11.9.2008

Kolme traumaa lapsuudesta


Olen helposti huijattavissa. Jätin kahvin pois siinä vaiheessa lapsuuttani, kun sukulaiset alkoivat väritellä kauhukuvia kahvin vaikutuksista: muutut pian afrikkalaislapseksi ja sinulle tulee pikimusta kiharatukka. Laitankin tähän viereen kuvan itsestäni nuoruusvuosilta. Syön tässä juuri sienicappuccinoa. Voi olla, että olin hieman tummempi kuin nykyään. Ehkä sukulaiset tarkoittivat pelkkää hyvää, sillä ensin kotona parin kupin aamukahvit ja pihan poikki mummon savimajaan kinuamaan lisää. Cappuccino kuuluu kuitenkin vielä ruokavalioon. Ei ehkä ihan perinteisessä muodossa, mutta pois-se-kahvista- periaatteella.

Toinen trauma liittyy saippuaan. Serranomaisesti en sentään saanut vessaharjaa suuhuni, mutta jos liikaa tuli pahaa kieltä, saatoin saada suupesun saippualla. Ah, niitä hetkiä, kun tunsin olevani todella puhdas.

Koivuniemen Herra tuli myös tutuksi. Tämä Keeko taisi olla pienempänä kohtalainen Eemeli Vili Vilpertti, mutta huomautus keittiössä katonrajassa roikkuvasta Herrasta sai ainakin hetkellisesti kepposet pienempiin mittasuhteisiin.

Terkut vanhemmille!


Tatticappuccino

200-300 g tatteja
1 sipuli
voita
4 dl hyvää lientä (vasikka- ja kasvis- esim.)
1 rkl sherrya
2 dl kermaa
timjamia
suolaa
mustapippuria
1 dl maitoa

Freesaa pilkottuja tatteja ja sipuleita voissa, anna nesteiden poistua. Lisää vasikkaliemi, kasvisliemi, sherry ja kerma. Keittele hiljalleen reilu 10 minuuttia. Survaise pikaisesti sauvasekoittimella, mutta älä kuitenkaan sileäksi. Lisää timjami, suola ja mustapippuri. Vaahdota lämmitetty maito ja lisää annoksiin.

3 kommenttia:

  1. Aika komeita tyyppejä nuo tuossa kuvassa. Meinaan yrittää löytää samoja kavereita lauantaina. Wish me luck.

    VastaaPoista
  2. Hirveästi onnea,
    ripaus jonnea,
    hivenen aaronia,
    sieni ilman makaronia
    - on hyvä sieni.

    VastaaPoista
  3. Minkä runoilijan maailma sinussa menettääkään!!!

    VastaaPoista