Tämä kreikkalainen pata tai muhennos tunnetaan myös nimellä stifatho. Sen pääideana on mureaakin mureampi liha herkullisten pikkusipulien kanssa. Liha voi olla jänistä, lammasta, nautaa, mitä nyt sattuu löytymään; kukin maalaisperhe sen kuitenkin tekee oman reseptinsä mukaan. Nimi tulee italiankielisestä sanasta stufatho, joka tarkoittaa muhennettua lihaa. Ymmärrettävä vaikutustausta, kun muistetaan, kuinka suuri merkitys Venetsialla oli keskiaikaiseen Kreikkaan varsinkin Joonianmeren puolella. Eikös vaan?
Stifado
50 g voita
1 kg lampaan ja/tai naudan sisäpaistia kuutioituna
3 valkosipulinkynttä murskattuna
500 g tomaatteja kaltattuna ja kuutioituna
1 kg shalottisipuleita tai pieniä sipuleita kuorittuna
3 dl makeaa punaviiniä
2 laakerinlehteä
1 tl kanelia
1 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariinia
suolaa
pippuria
Paistele lihoja pikaisesti voissa ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon valkosipulinkynnet ja tomaatit. Anna mehustua hetken aikaa, lisää sitten sipulit. Jos et onnistunut löytämään pieniä sipuleita, halkaise isommat. Paista hetki ja lorauta kattilaan viini. Lisää laakerinlehdet, kaneli, paprikajauhe ja rosmariini. Kaada kattilaan vielä sen verran vettä, että kaikki aineet juuri ja juuri peittyvät. Anna stifadon kiehua hiljaa pari tuntia, niin että liha varmasti sulaa suussa. Tarkkaile välillä nesteen määrää ja lisää, jos alkaa käydä vähiin. Stifadoa ei yleensä tarvitse suurustaa, vaan ideana on, että pata keittyy kokoon pitkässä keitinprosessissa. Tarkista vielä lopuksi suola ja pippuri. Tarjoa vaalean leivän ja vihersalaatin kanssa.
Jykylässä maistettiin maa-artisokka keittoa ja hyvää oli! Kiitos ohjeesta siis:)
VastaaPoistaKemissä myös. Paras sosekeitto, jota olen maistanut.
VastaaPoistaEspoo nostaa myös peukalon pystyyn. Stifadokin vaikuttaa herkulliselta.
VastaaPoistaHei. Toi soppa vaikuttaa oikeesti hyvältä. Oon kuitenkin vakuuttunut, että voittaisin sen mun uhoamani kokkisodan. Vieläkin...
VastaaPoistaKatoppa. Näköjään miun veli on jo lainannut siun ohjeita. Petturi. Viittaan tuohon Väriaaltoon. Joka ei oo miun veli. Mut mie tiijän että se tuntee sen. Puseja kaikille kuitenkin! Oli sitten melkein sukua, melkein sukua, tahi sitten kuukkeleita.
VastaaPoistaReseptisi tuppaavat olemaan hyvänpuoleisia. Jos olisit nimimerkkisi mukainen ruokalaji, millainen se olisi? Polkkakarkkeja ja porsaankyljystä?
VastaaPoistaIhanaa...pitkään hautunut Stifado on herrrkkua...et sitten pastitsiota tehnyt??;)
VastaaPoistaVäriaalto, Ano, Taru: Tuo keitto on minunkin mielestäni yksi parhaista sosekeitoista. Paahtunut valkosipuli, maa-artisokan vienosti pähkinäinen maku ja tietysti pieni nokare voita. Ei voi olla pahaa.
VastaaPoistaKirjeenvaihtaja: No kaikkihan siun veljpojn tuntee. Ja sodassa kaikki on mahdollista. Niin keinot kuin tuloskin.
Ano2: Hmm. Paha kymysys. Tuota pitääkin pohtia hetken aikaa, eikä syöksyä saman tien sementtiin.
Vilijaana: Pastitsio odottaa vielä tekijäänsä, vaikka pasta maistuisi vaikka heti. Kohta pitää suunnistaa työmaalle, joten pastitsio saa odotella. Jos paistelis kunnon sisäfilukan. Vaikka kyllä niihinkin äkkiä kyllästyy.
Huomasin, että käytät reseptisi punaviinimääreessä sanaa 'makea'. Olen tuon kuullut erään sivistynyttä leikkivän viinikulttuurifriikin suusta, on jossain itäisen Etelä-Euroopan rannikolla oppinut käyttämään em. laatusanaa. Kuitenkaan täällä Jykylässä eivät tarjoilijat tunne määritelmää makea punaviini! Eräässä kapakissa tyrmäävän tylysti ärähdettiin vaan että eihän semmoista edes ole. Käsittääkseni on kyse täyteläisestä, Alkon punaisella merkillä merkkaamasta viinistä? Vai onko jotain monimutkaisempaakin? Tämä menee nyt fiiniksi viinistelyksi.
VastaaPoistaAno: Olet kyllä ihan oikeassa tuosta makea/täyteläinen-sanojen käytöstä punaviinin kohdalla. Toisaalta tarjoilijankin kannattaisi vaihtaa ammattia, jos ei osaa antaa täyteläistä punaviiniä, jos makeaa pyytää.
VastaaPoista