on kolmen p:n tekniikka eli puristus, paijaus ja pussailu. Puristus: sopii käteen, paijaus: helppo hoitaa, pussailu: sopii siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on hommattu.

Ja kyllä, kannattaa ostaa teroituspuikko, mutta lukea ensin, millaisille veitsille se sopii.