Pastapakettia avatessa ei ihan joka kerta tule mietittyä, minkä kastikkeen kanssa juuri tämä pastamuoto parhaiten sopisi. Siinä vaiheessa ei ehkä pitäisikään, homma kuitenkin toimii niin päin, että kastikkeen perusteella valitaan sopiva pasta. Huono paritus pilaa potentiaalisesti hyvän ruoan: otetaan vaikka esimerkiksi tuhti ja mausteinen makkarakastike. Rigatonin kanssa kyseinen pari aiheuttaa nostattavia kokemuksia, sillä rigatonin putkilomaisen tukeva muoto ja ulkopinnan uurteet jaksavat kantaa ja sitoa makkaran kastikkeineen hyvin. Jos vastaavasti käytössä olisi ohuen ohutta cappeli d'angeloa eli enkelinhiuspastaa, käteen menisi, noste olisi unelmaa ja pasta hukkuisi johonkin soosin syövereihin.
Jotta tällaista ei pääsisi tapahtumaan, niin suoritan pikaisen lätinän. Enemmänhän meillä on totuttu parittamaan viinejä ja ruokia, miksei myös oluita ja ruokia, pastojen ja kastikkeiden parittamisen kanssa on ollut hieman hiljaisempaa. Julistaudun siis hetkeksi parittajaksi ja vaihdan nimeni aliakseksi Pimping Pig. Alla oleva jaottelu ei ole missään muodossa virallinen.
Putkipastat. Esim. penne, rigatoni, ziti. Nämä ovat ehdottomia suosikkejani. Sopivat hyvin seuraksi tuhdeille ja paksuille kastikkeille, jotka piiloutuvat onttoihin putkiloihin. Monissa näistä on vielä uritettu pinta, jolloin yhä enemmän kastiketta tavoittaa tarttumapintaa. Sopii esimerkiksi pitkään muhineen ragun kanssa, mutta toimii myös salaateissa. Ei ihan kuraa laatikoissakaan.
Pitkät pyöreät pastat. Spagetti, capellini, vermicelli. Kukapa ei rakastaisi herkullista jauhelihakastiketta ja spagettia, onhan yhdistelmä valittu useampaan kertaan suomalaisten suosikkiruoaksi. Nämä pitkät ja pyöreät pastat kaipaavat seurakseen liukastetta ja toimivat esimerkiksi kastikkeiden kanssa, jotka pitävät sisällään reilusti oliiviöljyä tai tomaattia. Tällainen kastike peittää pastan sopivasti sitä kuitenkaan hukuttamatta. Capellinille täydellinen pari on hieman herkempi puttanesca. Jos pitkiin pastoihin sotkee vihanneksia, kannattaa ne leikata ennemmin pitkulaisiksi kuin kuutioiksi, jolloin ne sekoittuvat paremmin pastan joukkoon.
Lättänäpastat. Lasagne, pappardelle, linguine, fettucine, tagliatelle. Nämä ovat pastoja, jotka ovat jääneet jyrän alle - ne ovat ikäänkuin litistettyjä spagetteja. Lasagne on jo enemmänkin levy kuin nauha, mutta loput ovat nauhoja, leveys vaihtelee. Ideaalipari näille on tuhti kermainen kastike: jos nyt jotain mainitsisi, niin kuvasta tuli mieleen vaikka tagliatelle ja kermainen korvasienikastike.
Muotopastat. Farfalle, fusille, orecchiette. Sopivat kevyempien kastikkeiden kanssa, menevät hyvin myös keittoihin ja salaatteihin, sillä ovat mukavan lyhyitä pituudeltaan. Ne kuitenkin toimivat myös hieman raskaampien kasvissoosien mukana, sillä muotoilu on monesti luonut tarttumapintaa. Huomoi aina koot, esimerkiksi pienen pieni minimakaroni ei jaksa kantaa kidneypapua, kun taas esimerkiksi canneloni saattaa tuntua hieman isohkolta tomaattikeittoon.
Enää jäi noin 600 pastamuotoa mainitsematta.
Jälkkäriksi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti